Onko kv-futis vai suomifutis lähempänä sydäntäsi?

[Lauantai-illan Nostalgia]

Äänestin suomifutista, koska näin tunnen.

Hieman yllättävä on ainakin tämänhetkinen äänestystilanne, koska Suomihan on pullollaan ihmisiä jotka vannovat ulkomaisen futiksen nimeen. Hakeutuukohan tänne foorumille hanakammin kotimaisen jalkapallon ystävät. Tai sitten tilanne on vain myönteisempi kuin kyynisesti olen luullut.

[joe]

Kansainvälinen futis selvällä marginaalilla. Toki kotikaupungin seuraa ja maajoukkuetta tulee seurattua paljon.

[Mattmattmatt]

Suomifutis ehdottomasti - tai pikemminkin Klubi ja oma kasvattajaseura, majuhassuttelut ei juuri kiinnosta muuten kuin entisten klubipelaajien takia. Joskus on tosin hauska treffata muita ulkosuomalaisia ja tsiigata majun pelejä jos sellainen mahdollisuus on. Veikkausliigaa tulee jonkin verran seurattua yleisemminkin, mutta enimmäkseen vain kaikki Klubin matsit ja joidenkin vanhojen pelikavereiden ja -vastustajien otteita.

Nykyinen kotikaupunki on tosin ULKOMAILLA joten kv-futista tulee sekä livenä että telkkarista seurattua huomattavasti enemmän. Silloinkin tulee lähinnä huorattua sitä paikallista seuraa missä milloinkin asuu, ja kavereiden ja tuttujen seuroja. Ihan neutraalina ei ihan hirveästi edes jaksa kiinnostua, jotain tsämppäriä, torstai-liigaa, isoimpia derbyjä ja valjun isojen kohtaamisia lukuunottamatta.

[PumanNapit]

Sanoisin että suomifutis, käyn paikallisen veikkausliigaseuran koti-otteluissa (FC Lahti), tällä kaudella yhdessä vierasottelussa olen käynyt. Joskus pari kertaa olen jättänyt omat treenitkin väliin jos samaan aikaan on oman seuran ottelu sattunut olemaan.
Jos on mahdollista valita katsonko viaplaysta esim Valioliigaa tai sitten etsin streamin ja katson vain jotain veikkausliiga ottelua, valitsen Veikkausliigan.
Seuraan Veikkausliigaa myös sosiaalisissa medioissa.

KV-futista seuraan sen verran että tsekkailen suomalaisten peliminuutteja ja onnistumisia ulkomailla. Sekä jos omasta Veikkausliiga seurasta on joku suomalainen/ulkomaalainen siirtynyt ulkomaille, seuraan miten hänellä menee siellä.
Välillä tulee myös selailtua Livetuloksia ja transfermarktia ja eksyttyä mite eksoottisimpien maiden liigoihin.
Oma suosikkiseura löytyy myös valioliigasta, sitäkään en seuraa sen takia että se menestyisi hyvin, hankkisi suurella rahalla maailman parhaita pelaajia, vaan koska se oli ensimmäinen ulkomaalainen seura jonka koskaan näin pelaavan, West Ham United. Pyrin katsomaan vähintään puolet Cup & valioliiga otteluista.
Chämppäriä tulee seurattua sen verran mitä nyt telkkarista tulee.

Myös betsailun takia ulkomaista futista tulee seurattua.

[Andreas]

Isä toi minut aikoinaan jalkapallon pariin, ja sieltä se sitten lähti. Isä seuraa vahvasti varsinkin Valioliigaa, mutta ei itsellä mikään ulkomaan ottelu menisi koskaan Jaron ottelun edelle. Nykyään tulee katsottua 200+ ottelua tv:stä/streamistä. Ihan vain siksi koska rakastan lajia, ja jalkapallo on perkeleen hyvää viihdettä. Suuri unelma on vielä nähdä "kunnon" jalkapallo-ottelu ulkomailla, ja 1,5 vuoden päästä se voisi hyvinkin olla mahdollista kun isä täyttää 60, ja se Englannin reissu toteutuu.

[dasede]

Suomifutis. Muiden maiden seuraoukkueita ei tule nähtyä kuin suomalaisten pelatessa europelejä. MM- ja EM-kisoja tulee kuitenkin melko paljon katseltua, kun tulevat yleisradion kanavilta. Jos kisat siirtyisivät johonkin maksukanaville, niin ei kyllä riittäisi intoa niitäkään seurata ellei Suomi olisi mukana.

[halataanko]

Kv-futis selvällä marginaalilla valitettavasti. Pienenä ei oikein ollut edes mahdollista syntyä mitään sidettä paikalliseen seuraan, ja tosi vaikeaa nähdä itsensä fanittamassa kunnolla jotain suomalaista seuraa. Ehkä toikin on vaan asennekysymys. Maju nyt menee varmaan enemmän kv-puolelle joten siitä turha puhua. Toki jotain veikkausliigan matseja tulee kavereiden kanssa katsottua paikan päällä, muttei sitä itseään voi oikeen truufanina pitää.

[Mateush]

Kv-futis selvällä marginaalilla valitettavasti. Pienenä ei oikein ollut edes mahdollista syntyä mitään sidettä paikalliseen seuraan, ja tosi vaikeaa nähdä itsensä fanittamassa kunnolla jotain suomalaista seuraa. Ehkä toikin on vaan asennekysymys. Maju nyt menee varmaan enemmän kv-puolelle joten siitä turha puhua. Toki jotain veikkausliigan matseja tulee kavereiden kanssa katsottua paikan päällä, muttei sitä itseään voi oikeen truufanina pitää.

Voihan sitä kotimaista futista seurata myös ilman tunnesidettä ja niinhän moni tekeekin. Aika paljon myös tonne kv-osioon tulee viestejä ympäri vuoden vaikka tuskin juuri kellään on mitään oikeita siteitä seuraan tai paikkakuntaan.

[Lasse Lutuuri]

Itseäni ihmetyttää, kun joku sanoo ettei ole saanut kehitettyä tunnesidettä paikalliseen seuraan, mutta sitten se tunneside pystytään luomaan television/netin kautta tuhansien kilometrien päässä olevaan livöpuuliin.

Jos jalkapallo lajina kiinnostaa, niin kyllä se paikallinenkin seura kelpaa siinä tapauksessa. Jos kiinnostaa viihdyttää itseään Netflixin katsomisen ja NHL 18 pelaamisen välissä, niin kai se Valioliiga sitten käy.

[Zazar]

Maajoukkue on kaikista urheiluun liittyvistä asioista ihan omilla leveleillään kyvyssä kaivaa esiin ihmismielen koko tunneskaala, kun oman kotipaikkakunnan jengilläkään ei ole kilpailullisia ambitioita (toki jos sellaisia tulisi niin menisin välittömästi soihduttamaan yksin moukarihäkin taakse alasti).

Kakkosena on sitten futis paikan päällä, melkein mikä vaan futis kelpaa ja pystyn muodostamaan parin stadikalla nähdyn matsin perusteella nopeasti symppaussuhteen oli se sitten kv- tai suomifutisjengi, vitosdivaria tai liigaa - mutta sekin siis vaatii vähintään paikan päällä käymisen ja tunnelmaan tutustumisen, eikä nuo jengit maajoukkueen tavoin mitenkään mieltä järisytä kun puuttuu se koko elämän mukana kulkenut suhde joukkueeseen.

Tykkään myös katsella huippufutista mutta lähinnä vain viihteenä, paria jengiä olen kyllä telkkarin välityksellä yrittänyt mieshuoratakin mutta ei siitä tunnu tulevan mitään

[Micky Lee]

Itseäni ihmetyttää, kun joku sanoo ettei ole saanut kehitettyä tunnesidettä paikalliseen seuraan, mutta sitten se tunneside pystytään luomaan television/netin kautta tuhansien kilometrien päässä olevaan livöpuuliin.

Jos jalkapallo lajina kiinnostaa, niin kyllä se paikallinenkin seura kelpaa siinä tapauksessa. Jos kiinnostaa viihdyttää itseään Netflixin katsomisen ja NHL 18 pelaamisen välissä, niin kai se Valioliiga sitten käy.

Niin. Eikai se tunneside tosiaan synny jos ei käy paikan päällä peleissä. Kyllä sitä jokaiselta pienemmältäkin paikkakunnalta joku vähintään aladivariseura löytyy jonka peleissä voi käydä.

[Julkea bulbul]

Hieman yllättävä on ainakin tämänhetkinen äänestystilanne, koska Suomihan on pullollaan ihmisiä jotka vannovat ulkomaisen futiksen nimeen. Hakeutuukohan tänne foorumille hanakammin kotimaisen jalkapallon ystävät. Tai sitten tilanne on vain myönteisempi kuin kyynisesti olen luullut.

Käsittääkseni kv-futisfanit keskustelevat iltapäivälehtien kommenttiosiossa ja jos löytävätkin täältä kv-osion, eivät varmasti löydä tätä topikkia, koska kavahtavat sanaa kulttuuri.

Lapsena ei lähialueella ollut mitään seuraa kannatettavaksi saati edes junnuseuraa, missä pelata, mutta onneksi myös aikuisiällä voi löytää muoviseuran, jonka kautta löytää myös laajemmin kotimainen jalkapallo.

Edit. Tietysti se oleellisin ja voimakkain, kärsimyksestä voimansa saava tunneside on syntynyt maajoukkueeseen jo niin pienenä, etten muistakaan.

[13ergkamp]

Kv-futis on ihan kelvollista tv-viihdettä (henk.koht. tosin kulutan sitä yhtä vähän kuin mitä tahansa muuta tv-viihdettä).

Sen vähän kun on reissujen yhteydessä tullut käytyä tsekkaamassa kv-matseja paikan päällä, niin näin sherlokkina voi sanoa homman ytimen olevan paikalliset kannattajat, eivät aasialaisfanit tai muut lentokoneentuomat.

Vaikea tietysti täysin dumata etäkannatusta. Kyllä monet saavat ihan aidosti paljon vaikka Liverpoolin fanittamisesta ja ehkä heille paikallisen (divari)seuran ”kannattaminen”/seuraaminen tuntuu yhtä keinotekoiselta kuin valjuseuran itselle (sitäkin tuli ainakaan yritettyä mutta tyrehtyi aika nopeasti).

[lipunostaja]

Jalkapallon epämiellyttävin piirre varmistaa Suomessakin sen, ettei laji nouse koskaan yleisömagneetiksi, eikä maasijoitus 80. sijan alapuolelle.
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005651637.html

[jantsa]

1. Suomifutis
2. Huuhkajat
3. HJK
4. Oma kasvattiseura LauTP. Tähän liittyy jotain selittämätöntä nostalgiaa. Kai se on se paljon puhuttu tunneside. Junnuvuosiin liittyy paljon kipupisteitä mutta kaikki tärkeitä elämänasenteen ja ihmisenä kasvamisen kannalta. Seurassa toimi paljon sellaista väkeä jota suuresti arvostan. Resuiset pelipaidat, pelimatkoilla hajoava seuran bussi, isommille näyttäminen, vastakulttuuriasenne jne.
5. Junnufutis
6. TUL-futis (historia, yhteiskunnallisuus, kilpailuasetelma ja sen vaikutus Suomifutiksen kehitykseen sekä vaikutukset nykyisessä ilmapiirissä)
7. Veikkausliiga
8. Nykyisen kotikaupungin alasarjaseurat
9. Jalkapallon kansainvälinen historia
10. Kansainväliset arvokilpailut

Eli ykkösestä kasiin: Suomifutis.

[Mateush]

Äänestin suomifutista, koska näin tunnen.

Hieman yllättävä on ainakin tämänhetkinen äänestystilanne, koska Suomihan on pullollaan ihmisiä jotka vannovat ulkomaisen futiksen nimeen. Hakeutuukohan tänne foorumille hanakammin kotimaisen jalkapallon ystävät. Tai sitten tilanne on vain myönteisempi kuin kyynisesti olen luullut.

Ei ole yllättävä. Täällä forkalla on paljon aitoja futisihmisiä, jotka seuraavat, harrastavat tai jopa tekevät töitä futiksen parissa. On vain loogista että osuudet menevät näin. Ja tietenkin pieni valikoitumisharha johtuen aihealueesta. Ei tänne noi milnerit ja muut mieshuorat jaksa tulla kommentoimaan. Veikkaisin että samat osuudet olisivat jossain junnufutis fb-ryhmässä.

Eri asia on sitten nämä yleiset jalkapalloaiheiset ryhmät, joissa osuudet ovat todennäköisesti 90-10 kv-futikselle. Siellä nämä viihdekäyttäjät dominoivat kovalla kädellä. Oma lukunsa on sitten vielä nämä iltasanomien kommentointikentät, joissa potkupallotellaan jne.

[Bo-Göran]

En ole koskaan ollut minkään seuran kannattaja Suomessa tai muuallakaan eikä mitään elämää suurempaa sidettä ole päässyt syntymään yhteenkään, kun en ole itse organisoidusti pelannut futista koskaan. Toki pari seuraa Suomesta ja ulkomailta on lähempänä sydäntä kuin muut (Honka, Rapid, HSV), koska on tullut asuttua kulmilla ja siten käytyä peleissä.

Se on sitten tietysti aina vähän sattumaa, mikä näistä paikallisista seuroista on muodostunut läheisemmäksi (HJK, HIFK tms. Vs. Honka; Rapid Vs. Austria tai HSV Vs. St. Pauli). Rapidin kohdalla Mako Heikkisen siirtymisen pelaamaan seuraan samoihin aikoihin, kun itse muutin kulmille vaikutti tietysti. Hongan matseissa tuli käytyä jonkun verran jo divariaikoina 1990-2000 -luvuilla Tapiolassa ja nyt viimeisin alasarjakierros oli itseasiassa mielenkiintoinen kokemus vieraspeleineen Karjaalla, Kontulassa, Vuosaaressa jne. kauniina kesäiltoina. Klubin matseja tuli silti käytyä enemmän katsomassa lapsena ja nuorena Bolliksella ja stadikalla, kun HJK:n junnujengeissä pelanneet kaveritkin kävivät niissä ja silloin ennen internetiä ei oikein muusta tiennyt. Ei siitä silti mitään erityistä sidettä päässyt koskaan syntymään. FinnPa ja Jokerit tuntui aina vähän ylihypetetyiltä lyhyen hetken jutuilta eivätkä saaneet innostamaan (jälkimmäinen varsinkaan, FinnPa oli sinäänsä ihan mielenkiintoinen ilmiö pelaajiston koostuessa vanhoista Klubin "staroista" ja yrittäen profiloitua stadilaisena jenginä Jallu Rantanen etunenässä) ja Pohjois- tai Itä-Helsingin suuntaan ei ole koskaan ollut mitään siteitä.    

TV:stä en ole enää vuosiin jaksanut katsoa muuta kuin Huuhkajien matseja ja satunnaisesti jotain kotimaisia ja ulkolaisia liigapelejä sekä valikoidusti EM- ja MM-kisoja. Nuorena näitä vielä jaksoi katsella enemmänkin ja niitä odotteli jopa innoissaan. CL-ökyilyt, joissa samat suurjoukkueet vuodesta toiseen etenevät pitkälle ei ole innostaneet enää vuosiin yhtään. Sattumalta joskus katson jonkun pelin, jos satun olemaan TV:n ääressä eikä muutakaan tekemistä ole. Lähinnä tulee seurattua kv-futista täältä forkan kautta valikoidusti. Lopetin kanavapaketinkin pari kautta sitten, kun ei enää aika (eikä into) riittänyt jatkuvaan seuraamiseen. Loppua kohden harvemmin jaksoin enää sovitella omia aikatauluja näiden omien suosikkijoukkueiden tv-pelien aikatauluihin ja muut pelit ei erityisesti kiinnostaneet. Talvella myös erään toisen (sisä)palloilulajin matsit paikanpäällä nähtynä tai itse kentällä ollessa vievät suuremman mielenkiinnon.

Futiskin on parasta paikanpäällä ja käyn mielellään aina peleissä, jos mahdollisuus tulee kaupungista tai maasta riippumatta. Melkein 30-vuotisen seuraamisen jälkeen lähes jokaisesta sarjasta löytyy kuitenkin joku jengi, jota symppaan erinäisistä syistä muita enemmän eikä nämä yleensä ole maidensa suurseuroja. Eurosportin Eurogoalsilla ja SVT:n Fotbollskvällenillä oli iso rooli tässä. Sitten taas kesällä varsinkin kotimaassa on kiva käydä eri paikkakunnilla matseissa ja jonkunlaista paikallisotteluiden "keräämistä" olenkin harrastanut tässä viime vuosina matkailun yhteydessä. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla jne.

Painotus on silti tietysti niissä omien suosikkijoukkueiden matseissa ja jonkun verran tulee kieltämättä suunniteltua aikatauluja otteluohjelmien mukaan, jotta pääsisi katsomaan matseja kotona tai vieraissa, vaikka määrällisesti ei hirveän monessa matsiss tulekaan käytyä jo ihan omista aikatauluista johtuen. Olin itseasiassa viime talvena lähellä ostaa elämäni ensimmäisen kausarin, mutta tarkemmin otteluohjelmia tarkastellessa huomasin, etten pääse varmuudella kuin muutamaan peliin ainakaan kevään ja kesän aikana niin jäi sitten lopulta hankkimatta.

[GERP]

Vuositasolla jakauma lienee luokkaa +100 ottelua kotimaista jalkapalloa, 0-5 ottelua ulkomaiden sarjoja. Majupeleistäkin käytännössä vain Suomen ottelut. Valtaosa kaikista paikan päällä.

[Belmero]

Lähempänä sydäntä tottakai suomifutis, vaikka ulkomaisten sarjojen pelejä tuleekin vuoden aikana nähtyä enemmän.

Kotikaupungin joukkueen kausikortti on ollut melkeinpä niin kauan kuin muistan, muutamaa välivuotta lukuunottamatta. FC Lahti nyt, aiemmin Kuusysi. Pyrin käymään paikalla kaikissa kotipeleissä, vieraspelit muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ISTV:n kautta. Lisäksi seuraan paikan päällä aika monta junnupeliä niin Reippaalta kuin Kyykältäkin kauden aikana. Nämä on ne joukkueet, mitkä herättää tunteita. Kotimaisesta futiksesta tulee katsottua tietysti muitakin Veikkausliigan matseja ja tottakai Huuhkajien matsit.

Tykkään futiksesta ja kyllä mä katson telkkarista ulkomaista futistakin niin paljon kuin ehdin. Jos illalla on vaihtoehtona katsoa futismatsi tai joku elokuva, niin lähes aina otan sen futismatsin. Tai jos olen reissussa ulkomailla, niin pyrin aina liittämään reissuun jonkun futismatsin. Ei se ulkomainen futis kuitenkaan sillä tavalla "lähellä sydäntä" ole kuin suomifutis, vaikkakin esim. joku Manu tai Roma herättääkin jonkinlaisia sympatioita.

[eikka okapi]

Aikalailla 50-50 jakautuu itsellä mielenkiinto ja seuraaminen Suomifutiksen ja kv:n välillä, mikä toki tarkoittaa sitä, että Veikkausliigasta (ja maajoukkueestamme) tulee oltua enemmän perillä kuin mistään muusta sarjasta.

[Chuck]

Mulla ei ole oikein mitään erityistä tunnesidettä mihinkään seuraan, mutta varsinkin paikallinen alasarjafutis on jollain tavalla vaan niin kiehtovaa. Rohkenen jopa sanoa, että futista aidoimmillaan.

[janijee]

Oma jengi, sen jälkeen Honka, sen jälkeen junnufudis ja sitten jossain kaukana Huuhkajat. Vastaus siis pyörähtää luonnollisesti Suomifudiksen puolelle, mutta esimerkiksi tämän Honakin suvantovaiheen aikana en seurannut veikkausliigaa edes sitä vähää, mitä jotain champparia tuli tsiigailtua. Futiksen seuraaminen ilman minkäänlaista tunnesidettä on itselle helvetin tylsää, lukuunottamatta arvokisoja ja champparin ratkaisumatseja. Jos vaihtoehtona on Temptation Island tai joku Watford-Chelsea/JJK-EIF telkkarista, niin valitsen aina Tempparit.

E. Myös lapsuuden suosikin, Real Madridin otteet kiinnostaa enemmän, kuin suomalaisten otteet europeleissä, vaikken osaisi tällä hetkellä edes nimetä kymmentä pelaajaa Realista. Jos Real joskus sattuisi kohtaamaan eurokentillä suomalaisjoukkueen, niin olisin aina Realin puolella.

[Boca Limpia]

Mitä sattuu paikan päällä olemaan. Buenos Airesissa tarjonta on kieltämättä kiitettävä, kunhan vain aikaa olisi.

Suomessa kuljin vuosia paljon peleissä paikan päällä, mutta en siitä huolimatta oikein miellä itseäni suomalaisen joukkueen faniksi.

Chelseaa tulee toki paljon seurattua TVstä ja tärkeyden puolesta menee kirkkaasti Riverin jälkeen toiselle sijalle. Muutamaan otteeseen olen onneksi Lontooseenkin ehtinyt peliä seuraamaan.

Hankala sanoa. Suomalainen jalkapallo paikan päällä on erittäin hyvää viihdettä, mutta mistään Il-tv:stä en taida jaksa alkaa maksamaan.

[iisakki]

Suomifutis on tärkeämpi. Ulkomailla on tietty kiva käydä vuosittain katsomassa pelejä, mutta tunnesidos on aito vain Suomessa.

Käyn katsomassa vuosittain 15-25 ottelua Suomessa ja 1-5 ottelua ulkomailla. Tämä on 10 viimeisen vuoden melko tarkka keskiarvo.

[Neponen]

Suomifutis ehdottomasti. Kv-puolelta tulee seurailtua lähinnä arvokisat, tsämppärit ja valjua sen verran mitä vakioveikkaamiseen tarvitsee, mutta onhan se silti kurja korvike suomipallolle. Pääasiallisessa seurannassa majut (miesten, naisten, junnut), liiga ja kakkonen, erityissympatiat tamperelaisjoukkueitten puolella.

Olisi varmaan eri asia, jos olisi joku ulkomainen suosikkijoukkue jota olisi seurannut pitkään ja johon olisi muodostunut tunneside. Itsellä tällaista ei ole, sen sijaan suomifutiksessa pystyy kiimailemaan vaikka Turun derbystä ihan poskettomasti vaikkei varsinaisesti ees kannata kumpaakaan joukkuetta.