Derby on erityisesti jalkapallossa käytetty termi, jolla tarkoitetaan ottelua, jossa kohtaavat perinteikkäät vastustajajoukkueet ja joka herättää suurempaa mielenkiintoa kuin tavallinen sarjaottelu.(lähde: Wikipedia)
Derbyt palaavat Veritakselle!! Hetki jota on monen monta pitkää vuotta odotettu, on vihdoin totta ensi lauantaina kotijoukkueen virkaa toimittava FC Inter isännöi rakasta lempivihollistaan, TPS:ää, Veritaksen sametilla. Ottelu on molemmille joukkueille ensimmäinen kerta tällä kaudella kotikentällä joten toivon mukaan nenään jo siinä stadionin ulkopuolella kantautuva nurtsin vehreä tuoksu, nostattaa pelaajien ja kannattajien fiiliksen huippuunsa ja kausi saa vihdoin täällä entisessä pääkaupungissakin arvoisensa startin.
Molemmat joukkueet ovat kuitenkin jo liigakautensa aloittaneet. Inter pelasi avauspelinsä vepsukkaa vastaan aneemisesti ja vieläpä osa pelaajista vierailla pelipaikoilla, ja otti aivan ansaitusti 2-0 kuokkaan tasavahvasti pelannutta kotijoukkuetta vastaan. Etenkin aloituskokoonpano nosti esille kauden alussa toreilla kuiskitut epäilykset Piccaretan valmennusosaamisesta josta ei tähän päivään mennessäkään olla saatu vielä ihan selkeää kuvaa, vaikka sinimustilla talvikausi mallikkaasti menikin. Toisessa ottelussaan Inter matkustikin rolloon pelaamaan evakossa (ylläri!) luimistellutta PS Kemiä vastaan. Ottelu meni fysiikan lakien mukaan ja Inter nappasi mukavan 4-2-voiton kärkikaksikkonsa, Furuholm ja Källman, aloittaessa ruutinsa kuivattamisen. Joukkueen kokonaisvaltaisessa pelaamisessa on kuitenkin vielä useita kysymysmerkkejä sillä molempia pelejä on värittänyt avainpelaajien poissaolot eikä joukkue ole kertaakaan päässyt vielä liigaa pelaamaan ns. parhaimmistollaan.
Sarjanousijan statuksella operoiva TPS on myös pelannut kaksi ottelua, josta kiitos kuuluu liigan uusille natsisäännöille ottelusiirtojen suhteen jotka pakottivat TPS:n pelaamaan kotiottelunsa Valkeakosen eksoottisiin maisemiin. Avauspelissä FC Lahtea vastaan TPS pyöritti ensimmäisellä nelivitosella peliä lähestulkoon miten tahtoi ja paremmalla viimeistelyllä olisivat mustavalkoiset paketoineet matsin jo siltä seisomalta. Futiksen kultainen sääntö, kun et itse tee niin se toinen tekee, näytti kuitenkin voimansa ja Lahti pamautteli kuin ohimennen kolme rysää jotka riittivät, TPS:n loppukiristä huolimatta, voittoon. Toisessa matsissa Hakan kotipyhätössä, oli kupletin juoni lähes samanlainen vaikkakaan ihan yhtä pahaan pesukoneeseen ei SJK joutunut matsin ekalla puoliajalla. Turkulaiset kuitenkin selkeästi hallitsivat ja loivat paikat, mutta kotiintuomisina oli karvas 0-2-tappio ja jälleen hyvästä tekemisestä huolimatta nollatulos. Kahden liigamatsin perusteella voidaankin jo pikkuhiljaa alkaa kuuluttelemaan kirkossa talven huhuja siitä että TPS:llä on maalinteko-ongelma, vaikkakin pitkään yhdessä pelannut joukkue pystyy pallollisena pelaamaan tasapäin ketä tahansa liigajoukkuetta vastaan.
Mitä sitten on lauantaina luvassa? Kuten takavuosina ollaan derbyssä kuin derbyssä nähty, ei vireystiloilla, kokoonpanoilla tai millään muullakaan vaakakuppiin asetettavalla painolla paljoakaan väliä, niin oma lukunsa derbyt aina ovat. Katsotaan nyt kuitenkin hieman että mitä kentällä tullaan näkemään..?
FC InterSinimustat painoivat talvella trippimittaria, joka tarkoitti muutoksia toimistossa, pelaajapolitiikassa, seuraideologiassa ja myös pelitavassa. 2010-luvulla joukkue meni ensin Dragtsman kulahtaneella taktiikalla vuosikaudet kunnes lajia päästiin raiskaamaan valmentajavelho Shefki Kuqin mitä hämmentävimmillä formaatiovalinnoilla. Piccareta päätti tuoda joukkueen nykypäivään ja siirtyminen trendikkääseen 3-5-2-formaatioon oli selvillä jo hyvissä ajoin viime vuoden puolella. Tämä näkyi myös Interin talven hankinnoissa jotka tukivat tätä uutta formaatiota. Avaukseen hankitut pelaajat olivat ominaisuuksiltaan juurikin sitä mitä tämä erittäin kuluttava taktiikka tarvitsee ja vaikka peli nyt ei ihan vielä olekaan Antonio Conten Juventuksen ja 16/17-kauden Chelsean kaltaista jalkapalloerotiikkaa, on taktiikan iskostuminen pelaajiston korvien väliin nähtävissä enemmän matsi matsin perään.
Alakerrassa Inter pyrkii pelaamaan lyhyellä mutta minkäänlaista kauden 2017 VPS:n kaltaista venäläistä rulettia ei ole Inter-kannattajien onneksi odotettavissa sillä alakertalaiset osaavat ja uskaltavat myös pelata pitkää. Prässien purku näillä lyhyillä syötöillä ei ole vielä ihan 3-5-2-formaation huipputasoa mutta keskikentän pohjalle talven aikana hankittu Ivan Sesar alkaa hahmottamaan rooliaan jo sen verran hyvin että osaa laskea alemmas auttamaan topparikolmikkoa päälle juoksevien vastustajien kanssa. Keskikentällä meno onkin sitten melkoista muurahaiskekoa kun kolmikko (plus toinen hyökkääjistä ja mahdollisesti myös yksi kolmesta topparista) juoksentelevat ympäriinsä, pallon kanssa ja ilman. Keskellä palloa pelataankin sitten vaihtelevasti niin keskelle kuin laidan wingbackeillekin. Kahden kärkipelaajan tehtäväksi jää pallottomana prässin antamisen lisäksi se asia minkä Interin lähtökohtaiset avauksen hyökkääjät (Källman ja Furuholm) parhaiten osaavat, maalinteko ja maalipaikkoihin hakeutuminen.
Erikoistilanteissa ei Inter ole vielä tämän kauden liigassa oikein päässyt esittämään mitään mainitsemisen arvoista. Alakerrassa homma toimii mutta hyökkäyspään erikoistilanteet on menneet sinne kiiltäviä esineitä hamuavien lintueläimien suuntaan. Joukkueella on pelotetta laatikossa esimerkiksi Penninkankaan, Källmanin ja Furuholmin muodossa, mutta tarjoilu ei ole ollut kovinkaan laadukasta. Mika Ojalan pelätyt erikoistilanteet ovat siis vieläkin jumissa Frankfurtin lentokentällä.
TPSTPS:ssä on vaihtuvuus ollut viime kausina erittäin vähäistä ja tämä on toden teolla joukkueen suurin voimavara myös joukkueen paluukaudella. Joukkueen pelaajat tietävät tismalleen mitä valmentaja Mika Laurikainen kentällä haluaa heidän tekevän ja pitkäaikaisen yhteistyön myötä on pelaajienkin telepatia hyvällä tasolla. Joukkue on aloittanut molemmat liigapelinsä 4-3-3-taktiikalla jossa laidoilla on erittäin iso vastuu hyökkäystekemisessä. Keskikentän keskiössä telaketjut raastavat pallon pois vastustajalta josta se pelataan joko suoraan laidalle tai sitten ylempänä pelaavalle pelinrakentajalle... joka usein sitten pelaa pallon laidalle. Juoksuvoimaa vaativa taktiikka toden teolla ja sitä TPS:llä tosiaan löytyy mm. Kinnusen, Ristolan ja ylimpänä pelaajana operoivan Ääritalon toimesta. Variaatiolle on myös tilaa kun Onni Valakarin ja Jani Virtasen myötä ratkaisuvoimaa löytyy myös boksin ulkopuolelta näiden maagisen potkutekniikan omaavien kavereiden myötä.
TPS:n toppariosasto oli melkeinpä koko divariseikkailun ajan Ykkösen kirkkainta kärkeä. Tenho, Holma ja Friberg muodostavat kolmikon josta Laurikainen pystyy koostamaan millaisen toppariparin tahansa ja homma tuntuu aina toimivan. Laidoilla operoivat puolustajat ovatkin TPS:n taktiikassa enemmänkin tutumpi näky siellä hyökkäyspäässä joten iso luotto topparikaksikkoon pitääkin olla. Mustavalkoiset hommasivat kauden alla hieman syvyyttä keskikentän keskiöön, kun kanukkivahvistus McKendry saapui joukkueeseen. Kanadalaisen rooli on ehkä vielä ollut hieman hämärän peitossa mutta tarvittavaa leveyttä mies on TPS:n keskikentälle tuonut. Blomqvist-Valakari-kaksikon roolit ovatkin sitten katsojille tutummat ja niistä nähtiin varsinkin Lahti-pelissä malliesimerkkejä läpi koko ottelun, Valakarin tapauksessa ihan maalitaululla asti. Simon oman pojan kapeilla harteilla lepääkin erittäin paljon raitapaitojen hyökkäyspään tekemisessä, oli pallo sitten liikkeessä tai paikallaan partavaahtoviivan takana. Kärjessä TPS tuntuu hakevan vielä sitä lopullista muotoaan kun Ääritalo tuntuu kaikesta huolimatta haluavan ehkä sittenkin enemmän laidalle ja joukkueeseen kauden kynnyksellä hankittu kolossaalinen Drago, hakee vielä hieman sitä sulavinta flow'ta muun joukkueen kanssa.
