laardi79
 Poissa
Suosikkijoukkue: Nuttenstiefel
|
 |
Vastaus #10 : 27.07.2018 klo 23:19:00 |
|
Mosambikista jäi hyvä fiilis. Vaikeuksia oli toki odotetuissa asioissa eli pelien alkamisajoissa tai onko niitä ylipäätään. Soccerwaysta ja Mocambolan facesta sai tietoa, mutteivät olleet lainkaan luotettavia. Onneksi muutama kotimaan sarjasta kiinnostunut (heitä on suht vähän, suurin osa on mieshuoria)antoi informaatiota ja paikalle päästiin. Tuona viikonloppuna Maputossa piti olla Maxaquenen peli, mutta ei sitä sitten ollutkaan. Tuo peli olisi pelattu uudella Zimpeton stadionilla. Olin hieman pettynyt, sillä tuo oli viimeinen viikonloppumme maassa. Paikalliselta sain onneksi ensi käden tietoa, että maineikas Ferroviario pelaisi sarjaohjelmasta poiketen tuona päivänä kotona. Sinne siis.
Pelipaikkana toimi portugalilaisten rakentama betonikolossi Estadio Machava. Rakennelma oli tyypillistä sosialistiarkkitehtuuria, jota maassa suosittiin 1970-luvulla, kun itsenäisyyttä tavoiteltiin hanakasti ja veljeiltiin Kiinan, NL:n ja muiden vekkuleiden kanssa. Presidentti Samora antoi samaisella stadionilla itsenäisyysjulistuksen vuonna 1975. Stadion on perinteinen "monttustadion", joka on rakennettu samaan tyyliin kuin Münchenin Olympiastadion tai esim. Nantesin la Beaujoire. Penkkejä ei ole, vaan istuimina toimii betoni. Stadion sijaitsee esikaupunkialueella, noin 10 km. keskustasta. Esikaupunkialue ei tarkoita Afrikassa, ainakaan Mosambikissa, mitään kerrostalojen loputonta riviä, vaan harkoista tehtyjä asumuksia, joihin lisätään asuintilaa rahatilanteen mukaan. Teitä reunustavat parakkityyliset myymälät ja baarit. Jotkut on tehty pressusta. Stadionin huomaa tieltä porttien ja kukkulan avulla sekä suurien nimikirjaimien ansiosta. Saavun paikalle parin tutun kanssa, jottei olisi niin orpo olo. Parkkipaikka on yllättävän pieni siihen verrattuna, että maassa suositaan yksityisautoilua. Julkisillakin pääsee, mutta minibussissa ei lue numeroa tai määränpäätä. Hiace ei myöskään nytkähdä yhtikäs mihinkään, ennen kuin se on ns. vitun täynnä eli vähintäin 20 henkilöä.
Kävelemme ylös kukkulalle ja pelkoni riittämättömistä tarjoilusta osoittautuu turhaksi. Itse stadionilla ei tarjontaa yhden käymälän lisäksi ole, mutta pääsisäänkäynnin viereisen piikkilanka-aidan takana viereisen asuialueen mamat grillaavat kanaa, makkaraa ja burgereita hyvin edulliseen hintaan, vaikka maan hintataso on suhteellisen korkea. Oluttakin myydään ja edullisempaan hintaan kuin supermercadossa, mikä kummastuttaa melkoisesti. Pienet tölkit saa ottaa lehtereille, isot pullot pitää nauttia ulkopuolella. Ehdimme mainiosti nauttia pre game-juomat ja - ruoat ja varaamme riittävästi virvokkeita ensimmäiselle puolikkaalle.
Peli alkaa ja sitä on ihan kiva katsella. Hyvää veikkausliigatasoa. Puolustuksesta ei pahemmin stressata ja jokainen haluaa olla sankari. Akrobatiaa, kuteen saksareita, yritetään hanakasti. Silmiin pistää heti alussa, että alustahan on keinonurmi. Missäköhän se nurmi sitten kasvaa, ellei Afrikassa pienellä kastelulla. Yhtä kaikki, olosuhteet voisivat olla samalla rahalla paremmat ilman tällaista henkistä köyhyyttä.
Seuralla on noin satapäinen kannattajajoukko ja he ovat sonnustautuneet pelipaitaan. Muussa yleisössä on liikaa RMA-ja Benfica- ym. -paitoja, mistä.huomautan seurueelleni ja he titeavat sen olevan melko yleistä. Sen sijaan paikalla on myös kaupungin muiden seurojen kannattajia pelipaidat päällään, koska haluavat nauttia futiksesta ja oma joukkue pelaa vieraissa. Kannattajilla on eräänlaiset puulaatat kädessään, joita taputellaan yksinkertaisten ja tarttuvien chanttien säestämiseksi. Otan heistä mallia ja otan släpärit käteen hakatakseni rytmiä. Pian kannattajajoukosta tulee ukko kutsumaan minut kannattajasektioon ja antaa minullekin puupalikat. Porukka riehaantuu ja haluaa ottaa kuvia maitovalaan kanssa. Kaupungilla näkee kyllä arabrea, intialaisia ja eurooppalaisia, mutta tänne he eivät eksy, vaan kyseessä on paikallisten juttu, koska moni paikallinenkaan ei Mocambolasta juuri perusta, vaan paikalla ovat hc-tyypit ja lajiniilot. Eräs perhe, isä, äiti ja poika, haluavat ottaa koko ajan kuvia ja tarjoavat eväitään, grillattua kanaa ja ranskalaisia, hyvin yleistä ruokaa paikallisesti.
Seura, Ferroviario de Maputo, on perustettu vuonna 1924 siirtomaavallan aikana rautatietyöläisten urheiluseuraksi. Kyseessä on siis eräänlainen Moskovan Lokomotivin ja Lok Lepzigin serkku. Samannimisiä Ferroviario-seuroja on maassa useampi ja ovat myös peräisin siirtomaa-ajalta, jolloin rautatie vielä pelitti. Samannimisiä suroja on myös Brasiliassa.
Peli päättyy isäntien 1-0- voittoon huolimatta railakkaasta hyökkäyspelistä. Arviolta 1000- päinen kotiyleisö poistuu rauhallisesti pelipaikalta ja nappaamme paluumatkalle mukaan snackia ja 2M- oluet. En tiedä, miten AM suhteutuu sarjan yleiseen keskkarvoon, koska tietoa ei juurikaan ole saatavilla. Viime vuosina hyvin pärjännyt ja Champparia pelannut Costa de Sol pelaa pienellä stadionilla kaupungissa. Paljon jäi vielä nähtävää ensi kertaan ja menot pitää hoitaa siten, ettei joka pyhä ole jotkin bileet menossa. Ehdottomasti haluan nähdä lisää ja ennen kaikkea paikallisten ystävällisyys on niin ylitsepursuavaa, joten haluan nähdä, onko asian laita sama muissa seuroissa.
|
