Kutosdivariveskariksi?

[Varalämmittäjä]

Ihan vitun hyvä ohje jonnekin meidän kaljamahojen vittudivariin "" Näissä sarjoissa kun saattaa pelata joku äkkipikainen entinen nyrkkeilijä, niin siinä saatta olla polvihypyn jälkeen leuka parissa osassa myös maalivahdilla. Lisäksi tuollaisen hypyn jälkeen voi olla varma, että seuraavaan keskityspalloon tulee se isoin vastustaja kyynärpäät ylhäällä, sillä ei oo mitään väliä tuleeko pallo lähellekään...

Ihan vaan sillä, ettei tänne ole lähtökohtaisesti kukaan tullut telomaan ketään.

Edit. Siis tietenkin puhtaasti saa tulla palloon kovaakin, mut joku tarkoituksella polvi edellä hyppääminen pitäisi kieltää 10 pelin pelikieltojen uhalla. Eihän kenttäpelaajakaan saa mennä pääpalloon polvi edellä...

Tämä on se ainoa keino jolla maalivahti itseään voi puolustaa. Ehkä ole yhdenkään tuomarin laputtaneen kertaakaan tai viheltäneen rankkaria jos maalivahti tavoittelee palloa polvi ylhäällä.

[Azazello]

Kiitos kaikille vinkeistä! Tokat treenit menikin sitten selvästi huonommin, lähinnä siinä vaiheessa kun ihan pelattiin isolla kentällä. Lämmittelyvedot suoralta näköetäisyydeltä hoitui ihan hyvin, mutta pelaamattomuus isolla kentällä näkyi. Meni huomattavasti huonommin, kun piti lukea peliä ja muuttaa sijoittumista aktiivisesti, ja vetoja tuli myös maskin takaa. Toki myös ekoissa treeneissä pelattiin, mutta silloin meni paremmin. Myös pelin avaus jättää toivomisen varaan. Toivottavasti ehdin kehittyä tarpeeksi ennen kauden alkua, jotta pystyn olla hyödyksi joukkueelle.

Onhan tässä kauden alkuun vielä aikaa. Eikä siellä Kutosessa muutkaan mitään mestareita ole. Paljon vaikuttaa jo sekin että oot ihan tosissaan mukana ja aidosti haluat auttaa joukkuetta/kehittyä. Kai se yhdessä futaaminen nyt (etenkin alasarjoissa) on se oleellinen juttu.

[Varalämmittäjä]

Isolla kentällä kunnollinen maalipotku on merkitsevä juttu. Jos nyt ihan tosissaan haluaa pelailla aladivareita ja kehittyä hommassa (ts. joukkue treenaa) niin sen harjoitteluun kannattaa käyttää osa ajasta. Pelin kannalta on iso ero tupsahtaako potkut kolmeen kymppiin vai lentääkö keskiympyrän yli. Toki joku topparikin voi antaa ne..

Niin ja ohjaamisesta vielä: linjan korkeuden ylläpito on ihan merkittävä taktinen asia jopa höntsäpeleissä. Jos linja itse ei osaa, sille pitää huutaa. Ja tietysti vähän miettiä etukäteen... jos linja ei voita juoksukilpailuja ja maalivahti ei ole superaktiivinen niin pitää sumputtaa.

Miksi pitkä lottopallo on avain onneen? Pärjäsimme hyvin koko kauden maalivahdilla joka antoi vain lyhyitä avauksia (ei pysty nilkan takia pitkiä antamaan) eikä siitä ongelmaa tullut. Riittävän tarkka ja kova syöttö riittää.
Jotenkin katsellut joukkueiden peliä joilla maalipotku on toivotaan toivotaan yrityksiä toisensa perään.
Viime talvena katselin erästä hallisarjan peliä ja maalivahti antoi jokaisella kerralla maalipotkun lottopallona ja laskin ensimmäisen puoliajan onnistumiset: 2 16 maalipotkusta meni omalle pelaajalle tai ensimmäisen kosketuksen sai oma pelaaja.
Omiin päin hyökättiin 14 kertaa joissa maali päästettiin 6 kertaa ja jokaisella kerralla vastustajia oli enemmän kuin maalipotkun antaneen pelaajia. Toisella puoliajalla huusin laidalta että anna lyhyt maalipotku. 10 avauksesta omille meni 9 ja oman joukkueen kosketukset oli kymmenkertaistuneet. Pienenä kuriositeettina pari pitkää maalipotkua johti nopeaan vastahyökkäykseen ja maaliin.
Linjan pidolle ei maalivahti voi mitään jos puolustajat eivät itse ymmärrä toimia keskenään. 6. divarissa kun on vain 1 tuomari niin paitsioansat voi usein unohtaa ja pudottaa sen toisen topparin varmistamaan ja päättämään linjan. Saa olla hyvä syvyysnäkö jotta paitsiolinjaa kannattaisi puolustukselle huudella. Enemmän sitä missä vastustajalla on vapaita pelaajia. Myös kehoitukset/käskytykset ylös jäävien puolustukseen osallistumisen suhteen kannattaa laittaa repertuaariin.

