Onko kv-futis vai suomifutis lähempänä sydäntäsi?

[Jalkapalloteoreetikko]

Useimmat varmaan seuraa molempia, mutta mikäköhän on suhde jos pitää valita?

[Icarus666]

Ei mikä forumillakin aika monelle tuntuu olevan vaikeaa ymmärtää on se, että Suomessa on helkkarin paljon paikkakuntia joissa ei ole sitä omaa paikallista seuraa jota kannattaa. Itse kuuluin tähän joukkoon 18 vuotta, FC Hämeenlinnaa tuli sitten seurattua Ykkösestä konkkaan asti mutta ei se nyt niin äärimmäisen intohimoista kannatusta ollut, toki hienoa olla paikan päällä otteluissa. Nykyään tulee seurattua HJS ja Härmän touhuja.

Kansainvälistä tulee seurattua pääsarjojen ja majupelien muodossa enemmän. Miksi? Siksi koska sitä on saatavilla ja totta kai maailman parhaiden pelaajien katsominen kiinnostaa.

Vastaan siis, sekä että mutta eri syistä. Toki kotimaisten joukkuieiden menestystä toivoo siinä missä Huuhkajienkin.

[Glamour Tits]

Ylpeänä vastaan, että Suomifutis! Muuta en edes seuraa. Huuhkajia kyllä.

[Sheriff_FI]

Itsestä tuntuu, että ulkomaisiin seuroihin on vaikea luoda mitään tunnesiteitä. Onhan valju- tai chämppärineppailuja kiva silloin tällöin seurata, mutta ei se herätä tunteita suuntaan eikä toiseen.

Kotimaista ja varsinkin paikallista palloilua pääsee katsomaan aina paikanpäälle, mikä on koko homman suola.

[Tervo]

suomifutis

[Nyrre]

Olen kasvanut suomifutikseen ja paikallinen seura on aina ollut koko perheessä todella tärkeä asia. Ymmärrän kuitenkin kyllä varsin hyvin senkin ettei se monella muulla ole erinäisistä syistä yhtä lähellä sydäntä. Olen jalkapalloromantikko ja jalkapallonörtti ja seuraan aktiivisesti kansainvälistä futista, mutta ne suurimmat tunnemyrskyt, euforian ja vitutuksen tunteet pystyn kokemaan vain kannattamani joukkueen matseja seuratessa.

[keke vlk]

Monta kertaa varsinkin viimeisten vuosien aikana Tehtikselle raahautuessa miettinyt, että miksi olen tehnyt sen satoja kertoja aiemminkin, ja miksi teen sitä yhä. Joskus  tuntenut jopa syvää vihaa ja halveksuntaa omaa seuraani kohtaan.

Siitä huolimatta, joka vitun kerta kun Haka tekee maalin, tuuletan niin maan perkeleesti täydestä sydämestäni. Ei väliä pelataanko CL:ää Liverpoolia vastaan, vai Ykkösen putoamistaistoa jossain Kauniaisissa.

Aika kiitollinen olen lopulta, että nähnyt kaiken sen gloorian ja myöhemmin ne huonommat ajat. Haka ja suomifutis on DNA:ssa, mutta pystyn rakastamaan kuningaslajia kaikissa sen muodoissa, ja seuraan aktiivisesti myös KV-futista.

[hiippari]

Ainoa futiskulttuuri,mitä me voimme edistää on tämä kotimainen. Jos ei seuraa löydy lähistöltä,niin maajoukkuetta voi ja pitää kannattaa. Suomalaista jalkapallokulttuuria ei edistä pätkän vertaa ulkomaalaisille rahaseuroille hurrailu.

[Ferraro]

Kotimainen ja paikallinen jalkapallo tietysti. Sarjatasolla ei ole väliä, sillä niin kauan kuin FC Vaajakoski pelaa niin minä olen katsomossa. Tai oikeastaan nykyisin kuvauspaikalla. Otteluiden katsominen ei enää pitkään aikaan ole ollut tarpeeksi, joten luonnollinen kehitys on auttaa seuraa eteenpäin siinä minkä parhaiten osaan. TV- ja videokuvaus on toinen päivätöistäni, joiden lomassa FCV:n ottelutaltiointeja teen. Jos laskuttaisin työstäni FCV:lle, olisin viime vuodelta netonnut useita tuhansia euroja pelkästään ottelukoosteiden työtunneilla. Sen sijaan tein hommalla pitkälle toista tonnia tappiota. Tulipa eteen sellainenkin tilanne, jossa piti valita kuvauskeikka Veikkausliigan ja FCV:n kolmosdivarimatsin välillä. Valitsin FCV:n.

