FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
22.04.2018 klo 02:39:03 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Facebook & Twitter
 
FF2-futisturnaus 2018, Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org
Sivuja: [1]
 
Kirjoittaja Aihe: Jalkapalloa Reinin rannalla  (Luettu 624 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
einoob

Poissa Poissa


: 06.04.2018 klo 12:11:37

Moi, Forum!

Paljon lukenut, vähän postannut. Nyt on kuitenkin paikallaan avata uusi ketju, kun sen verran monta stadikkaa tulee lähiviikkoina tarkasteltua. Asustelen siis tällä hetkellä ULKOMAILLA Kölnissä, jossa teen neljän kuukauden mittaisen työharjoittelun opettaen suomen kieltä paikallisessa yliopistossa. Viikonloput on tarkoitus reissata futiksen perässä pitkin Norhein-Westfalenia, ja tavoitteena nähdä vähintään 9 lähialueen stadionia.

Vuoden harkinnan ja saamattomuuden jälkeen olen avannut blogin, jossa seurataan kaikenlaista urheilua. Kunnianhimoisena tavoitteenani on käydä katsomassa sataa eri lajia paikan päällä. Nyt kuitenkin heinäkuuhun asti mennään vahvasti jalkapalloiluillisissa merkeissä, joka itselleni on ykköslaji. Bundesta, zweitea, dritteä ja ehkä regionaliakin käydään katsomassa niin kauan kuin kautta kestää ja kesäkuussa on tiedossa MM-kisamatka Pietariin kahteen alkulohkon peliin.

Blogini löydät osoitteesta verkonperukat.wordpress.com. Tämän ketjun tavoitteena ei kuitenkaan ole kalastella klikkejä, joten yritän muistaa copypastata tänne kaikki jalkapalloon liittyvät postaukseni kuvattomina versioina.

Kysymykset, rakentava palaute, vittuilu ja muu peukkuhekottelu ehdottoman sallittua. Prost! Tuoppi
einoob

Poissa Poissa


Vastaus #1 : 06.04.2018 klo 12:13:02

Hinterseer gut pääsiäinen 1/2

Historian turhimman maajoukkuetauon jälkeen Euroopan futissarjat pääsivät jatkumaan pääsiäisviikonloppuna. Omat suunnitelmani pitivät sisällään lauantai-iltapäivän Leverkusen–Augsburg-ottelun ja sunnuntaina “fiiliksen mukaan” reissun Bochumiin, jossa kotijoukkueen vastustajaksi saapuisi Eintracht Braunschweig. Leverkusenin matsiin olin ostanut lipun vielä Suomessa ollessani, ja Saksaan saapuessani lippu odotteli jo kämppäni postilaatikossa. Postitoimitus oli otettava, jotta julkista liikennettä saisi käyttää ilmaiseksi ottelupäivänä. Täällä päin ei millään seuralla mobiililippuun sisälly julkinen liikenne, joten tulostaminen tai postittaminen tulee lopulta halvemmaksi.

Pitkäperjantain otin rennosti kämpillä, jotta lauantaina heräisin virkeänä ja ajoissa. Aamupäivällä piti valitettavasti käydä ruokakaupassa. Lauantai oli neljään päivään ainoa, kun Saksassa kaupat oli auki, joten tungosta riitti kuin Kannelmäen Prismassa konsanaan. Ostoksien jälkeen kotona nopea salaattilounas, joka osoittautuikin suurin piirtein ainoaksi kunnon ateriaksi seuraavaan reiluun 30 tuntiin. Lähijunamatkalle kohti pillerikaupunkia pääsin lähtemään noin yhden aikoihin, eli kaksi ja puoli tuntia ennen aloituspotkua.

Perillä kello kahden tietämillä odotti suorastaan lämmin auringonpaiste. Junamatkalla ehti rakkoni hieman pullistua, joten ensimmäisenä tuli etsiä vessa, mikä ei Saksassa olekaan ihan yksinkertainen homma. Leverkusenin kävelykadun varrelta löytyi tyypillinen ostari, jossa oletin vessoja olevan. Sellaiset löytyikin alakerrasta, mutta 50 sentin sisäänpääsy oli maksettava. Tässä vaiheessa ei enää vaihtoehtoja ollut, joten menköön tämän kerran. Saniteettitilavierailusta tuli kuitenkin koko viikonlopun käännekohta. Heti sen jälkeen kuulin nimittäin ohimennen ostarin käytävällä miesporukan puhuvan tuttua kieltä. Hain REWEstä kylmän matkaevään ja kassalla maksaessani huomasin miesten edelleen seisoskelevan samassa paikkaa. Ei muuta kuin juttelemaan, tuskin Suomesta asti kuuden hengen porukka muun kuin jalkapallon takia paikalle tule.

Arvaukseni osui oikeaan ja lohjalaislähtöiseksi tunnustautunut kuuden hengen porukka kertoi olevansa pääsiäislomareissulla Düsseldorfissa majoittuen. Kävelimme yhtä matkaa stadionille, ja ennen sisällemenoa vaihdettiin vielä puhelinnumerot, sillä myös heillä oli tarkoitus lähteä seuraavana päivänä Bochumiin.

Stadionille ei tarvinnut sisään jonotella lainkaan, mutta maksuvälineeksi hankittavan stadionkortin lunastamiseen kului vartin verran. Itse en lainkaan pidä stadioneista, joissa tällaista korttia pitää käyttää, vaikka se hieman ostostapahtumaa nopeuttaisikin. Näille korteille tuppaa nimittäin aina jäämään hieman valuuttaa, jonka sitten joko muistaa tai ei muuttaa käteiseksi ottelun jälkeen. Leverkusenilla oli vieläpä kortissa 10 €:n pantti, joten kolmellakympillä – jotka käteisenä itseltäni siinä vaiheessa löytyi – sain ladattua kahdenkympin edestä pelimerkkejä. Tämän ja ajan puutteen vuoksi kotijoukkueen huivi jäi tällä kertaa ostamatta, mutta onneksi palaan vielä kuukauden päästä samaiselle stadionille.

Oman 17 euroa kustantaneen istumapaikkani katsomolohko kostautui melkoiseksi tuulipukusektioksi, jossa tunnelma ei todellakaan ollut parhaasta päästä. Aurinko kuitenkin lämmitti, ja olut viilensi, joten hymy oli herkässä, päästyäni yli vuoden tauon jälkeen yli kolmen tuhannen katsojan jalkapallopeliin. Ensimmäinen puoliaika ei tarjonnut juuri mitään. Parhaan paikan taisi saada chileläinen Charles Aranguiz, jonka ensimmäisen kosketuksen veto viuhui kuitenkin ohi etualakulman. Puoliajalla ostin bratwurst mit brötchen ja tiskiltä sattui saamaan myös olutta.

Toinen puoliaika oli lähes täydellistä kotijoukkueen hallintaa. Augsburgin paikat olivat käytännössä kaksi puolivillaista vastahyökkäystä. Leverkusenin hurja painostus tuotti tulosta reilun tunnin pelin jälkeen, kun Saksan maajoukkueessakin pelannut Julian Brandt päätti taidokkaan suorituksensa laukomalla pallon takakulmaan. Pallo muutti kuitenkin hienokseltaan suuntaa paitsiossa olleesta Leon Baileysta, joten videotarkistuksen jälkeen maali hylättiin. Peukku ylös videotarkistuksille!

Tämän lähemmäs maalia ei kumpikaan joukkue lopulta päässyt, joten jalkapallomatsien kiertäminen aloitettiin 0–0 nyhjäyksellä, kuinkas muutenkaan. Ensi kauden Mestarien liiga -paikasta taistelevalle Leverkusenin voitto olisi ollut tärkeä. Sen onneksi Leipzig pelasi tasan ja Frankfurt sekä Dortmund hävisivät omat ottelunsa, joten kilpailijat eivät saaneet eroa kiskottua.
Parhaiten pelistä jäi mieleen Leon Bailey, jonka laidalta rakennettiin lähes kaikki Leverkusenin hyökkäykset. Tosin Baileyn viimeiset ratkaisut olivat välillä todella heikkolaatuisia keskitysten karkaillessa toistakymmentä metriä kohteestaan yli. Kevin Vollandin surkeutta puolestaan on vaikea unohtaa. Toisen jakson alussa eteläbaijerilainen pääsi puolesta kentästä läpiajoon, muttei saanut edes laukausta aikaiseksi. Meidän Pohjanpalo olisi perkele tehnyt! Valitettavasti Jolle ei ollut pienen loukkaantumisen jälkeen lainkaan kokoonpanossa; parempi onni toivottavasti ensi kerralla.

BayArenan ilmaisen ja kaiken lisäksi toimivan internetyhteyden välityksellä sovittiin lohjalaispoppoon kanssa treffit stadionin ulkopuolelle pelin päätyttyä. Bongasin miesten kävelevän porteista ulos kuusi tuoppia käsittävän kantovälineen kera. Oikea meininki! Iltapäivän päätteessäkin lämpöä yhä riitti, joten kaverit päätti siemailla oluensa kasuaalisti puiston penkillä. Tämä pit-stoppi venähti sen verran, ettei Düsseldorfiin olisi enää ennättänyt katsomaan FC Bayernin ja Dortmundin välistä kärkikamppailua. No, sky-kyltillä varustettu pubi löytyi Leverkusenistakin, joten sisään vaan ja siebenmal kölsch, bitte. Noin puoleen tuntiin Allianzilla oli soinut kotijoukkueen maalijumputus jo kolmesti, joten päätimme lähteä valumaan kohti Düsseldorfin Altstadtin airbnb-kämppää. Vieraanvaraiset uudet tuttavani lupasivat majapaikastaan minullekin vapaan vuoteen ilman “kädenvääntöhommia”, joten loppuillan suunnitelmat alkoi olla sanomattakin selvät.

Lankalauantaina meno Düsseldorfissa oli melkoista. Vanhassa kaupungissa on vain ravintolaa toisensa perään, ja turisteja oli valtavasti liikkeellä. Iltaan mahtui vielä pari erää DEL:n välieriä ja irkkupubin ikkunan läpi katsottu Anthony Joshuan nyrkkeilymatsi. Päivän päätteeksi on kuulemma vielä vedetty tanssilattialla Macarenan tahtiin. Nukkumaan päästiin tietojen mukaan erittäin viisaasti ja harkitusti reilut kahdeksan tuntia ennen 50 kilometrin päässä odottavan seuraavan pelin aloituspotkua.
einoob

Poissa Poissa


Vastaus #2 : 06.04.2018 klo 12:14:15

Hinterseer gut pääsiäinen 2/2

Pääsiäissunnuntai Düsseldorfissa valkeni levollisen yön jälkeen yhdeksän aikoihin. Kahvit laitettiin valumaan ja kohteliaana vieraana tarjouduin hakemaan kioskilta maitoa. Kauppalistaan lisättiin myös kuulemma erinomaisesti kahvimaidon virkaa toimittanut hyvä ja halpa kermalikööri, mutta se ei valitettavasti ollut löytämäni kioskin valikoimissa. Kauppareissulla huomasin, että König City -nimisessä kneipessa bileet jatkuivat edelleen tai sitten ne olivat jo ehtineet alkaa uudestaan.

Seitsemän miestä ja yksi vessa on yhtälö, jossa aamutoimituksiin kuluu yllättävän paljon aikaa. Reipas reissuporukkamme pääsi kuitenkin jo puoli yhdentoista tietämillä ulos asunnosta kohti Bochumia. Düsseldorfin pääasemalta jokainen osti vielä mieleisensä matkaeväät. Itse olisin halunnut saksalaisen krapulapäivän vakiovalintaani Club Matea, mutta jouduin tyytymään inkivääri-bionaadiin, joka ei vastannut odotuksiani.

Sunnuntai oli harmaa ja tihkusateinen, joten junamatkalla nähdyt maisemat eivät henkeä salvanneet ainakaan tavanomaisessa merkityksessä. Kolmen vartin matkustamisen jälkeen olimme paikassa nimeltä Herne, jossa piti vaihtaa Bochumin u-bahniin. Bochumin pääasemalla piti vielä vaihtaa stadionille vievään yhteyteen ja kas, neljän kulkuvälineen ja puolentoista tunnin jälkeen olimme perillä Vonovia Ruhrstadionilla. Lippuluukulta paikka seisomakatsomoon lohkesi 15 eurolla ja ilmaiseksi sai varsin muhkean ottelupäivän aviisin.

Liput nyt kaikkien taskussa suuntasimme fanikauppaan huiviostoksille. Itse en ollut alunperin suunnitellut Bochumin huivia hankkivani, mutta edellisenä päivänä Leverkusenissa huivi oli jäänyt hankkimatta, piti nyt viileään sunnuntaihin saada lisävaatetta ylle. Sinivalkoinen kangaskappale lähti mukaan tavanomaiseen 14 euron hintaan. Myöhemmin ilmeni, että huivini tulisi kuitenkin olemaan hyödyksi toistamiseenkin. Lohjalaiskaverit saivat ostettua vain virallisille jäsenille tarkoitetut kymmenen euron huivit kielimuurin ollessa ylitsepääsemätön maksutapahtuman yhteydessä.

Metalliporttien sisäpuolella ajattelin, että ehkäpä tänään voisi myös jotain syödä, mihin tarkoitukseen lämmin bratwurst sämpylässä soveltui oikein hyvin. Ruokajuomaksi valikoitui tällä kertaa olut. Aterialle kertyi yhteensä hintaa 6,80 – nicht schlecht! Päätykatsomoon tepastelimme kera elintarvikkeiden puolisen tuntia ennen aloituspotkua. Tilaa oli hyvin ja otimme paikat sivurajan tietämiltä noin puolivälistä katsomoa. Screenillä hehkutettiin kotijoukkueen ykköskärjen Lukas Hinterseerin edellisellä kierroksella tekemää hattutemppua Bochumin 2–3 vierasvoitossa. Totuttuun tapaan myös seurahymni vedettiin kimppakaraokena ottelun alla. Oman alkeellisen saksantaitoni perusteella sanoituksissa keskityttiin lähinnä haukkumaan muita seuroja, mikä on kai kulttuuria sekin.

Ottelu alkoi varsin vauhdikkaasti ja joukkueet pelasivat avoimehkoa peliä, jossa kummallakaan joukkueella ei ollut vaikeuksia edetä hyökkäyskolmannekselle. Hinterseerin lisäksi tuttu nimi Bochumin avauksessa oli muunmuassa Sidney Sam, josta olin juuri paria päivää aiemmin miettinyt, että missä ex-Schalke ja Leverkusen mahtaa nykyisin pelata. No, ei kovin kaukana ainakaan maantieteellisesti. Vierasjoukkue Braunschweigissa ei niin paljoa tuttuja nimiä ollut, joskin vaihdosta kentälle tulleen Philipp Hofmannin olin nähnyt pelaavan muutama vuosi aiemmin Kaiserslauternin paidassa 1860 Müncheniä vastaan.

Ottelun vanhetessa kotijoukkue Bochumin sai koko ajan enemmän otetta pelistä ja pääsi pyörittämään hyökkäystään. Ensimmäisen jakson puolivälin jälkeen sinipaitainen joukkue siirtyikin johtoon, kun itävaltalaiskärki Hinterseer siirsi pallon takatolpalta pitseihin maanmiehensä Kevin Stögerin loisteliaasta tarjoilusta. Kymmenen minuuttia myöhemmin maalisyöttäjä Stöger pääsi yrittämään johdon tuplaamista pilkulta, mutta Braunschweigin kassari torjui vedon oikeasta alakulmasta. Niinpä tauon viettoon siirryttiin 1–0 kotijohdossa.

Tauolla ehti hyvin käväistä tyhjennyksellä ja täydennyksellä. Vessakaakelihin oli liimattuna useampi HJK:n ja Leicesterin tarra molempien joukkueiden kantaessa Bochumin kanssa samoja värejä. Eräs tarra informoi suomalaisfanclubin paikallisen pubin olevan nimeltään “Pinte”, mutta kyseinen mesta jäi tällä reissulla katsastamatta.

Toisella puoliajalla kotijengi vyörytti entistä vahvemmin kohti hyökkäyspäätyä, jonka takana pääsimme nyt seisomaan. Braunschweig oli kuitenkin lähellä tasoittaa matsin lähes puskista, mutta tolppa pelasti tällä kertaa. Ratkaisun pelille naulasi viimeisen kympin aikana kukas muukaan kuin Lukas Hinterseer. Viides maali kahteen otteluun syntyi erittäin kliinisellä sisäsyrjäviimeistelyllä taka-alanurkkaan. Matsin jälkeen hyökkääjän nimeä laulettiin niin vessassa kuin juna-asemallakin.

Paluumatka oli odotetun ankea ja vieläpä nyt jo klassisella Herneen (tämä on ainoa oikea taivutusmuoto) asemalla saatiin odotella myöhässä olevaa junaa puolisen tuntia. Lohjan kaverit jäivät pois Düsseldorfissa, ja minä jatkoin vielä parilla vaihdolla omalle kämpälle Kölniin. Paluumatkaan kului kaikkiaan kolme tuntia, jotka eivät lieneet elämäni nopeimmat tiimat. Koko päivässä oli tullut syötyä vain se yksi kisamakkara, joten hereillä pysyminen oli yksin junaan jäätyäni varsin hataralla pohjalla. Perille kuitenkin päästiin ja kotioven avaaminen 30 tunnin mittaiseksi venähtäneen pelireissun jälkeen tuntui ihan huojentavalta. Illala ei nukkumattia tarvinnut erikseen kutsua ja vaikka maanantai oli melkoista kärvistelyä, niin oli tämä Ruhrin ekskursio kyllä arvoisensa pääsiäisyllätys – erityiskiitos vielä leppoisalle matkaseuralle!

 
Sivuja: [1]
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines