FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
17.11.2018 klo 16:51:15 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Facebook & Twitter
 
FF2-kauppa:kauppa.ff2.fi, Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org
Sivuja: [1]
 
Kirjoittaja Aihe: Kevätfestareilla Länsi-Saksassa 19.-24.4.2018 - Futista ja brenkkua  (Luettu 6445 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
tylerdurden

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Rive


: 26.04.2018 klo 15:20:21

Ein bisschen Bier trinken in Bundesrepublik Deutschland

Runsas kaksi vuotta sitten reiluista parikymppisistä koostuva nelihenkinen matkakulinaristiseurue teki ikimuistoisen jalkapallomatkan Pohjois-Saksaan. Tuolloin litran tuoppeja nostellessa sovittiin, ettei reissu jäisi viimeiseksi laatuaan, sen verran lystiä oli ollut. Tammikuussa Müllermilch kysäisi sivullekirjoittaneelta, että miltäpä kuulostaisi pieni kaljoittelumatka, tällä kertaa läntiseen Saksaan huhtikuun lopulla. Nopea vilkaisu lukujärjestykseen, jonka jälkeen oli helppo todeta, että jep, in, mukana. Reissun pääkohteeksi valikoitui Stuttgart lauantaina 21.4. alkavien Frühlingsfestien vuoksi. Otteluohjelma tarjosi kyseiselle viikonlopulle paljon hyviä matsivaihtoehtoja niin Bundesliigasta kuin kakkosestakin, joista etenkin Dortmund olisi kiinnostanut itseäni paljon, mutta seurueen muut jäsenet olivat sen jo nähneet. Niinpä viikonlopun matseiksi valikoitui Gladbach – Volkswagen, Stuttgart – Bremen sekä Kaiserslautern – Dynamo, ja näin jälkikäteen voidaan todeta valintojen olleen erittäin hyviä. Lennot varailtiin melko edukkaaseen hintaan hyvissä ajoin, eikä Rovaniemeltä asti lähteminen tuottanut sen suurempia haasteita. Matsilippujen ja majoitusten lisäksi tilattiin vielä Amazonista perinteiset saksalaiset lederhosenit, jotta päästäisiin olutfestareilla larppaamaan ihan tosissaan näyttämättä porukkaan kuulumattomilta suomijunteilta.

Torstaina 19.4. herään herätyskellon sulosointuun kello 3.40. Tai oikeastaan en edes herää, koska en ole saanut unta koko yönä. Keittelen aamupuurot, juon kahvia ja lähden reippain mielin talsimaan koleassa kevätsäässä Rovaniemen hiljaisia katuja kohti hotelli Scandicia, josta airport taxin pitäisi poimia minut matkaan. Ko. puljun nettisivuilta olin katsonut, että kyyti lähtee linja-autoasemalta tunti ja kymmenen minuuttia ennen lentoa, eli tässä tapauksessa kello 4.30 kiertäen sen jälkeen keskustan pysäkit. Olen hotelli Scandicin edessä noin kello 4.31 eikä autoa näy missään. Odottelen kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen rimpautan kuskille. Tämä kertoo ajaneensa Scandicin ohitse jo reilu kymmenen minuuttia sitten – siis etuajassa. Helvetin hyvä. Lennon lähtöön alle tunti eikä ole kyytiä lentokentälle. Kävelen pikavauhtia taksitolpalle, jossa noin itseni ikäinen janari huojuu mäkkärin pahvipussi kädessään. Sattumoisin janari on menossa samaan suuntaan, joten päätämme ottaa saman taksin, kunhan sellainen joskus saapuu. Juttelemme mukavia autoista, moottorikelkoista, lumen määrästä tänä talvena ja janarin pubireissusta. Alan olla melkoisen hermostunut, mutta onneksemme taksi saapuu noin kello 5. Kerron tilanteen, johon kuski toteaa kasuaalisti että sole poka mikhän, lyö tallan pohjaan ja toimittaa meikäläisen kentälle. Kaikki hyvin!

Helsingissä Frankfurtiin lähtevän lennon portilla odottaa kolme väsyneen näköistä mutta hymyilevää reissumiestä. Ultras-tyyliseen lippalakkiin sonnustautunut Müllermilch tunkee timojutilamaisesti nuuskaa ylähuuleen jäätävällä tahdilla, eikä varmaan yllätä edes Kurikassa, että spämmää paskaa forkalle samalla. Perillä Frankfurtissa suuntaamme ensimmäiseen kioskiin ostamaan kylmää olutta, onhan kello jo melkein 10. Torstain agendana on matkata muutaman välipysähdyksen kautta Hollannin rajan tuntumassa sijaitsevaan Aachenin, tai kirjoittajan saksa-aksentilla lausuttuna ”Aatsenin” kaupunkiin viettämään ensimmäistä iltaa ja yötä. Lisäksi tavoitteena on tietysti ottaa ns. terävin kärki pois. Ensimmäinen välipysäkki on Mainz, jossa syömme pitsat ja harrastamme pientä kaljoittelua. Lämpömittari näyttää plus 26 astetta, eli terasseilla on suht. nautinnollista istuskella. Ennen matkan jatkumista nappaamme mukaan vielä korillisen paikallista laatuolutta ja stroomaamme sen kanssa junan yläkertaan.


Tämä pienpanimo-olut Mainzissa maistui kaikille erityisen hyvin.


Wallburgin korin kanssa oli mukava jatkaa junamatkaa.

Korin sisältö tyhjenee hyvällä vauhdilla. Eräs forumisti viihdyttää seuruetta ja junan muita matkustajia tarinoimalla Rovaniemellä asustelevasta serkustaan, jolle on sattunut vuosien saatossa naisrintamalla kaikenlaista. Oli kuulemma helvetin humalaisena joskus nukahtanut kesken ”alkulämpöjen” ja herännyt naisen läpsiessä poskille samalla, kun sormet ovat vielä naisen sisällä. Tästä päästiinkin koko reissun ajan seuruetta askarruttaneeseen paradoksiin, että jos miehellä on sormet naisen pillussa, niin kummalla on silloin sormet pillussa? Edes LUT:n fyysikot eivät keksineet vastausta kysymykseen.

Seuraava välipysäkki on Köln, jossa sivullekirjoittanut alkaa olla jo niin väkevässä humalassa, että sataprosenttista varmuutta tapahtumista ei ole. Pientä kaljoittelua tuollakin oli jokirannassa harrastettu ja ilmeisesti maailmankuulua tuomiokirkkoakin oli käyty katsomassa, mutta ainut kuva siitä on otettu melko kaukaa.


Todiste Kölnissä käymisestä.


Nyt hymyilyttää ja syy tähän löytyy pöydältä. Die Immer Lacht...

Perille Aatseniin päästiin kai joskus iltaseitsemän aikoihin. Airbnb majoittajakin oli ehtinyt jo soitella perään, mutta tilanne hoidettiin sujuvalla rallienglannilla- ja saksalla. Pientä kiimaa nostatti myös tornari viereisessä asunnossa yötään viettävästä ruotsalaisneitojen seurueesta, mutta asia jäi lopulta todentamatta. Aatsenissa vedimme kulmapaidat ylle ja suuntasimme keskustaan etsimään sopivaa ruokapaikkaa. Sellainen löytyi, tosin ehkä hieman liian fiini sen hetkiseen humalatilaan suhteutettuna. Yksi koko reissun huvittavimmista hetkistä olikin helvetin humalaisen ja kaikelle hihittelevän seurueemme ruokailu valkoisin pöytäliinoin ja kynttilöin koristellussa italialaisravintolassa. Tarjoilijoitakin saattoi hieman naurattaa. Jotkut pastat siinä syötiin punaviinillä alas huuhdottuna ja hyvää oli varmasti. Jälkiruoaksi ostimme vielä torin laidalta jäätelöt ja forumnimimerkki meterbier tuhosi tavoilleen uskollisesti oman tuuttinsa noin minuutissa.


Jäätelöllä.

Ilta jatkui vielä pieneen pubiin, jossa ei meidän lisäksemme ollut kuin yksi asiakas. Kyseisen asiakkaan naamasta näki alkoholin ja olemuksesta huokui ammatinmiesmäisyys. Ei mennyt kauaa, kun noin kuusikymppinen(?) ukkeli alkoi kertoilemaan Aachenin maksullisten naisten tarjonnasta sekä painotti useaan otteeseen sitä, että kolmeakymmentä euroa enempää ei kerralla kannata käyttää. Varmaan puolitoista tuntia jaksoimme kuunnella ukkelin skottiaksentilla höystettyjä sekavia tarinoita maksullisista naisista, Skotlannin maajoukkueen uroteoista ja nykyjalkapallon surkeudesta. Ja tarjosipa herrasmies vielä jokaiselle oluet, kun olimme Suomesta asti saapuneet hänen juttujaan kuuntelemaan.
Ilta päättyi Kebab-ravintolasta noudettujen döner-rullien kanssa kämpille, missä unen tuloa ei kauaa tarvinnut odotella. Erittäin kostea ja onnistunut avauspäivä upealle reissulle, jonka todelliset kommellukset olivat vasta edessäpäin.


Aachenin toriltakin tullut näköjään yksi kuva otettua.

Fortsetzung folgt...
Müllermilch

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Traditionsvereine


Vastaus #1 : 27.04.2018 klo 16:20:49

Bierurlaub, Tag 2 - Borussia Mönchengladbach - VfL Volkswagen

Perjantaiaamu starttasi ja herätessä tuntui tosiaankin siltä, että terävin kärki oli nyt saatu pois. Tylerdurden heräsi muita aiemmin jo siinä seitsemän aikoihin ja kuunteli tuskissaan muiden kuorsausta. Me muut heräsimme yhdeksältä ja unet olivat tarpeeksi pitkät, sillä edellisyönä aamusta asti alkaneen pienen kaljoittelun johdosta seinä tuli vastaan jo puoliltaöin. Päätimme durdenin kanssa lähteä läheiseen Lidliin hakemaan janojuomakkeita ja aamupalatarvikkeita. Matkalla sain huomata, ettei foorumistin viehätysvoima viime aikoina poikkeuksetta vituiksi menneistä naisjutuista huolimatta ollut mihinkään kadonnut, kun kuvankaunis blondi kesämekossaan hymyili meikäläiselle. Ja se ei ollut mikään "vittu näytät juntilta tuossa saatanan rumassa ja paskaisessa mixupaidassasi"-hymy vaan ennemminkin sellainen "tungetko ne sormesi pilluuni nyt vai heti"-hymy. Foorumistina en tietenkään saanut tehtyä muuta kui hymyiltyä ujosti takaisin, jonka seurauksena naikkonen näytti kuin Hangon keksiltä. Sadattelin matkalla vielä durdenille, että ehkä olisi joku setämiessutkautus pitänyt takaisin heittää. Kaupasta haimme pari sixpäkkiä oluiden aatelia, eli Perlenbacheria sekä muutaman pussillisen croissantteja. Kämpillä sitten ekat oluet auki, suihkuttelut ja muut aamutoimet. Jossain vaiheessa kun Lappeenrannan kendotuomari oli suihkussa, oveemme koputettiin. Ihmettelimme, että mitä se idiootti siellä nyt koputtelee, kun oven ei lukossa pitäisi olla. Ovella ei sitten ollutkaan kukaan meidän porukasta, vaan asunnon omistaja Paul. Tylerdurden alkoi siinä juttelemaan rallienglannillaan, että aamupalaa tässä tehdään ja kämppäkin on kiva. Mitähän mahtoi Paulilla liikkua mielessään, kun koko meidän porukka istui lähes alasti ruokapöydässä olutta aamupalaksi juoden. Kuuntelin vaivaantuneena durdenin ja Paulin juttelua ja ennen kuin isäntämme lähti pois, rollolaistunut seinäjokelaisjuntti heitti vielä saatesanoiksi "Tänk juu, tis vas veri kuud foor tis pöörpose". Tästä lähdimmekin kamat mukanamme kaupungille laittamaan päivää ihan kunnolla käyntiin.

Ensimmäiseksi otimme suunnaksi puiston, jonne menimme tuhoamaan loput Perlenbacherimme ja ihastelemaan vähäpukeista naiskauneutta. Sen jälkeen paikalliseen panimoravintolaan, mutta petyimme kun heillä oli tarjolla vain warstainereita ja mitä lie bitburgereja eikä omaa olutta. Visiittimme jäi yksien oluiden mittaiseksi, jonka jälkeen suuntasimme puiston vieressä olleelle Elisenbrunnenin terdelle. Mittari kun näytti taas 25 celsiusastetta, niin mikäs sen paremmin sopisi seurustelujuomaksi kuin Aperol Spritzit. Tylerdurden ihastui nättiin tarjoilijaan, joka minun mielestäni näytti kuukauden takaiseen kosovolaiseen tai aamulla vastaan kävelleeseen jumalattareen verrattuna lähinnä kasalta paskaa. Jossain vaiheessa toinen tarjoilija, tällä kertaa mies, tulee kysymään, että mistä päin tulemme, kun tuo puhumamme kieli kuulostaa niin oudolta. Sanoin että heitäppä arvaus ja heti ensimmäisenä sieltä tuli, että Irgendwo aus Skandinavien... Finnland? Luultavasti tiesi, että juomatahtimme perusteella emme voi muualta kuin Suomesta olla. Siinä istuskellessamme mietimme vielä, että pitäsikös tässä jonkinlaista CAMABOOM-vedonlyöntilappua pistää tulille, kuten viime reissussa. Päätimme humalaisen pohdintamme jälkeen, että pistetään meidän matseista 80 eurolla kombo 1-1-2. Olisin itse ollut viimeisessä matsissa enemmän ruksin vaiheilla, mutta tylerdurdenin perustelut "laitetaan 112, se on niinku se hätänumero", sai minutkin vakuuttumaan tämän kombon toimivuudesta.

