Oletko oikeasti sitä mieltä, että lihastasapainolla, lihaskireyksillä, liikkuvuuden puutteilla, liikehallinnan puutteilla jne. ei ole mitään yhteyttä apofysiittien kehittymiseen? Vai ajatteletko, että kaikki valmentajat osaavat kiinnittää näihin asioihin huomiota?
Minä ainakin olen ollut siinä käsityksessä, että esimerkiksi polven liikekontrollin puutteet altistavat polven apofysiiteille, koska polvi ei pääse toimimaan optimaalisesti ja jänteisiin tulee hiukan väärän suuntaisia ja kovia nykäisyjä. Puhumattakaan sitten akuuteista polvivammoista, jotka johtuvat suurelta osin liikehallinnan pettämisestä.
Jos sinulla oikeasti on tietoa ja näkemystä tästä asiasta, niin voisitko vaikka selittää ja perustella vähän tarkemmin mitä tarkoitat?
Ei noiden yhteydestä tietääkseni mitään näyttöä ole apofysiiteissä. Ja sitäkin vähemmän esim fysioterapeutilla olisi annettavana mitään spesifiä ohjetta noiden ehkäisemiseen. Rasitus ja kasvun vaihe noihin yhdessä vaikuttavat.
Vammojen ehkäisyyn noilla asioilla on taas tutkimusten mukaan vaikutusta, samoin kuin hyvällä lämmittelyllä. Tosin ei noissakaan ole mitään näyttöä, että jollain yksilöllä joku tietty harjoittelu auttaisi, eli jokainen henkilökohtaisesta fysioterapeutista noissakaan kymmenvuotiaana hyötyisi.
Enkä epäile, että kaikki valmentajat jo olisivat sisäistäneet nämä asiat. Esim täälläkin välillä näkee näitä kommentteja joissa naureskellaan ilman palloa lämmitteleville junnujoukkueille. Mutta valmentajien kouluttaminen aiheesta olisi varmasti hyödyllistä.
Hoitona apofysiitteihin auttaa tutkitusti niiden aiheuttaman rasituksen riittävä keventäminen (ja kasvun päättyminen). Hyvähän korvaavana harjoitteena on yleensä hyödyllisiä lihastasapainon parantamisia tehdä, jos ei varsinaista reeniä voi tehdä. Mutta lähinnä malttia nuo vaativat.
Ja ei tuo lihastasapainon ja liikehallinnan lisääminenkään mitään rakettitiedettä ole. Valmentajan/pelaajan/vanhemman kannalta kyse on enemmän asenneasiasta. Siinä vaiheessa jos homma on vedetty pidemmälle vituiksi, voi tietenkin fysioterapeutista olla apua korjaamisessa.
Henk koht näen monipuolisen liikkumisen tärkeimpänä tuossa puhutussa ikäryhmässä. Siis lajiharjoittelun lisäksi monipuolinen liikunnan harrastaminen ja hyötyliikunta. Itse jalkapalloa harrastavan superjunnun kanssa esim käyn kiipeilemässä, trampoliineillä hyppimässä, metsässä pyörimässä, uimassa, hiihtämässä jne ja yritän välttää autolla liikkumista. Kilpamielessä yksi laji on minusta ihan riittävä - varsinkin kaksi useamman kerran viikossa harjoiteltavaa palloilulajia yksipuolistaa liikuntaa ja sikäli tuota lihastasapainoakin helposti huonontaa.
Valmentajien lisäksi vanhemmille saisi olla enemmän koulutusta nuorimpien urheilijanalkujen liikunnasta, levosta, ravinnosta jne.
Mainitussa Terve Urheilija-ohjelmassa on todella hyvää asiaa (joskin kannattaa lukea mihin jonkin asian edes väitetään vaikuttavan tai mistä näyttöä sanotaan olevan).