[13ergkamp]

Pitkä maalipotku on kaikilla sarjatasoilla käytetty klassinen ratkaisu. Ei se konseptina muutu "lottopalloksi" jonkun yksittäisen höntsäporukan kokemuksilla. Jos avauksista voittaa 1/8 omille niin pitäisi kai hiukan miettiä miten niitä pääpalloja voitetaan. Tai sitten joukkueen keskimitta on 150cm.

Toki jos te pystytte tekemään pelin alhaalta ylös lyhyillä syötöillä, niin onneksi olkoon. Aika harva porukka pystyy noin taitavaan rakentamiseen ja liikkeeseen.

Kyllä maalivahti voi ihan hyvin ohjata linjan korkeutta. Ja ohjaakin, ihan kärkidivareita myöten. En nyt tietenkään mistään paitsioansoista puhunut vaan ylipäätään linjan korkeudesta eri tilanteissa.

[Demian]

Pitkä maalipotku on kaikilla sarjatasoilla käytetty klassinen ratkaisu. Ei se konseptina muutu "lottopalloksi" jonkun yksittäisen höntsäporukan kokemuksilla. Jos avauksista voittaa 1/8 omille niin pitäisi kai hiukan miettiä miten niitä pääpalloja voitetaan. Tai sitten joukkueen keskimitta on 150cm.

Toki jos te pystytte tekemään pelin alhaalta ylös lyhyillä syötöillä, niin onneksi olkoon. Aika harva porukka pystyy noin taitavaan rakentamiseen ja liikkeeseen.

Niin, kentällä on kuitenkin myös vastustaja, joka pystyy ottamaan ylhäältä kiinni ja laittamaan paineen puolustajille, mikäli huomaa ettei veska pysty avaamaan kuin lyhyellä. Se, että osaa potkaista pitkän maalipotkun ei tarkoita, että sen tarvitsisi olla ainoa tapa avata.

[Varalämmittäjä]

Pitkä maalipotku on kaikilla sarjatasoilla käytetty klassinen ratkaisu. Ei se konseptina muutu "lottopalloksi" jonkun yksittäisen höntsäporukan kokemuksilla. Jos avauksista voittaa 1/8 omille niin pitäisi kai hiukan miettiä miten niitä pääpalloja voitetaan. Tai sitten joukkueen keskimitta on 150cm.

Toki jos te pystytte tekemään pelin alhaalta ylös lyhyillä syötöillä, niin onneksi olkoon. Aika harva porukka pystyy noin taitavaan rakentamiseen ja liikkeeseen.

Kyllä maalivahti voi ihan hyvin ohjata linjan korkeutta. Ja ohjaakin, ihan kärkidivareita myöten. En nyt tietenkään mistään paitsioansoista puhunut vaan ylipäätään linjan korkeudesta eri tilanteissa.

Kyllä noi 6.divarit on höntsäilyyn paikkapaikoin hyvinkin vahvasti verrannollisia.
Joukkueessamme on 6.divarista ihan entisiin liigajyriin pelaajia ja kyllä ne entiset "suuruudetkin" avauksia häviävät enemmän kuin voittavat. Ja pelkkä pääpallon voittaminen ei ole ratkaiseva vaan se kummalle joukkueelle pallo jää.
Ja enemmänkin tuon lyhyen avauksen kulmakiviä on pallovarmat puolustajat. Myöskin maalivahdin pelinopeus tilanteissa on ratkaiseva. Kukkupallossa vastustaja pystyy ryhmittymään pääsääntöisesti parempiin asemiin.

[13ergkamp]

Kuten sanottua, hienoa jos pelkästään lyhyillä avaaminen toimii teillä. Olette poikkeuksellinen joukkue, ja vastustajat tosiaan surkeita reagoimaan.