Erikoistilannepuolella TPS:llä on hieman sama homma kuin Interinkin kanssa. Kahden pelin otanta on tosiaan erittäin pieni mutta pahemmin ideaa ei ole hyökkäyspään erikoistilanteissa näkynyt, osaavista tekijöistään huolimatta. Alakerrassa on pari kertaa lipsahtanut mutta mitään akilleen kantapäätä ei ole puolustettavista vapareista/kulmista joukkueelle muodostunut.
Seuraa heitä3. Juri KinnunenLaitakiitäjä on kehittynyt mustavalkopaitaan saapumisensa jälkeen progressiivisesti kausi kaudelta ja mies onkin yksi TPS:n tärkeimpiä pelaajia kentän jokaisella osa-alueella. Saako PK-seudun turkulaisin mies ns. ladun auki kun vastustajankin taktiikassa saman laidan pelaajat oleskelevat yleensä vastustajansa kulmpalipun tuntumassa.
8. Ivan SesarInterin pallollisen pelin alfaksi ja omegaksi itsensä pelannut keskikentän ankkuri on pallon kanssa hienoa katsottavaa. Syöttövalikoimaa on kuin Kupittaan CM:ssä patonkivaihtoehtoja konsanaan ja myös pelipaikan (ja kansalaisuudenkin) velvoittama kovaa pelaaminen onnistuu vähän kuin refleksinomaisesti.
17. Onni ValakariSuomifutiksen yksi isoimmista tulevaisuudentoivoista on yksi Laurikaisen tärkeimmistä osasista tässä mustavalkoisessa kellokoneistossa. Ei taida olla olemassa TPS:n hyökkäystä jossa pallo ei kävisi Valakarilla edes jossain vaiheessa joten junnujen ja lajiromantikkojen kannattaakin pitää katseensa kiinni junnussa tämän pallottoman liikkeen takia ja muut voivatkin sitten katsella ihan vaan sillä ajatuksella että ei talentti kauhean kauaa enää näillä leveysasteilla pelaa.
15. Timo FuruholmSinimusta raivohullu porilainen on jo kauden kahdessa aiemmassa liigamatsissa esittänyt hyvää tekemistä osaamisalueissaan, maalintekemisessä ja hämmentämisessä. Mies on odottanut omien sanojensa mukaan derbyjä enemmän kuin mitään muuta kotimaahan paluunsa jälkeen joten kentällä nähtäneen lauantaina entistäkin härskimpi ja maalintekoon hakeutuvampi Furuholm.
Seuraa heitä special edition9. Aleksi "Aleksinho" RistolaTPS:n, ja koko liigan, kliinisin maaliruisku taikoo monipuolisella tekniikallaan ja osaamisellaan maalit vaikka tyhjästä. Uskomattomilla tehoilla operoiva seuralojaaliuden perikuva, on aivan ylivoimainen tähän liigaan ja onkin ihme miksi ei mies pelaa jo mantereen Top5-sarjojen kärkijoukkueissa?
7. Ari NymanTPS:ään päin aina hieman kallellaan ollut koheltaja, jonka epätasaisuus Inter-alakerrassa on jo käsite ja fanit ovat tästä olleet jo vuosia raivoissaan. Saa nähdä montako kertaa Arska tällä kertaa pelaa itsensä tilanteesta ulos tai roiskii palloa paskalla potkutekniikallaan ihan mihin sattuu?
Talvella hallissa pelatut höntsät... pakkasella pelatut pelit cupissa jonka arvostus on pubiliigaakin pienempää... alkutalvesta pelatut apaattiset liigakarsinnat... nyt päästään pelaamaan vihdoinkin kunnon derby liigapisteistä ja hyvissä olosuhteissa. Monen vuoden tauon jälkeen kaupunki pysähtyy taas hetkeksi kevään (myöhemmin kesän) lämmössä Kupittaan ulkourheilupyhättöön, jossa kaupungin kaksi jalkapallojoukkuetta kolistelevat sarviaan Veritaksen vihreällä luonnonnurmella. Kun parina viime vuotena pääkaupunkiseudun kukkoilijat ovat omassa derbyssään keskittyneet lähinnä larppaamiseen ja kehnoon peliin, on aika turkulaisten näyttää että suuren ottelutapahtuman voi myös hoitaa ilman kohuotsikoita ja huippuluokan matsilla.
Kuhina ja pöhinä sekä ennen kaikkea kiima alkakoon!!!