Koska oma seurani kotimaassa on ns. pikkuseura, niin eivät nuo kv-puolen rahaseurat jaksa hirveästi sytyttää. Ei sillä että niiden kannattamisessakaan mitään väärää olisi, mutta minulle se ei sovi alkuunkaan. Tuskinpa vaikkapa Manchesterin isoissa seuroissa kukaan viitsii tippaakaan välittää, mitä seuraa suomalainen katsoja jostain Vaajakoskelta oikein fanittaa. Siispä on luonnollista, että oma joukkueeni ulkomaillakin, Morecambe FC, on pienempi alasarjaseura.

Kävin syksyllä Morecambessa ensimmäistä kertaa. Morecambe FC:n toimihenkilöistä moni oli aivan ällistynyt kuullessaan, että olen Suomesta matkustanut pienelle paikkakunnalle pelkästään The Shrimpsin takia. Pienelle seuralle kyseessä oli kohtalaisen iso asia, mikä selvisi viimeistään pelipäivänä seuran tarjoaman illallisen myötä. Yksi seuran johtajista myös kutsui minut vakiopaikkansa viereen katsomaan itse ottelua. Kyseinen ilta ja koko Morecambessa viettämäni aika oli niin ikimuistoinen, että Morecambe FC sai viimeistään sen myötä FCV:n rinnalta erityisen paikan sydämessäni. Enempää sinne ei mahdu.

[Lama-Larsson]

Pakko myöntää että Veikkausliigan muiden joukkueiden tulokset kiinnostavat todella paljon enemmän kuin esim. UCL-tulokset (nauroin toki vitusti Barcan putoamiselle). Samalla myönnän että kesän MM-kisat eivät aiheuta minkäänasteista kiimaa ja tiedän että "pitäisi kai"

[Osmoosi]

Ulkomaan pelit ovat mulle (erittäin hyvätasoista) viihdettä, mutta Suomifutikseen liittyy sellainen intohimo, ettei esim. tässä derbyn alla tahdo saada unta millään.
Jos pitäsi valita kotimaan futikseen ja ulkomaisen futiksen väliltä, niin sata kertaa sadasta valintani menisi ensimmäisen puoleen.
 Jalkapallo on vaan niin paljon nautinnollisempaa paikan päältä seurattuna - etenkin jos edes vielä jollain tasolla tuntee oikeasti kuuluvansa sen joukkueen yhteisöllisyyteen.

[hiippari]

Ulkomaan pelit ovat mulle (erittäin hyvätasoista) viihdettä, mutta Suomifutikseen liittyy sellainen intohimo, ettei esim. tässä derbyn alla tahdo saada unta millään.
Jos pitäsi valita kotimaan futikseen ja ulkomaisen futiksen väliltä, niin sata kertaa sadasta valintani menisi ensimmäisen puoleen.
 Jalkapallo on vaan niin paljon nautinnollisempaa paikan päältä seurattuna - etenkin jos edes vielä jollain tasolla tuntee oikeasti kuuluvansa sen joukkueen yhteisöllisyyteen.

Hyvin sanottu. Nukkumaan pitäisi mennä,mutta pitkästä aikaa pelattava derby pitää hermot kireällä ja olut maistuu vielä pikkutunneilla.Hirveetä ja mäkin olen jo vanha ukonkäppänä olemassa:).

[bhootnike]

Aika tasaisesti molemmat. Ehkä yhteensä enemmän tulee katsottua kv-futiksen pelejä, sillä Suomessa muiden kuin Klubin pelit eivät erityisesti kiinnosta. Suurimmat ja huikeimmat hetket jalkapallon parissa ovat kuitenkin ehdottomasti tulleet Klubin ja Suomen maajoukkueen parissa.

[Vastapallo]

Seuraaminen menee noin 90-10 % suhteessa kotimaisen futiksen eduksi.

[Julkea bulbul]

KV-futisosio on luonnollisesti pienennettynä pois näkyvistä. Mistä saan noutaa lutuuripisteeni?