Kyllä pääsääntöisesti pitää olla pitkä ja lyhyt vaihtoehto. Ja aika usein höntsissä (sis. tosiaan aladivarit) pitkä se yleisempi.

[Hippo]

Kiitos kaikille vinkeistä! Tokat treenit menikin sitten selvästi huonommin, lähinnä siinä vaiheessa kun ihan pelattiin isolla kentällä. Lämmittelyvedot suoralta näköetäisyydeltä hoitui ihan hyvin, mutta pelaamattomuus isolla kentällä näkyi. Meni huomattavasti huonommin, kun piti lukea peliä ja muuttaa sijoittumista aktiivisesti, ja vetoja tuli myös maskin takaa. Toki myös ekoissa treeneissä pelattiin, mutta silloin meni paremmin. Myös pelin avaus jättää toivomisen varaan. Toivottavasti ehdin kehittyä tarpeeksi ennen kauden alkua, jotta pystyn olla hyödyksi joukkueelle.

Äläpä huoli. Sitä kehittyy kun tekee.

Onko avaukset hankalia maasta, heittäen vai käsistä? Itselläni maalipotkut ovat aina olleet se huippuheikko lenkki, kun jostain syystä pää sanoo, että nyt pitää lentää pitkälle ja ainakin noiden yli ja... sitten suorittaminen on todella väkinäistä. Potkuhan pitäisi olla aika rento.
Käsistä avauksissa itse käytän kahta tapaa: jos haluan ns. sinnepäin ja pitkälle, niin sivuvolleysta puhdas osuma. Jos taas puolestaan tarkka hieman puolen välin päälle, niin puolivolley suht edestä.
Heittoavaus nyt on sitten oma taiteenlajinsa mihin vaikuttaa hirveästi pelialusta ja sen kosteus. Heitoissa on sitten taas monta hyvää puolta, joten se oikeasti kannattaa opetella sitten, kun sen aika tulee.

Nyt vain treeneissä yrität sijoittua niin, että saat jonkun ruumiinosan laukauksen tielle ja se piisaa. Ja jos et saa, niin sitten et saa. Pää pystyyn ja uutta yritystä. Välillä tulee sellaisia treenejä, että suunnilleen kaikki laukaukset menevät sisään yrittipä sitä vaikka kärrynpyöriä tehdä (tai juuri siksi) mutta seuraavalla kerralla taas tuntuu tarttuvan erityisen hyvin kiinni.

Varmasti tulet olemaan hyödyksi joukkueelle kesän peleissä, joten samalla innostuksella eteenpäin. Hyvä siitä tulee!

Ja muurin asettamista kannattaa myös treenata!

[NipaMan]

Tämä on se ainoa keino jolla maalivahti itseään voi puolustaa. Ehkä ole yhdenkään tuomarin laputtaneen kertaakaan tai viheltäneen rankkaria jos maalivahti tavoittelee palloa polvi ylhäällä.

Jatkossa meen siis pääpalloihin kyynärpäät ylhäällä ja polvet edellä, pakkohan sitä on itseään jotenkin puolustaa En siis mene vahingoittamaan ketään tarkoituksella, mut toki vahingossa voi vähän kolahtaa, mut minkäs teet...

[Lenko]

-

[KirahviKalmo]

Ite ainakin tullut aina hypättyä polvi ylhäällä, 15 vuotta aladivereissa olen sitä tehnyt ja kertaakaan ei vastustaja ole siitä loukkaantunut. Ei se tarkoita että sieltä tullaan Harald Schumacher tyylillä puskasta suoraan pelaajaa päin. Kerran ainakin vältyin varmalta sairaalareissulta tuolla polven nostolla. Poksiin tuli joku kukkupallo, hyppäsin siihen ihan normisti polvi ylhäällä, vastustaja päätti heittää saksipotkun samaan palloon. Melkoisella voimalla tuli potku säärisuojaan.

Muita vinkkejä veskalle:
Opettele ottamaan pallo oikealla lailla käsiin.
Pyri olemaan päkiöillä, niin pääset nopeesti liikkeelle.
Alasarjoissa pelajieen ensimmäinen kosketus tahtoo aina karata pitkäksi, tämän hetken kun oppii lukemaan niin pärjää monessa läpiajossa.
Älä aavistele, käytä reaktioita.
Alasarjoissa viljellään pitkää palloa puolustuslinjan yli. Opettele juoksemaan vastaan ja purkamaan se pallo huolella.
Muista että mokia tulee kaikille, niitä ei kannata jäädä murehtimaan.
Itsellä tämä http://coloradostorm.com/blog/12419/Goalkeeper-Positioning-in-Thirds-of-the-Field auttoi joskus paljon, kun tuntui että olin liian kaukana puolustuksesta.

[huckerby]

Kerran ainakin vältyin varmalta sairaalareissulta tuolla polven nostolla. Poksiin tuli joku kukkupallo, hyppäsin siihen ihan normisti polvi ylhäällä, vastustaja päätti heittää saksipotkun samaan palloon. Melkoisella voimalla tuli potku säärisuojaan.

Yritän saada tuota tilannetta visualisoitua enkä onnistu saamaan tuosta muuta kuin täyttä Kummelia. Mitä hittoa siinä siis tapahtui? Sä hyppäsit palloon ja samalla hyökkääjä paukuttaa saksipotkua totaalisen paskalla ajoituksella sun nostettuun sääreen joku metri, ehkä puolitoista, pallon alapuolella? Tippuiko se kukkupallo suoraan alaspäin?

Ja toinen kysymys millä perusteella polven nosto pelasti sairaalareissulta juuri tuossa tilanteessa?

En siis väitä, ettei näin tapahtunut, mulla on vain isoja ongelmia hahmottaa tilanne.

[NipaMan]

Eikös tuo ole vielä turvallisempaa jalkapohja edellä? Vahingossa siis.

Niijjoo, esimerkiksi kulmapotkuihin on hyvä ottaa vauhti jostain 25 metristä ja jalkapohjat edellä sitten hyppy tilanteeseen, ihan vaan itseäni suojellakseni.

[Neeskens]

Mannila ei ole tainnut pelata minuuttiakaan jalkapalloa.

[Muistimetalli]

Onko avaukset hankalia maasta, heittäen vai käsistä? Itselläni maalipotkut ovat aina olleet se huippuheikko lenkki, kun jostain syystä pää sanoo, että nyt pitää lentää pitkälle ja ainakin noiden yli ja... sitten suorittaminen on todella väkinäistä. Potkuhan pitäisi olla aika rento.

Oikeastaan kaikki noista, mutta edellisissä treeneissä eniten vaikeuksia oli pallon pelaaminen nopeasti vapaalle puolustajalle maata pitkin. Ongelma on kenties se, että katson palloa liikaa, jolloin kestää pidempään etsiä vapaa pakki=>vastustajat ehtii prässäämään ja pitää kääntää eri puolelle/pelata pitkä. Heittoja ja pitkiä maalipotkuja olen aikoinaan kaverin kanssa harjoitellut, mutta niissä onnistuminen on aika vaihtelevaa. Etenkin kun höntsäporukassa oli herrasmies sivurajat/ei sivurajoja ollenkaan, niin tarkkuus ei ollut niin justiinsa

Kiitoksia kaikille vinkeistä, enpä ollut tuota polven nostamista/nostamatta jättämistä ajatellut, voisin myös koutsin näkemystä kysyä. Tähän mennessä maalilleni on laitettu treenipeleissä ehkä 2 keskitystä, joista toinen meni kauas maalilta, ja toisen "nyrkkeilin" ehkä 5 metrin päähän, josta vastustaja sai muutaman pomppupallon jälkeen tehtyä maalin. Tästä tuleekin mieleen kysymys, olisiko teillä antaa vinkkejä keskityspalloihin? Milloin kannattaa yrittää ottaa kiinni ja milloin vain nyrkkeillä pois? Millaisella tekniikalla kannattaa nyrkkeillä? Olen aina ollut siinä todella huono, kun sopivia keskityspalloja on tullut niin harvoin, ja pallon nyrkkeily tuntuu epäluonnolliselta.

[Hippo]

Oikeastaan kaikki noista, mutta edellisissä treeneissä eniten vaikeuksia oli pallon pelaaminen nopeasti vapaalle puolustajalle maata pitkin. Ongelma on kenties se, että katson palloa liikaa, jolloin kestää pidempään etsiä vapaa pakki=>vastustajat ehtii prässäämään ja pitää kääntää eri puolelle/pelata pitkä.

Jos tuntuu, että aikaa ei ole mihinkään, niin aina varma, eli pitkä pois.
Jujuhan on se, että kun sinulle syötetään pallo, niin heti pää ylös ja nopea vilkaisu missä omat ovat, pää alas ja pallo joko ensimmäisellä kosketuksella eteenpäin tai haltuunotto siihen suuntaan, missä se on helpoiten pelattavissa haluamallesi kaverille. Toki helpottaa, jos koko ajan pidät ajatusta siitä, missä kukanenkin liikkuu ja missä vastustajan pelaajat ovat.
Tätä siis tarkoitin aikaisemmin, että kaikkiin maalivahdittomiin harjoitteisiin mukaan, jotta pallotuntuma löytyy.

Kiitoksia kaikille vinkeistä, enpä ollut tuota polven nostamista/nostamatta jättämistä ajatellut, voisin myös koutsin näkemystä kysyä.

Tottakai nostat polven mutta kuten sanottu, sillä ei ole tarkoitus sen kummemmin ketää satuttaa. Se polvi tuppaa nousemaan aika automaattisesti, kun vauhdista ponnistat. Se on ihan ok. Tai en minä ainakaan keksi miten ihmeessä minä voisin hypätä palloon ilman, että toinen polvi nousisi samalla ylös. Kehenkään en siellä mielestäni ole koskaan kummemmin osunut.

Milloin kannattaa yrittää ottaa kiinni ja milloin vain nyrkkeillä pois? Millaisella tekniikalla kannattaa nyrkkeillä? Olen aina ollut siinä todella huono, kun sopivia keskityspalloja on tullut niin harvoin, ja pallon nyrkkeily tuntuu epäluonnolliselta.

Silloin nyrkkeillään, kun ei olla aivan täysin varmoja, että pallon saa haltuun ja tällöin pallo tippuu vastustajan saataville.
Nyrkkeilyssä ei siihen palloon tarvitse sen kummemmin edes lyödä vaan riittää, että pallon saa ohjattua johonkin hieman turvallisempaan paikkaan, jossa taas omat on jeesaamassa jatkotilanteen muodostumista. Mutta ei mielellään siirretä sitä palloa keskelle.
Voithan aina treenien jälkeen pyytää, että jotkut voisi heitellä muutamat keskityspallot, jotta saisi vähän tuntumaa niihin. Tällöin sieltä aina joku innostuu vähän yrittään puskeakin niitä maalia päin ja siinä on jo ihan ok harjoite.

Tässä on vielä pitkät tovit ennen ensi pelejä, joten helposti ehdit saada tuntuman maalivahdin touhuihin ja sitten pitää muistaa olla olematta liian ankara itselle; se on kuitenkin kutosdivari

[Tilanteen Herra]

Mannila ei ole tainnut pelata minuuttiakaan jalkapalloa.

On se ja se näissä kommenteissa ihmetyttääkin...

[13ergkamp]

Silloin nyrkkeillään, kun ei olla aivan täysin varmoja, että pallon saa haltuun ja tällöin pallo tippuu vastustajan saataville.
Nyrkkeilyssä ei siihen palloon tarvitse sen kummemmin edes lyödä vaan riittää, että pallon saa ohjattua johonkin hieman turvallisempaan paikkaan, jossa taas omat on jeesaamassa jatkotilanteen muodostumista. Mutta ei mielellään siirretä sitä palloa keskelle.

Jännästi muuten molkejen nyrkkeilyprosentit kasvaneet vuosien saatossa. Ennen nyrkkeiltiin ainoastaan vaikeimmat pallot, nykyään melkein kaikki. Syitä tähän en keksi muuta kuin:
- joku tilastoniilo laskentut, että näin on kuitenkin varminta
- kontakteja molken kanssa pallontavoittelussa vihelletään vähemmän kuin ennen
- joku muu, mikä

Voithan aina treenien jälkeen pyytää, että jotkut voisi heitellä muutamat keskityspallot, jotta saisi vähän tuntumaa niihin. Tällöin sieltä aina joku innostuu vähän yrittään puskeakin niitä maalia päin ja siinä on jo ihan ok harjoite.

Voisi kuvitella että melkein joka treeneissä harjoitellaan kulmia / sivuvapareita / keskityspalloja. Siihen nuo ennen peliä lämmittelytkin menee ihan luonnostaan, kun kaikki ei jaksa pelkästään odotella vetovuoroa Onko teillä muuten toista molkea? Pakkohan divariporukassa melkein on toinen läski-Salonen olla ihan käytännön syistä. Kaksi molkea antaa paljon lisää treenausmahdollisuuksia.

[Lenko]

-

[13ergkamp]

Tarkoitatko joukkueessa vai sarjassa? Sarjassa saattaa olla.

Heh, ei kai kukaan nyt niin innostunut ole että pelaa kaikki kesän pelit. Joku toinenkin pitää olla, heittelee vaikka sitten sen kanssa treeneissä. Tai jonkun muun (enemmän tai vähemmän) vapaaehtoisen.

[Lenko]

-

[13ergkamp]

Noh, miten sitten maalivahdin ja kenttäpelaajan määrittelee. Kyllä tietämissäni porukoissa on aina muutamia jotka ovat joskus olleet tolppien välissä. Ts ei sinne nyt aivan ketä vaan laiteta vaan sieltä maalivahdeimmasta päästä. Ja jos jengiin on saatu ns päätoiminen maalivahti, niin luulis että joku näistä puolimolkeista voi uhrautua treeneissäkin maalivahtikaveriksi.

[Davio]

Jännästi muuten molkejen nyrkkeilyprosentit kasvaneet vuosien saatossa. Ennen nyrkkeiltiin ainoastaan vaikeimmat pallot, nykyään melkein kaikki. Syitä tähän en keksi muuta kuin:
- joku tilastoniilo laskentut, että näin on kuitenkin varminta
- kontakteja molken kanssa pallontavoittelussa vihelletään vähemmän kuin ennen
- joku muu, mikä

Nyrkkeily on lähtökohtaisesti aina huonompi vaihtoehto. Oma 20v kokemus sanoo, että nyrkkeilyä näkee eniten silloin, kun veskari on epävarma tekemisestään. Tämä pätee ihan huipputasolle asti ja mielestäni kyse ei ole tilastoniiloilusta. Hyvä nyrkkisääntö nyrkkeilyyn on, että treeneissä ei "saa" nyrkkeillä koskaan (pl. nyrkkeilyharjoitus). Sama koskee myös laukaisuharjoituksia. Kun opettelee liimaamaan niitä vaikeimpiakin palloja, siitä tulee helpommin automaatio. Nyrkit on sitten edelleen varavaihtoehtona. Itse valitsen pelitilanteessa nyrkin/nyrkit silloin, kun esim. kulmatilanteessa on ruuhkaa ja oletus, että tulee kova kontakti tai jos joutuu kurkottelemaan pelaajamassan takaa päiden yli.

Tyypillisin virhe on, että voimaa käytetään liikaa ja vielä koukistetuin käsin, kun pelkkä puhdas osuma ojennetuin käsivarsin lennättäisi pallon kauemmas. Jokaiseen keskityspalloon pätee myös sääntö, että palloa pitää aina tavoitella niin korkealta kuin mahdollista. Tästä johtuu myös se, että se polvikin nousee automaattisesti. Keskityksien lukeminen tarkoittaa käytännössä sitä, että kun pallo lähtee ilmaan odota ihan hetki että näet pallon lentoradan ja sitten (mahdollisesti) liikkeelle ajoittaen juoksun ja ponnistuksen niin, että haet pallon niin korkealta kuin sen saat. Jos juokset ensin pallon alle ja sitten ponnistat seisovin jaloin, olet alttiimpi kontaktille. Sivusilmällä näkee kyllä onko vastapelaaja tulossa aivan iholle. Monesti riittää ihan parinkymmenen sentin vapaa tila, että voi rauhassa liimata.

[13ergkamp]

Mutta jaatko tuon saman havainnon että nykyään nyrkkeillään enemmän? En ihan hirveästi katsele kv. futista mutta sellainen olo että sellaisia helppoja palloja jota ennen liimattiin, nyrkkeillään nykyään melkein poikkeuksetta.

[Davio]

En kyllä varauksetta jaa tuota havaintoa. Enempi tuo on veskarikohtaista tasosta riippumatta. Nopeasti tulee mieleen nyrkkialttiina esim. Mignolet, Karius, Gomes, Zieler ja ei se Schmeichelkaan ole tarpeeksi faijan matseja katsonut.

Kotimaisessa futiksessa näkyy kyllä veskarivalmennuksen puute ja ehkä se koutsilta opittu ajatus, että "riski on pienempi ja ei ainakaan soi heti omissa, kun nyrkkeilee".