Suomen lähihistorian paras päävalmentaja?

[Kiljuhanhi]

Äänestys

[Kyseenalaistaja]

Hodarihan se täytyy olla, niin Suomen maajoukkueen saavutusten kuin miehen muidenkin saavutusten perusteella. Tuloshakuista futista (lue: tylsää/inhorealistista) useimmiten, mutta niin pienestä se arvokisapaikka lopulta oli kiinni Hodgsonin johdolla.

e. typo korjattu

[Vastapallo]

Riku tai Roy. Ääni meni Roylle.

[WilsonAloha]

Hands down Mursu! Paras voittoprosentti sekä eniten mestaruuksia seurajoukkueiden puolella.

[Vastapallo]

Paras voittoprosentti

[Kiljuhanhi]

Hands down Mursu! Paras voittoprosentti sekä eniten mestaruuksia seurajoukkueiden puolella.

Seurajoukkueessa tehdyillä saavutuksilla ei ole merkitystä tässä äänestyksessä.

[Doblass]

Royn suvereenia ylivoimaa.

[Belenoss]

Maajoukkueessa Muurinen. Muuten varmaan hodgson. Oli hodarillakin hyviä pelejä kuten puola vieraissa mutta siinä ne melkeen taisikin olla.

[W.A. Watanabe]

Taktisilta taidoiltaan parhaat ylivoimaisesti Hodgson ja RMN. Mursu ja Kanerva menevät tähän "kotimaasta ponnistavat riskien minimoijat ja varman päälle peluuttavat" - osioon jotka paikkaavat/sivat taktista köyhyyttä ja kansainvälisen tason kokemattomuutta suvereenilla kotimaisen futiksen ja pelaajien tuntemuksella. Mixulle pakko nostaa peukkua taktisesta rohkeudesta ja sitten laskea peukku sitä seuranneesta uppiniskaisuudesta ja lapsellisesta ehdottomuudesta. Silti näkisin että 20v päästä sopivalla materiaalilla majun ja mika-matin polut voisivat jälleen kohdata. Baxterista vähän ristiriitaiset fiilikset, taitava valmentaja mutta alusta pitäen kaikilla mittareilla totaalisen epäsopiva huuhkajien valmentajaksi. Backe oli ehdottomasti huonoin valmentaja sitten Ikäläisen joka sitten tragikoomisesti teki myös paluun valmennustiimiin. Seniili hasse oli varsinainen sinikeltainen valhe, taitava suustaan ja cv täynnä kimmeltäviä nimiä jonka lankaan pulloliitto kovin yllättäen meni. Noh.. ainakaan backe ei jäänyt mihinkään konsulttihommiin tms..

Materiaalin parantuessa ja Kanervan tuodessa seuraavan 5v aikana ehkä suurempaa menestystä kisapaikan tai edes jatkokarsintojen muodossa Suomi voisi olla taas valmis Hodgsonin kaltaiseen isoon nimeen joka voisi sitten kultasormeilla huuhkajat pysyvästi seuraavalle tasolle.

[Paviaani]

Kahdesta loistavasta vaihtoehdosta valintani on Richard Møller Nielsen.

[Mr. Brownstone]

Taktisilta taidoiltaan parhaat ylivoimaisesti Hodgson ja RMN.

Sanoisin, että RMN:n vahvuus oli enemmänkin henkisellä puolella kuin taktisesti. Hänen aikanaan Suomi alkoi saada merkittäviä tuloksiakin ja ennen kaikkea uskoa omiin mahdollisuuksiin. Siltikin jäi vähän se kuva omista muistikuvista, ettei Möller-Nielsen saanut tuon aikojen Jari Litmasesta parasta mahdollista irti.

[Pajicz]

Pakkohan tuon on olla Hodari kaikilla mahdollisilla mittareilla (pl. ehkä viihdyttävyys). Seuraaja-Baxterin aikakauden paskuus korostaa Woyn urotekoja entisestään.

[WilsonAloha]

Seurajoukkueessa tehdyillä saavutuksilla ei ole merkitystä tässä äänestyksessä.

Ilmoita se sitten aloitusviestissä!

[jantsa]

Möller-Nielsenillä oli vuonna 1999 käytössään samat pelaajat + Boltonissa uransa huipulla ollut Mixu kuin Muurisella 2000. Lisäksi Litmanen oli Möller-Nielsenin aikana parhaimmillaan. Silti Muurisen tultua puikkoihin peli-ilme muuttui totaalisesti ja ensi kertaa siinä oli ihan ideaa. Sitä menoa oli oikeasti ilo katsoa. Keskeisille pelaajille alkoi kuitenkin tulla yhä enemmän poissaoloja niin korkein kruunu jäi tämän takia saavuttamatta.

Parhaan valmentajan titteliä se ei tietenkään voi Muuriselta viedä.

[n00bster]

Mielestäni Muurinen, Hodgson hyvänä kakkosena. Kumman vaan ottaisin takaisin heti.

[Mr. Brownstone]

Möller-Nielsenillä oli vuonna 1999 käytössään samat pelaajat + Boltonissa uransa huipulla ollut Mixu

Mixu pelasi tuolloin Hibernianissa.

[Kratos]

Hodgson. Taitava valmentaja, joka repi lähes maksimit irti.

[ptuutti]

Mara Kuusela on paras. En edes perustele, koska homma on niin selva.

[Lauantai-illan Nostalgia]

Mara Kuusela on paras. En edes perustele, koska homma on niin selva.

Kuusela suomalaisista paras. Muuten joutuu tasapainottelemaan Möller Nielsenin ja Hodgsonin välillä.

[ptuutti]

No noista ulkkiksita Roy on paras.

[Tsei Tsei]

Möller-Nielsenillä oli vuonna 1999 käytössään samat pelaajat + Boltonissa uransa huipulla ollut Mixu kuin Muurisella 2000. Lisäksi Litmanen oli Möller-Nielsenin aikana parhaimmillaan. Silti Muurisen tultua puikkoihin peli-ilme muuttui totaalisesti ja ensi kertaa siinä oli ihan ideaa. Sitä menoa oli oikeasti ilo katsoa. Keskeisille pelaajille alkoi kuitenkin tulla yhä enemmän poissaoloja niin korkein kruunu jäi tämän takia saavuttamatta.

Parhaan valmentajan titteliä se ei tietenkään voi Muuriselta viedä.

Näinhän se on. Muurinen vei koko maajoukkueen vaatimustason eri tasolle. Yhtäkkiä kisapaikkaa jo odotettiin, koska Muurinen kehitti peliä niin huomattavasti. Toki Hodgson ja RMN inhorealistisimmilla tyyleillä veivät joukkueen lähemmäksi kisapaikkaa, mutta ei seissyt kuitenkaan. Muita ei tässä tarvitse edes mainita. Kanervalla on toki nyt Mursun ja Hodgsonin oppipoikana näytön paikka.

Taktisilta taidoiltaan parhaat ylivoimaisesti Hodgson ja RMN.

Taktiset taidot = puolustuksen organisoiminen? Eihän kummallakaan ollut erityistä kykyä organisoida hyökkäyspeliä. Jos vertaa vaikka Guardiolaan, niin taktiselta tasoltaan varsin kyvyttömiä. Muurinen ulosmittasi Litmasen kaikista parhaiten ja loi Suomen materiaalille hyvän taktiikan, joka toki sitten kärsi merkittävästi Litmasen ja Forssellin poissaoloista. Hodgsonin kaltaiselle taktiselle nerolle tuotti suuria vaikeuksia voittaa Azerbaidzhanin ja Armenian kaltaisia joukkueita. Näitä vastaan saldo 2-1-1 ja voitot erittäin heikolla pelillä ja osittain tuurilla. Mursulla taitaa olla näistä pelkkiä voittoja.

[Lauantai-illan Nostalgia]

Hodgsonia voinee kritisoida lähtemisestä liian puolustusvoittoisesti "pienempiä" maita vastaan, Muurista siitä kun lähti liian hyökkäysvoittoisesti kovia maita vastaan. Jälkiviisautta tietysti tämä ja aikaakin on hitosti kulunut.

Muurisella oli se kultainen sukupolvi parhaimmillaan, kun Möller Nielsen joutui kamppailemaan heikommalla joukkueella etenkin vuoden -98 MM-karsinnoissa.

[mooses pessi]

Kyllähän Roy oli aikanaan mestari operoitaessa rajallisilla resursseilla.

[Tsei Tsei]

Muurisella oli se kultainen sukupolvi parhaimmillaan, kun Möller Nielsen joutui kamppailemaan heikommalla joukkueella etenkin vuoden -98 MM-karsinnoissa.

RMN:n aikana Litmanen oli kuitenkin maailman ehdottomia huippuja. Muurisen (ja Hodgsonin) aikana sen sijaan Hyypiä oli huipulla. Litmanen kärsi Mursun aikana kohtuullisen paljon loukkaantumisista ja sama koski Forssellia, jonka huippuaika oli aika lyhyt jakso. Mursun alkuaikana Forssell oli vielä puhdas raakile.

Aika lailla kaikkia valmentajia yhdistää se, että avainpelaajien ollessa terveenä oli peli ja esitykset hyviä ja varamiehisenä sitten heikkoja. Esim. Hodgsonin Puola-voitossa taisi kunnossa olla kaikki avainpelaajat, kun taas Azerbaidzan-tappiossa iso osa hyökkäyspään pelaajista kärsi loukkaantumisista. Muurisen kohdalla tulokset olivat yleensä kovia, kun sekä Litmanen että Forssell olivat pelikunnossa.

[darkside]

Hodarihan se täytyy olla, niin Suomen maajoukkueen saavutusten kuin miehen muidenkin saavutusten perusteella. Tuloshakuista futista (lue: tylsää/inhorealistista) useimmiten, mutta niin pienestä se arvokisapaikka lopulta oli kiinni Hodgsonin johdolla.

e. typo korjattu

Muuten sama mutta taktiikan muuttamattomuus viimeisessä pakkovoitto-matsissa Portugalia vastaan kummastutti. Tiedä sitten olisiko h-kajat itseasiassa siihen romahtanut mutta jotenkin intohimoton kuva siitä ottelusta jäi.

Voorumillahan spekuloitiin silloin että Roylla ei ollut aikomustakaan tuota matsia voittaa jotta pääsi irti sopimuksestaan ja seuraavalle etapille matkallaan.