[Dimes]

En ole koskaan jaksanut kategorisoida itseäni suomalaisen tai ulkomaisen futiksen kannattajaksi, kun molempien parissa vietän niin paljon aikaa, mutta suurimmat tunteet ovat liittyneet ilman muuta suomalaiseen.

JJK:n pronssin varmistuminen syksyllä 2011 on varmaan ainoa kerta, kun futis on säväyttänyt enemmän kuin ihon kananlihalle. Kuuntelimme pienellä kaveriporukalla radiosta Ylen Futiskierrosta (rip) saaressa. Kauden viimeisten sekuntien aikana varmistuessa, että Jyväskylään tulee historian ekat jalkapallon SM-mitalit, oli tunnelma lajiin välinpitämättömästi suhtautuvienkin keskuudessa innostunut. Muistan ottaneeni omaa aikaa ja talsineeni kilometrejä innosta soikeana syksyisessä metsässä. Silloin koin, että tämä on kai se fiilis, minkä takia sadat miljoonat ihmiset suhtautuvat tähän lajiin niin suurella lämmöllä. Vielä viisi minuuttia aiemmin pronssi oli karkaamassa Hongalle, nyt tuuletan kotikaupunkini ekaa oikeasti minulle merkitsevää saavutusta yksin keskellä metsää ja huomaan odottavani seuraavaa kautta. Tällaisen buumin se kannattamiseen innostuminen vaati minussa, vaikka olin seurannut jossain määrin seuraa jo Kakkosen aikoina. Vaikka koko seura meinasi mennä nurin tuossa ylinopeassa nousussa, sai se ainakin minut sitoutumaan hommaan vaikeinakin hetkinä, eikä nyt ole mitenkään merkityksellistä, pelataanko liigaa vai divaria.

Ulkomaista futista tulee katsottua tuntikaupalla joka viikko, lähinnä brittiläistä palloilua. Sieltäkin divari on tosin mielenkiintoisempaa, enkä Valioliigaa jaksa katsoa enää muuten kuin Leicesterin pelatessa. Sympatiat Leicesteriin on jokseenkin keinotekoisesti luotu, sillä koko seuraan kohdistuva symppaus on lähtenyt muinaisesta JJK-yhteistyöstä. En voi sanoa itseäni Leicesterin faniksi niinkään, eihän täysin hämmentävä mestaruuskaan saanut samaa tunnetilaa aikaan kuin syksy 2011 JJK:n kanssa. Foorumille toki naputtelen tekstiä lähinnä vain brittifutiksesta, koska koen, ettei oma tuntemus suomalaiseen futikseen ole sillä tasolla kuin muilla kirjoittajilla. Joku muotoilee pointtini kuitenkin paremmin.

[Huupponen]

Seuraaminen menee noin 90-10 % suhteessa kotimaisen futiksen eduksi.

Aikalailla sama. Klassista Ylen Teksti-tv:n läpi näpyttelyä on yli puolet tuosta kymmenestäkin prosentista.

[Lisbie]

Kyllähän se tietenkin kotimainen futis on, vaikka kyllä ulkomaisiakin suosikkijoukkueita löytyy ja tulee jonkin verran seurattua "kv-futista" muutenkin. Kansainvälisessä jalkapallossakin oikeastaan eniten kiinnostaa suomalaisten otteet. Mutta eipä sitä kansainvälistä jalkapalloa mielestäni tarvitsekaan kokonaan sulkea pois, kuten ei vaikkapa kansainvälistä kirjallisuutta tai elokuviakaan. Joku Mestarien liiga nyt on aika pöhöttynyt ja epäkiinnostava ilmiö nykyään, mutta tuleepa sitäkin joskus ns. aivottomaksi viihteksi otettua.

Mutta suomifutis on se, jonka seuraaminen saa aikaan itsetuhoisia ajatuksia ja toki sitten niitä euforian hetkiäkin (vaikka joku Gijonin ihme tai Kandjin maali Köpistä vastaan).

[kustaa vaasa]

Maajoukkue, Veikkausliiga ja Ykkönen. Näitä tulee eniten seurattua. Kansainvälisestä futiksesta seuraan ainoastaan arvokisat intensiivisesti. Tästä on muodostunut sellainen perinne, jota ei voi lopettaa. Yleensä katson lähes jokaisen arvokisaottelun. Oma suosikki muodostuu sitten aina kisojen aikana. Champions liigaa tuli nuorempana seurattua hyvinkin aktiivisesti, mutta nykyään ei oikeastaan enää ollenkaan. Ehkä suurin syy on se, ettei ole mitään tunnesiteitä noihin joukkueisiin. Ulkomaalaisia sarjoja en myöskään samasta syystä eli tunnesiteen puuttumisesta seuraa juuri ollenkaan. Ainoa mitä tulee tsekattua on suomalaisten pelaajien otteet ulkomaalaisissa sarjoissa.

Kaiken kaikkiaan kotimainen futis vie kiinnostavuudessaan ylivoimaisen voiton.

[Cassiano]

Kyllähän sitä paljon tulee katseltua ulkomaalaistakin palloilua, mutta ei sitä samaan tapaan kuitenkaan jaksa "seurata". Esimerkiksi foorumilla tulee hyvin, hyvin harvoin eksyttyä kansainväliseen osioon. Suomalaiset pelaajat maailmalla on sitten se osio missä pääsee vähän ulkomaalaiseenkin jalkapalloon liittyvää keskustelua seuraamaan. Omaa kasvattajaseuraani ei enää ole olemassa, joten Huuhkajien lisäksi ei kovin intohimoisesti tule mitään seuraa kannatettua. Veikkausliiga kuitenkin se selkeästi kiinnostavin sarja.

[PeeAa]

Jalkapalloa tulee seurattua yli maarajojen. En ymmärrä miks pitäis olla jotain "tunnesidettä" johonkin joukkueeseen seuratakseen palloa.

Ylipäätään futista tulee katsottua lähinnä yksinään television kautta, koska ei hieveästi kiinnosta muiden ihmisten seura.

Betsailu antaa minulle sen tunnesiteen.

[kokistuoppi]

Kotimainen futis on ihan 100-0 tärkeämpi asia elämässä, vaikka neutraalina katson ennemmin ulkomaista.

TPV ja Huuhkajat ovat "osa elämää, ja ilman niitä en osaisi, enkä haluaisi elää", kuten klassikkolausahdus kuuluu. Muuten tulee seurattua Suomen kolmen ylimmän sarjatason kaikki tulokset ja katsottua liigan kiinnostavimpia matseja.

Ulkomaista seurajoukkuefutista katson melko paljon, mutta se on vain viihdettä, joka on samalla viivalla elokuvien ja tv-sarjojen kanssa. Joitakin seuroja symppaan, mutta vaikka ne häviäisivät, olen unohtanut asian tunnin kuluttua. Oikeastaan vähän harmittaakin, etten osaa muodostaa itselleni kunnollista "talvijoukkuetta", jonka pärjäämisestä ihan oikeasti välittäisi. Ei vain tunnu luonnolliselta. Tästä hyvänä esimerkkinä se, että Tottenham-symppauksestani huolimatta toivoin Leicesterille mestaruutta 2016. Oikeastaan en tajua miten kukaan maailmassa saattoi olla toivomatta.

Minulle iskee myös vuosittain jossain kohtaa "futisähky", jolloin joku UCL-välieräkään ei jaksa sytyttää.

MM- ja EM-kisat sen sijaan ovat yhä säilyttäneet erityisen paikan sydämessä. Myös maajoukkueiden karsinnat kiinnostavat aina todella paljon, ja katson paljon muitakin kuin Suomen matseja.

[Ia]

Valioliigat ja Mömmömkisat on ihan hyvää viihdettä, mutta KTP ja suomifutis on elämäntapa.

[Peledinho]

Enemmän tulee seurattua kv-futista ja Barcelonan pelejä tulee tietyllä tunteella seurattua, mutta kyllähän Huuhkajat ovat lähempänä sydäntä ja herättävät voimakkaammat fiilikset. Ja lähimpänä toki oman kylän seura. Veikkausliigaa pitäisi seurata enemmän, mutta into ei riitä ruudusta maksamiseen. Eikä toisaalta yksikään seuroista herätä itsessään riittävästi tunteita.

[Mateush]

Kotimainen futis on ihan 100-0 tärkeämpi asia elämässä, vaikka neutraalina katson enemmän ulkomaista.

Korjattuna sama homma. Tulee helposti seurattua 6-10 peliä viikossa ympäri vuoden. Futis telkkarista on kuitenkin sitä parasta mahdollista viihdettä joten talvena tulee seurattua aktiivisesti isoja liigoja. Tunnesidettä ei tietenkään ole ulkomaisen seuraan kuten tuskin kellään yli 15-vuotiaalla.