Bierurlaub - Tag 4, Kaiserslautern - Dynamo DresdenSunnuntaiaamu, ja melkeinpä se reissun pääpäivä käynnistyi kahdeksan aikoihin Lappeenrannan ydinfyysikkojen herätyskellojen ihanaan ääneen. Itse olin taas vaihteeksi ollut edellisiltana niin tuiskeessa, etten todellakaan ollut tajunnut pistää kelloa soimaan, mutta onneksi muut muistivat. Huomasin aamulla, että olin tallentanut puhelimeeni uuden numeron nimellä "Tuleva HH". Hämärät muistikuvat edellisillasta alkoivat palautua ja totta tosiaan, olin saanut erittäinkin viehättävän 19-vuotiaan stuttgartilaisneitokaisen numeron. Muistan hänen vilkuilleen koko illan meikäläisen suuntaan ja lopulta rohkaistui kysymään minua hänen luoksensa. Puhuttiin siinä Tampereesta, Stuttgartista, öö, oluesta ja varmaan ties mistä muusta ja lisäksi laulelimme yhdessä teltalla soitettua "Johnny Däppiä" sekä "Kölscher Jungia". Toisaalta ainoa konkreettinen saalis illasta oli Cannstatter Kurven tarra, ja älkää todellakaan kysykö, mistä sellaisen olen saanut, koska en sitä muista. Laitoin kuitenkin sen enempiä miettimättä tälle naikkoselle viestiä ja kyselin, että ovatko he taas tulossa Grandlsin teltalle. Vastausta sai hetken aikaa odotella, mutta kyllä se sieltä tuli. Mutta meillä oli heti aamusta pieni probleema ratkaistavanamme. Katselimme DB:n aikatauluja ja teimme huomion, että peliin ehtiäksemme meidän pitäisi olla rautatieasemalla kello yhdeksän. Meille se ei ollut paha rasti, mutta ongelma piili siinä, että matsilippumme olivat "Juntusen" hallussa, joka oli mystisesti kadonnut edellisiltana jonnekin ja hänelle soittaessa puhelut siirtyivät vastaajaan. Villeimmissä spekulaatioissa "Juntunen" olisi kuollut jurrissa jonnekin katuojaan, tai ryöstetty ja tapettu karvakäsien toimesta, kun taas vähän pliisummissa spekulaatioissa olisi joutunut putkaan. Emme kuulleet "Juntusesta" edelleenkään mitään, mutta kello alkoi jo olla sen verran, että meidän piti jatkaa matkaamme asemalle samalla toivoen, että "Juntunen" jotenkin mystisesti ilmaantuisi paikalle lippujen kanssa.
Todiste, koska kukaan ei kuitenkaan uskonut.
No, ratikassa sitten toisen ydinfyysikon puhelin alkoi piristä FB-messenger-puhelun merkiksi ja linjan toisessa päässä oli kuin olikin "Juntunen". Hän oli lainannut joltain ohikulkijalta kännykkää, koska omansa oli onnistunut kadottamaan jonnekin edellisenä iltana. Pian selvisi, että "Juntusen" reppu, jossa on hänen kotiavaimet, oli meidän kämpillä toisella puolella kaupunkia ja matsiliput taas tämän omassa kämpässä ihan toisessa suunnassa. Annoimme "Juntuselle" koodin, jolla hän saa avaimet meidän AirBNB-asuntoomme, josta tämä jatkaa reppunsa kanssa omalle kämpälleen hakemaan matsiliput. Jo tässä vaiheessa oli selvää, että pelin alkuun ei ole enää mitään saumoja ehtiä. Seuraava yhteys lähti yhdentoista aikaan ja se olisi perillä Kaiserslauternissa samoihin aikoihin kun tuomari puhaltaisi pilliinsä stadionilla. Ja tämä edellyttäen DB:n pysyvän aikataulussaan. Päätimme jäädä odottelemaan "Juntusta" tämän kämpän edustalla olevalle ratikkapysäkille. Minuutit kuluivat ja kuluivat, mutta miestä ei näkynyt missään. Pysäkin lähistöllä oli baari sekä kioski, mutta baari oli avoimista ovistaan huolimatta kiinni ja tuossa kioskissa ei myyty kaljaa (!). Varmaan ainoa laatuaan koko maassa. Ratikoita tuli noin vartin välein, mutta Juntusta ei edelleenkään näkynyt. Viimein toinen Lappeenrannan ydinfyysikoista päätti, että jos mies ei seuraavalla ratikalla saavu, niin paskotaan hänen kämpän ovi ja lähdetään kohti Lauternia. Ratikka tuli ja sen ikkunoista ei näkynyt yhtään Juntusen näköistä henkilöä. Vittu. Mutta kun ratikka lähti, niin samalla sen takaa ilmestyi näkyviin mandariinipussin
kanssa kävellyt erittäin krapulaisen oloinen Juntunen. Sitten vain mahdollisimman nopeasti liput haltuun, seuraavaan ratikkaan ja HBF:lle. Jäi meille vielä aikaa ostaa asemalta jotkut sämpylät ja taisi niiden mukana lähteä pari-kolme olut-nimistä juomaa kullekin matkaan janon sammuttamiseksi.
Ensimmäinen junamme oli aivan paskaisen näköinen ja täynnä tyhjiä ja puolitäysiä olutpulloja. Ei jäänyt epäselväksi, että paikkakunnalla oli edellispäivänä alkanut Frühlingsfestit. Matka taittui parista junan vaihdosta huolimatta suht nopean tuntuisesti ja perillä Lauternissa olimme juurikin aikataulussa, eli 13.30. Onneksi stadion sijaitsi aivan kivenheiton päässä asemalta, joten paljon emme ehtisi missata. Asemalta otimme muutamat juoksuaskeleet kohti pelipaikkaa, mutta varsin nopeasti alkoi jokaisella sydän pamppailemaan neljän päivän Bierurlaubin jälkeen siihen malliin, että vaihdoimme takaisin kävelyksi. Lippumme oli hommattu Dynamon kautta, valitettavasti seisomapaikat olivat jo menneet yleisen myynnin alkaessa, joten jouduimme tyytymään kympin kalliimpiin istumapaikkoihin. Ennen stadionille menoa mietiskelimme sitä, että noinkohan tuolla vierasblokissa myydään alkoholipitoista olutta ollenkaan, kun aiemmat kokemukset sen suhteen ovat olleet varsin nihkeät. Toisaalta nimimerkki kendoyannar loi meihin pientä toivonkipinää kertomalla viimesyksyisestä reissustaan Kaiserslauterniin ja Darmstadtin vierasblokkiin, jossa kyllä ihan ehtaa tavaraa tarjoiltiin. Stadionille sisään päästyämme koko ryhmää kohtasi valtava shokki oluttiskillä. Myynnissä oli, kuten pelkäsimme, pelkästään alkoholittomia juomia. Yritin vielä epätoivoisesti kysyä henkilökunnalta, että saako täällä mitään alkoholipitoista, mutta vastaus kuului odotetusti että ei. Vittu. Koko reissun ainoat selvät hetkemme ajoittuvatkin tuohon 90-minuuttiseen.
Engelboldstrassen pysäkillä venailemassa kyrpiintyneenä "Juntusen" saapumista
Windenin asemalla. Kovasti diggaamani Dark-sarja sijoittuu kuvitteelliseen Windenin kaupunkiin, ei siis tähän. Otin silti kuvan. Katsokaa Darkia. Hyvä sarja. Positiivinen sarja. Ja näin.
Ota siita vahe brenkkua mjötäähhh. Ei, mine vahe nukkua.
Meidän siirtyessä katsomoon tylerdurden keskittyi lähinnä kuvailemaan allekirjoittaneen persettä samalla kun muut yrittivät katsoa, että missä olisi meidän viiden hengen porukalle tilaa. Johonkin väliin saimme itsemme lopulta ängettyä ja vaikka paikkamme olivatkin nimellisesti istumapaikkoja, niin eihän sellaista käsitettä tuolla tunnettu, vaan kaikki seisoivat ja hyvä niin. Olimme ennen matsia jakaneet tasaisesti koko porukalle Dynamon kampetta, ettemme liikaa näyttäisi turisteilta. Minulla oli Dynamon armeijapaita Karlsruhen vierasreissulta kuten myös siellä mukana olleella kendoyannarilla, tylerdurden sai minulta lainaan Dynamon logolla varustetun myllyverkkarotsin , camouflage-kalastajanlakki Karlsruhesta löysi tiensä toisen LUT:in ydinfyysikon päähän ja "Juntuselle" jäi Dynamon huivi.
Vaikka tämä matsi oli kummallekin tärkeä säilymistaiston kannalta, meidän porukalle siinä oli myös pieni lisäjännityselementti. Aikaisemmin tekemästämme vetolapustamme oli nimittäin jo kaksi ensimmäistä kohdetta osunut ja tämä matsi tarvitsi vierasvoiton, jotta reilun 900 euron potti matkaisi meidän tileillemme. Eli kaikki olivat luonnollisesti vierasjoukkueen puolella. Ensimmäinen puoliaika ei tarjonnut oikeastaan mitään ihmeellisempää, vaan suurin mielenkiinto kohdistui lähinnä chänttäilyyn. Tylerdurdenin alunperin A1-tason saksa oli jo tähän mennessä vähintään B2-tasolla, joten taisi hänkin ainakin muutamaan Dy-Dy-Dy-chanttiin osallistua. Toki juuri ennen puoliaikaa pääsimme jo hetkeksi juhlimaan maalia, mutta pian paljastui, että sitä ei hyväksyttykään Konén oltua paitsiossa. Vittu. Puoliajalla haimme limpparit ja harmittelimme edelleen sitä, että kaljaa ei saanut. Alkoholitonkaan olut ei ole edes maun vuoksi minkäänlainen vaihtoehto, koska Karlsruhessa vuosi sitten testaamamme Rothausin alkoholiton olut on jättänyt ainakin meikäläiseen niin syvät traumat, että tuskin tulen enää koskaan tuota kuraa juomaan.
