FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
28.05.2018 klo 00:46:00 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Facebook & Twitter
 
Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org

Sivuja: 1 [2] 3
 
Kirjoittaja Aihe: Miten Suomen jalkapallo saavuttaa pohjoismaisen tason?  (Luettu 16814 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
kovapallofani

Poissa Poissa


Vastaus #25 : 18.02.2018 klo 14:11:47

Se saavutetaan asenteella ja kovalla työn teolla. Tilanne on on Suomen jalkapallo historiassa parempi kuin koskaan.

Suomi on itsessään menestystarina, virallisesti 100 vuotta. Pitempäänkin.

Se, että jalkapallo ei ole saanut Suomessa sitä arvostusta kuin muissa maissa, johtuu historista ja henkilöistä, jotka siellä on vaikuttanut ja jotka eivät ole arvostaneet jalkapalloa.  Jos "vallassa" olisi ollut kiihkeämmin jalkapalloon suhtautuneita henkilöitä, niin tilanne olisi tältä osin edelleen parempi.

Tästäkin huolimatta nyt olaan paremmassa tilanteessa suomalaisessa jalkapallossa kuin koskaan aikaisemmin. Mahdollisuudet on paremmat kuin koskaan.

Vaaditaan vain ylpeyttä, halua ja tahtoa. Ja ennenkaikkea ennakkoluulotonta ja historiasta piittämatonta luun kovaa asennetta. Ja sitä pitää pyrkiä ruokkimaan jokaisella teolla ja jokaisella kirjoituksella, joka liittyy suomalaiseen jalkapalloon.

Hyvänä esimerkkinä toimii itse valtio, joka on todellinen menestystarina ja joka antaa aivan mahtavat puitteet tehdä Suomesta jalkapalloyhteiskunta, muut lajit toki huomioiden ja niitä väheksymättä.

Avaimet ovat käsissä ja ne ovat kiiltävämmät ja kultaisemmat kuin koskaan.



SoUWhat

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: KuPS, Kalakukot


Vastaus #26 : 18.02.2018 klo 21:06:59

Luulen että ainakin yli 40v ikäiset muistavat Kuopiolaisen jalkapallon suuruudenajan loppuvuodet. Melkein kaikki(ainakin useat)pelasivat itsekin ainakin nappulaliigaa. Veikkaan että pelejä seurataan mielenkiinnolla, ainakin tuloksia,vaikka se ei ole ollut ykköspuheenaihe. Luulen että jalkapallo Kuopiossa on vielä laajalti verissä.
Triangelikostaja

Paikalla Paikalla


Vastaus #27 : 18.02.2018 klo 23:02:24

Luulen että ainakin yli 40v ikäiset muistavat Kuopiolaisen jalkapallon suuruudenajan loppuvuodet. Melkein kaikki(ainakin useat)pelasivat itsekin ainakin nappulaliigaa. Veikkaan että pelejä seurataan mielenkiinnolla, ainakin tuloksia,vaikka se ei ole ollut ykköspuheenaihe. Luulen että jalkapallo Kuopiossa on vielä laajalti verissä.

Voi olla. Itse olen asunut Kuopiossa kuutisen vuotta joten ei ole sellaista syvää luotaavaa kokemusta asiasta. Varmaan jos KuPSilla olisi enemmän resursseja markkinointiin ja toisaalta olosuhteet vähän paranisivat niin voisi tilanne kohentua.
gv39

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Tuomarit sekä kyläjoukkueet


Vastaus #28 : 26.02.2018 klo 13:53:03

Ei vielä pitkään aikaan. Suomi antoi tasoitusta noin 50 vuotta, kun suojeluskunnat valitsivat lajikseen pesäpallon ja jalkapallon asema heikkeni.
Jääkiekostahan on keskusteltu riittävästi.

Uskon, että koska ilmastonmuutos, niin menee muutama vuosikymmen tuohon, koska jalkapallosta on tullut koko vuoden laji ja Oulusta etelään kunnon talvet ja ulkojäät poistuvat sekä tullut uutta porukkaa, jolle jalkapallo on ykköslaji.

nptuomin

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: TPS, ManU, Argentiina, PeU-Basket, PuMu


Vastaus #29 : 02.03.2018 klo 18:20:49

Suomihan on edelleenkin hallitseva pohjoismaiden mestari...
Kuku

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Tamperelaiset muoviseurat ja kabinettinousijat


Vastaus #30 : 07.03.2018 klo 16:53:14

Ei vielä pitkään aikaan. Suomi antoi tasoitusta noin 50 vuotta, kun suojeluskunnat valitsivat lajikseen pesäpallon ja jalkapallon asema heikkeni.
...

Sori vaan, mutta tuohon tosi wäsyneeseen selitykseen on takerruttu jo ihan tarpeeksi. Ehkä se on ihan sopivan kaukaa historiasta haettu tekosyy, että 60- ja 70-lukujen perseilyjä ei tarvitse muistella (oliko silloin vielä suojeluskuntia; muistaakseni ne lakkautettiin heti sodan jälkeen...)
gv39

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Tuomarit sekä kyläjoukkueet


Vastaus #31 : 08.03.2018 klo 16:07:02

Sori vaan, mutta tuohon tosi wäsyneeseen selitykseen on takerruttu jo ihan tarpeeksi. Ehkä se on ihan sopivan kaukaa historiasta haettu tekosyy, että 60- ja 70-lukujen perseilyjä ei tarvitse muistella (oliko silloin vielä suojeluskuntia; muistaakseni ne lakkautettiin heti sodan jälkeen...)
No mitäs 60- ja 70-luvuilla perseiltiin, että vaikuttaa vielä 40 vuotta myöhemmin?

Tekosyy tai historiallinen totuus, niin tuo vaikutti vähintään puolen Suomen osalta "jalkapalloyhteiskunnan" tulon viivästymiseen puoli vuosisataa.  

E: Vaikka tämä ei tiukasti ottaen kerro miten taso saavutetaan, niin liittyy kuitenkin aiheeseen. Tai sitten ei.

« Viimeksi muokattu: 08.03.2018 klo 16:11:29 kirjoittanut gv39 »
malminmanne

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: MPS, HJK, Maajoukkueet


Vastaus #32 : 08.03.2018 klo 18:53:51

No mitäs 60- ja 70-luvuilla perseiltiin, että vaikuttaa vielä 40 vuotta myöhemmin?

Tekosyy tai historiallinen totuus, niin tuo vaikutti vähintään puolen Suomen osalta "jalkapalloyhteiskunnan" tulon viivästymiseen puoli vuosisataa.  

E: Vaikka tämä ei tiukasti ottaen kerro miten taso saavutetaan, niin liittyy kuitenkin aiheeseen. Tai sitten ei.



Muistaakseni 1970-luvulla päätettiin olla siirtymättä ammattilaisuuteen Suomen futiksessa. 1960-luvulla esim. HJK:n katsojakeskiarvot olivat vielä 8000 huitteilla ja maajoukkuekin pelasi tasapäisiä matseja muiden pohjoismaiden kanssa, voittaen ainakin PM-mestaruuden.

Eli 60-luvulla futis oli ainakin vielä pohjoismaiden tasolla mutta 1970-luvun aikana putosimme kelkasta ja siihen vaikutti varmasti amatööriurheilun ihannointi Suomessa, joka tuohon päätökseen olla siirtymättä ammattimaisuuteen futiksessa vaikutti.
Toinen iso tekijä oli YLE ja lauantaiset valioliiga lähetykset, joiden seurauksena maamme top 10 seuraan, suosiossa mitattuna, ei kuulu tällä hetkellä yhtäkään suomalaista seuraa ja näitä livöpuul arsenal jne. kannattajia on jo monessa sukupolvessa ja ne periytyvät isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle. Eli se meidän kansanosa, joka on futiksesta kiinnostunut, on kahtiajakautunut.
Rikkiviisas

Poissa Poissa


Vastaus #33 : 08.03.2018 klo 19:00:15

Samaan aikaan kun jalkapallo ei oikein ottanut millään osa-alueella askelia eteenpäin, niin jääkiekko ryhdistäytyi ja joka notkoon sekä niemeen nousi halleja.

Tokihan vielä 80-luvulla oli eurourotekoja, mutta kun tekemisen taso, olosuhteet ja imagonrakennus eivät toimi, niin homma lässähti.
Callit

Poissa Poissa


Vastaus #34 : 11.03.2018 klo 12:05:29

Ihan mielenkiintoisia katsauksia historiaan. Suomi on tosiaan taapertanut muihon pohjoismaihin verrattaessa. Lähinnä kyse on kuitenkin siitä, että meiltä on puuttunut ne huippuajat. Norjan kanssa ollaan nyt suurinpyörtein yhtä huonoja, ja tilanne taisi olla suht sama 70-luvulla. On kuitenkin väärin glorifioida 60-luvun tilannetta. Silloin amatöörimäisesti harjoitelleet noppajalat olivat aseettomia Euroopan huippuja vastaan, joten siihen nähden nämä gijoninihmeet ovat jopa eeooämmää.

Mielenkiintoisempi historian tarkastelu olisi mielestäni pohtia miksi Bosman-päätöksen jälkeinen nousukiito katkesi. Joku puhuu kaikki pelaa flopista, toinen uskoo Litti-Sami&co. ryppään olleen puhdasta sattumaa.

Itse kommentoisin tuohon ministerin kysymykseen, että kehitykselle löytyy ilmaston lisäksi muitakin fundamentaaleja esteitä/hidasteita. Suurin niistä on lajirakkauden ja -ymmärryksen puute. Vaikeata se on kasvattaa huippupelaajia, jos kaikki tapahtuu varattomissa seuroissa ja osaamattomien ihmisten ohjauksessa.

Laskekaapas huviksenne kesän mm-kisoissa kuinka monta kertaa selostaja ja studio puhuvat helposta maahan menosta. Se on totaalista lajiymmärtämättömyyttä.
Paremmin tietävä nimimerkki

Poissa Poissa


Vastaus #35 : 16.03.2018 klo 21:26:54

Ihan mielenkiintoisia katsauksia historiaan. Suomi on tosiaan taapertanut muihon pohjoismaihin verrattaessa. Lähinnä kyse on kuitenkin siitä, että meiltä on puuttunut ne huippuajat. Norjan kanssa ollaan nyt suurinpyörtein yhtä huonoja, ja tilanne taisi olla suht sama 70-luvulla. On kuitenkin väärin glorifioida 60-luvun tilannetta. Silloin amatöörimäisesti harjoitelleet noppajalat olivat aseettomia Euroopan huippuja vastaan, joten siihen nähden nämä gijoninihmeet ovat jopa eeooämmää.

Mielenkiintoisempi historian tarkastelu olisi mielestäni pohtia miksi Bosman-päätöksen jälkeinen nousukiito katkesi. Joku puhuu kaikki pelaa flopista, toinen uskoo Litti-Sami&co. ryppään olleen puhdasta sattumaa.

Itse kommentoisin tuohon ministerin kysymykseen, että kehitykselle löytyy ilmaston lisäksi muitakin fundamentaaleja esteitä/hidasteita. Suurin niistä on lajirakkauden ja -ymmärryksen puute. Vaikeata se on kasvattaa huippupelaajia, jos kaikki tapahtuu varattomissa seuroissa ja osaamattomien ihmisten ohjauksessa.

Laskekaapas huviksenne kesän mm-kisoissa kuinka monta kertaa selostaja ja studio puhuvat helposta maahan menosta. Se on totaalista lajiymmärtämättömyyttä.

60- ja 70-luvulla maajoukkue otti tosiaan vielä turpaan säännöllisesti niin, että tukka lähti, mikä on hyvä pitää mielessä. Nykyaikana meno on ihan eri tavalla ammattimaista, joskin muualla on menty eteenpäin vielä enemmän. Nykyään ei sentään enää hävitä vuoden välein 9-0. Suomen menestymättömyys on monen asian summa, mutta ei siihen mitään erityisiä mysteereitä kuitenkaan liity. Lajikulttuuri, -ymmärrys ja tekemisen taso nyt ovat vain olleet sillä tasolla, jolla niiden voi futiksen asemaan nähden odottaakin olevan. Suomalainen jalkapallo ei kokonaisuutena ansaitse enempää, vaikka muutamia hienoja poikkeusyksilöitä joukkoon tietysti mahtuu. Juha Itkosen matkakertomuksessa mainitaan joku republikaani, jonka mielestä soccer kuvastaa eurooppalaisten henkistä pehmeyttä ja suoraviivainen sekä raju jenkkifutis puolestaan amerikkalaista sielunmaisemaa. Suomea on joskus kuvattu henkisesti vähän samanlaiseksi tienraivaajakansakunnaksi kuin uuden maailman eurooppalaisten asuttamia siirtomaita.

Maihin menosta puhuminen osoittaa tietysti sen, ettei ymmärretä, miten fyysisestä pelistä on todella kyse, vaikka laitataklauksia lajissa ei nähdäkään. Selostajien kohdalla sen voi vielä ymmärtää, mutta entisten pelaajien tapauksessa ihmetyttää, miten voi olla niin pihalla lajin perusperiaatteista. En ymmärrä, miksi futiksessa pitäisi saada rikkoa sääntöjen vastaisesti, vaikka vastustaja ei lentäisikään sen seurauksena kaaressa maahan. Ei kukaan pidä koripalloakaan pehmolajina, vaikka pleksit eivät siinäkään rysky, saati vaadi, että koriksessa pitäisi sallia läppäisyt pallollisen pelaajan käsille.
« Viimeksi muokattu: 16.03.2018 klo 21:29:46 kirjoittanut Paremmin tietävä nimimerkki »
idänihme

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: suurseura


Vastaus #36 : 22.03.2018 klo 15:45:02

Ihan mielenkiintoisia katsauksia historiaan. Suomi on tosiaan taapertanut muihon pohjoismaihin verrattaessa. Lähinnä kyse on kuitenkin siitä, että meiltä on puuttunut ne huippuajat. Norjan kanssa ollaan nyt suurinpyörtein yhtä huonoja, ja tilanne taisi olla suht sama 70-luvulla. On kuitenkin väärin glorifioida 60-luvun tilannetta. Silloin amatöörimäisesti harjoitelleet noppajalat olivat aseettomia Euroopan huippuja vastaan, joten siihen nähden nämä gijoninihmeet ovat jopa eeooämmää.

Mielenkiintoisempi historian tarkastelu olisi mielestäni pohtia miksi Bosman-päätöksen jälkeinen nousukiito katkesi. Joku puhuu kaikki pelaa flopista, toinen uskoo Litti-Sami&co. ryppään olleen puhdasta sattumaa.

Itse kommentoisin tuohon ministerin kysymykseen, että kehitykselle löytyy ilmaston lisäksi muitakin fundamentaaleja esteitä/hidasteita. Suurin niistä on lajirakkauden ja -ymmärryksen puute. Vaikeata se on kasvattaa huippupelaajia, jos kaikki tapahtuu varattomissa seuroissa ja osaamattomien ihmisten ohjauksessa.

Laskekaapas huviksenne kesän mm-kisoissa kuinka monta kertaa selostaja ja studio puhuvat helposta maahan menosta. Se on totaalista lajiymmärtämättömyyttä.

Norja on monin tavoin jännä verrokki. Maajoukkuetasolla pudonnut Suomen tasolle, mutta seurajoukkuepuolella taitaa edelleen olla lähellä Ruotsia ja Tanskaa. Öljyraha auttaa maksamaan pelaajien palkkoja, mutta ei sekään eroa täysin selitä. Futis ei taida sielläkään olla selvä ykköslaji kuten muissa pohjoismaissa (pl Suomi)?

Suomessahan seurajoukkuepuoli oli paljon vahvempi vielä 80-luvun lopulla. Tuolloin maksettiin palkkoja joista nykyisin on turha haaveilla muualla kuin Klubissa. Eli vaikka puhuttiin "ei siirrytty ammattilaisuuteen" niin kyllä liigafutis oli monissa joukkueissa vahvasti ammattilaistouhua tuolloin. Lisäksi kärjen takana puoliammattilaiskuviot toimi mututuntumalla nykyistä paremmin. Oltiin varmaankin nykyistä lähempänä Ruotsia, Tanskaa ja Norjaa, saati sitten euroopan kärkeä lähes kaikilla mittareilla?

Itsekin näkisin että lajikulttuurin nousu ja sitä myötä seurajoukkuepuolen kehitys olisi ainut tapa nousta pysyvästi ylemmäs maajoukkuetasolla.
tab

Poissa Poissa


Vastaus #37 : 22.03.2018 klo 15:58:37

Itsekin näkisin että lajikulttuurin nousu ja sitä myötä seurajoukkuepuolen kehitys olisi ainut tapa nousta pysyvästi ylemmäs maajoukkuetasolla.

Jalkapallon pelaajamäärät ovat nousseet Suomessa nyt noin 20 vuodessa 50 000 lisenssipelaajalla, kun 90-luvulla vasta ylitettiin 90 000 lisenssipelaajan raja  (lähde) ja nykyään pelaajia taitaa olla yli 140 000. Paljonkohan lisenssipelaajia oli 70- tai 80-luvuilla?

Varmasti tuo kasvanut pelaajamäärä näkyy lajikulttuurissa jotenkin tulevaisuudessa. Kaikista vanhimmilla ikäpolvilla taitaa olla yleisurheilu ja hiihto niitä ykköslajeja, mutta kun nuo ikäpolvet vähitellen poistuvat keskuudestamme, niin yhä suuremmalla osalla suomalaisista on jalkapallotaustaa. Eniten jalkapallomaajoukkue ja seurajoukkueet kiinnostavat niitä henkilöitä, jotka ovat itsekin joskus pelanneet jalkapalloa ja se jalkapallo tuntuu omalta lajilta.
« Viimeksi muokattu: 22.03.2018 klo 16:07:57 kirjoittanut tab »
Tresor

Poissa Poissa


Vastaus #38 : 22.03.2018 klo 17:32:52

Jalkapallon pelaajamäärät ovat nousseet Suomessa nyt noin 20 vuodessa 50 000 lisenssipelaajalla, kun 90-luvulla vasta ylitettiin 90 000 lisenssipelaajan raja  (lähde) ja nykyään pelaajia taitaa olla yli 140 000. Paljonkohan lisenssipelaajia oli 70- tai 80-luvuilla?

Muutama varaus on tuohon vertailuun tehtävä:
- Kasvusta iso osa on naispelaajia (miesten tasosta tässä kai oli kyse?).
- Liikuntakulttuurin muutos 1990-luvulta alkaen on johtanut siihen, nuoret harrastavat liikuntaa vain seuroissa. Ennen pelaajia saattoi olla enemmän kuin nyt, sillä nykyään höntsääjätkin päätyvät tilastoihin.
- Julkista rahaa jaetaan nykyään aika suoraan lisenssipelaajien määrän mukaan, mikä houkuttaa itsetarkoitukseelliseen määräfetissiin.

Kivahan se on että on komeat luvut, mutta se ei tarkoita, että miesten maajoukkueen potentiaalinen pelaajapooli olisi sen suurempi kuin 25 vuotta sitten. Pahaa pelkään että päinvastoin.
faija

Poissa Poissa


Vastaus #39 : 23.03.2018 klo 01:34:04

Norja on monin tavoin jännä verrokki. Maajoukkuetasolla pudonnut Suomen tasolle, mutta seurajoukkuepuolella taitaa edelleen olla lähellä Ruotsia ja Tanskaa. Öljyraha auttaa maksamaan pelaajien palkkoja, mutta ei sekään eroa täysin selitä. Futis ei taida sielläkään olla selvä ykköslaji kuten muissa pohjoismaissa (pl Suomi)?

Norjassa yleisesti hiihtolajit ovat kovimmassa suosiossa (yllätys?), muttei jalkapallo, pyöräily, käsipallo kaukanakaan ole. Maassa eri lajien suosio vaan on niin paljon laajempi kuin Suomessa.
Jos vertaa jalkapalloon niin jo näkyvyydeltä jalkapallon ero on kuin yö ja päivä; televisiossa näytetään viikoittain suorana useampi PL matsi, ucl & el pelejä, eliteserieniä ja jopa 1 divaria. Jopa talvella näytetään harkkapelejä Espanjan leireiltä esim.

Näkyvyys yksinkertaisesti lisää harrastelijamäärää.
Paremmin tietävä nimimerkki

Poissa Poissa


Vastaus #40 : 23.03.2018 klo 09:03:49

Norja on monin tavoin jännä verrokki. Maajoukkuetasolla pudonnut Suomen tasolle, mutta seurajoukkuepuolella taitaa edelleen olla lähellä Ruotsia ja Tanskaa. Öljyraha auttaa maksamaan pelaajien palkkoja, mutta ei sekään eroa täysin selitä. Futis ei taida sielläkään olla selvä ykköslaji kuten muissa pohjoismaissa (pl Suomi)?


Aki Riihilahdelta kysyttiin joskus Vålerengan aikoihin jossain ottelustudiossa, että kun Suomessa Norjaa pidetään hiihtomaana, mikä on maan suosituin laji, ja vastaus oli epäröimättä ja ehdottomasti jalkapallo. Norjan liiga oli yleisömäärillä mitaten Pohjoismaiden suosituin pääsarja joinakin vuosina 90-luvulla ja edelleen samalla tasolla kuin Tanska eikä paljoa Ruotsia jäljessä. Norjan valtaisa mieshuorausskenekin on samassa suhteessa jalkapallon yleiseen yleisönsuosioon. Maajoukkue ei tosin ole 90-luvun menestyspiikkiä lukuun ottamatta ollut kovinkaan paljon Suomea kummoisempi, mutta eihän potentiaali aina realisoidu (esim. Turkki, joka oli vielä 80-luvulla mutasarjaa).
BonBon

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: S04


Vastaus #41 : 23.03.2018 klo 12:00:40

...jalkapalloon sovellettavissa oleva "akatemia" malli, eli pienten paikkakuntien nousevat nuoret lahjakkuudet siirtyvät tietyssä ikävaiheessa jonkun näistä ns. ammattilaisorganisaation listoille hyvien olosuhteiden ja valmentajien pariin...

Tämähän on pitkässä juoksussa se juttu. Mutta ennen sitä on saatava kunnat ja valtio (lue: opetuslaitos) yhteistyöhön seurojen kanssa, jotta voidaan edes lähestyä todellista akatemiamallia. Jos jalkapallon kaltaisessa lajissa haluaa tehdä ison tasoloikan pelaajakehityksessä ja sitä kautta nostaa menestymisen tasoa kansainvälisesti ja kansallisesti, on rempattava suomalaisen yhteiskunnan panostusta ja rakennetta tämän saavuttamiseksi.
Rikkiviisas

Poissa Poissa


Vastaus #42 : 23.03.2018 klo 16:57:01

Eli vaikka puhuttiin "ei siirrytty ammattilaisuuteen" niin kyllä liigafutis oli monissa joukkueissa vahvasti ammattilaistouhua tuolloin. Lisäksi kärjen takana puoliammattilaiskuviot toimi mututuntumalla nykyistä paremmin.

Tämä selittyy pitkälti sillä, että "tehdasseuroissa" ja vastaavissa päätukija eli käytännössä omistaja ei antanut seuralle rahaa palkanmaksuun vaan palkkasi pelaajia varaston kahvituvan vahtimiehen varamiehiksi. Tällöin pelaaja ei ollut ammattilainen, koska ei saanut elantoaan jalkapallosta vaikka jännästi pääsi aina treeneihin ja pelimatkoille.

Tokihan sama meininki oli muuallakin.
Suomessa seurajalkapallo ei lähtenyt samalle toiminnan kasvu-uralle kuin jääkiekko tai monen muun maan jalkapallo. Sieltä kasariltahan on melkoisia suorituksia myös eurokentiltä, mutta sitten rahavirtojen kasvu ja vaikkapa Bosman pistivät nallekarkit uusiojakoon. Suomesta puuttui pitkälti ajatus ja tavoite, siihen vielä sitten esimerkiksi se että Harkimon lyhytpinnainen FC Jokerit sai lähinnä HJK:n tuhlaamaan Mestareiden Liiga-rahat kilpavarustelussa, niin ei löytynyt sellaista selkeää seuraa jalkapallon veturiksi. Tehdasjoukkueet tulivat kuitenkin liian pieniltä paikkakunnilta. Olisi tarvittu isoista kaupungeista tai sitten paikoista, joissa oli 80-luvulla jalkapallokulttuuria, seuroja asettamaan riman tarpeeksi korkealle.
Filosofi

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Urjalan Palloseura


Vastaus #43 : 23.03.2018 klo 18:10:43

Olisi myös pitänyt järkevästi muuttaa systeemit silloin kun ns. amatöörijoukkeista siirryttiin ammattimaisiin seuroihin. Samoinhan tehtiin Japanissa 90-luvulla, kun yritysten otetta haluttiin vähentää. Silloin yritysten joukkueet pyrittiin muuttamaan enemmän alueiden/kaupunkien joukkueiksi.


Japanin liiga on aika samanlainen siinä kuin Suomen, että muut lähiliigat ovat menossa ohitse, ja oman maan parhaat eivät enää jaa maahan vaan siirtyvät Euroopan rahakkaammille kentille. Jäähdyttelijöitäkään ei enää Japaniin liiemmälti mene, Kiinassa saa sen verran enemmän rahaa että se on haalinut ulkolaiset Japanin sijaan. Pitkälti kotimaista tuotantoa pelaajat molemmissa, parhaat lähtevät ja ulkkareita ei niin mahdottomasti tule. Yhdessä vaiheessahan melkein kaikki parhaatkin japanilaiset pelasivat kotimaassa, silloin kun liiga on kovimmillaan. Ei poikkea Suomesta, eihä'n?

