Liverbird
 Poissa
|
 |
: 25.08.2006 klo 17:49:22 |
|
Lennot Helsingistä Lissaboniin olivat sen verran hintavia, että päädyimme halpisyhtiö Ryanairiin. Lennot Ryanairilla Tampere-Frankfurt-Porto, joten edessä oli kunnon seikkailumatka. Lähdimme sunnuntaina aamupäivällä Stadista junalla kohti Tamperetta (terveiset puppelikinkylle). Ennen lähtöä kentälle päätimme mennä "muutamalle" ja se meinasi kostautua. Ryanairin tiukan linjauksen mukaan kentälle pitää olla 40 minuuttia ennen koneen lähtöä. Olimme kentällä 45 minuuttia ennen koneen lähtöä ja heti, kun olimme tehneet lähtöselvityksen luukku laitettiin kiinni. Saksalaiset turistijuntit tekivät lennosta Frankfurtiin tuskaisen. Vekkulit teutonituristit pomppivat koko lennon paikoilta toisille pitäen kovaa meteliä. Laskeuduimme seitsemän aikaan ja lento Portoon lähti maanantai-aamuna kello 7, joten aikaa riitti. Ryanairin käyttämä Frankfurt-Hahn-lentokenttä sijaitsee keskellä ei mitään 120 kilometriä Frankfurtista. Löysimme kentän lähistöltä jonkun pikkukylän, jonka nimi ei ole vieläkään tiedossa, ja otimme hotellista huoneen. Koko kylästä löytyi vain yksi pubi, joten vaihtoehtoja ei juurikaan ollut. Ryömimme krapulapäissämme aamulennolle. Sateiseen Portoon ei ollut mielenkiintoa jäädä, joten otimme kentältä taksin juna-asemalle, josta alkoi kolmen tunnin junamatka Lissaboniin. Ennen junan lähtöä kävimme syömässä aamiasta juna-aseman läheisyydessä. Porto-faneja tuli kädestä pitäen toivottamaan onnea Liverpoolille.
Saavuimme Lissaboniin iltapäivällä. Hotellimme sijaitsi viiden minuutin taksimatkan päässä Lissabonin ydinkeskustasta. Berna-hotellissa ei tainnut muita asukkaita olla kuin Pool-faneja. Heitimme kamat hotellille ja lähdimme tutustumaan kaupunkiin. Lissabonin keskustasta ei tuntunut löytyvän mitään muuta kuin hörhöjä kaupittelemassa hasista ja koksua. Huumemyyjiä riitti joka helvetin nurkalla. Kaupunkikuvasta näkyi jo maanatai-iltapäivänä, että tiistaina on iso ottelu edessä. Sateinen keli vei hieman fiiliksiä, joten päätimme lähteä takaisin hotellille miettimään iltasuunnitelmia. Hotellin baari oli täynnä "scousereita" ja huhujen mukaan Lissaboniin saapui ottelua varten jopa 7000 Liverpool-fania, kun lippuja vieraskannattajille oli vain 3449. Ottelua edeltävä ilta on tunnetusti tunnelmaltaan reissun paras hetki itse ottelun ohella. Ongelma tällä kertaa oli se, että koko kaupungista ei tuntunut löytyvän yhtään pubia. Illalla sain tekstiviestin, että rannan läheltä löytyy irkkupubi, joka on illan menopaikka. Nappasimme taksin kyseiseen juottolaan ja tunnelma oli katossa koko illan. Olut virtasi ja lauluja viriteltiin tiistaita varten. Neville muisteltiin "Miss Neville"- ja "Neville shags his mum"-lauluilla. "Once a blue always a Manc"-laulun myötä terveiset Rooneylle. Myös muutama paikallinen Sporting-fani oli eksynyt joukkoomme, jotka kovasti uskoivat Liverpoolin voittoon.
