FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
22.09.2018 klo 06:05:47 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Foorumi aukeaa nopeasti osoitteella ff2.fi!
 
Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org
Sivuja: [1]
 
Kirjoittaja Aihe: Matkaraportti: Jalkapallon MM-kisat 2018 Pietari & Moskova 22.6.-27.6.2018  (Luettu 3821 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Salming

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Huuhkajat, Chelsea FC


: 30.06.2018 klo 20:46:40

Perjantai 22.6.2018

Bussi Turun suunnalta kohti pääkaupunkia lähti aamuyöllä yhden jälkeen. Edellisenä iltana pelatun Kroatia-Argentiina kamppailun jälkeen sain unta noin 45 minuuttia ennen kuin menin virkistäytymään suihkuun, pesin hampaat, söin aamupalan, laitoin geeliä hiuksiin ja tarkistin vielä repun sekä matkalaukun sisällön neuroottisesti kuuteen kertaan. Olin ostanut etukäteen lipun internetistä, joten kerroin vain nimeni kuljettajalle ja astuin sisään liikennevälineeseen. Onnekseni tarjolla oli vielä vapaita istumapaikkoja ikkunan vieressä lähellä kuljettajaa, joten istahdin sellaiseen ja suljin välittömästi silmäni. Tarkoituksena oli torkkua siihen asti, että bussi saapuisi Helsingin Kamppiin hieman ennen neljää. Reilun parin tunnin matkaamisen jälkeen olinkin perillä. Olin ostanut lipun Allegroon, joka toki lähtisi liikkeelle vasta Vainikkalasta ja sitä ennen edessä olisi kolmen tunnin siirtymä bussilla Postitalon pysäkiltä rautatieaseman vierestä Vainikkalaan. Aikaa oli tapettavana tunti keskellä yötä, koska bussiyhteys lähti vasta 05:20, joten aluksi haahuilin Kampista pysäkille tarkistamaan sen sijainnin, jonka jälkeen palasin takaisin bussiterminaalin sisälle lämmittelemään. Seisoin ja räpläsin kännykkää, koska mieli ei tehnyt istua likaiselle lattialle toisin kuin jotkin toiset urhot tekivät ja nuokkuivat seinää vasten.

Lähdin takaisin kohti pysäkkiä varttia vaille viisi ja viiden minuutin kävelyn jälkeen olin taas kohteessa. Ajoitus oli täydellinen, koska ensimmäinen bussiyhtiö Mäkisen linja-autoista kaarsi juuri silloin pysäkille. Lastasin matkalaukkuni tavaratilaan ja nousin itse kulkuneuvoon. Istumapaikka oli tällä kertaa melko takana, mutta silti jälleen ikkunapaikalla. Bonuksena jokaisen istuintaskussa oli ilmainen vesipullo, joka tulisi tarpeeseen Pietarissa, jossa juomavettä ei ole syytä juoda hanasta. Viereeni istahti vanhempi herrasmies, mutta itse torkuin jälleen koko matkan enemmän tai vähemmän silmät kiinni. Bussissa oli ulkomaalaisiakin jonkin verran kuten meksikolaisia, brasialialaisia ja jokunen Costa Rican paita näkyi myös. Takanani istuneet suomalaiset ihmettelivät puolestaan, että saakohan stadionille ottaa repun mukaan. En jaksanut vastata, että kyllä saa, kunhan se ei ole mikään laukku.

Vainikkalaan saavuttiin hieman ennen kahdeksaa eli etuajassa. Istuimme kaikkiaan bussissa ehkä noin tunnin verran, kun vuorollaan eri viranomaiset kävivät kyselemässä papereita. Ensin tarkastettiin muistaakseni passi ja FAN-ID, jonka jälkeen VR:n vaatteissa ollut konduktööri halusi nähdä myös passit ja jakoi hetken päästä maahantulokortit, jotka piti täyttää ennen Viipuria. Täytin omani jo bussissa istuessa, koska junaan pääsy kesti. Kortti oli ohutta paperia, jossa oli vierekkäin identtiset A- ja B-osat. Jälkimmäinen piti säilyttää matkan ajan ja se kerättiin pois paluujunassa. Tietoihin piti kirjata oma sukunimi, etunimet, syntymäaika, sukupuoli, kansalaisuus, viisumin numero (FAN-ID:n omistavien FAN-ID:n numero, joka on kääntöpuolella), matkan tarkoitus (turismi), passin numero, majoittajan nimi, matkan kesto ja allekirjoitus.

Lopulta sitten pääsimme junaan ja istumapaikkani oli jälleen ikkunan vieressä. Viereeni istahti yksi meksikolaisista isännistä. Junassa rajatarkastaja pyysi passin ja FAN-ID:n sekä antoi leimat maahantulokorttiin ja passiin. Junalippua ei muistaakseni kukaan missään vaiheessa kysynyt. Rajanylityksen jälkeen puhelimeen napsahti odottamani tekstiviesti Elisalta, johon vastasin "TILAA REISSUNETTI" ja sain gigan verran mobiilidatalla surffattavaa 20 euron hinnalla. Juna lähti Vainikkalasta noin kymmenen minuuttia myöhässä, mutta aikataulu kirittiin upeasti kiinni ja Pietarissa oltiin lopulta ajoissa 10:47. Sen jälkeen vain reppu selkään ja matkalaukku perässä vetäen ulos junasta. Seurasin väenpaljouden virtaamista ulos laitureilta asemarakennuksen ulkopuolelle. Olin suunnitellut tilaavani Yandex-taksin hotelliin, koska aikaa ennen pelin alkua oli neljä tuntia ja halusin ajoissa hotellille. Koska olin hivenen epävarma sovelluksen toimimisesta, päätin lopulta turvautua B-vaihtoehtoon eli kävelin läheiselle Ploschad Leninan metroasemalle, joka on sadan metrin päässä Finlandskin rautatieasemalta, johon Suomen junat saapuvat.


Kuva Pietarin metrokartasta

Allegron junalehtisessä oli ollut Pietarin metrokartta, josta olin ottanut kuvan. Lisäksi olin edellisenä päivänä selvittänyt etukäteen sen, että hotellini sijaitsee aivan Obvodny kanal -metroaseman vieressä, joten tiesin suunnilleen sen, että mitä linjoja pitkin pääsisin sinne. Metron rullaportaisiin pääsi helposti portin läpi näyttämällä vain FAN ID -läpyskää virkailijalle, joka avasi porttia jatkuvasti omalla kortillaan. Kyseessä oli siis pelipäivä, joten metro oli ilmainen kisaturisteille. Ploschad Lenina -asema on osa punaista linjaa, jonka numero on yksi. Sen pääteasemat ovat Prospekt Veteranov ja Devyatkino. Minun suunnitelma oli mennä kolmen pysäkin verran kohti Veteranovia niin, että jäisin pois Pushkinkayan pysäkillä. Onnistuinkin tavoitteessani. Sen jälkeen piti maan uumenissa kävellä pieni siirtymä violetin väriselle linjalle viisi. Näin ollen pääsin Zvenigorodskayan pysäkille. Siirtymä kesti parisen minuuttia ja sisälsi muutamat eri portaat. Opasteet olivat erinomaiset. Linja viiden päätepysäkit ovat Mezhdunarodnaya ja Komedantsky Prospekt. Lähdin kohti ensiksi mainittua, mutta vain yhden pysäkin verran, koska Zvenigorodskayasta seuraava pysäkki kohti Mezhdunarodnayaa olikin jo mainitsemani Obvodny kanal. Jäätyäni pois edessä oli parin minuutin mittainen nousu rullaportaita pitkin takaisin maan pinnalle. Hetken aikaa harhailtuani löysin hotellini, joka oli suojatien toisella puolella metroon nähden. Kerrassaan mahtava sijainti.

Kirjauduin sisään noin puoli kaksitoista ja huoneeni oli onneksi jo valmiina, joten sain matkalaukun säilöön. Kävin pikaisesti vessassa ja tyhjensin reppuni ylimääräisestä roinasta. Otin mukaan stadionille vain DHL:n kuoren, jonka sisällä säilytin matkan ajan tärkeimmät paperit ja se oli siis reppuni ainoa sisältö peliin mentäessä. Päälläni oli tavallinen harmaa t-paita ja huppari sekä jalassa koko matkan ajan moitteettomasti palvelleet siniset retkeilyshortsit vetoketjullisine taskuineen. Vaikka etukäteen oli peloteltu taskuvarkaista sun muista, en itse kokenut uhkaavia tilanteita. Taktiikkani ei ollut todellakaan peittää tavaroitani, vaan tungin shortsien vasempaan taskuun joka kerta puhelimen, lompakon ja passin. Näin ollen siellä oli painoa jatkuvasti ja minulla oli vain yksi tasku vahdittavana. FAN-ID:n pidin kaulassa ja paidan alla aina, kun sitä ei tarvinnut näyttää. Reppu oli toisinaan selässä, mutta en säilyttänyt siellä mitään arvokasta.


Huoneeni Hotel Esplanadassa

Stadionille lähdin kahdentoista jälkeen. Olin tutkinut etukäteen, että koska hotellini on Obvodny kanalin vieressä, pääsen linjaa viisi pitkin suoraan Krestovsky Ostrovin asemalle, josta on noin kilometrin kävely stadionille. Jälleen kerran FAN-ID:n näyttämällä pääsi portista läpi huiman pitkiin rullaportaisiin. Ensimmäisillä kerroilla kieltämättä kuumotti monen minuutin valuminen hitaasti maan pohjalle, mutta päivä päivältä tunsin oloni rennommaksi. Nostan toki edelleen hattua niille, jotka uskaltavat juosta rappusia alas ilman, että pitävät tukea kaiteesta. Tällä kertaa sitten en lähtenyt kohti Mezhdunarodnayaa, vaan Komedantsky Prospektia. Krestovsky Ostrov oli kaikkiaan kuudes pysäkki Obvodny kanaalilta lähdettäessä ja matka kesti reilun vartin. Sitten jälleen rullaportaat ylös ja hupskeikkaa olin jo lähellä stadionia. Opastus metron ulko-ovelta kohti stadionia oli heti priimaa. Tasaisin väliajoin nuoret tytöt olivat vapaaehtoisasuissaan osoittamassa oikeaan suuntaan jättimäisillä pehmopeukaloilla, joihin sai heittää ylävitosia myös tasaisin väliajoin. Noin kilometrin kävely oli todella nautinnollinen, koska stadionille mentiin pitkin upeaa puistokatua, jota verhosivat lehtipuut. Oikealla puolella oli jokin huvipuisto, vasemmalla ajoittain muutama ravintola ja puolivälissä vielä hulppea suihkulähde. Kyseinen pätkä puistokatua on yksi hienoimmista väylistä, joita olen kävellyt. Kisatunnelma välittyi hienosti ja ilmassa oli urheilujuhlan tuntua.