Aatsenissa Aperoleilla


Humala alkoi taas olla saavutettu ja MeterBierin vatsaa alkoi sen verran kurnia, että piti saada ruokaa. Pastalle piti mennä, mutta spottaamassamme italialaisraflassa sitä ei tarjoiltu vielä tähän aikaan päivästä, mutta pizzaa sen sijaan sai. Jokaiselle lätyt, jotka huuhdeltiin alas litralla punaviiniä. Tuosta olikin hyvä lähteä kohti Rheydtiä ja Gladbachin peliä ja taisimme vielä "Aatsenin" asemalta muutamat matkamäskit hakea.

Junamatka taas ei ihan suunnitellusti mennyt. DB:n appi näytti, että pääsisimme suoraan Rheydtiin, mutta eihän se ihan näinkään ollut. Istuimme junassa ja jonkun ajan jälkeen kuulutetaan, että juna jakautuu kahtia. Mietimme hetken, että olemmekohan oikeassa päässä junaa ja jonkun minuutin jälkeen poistuimme siitä ja lähdimme junan toiseen päähän. Etummainen osa oli varmaan jo lähtenyt liikkeelle, koska meidän vaunu paineli takaisin sinne suuntaan, josta tulimme. Ei muuta kuin ensimmäisellä pysäkillä pois, joka oli Heinsberg-Randerath. Tuollahan ei sitten ollut yhtään mitään, ei edes kaljaterassia ja seuraavaa junaa piti varmaan tunnin verran odotella, tosin ajantaju saattoi jo tässä vaiheessa olla hieman hämärtynyt. Aseman toisella puolella ponit söivät heinää, mutta toinen puoli tarjosi meille enemmän viihdykettä. Siellä paikallinen "Markku" porasi reikiä aitaansa ja tämä oli meidän mielestä hulvatonta katseltavaa. Täytyy toivoa, että tuon nimi ei oikeasti ole Markku, koska olisi saattanut hieman ihmetellä meidän humalaista naureskelua hänelle. Hetken aikaa Markku sai töitä tehdä, kunnes tämän parisataakiloinen matami tuli parvekkeelle todennäköisesti kutsumaan miehen ruokapöytään ja Markku lähtikin salamana sisälle. Mahtaa Markkua vituttaa, kun emäntänä on hirvittävä valas joka pitää miestänsä täysin tossunsa alla. Tai tämä nyt oli meidän näkemys asiasta.


Heinsberg-Randerathin ponit laitumella


Markku poraamassa aitaa. Olisimme voineet skipata matsin ja jäädä katsomaan tätä viihdykettä pidempäänkin, mutta Markun piti valitettavasti lähteä poraamaan vielä valastansakin.

Suomijuntit asemalla ottamassa aurinkoa ilman paitaa.

Juna tuli viimein ja pääsimme Rheydtiin, jossa oli aikaa nauttia muutamat pre-match-pintit irkkupubissa ennen stadionille siirtymistä. Stadionilla olimme hyvissä ajoin, mutta pääsy sisään meinasi tuottaa ongelmia. Järkkärit eivät taas koskaan olleet nähneet nuuskapurkkia, ja he haistelivat sen sisältöä ja veivät aina seuraavalle järkkärille haisteltavaksi. Lopulta ehkä viides järkkäri sanoi että eipä tämä ole sen kummempaa kuin nuuskaa ja kysyi vielä loppuun, että saako hänkin yhden biitin. Tottakai annoimme ja sen jälkeen kävimme myyntikojusta poistamassa kotijoukkueen huivit jokaiselle. Siitä kaljatiskille, jossa ainakin itse otin kaksi mäskiä matkaani ensimmäiselle puoliajalle. Paikkamme olivat Gladin fanipäädyn vierestä istumapaikat piippuhyllyltä. Sieltä oli mukava imeskellä olutta ja katsella samalla laatufutista. Ensimmäinen jakso oli kotijoukkueen tykitystä ja he latoivatkin kolme maalia taululle. Viimeisin maali meni meiltä kaikilta täysin ohi, kun Kramer latasi pallon vaparista ovelasti maaliin vielä kun Casteels asetteli muuria paikoilleen. Puoliajalla menimme tylerdurdenin kanssa tilaamaan ilmeisesti kahdeksan olutta, eli taas kaksi kaikille. Kaikki halusivat siinä humalatilassa mennä aistimaan vielä enemmän tunnelmaa seisomakatsomoon ja päätimmekin sinne stroomata. Eihän siinä kukaan mitään lippuja enää katsonut, vaan toinen puoliaika meni siellä fanien keskellä. Maaleja ei tullut enää lisää, joten jäimme vielä hetkeksi fiilistelemään ennen kuin haimme parit after-match-pintit. Takaisin asemalle ei ollut meillä mikään kiire, joten jäimme rauhassa stadionin läheisyyteen kiskomaan oluita. Viimein kun selvisimme bussiin, siellä seuranamme oli jotain hollantilaisia Ajaxin kannattajia ja heidän kanssaan tuli puheeksi kukas muukaan kuin Jari Litmanen. Vielä paremmat puheenaiheet meillä oli kuitenkin junassa kohti Aachenia. Mietimme tylerdurdenin kanssa, että kuinka hienoa olisi, jos jossain matsissa tehtäisiin "Mämmitifo". Esim. Nations Leaguen peleissä, kun Suomi häviää taas ensimmäisen kotimatsinsa, niin jokainen kaivaisi istuimensa alta rovehellisen kymppimämmiä ja alkaisi lusikoimaan. Emme koko junamatkan aikana muusta puhuneetkaan, kuin tästä upeasta tifoideasta. Annamme kaikille oikeudet mämmitifon vapaaseen käyttöön. Tämän syvällisemmäksi meidän keskustelut eivät enää menneet loppureissun aikana.


Seuraavaksi samat suomijuntit kävelemässä stadionille.


