PS. Olenko muuten ainoa joka EI usko suoraan nousuun heti vuoden päästä?
Hyvinhan se meni!
- Kerrankin ei tarvitse kuumotella päätöskierroksen viime minuuteilla Punahousujen ja muiden keskinäisten pelien tuloksia.
- Kaikkien aikojen paras Zweite-kausi takana
- HSV onnistui säilyttämään sarjapaikan
- HSV onnistui välttämään karsinnatkin
Ei vaan, tekisi mieli sanoa että uskomatonta, mutta eihän tämä edes ole. Mikä muu joukkue maailmassa voisi moisen 0:4 derbyeuforian jälkeen sinetöidä kauden kahdeksalla voitottomalla pelillä ja pahimpien kilpailijoidenkin jeesatessa parhaansa mukaan menettää silti nousupaikat tyystin?
Ei tuosta suuria analyyseja osaa vetää, mutta tehottomuus on avainsana. 33 ottelun jälkeen 42 tehtyä maalia ja maaliero +-0 on lukema jolla ei missään ikinä voi ansaita nousua.
Jotenkin aina olen karsastanut foorumiamatöörien ja muidenkin helppoa jälkiviisautta, mutta mielenkiintoista olisi tietää missä yleisön suursuosikki Titzin kanssa nyt oltaisiin? Potkuihinhan ei ollut muuta syytä, kuin että johtokunta näki Titziltä puuttuvan ominaisuudet kauden tavoitteeseen - suoraan nousuun:
Es gehört zu unserer Verantwortung, die sportliche Situation sachlich zu analysieren. Wir sind zu der Erkenntnis gelangt, dass wir leider nicht die angestrebte Entwicklung genommen haben und ein erhöhtes Risiko sehen, dass wir unser Saisonziel verfehlen werden“Mielenkiintoista nähdä kuten edellä mainittua mihin tämä pelaajiston suhteen johtaa? Ei äkkiseltään hirveän montaa pelaajaa tule mieleen jonka hinnan ja laadun suhteutettuna tahtoisin ensi kaudellakin nähdä Punahousuissa..: Pollersbeck mahdollisuuksien mukaan kyllä (tähänhän tosin huhuttiin jotain Skotlannin vahvistusta jo), Bates ja van Drongelen kyllä, samoin Vagnoman. Keskikentällä Huntille vielä vuoden jatko, samoin varauksin ainakin itelle positiivisesti mieleen jäänyt Jairo, ja Jatta ja Özcan ovat jo tainneetkin sopia jatkosta. Hyökkäyksestä Wintzheimer. Tekemistä riittää.
Valmentaja? Ihme jos Wolfia ensi kaudella penkillä nähdään. Vaikka Hampuria on usein monista hätäisistä vaihdoista suomittu, niin olisiko nyt todella ollut sen paikka? Vai olisiko joukkueesta sitä yhtenäisyyttä ja ratkaisijoita löytynyt seisoi kentän laidalla sitten kuka tahansa?
Kyllä tämä kevät mukavasti taas kruunasi jo sieltä paperipallosta kymmenisen vuotta sitten alkaneen,
vastasyntyneen lapsen lailla puhtaan ja vilpittömän,
sieltä kivikkoisimmastakin maasta kuivuuden keskellä versovan,
aina tähänkin päivään jatkuneen,
aidon ja rehellisen vitutuksen.