Häikäisevän hieno puistokatu ja sen suihkulähde

Puistoa pitkin kävellessä hymyilin vain sekä meno- että paluumatkalla, koska se oli vain niin hieno kuja. Olin toki iloinen myös siitä, että olin kyennyt pelaamaan metrokartan läpi heti ensimmäisellä yrittämällä, koska kyseessä oli toinen kerta ulkomailla viimeiseen viiteen vuoteen. Ottelulippuni oli kakkoskategoriaan blokkiin B213 ja sijaitsi aika lailla päädyssä. Arvonnassa olisi ollut tarjolla kyseisessä kategoriassa paikkoja lähemmäs kulmausta, mutta plussaa oli sentään se, että istumapaikka oli nelosrivillä, jolloin näkyvyys oli melko hyvä ja pelaajien kasvot erotti hywin. Stadionilla oli hieman ennen yhtä ja sisäänpääsy oli omalta osalta portilla kuusi. Kaikkiaan portteja taisi olla kymmenen. Näyttäessäni lippua portinvartijalle, hän meinasi pakottaa minut viemään reppuni erilliseen tavarasäilöön, mutta koska kerroin, että sisällä on vain yksi ohut kansio, hän päästi minut menemään kohti varsinaisia tarkistuksia lipun ja turvallisuuden suhteen.


Stadionin porttien ulkopuolella ennen turvatarkastuksia

Ensin piti syöttää FAN-ID lukijaan ja heti perään ottelulippu. Sen jälkeen mentiin pyöröportista läpi, jonka jälkeen yksi virkailija vertasi naamataulua FAN-ID:hen. Sen jälkeen piti laittaa reppu hihnalle ja kävellä itse turvatarkistusportin läpi, jonka jälkeen virkailija vielä suoritti rutiinikopeloinnin. Taskussa olleet esineet piti laittaa erikseen pöydälle läpikävelyn ja kopeloinnin ajaksi, jonka jälkeen kännykkä piti vielä laittaa päälle. Lisäksi minun piti läpivalaisun jälkeen avata reppu ja näyttää sen sisältö. Joka tapauksessa selvisin ehjänä läpi ja stadionin etupihalle. Välittömästi turvatarkistuksesta poistuessa verkkokalvoille piirtyi DJ:n rakennelma, fanikauppa, muutama Budweiser-teltta ja tietysti valtava määrä ihmisiä.

En ostanut ulkona olleista fanimyymälöistä mitään, koska sisälläkin oli vastaavia. Niissä on siis myynnissä huiveja, lippiksiä, t-paitoja jne. Noin puolitoista tuntia ennen pelin ulkoa kipusin ylätasanteelle johtavat korkeat portaat. Kiersin hetken aikaa tasannetta, kunnes löysin oman blokkini sisäänkäynnin. Lippu syötettiin lukijaan ja sitten vain rullaportaita pitkin stadionin uumeniin. Sisällä olleesta fanimyymälästä ostin muistoksi ensimmäisestä MM-ottelustani otteluhuivin, jossa oli puoliksi Brasilian ja Costa Rican värit sekä päivämäärä. Sen jälkeen kävin katsastamassa oman istumapaikkani. Lippu piti näyttää blokin sisäänkäynnillä tytölle, joka nyökkäsi hyväksyvästi.


Kisamuki

Testattuani istumapaikkani hain yhden Coca-Colan sisältä. Se kaadettiin isoon mukiin, jossa oli kuva MM-pokaalista ja ottelussa pelaavat joukkueet sekä päivämäärä. Loistava tapa vähentää muovijätettä, koska jokainen katsoja otti noita mukeja muistoksi niiden ainutlaatuisuuden takia. Join kokiksen käytävällä ja samalla söin ostamani sipsipussin, joka ei ollut kyllä kovinkaan hyvänmakuista. Tunti ennen peliä menin takaisin istumaan ja aistimaan tunnelmaa. Vieressäni istui jokin Brasilian kannattaja ja toisella puolella vanhempi herrasmies. Lisäksi samalla rivillä istui toinen suomalainen, joka muuten Argentiina-Nigeria kamppailussa oli arvottu jopa ihan vierekkäiselle paikalle. Hassu sattuma sinänsä. Maalivahdit saapuivat 50 minuuttia ennen pelin alkua kentälle ja kenttäpelaajat kymmenisen minuuttia myöhemmin. Scouttasin jo lämmittelyssä sen, että Coutinhon piiska upposi boksin rajalta sisään, joten laitoin vedon sisään hänen maalinsa puolesta. Lisäksi minulla oli 2-0 tulosveto.


Joukkueet valmiina kansallislauluihin

Joukkueiden astellessa kentälle tunnelma oli huumaava kuten toki kahdessa muussakin myöhemmin näkemässäni ottelussani. Brasilian kansallislaulu oli sykähdyttävää kuunneltavaa heidän kannattajiensa keskellä. Ottelua en käy sen tarkemmin läpi, mutta kirjasin toki pelin jälkeen muistiooni lyhyet analyysit jokaisesta pelaajasta. Avausjaksolla Jesus toimitti kertaalleen pallon maaliin, mutta tilanne oli paitsio. Costa Rican koko ottelun paras paikka tuli puolestaan Gamboan keskityksestä Borgesille, mutta hän laukoi boksin sisältä ohi takakulmasta. Toisella jaksolla minua alkoi hivenen kuumottaa, että päättyykö oma MM-debyytti kisojen ensimmäiseen nolla-nollaan, mutta lopulta Kutinho vapautti katsojat piinasta ja ihan ansaitusti Costa Rican makoiltua koko toisen jakson, vaikkakaan minulla ei ole mitään tulosjalkapalloa vastaan, mutta melko rasittavaa seurattavaa ajanpeluu oli ja katsomo kiehui syystäkin. Kutinhon maali tuli allekirjoittaneen päätyyn, joten tauolla whatsappiin toteamana asia siitä, että Brasilia säästää maalit allekirjoittaneen päätyyn, toteutui. Sen jälkeen sitten Neymar vielä kaunisteli loppunumerot ja toi tulosvedonkin kotiin joutsenen lailla. Tähän kohtaan raporttia lienee hyvä hetki kirjata tosiaan ylös pikaiset havainnot yksilöistä:

Alisson:
- Loistavia vastaantuloja, erityisesti itsevarmat puskut karvaajan yli säväyttivät. Lisäksi varma keskityspalloissa.

Fagner:
- Ensimmäinen jakso oli heikko. Ei luonut hyökkäysuhkaa ja haltuunotot olivat epävarmoja. Jännitys väheni pelin edetessä ja toisella jaksolla tempokuljetti jo muutamaan otteeseen mallikkaasti. Silti kääpiökokoisuus voi olla ongelma jatkossa.
Silva:
- Jälleen virheetön peli. Erinomainen kaksinkamppailija ilmassa ja maassa.
Miranda:
- Samat sanat kuin Silvaan eli hoiti kamppailut varmasti eikä tärissyt, kun Costa Rica pelasi palloa selustaan Urenalle.
Marcelo:
- Tutusti aktiivinen koko pelin. Miinusta siitä, että keskitykset jäivät liian usein blokkiin. Muutoin arvokasta kombinaatiopelaamista Neymarin ja Coutinhon kanssa.

Paulinho:
- Rauhallisuus boksissa vakuutti, tiputti mm. Kutinholle oivan maalipaikan toisen jakson alussa.
Casemiro:
- Ei ollut ehjä peli Casemirolta. Toisella jaksolla varsinkin antoi ainakin viisi harhasyöttöä suoraan vastustajan jalkaan koittamalla väkisin puhkaista yhtä prässilinjaa.
Coutinho:
- Ansaittu voittomaali. Väläytti jo lämmittelyssä takakulmapiiskaansa, jonka johdosta poimin hänet betsilapulle maalintekijäksi 2-0 tulosvedon oheen. Brassien paras pelaaja hyökkäyssuuntaan, yhteistyö toimii vasemmalla laidalla hyvin.

Willian:
- Ei paras peli kikkarapäältä. Muutama keskitys, mutta ne blokattiin. Pelasi lähellä sivurajaa ja sieltä haltuunoton jälkeen suunta oli lähinnä alas tai sitten sivuttain, mutta vasemman jalan vedot menivät reilusti yli. Tauolla vaihtoon, koska jokin muutos oli tehtävä.
Jesus:
- Jäi taas vähille palloille. Toisella jaksolla oli vähän paremmin pelin sisässä ajautuessaan vasemmalle, mutta häntä ei oikein löydetä kunnolla. Voittomaalissa toki seurasi hyvin Firminon pudotuksen ja jatkoi sen takaviistoon.
Neymar:
- Maalitili auki lopussa, hywä. Sen jälkeen oli varaa kulmalipulla esittää vielä kunnon pallovoltti. Muutoin oli pallovarma ja pyöritti Kutinhon kanssa peliä vasemmasta laidasta. Joutui monesti tuplatuksi varsinkin avausjaksolla, kun pelasi liian lähellä sivurajaa, mutta toisella jaksolla oli vähän keskempänä puolitilassa ja silloin pääsi harhauttelemaan vapaammin. Turhautui lopussa kortin arvoisesti ennen voittomaalia.

Costa:
- Ensimmäiset suoritteet olivat karmeita, koska ajoi keskelle miinaan ja menetti, mutta jakson edetessä pallo alkoi totella paremmin ja Costa ohitti vihuja jatkuvaa syöttöä vasemman jalan kosketuksillaan. Syöttöpinna toiseen maaliin.
Firmino:
- Targetpelaamisen aatelia voittomaalissa. Muutoin pyrki suoraviivaiseen ja nopeatempoiseen syöttelyyn kasvot maalia kohden. Hyvä supervaihtopelaaja.
Fernandinho:
- Lisäajalla sisään, turha arvioida muuta kuin että syötöt olivat napakoita ja oli hienoa nähdä hänetkin liwenä.

Navas kesti melkein loppuun asti. Toisen jakson alun heittäytyminen yläkulmapuskuun jäi mieleen. Muista Costa Rican yksilöistä jäi mieleen Urenan repivät pystyjuoksut, Borgesin tuhlattu avopaikka avausjaksolla boksissa, Gamboan oiva esityö oikealta laidalta siihen, Gonzalez-Acosta-Duarte kolmikon katkaisutalkoot omassa boksissa, Venegasin näkymättömyys yläkolmiossa, Ruizin muutama pystysyöttöyritys ja neppailu pienessä tilassa hallitusti sekä koko joukkueen toimintaa leimannut ajanpeluu sekä makoilu, mikä aiheutti loppua kohden yhä kiihtyviä buuauksia ansaitusti.


Neymar kulmalipulla toisella jaksolla

Pelin jälkeen sitten palailin samaa reittiä hotelliin eli puistokatua pitkin metrolle, vitoslinjaa pitkin kuusi pysäkkiä ja rullaportaat ylös. Hotellilla oli takaisin hieman kuuden jälkeen ja pääsin heti Islanti-Nigeria ottelun pariin. Söin pienen välipalan eli yhden eväsruisleivistäni pelin ohessa. Ottelu oli siksi tärkeä nähdä, että se määritti panoksen tiistai-illan Argentiina-Nigeria kamppailuun. Olin lyönyt Islantia varmuuden vuoksi, jotta saisin edes rahaa, jos se voittaisi. Onneksi kuitenkin Nigeria hoiti homman tyylikkäästi Musan maaleilla ja takasi sen, että tiistaina oli edessä eeppinen ottelu jatkopaikasta. Kroatiaan minulla oli vahva luotto ja tiesin sen pelaavan vähintään tasan Islantia vastaan päätöskierroksella.


Hotellin TV

Heti pelin jälkeen kahdeksan maissa kävelin 20 minuutin matkan Ligovsky Prospektia pitkin ostoskeskus Galleriehen, jossa on kaikkiaan viisi kerrosta. Kolmessa alimmassa on liikkeitä, neljännessä ruokapaikkoja ja viidennessä en ikinä käynyt. Tavoitteena oli löytää Hazardin paita seuraavalle päivälle, koska ohjelmassa oli Belgian ja Tunisian peli Moskovassa. Lopulta löysin Belgian paidan Adidaksen liikkeestä, mutta sekin paita oli ilman nimeä. Liikkeessä oli toki painatusmahdollisuus, mutta valkoinen printti oli loppu ja en tosiaan halunnut tuhrata paitaa sinisellä fontilla, joten oli pakko tyytyä nimettömään paitaan. Kyseessä oli kuitenkin muutoin Belgian punaista kotipaitaa mukaileva tuote. Hintaa taisi olla 5900 ruplaa eli vajaat 90 euroa. Kyseessä oli matkani kallein ostos lopulta ja hyvä niin.


Belgian paita lauantaita varten

Hotellille palatessa olin todella nälkäinen, koska olin syönyt lähinnä leipää päivän aikana. Poikkesin sisään johonkin kuppilaan, jossa luki kyltissä kebab, mutta sisällä oli tarjolla lähinnä jotain falefeliä. Kielimuurin jälkeen sain tilattua kokiksen ja kanatortillan, joka oli yllättävän täyttävä. Kokis tarjoiltiin tietysti kertakäyttömukista, heh. Hotellilla oli lopulta puoli kymmeneltä. Seurasin loppuun Sveitsin ja Serbian välisen kamppailun. Puoliajalla kävin suihkussa ja vaihdoin puhtaat vaatteet. Toisen jakson aikana pakkasin reppuuni vaihtovaatteet, seuraavan päivän otteluliput ja muuta tarpeellista sälää yhden päivän Moskovan reissua varten. Olin varannut paikan ilmaiseen kisajunaan, joka lähti puolenyön jälkeen kello 00.30 ja saapui perille 10.12. Hotellilta lähdin kävelemään kohti Moskovan asemaa hieman iltayhdentoista jälkeen. Asema oli Gallerien vieressä, joten reitti oli jo tuttu ja sikäli toki helppo, että minun piti kävellä vain suoraa tietä eli Ligovsky Prospektia pitkin 25 minuuttia, kunnes olin perillä. Rautatieasemalla piti laittaa taas reppu läpivalaisuun ja kävellä itse myös turvatarkistuksen läpi. Sen jälkeen minulla oli noin tunti aikaa ennen junan lähtöä. Kiersin asemalla olleet kojut läpi ja ostin yhden juotavan jogurtin evääksi Tupla-patukan seuraksi. Lopulta sitten suurella taululla näkyi kisajunan lähtöraide ja kävelin ulos laiturille. Junassa oli viisitoista vaunua ja olin juurikin siinä viimeisessä. Junaan noustessa piti näyttää passi ja junalippu. Ottelulippua ei muistaakseni edes kysytty, vaan FAN-ID riitti.

Samassa neljän hengen hytissä majoittui venäläinen pariskunta, joka oli hieman iäkkäämpi. He olivat jo vallanneet yläpunkat, joten majoituin toiseen alapetiin kuten olin varannut. Pariskunnan nainen oli todella ystävällinen ja lempeä. Kielimuuri oli olemassa, mutta elekieli toimi. Hän auttoi minua saamaan peiton kunnolla pussilakanan sisään ja ravistelimme peittoa keskellä käytävää, kunnes se asettui uomiinsa. Hytissä oli siis pöydällä valmiina neljä lakanapakkausta eli yksi kutakin matkustajaa kohden. Ravistelun jälkeen sijasin vuoteeni vielä ennen makuulle asettumista. Repun sai kätevästi pöydän alle, jossa oli myös pistorasia kännykän lataamista varten. Pariskunnan mies puolestaan hyödynsi puhelimensa kääntäjää ja kirjoitettuaan tekstin ruudulle, ojensi puhelimen minulle ja kysyi, että ketä kannatan. Vastasin, että "Brazi, Belgium and Argentina". Perusteluna toki se, että näin ne maat livenä, mutta en tiedä ymmärsikö hän enää sitä.

Tein sikäli hassusti, että en tajunnut, että vuoteen saa isommaksi vetämällä sitä alas, joten nukuin sitten yöni kapeasti aina toisella kyljellä. Toiseen alapunkkaan majoittui minua hieman vanhempi venäläinen mies, joka veti oman punkkansa isommaksi ja sitten viittelöi minulle, että minäkin voin tehdä niin, mutta totesin, että nukun mieluummin näin, koska en enää kehdannut alkaa sijaamaan vuodetta uudelleen ja menettämään kasvojani japanilaisittain.


Makuupunkka kisajunassa

Lauantai 23.6.2018

Yö meni miten meni ja sain jonkin verran unta tiiviissä kapselissani. Yhdeksän jälkeen nousin lopullisesti ylös, söin aamiaiseksi Tupla-patukan ja juotavan jogurtin, purin vuoteeni ja sitten odottelin perille saapumista istumalla hytissä maisemia ihaillen. Kertaalleen kävin toki tyhjentämässä rakon vessassa ja totesin sen samanlaiseksi kuin VR:n junissa. Perille saavuttiin lopulta venäläisellä täsmällisyydellä eli kello 10.12. Pelin alkuun oli vajaat viisi tuntia. Suunnitelmani oli hypätä metroon ja käydä katsomassa Punainen tori ennen stadionille menoa.

Rautatieaseman vieressä on Komsomolskayan metroasema, jonka uumeniin pääsi taas kätevästi FAN-ID:ta näyttämällä, koska oli pelipäivä. Menin linjaa yksi pitkin neljä pysäkkiä, kunnes olin Okhotny ryadilla. Metroaseman ulkopuolella oli kartta, josta paikallistin sijainti ja lähdin kävelemään kohti Kremliä ja Punaista toria, johon oli vajaan kymmenen minuutin kävelymatka. Kävelin kuitenkin pitkin katua liian pitkälle, koska uskoin sokeasti opasteisiin, jotka näyttävät nuolta suoraan. Hetken päästä tajusin menneeni liian pitkälle ja pakitin viisi minuuttia vaihtaen samalla kadun toiselle puolelle, jossa näkyi Kremlin muurit. Kadun puolta ei suinkaan vaihdettu menemällä suojatietä pitkin, vaan menemällä alikulkutunnelia pitkin. Kremliin tai johonkin sen museoon en edes hinkunut sisälle, koska jonoa näkyi olevan. Sen sijaan yritin etsiä Punaista toria. Lopulta sitten löysin sisäänkäynnin sinne. Yllätyin, että sinne päästäkseen oli taas turvatarkastus ja muun muassa juomapullo piti jättää virkailijalle. Aukiolle päästäkseen piti kävellä loivaa ylämäkeä minuutti. Oikealla puolella oli valtavat muurit ja kaukaisuudessa näkyi värikkäitä sipulikupoleita, jotka olin nähnyt aiemmin vain kuvissa. Kävelin niitä kohti ja aukiolla oli jokin faneille suunnattu alue, jota en sen tarkemmin jäänyt tutkimaan, koska sinne päästäkseen olisi taas pitänyt mennä turvatarkistuksen läpi, joten kävelin vain hetken aikaa kohti sipulikupoleita ja sitten käännyin takaisin ja poistuin torilta samaa reittiä kuin olin tullut.


Punaisella torilla

Sen jälkeen menin johonkin ostoskeskukseen, joka oli torin ja aluksi kävelemäni pääkadun välissä. Paikan nimi taisi olla jotakin Okhotny Ryadiin viittaavaa, koska se oli tosiaan lähellä metroasemaakin. Olin googlannut, että siellä oli Adidas-liike, mutta siellä ei lopulta ollut painatusmahdollisuutta. Kävin syömässä Burger Kingissä ja kielimuurin jälkeen sain tilattua tuplajuustopurilaisen ja ranskalaiset. Nälkä lähti juuri ja juuri. Kirosin toki ryhtyväni paastoon, koska ruoan tilaaminen oli osoittautunut haasteelliseksi kahtena ensimmäisenä päivänä. Syötyäni lähdin takaisin metrolle kolme tuntia ennen pelin alkua. Jatkoin Okhotny ryadilta Lubyankan pysäkille, joka taisi olla heti seuraavana. Siellä oli vuorossa minuutin mittainen siirtymäkävely ennen kuin löysin linjan seitsemän. Kuznetsky Most oli pysäkin nimi ja lähdin kohti Spartakin pysäkkiä, joka on stadionin vieressä. Matka-aika oli parikymmentä minuuttia ja kyseessä oli kahdeksas pysäkki, jolla jäin pois. Metro oli väritetty MM-kisojen väreihin, joten tunnelma nousi entisestään.

Metroasema oli tosiaan stadionin vieressä ja ulos tultua areena näkyi koko komeudessaan aitojen takana. Otin repusta Belgian paidan ja laitoin sen t-paitani päälle. Jalassa oli tutut siniset luottoshortsit ja jalassa valkoiset vapaa-ajan kengät. Lähdin kävelemään aidan viertä pitkin ja viiden minuutin jälkeen olinkin jo stadionin edessä. Koska reppuni oli täynnä tavaraa, vein sen säilöön ja otin taskuuni kännykän, lompakon, passin ja lipun sekä kaulaan tietysti FAN-ID:n. Säilöön jättö sujui rattoisasti, koska kaksi ja puoli tuntia ennen pelin alkua jonoa ei vielä ollut. Reppu piti läpivalaista ja se ei saanut sisältää ruokaa tai juomaa. Sen jälkeen virkailija poimi repun ja kiinnitti siihen numerotarran. Ottelulippu ja FAN-ID piti näyttää ja niistä ensimmäisen takapuolelle sai pienen numerotarran niin ikään.


Tavarasäilytyksen tarra


Spartakin stadion ja sen vieressä ollut laukkusäilö

Belgian ja Tunisian ottelussa blokkini oli B209 ja rivi 15. Sisäänkäynti oli kolmosportilta ja edessä oli samat tarkistukset kuin edellisenä päivänä Pietarissa. Toki reppua ei tarvinnut nyt läpivalaista, kun se oli säilössä. Aurinko helotti pilvettömältä taivaalta ja päivä oli todella lämmin, joten ei todellakaan ollut kylmä. Kävin taas tsekkaamassa istumapaikkani ja sen jälkeen hain käytävältä reissun ensimmäisen oluen. Hintaa oli 350 ruplaa eli reilut neljä euroa. Ei ollenkaan paha hinta ja muistoksi sai taas ottelumukin. Kumottuani ensimmäisen hain toisen ja samalla testasin Hot Dogin. Se oli positiivinen yllätys. Pussiketsuppi valui kivasti pohjalle asti ja maku oli kiitettävä. Olutmukien erikoisuutena oli punaisena välkkyvä pohja. Jokin LED-viritelmä sinne oli kaiketi asennettu.


Ensimmäinen neljästä reissun aikana kumoamistani oluista

Jälleen tunti ennen peliä olin istumassa ja seurasin lämmöt tarkkaan. Belgia lämmitteli onneksi meikäläisen päätyyn kuten Brasilia edellisenä päivänä. Sain hyviä otoksia kannattamani seurajoukkueen eli Chelsea FC:n Kurtusta, joka otti koppeja ennen kenttäpelaajien saapumista. Tutkailin toki samalla kokoonpanoja, joissa ei ollut yllättävää kuin se, että Sliti oli viltissä ja Khaoui pääsi Tunisian avaukseen. Oikealla puolellani istui ikäisenä nuorehko venäläinen miehen alku ja vasemmalla puolella puolestaan jokin kiinalainen herra, joka kysyi kotimaatani ja hänen kanssaan juttelimme muutaman sanasen pelin tiimellyksessä.


Courtois lämmittelemässä ennen peliä

Eden valmistautumassa rangaistuspotkuun

Pelivalintani otteluun olivat 2-0 tulosveto sekä Hazardin maali. Jälkimmäinen tulikin kotiin heti alussa, kun hän upotti rakas Chelsea-pelurini upotti rangaistuspotkun vasempaan alakulmaan. Se oli totta kai myös otettava videolle, koska en ollut varma näenkö enää ikinä Edenin maalaavan minun ollessa katsomossa. Toisella jaksolla kuitenkin Hazard vielä teki maalin jakson alkuun meikäläisenkin päätyyn ja olin onnesta soikeana. Pelin kruunasi toki myös Batshyain iskemä maali lopussa samaan päätyyn. Molemmat joukkueet lähtivät alusta asti pelaamaan ja kontrasti oli valtava edelliseen päivään verrattuna. Kiitokset Tunisialle rohkeudesta, koska se tarjosi mahdollisuuden nähdä turnauksen maalirikkain ottelu loppunumeroiden ollessa 5-2. Seuraavana päivänä Englannin pelissä tehtiin niin ikään seitsemän maalia, mutta ainakin vielä voin todeta olleeni turnauksen maalirikkainta peliä (vaikkakin jaettua sellaista). Edellispäivän tapaan kirjasin lyhyet havainnot puhelimen muistioon, joten olkaa hyvät:

Belgia:
- Kurttu oli voimaton maaleille. Ensimmäinen oli tarkka pusku takakulmaan ja toinen ohjaus läheltä. Oli upeaa nähdä lempiseurajoukkueeni maalivahti läheltä.

- Alderweireld uskaltaa pitää palloa ja kuljettaa. Toisella jaksolla esimerkiksi oman boksin rajalla kuljetti kasuaalisti kolmen pelaajan välistä ja syötti sitten eteenpäin.
- Boyata on atleetti, loistava katkoja. Ei tosiaan ole ikävä Kompanya, joka toivottavasti pysyy penkillä tulevissa peleissä.
- Vertonghen paini Khazria vastaan alussa. Hoiti ne hyvin ja avasi monesti kovaa maata pitkin pieniinkin väleihin peliä edistäen.

- Meunier hääräsi joka puolella. Alan pitämään hänestä entistä enemmän, vaikka keskityksien laatu voisi olla edelleen parempi. Antoi monesti jänniä chippejä eteenpäin laitaa pitkin. Syöttö lähti ikään kuin kengän kärjellä. Hyvä ja voimakas suorittaja.
- Witsel paransi Panama-pelistä. Hyviä ykköskosketuksia korkeisiin palloihin, joilla sai harhautettua karvaajan ja voitettua tilaa.
- KDB:n ulkosyrjäsyötöt seinäpeleissä olivat kauniita. Sopeutuu peli peliltä paremmin rooliinsa.
- Carrasco vaani taas taka-alueella ja laukoi kerran kierteisen vedon niukasti ohi avausjaksolla takakulmasta, kun Hazard päästi syötön läpi längistä. Alaspäin tuki kohtalaisesti Vertonghenia.

- Hazard teki kaksi maalia ja toi vedon kotiin. Jos olisin saanut ottaa nimen paitani selkään, se olisi ollut Hazard tietysti. Hankki vapareita ja toisen jakson pomputusmaali oli osoitus taidosta. Mahtavasti pelin sisällä.
- Lukaku oli kliininen, ei muuta sanottavaa. Voitti jokaikisen kaksinkamppailun maassa ja ilmassa.
- Mertens oli sähäkkä, mutta jäi hivenen muiden varjoon. Silti oiva kombinaatioissa.

- Fellainin pääpelivoima keskialueen palloissa vakuutti. Kerran käännähti nopeasti pallon saatuaan ja hankki vaparin eli koosta huolimatta omaa räjähtävyyttä, jolla voi voittaa tilaa.
- Batshuayi tuhlasi tukun paikkoja, kunnes lopulta liukui pallon hienosti takakulmaan. Sitä ennen osui jo rimaan kerran. Pääsi hyvin paikoille, joka on tärkeintä. Chelsea-kannattajana tietysti toivoin hänen onnistumista ja sain palkinnon.
- Tielemans vakuutti lyhyellä tutustumisella. Kuin kopio Eden Hazardista. Pieni, väkkärä ja pehmeä pallokosketus. Upea keskitys ja syöttöpiste Belgian viimeiseen maaliin.

Tunisia:
- Ben Mustaphasta jäivät mieleen kylkivastaantulot, joilla hän otti pari katkoa. Omissa helisi viidesti, mutta jäi melko voimattomaksi.

- Maaloul oli odotetun tekninen vasempana pakkina. Anti ylöspäin silti vähäistä.
- Nutturapää Ben Youssef loukkaantui avausjaksolla ja oli karmea menetys Tunisialle, kun paras toppari vietiin veks. Hänestä jäi mieleen yksi huono pusku oman boksin rajalta suoraan Hazardille ja sitä seurannut Belgian maalipaikka.
- Meriah oli pulassa läpisyötöissä kuten Englantia vastaan.
- Bronn puski komean maalin takakulmaan. Harmittavasti loukkaantui myös avausjaksolla. Hujoppisuudesta oli kuitenkin hyötyä sivuvaparissa, josta kavennus syntyi.

- Khaoui pääsi avaukseen tosiaan Slitin tilalle. Operoi keskikentän laidassa. Nimesin hänet Tunisian Hazardiksi, koska Khaoui on yhtä väkkärä ja omaa yhtä intensiivisen lyhyet pallokosketukset ahtaassa tilassa.
- Sassi rytmitti peliä ja oli aktiivisin keskikenttäpelaaja hyökkäyssuuntaan kuten Englantia vastaan.
- Skhiri on rikkovampi, mutta hänet pitäisi jollain tavalla päivittää parempaan pelaajaan, jos Tunisia haluaa pärjätä. Vähän liian tasapaksu puolustava keskikenttäpelaaja.

- Khazrista sytyin paljon. Haastoi röyhkeästi varsinkin Vertonghenia. Ei minulla jäänyt sellaista tunnetta, että Tunisia olisi kaivannut Msaknia piikkiin, kun tarjolla oli Khazri. Teki pelin viimeisen maalin ja sai ansaitun palkinnon.
- Badri oli pahoin pimennossa koko ottelun.
- F. Ben Youssef oli tuttu kahden suunnan myyrä, paljon kosketuksia alaspäin ylöspäin menon sijaan. Syöttölauta.

- Nagguez korvasi oikeana pakkina Bronnin. Melko tasapaksu esitys.
- Benalouane korvasi S. Ben Youssefin topparina. Leicesterin kaljupää ei valitettavasti vakuuttanut. Kömpelö, hidas ja syötöt pomppivat.
- Sliti ei tuonut myöskään toisella jaksolla mitään ihmeellistä. Ei edes päässyt vetopaikoille kuten tavallisesti.

Toisella jaksolla muuten ripsi hieman vettä, mutta en ole varma, että näkyikö se TV-kuvissa, koska aurinko paistoi samalla. Kiinalainen herrasmies oli innoissaan sateesta ja totesin panneeni saman merkille. Katsomossa oli kerrassaan hyvä tunnelma ja sytyin isosti Belgian maalatessa, koska silloin lävähti soimaan Galan kappale Freed From Desire, joka on tuttu Darts-ihmisille myös ja sai katsojat jopa joraamaan. Punaisten paholaisten kannattajat olivat hyvin kansoitettuna meikäläisen päädyssä ja sulauduin toki heidän joukkoon Belgia-paidassani. Pelin lopussa aaltokin kiersi stadionia pariin otteeseen. Loppuvihellyksen jälkeen alempana istunut herra Messin paidassa ehdotti minulle paidan vaihtoa, mutta kieltäydyin, koska kotona on jo Messin paita ja en tosiaan ollut halukas luopumaan vasta eilispäivänä ostetusta paidastani.


Belgialaiset kiittämässä omiaan loppuvihellyksen jälkeen

Ottelun jälkeen pelaajien poistuttua koppiin kunniakierroksen jälkeen lähdin kohti laukkusäilöä. Ulkona oli tulvinut sateen takia ja porteilla oli lätäkköjä. Pääsin yhdestä portista lopulta ulos ja suuntasin säilöä kohti. Jono oli kuitenkin hirveän pitkä ja jouduimme seisomaan ahtaasti kosteassa ja tukahduttavassa helteessä, kun pienestä portista päästettiin tasaisin väliajoin porukkaa varsinaiseen jonoon aitojen sisäpuolelle. Sain laukkuni lopulta ja kello oli siinä vaiheessa ehkä varttia vaille kuusi eli jonotusta kesti yli puoli tuntia ainakin. Muutoin järjestelyt toimivat moitteetta, mutta jonon hitaus oli reissun ainoa negatiivinen kokemus. Linjastoja olisi voinut enemmän rakennuksen sisällä, jotta jono olisi purkautunut nopeammin.

Lähdin laukkusäilöstä kohti metroa, mutta tie Spartakin asemalle oli suljettu ja ihmiset ohjattiin kohti Tushinskayan pysäkkiä, johon oli kymmenen minuutin kävelymatka. Se oli samaa seiskalinjaa kuin Spartakin asema, mutta yhden pykälän kauempana. Ohjeistus reitillä oli taas kiitettävää ja tasaisin väliajoin vapaaehtoiset näyttivät menosuuntaan jättivaahtosormineen. Tushinkayasta matkasin takaisin Kuznetsky Mostiin, jossa vaihdoin Lubyankaan ja sitten sieltä takaisin Komsomolskayalle, koska paluujuna Moskovasta Pietariin lähtisi iltayhdeksältä.

Olin takaisin rautatieasemalla reilut pari tuntia ennen junan lähtöä, joten kävelin hetken ja löysin ravintolan. Tilasin Pasta Carbonaran sillä ajatuksella, että saan nälän pois, mutta annos tarjoiltiin pienessä kulhossa ja söin sen alle viidessä minuutissa. Siksi jouduin tilaamaan jälkiruoaksi vielä pannacottan. Maksoin ja poistuin rautatieasemalle pettyneenä annoskokoon. Kahden päivän aikana olin saanut tilatuksi yhden tortillan, tuplajuustopurilaisen ja pienen annoksen pastaa. Lisäksi olin syönyt leipää ja suklaapatukoita, joten nälkä oli takaraivossa jatkuvasti.

Leningradin asemalla olin taas hyvissä ajoin ja kävin testaamassa vessan, johon pääsi ilmaiseksi FAN-ID:n avulla. Muutoin hinta oli 50 ruplaa. Sen jälkeen kiersin matkamuistoliikkeet läpi, koska aikaa lähtöön oli puolitoista tuntia. Meksiko-Etelä-Korea peliä ei näkynyt valitettavasti missään. Kahdeksan aikaan taululle ilmestyi Sapsan-junan lähtöraide ja käppäilin laiturille turvatarkistuksen läpi. Olin ostanut siis paluulipun Sapsan-junaan, jonka matka-aika oli kolme tuntia ja 40 minuuttia, koska en halunnut nukkua tuosta yötä kisajunassa, vaan halusin yöksi hostelliini Pietariin. Hinta oli muistaakseni 54 euroa pari kuukautta ennen ostettuna. Lippu oli tavallisessa economy-luokassa. Kävellessäni laiturilla minut ohitti mies Tunisian paidassa, joka näki paitani, onnitteli sekä antoi nyrkkitsemppauksen. Hän uteli, että olinko pelissä ja olenko belgialainen. Kun totesin, että olen Suomesta, hän mainitsi Helsingin. Korjasin häntä mainitsemalla Turun ja yllätykseni hän tunnisti kaupungin, koska on ollut siellä rakentamassa laivoja kuten myös Kotkassa. Hauskaa, että häneltä löytyi tuollainen Suomi-yhteys.

Sapsan-junassa taisi olla vain kymmenen vaunua ja olin itse nelosessa. Vieressä istui vajaakolmekymppinen nuori neiti. Junaan päästäkseen piti esittää passi ja junalippu. Junassa avasin Yle Areenan lopulta ja vilkuilin aina ajoittain Saksa-Ruotsi peliä, kun yhteys ei pätkinyt. Junan omat televisiot näyttivät jotain äänetöntä elokuvaa. Säästelin samalla toki reissunettiä, koska videon katselu kulutti rutkasti dataa. Maalit kuitenkin näin livenä, joka oli tärkeintä, vaikka välillä suljinkin ottelun, kun signaali metsän keskellä oli heikko. Perille Pietariin saavuttiin aikataulussa 00:40. Asemalta kävelin 20 minuutin matkan hotelliin, näytin oleskelukorttini respassa ja sain säilytyksestä huoneeni avaimen. Hostellissa oli tapana, että ulos lähtiessään avain piti jättää vastaanottoon ja sen sai aina takaisin näyttämällä huonekorttia. Kätevä tapa, koska ei tarvinnut stressata siitä, että säilyykö huoneen avain tallessa.

Huoneeseen päästyäni olin niin väsynyt, että en jaksanut edes käydä suihkussa, vaan pesin vain hampaat ja kävin vessassa ennen siirtymistä unten maille. Huoneessa olleesta jääkaapista litkin mehua vielä ennen nukkumaanmenoa ja söin yhden Tupla-patukan taas purkaessani reppua samalla.
Salming

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Huuhkajat, Chelsea FC


Vastaus #1 : 30.06.2018 klo 20:48:05

Sunnuntai 24.6.2018

Nukuin todella pitkään, koska univelkaa oli kertynyt to-pe yöstä lähtien. Lähdin vasta kello kaksitoista huoneesta kohti Gallerieta ja etsimään sieltä ruokapaikkaa. Varustuksena oli vain harmaa luottohupparina, vaikka ilma oli epävakainen, mutta otin riskin ja jätin takin hostelliin. Se oli virhe, sillä takaisin tullessa satoi kaatamalla ja kastuin läpimäräksi. Galleriesta löysin kuitenkin neloskerroksesta ruokapaikan ja tilasin jotakin pataa, jossa oli lampaanpaloja. Tämäkin annos oli kuitenkin turhan pieni, mutta en tilannut jälkiruokaa. Hostelliin päästyäni päätin siirtää turistikierroksen maanantaille sään vuoksi ja makoilin päivän vain hotellissa katsoen televisiosta kaikki kolme jalkapallopeliä.


Lammaspataa, annoskoko oli pettymys

Välissä kävin toki piipahtamassa tien toisella puolella pienellä ostarilla, joka oli samassa rakennuksessa metroaseman kanssa. Yläkerrassa oli McDonalds, joka pelasti kurnivan mahani. Big Mac -aterian tilaus onnistui näyttämällä hampulaisen ja ranskalaisten kuvaa kassalla olleesta tulostetusta menusta. Samassa rakennuksessa oli alhaalla Prisma, josta ostin juotavaa jogurttia, suklaakeksejä, omenamehua, meetvurstiviipaleita ja Fazerin sinistä. Olisin ostanut myös leipää, mutta niiden päiväykset menivät umpeen samana päivänä eivätkä ne näyttäneet kovin houkuttelevilta, joten tyydyin sitten vain ostamaan meetwurstia suolaisen nälkään. Iltapala koostuikin sitten jogurtista, meetwurstista ja kekseistä, heh.


Suositukseni tälle juotavalle jogurtille, kerrassaan hywä koostumus

Koko päivän oikeastaan vain satoi, joten se oli hyvä päivä ladata akut kahden kiireisen päivän jälkeen ja mennä ajoissa nukkumaan pelien päätyttyä. Toki kun havaitsin verhoja sulkiessani, että näen sisälle muihin huoneisiin vastapäätä, sisäinen stalkkerini heräsi ja vahtasin verhonraosta vajaan tunnin verran sitä, että mitä muut asukkaat tekivät. Kohokohtana jokin puolialaston latinopariskunta keimaili vastapäätä kuudennen kerroksen huoneessaan, mutta sulki lopulta verhot ennen kliimaksia ja painoin pettyneenä pään tyynyyn.


Sunnuntain harmautta

Maanantai 25.6.2018

Olin edellisenä iltana suunnitellut valmiiksi päivän turistikierroksen. Tarkoitus oli käydä katsomassa tärkeimmät nähtävyydet ulkoa päin, koska motivaatiota ei ollut kiertää kirkkoja sun muita museoita sisältä päin, koska pyrin tehokkuuteen ja kaiketi osa niistä oli myös kiinni maanantaisin. Heräsin ajoissa eli jo puoli yhdeksältä, söin aamiaisen huoneessa ja lähdin sitten kohti metroa puoli kymmeneltä. Jouduin testaamaan ensi kerran polettiautomaattia, koska ei ollut pelipäivä. Osto sujui hyvin, kun kieleksi sai valita englannin ja syöttää kolikkoja masiinaa. Jostain syystä en saanut syötettyä seteleitä sisään. Joka tapauksessa matkasin tuttua vitoslinjaa pitkin tällä kertaa Admiralteyskayan asemalle, koska sen lähellä oli Iisakin kirkko, jonka kävin katsomassa ensimmäisenä.


Iisakin kirkko

Siitä jatkoin matkaani Nevan varteen, jota seurasin hetken matkaa ennen kuin olin Eremitaasin ulkopuolella. Sisällä sijaitseva Talvipalatsi ei ollut auki, mutta tosiaan Eremitaasin aukiolla kävin pyörähtämässä.


Neva

Eremitaasin aukiolla

Jatkoin matkaa edelleen rantakatua pitkin kohti Marmorimuseota. Sen nähtyäni jatkoin sisäpihalta kohti Nevsky Prospektia, koska siellä oli Fan Fest ja Verikirkko. Löysinkin Fan Festin sisäänkäynnin, mutta en mennyt sisään, koska ajattelin meneväni sinne iltapäivällä katsomaan Venäjän ja Uruguayn ottelua. Siksi kiersin fanialueen ja piipahdin sen kyljessä olleessa Mikhailovskin puutarhassa, jossa oli myös Russian Museum eli käsittääkseni Venäläisen taiteen museo. Senkin siis katsoin vain ulkopuolelta. Ulkopuolella istui muutamia paikallisia piirtämässä tai maalaamassa jotain. Ehkä he käyttivät viheralueita mallina.


Marmorimuseon sisäpiha

Mikhailovskin puutarha ja Venäläisen taiteen museo

Puutarhan jälkeen lähdin sitten kohti Verikirkkoa. Se oli aivan fanialueen kyljessä myös, mutta toisella puolella ja sinne päästäkseen piti kiertää jonkin verran. Lopulta sitten löysin sen käveltyäni ensin pääkatu Nevsky Prospektille ja palaten sieltä kohti Fan Festia. Jälleen tyydyin vain katsomaan rakennuksen läheltä ulkoa enkä mennyt jonottamaan lippua sisälle. Kadunpätkällä, joka johti Nevskylta Verikirkolle oli lukuisia katukauppiaita, jotka myivät kaikkea mahdollista, mutta en sortunut vielä.


Verikirkko


Sen sijaan palasin Nevskylle etsimään kaverini suosittelemaa italialaista ravintolaa, jossa hän oli käynyt kolmesti ollessaan Pietarissa aiemmin keväällä. Pienen whatsappviestittelyn jälkeen onnistuin paikallistamaan Marcelisin sijainnin. Ravintola sijaitsee Anitskovin sillan kupeessa toisella puolen suojatietä McDonaldsiin nähden. Tummanruskea sisustus miellyttää silmää ja tarjoilijat osaavat englantia. Halukkaille on myös ulkoterassi.


Suositus tälle italialaiselle ravintolalle

Pizza margharita, nami nami

Tilasin koko matkan ajan himoitsemaani pizzaa ja kylkeen tietysti Coca-Colan. Maku oli hywä ja ennen kaikkea maha tuli täyteen, mikä oli tärkeintä. Tässä vaiheessa kello oli puoli kaksi. Olin onnistunut siis kiertämään nähtävyydet noin kolmessa tunnissa. Ruokailun jälkeen aloin etsimään Gostiny Dvor -ostoskeskusta, koska siellä oli Adidaksen liike, josta pyrin metsästämään jotain Argentiinaan liittyvää seuraavaksi päiväksi. Kauppakeskus oli puolivälissä ravintolaa ja Verikirkkoa. Valitettavasti kuitenkin jäljellä oli vain muutama XL-paita, joten ostokset jäivät tekemättä. Muutenkin pelipaitatarjonta oli pelkästään noiden Adidas-liikkeiden varassa koko kaupungissa ja jäin todella kaipaamaan katukauppiaita, joilta olisi saanut ostaa nimellisiä pelipaitoja tai sitten edes Adidaksen varastojen olisi pitänyt olla todella paljon laajemmat.

Tuo kauppakeskus oli sikäli mielenkiintoinen, että kaupat sijaitsivat peräkkäin samalla tasolla ja liikkeestä toiseen vain käveltiin varashälyttimien läpi. Toisessa kerroksessa oli pieni jalkapallomuseo, johon oli ilmainen sisäänpääsy. Siellä oli jotain venäläiseen jalkapalloon liittyvää ja lisäksi muun muassa allekirjoitettu sopimus näistä kisoista kahdeksan vuoden takaa. Museon jälkeen palasin ykköskerrokseen ja siellä oli taas yksi virallinen matkamuistomyymälä. Tein reissun ensimmäiset tuliaisostokset, kun ostin siskolleni punaiset verkkahousut, koiralle kisamaskotin ja toiselle vanhemmistani lasisen tuopin kisavärityksessä. Housut maksoivat ainakin 5000 ruplaa muistaakseni, mutta onneksi otin oikean koon ja housut olivat sopivat. Muut olivat sitten 10 euron luokkaa.

Ostosten jälkeen kello oli noin kolme ja ajattelin mennä jonottamaan fanialueelle hyvissä ajoin. Jonoa oli kuitenkin jo kertynyt reippaasti ja tässä kohden tulee reissun toinen miinus eli järjestelyt alueelle päästäkseen olivat kehnot. Jälleen pienestä portista ahdettiin pieni määrä ihmisiä kerrallaan sisään varsinaiseen jonoon, mutta tosiaan Verikirkon edustalla ihmiset olivat vain massiivisessa sumpussa ja pyrkivät ahtautumaan sisään aina, kun portti avattiin. Lopulta sitten 40 minuutn jonotuksen jälkeen pääsin niin pitkälle, että edessä oli turvatarkastus. Laitoin repun hihnalle ja kävelin itse kopeloitavaksi. Virkailija käski avaamaan reppuni ja siellä oli kielletty esine. Nimittäin lasia ei saanut tuoda alueelle ja olin juuri ostanut lasituopin virallisesta kisamyymälästä. Noh, neuvottelin hetken englannintaitoisen vapaaehtoisen kanssa ja ehdotin, että heitän lasin roskiin, koska en jaksaisi alkaa viemään reppua erilliseen säilöön uudestaan valtavan ihmismeren läpi. Hän maanitteli minua olemaan heittämättä lasia pois ja viemään se säilöön. Lopulta sitten pidin lasin itsellä ja minut ohjattiin takaisin kirkon edustalle. Hyppäsin aidan yli ja raivasin tieni takaisin Nevsky Prospektille, koska en tosiaan jaksanut alkaa jonottaa uudestaan, joten päätin palata hotelliin katsomaan peliä metrolla.


Fan Fest -alueen ulkopuolella ollut ihmissumppu, jonka läpi raivasin tieni, kun jouduin poistumaan alueelta

Lievä takaisku, mutta olin siinä vaiheessa jo niin väsynyt kävelyyn, että pidin jopa positiivisena asiana sitä, että pääsin makoilemaan hotelliin. Jälkeenpäin ajatellen en koe menettäneeni mitään, koska isännät teurastettiin rumasti 3-0. Hotellilla olin takaisin juuri alkuvihellyksen aikaan eli keskustan ruuhkasta kesti tunnin verran päästä takaisin levolle.

Lepäilin pari tuntia ja pelin jälkeen lähdin vielä käymään Galleriessa mahdollisen Argentiina-paidan vuoksi, mutta tuotteet olivat loppu sieltäkin, joten palasin tyhjin käsin. Lisäksi mahaani alkoi sattua menomatkalla jostain syystä, mutta sain pidettyä ripulin sisällä siihen asti, että palasin hostelliin mäkkärin kautta, josta otin mukaan ranskalaiset ja Big Macin. Hostellissa ehdin haukata yhden ranskalaisen, jonka jälkeen juoksin yhteisiin vessatiloihin ja päästin varpusparven laukalle. Loppuillan katsoin B-lohkon ratkaisupelejä. Kiehuin, kun Portugali menetti lisäajalla lohkovoiton, koska se pilasi kaikki kisaveikkaukseni kaaviot ja siirsi heidät vaikeammalle puolelle. Kiitos vain Rontulle pilkun missaamisesta. Kaksi epätoivottua maalia, joista toinen sai tapahtua, mutta että molemmat. Uskomatonta. Olin toki painanut livestä Iranin tasoitusta ja Espanjan overia, joten sikäli sain rahaa hieman, mutta se ei poistanut kokonaan kärsimystä ja minulla kesti kauan saada unen päästä kiinni.

Tiistai 26.6.2018

Viimeinen pelipäivä. Heräsin kymmenen aikoihin. Suunnitelmana oli aamupäivällä hoitaa loput tuliaisostokset Galleriesta, johon menin varmaan jo viidettä kertaa ainakin. Mikäpä siinä tosiaan oli kävellä vartin verran suoraa tietä pitkin kohteeseen ja saada peruskestävyysliikuntaa matalilla sykkeillä. Tuliaiseksi ostin maatuskan, soittorasian sekä hygieniatuotteita. Lisäksi ostin itselleni fanikaupasta lasituopin, eräästä urheiluliikkeestä t-paidan ja Pietarin SKA:n myymälästä heidän tyylikkään sinisen snapbackin 1000 ruplalla, koska kotona odottanut ilmaiseksi voitettu Nordicbetin lätsä oli jo niin kulunut ja keltaantunut. Lisäksi ruokailin yläkerroksissa amerikkalaisessa grilliravintolassa, jossa tilasin maukkaan burgerin ja grillattuja vihanneksia. Ehkäpä reissun maukkain ruoka-annos lopulta ja nälkä lähti. Hintaa tuli 1060 ruplaa, mutta koska tarjoilija oli niin ystävällinen ja näytti aivan snookerpelaaja Neil Robertsonilta, tippasin häntä reilusti ja jätin käteistä 1500 ruplan verran. Hän kiitti kovin ja poistuin tyytyväisenä.


Burger, ranskalaiset ja grillatut vihannekset Neil Robertsonin tarjoilemana

Palasin hotellille hyvissä ajoin ja rentouduin hetken ennen stadionille lähtöä. Lisäksi haukkasin pientä välipalaa banaanin, suklaakeksien ja juotavan jogurtin muodossa. Tällä kertaa jätin repun suosiolla hostelliin ja otin mukaan vain kännykän, lompakon, ottelulipun ja FAN-ID:n. Passin kopio oli lompakossa. Ottelu alkoi iltayhdeksältä, mutta itse lähdin matkaan jo 16:45 metrolla kohti Krestovsky Ostrovia päästäkseni käppäilemään rauhassa upeaa puistokatua. Matkalla pysähdyin katsomaan Tanskan ja Ranskan välistä ensimmäistä puoliaikaa kadun vasemmalla puolella olleeseen ravintolaan, jossa on pari isoa screeniä. Puoliajalla kävelin kadun loppuun stadionin edustalle ja menin heti portista sisään. Kuten ensimmäisessä Pietarin pelissä, portti oli numero kuusi ja se on puistokatuun nähden hieman oikealla. Tarkistukset menivät jo tutun sulavasti, mutta koska minulla oli tällä kertaa aurinkolasit päässä, jouduin riisumaan ne hetkeksi, jotta virkailija sai verrattua FAN-ID:ta ja kasvojani.


Sää oli täydellinen, ei voi muuta sanoa

Aurinko helli Krestovskyn stadionia

Välittömästi tarkastuksesta päästyäni kävelin fanikauppaan ja ostin Argentiinan huivin 1500 ruplalla. Todella tyylikäs vaaleansininen huivi oli mukava kietoa kaulaan lämmittämään, koska yllä oli vain ohut Asicsin juoksupaita, koska muita paitoja ei ollut enää puhtaana. Pohdin toki Litmasen Kuningas-paidan päällelaittoa, mutta en halunnut tulla tunnistetuksi forumistina. Huivin oston jälkeen kävelin Coca-Colan pisteelle, jossa oli iso screeni ja katsoin loppuun Tanskan ja Ranskan ottelun.


DEN-FRA screeniltä

Tyylikäs huivi muistoksi Messiaan viimeisestä voitokkaasta MM-ottelusta

Sen jälkeen sitten valuin stadionin uumeniin. Blokkini oli B216 ja istumapaikka rivillä 14. Olin siis hivenen ylempänä kuin edellisessä Pietarin pelissä, mutta samalla lähempänä keskiviivaa kulmauksessa, joten periaatteessa näin hieman enemmän tapahtumia sivusta enkä pelkästään taktisesta kuvakulmasta.


Nigeria-Argentiina ottelun kuvakulma

Pelivalintani otteluun olivat 2-1 tulosveto sekä se, että Messi tekee maalin voittavassa joukkueessa. Molemmat napsuivat lopulta ja hyvä niin, koska viimeisen illan kunniaksi olin mennyt ALL IN Messin maaliin kertoimella 2,20. Ennen peliä hain käytävältä kaksi olutta, jotta sain mukit muistoksi. Lisäksi söin kalkkunajuustoleivän, joka oli kyllä melko kuiva, mutta meni paremman puutteessa. Moskovan kuuma koira oli silti paremman makuista.


Älkää ostako, jollette ole todella nälkäisiä

Palasin katsomoon tunti ennen peliä ja vieressä istui tosiaan yksi suomalainen, joka oli aiemmassa pelissä ollut samalla rivillä. Vaihdoimme muutaman sanasen ajoittain. Toisella puolellani istui Nigerian väreihin, kaapuun ja lippuun sonnustautunut keski-ikäinen mies, joka huusi innokkaasti joko "Messi go home", "Musa!", "Moses goal" tai "let's go boys". Ilokseni huomasin kuitenkin, että Argentiinan kannattajat olivat valloittaneet oman päätyni ja heidän laulujaan oli unohtumatonta kuunnella. Vamos Argentina raikui valtavalla volyymilla. Kun Messi esiteltiin alkulämmittelyn aikana, he räjähtivät huutoon. Henkilöpalvonta oli sairasta.

Tutkin toki samalla kokoonpanoja. Argentiina pelasi jo edellisiltana vuodetulla avauksella. Nigeria ryhmittyi 3-5-2 muotoon. Kroatia lepuutti kaikkia paitsi Modricia ja Perisicia, mutta luotin edelleen heihin ja siihen, että Islanti ei otteluaan voita, jolloin Nigeria tai Argentiina menisi jatkoon. Oli hienoa nähdä myös huipputuomari Cakir livenä. Kansallislaulut olivat tutun huumaavaa kuunneltavaa. Avausjakson alussa Messias painoi heti maalin minun päätyyn/kulmaukseen, jolloin millään muulla ei oikeastaan enää ollut väliä, koska näin heidän maalinsa livenä läheltä. Toisella jaksolla Chelsean miehenä nautin myös Moseksen maalista, vaikka toki toivoin Argentiinaa jatkoon lohkosta. Kliimaksi kasvoi loppua kohden, kunnes Rojon maalin myötä yleisö sekosi. Kokemus, jonka muistan loppuelämäni. Samalla puristelin sitä, että Islanti ei tee toista osumaa rankkarimaalinsa jatkoksi eikä onneksi enää tehnyt. Loppulukemat 2-1 ja samalla elämäni vaikuttavin pallopelielämys. Lyhyttä analyysia pelaajista vielä seuraavaksi muutaman kuvan jälkeen:

Avausmaalin juhlintaa

Messiaan vapaapotku tolppaan

Moses ei erehtynyt pisteeltä, tuomari vielä torikokouksen piirittämänä

Argentiinalaisten huumaa

Argentiina:
- Armani oli maalilla solidi. Varmat vastaantulot. Olemus rauhallinen.

- Tagliafico ei ollut niin hyvä kuin aiemmissa peleissä. Enemmän harhasyöttöjä.
- Otamendilta peruspeli, paini kiitettävästi.
- Rojo oli hyvä ja vastasi tietysti voittomaalista. Ei ongelmia kamppailuissa toisin kuin sitten aikanaan Ranska-ottelussa
- Mercado keskitti voittomaalin. Juokseminen on kulmikasta, mutta voitti silti juoksupallot selustaan. Paransi ottelusta Kroatiaa vastaan.

- Banega antoi timanttisen syötön avausmaalin. Ihan hyvin pelin sisällä ja rytmitti hyökkäyksiä ainoana.
- Mascheranon chipit menivät usein päädystä pitkäksi, vaikeuksia saada palloa kärjille. Keskikentän kamppailuissa kohtalaisen varma.
- Pereziin pätevät samat sanat, ei pystynyt ruokkimaan kärkiä.
- Enkeli eli Di Maria oli hyvä. Avausjaksolla hankki vaparin hyvän spurtin päätteeksi. Ilman muuta ansaitsi olla avauksessa Mezan sijaan. Pidin nopeudesta ja taidosta ahtaassa tilassa. Tehot konkretisoituivat sitten vasta Ranskaa vastaan.

- Higuain oli targettina solidi. Turhan usein vain etäisyys oli liian iso, jotta hän olisi pystynyt pudottamaan palloja keskikentille.
- Messiaan maali oli unelma nähdä ja kun se toteutui vielä pelin alussa minun päätyyn, olin huumaantunut. Riittävän hyvin pelin sisällä ja tarjosi vielä Higuainillekin maalipaikan avausjaksolla läpisyötön myötä sekä laukoi vapaapotkun tolppaan.

- Pavon toi vauhtia vaihdosta oikeaan laitaan, mutta keskitykset eivät löytäneet omia.
- Meza oli vasemmalla laidalla turhake, päätyrajakuljetukset päättyivät tuloksettomina.
- Aguero tuli lopussa sisään ja oli pahoin pelin ulkopuolella. Silti oli hienoa nähdä hänetkin livenä peliasussa.

Nigeria:
- Uzoho oli voimaton maaleille.

- Omerou mokasi avausmaalissa päästäen Messiaan selustaan, kiitän toki häntä elämyksen tarjoamisesta.
- Balogun oli varma katkoja, Bundesliiga-kokemus näkyy. Hankki pilkun toisella jaksolla.
- Troost-Ekong paransi esityksiään ja ei enää tehnyt sijoittumisvirheitä. Oli erityisesti ilmapalloissa kliininen Balogunin tavoin.

- Moses maalasi pilkulta ja sain sen nauhalle. Vakuutti myös alaspäin pl. voittomaali, jossa ei ehtinyt estämään Rojon maalia.
- Ndidi oli atleetti kolmen keskikentän oikeana jantterina. Ei toki omaa kykyjä ylöspäin, vaan on alibisyöttelijä.
- Mikel oli huonompi kuin reenipeleissä, joita häneltä näin. Tempokuljetukset maalia kohti loistivat poissaolollaan. Kamppaili toki vahvasti.
- Etebo vastasi erikoistilanteista. Yhden vaparin hän laukoi sivuverkkoon toisella jaksolla, muutoin laadussa ei ollut kehuttavaa.
- Idowu oli pääpalloissa yllättävän hyvänä vasempana laitalinkkinä. Ylöspäin oli pimennossa, ketteryys vakuutti. Pysyi Messiaan kyydissä.

- Musa oli hyvä kuten Islantia vastaan. Avausjaksolla pääsi laukomaan ainakin kerran boksin rajalta. Pallo pysyi mukana kivasti ja pelasi odotettua paremmat kisat.
- Iheanacho tuhlasi ja jäätyi kahdesti avausjaksolla kuljetuksen päätteeksi, joten lähti ansaitusti vaihtoon tauolla.

- Ighalo missasi toisella jaksolla yhden paikan laukoen ohi tilanteessa, jossa tarkasteltiin myös sitä, saako Nigeria toisen pilkun.
- Iwobi ja Siwy olivat niin vähän aikaa kentällä, että heistä on vaikea sanoa sen kummempia arvioita.

Taktisena elementtinä pelistä jäi mieleen se, että Nigerian puolustusmuoto oli 5-4-1, jolloin Musa ja Iheanacho laskeutuivat laidoille ja Etebo prässäsi piikissä. Tämä siis avausjaksolla. Toisella jaksolla pelin jännittävyys pehmensi analyysiaivoni.

Poistuin stadionilta tietysti vasta, kun pelaajat olivat menneet koppiin. Paluumatkalla puistokatua pitkin hymyilin vain ja hengitin raikasta ilmaa pimenevässä illassa, koska pyrin vain purkittamaan sen unohtumattoman tunteen aivolokeroihini loppuelämäksi, joten kävelin tarkoituksella hitaasti ja annoin aisteilleni aikaa havainnoida vielä viimeisen kerran MM-futiksen tunnelmaa. Hostellissa olin lopulta noin 00:20. Pakkasin laukun ja repun valmiiksi aamun kotiinpaluuta varten ja kömmin nukkumaan.


Taisto on tauonnut

Keskiviikko 27.6.2018

Heräsin hieman ennen yhdeksää, kävin suihkussa ja join viimeisen juotavan jogurtin sekä viimeiset Prismasta ostetut suklaakeksit. Sen jälkeen tarkistin taas neuroottisesti kuuteen kertaan, että kaikki varusteet ovat pakattuna. Kirjauduin ulos hostellista noin kello 9:45, jonka jälkeen lähdin metrolla kohti Finlandskin asemaa. Polettiautomaatti ei toiminut, joten jouduin vaihtamaan viereiseen koneeseen, joka lopulta hyväksyi kolikkoni ja antoi minulle poletin, jolla pääsin portista läpi. Sen jälkeen sitten vain samaa reittiä kuin tullessa ensimmäisenä päivänä, mutta vain päinvastaiseen suuntaan. Perillä Ploschad Leninalla olin puoli yksitoista eli tunti ennen junan lähtöä. Allegro-juniin oli oma sisäänkäynti kansainvälisessä aulassa, johon virkailijatäti ohjasi minut, kun meinasin mennä väärästä ovesta sisään.

Laukku ja reppu läpivalaistiin, jonka jälkeen kävin vessassa ja ostin kahviosta Haribo-makeispussin sekä Fantan evääksi. Junaan päästäkseen piti näyttää passi ja FAN-ID. Tällä kertaa istuin käytäväpaikalla. Rajatarkastaja tsekkasi niin ikään junassa passin, FAN-ID:n sekä maahantulokortin keräten sen lopulta pois leimanannon jälkeen. Suomen puolelle päästyämme passi piti vielä kerran näyttää, mutta muutoin selasin internettiä läpi ja kuuntelin musiikkia sekä söin Haribo-karkit ennen Helsinkiin saapumista, jossa olimme kymmenisen minuuttia aikataulusta myöhässä eli noin 15:05. Sen jälkeen hain nopeasti Subwaysta eväät bussimatkalle Turkua kohti ja kiirehdin Kamppiin kymmenen minuuttia ennen bussin lähtöä. Ehdin hotkimaan leivät naamariin vielä ennen liikkeellelähtöä. Bussissa sitten aikani kului väijyessä Ruotsi-Meksiko -kamppailua, jonka toista puoliaikaa ehdin katsomaan lopulta kotiin asti ja näkemään samalla sen, kuinka Saksan turnaus sensaatiomaisesti päättyi jo alkulohkoon.

Järjestelyt toimivat siis vielä tiivistettynä loistavasti. Poliiseja oli kaikkialla kadunkulmissa, metrossa ja stadionilla turvaamassa kulkureittejä. Spartakin stadionin laukkusäilön hitaus poistuttaessa ja Pietarin Fan Fest -alueelle ahtautuminen jäivät mieleen ainoina huonosti toimineina asioina. FAN-ID:lla pääsi kätevästi kulkemaan paikasta toiseen. Jos listaisin reissun viisi kohokohtaa, ne olisivat Messiaan maali livenä uskomattoman haltuunoton jälkeen, Pietarin stadionille johtanut puistokatu, Belgian maalitalkoot, Eremitaasi sekä Verikirkko ja yöjuna.


Kiitos kaikesta jalkapallon MM-kisat 2018!
mustajoki

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: FC Lahti


Vastaus #2 : 30.06.2018 klo 21:49:40

Raportille Tuoppi
Zenit-29

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Zenit


Vastaus #3 : 30.06.2018 klo 22:13:23

Luin mielenkiinnolla. Ehkä törmättiin Nigeria ottelun jälkeen.
Perusveijo

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: HJK


Vastaus #4 : 30.06.2018 klo 23:24:16

No nyt oli perusteellinen rapo 8) Ylos
FR

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Tamperelainen jalkapallo, brittiasenne


Vastaus #5 : 01.07.2018 klo 10:30:36

Hieno raportti. Ylos

Ainoa miinus tulee ruokailuista. Hyvää venäläistä ruokaa tarjolla ja sitten sorrutaan Burger Kingiin, hot dogeihin, Mäkkäriin ja pizzaan. ;)

Mutta upea matka, olisinpa itse ollut mukana.
Salming

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Huuhkajat, Chelsea FC


Vastaus #6 : 01.07.2018 klo 15:29:02

Luin mielenkiinnolla. Ehkä törmättiin Nigeria ottelun jälkeen.
Hmm, en muista ainakaan jutelleeni kellekään suomalaiselle poistuessa. Kerro toki lisää.

Hieno raportti. Ylos

Ainoa miinus tulee ruokailuista. Hyvää venäläistä ruokaa tarjolla ja sitten sorrutaan Burger Kingiin, hot dogeihin, Mäkkäriin ja pizzaan. ;)

Mutta upea matka, olisinpa itse ollut mukana.
Kiitoksia. Olin sen verran tiltissä kahden ensimmäisen päivän jälkeen pieniin annoksiin ja kielimuuriin, että oli turvauduttava McDonaldsiin nälän tyydyttämiseksi. Mutta joo olisi kyllä pitänyt silti maistella enemmän paikallista ruokaa. Jääköön se sitten seuraavaan reissuun itänaapuriin, jos se joskus isännöi jotakin toista suurtapahtumaa.
Valbuena

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Olympique de Marseille


Vastaus #7 : 01.07.2018 klo 17:05:24

Hieno raportti! Ylos
lollz

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: JJK


Vastaus #8 : 02.07.2018 klo 00:12:10

Mahtava raportti, kiitos! Erityismaininta perusteellisuudesta ja vaatteiden yksityiskohtaisesta erittelystä. :)
Salming

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Huuhkajat, Chelsea FC


Vastaus #9 : 02.07.2018 klo 00:24:18

Mahtava raportti, kiitos! Erityismaininta perusteellisuudesta ja vaatteiden yksityiskohtaisesta erittelystä. :)
Kiitän. En osaa tiivistää, joten perfektionistina kirjasin kaiken muistiin. Lisäksi haluan muistaa tarkasti viidenkin vuoden päästä sen, että millainen kisareissuni olikaan ja tämä raportti auttanee siinä.
anselmibanda

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: FC Bayern München, LoPS 04 Black, LoPS 04 Yellow


Vastaus #10 : 02.07.2018 klo 03:30:19

Kiitoksia, mielenkiintoista luettavaa. Itsellä lähtö Pietariin parin tunnin päästä, joten ajankohtaista infoakin tuli runsaasti.
chila

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: PK-37, JIPPO & LAHI


Vastaus #11 : 02.07.2018 klo 07:13:36

Hieno ja mielenkiintoinen raportti. Kiitos!
Jalkapalloministeri

Poissa Poissa


Vastaus #12 : 03.07.2018 klo 10:23:56

Perusteellinen raportti Ylos

Olisin ostanut myös leipää, mutta niiden päiväykset menivät umpeen samana päivänä eivätkä ne näyttäneet kovin houkuttelevilta, joten tyydyin sitten vain ostamaan meetwurstia suolaisen nälkään.
Luultavasti kyseessä oli valmistuspäivä, Venäjällä on tapana ilmoittaa se elintarvikkeissa.

Jääköön se sitten seuraavaan reissuun itänaapuriin, jos se joskus isännöi jotakin toista suurtapahtumaa.
EM-kisojen 2020 yksi alkulohko pelataan Pietarissa
Salming

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Huuhkajat, Chelsea FC


Vastaus #13 : 03.07.2018 klo 10:32:16

Perusteellinen raportti Ylos
Luultavasti kyseessä oli valmistuspäivä, Venäjällä on tapana ilmoittaa se elintarvikkeissa.
EM-kisojen 2020 yksi alkulohko pelataan Pietarissa
Selvä homma, hyvin mahdollista tuo valmistuspäivän ilmoittaminen, koska muistaakseni yhdessäkään leipäpussissa ei ollut päivämäärää tulevaisuudesta.

EM-kisat ja Pietari kuulostavat oikeinkin mielenkiintoiselta yhdistelmältä, koska stadion teki minuun vaikutuksen. Näköjään puolivälieriin asti tuolla pelataan kahden vuoden päästä.
Demas

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: aakkosjärjestyksessä: ACO, Arse, Barca..jne


Vastaus #14 : 03.07.2018 klo 14:30:46

Erinomainen raportti Tuoppi  näkee että asiaan paneuduttu. Mukavasti kaikkea pientä yksityiskohtaa mukana! Lisää tämmöisiä :)

 
Sivuja: [1]
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines