TPS:n ja Suomen junnut loukkaantuvat paljon useammin kuin maailmalla

[papadopoulos]

Miestä itseään varmasti kiinnostaisi ensin pysyä yksi kausi ehjänä ja sitten asiaa voisi miettiä. Aikamoinen loukkihistoria, johon olisi kiva saada muutos.

Hyvin suomalaista. Varsinkin TPS taustaisilla kavereilla tuntuu näitä riittävän (jos en ole täysin väärässä).

[kouhi]

Hyvin suomalaista. Varsinkin TPS taustaisilla kavereilla tuntuu näitä riittävän (jos en ole täysin väärässä).

Olet väärässä, kuten tavallisesti.

[papadopoulos]

Olet väärässä, kuten tavallisesti.

No sanotaanko nyt näin, että kyllä noita junnuja tuolla riittää, joiden ura on tyssännyt TPS:n vääränlaiseen treenaamiseen junnuissa... Haluttiin sitä myöntää tai ei.

[Sepi Häpy-Kumpulainen]

No sanotaanko nyt näin, että kyllä noita junnuja tuolla riittää, joiden ura on tyssännyt TPS:n vääränlaiseen treenaamiseen junnuissa... Haluttiin sitä myöntää tai ei.

Lisätietoja tästä, kiitos! Erityisesti kiinnostaa nuo väärät menetelmät.

[papadopoulos]

Lisätietoja tästä, kiitos! Erityisesti kiinnostaa nuo väärät menetelmät.

Liikaa liian aikaisessa vaiheessa ja liian kovalla intensiteetillä.

Sällit vetää väsyneinä kun ei katsota, että aikaa jää riittävään palautumiseen. Lopputuloksena rasitusmurtumia ja loukkaantumisia jo ennen C-junnu ikää. Paras tapa selviytyä läpi sen myllyn on olla fyysisesti kehittynyt jo nuorena. Pienemmille junnuille ei anneta mahdollisuutta, koska yksittäiset valmentajat saa touhuta mitä haluaa.

En ole yllättynyt Urosen loukkaantumisherkkyydestä. Lyhyt kaveri, joka on varmasti joutunut kärsimään siitä liian kovan harjoittelun johdosta.

[Sepi Häpy-Kumpulainen]

Kiitos! Menee off-topiciksi, mutta kolme lisäkysymystä, koska kiinnostava teema:

1. Onko tilanne yhä tämä vai ovatko menetelmät sittemmin parantuneet?
2. Onko tämä vain TPS:n ongelma vai jotain yleisempää Suomessa?
3. Ymmärtääkseni olet Interin fanipoikia. Perustatko väitteesi muuhunkin kuin omaan TPS-vihaasi?

e. Onhan se totta, että TPS:ssä riittää nuoria, fysiikaltaan hennompia poikia, joilla on ollut kovia loukkaantumisia, mutten osaa sanoa, onko niitä jotenkin keskimääräistä enemmän. Onhan se ihan luontevaakin, että hennommilla pojilla ei fysiikka samalla tavoin kestä kuin muilla. Ja loukkaantumisia nyt on paremmissakin piireissä.

[papadopoulos]

Kiitos! Menee off-topiciksi, mutta kolme lisäkysymystä, koska kiinnostava teema:

1. Onko tilanne yhä tämä vai ovatko menetelmät sittemmin parantuneet?
2. Onko tämä vain TPS:n ongelma vai jotain yleisempää Suomessa?
3. Ymmärtääkseni olet Interin fanipoikia. Perustatko väitteesi muuhunkin kuin omaan TPS-vihaasi?

e. Onhan se totta, että TPS:ssä riittää nuoria, fysiikaltaan hennompia poikia, joilla on ollut kovia loukkaantumisia, mutten osaa sanoa, onko niitä jotenkin keskimääräistä enemmän. Onhan se ihan luontevaakin, että hennommilla pojilla ei fysiikka samalla tavoin kestä kuin muilla. Ja loukkaantumisia nyt on paremmissakin piireissä.

1. En osaa sanoa, mutta toivottavasti on parantuneet. Joidenkin nappulaikäisten treenimääriä katsellessa tilanne ei ole parantunut, mutta sisällöistä en osaa sanoa.

2. Yleinen ongelma koko maassa on liikaa liian nuorena tehotonta treeniä. TPS kuitenkin alueellisesti jopa kalastelee pelaajia uskottelemalla vanhemmille, että juuri heidän pojastaan tehdään huippu niillä liian kovilla treenimäärillä.

3. Myönnän symppaavani Interiä, mutta fanipojaksi en itseäni laske. Tärkein minulle on suomalainen futisperhe eikä minua kiinnosta mikä seura tekee sen eteen parhaiten töitä. Kannustan TPS kasvatteja maajoukkueessa ajattelematta asiaa. Itseasiassa jopa hieman toivoin karsinnoissa vuosi sitten Interin tippumista kun seura ei antanut tarpeeksi mahdollisuuksia suomalaisille pelaajille.

[Sepi Häpy-Kumpulainen]

Kiinnostava näkökanta, kiitos vastauksista!

Toivottavasti, mikäli asiat on ollut pielessä, ne on huomattu ja niihin on reagoitu..

[Spangen]

Liikaa liian aikaisessa vaiheessa ja liian kovalla intensiteetillä.

Sällit vetää väsyneinä kun ei katsota, että aikaa jää riittävään palautumiseen. Lopputuloksena rasitusmurtumia ja loukkaantumisia jo ennen C-junnu ikää. Paras tapa selviytyä läpi sen myllyn on olla fyysisesti kehittynyt jo nuorena. Pienemmille junnuille ei anneta mahdollisuutta, koska yksittäiset valmentajat saa touhuta mitä haluaa.

Tiedä liittyykö tämä tähän topikkiin, mutta tartun kuitenkin aiheeseen. Minusta melkoinen määrä loukkaantumisia voitaisiin välttää ihan puhtaasti monipuolisella liikunnalla lapsena. On liikaa junnuja, jotka jo alle 10-vuotiaina ovat erikoistuneet vain futikseen, kun minusta siinä vaiheessa pitäisi olla melkein mitä vaan, mutta ennen kaikkea yleisurheilua, voimistelua, kamppailulajeja, talvilajeja jne. mukana ihan huvin ja urheilun vuoksi. Jos motoriset taidot ja kehonhallinta ovat kunnossa, on helpompi selvitä kovasta fyysisestä treenistä sitten kun sen aika on.

[tuuma]

Tiedä liittyykö tämä tähän topikkiin, mutta tartun kuitenkin aiheeseen. Minusta melkoinen määrä loukkaantumisia voitaisiin välttää ihan puhtaasti monipuolisella liikunnalla lapsena. On liikaa junnuja, jotka jo alle 10-vuotiaina ovat erikoistuneet vain futikseen, kun minusta siinä vaiheessa pitäisi olla melkein mitä vaan, mutta ennen kaikkea yleisurheilua, voimistelua, kamppailulajeja, talvilajeja jne. mukana ihan huvin ja urheilun vuoksi. Jos motoriset taidot ja kehonhallinta ovat kunnossa, on helpompi selvitä kovasta fyysisestä treenistä sitten kun sen aika on.

Allekirjoitan tämän. Monipuolisuus ei tarkoita välttämättä aina monilajisuutta, tämän varsinkin lasten vanhemmat ymmärtävät väärin. Lapsi voi olla hyvinkin liikunnallisesti monipuolinen, vaikka osallistuisi vain yhden lajin seuraharjoitteluun. Mikäli omalla vapaa-ajalla liikutaan paljon ja eri tavoilla ja vuodenaikoja hyödyntäen. Tässä myös seurojen tulisi ymmärtää olla joustavia ettei jo ennen yläkouluikää lapsia edellytetä 5-6 kertaa viikossa vain seuratoiminnassa jalkapalloilemaan. Olemme monessa suhteessa noidankehässä lasten ja nuorten urheilun kohdalla. Kun vapaa-aika on passivoitunut, vastaa seurat huutoon lisäämällä ohjattua toimintaa yhä nuoremmissa. Tällöin luodaan tilanne jossa yksipuolistetaan lapsen urheilullista kehitystä, koska seuroilla ei ole riittävästi henkilö- ja osaamisresursseja toteuttamaan sen raamin sisällä monipuolista liikuntakasvatusta. Ja ajetaan lapsi liian aikaiseen yhden lajin erikoistumiseen. Lisäksi lasten omaehtoisuus ja mielikuvitus kärsii, kun kasvavassa määrin liikunta tapahtuu siten miten joku aikuinen sanoo että nyt tehdään. Lapsuuteen liittyvä leikkimielisyys ja tietynlainen seikkailuhaluisuus kokeilla erilaisia temppuja, pilataan aikuismaisella suunnitelmallisuudella. Aikuisten maailma on ulottunut liian syvälle lasten maailmaan.

[papadopoulos]

Allekirjoitan tämän. Monipuolisuus ei tarkoita välttämättä aina monilajisuutta, tämän varsinkin lasten vanhemmat ymmärtävät väärin. Lapsi voi olla hyvinkin liikunnallisesti monipuolinen, vaikka osallistuisi vain yhden lajin seuraharjoitteluun. Mikäli omalla vapaa-ajalla liikutaan paljon ja eri tavoilla ja vuodenaikoja hyödyntäen. Tässä myös seurojen tulisi ymmärtää olla joustavia ettei jo ennen yläkouluikää lapsia edellytetä 5-6 kertaa viikossa vain seuratoiminnassa jalkapalloilemaan. Olemme monessa suhteessa noidankehässä lasten ja nuorten urheilun kohdalla. Kun vapaa-aika on passivoitunut, vastaa seurat huutoon lisäämällä ohjattua toimintaa yhä nuoremmissa. Tällöin luodaan tilanne jossa yksipuolistetaan lapsen urheilullista kehitystä, koska seuroilla ei ole riittävästi henkilö- ja osaamisresursseja toteuttamaan sen raamin sisällä monipuolista liikuntakasvatusta. Ja ajetaan lapsi liian aikaiseen yhden lajin erikoistumiseen. Lisäksi lasten omaehtoisuus ja mielikuvitus kärsii, kun kasvavassa määrin liikunta tapahtuu siten miten joku aikuinen sanoo että nyt tehdään. Lapsuuteen liittyvä leikkimielisyys ja tietynlainen seikkailuhaluisuus kokeilla erilaisia temppuja, pilataan aikuismaisella suunnitelmallisuudella. Aikuisten maailma on ulottunut liian syvälle lasten maailmaan.

Allekirjoitan täysin.

Todellisuudessa ymmärtääkseni aika harva huippu on vetänyt tosissaan muuta kuin futista. Suomessa sitten taas on normaalia kuulua kahteen tai jopa kolmeen kilpajoukkueeseen eri lajeissa jolloin kaikki liikkuminen tapahtuu ohjatussa ympäristössä.

Jos käyt futistreeneissä ja harrastat siihen päälle lajeja katukoriksesta puumajanrakentamiseen niin ei ole yksipuolista.

[SPV]

Turusta en tiedä, mutta tavallista  on että tehdään 4-5 palloon keskittynyttä harkkaa viikossa ja loput ovat sitten lapsen/nuoren omalla/vanhempien  vastuulla. Uutisissa oli juttu, joka ei lasten valmennusta harrastavia yllätä: https://yle.fi/uutiset/3-10041913 . Onko tämä sitten suuntaus muuallakin kuin Suomessa?

[tuuma]

Onko tämä sitten suuntaus muuallakin kuin Suomessa?

Mitä omia kokemuksia olen saanut käymällä ulkomailla seminaareissa ja mitä siellä kuunnellut sekä saman alan kollegoiden kanssa keskustellut, jaetaan siellä kyllä hyvin pitkälle samansuuntaisia vapaa-ajan liikunnan passivoitumisen aiheuttamia ongelmia mitä täällä meillä Suomessa. Jotka siis tuntuvat olevan juuri länsimaisen korkean elintason maiden vitsaus, missä lasten ja nuorten ajankäyttö on liikkumisen osalta passivoitunut. Enemmän tai vähemmän johtuen juuri teknologisesta kehityksestä. Itse asiassa aikuisen työväestön osalla se näkyy myös kuten Suomessa, työssäkäyvien sairauspoissaolot ovat yleiseurooppalaisesti kasvussa. Yhteiskunnallinen passivoitumisen muutos joka sitten luonnollisesti ensimmäisenä näkyy ihmisen suoritukyvyn rajoja etsivässä kilpaurheilussa.

Kansainvälisen huippu-urheilun näkökulmasta Suomessa tämä passivoituminen näkyy helposti, koska väestöpohja on pieni. Siten huippuyksilöiden määrä on numeerisesti pieni vaikka suhteellinen osuus olisikin samaa luokkaa mitä moninkertaisesti suuremmissa maissa. Näillä mailla se väestöpohja auttaa puskuroimaan sitä passiivisuuden aiheuttamaa vähennystä, kuten esimerkiksi palloilulajeissa missä ikäluokkien edustusjoukkueet täyttyvät lahjakkaista yksilöistä. Koska pelaajamäärä mitä siihen tarvitaan on kuitenkin sama, oli maan väestöpohja mitä tahansa.

Mutta kuten Islannin tapaus osoittaa, on laadukkaalla toiminnalla merkitystä jossa ei hukata nuoria matkalla, mahdollisuus nostaa tasoa paremmaksi mitä väestöpohja antaisi odottaa. Suomessa vain lasten ja nuorten jalkapallo ei ole tarpeeksi laajalti riittävän laadukasta, että se olisi mahdollista. Vain satunnaisissa paikoissa, mutta kovin pitkälle maajoukkuetasolla se ei auta. Tosin Islantia auttaa myös lyhyet välimatkat ja siten väestön tiiviys. Suomessa tämä aiheuttaa taas omia ongelmia vaikeuttamaan tehokkuutta.

[Zabala]

No sanotaanko nyt näin, että kyllä noita junnuja tuolla riittää, joiden ura on tyssännyt TPS:n vääränlaiseen treenaamiseen junnuissa... Haluttiin sitä myöntää tai ei.

Tätä laadukasta keskustelua on nyt käyty jo hyvä tovi, eikä vieläkään ole näitä esimerkkitapauksia tänne saatu raapustettua. Perustatko koko väittämäsi Urosen loukkaantumishistoriaan, vai onko sinulla nyt kenties osoittaa tähän aiheeseen jotain muutakin sisältöä kuin niinistömäistä jaarittelua ja mutuilua?

[papadopoulos]

Tätä laadukasta keskustelua on nyt käyty jo hyvä tovi, eikä vieläkään ole näitä esimerkkitapauksia tänne saatu raapustettua. Perustatko koko väittämäsi Urosen loukkaantumishistoriaan, vai onko sinulla nyt kenties osoittaa tähän aiheeseen jotain muutakin sisältöä kuin niinistömäistä jaarittelua ja mutuilua?

Joo venaa mä kirjoitan muutaman kaverin nimen tänne...

[Zabala]

Joo venaa mä kirjoitan muutaman kaverin nimen tänne...

Mulla on aikaa.