Ottelupäivän aamuna heräsimme pahaan krapulaan. Buranan ja aamiaisen voimin pääsimme liikkeelle. Rossio Square Lissabonin keskustassa oli sovittu etukäteen tapaamispaikaksi. Ilma oli aamupäivällä pilvinen ja sateinen, mutta iltapäivällä aurinko alkoi paistaa. Aamupäivällä Rossiolla oli vielä hiljaista, mutta hiljalleen aukio muuttui punaiseksi. Pool-bannereita ripustettiin kaikkiin mahdollisiin paikkoihin. Maanantaina aukion laidoilla olevista ravintoloista sai tuopin parilla eurolla, mutta tiistaina hinnat oli nostettu viiteen euroon. Se ei tuntunut haittaavan, mutta kun porukka löysi sivukujilta pikkukauppoja niin Rossiolle kannettiin olutlavoja kaksin käsin kuten Istanbulissa toukokuussa. Aurinkoinen Rossio oli iltapäivällä aivan täynnä. Tarkoitus oli lähteä kohti Estadio da Luzia ajoissa, joten lähdimme Rossiolta hotellista hakemaan otteluliput ja lisää vaatteita. Tarkoitus oli lähteä keskiviikkoaamuna aikaisin autokyydillä kohti Portoa, jotta ehtisimme aamuyhdeksän lennolle Frankfurtiin. Juuri kun olimme lähdössä stadionille kaveri, jonka kyydissä olimme menossa Portoon ilmoitti, että hänen lentosuunnitelmat muuttuivat lentoyhtiön virheen takia ja lähtö takaisin Englantiin olikon Farosta eikä Portosta. Olimme kusisessa tilanteessa, koska ottelun jälkeen ei lähtenyt Portoon enää junia eikä busseja. Aamun aikaisimmat junat/bussit olisivat olleet Portossa vasta 9.40, joten emme olisi ehtineet lennolle. Taksi Lissabonista Portoon olisi maksanut noin 300 euroa. Hotellista ehdotettiin, että kannattaa mennä ottelun jälkeen lentokentältä kysymään, jos voi vuokrata auton ja jättää sen Porton lentokentälle. Koko päivän olimme juoneet, joten oli pakko uhrautua ja lopettaa juominen, jotta olisin ajokunnossa aamuyöstä. Lähdimme taksilla stadionille ja noin viiden kilometrin matkaan meni ties kuinka kauan, koska kaikki tiet olivat tukossa. Vihdoin pitkän taksimatkan jälkeen upea Estadio da Luz näkyi edessä. Olimme stadionilla noin 1,5h ennen ottelun alkua ja päätimme mennä suoraan sisäpuolelle. Vieraskatsomo oli toisen maalin takana kolmannessa kerroksesta. Bannerit roikkumaan näkyvälle paikalle ja odottamaan ottelun alkua. Vieraskatsomo täytti hyvissä ajoin. Poliiseja ja järjestysmiehiä oli paikalla runsaasti, mutta silti homma ei toiminut. Liverpoolille oli varattu neljä tai viisi blokkia, mutta järjestysvalvojat eivät päästäneet meitä omille paikoille vaan katsomot täytettiin sitä mukaa, kun ihmisiä saapui. Touhu meni varsin sekavaksi, mutta loppujen lopuksi vieraskatsomo saatiin täyteen, vaikka kukaan ei omille paikoilleen päässyt. Tunnelma stadionilla oli hyvä jo ennen ottelun alkua, vaikka Benfica-fanit eivät juurikaan laulaneet vaan lähinnä keskittyivät buuaamaan, kun aloittimme laulun. Ennen ottelun alkua Benfican maskottikotka laskeutui stadionille tuttuun tapaan kaarrellen punaiset nauhat jaloista heiluen.Täytyy myöntää, että hienolta näytti ja selvästi aiheutti suuremman luokan kovenemisen Benfica-fanien keskuudessa ja meteli nousi.
Ottelutapahtumista en jaksa sen kummemmin kirjoittaa, koska ne ovat kaikkien tiedossa. Tunnelma oli 90 minuutin ajan todella hyvä ja Benfican maalin jälkeistä meteliä en ole ikinä kuullut missään. Estadio da Luzin toivivan akustiikan ansiosta meteli oli henkeä salpaavaa. Benfica-faneille on nostettava hattua hyvästä kannustuksesta, vaikka meidän katsomo jaksoi laulaa koko ottelun ajan niin viimeiset viisi minuuttia tunnelma stadionilla oli aivan mahtava. Muutenkin kaikki tapaavamme Benfica-fanit olivat mukavaa ja reilua porukkaa. Päätösvihellyksen jälkeen meidän piti jäädä odottamaan stadionin tyhjentymistä noin puolisen tuntia. Stadionin tyhjentyessä Liverpool-fanit lauloivat melkein koko puolituntisen putkeen ja Benfica-fanit taputtivat meille ihmeissään, koska tappionkin jälkeen jaksoimme laulaa. Ottelun aikana oli ilmassa pientä vittuilua fanien kesken, mutta se kuuluu asiaan. Matsin jälkeen fanit vaihtelivat huiveja hyvässä sovussa. Pääsimme odottelun jälkeen pois stadionilta, jonka jälkeen piti ratkaista miten pääsemme aamuksi Portoon...
Saimme taksin stadionin ulkopuolelta yllättävän helposti ja lähdimme hotellilta hakemaan ajokortteja auton vuokrausta varten, josta jatkoimme suoraan lentokentälle. Lähestyessämme lentokenttää taksin ohi ajoi kovaa vauhtia muutama moottoripyöräpoliisi valot päälle, jonka jälkeen bussi hätävilkut päällä. Tajusimme heti, että siinä meni Liverpoolin bussi. Taksi jätti meidät lentokentän pääovelle ja samaan aikaan bussista nousi ulos kaikki pelaajat, valmennusjohto sekä Rick Parry ja David Moores. Hetken ihmettelimme tilannetta ja loppujen lopuksi saimme yhteiskuvat Benitezin, Fowlerin, Gerrardin, Paco Ayestaranin, Kewellin, Cissen, Garcian sekä Hyypiän kanssa. Suomen poika oli hieman ihmeissään, kun kentältä löytyi suomaisia Pool-faneja. Ihan miellyttävä käänne illalle. Pelaajien lähtettyämme kysyimme poliiseilta, että mistä löytyy autonvuokraus. Poliisit päättivät lähteä näyttämään tietä ja kysyivät, jos voisimme antaa Pool-huivimme lahjaksi. Kytät pistivät punaiset huivit kaulaan, lähtivät takaisin hommiin huivien kanssa ja kovasti toivottelivat onnea toiseen osaotteluun.
Saimme kentältä vuokrattua auton, jonka jälkeen hotellille nukkumaan pariksi tunniksi. Aamuneljältä lähdimme ajamaan kohti Portoa. Portosta Frankfurtiin, josta Tampereelle ja vielä junalla Stadiin. Upea reissu vaikka ottelutulos ei ollut paras mahdollinen. No eiköhän Liverpool hoida homman kotiottelussa.
Upea reissu. Upea tunnelma. Upea stadioni. Hyvää kannustusta sulassa sovussa molempien joukkueiden faneilta. Kahden viikon päästä Anfieldilla on tiedossa todella mielenkiintoinen ottelu.
Kuvia tulossa myöhemmin.
LB
2.osaottelu, Liverpool
Lentomme Riiasta Liverpoolin John Lennonin lentokentälle laskeutui tiistaina aamupäivällä. Sateinen ja kylmä ilma ei fiiliksiä laskenut, koska mielessämme oli vain ja ainoastaan seuraavana päivänä pelattava kauden tärkein ottelu Liverpoolin kannalta. Lissabonissa Liverpool kärsi heikon esityksen jälkeen 1-0 tappion Benficalle, joten edessä oli yksi suurista Anfieldin "Euroopan illoista". Benfica-fanit tekivät suuren vaikutuksen Lissabonissa, joten Liverpool-fanit odottivat innolla portugalilaisia Merseysidelle. Liverpool-fanit ovat onnistuneet viime vuosien aikana solmimaan lämpimät suhteet Olympiakos-faneihin ja samaa voi sanoa kahden Benfica-ottelun jälkeen lissabonilaisten ja "scousereiden" väleistä.
Matkasimme lentokentältä kaupungin keskustaan bussilla, jossa olimme sopineet tapaamisen ystäväni Chrisin kanssa. Paradise Streetilla riitti kuhinaa sateesta huolimatta ja Benfica-fanejakin näkyi katukuvassa. Suuntasimme Xabin ja Chrisin kanssa sadetta pakoon pubiin tuopin äärelle vaihtamaan kuulumisia. Muutaman pintin jälkeen jatkoimme matkaa Chrisin kämpille Wavertreen kaupunginosaan, jonne kävimme heittämässä kamat. Chris halusi haastaa meidät Pessissä (Woolly-Xabi tietämättömänä ei edes tiennyt mistä oli kyse). Pari tappiota riitti ladille ja hän ehdotti siirtymistä pubiin katsomaan Barca-Chavski-ottelua. Chelsean tappio ja putoaminen Eurokentiltä antoi syytä juhlimiseen. Tiistaina oli tarkoitus ottaa rauhallisesti, katsoa matsi ja ottaa muutama tuoppi, mutta ottelupäivän aamuna Lissabonin tapaan paha krapula vaivasi...
Perinteinen englantilainen aamiainen helpotti krapulaa. Aamiaisen jälkeen lähdimme keskustaan shoppailemaan. Vettä satoi kuin esterin perseestä kuten oli satanut jo yli viikon putkeen. Katukuvasta huomasti heti, että oli ottelupäivä: punapaitoja vilisi joka puolella ja myös paljon Benfica-faneja oli liikkeellä. Keskustassa pyörimisen jälkeen kävimme Chrisin luona vaihtamassa kledjut ja palasimme keskustaan. Chris oli sopinut kavereidensa kanssa treffit erääseen keskustan pubiin, josta siirryimme muutaman tuopin jälkeen taksilla kohti Anfieldia. Muut menivät suoraan "Kopitesin" kantapaikkaan, The Albert-pubiin, joka sijaitsee aivan The Kopin takana. Xabin kanssa suuntasimme esin Hillsborough'n muistomerkille Anfield Roadin puolelle. Jätimme kynttilän ja samaan aikaan portugalilaiset jättivät Benfica-huiveja muistomerkille. Ennen siirtymistä Albert'siin kävimme vielä kadun toisella puolella HJC-shopissa (Hillsborough Justice Campaign) hakemassa HJC-tarroja ja pinssejä. Albert oli tuttuun tapaan aivan täynnä jo tunteja ennen ottelun alkua ja sekaan oli eksynyt myös Benfican kannattajia, jotka toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi. Laulu raikasi, olut virtasi ja liikkumaan ei pystynyt. Kuulostaa ahdistavalta, mutta tunnelma oli hyvä kuten aina. Olimme sisällä vain puolisen tuntia, koska meidän piti tavata Shanklyn patsaalla kaveri, jolla oli meidän kaikkien liput. Tiketit saatuamme suuntasimme lähimpään putiikkiin ostamaan olutta ja "aussiviiniä". Bisset juotuamme siirryimme porttien sisäpuolelle.
Löysimme paikkamme Kopin reunasta lähellä Paddock-katsomonosaa. Ottelun tärkeyden huomasi metelistä jo ennen kuin pelaajat juoksivat kentälle lämmittelemään. Ennen ottelun alkua Pool-fanit esittelivät ensimmäistä kertaa "liver flagin", £4000 maksunut jättimäinen banneri, joka kiersi ympäri Koppia. "You'll never walk alone" ei ole ikinä kuulostanut (Istanbulia lukuunottamatta) niin upealta kuin tuona sateisena iltana pelaajien juostessa kentälle. Kop täynnä lippuja ja huivit ylhäällä jokaisessa katsomonosassa (jopa Main Standilla). Kaunista. Myöhemmin tapaamamme Benfica-fanit kertoivat, että he eivät olleet ikinä nähneet mitään vastaavaa. Noin 2500 portugalilaista yrittivät pitää meteliä omassa katsomonosassaan Anfield Roadin alaosassa, mutta Liverpool-fanit lauloivat lusitaanit kerta toisensa jälkeen hiljaisiksi. Simaon upea johtomaali hiljensi Anfieldin täysin. Tuon maalin jälkeen meteli yltyi pian kovemmaksi kuin kertaakaan koko iltana. Uskoa vielä oli, koska Liverpool on Benitezin aikana onnistunut nousemaan vaikeammistakin tilanteista. Liverpool hallitsi ottelua täysin, mutta viimeistely ontui pahemman kerran. Turhautuminen alkoi näkyä niin kentällä kuin katsomossakin. Aika alkoi käydä vähiin ja hallitseva Euroopan mestari oli putoamassa. Miccoli viimeisteli lopussa lukemiksi 0-2 ja Benfican jatkopaikka oli sinetöity. Liverpool-fanit osoittivat pettymyksestään huolimatta kunnioituksensa paremmalleen taputtamalla seisaalteen 0-2 maalin jälkeen. Kotiyleisö jaksoi kannustaa omiaan loppuun asti ja yliajalla "you'll never walk alone" raikui kovaan ääneen Anfieldilla. Päätösvihellyksen jälkeen Liverpool-pelaajat tulivat antamaan kiitoksensa hyvästä kannustuksesta Kopin eteen, kun samaan aikaan Benfica-pelaajat juhlivat omien faniensa edessä jatkopaikkaa. Punapaidat häipyivät nopeasti pukukoppiin, kun taas vierasjoukkue jäi vielä kentälle. Se mitä tapahtui seuraavaksi ei unohdu ikinä: täysi Anfield taputti Benfica-pelaajat kentältä ja vieraspelaajat tulivat Kopin päätyyn kiittämään. Kotiyleisö taputti loistavasti pelanneille vieraille viitisen minuuttia yhteen menoon, mikä oli mielestäni todella hieno ele. Sanokaa mitä sanotte, mutta Liverpool-faneja ei turhaan kutsuta maailman parhaiksi faneiksi.
Lähdimme kävelemään Anfieldilta kohti keskustaa. Putoaminen harmitti tietenkin, mutta Benfica oli parempi ja ansaitsi jatkopaikkansa. Suuntasimme pubiin, josta lähdimme noin kolmen maissa yöllä hakemaan kamoja Chrisin luota, josta jatkoimme taksilla suoraan John Lennonin kentälle. Lentomme lähti aamuseitsemältä, joten meille jäi aikaa ottaa muutaman tunnin unet kentällä. Sadat Benfica-fanit olivat lähdössä aikaisella koneella Pariiisin kautta Lissaboniin. Xabi nukahti heti lattialle, kun taas itse jäin juttelemaan muutamien portugalilaisten kanssa. He kehuivat Anfieldin tunnelmaa ja kertoivat, että eivät ole ikinä kokeenet mitään vastavaa. Liverpool-fanien reaktio 0-2 maalin jälkeen ja Benfican taputtaminen kentältä teki heihin suuren vaikutuksen. Juttutuokion jälkeen vaihdoin huiveja erään Benfica-fanin jälkeen ja päätin itsekin ottaa lyhyet unet. Putoaminen Mestareiden liigasta harmitti, mutta onneksi Liverpool putosi Benficalle, jolla on loistavat fanit ja muutenkin sympaattinen seura. Ensi kaudella uusi yritys...
|