Futiksen suosio kasvoi aikanaan ihan järkyttävää tahtia, juurikin uuden liigajärjestelmän takia. Meininki matseissa on jenkkityylinen, iloinen perhetapahtuma ja kaikilla on fantsut oltavat (aika kovalla kädellä käsittelevät seuroja jotka mokaavat, Urawa Red Diamonds sai pirunmoiset sanktiot kun sen fanit heiluttelivat rasistisia lakanoita). Suomessa pitäisi markkinoida lapsiystävällisemmin matsitapahtumaa, hankittaisiin jotain pahuksen sirkusviihdettä perheille sinne samaan syssyyn. Luotaisiin koko päivän tapahtuma jonka kruunaisi futismatsi. Tai jotain.

Kannattaisi varmaan jonkun tutkia tarkemmin mitä siellä Japanissa aikanaan tehtiin. Voisi olla mielenkiintoinen gradun aihe jollekin humanistin retkulle.
Earl Godwin

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Democracy Dies in Darkness


Vastaus #44 : 24.03.2018 klo 19:07:17

Realistista olisi tavoitella Islannin tasoa. Muut Pohjoismaat ovat tällä hetkellä liian kaukana.
Seeteufel

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Tuhkimotarinat, Harry Kane, DFB-Auswahl


Vastaus #45 : 24.03.2018 klo 19:20:56

Realistista olisi tavoitella Islannin tasoa. Muut Pohjoismaat ovat tällä hetkellä liian kaukana.
Suomi on Fifa-rankingissa Norjaa 10 sijaa perässä ja Elo-rankingissa sen edellä. Muut on about sijan 20 tienoilla.
Earl Godwin

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Democracy Dies in Darkness


Vastaus #46 : 25.03.2018 klo 16:11:40

Suomi on Fifa-rankingissa Norjaa 10 sijaa perässä ja Elo-rankingissa sen edellä. Muut on about sijan 20 tienoilla.

Joo, mutta tarkastellen kokonaisuutta. Resursseihin nähden Norja tällä hetkellä alisuoriutuu ja Islanti ylisuorituu A-maajoukkuetasolla. Pitkässä juoksussa Islanti on kuitenkin realistisempi mittapuu ja parempi esikuva. Norjan resurssit ovat niin paljon paremmat.
Callit

Poissa Poissa


Vastaus #47 : 25.03.2018 klo 22:03:11

Komppaan Jaarlia täysillä. Minimaa Islanti on benchmarkina vähän koominenkin, mutta Norjassa resurssit on tosiaan ihan eri luokkaa kuin Suomessa.

Yksi lukuisista pohdinnan aiheista voisi tietysti olla, että miten löydettäisiin lisää isoja sponsoreita. Esim. Sveitsin liiton akatemiat on jonkun pankin nimen alla. Miksei Suomessa voisi olla Nordea akatemiaa?
Osterdeich

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Werder


Vastaus #48 : 26.03.2018 klo 00:15:10

Miten lienenkin tähän keskusteluun vahingossa eksynyt, mutta nuoruuteni lounaisrannikolla kasvaneena, valtaosan työiästä kaakossa asuneena ja nyt jo vuosia Bremenissä asuvana arvelen, että merkittävää muutosta ei ole lähivuosina odotettavissa. Olkoon miten vanha teema tahansa, mutta kendo dominoi niin vahvasti (ja lisäksi vielä nuo suomalaislajit pesis ja sähly vievät potentiaalisia lahjukkuuksia), että harvaanasutussa maassa ei kunnon taloudellisia kannustimia futikselle pääkaupunkiseudun ulkopuolella juurikaan riitä. Finansseista (ja tietenkin myös kulttuurista, joka on pääosin futisvastainen) tämä on kiinni. Toki mennään absoluuttisesti eteenpäin, mutta suhteellisesti jäädään jälkeen koko ajan, kun vertaan vaikkapa esim. Bremenin junnutoimntaan. Akatemioita tarvittaisiin, mutta kuka ne rahoittaisi ehkä Helsinkiä lukuunottamatta. Minusta hyvä vertailukohde meille on Kanada, ei sielläkään futis jyllää.
« Viimeksi muokattu: 26.03.2018 klo 05:00:19 kirjoittanut Osterdeich »
papadopoulos

Poissa Poissa


Vastaus #49 : 26.03.2018 klo 08:43:03

Lainaus
Sori vaan, mutta tuohon tosi wäsyneeseen selitykseen on takerruttu jo ihan tarpeeksi. Ehkä se on ihan sopivan kaukaa historiasta haettu tekosyy, että 60- ja 70-lukujen perseilyjä ei tarvitse muistella (oliko silloin vielä suojeluskuntia; muistaakseni ne lakkautettiin heti sodan jälkeen...)

Viitataan tässä nyt mihin tahansa noilla perseilyillä niin totuus on, että se historiasta haettu syy elää ja vaikuttaa edelleen vielä näinäkin päivinä. Saattaapa olla jopa syy noille mainitsemillesi perseilyille joihin en ota kantaa kun en ole asiaan perehtynyt.
Tuossa puhutaan kuitenkin alle 100 -vuotta sitten tapahtuneista asioista, joka on hyvin lyhyt aika kun puhutaan kulttuureista. Koko Lähi-Itää ja Islamilaista maailmaa raastava ongelma shiiojen ja sunnien välillä johtuu siitä, että kaksi ryhmää ei päässyt noin 1500 -vuotta sitten sopuun siitä kenen tulisi jatkaa Muhammedin jälkeen johtajana.

Eli kyseessä ei ole missään nimessä tekosyy, vaan ihan todellinen syy ja selitys moneen kulttuurilliseen ongelmaan.

Lainaus
Samaan aikaan kun jalkapallo ei oikein ottanut millään osa-alueella askelia eteenpäin, niin jääkiekko ryhdistäytyi ja joka notkoon sekä niemeen nousi halleja.

"Jääkiekko" -tuskin sen enempää ryhdistyi, koska "jääkiekkohan" ei rakenna yhtään hallia.
Jäähallit kuten pääasiassa muutkin liikuntapaikat rakentaa yhteiskunta, ja niiden rakentamisesta päättä aivan tavalliset Virtaset ja Niemiset. Se mitä rakennetaan ja mihin panostetaan on yhteiskunnan määrittämään, ja yhteiskunnan henkisen tilan määrittelivät johdossa olevat henkilöt silloin kun modernia Suomea alettiin rakentamaan.

Itse en ole kovin vakuuttunut muutoksesta niin kauan kuin vaikutusvaltaisimmat päättäjät ovat 50, 60 ja 70 -luvulla syntyneitä henkilöitä. 80 -luvulla alkaa tulla jo jokseenkin valveutuneita henkilöitä, mutta todellinen muutos tulee vasta 1990 ja 2000 -luvulla syntyneistä.
Ero sukupolvissa on se, että mitä lähemmäs nykyhetkeä päästään niin sitä suurempi mahdollisuus on henkilöllä ollut saada tietonsa ei-suomalaisen median kautta. 90 -luvulla syntyneet henkilöt ovat eläneet jo koko ikänsä maailmassa, jossa tietoa on helppo löytää ja maailma näyttäytyy enemmän sellaisena kuin se näyttäytyy kaikkialla muuallakin. Aikaisemmat sukupolvet ovat olleet paljon enemmän sen tiedon varassa, mitä suomalainen media on välittänyt ja se maailma on ollut hyvin toisenlainen kuin maailma oikeasti on. Hiihtäjät ja mäkihyppääjät olivat suuria sankareita maailmalta, vaikka heistä ei suurin osa maailmasta tiennyt yhtään mitään. Nykyään on helppo selvittää muutamassa sekunnissa mistä maailmalla puhutaan, kun Iivo Niskanen voittaa olympia kultaa ja saattaahan se herättää kysymyksiä kun asiasta ei uutisoidaa muualla Euroopassa juurikaan mitään vaan lehtien urheilusivuilla on ensin 3 aukeamaa jalkapalloa sen jälkeen olympialaisten alppihiihtoa.

Pinttyneitä asenteita on vaikea muuttaa, ja suomalaista jalkapalloa kohtaan oleva lajivihakulttuuri ei muutu helposti. Onneksi tulevat sukupolvet ovat meitä viisaampia ja tulevat ymmärtämään maailmaa paremmin.
Lisäksi suomalaista yhteiskuntaa ahdistanut Macho -kulttuuri on myös vähentymässä ja enää ei ole niin cool olla kova jätkä, joka tiputtaa hanskat ja leipoo toista turpaan. Maailma on menossa parempaan suuntaan ja uskon, että älykkyyteen ja sosiaalisuuteen perustuva monikulttuurillinen jalkapallo tulee olemaan siinä maailmassa vallitseva urheilumuoto (siis sellaisista urheiluista joissa tulee hiki...). Kyse on toki siitä pystymmekö me pysymään muiden perässä.

 
Sivuja: 1 [2] 3
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines