Ykkösen kausiennakko 2018

[Vastapallo]

Sisällysluettelo:

AC Oulu (Kirjoittaja: Antoine Roquentin)
Jaro (Kirjoittaja: Kvartalnov)
Haka (Kirjoittaja: Vastapallo)
HIFK (Kirjoittaja: kamrat)

[Vastapallo]

[Vastapallo]

Lähtökohdat kauteen 2018

Viime syksynä päättyi viisi vuotta kestänyt Rauno Ojasen aikakausi AC Oulun peräsimessä. Ranen johdolla ACO sijoittui säännöllisesti Ykkösen sijoille 4-5. Ojanen teki hyvää työtä rajallisilla resursseilla, mutta varsinkaan viimeisinä vuosina uusia ideoita ei ollut pelaamisessa juurikaan nähtävissä. Pallonhallinnalla onnistuttiin kehittämään yksittäisiä pelaajia liigaan, mutta joukkueena AC Oulu ei mennyt enää tuloksellisesti eteenpäin, vaikka pienillä resursseilla saatiin joka vuosi jalkeille kilpailukykyinen joukkue.

Ojasen sopimusta ei odotetusti jatkettu ja uusi mies puikkoihin löytyi Savosta, kun AC Oulussa pelaajana kausilla 2010-11 esiintynyt Mika Lähderinne allekirjoitti 1+2 –vuotisen valmentajasopimuksen seuran kanssa. Ratkaisu tehtiin jo lokakuussa, joten Lähderinteelle jäi hyvin aikaa valmistautua uuteen tehtävään.

Talvikausi 2017-18 on tuntunut kannattajan näkökulmasta seesteisimmältä ajalta pitkiin aikoihin seuran myrskyisässä historiassa. Se saattaa johtua osittain uuden päävalmentajan rauhallisesta tai jonkun mielestä jopa hitaasta olemuksesta ja ulosannista. Taustalla on kuitenkin myös se, että joukkueen perusrunko saatiin kasaan hyvissä ajoin. Jatkosopimuksia tehtiin ulkomaalaisvahvistusten (Morin, Soto) kanssa jo talvella ja sen jälkeen on kartoitettu täydennyksiä joukkueeseen. Toki tässäkin on työsarkaa riittänyt niin Lähderinteellä kuin pelaajasopimuksista vastaavalla Markus Heikkisellä. Miehet kertoivat tällä viikolla pidetyssä kauden avaustilaisuudessa seuran käyneen läpi yli sadan pelaajan listan uusia sopimuspelaajia etsittäessä.

Pelaajat ovat kehuneet Lähderinteen harjoitusohjelmaa. Tilanteeseen vaikuttaa varmasti se, että nyt valmentaja on pitkästä aikaa päätoiminen. Korvaus tehtävästä ei päätä huimaa, mutta Diego onkin Oulussa myös kehittämässä itseään valmentajana. Parhaassa tapauksessa win-win –tilanne, jossa molemmat hyötyvät.

Seurajohto

Primus motorina jatkaa Mr. AC Oulu Juho ”Äffä” Meriläinen, joka on ainoa päätoiminen työntekijä taustoilla. Äffän ja seuran hallituksen johdolla on rakennettu uusia liiketoimintamalleja, joista jaloille on saatu tähän mennessä Allin Matalan vuokraustoiminta sekä Tuirassa sijaitseva Moku, joka tarjoaa parturi-kampaamo- sekä hierontapalveluja oululaisille. Meriläinen on myös rakentanut seuralle pitkäjänteistä strategiaa. Mukana ollaan muun muassa Oulun alueen jalkapallohallihankkeissa.

Materiaali ja pelitapa

Joukkueella on tällä kaudella käytössään ennätyslaaja 26 pelaajan rinki. Kilpailua pelipaikoista on siis luvassa varmuudella. Farmisopimus Kakkoseen nousseen OLS:n kanssa on mainio juttu ja antaa mahdollisuuksia pyörittää näin laajaa rinkiä.
 
Maalivahtiosastolla ykkösen paikasta kilpailevat oman kylän pojat Tommi Lindholm ja Juhani Pennanen. Lindholmilta löytyy vielä lunastamatta jäänyttä potentiaalia ja Pennanen on jo liigassa meritoitunut veskari. Molemmilla on vahvuuksia sekä puutteita, mutta kokonaisuutena veskariosasto on viime kautta vahvempi.

Puolustuksessa pahimmat menetykset olivat VPS:ään siirtyneet Eero-Matti Auvinen ja Akseli Kalermo. Kemistä jälleen kotiin palannut Lassi Nurmos sekä Jarosta tullut kokenut Walter Moore paikkaavat lähteneet mainiosti. Markus Heikkinen on varmasti ison osan peleistä sivussa, joten viime vuonna läpimurtonsa tehneelle Samuli Leppälälle on jälleen luvassa roolia. Myös David Ramadingaye on käytettävissä topparin tontille.

Keskikentän osalta ACO vahvistui talvella. Matias Lindfors palasi Kotkaan, mutta avainpelaajista Jair ja Ramadingaye jatkavat. Myös Josue Soto sai jatkosopparin ja on nyt oikeasti pelikunnossa – toisin kuin viime kaudella. Peliajasta kilpailemaan Ouluun saapui TPS-kasvatti Ilari Koljonen. Mikäli Felix Orishanin pelilupa saadaan vihdoin kuntoon, tämä sektori on sarjan eliittiä.

Myös hyökkäyksen osalta ringin leveys näyttää hyvältä. ACO hankki laitaan Aleksi Gullstenin Kemistä ja Valkeakoskelta tutun Topi Järven OTP:sta. Myös Toni Tahvanainen palasi Ouluun Jyväskylästä. Target-hyökkääjänä jatkaa väkivahva Alvarado Morin. Kotkasta tullutta Driton Shalaa ei ole vielä nähty tositoimissa loukkaantumisten takia.

Pelitapaa on säädetty nopeammaksi ja joukkue on keskittynyt harjoittelussa muun muassa transitiovaiheiden parempaan hyödyntämiseen. 4-2-3-1 –muodolla pääosin operoivalla joukkueella on erittäin nopeat laitapelaajat ja tämä tuleekin olemaan yksi tulevan kauden ase hyökkäyspelissä. Morin on loistava suojaamaan palloa ja voittaa paljon ykköspalloja. Meksikolainen tarjoaa paljon vaihtoehtoja hyökätä pitkillä tai puolipitkillä palloilla perinteisen ACO-hieronnan ohella. Paikkaajaa ei ole, joten Morinin pysyminen pelikunnossa on elintärkeää menestysmahdollisuuksien kannalta.

Talvikauden treenipeleissä puolustuspelaaminen ei ole toiminut toivotulla tavalla ja joukkue onnistui pitämään nollan ainoastaan yhden kerran Kajaania vastaan. Jos ja kun peliä nopeutetaan viime kaudesta, pelaajien välisen yhteistyön ja etäisyyksien on toimittava paremmin myös negatiivisissa transitioissa.  Muuten omissa soi myös jatkossa.

Muutokset materiaalissa

AC Ouluun
Tommi Lindholm (MiPK)
Topi Järvi (OTP)
Toni Tahvanainen (JJK)
Aleksi Gullsten (PS Kemi)
Lassi Nurmos (PS Kemi)
Felix Orishani (OPS)
Driton Shala (KTP)
Ilari Koljonen (SalPa)
Juhani Pennanen (OPS)
Walter Moore (Jaro)
Konstantin Belov (OPS)

AC Oulusta pois
Christian Bohui (OLS)
Eero-Matti Auvinen (VPS)
Titi Essomba (OLS)
Akseli Kalermo (VPS)
Sharp Räsänen (KuPS)
Tuomas Mustonen (HIFK)
Matias Lindfors (KTP)
Jyri Vääräniemi (OLS)
Johannes Wentin (AC Oulu/Villan Pojat)
George Junior Tangko (OTP)

Maalivahdit

1 Tommi Lindholm (19.3.1995)
Raameja on korkeammillekin tasoille, mutta esityksiä on aiemmin leimannut arkuus. Meni Mikkelissä eteenpäin, mutta riittääkö itseluottamus vielä tälle tasolle?

12 Juuso Särkelä (13.3.1999)
Nuorelle veskarille on luvassa minuutteja pääosin Kakkosen OLS:n riveissä.

30 Juhani Pennanen (19.2.1993)
Palasi OPS:sta Laivastonsinisiin. Kokemusta on jo kertynyt kohtuullisen paljon myös liigatasolta. Hyvä ohjaamaan peliä ja erinomainen reaktiotorjuja. Keskityspalloissa on ollut ongelmia pituuden takia.

Puolustajat

4 Samuli Leppälä (26.2.1999)
Viime kaudella huima läpimurto. Minuutteja tulee Heikkisen ollessa pois. Teknisesti taitava ja älykäs toppari. Fysiikassa vielä kehittämistä, erikoistilanteissa jää ajoittain vielä jalkoihin.

5 Lassi Nurmos (24.7.1994)
Äärimmäisen tärkeä hankinta ja kannattajien sponsoroima kummipelaaja. Puolustuksen johtavia pelaajia, jolla riittää taito, peliäly ja fysiikka kovempiinkin ympyröihin. Iso ACO-sydän.

6 Markus Heikkinen (13.10.1978)
Edelleen todella tärkeä pelaaja Laivastonsinisille. Kääntyy yhtä sulavasti kuin öljytankkeri, mutta korvaa puutteet sijoittumisella ja jäätävällä voittoprosentilla kaksinkamppailuissa. Henkisesti elintärkeä johtava pelaaja joukkueelle. Tiukoissa peleissä voi tulla vaikeaa, jos Mako on loukkaantumisten myötä pois. Niitäkin matseja tulee.  

13 Niilo Hautala (25.10.1996)
Jo kolmas kausi ACO:ssa alkamassa. Joutui viime kaudella liian isoon rooliin wing backina. Puutteita sijoittumisessa ja oikeiden ratkaisujen löytämisessä pallollisena. Ominaisuuksia pitäisi olla riittävästi. Juuttuuko nyt penkille vai löytyykö seuraava askel pelaajana?

14 Niko Ronkainen (3.11.1999)
Lupaavalla pelimiehellä on monta rikkonaista kautta takana loukkaantumisten takia. OLS:n kautta uutta vauhtia.

16 Aleksi Lappalainen (6.7.1995)
Jallulla on alkamassa jo kuudes perättäinen kausi AC Oulussa. Niittokone korvaa taidolliset puutteet kovalla taisteluasenteella. Eräs ACO-kannattajien suosikkipelaajista, joka saa paljon vastuuta myös tällä kaudella.

35 Walter Moore (1.9.1984)
Kokenut laitapuolustaja saapui Ouluun Jarosta. Tuo pallollista osaamista ja hyökkäysvoimaa laitapeliin. Moorelta odotetaan johtavaa roolia nuoriso-osaston luotsaamisessa.

Keskikenttä

8 Josue Soto (3.1.1989)
Tuli viime kaudella joukkueeseen pahasti keskenkuntoisena ja liikkuminen sekä pelaaminen oli välillä hirveän näköistä. Taitoa ja pelisilmää löytyy kuitenkin ja on nyt kunnossa. Iso rooli ruksattu 10-paikalle.

11 Felix Orishani (25.2.1994)
OPS:sta ryöstetty pallorosvo oli viime kaudella Ykkösen parhaita pelipaikallaan eli keskikentän pohjalla. Pystyy pelaamaan myös laitapakkina. Pelilupatilanne edelleen auki, ei pelannut harjoituskaudella minuuttiakaan. Seura on ollut vaitonainen tilanteesta.

15 Jere Aallikko (28.2.1994)
Viime vuoden löytöjä, joka sai lopulta todella paljon vastuuta loukkaantumisten vuoksi. Taitoa löytyy, mutta tasaisuus puuttui otteista. Diego peluuttanut paljon treenipeleissä laitahyökkääjänä. Optimitilanteessa rotaatiorooli.

20 Samuel Kurttila (8.4.2000)
Taitava pelaaja, joka taipuu erilaisiin rooleihin keskikentällä. Treenipeleissä hyviä esityksiä ajoittain, mutta on myös kärsinyt loukkaantumisista. Paljon potentiaalia, jonka toivoisi realisoituvan – vaikkapa aluksi OLS:n kautta.

22 Ilari Koljonen (13.4.1997)
TPS-kasvatti ansaitsi sopparin try out –jakson kautta. Isokokoinen pelaaja, joka kykenee parhaimmillaan kontrolloimaan isoa aluetta pohjalla. Treenipeleissä on ollut vaisu, joten hakee lisäminuutteja rotaation kautta.

23 Santeri Laatikainen (18.7.1999)
Pienikokoinen väkkärä on oululaisen futiskoulun kasvatti. Harjoitusotteluissa lupaavia otteita, ennakkoluuloton pelaaja. Hakenee peliaikaa ensin Kakkosesta.

25 Konstantin Belov (18.8.1997)
Tuli Miigan savuavilta raunioilta. Nopea ja erittäin aggressiivinen, joidenkin mielestä jopa rottamainen laitapelaaja, joka pystyy pelaamaan myös laitapakkina. Rotaatioroolissa.

29 Jair (3.8.1994)
Keskikentän moottori ja sarjan parhaita pelaajia pelipaikallaan. Pystyy tekemään pienessä tilassa ihmeitä ja on erittäin järkevä pelaaja. Heikkoutena heikko laukaus, mutta pohjapaikalla sijoittuminen, liike, kaksinkamppailu- ja syöttöosaaminen tärkeämpiä ominaisuuksia.

32 David Ramadingaye (14.9.1989)
Viime kausi oli rikkonainen. Parhaimmillaan johti joukkoja kapteenin arvovallalla, mutta välillä oli suuria vaikeuksia loukkaantumisten vuoksi. Keväällä Honkaa vastaan loppui bensa ja keskeytetyssä derbyssä Miigan janarit potkivat Sepon telakalle. Lähderinne näytti jo ovea, mutta palasi kuitenkin muonavahvuuteen. Talvikaudella erittäin vahvoja esityksiä, kruununa dominointi Kemissä topparin tontilla. Uusi kevät tulossa?

Hyökkäys

9 Alberto Alvarado Morin (4.10.1988)
Ulottuva hyökkääjä pystyy voittamaan ykköspalloja ja pudottelemaan niitä pelikavereille. Tarjoaa hieromisen ohelle myös toisenlaisen option hyökätä. Taitaa myös maalinteon. Huikea talvikausi takana.

10 Driton Shala (26.5.1997)
Loukkaantumiset pilasivat talvikauden ja minuutteja tähän mennessä 0. Täysi arvoitus.

17 Aleksi Gullsten (22.3.1993)
Nopea ja atleettinen laitahyökkääjä tuli Kemistä ja ihastutti heti. Talvikauden loppu meni plörinäksi loukkaantumisen takia, mutta on nyt kuntoutumassa. Tehokkuus on ollut aiemmin ongelma, mutta pre seasonilla syntyi myös maaleja. Kovat odotukset tulevan kauden osalta.

18 Topi Järvi (22.3.1993)
Hakasta OTP:n kautta Laivastonsinisiin. Halusi tulla pelaamaan AC Ouluun ja se näkyy kaikessa tekemisessä. Työmoraali on laitahyökkääjällä kunnossa. Pre seasonin loppuvaiheessa tehot jäivät uupumaan, mutta luvassa on iso rooli, jos jaksaa painaa samalla intensiteetillä ja osuu joskus myös toloppien välliin.

21 Juuso Kemppainen (24.3.1996)
Pelasi viime kauden oudolla wing back -osastolla, jossa riitti opiskeltavaa erityisesti puolustussuuntaan. Alkukauden oli hukassa, mutta peli parani koko ajan ennen valitettavaa polvivammaa. Loppukausi meni sairastuvalla. Kuntoutus kesti pitkään, mutta taisteli sen läpi isolla sydämellä ja ansaitsi jatkosopimuksen. Ei ole lähtökohtaisesti avauksen pelaajia, mutta erittäin käyttökelpoinen hyökkäyksen laidalla ja myös pulustuksessa tarvittaessa.

26 Toni Tahvanainen (24.3.1996)
Tahvis lähti Oulusta kulttipelaajana, mutta floppasi tämän jälkeen Nykäskylässä. Odotuksia ei hirveästi ole. Kova tekemään duunia, mutta usein raivostuttavan tehoton maalipaikoissa. Uusi alku ja uusi valmennus tuovat toivottavasti motivaatiota parantaa.

27 Hannes Seikkala (27.1.1999)
Jaroa vastaan syntyi viime kaudella uran avausmaali Ykkösessä, kun Seppo tarjoili tyhjiin. Erityisominaisuuksia ei ole, mutta kovalla työnteolla mahdollisuus saada peliminuutteja. Todennäköisintä on kuitenkin tärkeiden minuuttien haku OLS:n kautta.

Kokonaisarvio

Kausi 2018 tarjoaa AC Oululle pitkästä aikaa momentumin nousta liigaan. Lähtökohtaisesti noususta pitää pystyä tällä ryhmällä taistelemaan viimeisiin kierroksiin asti. Materiaalin laajuus ja syvyys on riittävä, jos avainpelaajat pysyvät kunnossa.

Valmennuspuoli on vielä tietyiltä osin kysymysmerkki. Päävalmentajana Mika Lähderinne on vielä tosipaikoissa arvoitus. Tulikoe nähdään kauden suvantohetkien koittaessa.

Seurana AC Oulu on stabiilissa tilassa. Seurajohto on rakentanut tulevaisuutta useiden skenaarioiden kautta, joten liiganousu nyt ei ole elintärkeä asia. Rane Trophy eli top-5 sijoitus ei kuitenkaan tässä tilanteessa tyydytä ketään.

[Vastapallo]

[Vastapallo]

Lähtökohdat kauteen 2018

Kausi 2017 oli melkoinen pannukakku. Kristian Heames tuli päävalmentajaksi kesken kauden 2016 ja onnistui silloin jokseenkin täydellisesti. Kun sitten Heamesin piti itse valmistaa joukkue sarjakauteen, hänen puutteensa tulivat näkyviin. Materiaali oli riittävän hyvä, mutta joukkueella ei näyttänyt olevan viime kaudella selvää pelitapaa ja pelaavat vaikuttivat olevan eksyksissä kentällä. Heamesin potkujen jälkeen peli selkiytyi, mutta tulokset olivat edelleen keskinkertaisia

Talvi toi paljon muutoksia pelaajaryhmään, mutta siihen on Pietarsaaressa totuttu. Päävalmentajaksi valittu Tomi Kärkkäinen löysi alkuun joukkueeseen lähinnä Kakkosen peruspelaajia. Tuttuun tapaan laatupelaajia alkoi löytyä tammikuun jälkeen ja kasassa on laadukas pelaajarinki. Viime kauden avauskokoonpanosta ainoastaan Charalampos Chantzopoulos mahtuisi tämän hetken avaukseen, mutta hänetkin on pystytty korvaamaan.

Kärkkäinen ja Calle Löf ovat käyttäneet korostetun paljon rotaatiota talven aikana, Osittain pienten vammojen ja sairasteluiden vuoksi, osittain ihan omasta tahdosta. SJK-kotipeli on toistaiseksi ollut talven ainoa peli, jossa valmennus on peluuttanut parasta mahdollista kokoonpanoa koko ottelun ajan. Senkin jälkeen joukkue on vahvistunut, mutta kertaakaan kentällä ei ole vielä nähty parasta mahdollista miehistöä. Joten täyttä kuvaa joukkueesta ei ole oikein kenelläkään. Fiksua kierrättämistä vai uhkien kasvattamista alkukierroksille? Aika näyttää.

Huomionarvoista on sekin, että Jaro on pelannut tänä vuonna vain yhden ottelun Ykkösen jengiä vastaan, Suomen Cupissa KPV:a vastaan. Silloinkin valmennus päätti hassutella kokoonpanon kanssa, joten vertaileminen muihin joukkueisiin on todella vaikeaa.

Molemmilla Ykkösen kausilla Jaron alkukausi on ollut surkea. Uskottavuuden vuoksi kausi on nyt pakko aloittaa hyvin, mutta sarja alkaa vieraspainotteisesti ja vaikeilla peleillä. Kuinka paljon ensimmäisissä peleissä näkyy se, ettei ykkösavauksella ole kovin paljoa yhteisiä kokemuksia? Toisaalta joukkueessa on paljon kokemusta ja moni pelaaja on ollut kovemmissakin paikoissa.

Seurajohto

Jarolla on jälleen toimitusjohtaja, kun sille paikalle löytyi pietarsaarelaistaustainen Fredrik Haga. Se on tuonut uskottavuutta ja selkeyttä. Nyt seuralla on johtaja ja Haga vaikuttaa aloittaneen hyvin.

Toinen muutos oli Jonas Emetin siirtyminen pelaamisen lisäksi osa-aikaiseksi myyntitykiksi. Kaupungilla liikkuvien tarinoiden perusteella Emet on tehnyt todella hyvää työtä myyntipuolella.

Talouden kanssa tilanne taitaa olla stabiili. Mitään paniikkia ei ole, mutta ylimääräistäkään ei löydy.

Materiaali ja pelitapa

Tomi Kärkkäinen on peluuttanut Jaroa tutussa 4-3-3-formaatiossa. Ongelmaksi on lähinnä muodostunut kymppipaikka, jossa Kim Böling oli aivan liian staattinen. Luultavasti sen seurauksena Kärkkäinen on kevään mittaan yhä useammin kääntänyt keskikentän kolmion toisinpäin. Silloin Böling on ollut yksin pohjalla Kulan ja Takahashin hoidellessa hyökkäävämmät roolit kahdestaan.

Jaro pyrkii hallitsemaan palloa ja rakentamaan hyökkäyksiä etenemällä useimmiten linja kerrallaan. Brunellin ja Takamäen kyvyt löytää laitahyökkääjät pitkillä ristipalloilla tuo monipuolisuutta avauspelaamiseen. Viime vuoden pelitapaan on vaikea verrata, koska kukaan ei tunnu tietävän, mitä silloin yritettiin. Eremenkon aikaan verrattuna Jaro on selvästi suoraviivaisempi ja peli käännetään nopeammin. Siinä onkin järkeä, sillä etenkin Paintsil on lähes mahdoton pysäyttää nopeissa vastaiskuissa.

Kärkkäinen on nähnyt eniten kehitettävää avauspelaamisessa, mutta toisaalta joukkue ei ole pelannut vielä minuuttiakaan(!) parhaalla puolustuslinjallaan. Oletetusti Kärkkäisen ykkösvalinta puolustuslinjaksi on siis Chavez-Milosavljevic-Brunell-Moses, josta jokainen onneksi on tälle tasolle kokenut pelaaja. Kärkkäinen taisi alun perin suunnitella käyttävänsä vahvasti nousevia laitapakkeja Sillahin ja Sjöstedtin muodossa, mutta talvi osoitti, ettei kaksikko riitä nousutaisteluun. Chavez ja Moses ovat profiileiltaan puolustavampia, mutta lähtökohtaisesti he ovat Ykköseen tekijämiehiä. Takamäki paikkaa toppareiden poissaoloja.

Maalissa Emil Öhberg on luotettava veskari ja on kunnostautunut etenkin läpiajojen torjujana. Mikäli puolustuksen ykkösnelikko pääsee alusta saakka pelaamaan yhdessä, on sillä edellytykset pitää päästettyjen maalien määrä pienenä. Se onkin ainoa tapa taistella noususta.

Keskikentällä Kula on siis saanut vierelleen Takahashin. Japanilainen on väsymätön puurtaja ja se antaa Kulan verkkaisuuden paremmin anteeksi kuin Kulalle tutumpi aisapari Markus Kronholm, joka siirtyi JBK:n paitaan. Kulan, Takahashin ja Bölingin ensisijainen haastaja on Jonas Emet, joka on pääsemässä täyteen kuntoon ja saattaa tiputtaa Bölingin penkille jo alkukierroksilla. Nelikko on riittävän hyvä nousutaisteluun, mutta ei mitenkään dominoiva. Takahashilla on iso rooli irtopallojen voittajana ja pallorosvona, sillä kaikki muut ovat melko verkkaisia liikkeissään. Hätätapauksessa Mandiangu voi pelata kymppipaikalla.

Jaron hyökkäykseltä voidaan odottaa maaleja. Paintsililla ja Jovovicilla on molemmilla ainekset 15 maalin kauteen. Jovovic on myös tärkeä target-pelaaja silloin, kun täytyy avata pidemmällä syötöllä. Jaro pyrkii usein luomaan Paintsilille 1 vs 1 -tlanteita ja se onkin pääasiallinen tapa rakentaa paikkoja. Keskustasta ei ole vielä löytynyt riittävästi murtautumismalleja, mutta Kulan ja Takahashin siirtäminen hyökkäävämpiin rooleihin on tuonut siihen helpotusta. Mikäli Jaro haluaa nousta, on tehoja löydyttävä myös Mandiangun ja/tai Sjöstedtin toimesta.

Pallottomana Jaro prässää ajoittain korkealta, ajoittain vetäydytään tiiviiseen muotoon. Prässätessä pallo pyritään Jovovicin ja keskikentän toimesta ohjaamaan laidalle, jossa vikkeläjalkaiset laiturit yrittävät joko riistää pallon tai pakottaa puolustaja heikkoon syöttöön, jonka Kula ja Takahashi korjaavat punaisille.

Materiaalin syvyys antaa jonkin verran särkymävaraa. Puolustuslinjaan löytyy vaihtoehtoja, tai pikemminkin korvaajia. Jonkin sortin paniikki iskee siinä vaiheessa, jos Jovovic loukkaantuu. Paintsilia voi käyttää myös sentterinä, mutta paremmin hän pääsee oikeuksiinsa laidalla. Kaikkien ollessa terveinä, jää myös vaihtoon hyviä pelaajia.

Muutokset materiaalissa

Jarosta pois
Johannes Ström (?)
Hassoma Bino Bamba (?)
Brock Messenger (Brisbane Strikers FC)
Kevin Peth (?)
Walter Moore (AC Oulu)
Oskar Sandström (JBK)
Charalampos Chantzopoulos (Rot-Weiß Erfurt)
Markus Kronholm (JBK)
Papa Niang (?)
Nikolaos Kousidis (AE Karaiskakis)
Antonio Hotta (JBK)
Alfred Söderman (JBK)
Joni Remesaho (JBK)
Christian Eissele (Sacramento Republic FC)
Joakim Häggblom (JBK)
Kevin Larsson (JBK)

Jaroon
William Rosenlöf (Ilves?)
Ilari Antila (Vasa IFK)
Toni Takamäki (GrIFK)
Johan Brunell (JBK)
Kareem Moses ( North Carolina FC)
Darvin Chavez (Veracruz)
Toni Sjöstedt (Honka/KäPa)
Samba Sillah (Vasa IFK)
Kazuki Takahashi (OSK Igalo)
Jim Myrevik (JBK)
Christopher Mandiangu (Gandzasar Kapan)
Kim Böling (VPS)
Sasa Jovovic (JJK)

Maalivahdit

1 William Rosenlöf (syntymäaika 28.2.2000, sopimus 2019)
- Yli kaksimetrinen maalivahtilupaus on pelannut melko vähän talven aikana. Ei ole vielä vakuuttanut, mutta kyseessä on hädintuskin täysi-ikäinen nuorukainen ja tulee varmasti kehittymään. Pitäisi vain päästä pelaamaan jossain, koska Ykkösessä peliminuutteja ei ole vielä luvassa, eikä kyllä olisi siihen valmiskaan.

25 Emil Öhberg (20.6.1993, 2018)
- Öhberg on ollut Jaron ykkösvahti liigasta putoamisen jälkeen. Ohjaa peliä aktiivisesti ja lukee peliä hyvin. On kehittynyt huomattavasti keskityspalloissa, mutta pienikokoisena ei tule koskaan dominoimaan ilmassa. Loistava läpiajoissa, mutta ajoittain ongelmia kaukolaukausten kanssa. Selvä ykkönen, jolle ei joukkueessa ole haastajaa.

Puolustajat

3 Ilari Antila (28.2.1994, 2018)
- Antilasta on kirjoitettu ja puhuttu paljon, eikä mitenkään positiivisesti. On valitettavasti täysin eri tasolla kuin muu joukkue, vaikka toki parhaansa tekee. Erikoisin hankinta vuosikausiin, mutta syyttävä sormi ei osoita Antilaa, vaan valmennusta. Tuskin mahtuu pelaamaan JBK:ssa, joten aika turhauttava kesä voi olla luvassa.

4 Pavle Milosavljevic (21.6.1987, 2018)
- Pavlen jääminen Jaroon oli iso, positiivinen yllätys. Viime kauden alku meni pilalle polvivamman vuoksi ja se vaikutti joukkueeseen isosti. Hakee aktiivisesti katkoja hyökkääjien etupuolelta. Tekee sen hyvin, mutta pelaa samalla pienillä marginaaleilla ja joskus se kostautuu. On joukkueen johtohahmoja, mutta kauden alku on taas vaarassa jonkinlaisen vamman vuoksi, joskaan nyt mistään vakavasta ei pitäisi olla kyse.

5 Toni Takamäki (15.1.1992, 2018)
- Lähtökohtaisesti selvä kolmostoppari, mutta hyvä sellainen. Katkoo varmasti sekä maassa että ilmassa, mutta välillä kovemmissa peleissä näyttää tulevan arviointivirheitä. Katkomisen lisäksi myös pallollinen pelaaminen on riittävällä tasolla sopiakseen Jaron pelitapaan. Ristipallot lähtevät tarkasti molemmilla jaloilla. Tullee saamaan kohtalaisen paljon vastuuta, sillä Milosavljevic ja etenkin Brunell ovat loukkaantumisherkkiä.

6 Johan Brunell (29.5.1991, 2018)
- Brunell tekee paluun Jaroon yhden kauden jälkeen. Muodostaa Milosavljevicin kanssa Ykkösen tasolle todella hyvän toppariparin. Tosin yhteisiä minuutteja talven aikana on todella vähän, mikä herättää kysymyksiä kauden alla. Tykkää pelata isoilla riskeillä, joka poikii sekä näyttäviä katkoja että myös turhia rikkeitä. Pakko ei olisi taklata niin usein, sillä liike on täysin riittävää.

12 Kareem Moses (11.2.1990, 2018)
- Kevään viimeisin hankinta kuuluu Trinidad&Tobagon maajoukkuerinkiin. On pelannut vasta pari peliä Kakkosen joukkueita vastaan, mutta niiden perusteella on iso vahvistus. Lähtökohtaisesti oikea pakki, mutta pystyy pelaamaan kaikilla paikoilla puolustuksessa. Melko isokokoisena ja hyvin liikkuvana vaikeasti ohitettava. Pelaa riittävän kovaa. Ei ole tullut seuraamaan sivusta, vaan haluaa johtaa.

15 Dárvin Chávez (21.11.1989, 2018)
- Vasemmalla laidalla operoivalla meksikolaisella on käsittämättömän kova CV Ykköseen. Voitti joukkueensa runkopelaajana olympiakultaa Lontoossa 2012. On pelannut paljon pelejä Meksikon liigassa ja pelannut myös muutaman A-maaottelun. Polvivamma piti pitkään sivussa pelikentiltä ja se on myös vaikuttanut nopeuteen. Ei ole mikään säkenöivä hyökkäyspelote, vaan enemmänkin laadukas yleispuolustaja. Kokemus korkealta tasolta näkyy pelaamisessa, vaikka jalka ei huippuvuosien tapaan liikukaan. Lukee peliä fantastisesti. Jos polvi pysyy kunnossa, on täyteen kuntoon päästessään luultavasti sarjan parhaita puolustajia.

17 Toni Sjöstedt (24.2.1997, 2018)
- Laitetaan puolustajaksi, koska on sille paikalle laitettu myös Jaron kotisivuilla. Kärkkäisen suunnitelmissa taisi olla tehdä Sjöstedtistä vahvasti nouseva laitapakki. Teki parhaansa sillä paikalla, mutta puolustaminen oli odotetusti hankalaa täysin vieraalla pelipaikalla. Mosesin tulon myötä peliminuutteja taitaa tulla enemmänkin Mandiangun haastajana oikeana laiturina, mikä sopii miehelle paljon paremmin. Suurin apu on nopeus, jota pyrkiikin käyttämään aktiivisesti. Yllättävän isoja ongelmia ensimmäisessä kosketuksessa ollakseen Hongan kasvatti.

18 Samba Sillah (10.1.1999, 2018+1)
- Vaasasta tullut puolustajalupaus sai talven aikana paljon minuutteja. Aloitti aavistuksen varovaisesti, mutta paransi nopeasti ja paljon. Talven kohokohtana erinomainen SJK-peli. Vauhtia riittää ja vasuri on ihan hyvä. Ongelmat puolustamisessa ja fysiikassa, mutta kehittyi jo talven aikana selvästi. Peliaika Ykkösessä voi olla vielä tiukassa, mutta tulevaisuus näyttää melko hyvältä.

28 Jusa Ihalainen (1.2.2000, 2020)
- Pienikokoinen ja sähäkkä puolustaja ei ole vielä saanut isoja minuutteja Jaron paidassa. Ykkösen taso on vielä tällä kaudella liikaa ja kamppailee lähinnä vastuusta JBK:n paidassa.

Keskikenttä

2 Viktor Strömbäck (15.7.1998, 2018)
- Strömbäck sai pari näyttöpaikkaa viime kaudella Ykkösessä ja näytti, että hänessä on potentiaalia. Preseasonilla tarjottiin alkuun paljon minuutteja, mutta talvi oli todella hiljainen. Tyytyi kentällä lähinnä varovaisiin syöttöihin taaksepäin ja on sittemmin ollut kevään aikana usein poissa kokoonpanosta. Tiettyjä edellytyksiä Ykkösen tason pelaajaksi on olemassa, mutta Strömbäckin pitää löytää keinot nähdä kenttä paremmin.

7 Thomas Kula (24.5.1991, 2018)
- Viime kauden alku oli Kulalle vaikea, kuten koko joukkueelle. Nousi omalle tasolleen kauden edetessä. Nyt pitää johtaa alusta lähtien. Vahva jässikkä, joka on Jaron keskikentän sydän. Häviää harvoin kaksinkamppailuita ja jakelee palloa keskustasta riittävän hyvin. Jos olisi nopeampi, ei olisi tarvinnut tulla Ykköseen. Pietarsaaressa puhutaan usein, että Kula ja Markus Kronholm tekevät toisistaan paremia pelaajia. Minä olen eri mieltä, Kula on parempi kun vieressä on Takahashin tapainen pelaaja peittämässä Kulan heikkouksia.

8 Kazuki Takahashi (6.10.1996, 2018)
- En uskonut hetkeäkään, että varsin keskinkertaisella CV:llä testiin tulleesta Takahashista tulisi Jaron ensimmäinen japanilaispelaaja. On yllättänyt positiivisesti. Energinen japanilainen on riittävän nopea voittaakseen irtopalloja ja käy myös riistämässä palloja, jolloin tekee Kulan pelaamisesta helpompaa. On lisäksi melko taitava ja syötteleekin ihan mukavasti. Takahashi tuskin on usein otsikoissa, mutta tulee olemaan yllättävän tärkeä osa Jaron peliä.

10 Jonas Emet (13.2.1988, 2018)
- Voitti liigan maalikuninkuuden 2014, mutta sen jälkeen vammat ovat pilanneet enemmän tai vähemmän jokaisen kauden. Oli nytkin lähes koko talven poissa. Tuli takaisin yllättävän pirteästi ja liikekin on näyttänyt lupaavalta. Nopeus ei enää riitä laitahyökkääjäksi ja minuutit tulevat nyt keskikentän keskustassa, mutta se sopii muutenkin parhaiten Emetin ominaisuuksille. Parhaimmillaan keskikentän pohjalla. Syöttelee oikealla jalallaan monipuolisesti ja lukee peliä hyvin. Ottaa avauspaikan, jos esitykset jatkuvat nähdyn kaltaisina.

16 Severi Kähkönen (10.3.2000, 2020)
- Taitelijapersoonalla on kaikki edellytykset kehittyä hyväksi pelaajaksi. On melko isokokoinen, taitava, pää toimii nopeasti pallon saatuaan ja pystyy näppäriin suorituksiin pienessä tilassa. Ongelma on se, että miesten pelejä ei voi pelata polvet suorina ja liikkumalla, kun sattuu huvittamaan. Jos ymmärtää työnteon merkityksen, tulee tekemään hyvän uran ainakin Suomen kentillä.

19 Axel Vidjeskog (14.4.2001, 2019)
- Pelasi jo viime vuonna joitakin minuutteja Ykköstä. Peräänantamaton luonne tulee jo sukunimen kylkiäisinä, mutta on myös melko hyvä pallon kanssa. Ei ole tainnut pelata minuuttiakaan edustusjoukkueen kanssa talvella ja on kärsinyt loukkaantumisesta. Se lupaavin Vidjeskog, mutta nykykunnosta on vaikea sanoa mitään.

21 Jim Myrevik (21.6.1996, 2018)
- Kovasti taisteleva Myrevik viihtyy parhaiten keskikentän hyökkäävissä rooleissa. On juoksuvoimainen ja asenne on esimerkillinen. Kyky hahmottaa kenttä ja kosketus palloon vain ei tahdo ainakaan vielä riittää Ykkösessä isompaan rooliin.

29 Anthony Olusanya (9.8.2000, 2020)
- Yksi nuorisosopimuksen saaneista. Väläyttelee välillä potentiaaliaan, mutta pitää saada lisää räjähtävyyttä liikeeseen. Kehityksen kannalta tärkeää olisi saada minuutteja JBK:n kanssa.

Hyökkääjät

11 Christopher Mandiangu (8.2.1992, 2018)
- Ehkäpä se suurin kysymysmerkki avauskokoonpanossa. Ei uskoisi sitä taustaa vasten, että on pelannut aikoinaan Saksan U18-joukkueessa. On melko nopea, kosketus palloon on hyvä ja tykkää haastaa vastustajia. Kevään mittaan tehoja on alkanut löytyä vähän enemmän ja työmäärä kasvaa, mutta edelleen viimeiset ratkaisut ovat liian usein liian huonoja. Parhaimmillaan hyvä, pahimmillaan turhauttava neppailija, joka jättää laitapuolustajan ilman tukea. Sjöstedt on valmiina hyppäämään tilalle ja se pitänee Mandiangun hereillä.

13 Kim Böling (4.2.1992, 2018)
- Sama kuin Sjöstedtin kanssa, eli listataan hyökkääjäksi kuten kotisivuilla, vaikka pelipaikka löytyy keskikentältä. On pelannut sekä kymppipaikalla että keskikentän pohjalla. Fiksu pelaaja, joka parhaimmillaan laittaa laiturit liikkeelle hyvillä syötöillä molemmilla jaloilla. Kymppipaikalla juoksut syvyyteen puuttuu täysin ja myöhästelee prässissä, mikä on siirtänyt miehen yhä useammin keskikentän pohjalle. Paikka avauksessa vaarassa, kun Emet on täydessä kunnossa.

22 Sasa Jovovic (6.9.1986)
- Joukkueen tärkein yksittäinen pelaaja, koska on ainoa mitat täyttävä sentteri. Erinomainen target-pelaaja, joka pelaa kuin olisi isompi ja vahvempi kuin onkaan. Tempperamenttinen pelaaja, joka antaa kentällä välittömän palautteen sekä omille että vieraille, jos asiat eivät mene Sasan toivomalla tavalla. Tottunut tekemään maaleja Ykkösessä ja on viimeistellyt hyvin myös talven aikana. Valtavat odotukset, mutta mies ei niitä pelkää.

30 Seth Paintsil (20.5.1996, 2019)
- Saapui Jaroon juniori-ikäisenä ja on aloittaa Jarossa jo neljännen kautensa. Lienee sarjan nopein pelaaja ja on välillä täysin pysäyttämätön 1 vs 1 -tilanteissa. On pysyttävä kunnossa, sillä pystyy taikomaan paikkoja tyhjästä ja rooli hyökkäyspelaamisessa on iso. Sai viime kaudella vihdoin maalihanansa auki ja verkko alkoikin heilua kiitettävään tahtiin. Sortuu edelleen maalintekopaikoissa ajoittain liian vaikeisiin suorituksiin, mutta Paintsililla on kaikki edellytykset 15 maalin kauteen ja uraan Suomen ulkopuolella.

Kokonaisarvio

Tällä joukkueella on pakko pystyä taistelemaan kärkisijoituksista, vaikka kaikkialla Jaroa ei olekaan suosikkien joukkoon nostettu. Joukkueessa on kokemusta, laatua ja riittävästi myös leveyttä, mutta kuten todettua, myös kysymysmerkkejä. Paljon riippuu kauden ensimmäisistä peleistä ja pietarsaarelaisten harmiksi moni kysymysmerkki kulminoituu juuri siihen, miten valmis Jaro on Ykkösen alkaessa.

Jos kausi alkaa hyvin, Jaro on erittäin potentiaalinen ehdokas kahden parhaan joukkoon. Onnistumisia saadessaan kokenut joukkue hitsaantuu nopeasti tiiviiksi ja sitä on vaikea voittaa. Miten joukkue ja kotiyleisö reagoi, jos kausi alkaa taas heikosti?

Selvää on, että jos nousua ei tänä vuonna tapahdu, on vastaavan tasoisen joukkueen kasaaminen entistä hankalampaa ensi vuonna.

[Vastapallo]

Perustettu: 1934
Kotistadion: Tehtaan kenttä (kapasiteetti: 3516)
Kausia pääsarjassa: 61
Suomen mestaruuksia: 9 (1960, 1962, 1965, 1977, 1995, 1998, 1999, 2000, 2004)
Suomen Cupin mestaruuksia: 12 (1955, 1959, 1960, 1963, 1969, 1977, 1982, 1985, 1988, 1997, 2002, 2005)
Kotisivut: www.fchaka.fi
Facebook: www.facebook.com/fchakavalkeakoski
Twitter: www.twitter.com/FCHakaOfficial
Instagram: https://www.instagram.com/fchakaofficial/
Youtube: https://www.youtube.com/channel/UCTOA5LvH5Rx5TpLgOIKGLKA
Kannattajat: Hakapeliitat (www.facebook.com/hakapeliitat, www.twitter.com/hakapeliitat)

Lähtökohdat kauteen 2018

Tilanne on toisaalta lähes stabiili, toisaalta taas hyvinkin epävarma. Päävalmentaja Keith Armstrong jatkaa Hakan puikoissa ja se tuo mukavasti pysyvyyttä. Apuvalmennus vaihtui, kun Jari Pyykölä jatkoi matkaansa muualle ja Armstrongin apuna hääräävät Teemu Tainio ja Asko Jussila. Maalivahtivalmennuksesta vastaa Pauli Jussila.

Pelaajapakka meni uusiksi talven aikana ja joukkue nuoreni vielä nuoreen viime kauden joukkueeseenkin verrattuna. Ainoa 1980-luvulla syntynyt pelaaja on tänä vuonna kolmekymppisiään viettävä Jean Fridolin Nganbe Nganbe. Syksyllä 26 vuotta täyttävä kapteeni Jaakko Rantanen on joukkueen kolmanneksi vanhin pelaaja. Se alleviivaa nuorta rakennetta.

Talouspuolella Haka ei ole enää kriisiseura, vaikka taloudellisesti tiukkaa on edelleen. Seuran työntekijöiden tuskin tarvitsee palkkojensa saapumisen puolesta pelätä ja jo se tuo omanlaistaan turvaa tekemiseen.
Lähtökohdat kauteen ovat kokonaisuutena varsin kelvolliset, vaikka uhkakuviakin löytyy.

Seurajohto

Hakan seurajohto on tismalleen sama kuin menneellä kaudella. Seuralegenda Olli Huttunen toimitusjohtaa FC Haka Oy:tä ja Marko Laaksonen hoitaa puheenjohtamisen hallituksen puolella. Hallitus on jäsenmäärällisesti pieni ja sitä ilmeisesti yritetään laajentaa, mutta tekijämiehiä joukossa on jo nyt.

Huttusen ja Laaksosen johdolla Hakan talous on oiennut rivakammin kuin aikoihin, joten hyvällä tiellä ollaan. Toisaalta pelaajapolitiikka talven aikana oli osaltaan melko eriskummallista. Sitä ei tietenkään voi täysin seurajohdon piikkiinkään laittaa, vaan siinä sopassa näppinsä on varmasti pelissä myös valmennuksella.

Toimiston puolella Hakan tilanne on kaikkiaan hyvä.

Kannattajat

Vuonna 2006 perustettu kannattajaryhmä Hakapeliitat jatkavat Hakan tukena. Jäsenmäärää koitetaan kasvattaa ja tarpeen se onkin, sillä kannattajaryhmän aktiiveja on muuttanut opiskelujen ja töiden myötä pois Valkeakoskelta ulkomaita myöden, joten uudet naamat N-katsomoon ovat enemmän kuin tervetulleita.

Viisasten kivi jäsenmäärän nostamiseksi useampiin kymmeniin on edelleen löytämättä, mutta etsintä jatkuu.

Valmennus

Koko valmennusnelikko tuntee seuran sekä lyhyellä että pidemmällä tähtäimellä. Keith Armstrong vuoli kultaa Hakassa 1990-luvun lopulla ja palasi takaisin viime kaudeksi. Teemu Tainio oli nuorena pelaajana mukana kaudet 1996-1997 ja Asko Jussila on touhunnut Hakan mukana jo pyöreät kolmekymmentä vuotta lojaalisti aina siinä roolissa, missä miestä on tarvittu. Pauli Jussila sen sijaan on seuran oman juniorimyllyn kasvatti ja vastaa nyt aktiiviuransa jälkeen Hakan maalivahtivalmennuksesta.

Armstrongin valmennustyyli on varmasti kuluttava, mutta vaatimustaso pysyy myös korkealla. Kokemuksen tuomaa realismia on myös mukana pelitavan rakentamisessa ja kaikkein idealistisin pallonkiillotus on jätetty nuorempien valmentajasukupolvien kehitettäväksi.

Teemu Tainio tuo mukaan kansainvälistä kokemusta sekä oman veijarimaisen luonteensa, jonka avulla ratkennee kopissa tiukemmatkin tilanteet kauden aikana – jos sellaisia vastaan tulee.

Rauhallinen Asko Jussila ja poikansa Pauli Jussila taitavat olla Hakan historian ensimmäinen valmennuksessa mukana oleva isä-poika –pari. Rauhallinen kaksikko täydentää ainakin ennakkoon ajateltuna hienosti valmennuskvartetin, josta löytyy sopivasti jokaiselle jotakin, mutta kuitenkin niin, että Armstrong pitää auktoriteetin ja viimeisen sanan varmasti itsellään.

Valmennukselliset tavoitteet ovat selvästi asettumassa uomiinsa seuran sisällä ja Hakan valmentajaratkaisussa on nähtävissä orastavaa linjakkuutta aiemman poukkoilun sijaan. Mielenkiintoista on nähdä, ollaanko Teemu Tainiosta koulimassa Keith Armstrongille manttelinperijää.

Materiaali ja pelitapa

Talvikaudella on pystynyt tekemään ainakin sen havainnon, että pelitapaan ei ole tulossa merkittäviä muutoksia. Formaation osalta 4-4-2 ja 4-2-3-1 taitavat olla ne todennäköisimmät vaihtoehdot, mutta viime kaudella pakon edessä käyttöön otettua ja hyvin toiminutta kolmen topparin vaihtoehtoakaan ei ole unohdettu. Formaatiota ja pelitapaa voidaan siis muokata kulloinkin käytettävissä olevan pelaajamateriaalin ja toisaalta myös vastustajan mukaan.

Haka pelaa suhteellisen vauhdikasta jalkapalloa, jossa riistoihin pyritään mahdollisimman ylhäällä ja riiston jälkeen peli kääntyy mahdollisimman nopeasti. Rauhallisempikin pelinrakentaminen on sallittua, mutta lähtökohtaisesti Haka liikkuu ylöspäin ja mahdollisuuksien mukaan maata pitkin – etenkin kotoisella Tehtiksen tekonurmella. Parhaiten Hakalle sopii varmasti pelit, joissa peli virtaa päästä päähän ja Haka pääsee hyökkäämään myös vastaan. Joukkueesta löytyy juonikkuutta, mutta riittääkö kärsivällisyys tilanteissa, joissa pelin hallinta on täysin Hakalla ja vastustaja purkaa palloa Tehtaan pihalle? Tehtiksellä noita otteluita on varmasti edessä, sillä ajoittain tuntuu, että varsinkin kokemattomammat vastustajat kunnioittavat historiallista Tehtistä ja lähtevät pelaamaan aikaa jo tasatilanteessakin.
 
Kolikon kääntöpuolelta löytyy Hakan puolustusvalmius omien pallonmenetysten jälkeen. Jaakko Rantanen on tasapainottavana keskikenttäpelaajana fiksu ja oikea-aikainen, mutta jos Rantanen joudutaan uhraamaan puolustuslinjaan, löytyykö keskikentälle sopiva pihkatappi? Oman pään erikoistilanteet ovat myös asia, joka on viime vuosina tuottanut Hakalle liikaa takaiskuja siitä huolimatta, että viime kaudella niissä otettiin iso askel eteenpäin Martosen aikoihin verrattuna.

Mitään tylsää prosenttipalloa ei Hakan osalta kuitenkaan tulla näkemään, vaan joukkue pyrkii pelaamaan viihdyttävää jalkapalloa. Toivottavasti myös tuloksellista, sillä sen viihdyttävämpää peliä ei ainakaan kannattajan silmin ole olemassakaan.

Materiaali on, kuten todettua, nuorempi kuin kenties koskaan. Syystä tai toisesta Haka luopui talven aikana kahdesta viime kauden TOP-3 –pelaajastaan. Jaakko Rantasen jatkosopimus julkaistiin jo hyvissä ajoin, mutta Ykkösen tasolla vertaansa vailla oleva maalitykki Kalle Multanen päästettiin optiostaan huolimatta Kokkolaan ja viime kesäkuussa vakuuttavasti paikkansa Hakan keskuspuolustuksessa ottanut Diogo Tomas lähti niin ikään optiostaan huolimatta pelaamaan Veikkausliigaa kasvattajaseuraansa Ilvekseen.

Multasen maalimäärää yritetään jakaa useammille hartioille, joista leveimmät on ainakin talven perusteella kannattelemassa Gerald Benin päätä. Diogo Tomasin paikkaaminen näyttää sen sijaan jäävän piippuun ainakin talven perusteella, sillä Hakan keskuspuolustus on joukkueen heikon kohta tällä hetkellä. Tuore hankinta David Abidor ei ole vielä päässyt sisälle Hakan pelaamiseen, eikä Ville-Valtteri Starck ole vielä johtava toppari ainakaan kahden topparin linjassa. Maalivahtiosastolle hankittiin Joonas Immosen seuraksi Interistä nuori Aati Marttinen, joka vaikuttaa talvikauden perusteella potentiaaliselta läpimurtopelaajalta ensi kauden Ykkösessä.

Kokonaisuutena Hakan pelaajamateriaalissa on riittävästi leveyttä ja se on tasapainoisempi kuin menneellä kaudella, mutta riittääkö joukkuepelaaminen paikkaamaan menetetyn yksilötaidon ja miten on kokemuksen laita? Riittäkö nuoren joukkueen pallit ja ilkeys, jos ja kun kauden aikana tulee vastaan vaikeampia jaksoja? Armstrongin takamus kestää takuulla merivettä, mutta päävalmentaja ei voi mennä joukkueen puolesta lätäkköön istumaan syyskuisena torstai-iltana jossain he***tin Kokkolan perunapellolla, kun pitäisi kairata tyylistä välittämättä pakkovoitto.

Muutokset materiaalissa

Hakasta pois

Ville Kauppinen (PS-44)
Tuomas Karjanlahti (TPV)
Mikko-Petteri Latosaari (PS-44)
Diogo Tomas (Ilves)
Juho Saarinen (TPV)
Paavo Ahola (HJS)
Omar Khary (?)
Niilo Mäenpää (FC Inter)
Patrik Ahonen (FC Viikingit)
Topi Järvi (AC Oulu)
Emenike Mbachu (Pallo-Iirot)
Kalle Multanen (KPV)

Hakaan

Aati Marttinen (FC Inter, laina kauden loppuun)
Reetu Räsänen (KuPS)
David Abidor (New York Red Bulls II)
Valtteri Hiilloskorpi (Ilves)
Joona Tapani (FC Lahti)
Santeri Korpela (Härmä)
Gerald Ben (MiPK)
John Fagerström (BK-46)
Jonni Thusberg (Härmä)
Salomo Ojala (TPV)
Samuel Chidi (Legirus Inter)

Maalivahdit

1 Aati Marttinen (Syntymäaika 10.4.1997, sopimuksen pituus 2018 laina, 1. kausi Hakan edustusjoukkueessa)
- Marttinen tuo Hakan maalinsuulle pitkään kaivattua dominanssia keskityspalloihin ja ylipäätään oman boksin hallintaa. Hyvin jalalla pelaava ja ulottuva Marttinen haastaa Joonas Immosen tosissaan Hakan ykkösvahdin tontista.

30 Joonas Immonen (5.9.1997, 2018, neljäs kausi Hakassa)
- Immonen on kehittynyt tasaisen varmasti kohti Hakan ykkösvahdin tonttia. Armeija ja loukkaantumiset ovat jarruttaneet kehitystä, mutta talven perusteella taas on menty pykälä eteenpäin. Täysin mahdotonta sanoa kumpi maalivahdeista on kauden alkaessa ykkönen.

35 Samu Lindgren (8.2.2001, 2018, ensimmäinen kausi Hakassa)
- Nuori ja lupaava juniorivahti joutunee odottamaan tulikastettaan edustuksessa tuonnemmaksi. Pelihommat hoitunevat alkavalla kaudella vielä junioripuolella.

Keskuspuolustus

4 Ville-Valtteri Starck (3.2.1995, 2018, toinen kausi Hakassa)
- Laitapelaajana aiemmin tunnettu Starck on kotiutunut Hakassa topparin tontille. Viime kaudella löysi punaisen langan pelaamiseensa kolmen topparin linjan vasemmassa reunassa. Tuo vasemmalla jalallaan hyvän avausvaihtoehdon puolustukseen. Riittääkö rutiini johtamaan puolustusta kahden topparin linjassa? Valittiin Hakan varakapteeniksi joukkueen äänestyksessä.

5 Reetu Räsänen (18.9.1996, 2018+1, ensimmäinen kausi Hakassa)
- Jo takavuosina Hakassa testissä käynyt savolaistoppari sai tuoreimman testireissunsa jälkeen sopimuksen. Loukkaantuminen häiritsi mennyttä kautta, mutta on päässyt Hakan mukana jälleen kiinni pelituntumaan. Taistelee paikastaan avaavassa toppariparissa. Kolmen topparin linjalla mentäessä paikan avauksessa pitäisi olla selviö.

6 David Abidor (5.10.1992, 2018+1, ensimmäinen kausi Hakassa)
- Kauden kynnyksellä testiin tullut ja lopulta sopimuksen saanut Abidor on paperilla vahvistus, mutta ainakin toistaiseksi pelaaminen on ollut aikamoista taistelua. Johtuuko se sitten uusista joukkuekavereista, pelitavasta vai mistä, mene ja tiedä, mutta paljon Abidorin pitää parantaa ollakseen se Hakan johtava toppari. Vahvuudet katkoissa ja puolustuspelaamisessa omassa boksissa, suurimmat puutteet tällä hetkellä pallollisessa pelissä. Helpotkin syötöt karkaavat liian usein vastustajalle.

Laitapuolustus

2 Jami Kyöstilä (2.3.1996, 2018, neljäs kausi Hakassa)
- Kyöstilä kehittyi viime kauden joukkueesta ehkä eniten kauden kuluessa. Otti paikkansa loppukesällä oikeana pakkina ja hoiti tonttinsa mallikkaasti. Puolustushommat sujuivat tyylikkäästi ja hyökkäyspäässä peippaili pariin kertaan itsensä jopa yrittämään ensimmäistä maaliaan Ykkösessä, mutta se jäi lopulta odottamaan syntymistään. Talven perusteella tekeminen ei ainakaan ole taantunut.

20 Henri Malundama (8.6.1995, 2018, kolmas kausi Hakassa)
- Atleettinen ”Mamba” on ottanut tonttinsa Hakan alakerran vasemmalta laidalta. Parantanut tekemistään jokaisella Haka-kaudella ja samaa sopii odottaa myös tulevalta kaudelta. Lisää pelirohkeutta hyökkäyspäähän, niin tehojakin sopii odottaa. Goal of the Year oli muutaman sentin päässä viime kaudella Oulunkylässä.

21 Valtteri Hiilloskorpi (3.6.1999, 2018+1, ensimmäinen kausi Hakassa)
- Sähäkkä ja nopea oikea pakki tuli Tampereelta Hakaan haastamaan Kyöstilän ja Malundaman peliminuuteista. Ennakkoluulottomia otteita talven aikana, mutta oppirahat Ykkösen tasolle on vielä maksamatta. Kehityskelpoinen hankinta.

Keskikenttäpelaajat

3 Jaakko Rantanen (10.9.1992, 2018+1, kolmas kausi Hakassa)
- Ykkösen peleillä mitattuna Hakan kokenein pelaaja valittiin odotetusti ja itseoikeutetusti Hakan kapteeniksi kaudelle 2018. Rantasesta tekisi mieli käyttää kulunutta fraasia siitä, että miestä ei kentällä huomaa, mutta miehen poissaolon huomaa heti. Loppuosa pitää toki paikkansa, mutta miehen huomaa myös kentällä. Viisi maalia viime kaudella ja jatkuvasti oikea-aikaista tekemistä oikeassa paikassa. Monikäyttöinen, tasaisen varma ja loputtoman luotettava Rantanen on Hakan kauden 2018 tärkein yksittäinen palanen. Toivottavasti Rantanen saa pelata koko kauden keskikentällä tasapainottavassa roolissa. Saattaa kuitenkin joutua tuurauskeikoille puolustuslinjaan, missä on myös joukkueen eliittiä.

8 Jean Fridolin Nganbe Nganbe (11.5.1988, 2019, toinen kausi Hakassa)
- Kesken viime kauden mukaan tullut ”Frido” on kenties Hakan hyökkäyspelin tärkein lenkki. Kärjen takana operoiva kamerunilainen on tekninen ja kykenee yllättäviinkin ratkaisuihin. Joukkueen ikänestori lienee mukana suurimmassa osassa Hakan tulevan kauden maalitilanteita tavalla tai toisella.

10 Tuomas Lähdesmäki (26.11.1996, 2018, neljäs kausi Hakassa)
- Lähdesmäki on pelaaja, jonka jalat ja suu eivät pysähdy ikinä. Joukkueen ilopilleri, joka spurttaa irtopallon perään tarvittaessa vaikka rekan alle saadakseen sen omalle joukkueelleen. Toistaiseksi antanut armoa kentällä ainoastaan vastustajan maaliverkolle. Kaksinkamppailuissa vastustajan iholla koko ajan, mutta tehoja kaivataan lisää lopullista läpimurtoa varten.  Pystyy pelaamaan keskellä ja laidassa. Kauden kuluessa paikka löytynee useimmiten laidalta.

11 Erkka Helminen (29.8.1996, 2018, neljäs kausi Hakassa)
- Helminen vaikuttaisi vihdoin raivaavan paikkansa Hakan avauskokoonpanoon milloin kenenkin varjosta tai koirankopista. Oiva manttelinperijä Veikkausliigaan siirtyneelle Niilo Mäenpäälle. Helminen tuo Hakan hyökkäyspeliin futsalmaista juonikkuutta ja todennäköisesti myös mukavasti tehoja. Taitava ja viihdyttävä pelaaja.

14 Anton Popovitch (11.7.1996, 2018, neljäs kausi Hakassa)
- Seuran oma kasvatti kävi talvella Rovaniemen Palloseuran testissä, mutta Veikkausliigasopimus jäi haaveeksi. Pallollisen keskikenttäpelaajan pitää ottaa vielä nähtyäkin isompaa roolia myös riistopelaamisessa. Viime kaudella yksi joukkueen parhaista ja tuoreelta varakapteenilta odotetaan samaa myös tällä kaudella.

16 Joona Kari (7.2.1998, 2018, toinen kausi Hakassa)
- Nuorukainen lähtee haastajana taistelemaan minuuteista Hakan keskikentällä. Potentiaalia löytyy, mutta loikka junioripeleistä Ykköseen on suuri. Armeija hoidettu alta pois häiritsemästä.

18 Joona Tapani (14.1.1998, 2018+1, ensimmäinen kausi Hakassa)
- Lahtelaisen jalkapallokoulun kasvatti tuli Valkeakoskelle hakemaan läpimurtoaan miesten peleihin. Pari Veikkausliigaotteluakin pelannut Tapani viihtyy parhaiten pelin ytimessä, mutta pakin tonttikin luonnistuu tarvittaessa. Haastajan roolissa, mutta saanee näyttöpaikkansa kauden aikana.

22 Santeri Korpela (20.1.2000, 2018, ensimmäinen kausi Hakassa)
- Hämeenlinnalaiskasvatti joutunee odottamaan mainetekojaan Hakan edustuksessa vielä tulevaisuuteen. Potentiaalia kuitenkin löytyy.

Laiturit

15 Leevi Lundell (17.9.1999, 2019+1, ensimmäinen kausi Hakassa)
- Ensimmäistä kauttaan Hakan edustusjoukkueessa aloittava Lundell on todella lupaava pelaaja, joka päässee maistelemaan vastuuta Ykkösessä jo alkavalla kaudella. Potentiaalinen yllättäjä Hakan joukkueessa.

17 John Fagerström (27.7.1998, 2018+1, ensimmäinen kausi Hakassa)
- Yksi talven mielenkiintoisimmista hankinnoista. Sopiva sekoitus Mikoista Innaen ja Manninen, jotka dominoivat Hakan laitoja takavuosina. Pystyy pelaamaan myös keskustassa, mutta parhaimmillaan haastamassa laidan puolelta keskustan suuntaan. Potentiaalinen läpimurtopelaaja.

19 Jonni Thusberg (28.2.1997, 2018+1, toinen kausi Hakassa)
- Oli mukana hetken jo viime kaudella, mutta minuutit tulivat Pallo-Seppojen puolella. Nyt edustusjoukkueen mukana alusta saakka osana laiturirotaatiota. Röyhkeä ja eteenpäin pyrkivä pelaaja haastaa vastustajan puolustusta ennakkoluulottomasti. Kolmosen Härmässä tehokas, pystyykö samaan Ykkösessä?

24 Samuel Chidi (26.6.1990, 2018, ensimmäinen kausi Hakassa)
- Jo pidempään Suomessa viihtynyt Chidi oli Hakan mukana talvikauden aikana hyvän tovin ennen kuin sai lopulta sopimuksen. Sekä laidalla että piikissä pelaamaan pystyvä Chidi on juonikas hyökkääjä, mutta viimeistely kaipaa kliinisyyttä. Yksi niistä pelaajista, joiden pitää pystyä vastaamaan Kalle Multasen jättämään haasteeseen.

Hyökkääjät

7 Antto Hilska (22.9.1993, 2018, toinen kausi Hakassa)
- Hilska tuli Hakan mukaan Ilveksestä viime kauden lopulla. Hyökkäyspään työmyyrä tuo fyysisemmän vaihtoehdon Hakan hyökkäykseen joko suoraan piikissä tai kärjen takana. Riittävän nopea, riittävän fyysinen ja riittävän röyhkeä, mutta mikään yksittäinen ominaisuus ei nouse selkeäksi vahvuudeksi. Tehoja odotetaan.

9 Gerald Ben (31.12.1992, 2018+1, ensimmäinen kausi Hakassa)
- Viime kaudella Kakkosessa pelannut Ben on ollut talvikaudella Hakan hyökkäyksen parasta antia. Pystyy pelaamaan target-roolissa, mutta viihtyy kentällä huomattavasti laajemmalla alueella kuin perinteiset target-tornit. Pystyy pitämään palloa useammankin vastustajan puristuksessa ja antaa näin aikaa myös keskikentälle nousta tukemaan hyökkäyksiä. Hakan hyökkäyksen paras viimeistelijä ainakin talven perusteella. Suuret saappaat täytettävänä.

23 Salomo Ojala (17.4.1997, 2018+1, ensimmäinen kausi Hakassa)
- Hyvä haastaja Hakan sentteriosastolle. Vähintään kelvollista jälkeä TPV:ssä Kakkosen puolella. Röyhkeä ja oikea-aikainen, mutta riittäkö tehokkuus Ykkösessä?

Kokonaisarvio

Todella nuori Haka-nippu lähtee haastamaan kärkeä. Hakan tavoitteena on nousta Veikkausliigaan kauden 2019 jälkeen, joten alkava kausi on enemmänkin pohjan rakentamista seuraavaa kautta varten. Hyvän pohjan loisi osaltaan Ykkösen kotiedun saavuttaminen, joka jäi viime kaudellakin Hakalta haaveeksi.
 
Pelitavan toteuttaminen tuskin nousee ongelmaksi. Nuori joukkue on innokas, taitavakin ja virtaa täynnä, mutta löytyykö Rantasen seuraksi johtajia, jotka kantavat joukkuetta vaikeina hetkinä. Myös ilkeyttä pitää löytyä riittävästi, Haka ei saa olla liian kiltti, vaan vastustajaa pitää pystyä horjuttamaan myös sääntörikkeiden ja varoitustenkin uhalla.

Sen enempää joukkueen tavoitteista tietämättä olisin henkilökohtaisesti tyytyväinen sijoitukseen sarjan ylemmällä puolikkaalla.

EDIT: Pikkuisen täydennystä ja kieliopillista hiomapaperia.

[Vastapallo]

Kotisivut: https://hifkfotboll.fi/
Facebook: https://www.facebook.com/HIFKFotboll/
Twitter: https://twitter.com/hifkedustus?lang=fi
Instagram: https://www.instagram.com/hifkedustus/?hl=fi

Kotisivut: http://stadinkingit.fi/
Facebook: https://www.facebook.com/Stadin-Kingit-Virallinen-124642930991843/
Twitter: https://twitter.com/stadin_kingit?lang=fi
Instagram: https://www.instagram.com/stadin_kingit/?hl=fi


Uusi kausi..

..kaljat auki! Kolmen vuoden liigarupeama on saatu väliaikaisesti päätökseen, ja nyt on edessä taas paluu maailman parhaaseen sarjaan. Edellinen visiitti Ykkösessä oli vuoden mittainen, ja ainakin jos toimistolta kysytään, pyritään tämäkin vierailu pitää yhtä lyhyenä. Itselleni se ei ole ongelma, vaikka paluu liigakentille tapahtuisikin vasta kolmen-neljän vuoden kuluttua. Suurimmat ongelmat on kuitenkin olleet yleensä pelikentän ulkopuolella, eikä ne vain yksinkertaisesti tällä erää riitä maan korkeimmalle sarjatasolle. Muutamat vuodet Ykkösen kärkikahinoissa samalla kun uusia nuoria kundeja pusketaan edustukseen, on IFK:lle liigapaikkaa tärkeämpi asia. Sitä paitsi, Ykkösessä on enemmän pelejä viikonloppuisin, joten mikäs tässä ollessa.


2018

Huomenna tulee päivälleen neljä vuotta kuluneeksi siitä, kun IFK ja KTP aloittivat yhden legendaarisimmista kissa&hiiri -hippaleikeistä, minkä lopputulosta harva koskaan unohtaa. Ainakaan jos olet kotoisin Stadista tai Kotkasta. Tuon vuoden IFK:n ryhmästä on edelleen mukana muutamia pelaajia. Pauli Kuusijärvi, Matias Hänninen, Jukka Halme, Esa Terävä, sekä jälleen täksi kaudeksi punaisiin palannut Tuomas Mustonen. Täksi kaudeksi puikkoihin astunut Teemu Kankkunen tuo myös pienen muutokseen IFK:n ryhmään, vaikka miehen pelikirjaan on varmasti piirtynyt jotain Honsun kanssa tehtyjä yhteisiä liikkeitä.

Viime kausi ei luonnollisesti päättynyt IFK:n osalta mitenkään erityisen juhlavissa merkeissä. Maalinteko oli vaikeaa, eikä kaikki pitänyt siitä miten joukkueen runko oli liigassa keski-iältään vanhin. Noista kolmesta vuodesta kaksi viimeisintä puolsi sitä että paluu sarjaporrasta alemmas on vain ajan kysymys, ellei jotain suuria muutoksia saada aikaan. Eikä niitä saatu. Tietenkään. Kuten sanottu, resurssit ja puitteet joiden varassa edustuksen liigapaikkaa ylläpidettiin (en puhu FinskiSoneraTeliasta, vaikka siitäkin jokaisella on omat mielipiteensä), eivät olleet riittäviä sille tasolle. Nyt moni toivoo että muutoksen tuulet puhaltaisivat, ja IFK voisi rauhassa kehittää toimintaansa, ja samalla luoda pelillisen identiteettinsä nahkan.

Pelilliesti kun miettii IFK:ta, herää varmasti monille ajatus joukkueesta, joka pelaa lujaa - välillä liiankin, eikä kumartele ketään. Rapaa roiskuu, mutta jokainen jätkä pelaa vain ja ainoastaan viereisille kundeille, sekä logolle. Ei se tarkoita että jokaisen pelaajan pitää olla laput silmillä vetävä puujalka, mutta se nälkäisesti pelaava lauma olisi taas jälleen herätettävä henkiin. Liigassa tuo pelillinen identiteetti koki inflaation, aika luonnollisestikin, sillä eihän pelkkien divarijyrien sekä "divarijyrien" varaan voinut liigapaikkaa laskea. Etenkin viime kauden joukkueessa vastuuta kantoi useat pelaajat, jotka eivät välttämättä nauttineet niin kannattajien, kuin kaikkien muiden pelaajienkaan luottamusta. Myös Muurinen sai ison osan kurasäiliöstä niskaansa, eikä voi mitenkään sanoa että aiheitta. Järjettömiä vaihtoja, huonoja reagointeja pelien sisällä, sekä lähes itsepäinen pakkomielle peluuttaa muutamia pelaajia joiden pelillinen panos oli mitä oli.

Tämän kauden joukkue on omasta mielestäni rakennettu suht järkevästi, vaikka rotaatiota tuskin voi koskaan liikaa korostaa. Viime kauden lopulla, sekä talven aikana on edustukseen breikannut muutamia todella hyviä ja lupaavia nuoria kundeja. Samalla joukkueessa on kuitenkin kokeneita, hyviä, pelaajia, joiden isällinen ohjaus on varmasti isoksi eduksi kun nuorta kaartia ajetaan isompiin rooleihin. Valmentajan rooli on varsin mielenkiintoinen nähdä, sillä Kankkunen on toiminut IFK:n valmennustehtävissä taustalla pitkään, joten mies varmasti tuntee pelaajansa, ja tietää millaista pelitapaa pelaajisto pystyy parhaiten toteuttamaan. Harvoin IFK:n kanssa tarvitsee varautua liialliseen seksifutikseen, vaan tulosta tehdään yleensä likaisen työn kautta.


Muutokset materiaalissa

Ulos

Jere Piirainen (Klubi 04)
Carljohan Eriksson (Jönköpings Södra IF)

Kim Raimi (lopettanut?)
Nosh A Lody(KäPa)
Kristian Heinolainen (PS Kemi)
Nnaemeka Anyamele (??)

Xhevdet Gela (FC Lahti)
Fredrik Lassas (lopettanut)
Mika Väyrynen (lopettanut)
Eero Hyökyvirta (Ilves)

Juho Mäkelä (PS Kemi)
Mikael Forssell (lopettanut?)
Aleksi Ristola (TPS)
Abaas Ismail (Klubi 04)


Sisään

Daniel Kollar (Gnistan)

Jarkko Lahdenmäki (FFK Fredrikstad)

Jaakko Lepola (FC Espoo)
Fernando Cózar Torres (KPV)
Jirijoonas Kanth (Kiffen)
Reza Heidari (PS Kemi)

Hussein Mohamed (Viikingit)
Tuukka Kurki (Klubi 04)
Tuomas Mustonen (AC Oulu)

Edustuksen ja Kakkoseen täksi kaudeksi nousseen kakkosjoukkueen välinen pelaajaliikenne on hieman mysteeri, mutta epäilisin että muut uudet tulokkaat tulevat todennäköisemmin pelaamaan ensi kauden ottelunsa Kakkosessa.

Toisin kuin Vastapallo ja Kvartalnov, vedän tarkemman yhteenvedon pelaajistosta hieman löysemmin läpi.

Maalivahdit

IFK:lla on ennakkoon varsin tasaväkinen ja hyvä tilanne tolppien välissä. Tomi Maanoja on kokenut ja tasonsa jo todistanut kaveri, jonka voi vetää luottavaisin mielin peliin mukaan. Viime kaudella nousukarsintoja varten IFK joutui lähtemään maalivahtimarkkinoille, ja sieltä matkaan tarttui Ykkösessä Gnistanin maalia vartioinut Daniel Kollar. Rehellisesti sanottuna ei aikaisemmat mielikuvat ja kokemukset kauheasti intoa allekirjoittaneessa nostaneet, mutta Kollar todisti mielikuvat vääriksi. Loistavat kaksi peliä karsinnoissa, eikä putoaminen kaatunut maalivahtipeliin millään muotoa. Talvikausi on jatkunut yhtä nousujohteisesti, joten on mielenkiintoista nähdä, kumpi herroista on lähtökohtaisesti tandemissa se kuskin paikalla oleva.

Keskuspuolustus

..voi olla pahimmassa tapauksessa yksi iso ongelmakohta. Terveenä ollessaan on IFK:lla iskeä kova topparikolmikko vaikka kokonaisuudessaan alakertaan, milloin uskallan väittää sen olevan yksi sarjan parhaista. Viime kaudella vähemmälle vastuulle jäänyt Tuukka Andberg on ottanut oman paikkansa avauksesta, ja jos otteet jatkuu 19-vuotiaalla lupauksella yhtä vahvoina, voi Stadin Carles Puyolille povata valoisaa tulevaisuutta jalkapallon parissa. Andberg sijoittuu jatkuvasti hyvin kentällä, katkoo hyökkäyksiä loistavilla liukutaklauksilla, ja osaa käyttää jalkojaan jopa sen pallon pelaamiseen. Yksi punaisten isoista liidereistä on myös Pauli Kuusijärvi, joka terveenä ollessaan on mies paikallaan. Valitettavasti Paulin ura on viime aikoina ollut yhtä surullista loukkaantumisputkea, ja täytyy pitää raajat ristissä että mies saisi tulevan kauden vietyä terveenä kunnialla läpi.

Varmasti suurin hankinta tulevalle kaudelle on RoPS:sta tuttu, ulkomailta Suomeen palannut Jarkko Lahdenmäki. En väitä että tuntisin miestä sen tarkemmin, mutta jopa sen osaan itsekin sanoa että kyseessä on terveenä ollessaan todella kova vahvistus Ykköseen. Andbergin ja Kuusijärven kanssa Lahdenmäki muodostaa kolmikon puolustuksen keskustaan, jota vasten on helppo nojata.

Laitapuolustajat

Tätä roolia tulee mitä luultavimmin vetämään kaksikko Matias Hänninen & Tommi Vesala. Masa oli edellisellä Ykkösen kaudellaan pitelemätön, eikä ole mitään syytä miksi sama meno ei jatkuisi. Seuraava kausi on Masalle juhlakausi, sillä tuleva sesonki on miehen kymmenes Kauneimman paidassa. Miehen tinkimätön pelityyli ja yksinkertaisesti se panos minkä Masa antaa, on syy sille miksi häntä arvostetaan kannattajien joukossa ehkä enemmän kuin ketään muuta. Myös Vesalan jatko IFK:ssa on omasta mielestäni aivan loistava juttu IFK:n kannalta, yksi suurimmista suosikeistani viime vuosilta. Hyvä työmoraali ja korkea pellilinen taso lähes illasta toiseen ei jää huomaamatta. Myös O-P Jurvainen tulee mitä todennäköisimmin näkymää laitapuolustajan roolissa, ja nähtiin pre-seasonilla sillä paikalla myös Jaakko Lepola, joskin suurin syy sille taisi olla loukkaantuneiden listassa.

Keskikenttäpelaajat

Mika Väyrysen siirryttyä sivuun, olisi keskikentällä suurta ruutua tarjolla halukkaille. IFK-legenda Jukka Halmeen harteille annetaan paljon painoa, sillä ei niitä pelivuosia korkeimmilla sarjatasoilla ole enää tuhottomasti jäljellä, ja nyt olisi Jugin korkea aika palata sille tasolle missä miehen on totuttu pelaavan. Loukkaantumiset ovat olleet Jugillekin riesana, joten liikaa ei kannata miehen varaan laskea. Yksi Ykkösessä ja ylipäätään Suomifutiksessa toivottavasti ja todennäköisesti breikkaava pelaaja tulee olemaan 18-vuotias Tommi Jyry. Tommille on varmasti luvassa vastuuta tulevalla kaudella, ja tuo pieni mutta taitava, sekä vikkelä, junnu tulee varmasti pärjäämään Ykkösen vaatimalla tasolla loistavasti. Jani Bäckman tulee varmasti olemaan lähinnä rotaatiopelaaja ihannekokoonpanossa, istutetaan miestä sitten topparin tai keskikentänpelaajan rooliin. Reza Heidari on vielä aika villi kortti, eikä talvikauden muutamat pelit ole vielä tuoneet tarpeeksi ilmi minkälainen pelimies on kyseessä. Saa varmasti näytönpaikkoja kauden aikana.

Laiturit

IFK:n laitureiden otteita on varmasti jännä tulla seuraamaan. Daniel Rantanen, O-P Jurvainen, Esa Terävä, Fernando Cozar, Hussein Mohamed, Nikolas Saira.. Rantaselle tämä kausi on tärkeä, sillä vielä Daniel ei ole lyönyt itseään pelaavaan kokoonpanoon. Harjoituskaudella maalejakin on syntynyt oikein mukavalla tahdilla, ja taitaa olla Kurjen jälkeen paras maalintekijä. Eski voi hyvinkin olla iso koppipelaaja, mutta pari viimeisintä kautta on jättänyt vähän epäilyksiä, riittääkö se taso edelleen muutenkin kuin puhtaana rotaatiopelaajana? Monien kokoonpanospekulaatioissa kapteeni on laitettu avaukseen laidalle, mutta rehellisyyden nimissä nykyisillä otteilla ei Eskin pitäisi mahtua avaukseen. Mutta toinen asia onkin, löytyykö tilalle ketään parempaa?

Hussein ja Saira on varmaan ravintoketjun alimpina, mutta komealla nimellä siunattu Fernando (Cozar) Torres on varmasti ihan kokeilukelpoinen pelaaja. Ilmeisesti pallonkäsittely, suojaaminen ja syöttötaito on pelaajan vahvuuksia, jos olen oikein tulkinnut foorumistien tekstejä. Rantaselle ja Jurvaiselle on varmasti peliaikaa luvassa, mielenkiintoista nähdä miten IFK:n laitapelaaminen tulee toimimaan.

Hyökkääjät

Tässä tulee ehkä kirkkaimmin esille se IFK:n sopiva sekoitus nuoruutta ja kokemusta. Harjoituskauden ylivoimaisesti yllättävin pelaaja, positiivisessa mielessä, 19-vuotias Tuukka Kurki on ollut IFK:n paras maalintekijä. Ennakkoluulottomasti käyttänyt minuuttinsa hyödyksi, ja toivoa sopii että sama tahti jatkuu sarjakauden aikana. Todennäköisesti ykköskärkenä tulee kuitenkin kauteen lähtemään Pekka Sihvola, joka on viimeisen kolmen vuoden aikana ollut joka kausi IFK:n paras maalintekijä. Riippuen muodostelmasta mitä Kankkunen tulee toteuttamaan (yhden vai kahden kärjen taktiikka), on Peksi varmasti Kurjen edellä, mutta toivottavasti Kurki saa kuitenkin hyvän talven ansiosta omat näytönpaikkansa. Tuomas Mustonen ja Antti Ulmanen kärkkyvät myös peliaikaa, mutta kumpikin on auttamatta edellä mainittua kaksikkoa perässä.


Summasummarum

Monissa ennakkokaavailuissa, niin forkalla kuin sen ulkopuolellakin, IFK on merkattuna kahden parhaan joukkoon. Eikä mielestäni aiheitta, on sen materiaali kuitenkin varsin hyvä ennakkoon paperilla. Liigakokemusta ja lahjakkaita nuoria hyvässä suhteessa, joten sillä saralla paketti on hyvin kasassa. Mutta kuitenkin, kuten sanoin jo aikaisemmin, ei nousulla ole mielestäni mikään kiire, vielä. Tärkeintä olisi roikkua Ykkösen nousutaistossa muutamat vuodet peräjälkeen ja tuottaa uusia hyviä nuoria pelaajia rinkiin mukaan, ja tehostaa junioripuolta. Jokatapauksessa, on hienoa päästä taas Ykkösen kiimasarjan pariin, ja toivotaan yhtä mielenkiintoista ja värikästä kautta kuin mitä se oli kaikkien aikojen Ykkösessä, kaudella 2014.

[Vastapallo]

[Vastapallo]

[Vastapallo]

[Vastapallo]

[Vastapallo]

Valmiin kausiennakon voi postata vanhaan tapaan tämän ketjun jatkoksi. Siirtelen sen sitten omalle paikalleen aikanaan.

[Vastapallo]

Haka korkkasi tämän kauden ennakoinnit.

[Aarhus]

Haka korkkasi tämän kauden ennakoinnit.

Ai saakeli. Vastapallon ennakko on taas taattua laatua. Hienoa, että joku jaksaa.

[Heppu Hellämieli]

Ai saakeli. Vastapallon ennakko on taas taattua laatua. Hienoa, että joku jaksaa.

Sama! Kukahan JJK:n leiristä osaisi? Itse en osaa enkä kykene.

[Vastapallo]

Kyllähän JJK-leiristä tulee heti mieleen Lenko ja Azazello ainakin kovastikin kirjoitustaitoisista forumisteista. Toivottavasti aikaa piisaa sen verran, että joku ehtisi JJK-ennakonkin raapustamaan.

[Buffy la Cazavampiros]

Vastiksen ennakolle täältäkin   . Mielenkiinnolla odottelen itse erityisesti, miten Ben pärjää nyt Hakassa viime syksyn Kakkosen dominoinnin jälkeen. Hän vaikutti myös persoonaltaan johtajatyypiltä ainakin tuon Kissat-stinttinsä aikana.

[H-A-K-A]

Vastiksen ennakolle jälleen kerran vahva
Muutama lisäys vielä pelaajasiirtoihin.

Hakasta lähteneen Paavo Aholan nykyinen seura on HJS.

Saapuneiden viime vuotiset seurat:

David Abidor (New York Redbulls II, USL)
Samuel Chidi (Legirus Inter)
Gerald Ben (MiPK)

[Vastapallo]

Kiitos. Muokkaan nuo lisäykset mukaan paremmalla ajalla.

[Ac Ojoinen]

Vastiksen ennakolle jälleen kerran vahva
Muutama lisäys vielä pelaajasiirtoihin.

Hakasta lähteneen Paavo Aholan nykyinen seura on HJS.

Saapuneiden viime vuotiset seurat:

David Abidor (New York Redbulls II, USL)
Samuel Chidi (Legirus Inter)
Gerald Ben (MiPK)

Korpelan Santeri siirtyi Härmästä Hakaan.

[Aarhus]

Vittu mitä lutuuria. Hakalla on ainoa kausiennakko.

[pystyraita]

Maailma muuttuu. Ei ”kukaan” jaksa enää tänä päivänä lukea pitkiä tekstejä, saati kirjoittaa niitä. ”Kaikki” katsoo vaan videoita. Pitäisikö kausiennakot löytyä jonkun pölisemänä tubesta? Tai löytyyhän niitä jo, kuten Byyritelkkarista.

[Vastapallo]

Maailma muuttuu. Ei ”kukaan” jaksa enää tänä päivänä lukea pitkiä tekstejä, saati kirjoittaa niitä. ”Kaikki” katsoo vaan videoita. Pitäisikö kausiennakot löytyä jonkun pölisemänä tubesta? Tai löytyyhän niitä jo, kuten Byyritelkkarista.

Tää on yksi vastenmielisimmistä ilmiöistä nykymediassa. Huolella kirjoitetut artikkelit korvataan puhuvien päiden vaivaannuttavalla diibadaaballa. Ehkä mä olen vanha setämies, mutta todella harvoin, jos koskaan haluan katsoa noita videoita.

[shots]

Tää on yksi vastenmielisimmistä ilmiöistä nykymediassa. Huolella kirjoitetut artikkelit korvataan puhuvien päiden vaivaannuttavalla diibadaaballa. Ehkä mä olen vanha setämies, mutta todella harvoin, jos koskaan haluan katsoa noita videoita.

[Kvartalnov]

Ainakin toinen on tulossa, sillä Jaron ennakko valmistunee tänään.