Katsomossa
Toisenkin puoliajan kuluessa pitkään näytti siltä, että maalittomaan tasapeliin tämä tulee vääjäämättä päättymään. Sitten kuin tyhjästä kymmenisen minuuttia ennen loppua Dynamon Pascal Testroet syötti Erich Berkon läpi, joka viimeisteli vieraiden 1-0-osuman. Ja samalla vierassektio räjähti ja mekin pompimme villisti onnesta. Enää piti kymmenen minuuttia Dynamon kestää, niin reissumme budjettiin tulisi mojova lisä. 84. minuutilla alkoi taas näyttää hirveältä. Dynamon kapteeni Marco Hartmann nappasi toisen keltaisen ja lensi suihkuun, joten vieraiden piti puolustaa loppumatsi johtoasemaansa miehen vajaalla. Dynamo lopetti pelaamisen kokonaan ja parkkeerasi bussin Schwäben vartioiman maalin eteen, mutta Lautern ei myöskään näyttänyt saavan mitään vaarallista aikaan. Lisäajan pituus meni ohi, mutta tuntui, että sitä olisi pelattu joku 10 minuuttia ennen kuin erotuomari Daniel Siebert vihelsi pelin päättyneeksi. Juhlat olivat valmiita alkamaan, hieno taisteluvoitto Dresdenille ja tärkeät kolme pinnaa putoamistaistoa varten. Jäimme pelin jälkeen päätyyn fiilistelemään ja ihmettelemään, että mitä vittua oli juuri tapahtunut. Joku uhkasi jopa tuolla omalla voittopotillaan maksaa huoran itselleen koko illaksi, mutta sitä suunnitelmaa ei kuitenkaan kukaan tainnut toteuttaa.
Mine vahe lyödä vetoa
Stadionin ulkopuolella piti vielä muutama minuutti odotella, ennen kuin virkavalta uskalsi laskea vieraskannattajat liikkeelle. Matkalla asemalle ei mitään ihmeellistä lukuunottamatta muutaman katkeran Lautern-kannattajan Scheiss-Dynamo-huutelua tapahtunut. Selvinpäin kun olimme, niin lähdimme heti ostamaan kaljaa. Samalla teimme suunnitelman, että pidetään kotimatkalla välistoppi Karlsruhessa ja mentäisiin sinne viime kerralla hyväksi toteamaamme Oxford-Cafeen mäskeille ja syömään. Pasta-ateria taisi taas lähteä alle kolmosella, burgeri lisukkeineen oli vitosen luokkaa ja puolen litran bissekään ei tainnut yli kahta euroa maksaa. Suosittelen edelleen tätä paikkaa muille tuolla päin liikkuville, ainakin jos budjetti on suht pieni.
Siinä parin-kolmen kaljan ja yksien gintonicien jälkeen aloimme ottaa suuntaa takaisin Stuttgartiin. Suunnitelmissa oli lähteä vielä illaksi Frühlingsfesteille ja sinne oli hieman kiire, sillä valomerkkihän tulee siellä jo puolenyön aikaan ja meidän ja "Juntusen" piti vielä käydä kämpillä valmistautumassa (eli juomassa kaljaa). Lähtö festarialueelle taas yllättäen venähti, johtuen ehkä suhteellisen vahvasta humalatilastamme. Nahkahousujenkin pukeminen oli huomattavasti vaikeampaa kuin edellisiltana, varmaan siihenkin syy löytyy yltä. Viimein pääsimme lähtemään ja festarialueen toisella puolella treffasimme taas "Juntusen" kanssa. Kello oli kuitenkin jo lähemmäs yksitoista ja jostain kumman syystä teltoista alkoi porukkaa valua jo ulospäin. Bileet olivat jo ohi, mutta sehän ei meitä estänyt lähteä keskustaan jatkamaan. Siellä hyökkäsimme johonkin baariin vetelemään kahdeksan euron gintoniceja, kunnes alkoi taas tulla seinä vastaan. Joku seurueestamme nyt taisi kuitenkin kadota kaupungin toiselle puolelle etsimään naisseuraa ja sitä tarina ei kerro, että onnistuiko foorumisti tässä ja pitikö saamisen yhteydessä suorittaa maksutapahtuma. Kämpillä taisimme olla siinä yhden aikoihin ja siitä oli hyvä lähteä kohti maanantaita. Silloin ei enää olisi mitään futispeliä tiedossa, joten voisimme ihan rehellisesti keskittyä koko päivän pelkästään dokaamaan. Tiistain aikainen paluulentokaan ei meitä liiemmin haitannut, vaan suunnitelmissa oli painaa täysillä aamusta yöhön ja aivan lapasestahan se koko touhu taas vähemmän yllättäen lähti...#mämmitifo
Joku kuvakin oltiin saatu loppuillasta napsittua, ei toki vedä vertoja tylerdurdenin yön pikkutuntien valokuvaustaidoille.
Fortsetzung folgt