Toinen puoliaika meni villisti pomppien


Oli meistä näköjään joku yhteiskuvakin otettu


Joku paikallinen oli pelin jälkeen vielä meitäkin vahvemmassa humalassa

Aachenissa haimme kamamme asemalta ja suuntasimme vielä keskustaan katsomaan, josko eilisillan skottijuoppo olisi vielä samassa baarissa. Häntä ei näkynyt, sen sijaan paikka oli täpöten täynnä ihmisiä, toki perjantai-ilta niin ymmärtää. Parien tuoppien jälkeen oli aika lähteä kohti Fernbussin pysäkkiä, josta meillä lähti yöbussi Stuttgartiin Frankfurtin lentoaseman kautta. Ennen bussia vielä pizzat matkaan ja paikallinen pizzayrittäjä meille kertoi, kuinka Latviassa tai Liettuassa saa parilla sadalla eurolla ostettua koko yökerhon naiset itselleen koko illaksi käytettäväksi. Bussissa oli varmaan muilla matkustajilla kestämistä, kun neljä suomalaista umpijurrista junttia tulee pizzojen ja mämmitifojuttujensa kanssa häiritsemään muiden matkaa ja unensaantia. Bussikin oli aivan täynnä, emmekä sen johdosta saaneet vierekkäisiä paikkoja, vaan levittäydyimme ympäri bussia. Siinä istuessa ei tosin kauaa tarvinnut odotella, että saa unen päästä kiinni. Herätessäni ennen Frankfurtia tylerdurden on teleportannut melkein viereeni ja koomisinta tuossa on se, ettei mies itsekään muista vaihtaneensa paikkaa. Lentokentällä oli reilun tunnin verran vaihtoaikaa ja siinä kerkesi MeterBierkin ottamaan hyvät nokoset. Bussi Stuttgartiin oli taas hieman tyhjempi ja parin tunnin matka meni suht joutuisasti nukkuessa. Kävimme Stuttgartissa ostamassa Poweradea ja Müllermilchiä ja jatkoimme matkaamme kohti AirBNB-kämppäämme Ostendplatzilla. Tuo kauppareissu oli ainoa laatuaan, jossa kukaan ei ostanut alkoholipitoisia tuotteita. Kämpillä olimme sopineet treffit LUT:in ydinfyysikkojen kaverin kanssa, joka on tällä hetkellä vaihdossa Stuttgartissa. Tämä saikin heti hyvän ensivaikutelman meistä, kun muut makoilivat boksereillaan sängyssä ja hetkeä myöhemmin alaston tylerdurden ilmaantui suihkunraikkaana tervehtimään vierastamme. "Juntunen" (nimi muutettu) oli valitellut Lappeenrannan ukoille, että paikallisista ei ole oikein löytynyt kunnollisia kirittäjiä brenkutteluhommiin. Tällä reissulla niitä taisi löytyä vähän liiaksikin, koska Juntusen koko reissu oli sen verran "vahvaa" suorittamista.


Ammattivalokuvaaja tylerdurdenin ikuistama upea otos aatsenin hevosesta


MeterBier lataili tällä kertaa akkujaan Frankfurtin lentokentän lattialla ennen siirtymistä Stuttgartiin.
tylerdurden

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Rive


Vastaus #2 : 10.05.2018 klo 15:07:46

Bierurlaub, Tag 3 – Vfb Stuttgart – Werder Bremen & 80. Stuttgarten Frühlingsfest

Näin alkuun pahoittelut mahdollisille lukijoille raporttien viivästymisestä. Tarkoituksena oli tuottaa monenkirjavaa tekstiä eri näkökulmista siten, että kukin mukana ollut saisi raportoitavakseen yhden reissupäivän. Vähemmän yllättäen Lappeenrannan ydinfyysikot eivät kvanttifysiikan laskuiltaan ja panohommiltaan ehtineetkään kirjoittelemaan forumille, joten loput tekstit jäivätkin sitten minun ja Müllermilchin varaan.

Yli 8 tunnin bussissa istumisen ja edellispäivän- ja yön brenkutteluiden jälkeen seurueemme olo oli rapeahko. Olimme teleportanneet itsemme Aatsenista Stuttgartiin ja kohta olisi lähdettävä katsomaan taas potkupalloa. Suihkussa käynti ja vaatteiden vaihto kodikkaassa kerrostalokaksiossa tuntui tuossa vaiheessa paremmalta kuin Mixun potkut maajoukkueesta, eikä tunnelmaa ainakaan latistanut seurueeseemme vasta liittynyt ”Juntunen”, joka miltei saman tien käden puristuksen jälkeen tarjosi kaikille kylmät oluet repustaan. Vedimme kämpillä Frühlingsfestejä varten hankitut Lederhosenit yllemme ja lähdimme siirtymään jalan kohti Mercedes-Benz Arenaa. Pelin jälkeen olisi siis tarkoitus suunnata stadionilta suoraan festareille imemään kiisseliä ja iskemään paikallisia naisia, sillä olihan reissun yksi päätavoitteista saada rönttöstä ilman että joutuu maksamaan siitä.

Tarvinneeko enää tässä vaiheessa edes mainita, että keli oli jälleen kuin morsian. Stadionilla turvatarkastusten jälkeen vihreäliivinen janari pyysi koko seurueen sivummalle. En ymmärtänyt lainkaan mistä oli kyse ennen kuin janari kaivoi esiin alkometrin ja pillit jokaiselle. Ei ollut kovinkaan suuri yllätys, että puhallutukseen valikoitui juuri meidän sakkimme, sillä nahkahousut lienevät yleisesti ottaen merkki voimaperäisestä oluen nautiskelusta. Onneksemme puhallutus osui juuri tälle päivälle eikä edelliselle, sillä puhaltamamme luvut olivat suorastaan hävettävän alhaisia. Kaikki alittivat heittämällä 1.5 promillen rajan ja pääsivät sisään stadionille, jossa aloimme saman tien tavoittelemaan matsikuntoa. Sen saavuttamiseksi pitäisikin tehdä töitä toden teolla, sillä kolmantena päivänä toleranssi oli kohtalaisen korkealla.


Tältä näytti stadion tyhjänä ennen ottelua.


Pelaajaesittelyt käynnissä.

Peli alkoi kello 15.30, enkä itse ainakaan ollut vielä tuossa vaiheessa päässyt ihan samanlaiseen fiilikseen kuin edellisenä iltana. Tästä johtuen taisin matsin aikana keskittyä enemmän tuoppieni kumoamiseen ja Frühlingsfestien odotteluun kuin kenttätapahtumiin. Kotijoukkueen Christian Gentner pukkasi Bremen-puolustuksen keskeltä isännät johtoon pelin 13’ minuutilla. Puoliajalla kävin testaamassa, millaista on käydä paskalla Mercedes-Benz Areenan saniteettitiloissa. Kaakelit eivät olleet kullitettuja kuten Seinäjoella, mutta kokemus oli silti eksoottinen. Toisella puoliajalla Bremenilläkin oli omat paikkansa lyödä ottelu tasoihin, mutta pallonhallinnasta ja muutamasta vaarallisesta maalintekotilanteesta huolimatta päivän molemmista maaleista vastasi kotijoukkue, kun vaihdosta sisään tullut Berkay Ozcan iski lisäajalla vastahyökkäyksestä pelin 2-0. Niklas Moisander luuti vierasjoukkueen puolustuksessa täydet 90 minuuttia. Yksi mieleenpainuvimmista seikoista koko ottelutapahtumassa oli ainakin 4 kertaa matsin aikana toistunut chäntti, jossa kehotetaan katsojia nousemaan ylös Stuttgartille. Hienoltahan se näyttää, kun koko 60 000 päinen stadion nousee seisten taputtamaan ja laulamaan kotijoukkueelle. Ehkä Suomessakin joskus.


MeterBierillä seuranhaku päällä.


Matkakulinaristit rivissä. Jotain jupinaa kuului ottelun jälkeen siitä, että vain Bayern-fanit saavat pukeutua Lederhoseneihin, mutta emme asiasta välittäneet.

Ottelun loputtua suuntasimme satojen muiden tavoin suoraan kohti festaritelttoja ja maailmanpyöriä. Siellä currywurstia ja mäskiä kiskoessa riitti ihmeteltävää. Viimeksi olin ollut vastaavanlaisessa tivolissa joskus vajaa 20 vuotta sitten ja nyt bonuksena oli vielä maistuvat oluet sekä lukuisat tyrmäävän hyvännäköiset kansallispukuun sonnustautuneet neidit, jotka tulivat ottamaan yhteiskuvia kanssamme, vaikka poikaystävät saattoivat seisoskella vieressä. Suomijuntin viehätysvoima korostuu silloin, kun ei näytä olevansa Suomijuntti, vaan yrittää parhaansa mukaan sopeutua massaan. Siinä hinkkejä, törmäilyautoja ja muuta menoa tuijotellessamme sovimme, että juomme itsemme nyt kovaan humalaan ja menemme sen jälkeen hurvittelemaan johonkin.


Päivän ensimmäinen sekä ainut "kunnon" ateria.

Tuumasta toimeen siis. Kaksin käsin tuoppeja nostellessamme humala alkoi pikkuhiljaa nousta ja merkkinä tästä oli jatkuva kusihätä sekä ”Juntusen” alati enemmän ja enemmän punertuva pärstä. Useiden muovituoppien jälkeen päätimme lähteä etsimään vielä parempaa meininkiä bileteltoista, jotka olivat suurikokoisen festarialueen suosituin kohde. Ennen tätä kävimme kutenkin brömistelemässä törmäilyautoradalla, jossa etenkin Lappeenrannan ydinfyysikot olivat elementissään. Müllermilch keskittyi lähinnä kuvaamaan omaa suoritustani ratissa, mutta harmiksemme pätkää ei koskaan julkaistu kendomaikkarin F1 extrassa. Entisenä eliittisotilaana Müllermilch yritti vielä voittaa mielikuvitus HH:lleen jättimäistä nallekarhua tarkka-ammuntapelissä osumatta edes ladon seinään. Lähempänä taisivat olla osumat peliä pyörittäneeseen isokokoiseen matamiin kuin kohteena oleviin liikkuviin rusakoihin.


Väkeä oli kuin Sepsin pelissä.

Illan jo hämärryttyä pääsimme sisään suureen telttaan, jossa väki tanssi pöydillä litran tuopit käsissään hölskyen. Meininki oli kerrassaan mahtava, enkä ollut koskaan kokenut mitään vastaavaa. Viimeistään tässä vaiheessa pieni kaljoittelu muuttui helvetin humalaiseksi sekoiluksi ja itselläni ainakin oli suuria hankaluuksia koittaa pysyä pystyssä hytkyessäni pöydän päällä saksalaisten juomalaulujen ja kaikkien rakastaman Im Gonna Be (500 milesin) tahtiin. Kahta forumistia jopa lykästi naisrintamalla, kun Mülleri onnistui saamaan jonkun saksalaisen neidon puhelinnumeron, ja MeterBier sai uuden naispuolisen facebook-kaverin. Kaiken tämän karvaamisen keskellä ”Juntunen” oli kuitenkin mystisesti kadonnut ja valomerkin tultua aloimme helvetillisessä humalassa pohtia, että mihin ihmeeseen äijä oli hävinnyt. Kotimatkasta en muista muuta juuri mitään. Seuraavana aamuna olisi luvassa jälleen aikainen herätys ja matka kohti Kaiserslauternia ja reissun kolmatta matsia. Kirittäjiä kaljoitteluhommiin etsinyt ”Juntunen” olisi kuitenkin saatava nopeasti kiinni, sillä matsiliput olivat hänen hallussaan ja puhelut ohjautuivat joka yrittämällä vastaajaan.


Otta vähe brenkkua mjötääh!?

Fortsetzung folgt...
Müllermilch

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Traditionsvereine


Vastaus #3 : 12.05.2018 klo 20:10:47

Bierurlaub - Tag 4, Kaiserslautern - Dynamo Dresden

Sunnuntaiaamu, ja melkeinpä se reissun pääpäivä käynnistyi kahdeksan aikoihin Lappeenrannan ydinfyysikkojen herätyskellojen ihanaan ääneen. Itse olin taas vaihteeksi ollut edellisiltana niin tuiskeessa, etten todellakaan ollut tajunnut pistää kelloa soimaan, mutta onneksi muut muistivat. Huomasin aamulla, että olin tallentanut puhelimeeni uuden numeron nimellä "Tuleva HH". Hämärät muistikuvat edellisillasta alkoivat palautua ja totta tosiaan, olin saanut erittäinkin viehättävän 19-vuotiaan stuttgartilaisneitokaisen numeron. Muistan hänen vilkuilleen koko illan meikäläisen suuntaan ja lopulta rohkaistui kysymään minua hänen luoksensa. Puhuttiin siinä Tampereesta, Stuttgartista, öö, oluesta ja varmaan ties mistä muusta ja lisäksi laulelimme yhdessä teltalla soitettua "Johnny Däppiä" sekä "Kölscher Jungia". Toisaalta ainoa konkreettinen saalis illasta oli Cannstatter Kurven tarra, ja älkää todellakaan kysykö, mistä sellaisen olen saanut, koska en sitä muista. Laitoin kuitenkin sen enempiä miettimättä tälle naikkoselle viestiä ja kyselin, että ovatko he taas tulossa Grandlsin teltalle. Vastausta sai hetken aikaa odotella, mutta kyllä se sieltä tuli. Mutta meillä oli heti aamusta pieni probleema ratkaistavanamme. Katselimme DB:n aikatauluja ja teimme huomion, että peliin ehtiäksemme meidän pitäisi olla rautatieasemalla kello yhdeksän. Meille se ei ollut paha rasti, mutta ongelma piili siinä, että matsilippumme olivat "Juntusen" hallussa, joka oli mystisesti kadonnut edellisiltana jonnekin ja hänelle soittaessa puhelut siirtyivät vastaajaan. Villeimmissä spekulaatioissa "Juntunen" olisi kuollut jurrissa jonnekin katuojaan, tai ryöstetty ja tapettu karvakäsien toimesta, kun taas vähän pliisummissa  spekulaatioissa olisi joutunut putkaan. Emme kuulleet "Juntusesta" edelleenkään mitään, mutta kello alkoi jo olla sen verran, että meidän piti jatkaa matkaamme asemalle samalla toivoen, että "Juntunen" jotenkin mystisesti ilmaantuisi paikalle lippujen kanssa.




Todiste, koska kukaan ei kuitenkaan uskonut.


No, ratikassa sitten toisen ydinfyysikon puhelin alkoi piristä FB-messenger-puhelun merkiksi  ja linjan toisessa päässä oli kuin olikin "Juntunen". Hän oli lainannut joltain ohikulkijalta kännykkää, koska omansa oli onnistunut kadottamaan jonnekin edellisenä iltana. Pian selvisi, että "Juntusen" reppu, jossa on hänen kotiavaimet, oli meidän kämpillä toisella puolella kaupunkia ja matsiliput taas tämän omassa kämpässä ihan toisessa suunnassa. Annoimme "Juntuselle" koodin, jolla hän saa avaimet meidän AirBNB-asuntoomme, josta tämä jatkaa reppunsa kanssa omalle kämpälleen hakemaan matsiliput. Jo tässä vaiheessa oli selvää, että pelin alkuun ei ole enää mitään saumoja ehtiä. Seuraava yhteys lähti yhdentoista aikaan ja se olisi perillä Kaiserslauternissa samoihin aikoihin kun tuomari puhaltaisi pilliinsä stadionilla. Ja tämä edellyttäen DB:n pysyvän aikataulussaan. Päätimme jäädä odottelemaan "Juntusta" tämän kämpän edustalla olevalle ratikkapysäkille. Minuutit kuluivat ja kuluivat, mutta miestä ei näkynyt missään. Pysäkin lähistöllä oli baari sekä kioski, mutta baari oli avoimista ovistaan huolimatta kiinni ja tuossa kioskissa ei myyty kaljaa (!). Varmaan ainoa laatuaan koko maassa. Ratikoita tuli noin vartin välein, mutta Juntusta ei edelleenkään näkynyt. Viimein toinen Lappeenrannan ydinfyysikoista päätti, että jos mies ei seuraavalla ratikalla saavu, niin paskotaan hänen kämpän ovi ja lähdetään kohti Lauternia. Ratikka tuli ja sen ikkunoista ei näkynyt yhtään Juntusen näköistä henkilöä. Vittu. Mutta kun ratikka lähti, niin samalla sen takaa ilmestyi näkyviin mandariinipussin ??? kanssa kävellyt erittäin krapulaisen oloinen Juntunen. Sitten vain mahdollisimman nopeasti liput haltuun, seuraavaan ratikkaan ja HBF:lle. Jäi meille vielä aikaa ostaa asemalta jotkut sämpylät ja taisi niiden mukana lähteä pari-kolme olut-nimistä juomaa kullekin matkaan janon sammuttamiseksi.

Ensimmäinen junamme oli aivan paskaisen näköinen ja täynnä tyhjiä ja puolitäysiä olutpulloja. Ei jäänyt epäselväksi, että paikkakunnalla oli edellispäivänä alkanut Frühlingsfestit. Matka taittui parista junan vaihdosta huolimatta suht nopean tuntuisesti ja perillä Lauternissa olimme juurikin aikataulussa, eli 13.30. Onneksi stadion sijaitsi aivan kivenheiton päässä asemalta, joten paljon emme ehtisi missata. Asemalta otimme muutamat juoksuaskeleet kohti pelipaikkaa, mutta varsin nopeasti alkoi jokaisella sydän pamppailemaan neljän päivän Bierurlaubin jälkeen siihen malliin, että vaihdoimme takaisin kävelyksi. Lippumme oli hommattu Dynamon kautta, valitettavasti seisomapaikat olivat jo menneet yleisen myynnin alkaessa, joten jouduimme tyytymään kympin kalliimpiin istumapaikkoihin. Ennen stadionille menoa mietiskelimme sitä, että noinkohan tuolla vierasblokissa myydään alkoholipitoista olutta ollenkaan, kun aiemmat kokemukset sen suhteen ovat olleet varsin nihkeät. Toisaalta nimimerkki kendoyannar loi meihin pientä toivonkipinää kertomalla viimesyksyisestä reissustaan Kaiserslauterniin ja Darmstadtin vierasblokkiin, jossa kyllä ihan ehtaa tavaraa tarjoiltiin. Stadionille sisään päästyämme koko ryhmää kohtasi valtava shokki oluttiskillä. Myynnissä oli, kuten pelkäsimme, pelkästään alkoholittomia juomia. Yritin vielä epätoivoisesti kysyä henkilökunnalta, että saako täällä mitään alkoholipitoista, mutta vastaus kuului odotetusti että ei. Vittu. Koko reissun ainoat selvät hetkemme ajoittuvatkin tuohon 90-minuuttiseen.



Engelboldstrassen pysäkillä venailemassa kyrpiintyneenä "Juntusen" saapumista


Windenin asemalla. Kovasti diggaamani Dark-sarja sijoittuu kuvitteelliseen Windenin kaupunkiin, ei siis tähän. Otin silti kuvan. Katsokaa Darkia. Hyvä sarja. Positiivinen sarja. Ja näin.


Ota siita vahe brenkkua mjötäähhh. Ei, mine vahe nukkua.

Meidän siirtyessä katsomoon tylerdurden keskittyi lähinnä kuvailemaan allekirjoittaneen persettä samalla kun muut yrittivät katsoa, että missä olisi meidän viiden hengen porukalle tilaa. Johonkin väliin saimme itsemme lopulta ängettyä ja vaikka paikkamme olivatkin nimellisesti istumapaikkoja, niin eihän sellaista käsitettä tuolla tunnettu, vaan kaikki seisoivat ja hyvä niin. Olimme ennen matsia jakaneet tasaisesti koko porukalle Dynamon kampetta, ettemme liikaa näyttäisi turisteilta. Minulla oli Dynamon armeijapaita Karlsruhen vierasreissulta kuten myös siellä mukana olleella kendoyannarilla, tylerdurden sai minulta lainaan Dynamon logolla varustetun myllyverkkarotsin , camouflage-kalastajanlakki Karlsruhesta löysi tiensä toisen LUT:in ydinfyysikon päähän ja "Juntuselle" jäi Dynamon huivi.

Vaikka tämä matsi oli kummallekin tärkeä säilymistaiston kannalta, meidän porukalle siinä oli myös pieni lisäjännityselementti. Aikaisemmin tekemästämme vetolapustamme oli nimittäin jo kaksi ensimmäistä kohdetta osunut ja tämä matsi tarvitsi vierasvoiton, jotta reilun 900 euron potti matkaisi meidän tileillemme. Eli kaikki olivat luonnollisesti vierasjoukkueen puolella. Ensimmäinen puoliaika ei tarjonnut oikeastaan mitään ihmeellisempää, vaan suurin mielenkiinto kohdistui lähinnä chänttäilyyn. Tylerdurdenin alunperin A1-tason saksa oli jo tähän mennessä vähintään B2-tasolla, joten taisi hänkin ainakin muutamaan Dy-Dy-Dy-chanttiin osallistua. Toki juuri ennen puoliaikaa pääsimme jo hetkeksi juhlimaan maalia, mutta pian paljastui, että sitä ei hyväksyttykään Konén oltua paitsiossa. Vittu. Puoliajalla haimme limpparit ja harmittelimme edelleen sitä, että kaljaa ei saanut. Alkoholitonkaan olut ei ole edes maun vuoksi minkäänlainen vaihtoehto, koska Karlsruhessa vuosi sitten testaamamme Rothausin alkoholiton olut on jättänyt ainakin meikäläiseen niin syvät traumat, että tuskin tulen enää koskaan tuota kuraa juomaan.



Katsomossa

Toisenkin puoliajan kuluessa pitkään näytti siltä, että maalittomaan tasapeliin tämä tulee vääjäämättä päättymään. Sitten kuin tyhjästä kymmenisen minuuttia ennen loppua Dynamon Pascal Testroet syötti Erich Berkon läpi, joka viimeisteli vieraiden 1-0-osuman. Ja samalla vierassektio räjähti ja mekin pompimme villisti onnesta. Enää piti kymmenen minuuttia Dynamon kestää, niin reissumme budjettiin tulisi mojova lisä. 84. minuutilla alkoi taas näyttää hirveältä. Dynamon kapteeni Marco Hartmann nappasi toisen keltaisen ja lensi suihkuun, joten vieraiden piti puolustaa loppumatsi johtoasemaansa miehen vajaalla. Dynamo lopetti pelaamisen kokonaan ja parkkeerasi bussin Schwäben vartioiman maalin eteen, mutta Lautern ei myöskään näyttänyt saavan mitään vaarallista aikaan. Lisäajan pituus meni ohi, mutta tuntui, että sitä olisi pelattu joku 10 minuuttia ennen kuin erotuomari Daniel Siebert vihelsi pelin päättyneeksi. Juhlat olivat valmiita alkamaan, hieno taisteluvoitto Dresdenille ja tärkeät kolme pinnaa putoamistaistoa varten. Jäimme pelin jälkeen päätyyn fiilistelemään ja ihmettelemään, että mitä vittua oli juuri tapahtunut. Joku uhkasi jopa tuolla omalla voittopotillaan maksaa huoran itselleen koko illaksi, mutta sitä suunnitelmaa ei kuitenkaan kukaan tainnut toteuttaa.


Mine vahe lyödä vetoa

Stadionin ulkopuolella piti vielä muutama minuutti odotella, ennen kuin virkavalta uskalsi laskea vieraskannattajat liikkeelle. Matkalla asemalle ei mitään ihmeellistä lukuunottamatta muutaman katkeran Lautern-kannattajan Scheiss-Dynamo-huutelua tapahtunut. Selvinpäin kun olimme, niin lähdimme heti ostamaan kaljaa. Samalla teimme suunnitelman, että pidetään kotimatkalla välistoppi Karlsruhessa ja mentäisiin sinne viime kerralla hyväksi toteamaamme Oxford-Cafeen mäskeille ja syömään. Pasta-ateria taisi taas lähteä alle kolmosella, burgeri lisukkeineen oli vitosen luokkaa ja puolen litran bissekään ei tainnut yli kahta euroa maksaa. Suosittelen edelleen tätä paikkaa muille tuolla päin liikkuville, ainakin jos budjetti on suht pieni.

Siinä parin-kolmen kaljan ja yksien gintonicien jälkeen aloimme ottaa suuntaa takaisin Stuttgartiin. Suunnitelmissa oli lähteä vielä illaksi Frühlingsfesteille ja sinne oli hieman kiire, sillä valomerkkihän tulee siellä jo puolenyön aikaan ja meidän ja "Juntusen" piti vielä käydä kämpillä valmistautumassa (eli juomassa kaljaa). Lähtö festarialueelle taas yllättäen venähti, johtuen ehkä suhteellisen vahvasta humalatilastamme. Nahkahousujenkin pukeminen oli huomattavasti vaikeampaa kuin edellisiltana, varmaan siihenkin syy löytyy yltä. Viimein pääsimme lähtemään ja festarialueen toisella puolella treffasimme taas "Juntusen" kanssa. Kello oli kuitenkin jo lähemmäs yksitoista ja jostain kumman syystä teltoista alkoi porukkaa valua jo ulospäin. Bileet olivat jo ohi, mutta sehän ei meitä estänyt lähteä keskustaan jatkamaan. Siellä hyökkäsimme johonkin baariin vetelemään kahdeksan euron gintoniceja, kunnes alkoi taas tulla seinä vastaan. Joku seurueestamme nyt taisi kuitenkin kadota kaupungin toiselle puolelle etsimään naisseuraa ja sitä tarina ei kerro, että onnistuiko foorumisti tässä ja pitikö saamisen yhteydessä suorittaa maksutapahtuma. Kämpillä taisimme olla siinä yhden aikoihin ja siitä oli hyvä lähteä kohti maanantaita. Silloin ei enää olisi mitään futispeliä tiedossa, joten voisimme ihan rehellisesti keskittyä koko päivän pelkästään dokaamaan. Tiistain aikainen paluulentokaan ei meitä liiemmin haitannut, vaan suunnitelmissa oli painaa täysillä aamusta yöhön ja aivan lapasestahan se koko touhu taas vähemmän yllättäen lähti...#mämmitifo


Joku kuvakin oltiin saatu loppuillasta napsittua, ei toki vedä vertoja tylerdurdenin yön pikkutuntien valokuvaustaidoille.


Fortsetzung folgt
Müllermilch

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Traditionsvereine


Vastaus #4 : 27.05.2018 klo 18:16:10

Viimeinen päivä reissustamme käynnistyi oikein mukavasti. Minun vielä nukkuessa muut olivat lähteneet heti aamusta kauppaan hakemaan kunnon aamupalat. Aamiaispöydältämme löytyi leipää, rehuja, ananasta, mansikoita, kuoharia ja olutta. Voiko päivä enää paremmin käynnistyä? Jäimme kämpille brenkuttelemaan ja aika pian olikin ihan kohtuullinen humalatila saavutettu, jotta voisimme lähteä vielä viimeisen kerran festarialueelle näyttämään, miten suomalaiseen tyyliin kumotaan litran tuopposia. MeterBierillä oli kova uho päällä, että ainakin 10 litraa kaljaa menee tänään ja itse lupasin myös yrittää pysyä samassa vauhdissa. Ensiksi menimme terassille mäskeille odottelemaan, että olutteltat aukenisivat. Siinä istuskellessa tuli myös jo vähän sovittua, että tämäkään reissu ei jäisi viimeiseksi tällä porukalla, sillä niin hauskaa oli taas tälläkin kertaa ollut. Ennen teltoille menoa "Juntunen" soitteli pankkiinsa kysellen, että onko tililtä kadonnut rahaa, kun kännykkä ja kaikki kortit olivat kadonneet lauantaiyönä. Vähän alkoi vaikuttaa jo pahalta, kun "Juntusen" naamalla paistoi punaisen värin lisäksi pieni huolestuneisuus. "Juntusen" helpotukseksi tililtä ei rahat kuitenkaan olleet lähteneet ja mies sai hetken selvittelyn jälkeen onneksi korttinsa kuoletettua.

Tämän jälkeen telttojen ovetkin aukenivat ja hyökkäsimme tuopit silmissämme kiiluen heti sisään. Söimme kukin heti haxet tai kanat jotka huuhtelimme alas tuona päivänä tarjouksessa olleella oluella. Tuoppi kustansi 11 euron sijaan ainoastaan kahdeksan euroa. Eihän siinä taas kauaa mennyt, kun koko porukka tanssi pöydillä aivan hirveissä lälleissä. Välillä piti käydä automaatilta nostamassa lisää rahaa, kun uutta tuoppia kannettiin pöytään varmaan puolen tunnin välein. Kello ei varmaan ollut edes seitsemää, kun jokaiselle oli selvää, että tämä ilta tulisi lähtemään aivan käsistä. Jossain vaiheessa aloimme jutella vieressä olleen seurueen kanssa, mutta puheenaiheista ei taida kenelläkään olla selviä muistikuvia. Samoihin aikoihin teltan jättiskriinillä alkoi näkyä kuvia instagram-julkaisuista, joihin oli tägätty #gmaier, eli telttamme Göckelsmaierin nimi. Hetken päästä sinne pääsi viereisen seurueemme julkaisu ja tuon kuvateksti liittyi jotenkin suomalaisiin ja humalatilaan. Päätimme, että mehän haluamme myös tuonne skriinille ja laitoimme instagramiin meistä kohtuu humalaisen kuvan sisältäen vielä viimeisen päälle junttimaiset häshtägit timojutiloineen, mömmömysivitosineen ja mämmitifoineen. Ja hetken päästä kuvamme pääsi skriinille ja tämä aiheutti meidän lisäksi ainakin viereisessä seurueessa pienimuotoista hilpeyttä.

MeterBier ei sitten uhkailuistaan huolimatta päässyt tavoiteltuun kymmeneen Massiin, vaan tämä tyssäsi jossain kahdeksannen tuopin kohdalla. Muilla oli myös sama tahti, jonka takia loppuillasta ei mitään muistikuvia ole. "Juntunen" oli taas jossain vaiheessa tehnyt katoamistempun ja hänen sijainnistaan ei kenelläkään ollut mitään tietoa. Telttojen laittaessa ovensa säppiin päädyimme vielä jostain syystä nürnbergiläisten ultrien seuraan. Chanttasimme heidän kanssaan Timo Werneriä, Fussballmafiaa ja monia muita chantteja. Vielä ennen kuin he lähtivät autolleen, pyysivät että vedämme vielä kerran oikein kovaan ääneen Timo Wernerin. Toivottelivat meille hyvää kotimatkaa ja sanoivat jotain "geile Jungs, ihr seid super" loppuun. Matka kämpällekin meni oikein rattoisasti laulellen Ostdeutschlandia, Dynamon chantteja ja Hans Backe ist ein Hurensohn-lauluja. Tylerdurden oli sen verran aggressiivisella tuulella, että potki kiviseiniä huutaen samalla "nyrkkiä seinään mjötööhhh" saaden jalkansa melkein rikottua. Pääsimme kuitenkin ehjin nahoin perille ja oven edessä odotti melkoinen yllätys. Juntunen perkele! Siellä se oli pimeydessä odottanut jonkun aikaa ovemme edessä ja tuli yöksi punkkaamaan huoneistoomme.

Tiistai olikin sitten aivan hirveä päivä johtuen aikaisesta herätyksestä yhdistettynä todella heikkoon oloon. Ensiksi selvitimme tiemme rautatieasemalle, jossa hyvästelimme stuttgartilaistuneen "Juntusen" ja jätimme hänet parantelemaan oloaan ja naamansa punoitusta. Asemalla meitä odotti Flixtrain Frankfurtiin ja tuo parin tunnin junamatka kustansi vitosen mieheen. Ennen lentoa menimme vielä kaikki ottamaan "erät Tapparalle" lentokentän saniteettitiloissa jonka jälkeen menimme lentokoneeseen. Yksi kauheimmista lennoista koskaan, järkyttävä krapula, tärinä ja kuolemanpelko yhdistettynä parin tunnin lentomatkaan. Ei kiva. Hesa-Vantaalta tylerdurden jatkoi Finnairin siivillä vielä Rolloon kun me muut lähdimme junalla joko Tampereelle tai Lappeenrantaan. Odotellessa junanvaihtoa Tikkurilassa satuin vielä näkemään kuukauden takaisen treffikumppanini, mutta tämä ei minua huomannut ja ihan hyvä niin. En varmasti ollut erityisen edustavan näköinen tuollaisen viiden päivän rännin jälkeen. Ja jos ei päivä ollut vielä tarpeeksi paska, niin viimeistään Riihimäellä vitutuskäyrä nousi huippuunsa. Kävin Prismasta ostamassa kolmioleivän ja juotavaa ja päästyäni kassalta pois alkaa varashälytin piippaamaan. Siinä mentiin sitten vartijan kanssa takahuoneeseen selvittelemään tilannetta. Jouduin purkamaan aivan täyteen ahdetun reppuni paskaisista mixupaidoista ja oluttuopeista, jotta selviää, minkä takia hälytin piippasi. Lopulta syyksi paljastui nahkahousuasuun kuulunut kauluspaita. Sinänsä outoa, kun tuokin paita oli ostettu Münchenistä kolmisen vuotta takaperin. Vartija pahoitteli tilannetta ja sanoi, että näitä sattuu aina välillä. Tampereella olin aika myöhään ja kotimatkalla näin Kalevassa vielä Marius Noubissin, tai sitten näin krapulassani harhoja. Seuraavana aamuna oli sitten hauska mennä tenttimään edelleen aika pahassa krapulassa ja eihän se erityisen vakuuttavasti mennytkään. Oli silti taas aivan uskomattoman hieno reissu ja saa nähdä, mihin päädymme tällä porukalla seuraavaksi samanlaiselle kaljoittelu- ja futisreissulle. Tampereella ainakin nähdään taas lähes samalla porukalla Valko-Venäjä-matsissa ja toiveissa olisi vähintään yhtä vakuuttavaa suorittamista kuin Stuttgartissa.



Prost! Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, täältä tähän.
« Viimeksi muokattu: 27.05.2018 klo 18:18:33 kirjoittanut Müllermilch »
iisakki

Poissa Poissa


Vastaus #5 : 02.07.2018 klo 20:12:15

Perkeles, nottei kukaan muu lukija ole vielä tätä ennen kommentoinut: kiitokset eläväisestä raportista!

Reissuraponne muistuttavat elävästi 2010-luvun alusta, kun oltiin vahvasti foorumistipitoisella porukalla Pohjois-Saksassa ja kaikki olivat turvallisesti vielä alle kolmekymppisiä. Vahvoja fiboja tuli. Niin se vaan on, että isommalla porukalla ja useamman kaupungin matkataktiikalla vain sattua ja tapahtua kummasti enemmän. Saksassa pystyy kuitenkin siirtymään kaupungista toiseen aika mukavasti ja edullisesti.
itraakinis

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Firmino


Vastaus #6 : 03.07.2018 klo 11:20:04

Käsittämättömän laadukas ja hauska raportti! Piti lukea alusta loppuun ja ihan sellainen pienenpieni reissukuume Saksaan taisi myös nousta. Tuoppi

 
Sivuja: [1]
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines