CHELSEA FOOTBALL CLUBPerustettu: 1905
Kotistadion: Stamford Bridge (41,631)
Omistaja: Roman Abramovich
Puheenjohtaja: Bruce Buck
Päävalmentaja: Maurizio Sarri
MestaruudetLiiga: 6 (1954-55, 2004-05, 2005-06, 2009-10, 2014-15 ja 2016-17)
FA Cup: 8 (1969-70, 1996-97, 1999-00, 2006-07, 2008-09, 2009-10, 2011-12, 2017-18)
UEFA Champions League: 1 (2011-12)
UEFA Europa League: 1 (2012-13)
Liigacup: 5 (1964-65, 1997-98, 2004-05, 2006-07 ja 2014-15)
Cup-voittajien Cup: 2 (1970-71 ja 1997-98)
UEFA Super Cup: 1 (1998)
Charity Shield / FA Community Shield: 4 (1956, 2000, 2005 ja 2009)
________________________________________
Arrivederci, Antonio Conte!
Jälleen yksi aikakausi seurassa päättyi, kun Antonio Conten lähtö parin kuukauden arpomisen jälkeen vahvistettiin.
Conte toi mukanaan Valioliigassa melko heikolla menestyksellä (mm. van Gaal) aiemmin käytetyn kolmen topparin systeemin, joka ensimmäisellä kaudella mullisti Valioliigan ja kausi päättyi pokaalijuhliin, kun vastustajilla ei vielä ollut aseita italialaisen käyttämää 3-4-3 taktiikkaa vastaan pelaamiselle. Melkein heti pokaalin nosteluiden jälkeen alkoikin sitten alamäki, johon lähtölaukaukset annettiin tapauksen Diego Costa myötä ja Conten tulevaisuudella alettiin spekuloida jo hyvissä ajoin viime kesänä.
Itse toivoin, että Conte olisi vuosi sitten palkintona sensaatiomaisesta mestaruuskaudestaan saanut seurajohdolta sataprosenttisen tuen ja riittävästi resursseja oikeasti haluamiensa pelaajahankintojen tekemiseen, niin oltaisiin nähty mihin italialaisen rahkeet mm. CL:n puolella olisivat oikeasti riittäneet, mutta johtoportaassa oltiin toista mieltä ja ennusmerkit kaudelle olivat hyvin samanlaiset kuin parilla edellisellä mestaruuskaudella, jolloin seura syyllistyi täysin samaan virheeseen ajattelemalla, että mestarijoukkue on jo entuudestaan riittävän hyvä ja ei kaipaa vahvistamista. Tällä kertaa tilanne oli vielä pahempi, koska siinä missä esimerkiksi Ancelottin tuplakauden aikoihin liigan taso oli muuten heikompi ja kehnollakin pelillä joukkue oli riittävän hyvä sijoittumaan toiseksi, tekivät tällä kertaa kilpailijat kesän aikana merkittäviä panostuksia jo valmiiksi tasokkaisiin joukkueisiinsa ja näytti jo kauden alla uhkaavasti siltä, että jopa top4-paikasta joutuu tosissaan taistelemaan.
Rahaa toki viime vuonnakin paloi, mutta kyse oli lähinnä Diego Costasta ja Nemanja Maticista saatujen myyntitulojen sijoittamista takaisin korvaajien hankkimiseen. Kesän hankinnoista Morata, Bakayoko, Drinkwater sekä Zappacosta olivat kaikki enemmmän tai vähemmän floppeja ja ainoastaan Rüdigerin voi ensimmäisen Chelsea-kautensa perusteella laskea onnistujien joukkoon, sillä saksalainen pelasi odotetulla tasollaan kuitenkaan suurempia loistamatta. Moratan ja Bakayokon osalta aika näyttää, mihin suuntaan kehityskäyrät jatkossa osoittavat. Viime kaudella kummankaan taso ei riittänyt edes vähää alusta täyttämään Diego Costan ja Maticin heille jättämiä saappaita, mutta mikäli molemmat nyt seuraan jäävät tämänkin kesän yli, niin potentiaalia on paljon parempaan kuin mitä viime kaudella nähtiin.
Varsinkin kannattajien keskuudessa kovaa keskustelua aiheuttaneet wing-backien tontit jäivät lähes kokonaan huomioimatta kesän ikkunassa, ja seuran haaveilema täsmävahvistus Alex Sandro jäi Juventuksen paitaan ja oikeallekin laidalle sisään tuli vain paniikkihankinta italialaispuolustaja Davide Zappacosta. Talven ikkunassa seuraan liittyi ikilupaus Ross Barkley, lainalle lähtenyttä Batshuayita korvaamaan tullut Olivier ”Maailman Komein” Giroud sekä vasemmalle laidalle Alonson kanssa kilpailemaan tullut Emerson, jonka tasosta emme kevään aikana päässeet todistamaan vielä juuri mitään, eli italobrassin suorituksia arvioidaan paremmin vasta tulevalla kaudella.
Kehnosti hoidetuista siirtomarkkinoista alkoikin sitten jo ennen kauden alkua Conten sota sikariporrasta vastaan ja kun tätä valitusta pelaajahankintojen määrästä sekä laadusta jatkui melkein koko kauden, ei se voinut olla aiheuttamatta ylimääräistä närää seuran sisällä, joka varmasti osaltaan välittyi myös pukukoppiin ja sitä kautta pelikentillekin asti. Tämän lisäksi myöskään Conten taktinen uusiutuminen ei jälkimmäisellä sesongilla enää onnistunut niin hyvin vastustajien tietäessä 3-4-3 formaation metkut jo huomattavasti paremmin ja italialaisen työkalupakista ei tuntunut enää uusia keinoja löytyvän. Koska Conten sekä johtoportaan välisten tapahtumien lisäksi kentälläkään ei sen paremmin sujunut, niin tuloksena olikin sitten vähän edellistä mollivoittoisempi kausi ja oikeastaan jo talvella alkoi olla selvää, ettei Conte tule seurassa sopimuksensa loppuun enää jatkamaan.
Sinänsä harmillista että tämä tarina päättyi näin, koska onhan kyseessä hieno valmentaja ja hieno mies, vaikka varmasti vähän vaikea luonne seurajohdon kannalta onkin. Conte varmasti odotti seuran päävalmentajaksi tullessaan, että saisi ’rikkaalta’ Chelsealta suuremmat resurssit käyttöönsä kuin aikoinaan Juventuksessa, josta lähti myös osaltaan johtuen erimielisyyksistä siirtoasioissa, mutta näin ei kuitenkaan käynyt, vaan manchesteriläiset sekä jopa Liverpool osoittivat viimeisen parin kauden aikana huomattavasti suurempaa kunnianhimoa joukkueidensa vahvistamisessa ja tämä ei Contelle kelvannut, kun seurajohdon asettamat vaatimukset menestyksen osalta olivat kuitenkin korkeat. Loppujen lopuksi Conte saa kuitenkin syyttää tapahtumista seurajohdon lisäksi myös itseään kaivettuaan tehokkaasti viime kesästä lähtien omaa kuoppaansa, että miehen lähtö oli oikeastaan vain ajan kysymys.
Olen oikeastaan lopulta jopa melko yllättynyt, että potkuissa kesti näinkin pitkään ja takavuosien Abramovich olisi tuon pistänyt pihalle jo talvella nolojen Bournemouth- ja Watford-tappioiden jälkeen viimeistään siinä vaiheessa, kun Conte noiden pelien jälkeen taisi lehdistölle muistutella että kun hankintoja ei tehty, niin joukkueen taso on tämä. Johtui se sitten Abramovichin liipaisinsormen väsymisestä tai sopivien korvaajien puutteesta, niin joka tapauksessa Conte sai kauden loppuun jatkaa. CL:n puolella tuli hyvän ensimmäisen osaottelun jälkeen lähtö Barcelonaa vastaan ja liigassa meno oli pääosin kehnoa, mutta pientä lohtua joukkueelle ja kannattajille tarjottiin kuitenkin FA Cupin voiton muodossa ja italialaisen viimeiseksi otteluksi jäikin tuo voitokas Wembleyn finaali Jose Mourinhon koutsaamaa Manchester Unitedia vastaan.
Vaikka myös Englannin maajoukkueen kisasuorituksista ja taktisesta puolesta kiitosta on näkynyt enimmäkseen Guardiolan ja Pochettinon suuntaan ja Contea ei ole mainittu lähes missään, niin näkisin itse että Southgaten luotsaaman Englannin pelissä oli vähintään yhtä paljon tekemistä Conten taktiikoiden kanssa kuin vaikutteita ensimmäisenä mainitulta kaksikolta. Ja olihan siellä Southgaten kakkosmiehenä kisoissa Conten mestaruuskaudella ja pitkään ennen sitäkin Chelseassa vaikuttanut Steve Holland, joka varmasti on oman lusikkansa Southgaten taktiseen soppaan laittanut Contelta oppimiensa asioiden perusteella. Kun myös Valioliigassa Conten tultua tuo kolmen topparin systeemi alkoi yleistyä muillakin joukkueilla, niin ei voida kiistää etteikö Contella olisi ollut isoa vaikutusta englantilaiseen jalkapalloon, vaikka tällä erää visiitti vain kahden kauden mittaiseksi jäikin.
Viime kauden tapahtumat jättivät monelta osin vähän huonon maun suuhun, mutta Contelle joka tapauksessa helvetin iso hatunnosto ensimmäisen kauden sankariteoista, päättyneen kauden FA Cup -voitosta sekä Kanten tuomisesta seuraan. Conten lopulliseksi voittoprosentiksi seurassa jäi 65,1% joka on Chelsean seurahistorian korkein luku valmentajalle, joka on pysynyt seurassa yli 100 pelin ajan.
________________________________________
Katsaus pelaajistoonMaalivahdit:
13. Thibaut Courtois (26v, sopimus 2019)
Yksi maailman parhaista maalivahdeista, jolla on allaan hyvät MM-kisat. Vuosi sopimusta jäljellä ja Madridiin siirtymistä huhuillaan mediassa lähes päivittäin. Mikäli riittävän hyvän korvaajan (esim. huhuttu Alisson) onnistuu seura hankkimaan, niin ehdottomasti myyntiin jo tänä kesänä, kun siitä vielä hyvät rahat saa. Muussa tapauksessa pysyköön seurassa vielä yhden kauden ajan ja ensi kesänä sopparin päättyessä muualle, koska mahdollisuudet menestykseen ovat Courtois’n kanssa paljon suuremmat kuin jonkun keskinkertaisen maalivahdin kanssa ja lisäksi ensi kesään mennessä seuralla olisi huomattavasti enemmän aikaa korvaajan etsimiseen.
1. Willy Caballero (36v, sopimus 2019)
Luultavasti jatkaa myös tulevan kauden seurassa. Kisat menivät Caballerolla lievästi sanottuna penkin alle ja viime kaudella myös Chelsean paidassa pientä haparointia oli pari kertaa havaittavissa, mutta silti näkisin että kyseessä on parempi kakkosmaalivahti kuin monilla muilla.
Puolustus:
2. Antonio Rüdiger (25v, sopimus 2022)
Saksalaiselta ihan kelpo suoritus ensimmäisellä Chelsea-kaudellaan. Mukaan mahtui tietysti myös huonojakin pelejä mutta pääosin esiintyi mielestäni hyvin ja ehdottomasti ansaitsee roolia myös tulevalla kaudella. Päättyneen kauden huippuna MotM-tason suoritus FA Cupin finaalissa.
3.Marcos Alonso (27v, sopimus 2021)
Paljon on Alonso saanut myös turhaakin kritiikkiä osakseen, mutta eihän se nyt silti ihan yhtä hyvin mennyt kuin ensimmäinen Chelsea-kausi ja siitä ei mihinkään pääse. Hyökkäyspäähän kova pelote ja vapaapotkut liki jumalaisia, mutta riittääkö puolustuspään taidot ja nopeus puolustajaksi Sarrin futiksessa neljän linjaan ollakseen yhtä tärkeä pelaaja kuin Conten alaisuudessa oli? En olisi siitä ninkään varma, mutta katsotaan nyt.
5. Kurt Zouma (23v, sopimus 2023)
Viime kausi Stokessa lainalla, mitä seuraavaksi? Ei äkkisältään vaikuta Sarrin tyyliseltä topparilta ja kun ehdokkaita noille paikoille löytyy ihan riittävästi muutenkin, niin laittaisin Zouman vielä joko uudelle lainalle tai sitten myyntiin. Mikäli seura päätyy Zouman myymään, niin mielellään takaisinosto-optiolla jos vain mahdollista. Uskoisin näillä tiedoilla kuitenkin enemmän lainapestiin ihan jo sen takia, että Zoumalla on viisi vuotta sopimustaan jäljellä ja potentiaali on edelleen hyvä. Jos Zoumasta ei myöhemminkään topparia Chelsean pelaavaan rinkiin tule, niin tarvittaessa pysyvämpään ratkaisuun ehtii kyllä myöhemminkin ja ainoa skenaario, jossa myynti tänä vuonna pitäisi tulla kyseeseen on pelaajan omasta vaatimuksesta. Kahden vuoden lainapesti johonkin valjuseuraan olisi aika hyvä, kiinnostaisikohan vaikka Fulhamia ranskalaisen palvelukset?
21. Davide Zappacosta (26v, sopimus 2021)
Reisillehän se vähemmän yllättäen meni, kun siirtoikkunan viimeisillä hetkillä piti paniikkinappulaa painaa ja puskista tullut italialainen seuraan hankittiin. Ei osoittanut ensimmäisellä kaudellaan oikein missään vaiheessa olevansa Chelsean tasoisen seuran pelaaja, mutta onko mahdollista vielä parantaa vai pitääkö hyväksyä tappiot ja heivata mies ns. hiuksista vittuun, jos vain jostain Italiasta vielä ottaja löytyy?
24. Gary Cahill (kapteeni, 32v, sopimus 2019)
Kahilaisen uskoisin jäävän melko vähälle vastuulle, sillä miehen taso on jo laskemaan päin ja en oikein muutenkaan tiedä, kuinka hyvin Cahill profiililtaan Sarrin joukkueeseen istuu. Parempia pelaajia topparin tonteille on joukkueella jo omasta takaa nuoremmista pelaajista, ja kun lisäksi huhurintamalla yhtä jos toistakin uutta keskuspuolustajaa on seuraan yhdistetty, niin vaikea nähdä Cahillin enää avainpelaajana jatkavan. Koppipelaajana ja varamiehenä varmasti kuitenkin ihan pitämisen arvoinen ja sopimus ensi kesänä katkolla, joten jääköön nyt ainakin sinne asti.
27. Andreas Christensen (22v, sopimus 2022)
Todella kovan potentiaalin omaavan tanskalaisen toivoisi olevan yksi ensimmäisistä nimistä ensi kauden avauskokoonpanossa. Upean syksyn jälkeen kevätkausi meni Christenseniltä vähän heikommin, mutta sen voinee osaltaan laittaa myös loukkaantumisten sekä väsymyksen piikkiin ja pelasihan joukkue muutenkin alle oman tasonsa kevätpuoliskolla. Hyvä jalalla ja erinomaisen pelinlukukyvyn omaava Christensen kuulostaisi kyllä Sarrin palettiin oikein hyvin sopivalta pelaajalta.
28. César Azpilicueta (varakapteeni, 28v, sopimus 2020)
Tasainen suorittaja jo kuuden kauden ajan, todella hieno pelaaja. Pari edellistä kautta kolmen linjassa topparina pelannut espanjalainen ottanee itseoikeutetusti oman paikkansa oikeana laitapakkina takaisin siirryttäessä neljän linjaan. Jos Cahillin vastuu nykyisestä pienenee, niin melkein voisi antaa jo ihan virallisestikin nauhan Azpilicuetan käteen. Sopimusta tosiaan vain kaksi kautta jäljellä, niin ehdottomasti jatkosopimustarjousta tälle miehelle käteen.
30. David Luiz (31v, sopimus 2019)
Hyvän 16/17 kauden jälkeen sukset ristiin Conten kanssa jo syksyllä ja loppukausi menikin suurelta osin loukkaantuneena, joka varmaan osaltaan oli myös koodinimi koirankopille. Myyntiin, jos ostaja löytyy.
33. Emerson (23v, sopimus 2022)
Emersonin kyvyistä ei vielä viime kaudella saatu oikein mitään käsitystä, kun Romassa ei pelejä pitkän loukkaantumisen jälkeen ehtinyt ennen talvisiirtoa tulla lähes ainuttakaan ja kevätkausikin meni lähinnä vaihtopenkillä istuen. Odotukset ovat kuitenkin korkealla ja mahdollisesti jopa avauksen paikkaa tarjolla, jos esiintyy pre-seasonilla hyvin.
Keskikenttä:
4. Cesc Fàbregas (31v, sopimus 2019)
Jalat eivät enää riitä avainpelaajan rooliin, mutta jäädessään voi silti olla tärkeä palanen joukkueelle penkiltä käsin, sillä onhan Cescin syöttövalikoima lähes vertaansa vailla. En kyllä vastustaisi myyntiäkään, jos sillä saataisiin tilaa joukkueeseen esimerkiksi Loftus-Cheekille.
6. Danny Drinkwater (28v, sopimus 2022)
Hankittiin rotaatiorooliin ja sinänsä kyllä sen hoitikin, mutta ei taida englantilaiselta löytyä potentiaalia suurempaan vastuuseen ja pelaika jatkossakin kortilla. Myyntiin, jos ostaja löytyy.
7. N’Golo Kanté (27v, sopimus 2021)
Hienoin aktiivijalkapalloilija, jota maa päällään kantaa. Ei Chelsean paidassa ihan yltänyt parin edellisen kautensa tasolle, mikä varmasti johtui vähintään yhtä paljon myös muun joukkueen huonosta pelaamisesta kuin ranskalaisesta itsestään. Meneillään todella kovat MM-kisat ja saattaa hyvinkin palata lomiltaan maailmanmestarina takaisin. Nyt sitä jatkosopparia pöytään ja nimet alle ennen kuin PSG:n, Barcelonan ym. tarjoukset onnistuvat miehen pään kääntämään.
8. Ross Barkley (24v, sopimus 2023)
Vähän sama kuin Emersonin tapauksessa, niin myöskään Barkleysta ei kevään aikana nähty vielä oikein mitään ja syyskausi Evertonissakin meni pelaamatta. Olin viime vuosien aikana näkemäni perusteella skeptinen jo siirron aikaan, ja kevään muutamat esiintymiset eivät kyllä vielä onnistuneet mieltäni muuttamaan. Barkleylla on tuleva kausi aikaa näyttää tasonsa, tai saa siirtyä johonkin westhamiin tai crystalpalaceen palloilemaan. Joka tapauksessa seuralta ihan kohtalainen haku, sillä sopimustilanteen huomioiden tuli halvalla ja eiköhän siitä vähintään omat pois saa vaikka vuoden sisällä myyntiin päätyisikin.
10. Eden Hazard (27v, sopimus 2020)
Yksi maailman ehdottomasti parhaista pelaajista ja olisi äärimmäisen tärkeää, että Hazard saataisiin vähintään tämän kauden ajan seuraan jäämään. Sarrin tulon myötä ja ilman CL-futista seura on taas murrosvaiheessa, niin Hazardin jääminen auttaisi huomattavasti tavoitteiden saavuttamista tällä kaudella. Kun viimeiset viisi kautta Hazardilla on mennyt Chelseassa enemmän tai vähemmän puolustusvoittoista jalkapaloa peluuttavien Conten ja Mourinhon alaisuudessa, niin nyt olisi tarjolla Sarrin sexyfootballia, jossa mm. maanmiehestänsä Dries Mertensistä kuoriutui melkoinen maalintekijä, niin luulisi että tuon kortin katsominen voisi vielä kiinnostaa, mutta eipä Hazardia voi myöskään hirveästi syyllistää vaikka päättäisikin vaihtaa maisemaa. Jos lähtee, niin kyhnyä pitäisi se vähintään +150 miljoonaa saada ja sijoittaa ne kokonaisuudessaan laadukkaiden korvaajien hankintaan.
11. Pedro (30v, sopimus 2019)
Hyviä suorituksia Conten mestaruuskaudella, mutta kokonaisuutena ollut kolmen Chelsea-vuotensa aikana pettymys. Jos parempaa tarjolla, niin Pedro viiksenhaivenistaan helvettiin ja äkkiä, mutta kai tuon voi myös rotaatiomiehenä pitää sopparinsa päättymiseen asti ensi kesään. Muutamia muita lähtijöitä joukkueessa tulee kuitenkin olemaan, niin liiallisen vaihtuvuuden välttämiseksi Pedro saa kyllä tarvittaessa siunaukseni jäädä.
14. Tiémoué Bakayoko (23v, sopimus 2022)
Ei onnistunut alkuunkaan täyttämään Maticin jättämää tyhjiötä, mutta on edelleen nuori ja Monacon aikaiset näytöt antavat yhä toivoa paremmasta. Tulevalla kaudella nähdään, onko Bakayokosta joukkueelle tärkeäksi pelaajaksi.
15. Victor Moses (27v, sopimus 2021)
Nousu lainakierteestä mestaruuskauden avainpelaajaksi uudella pelipaikalla ja palkinnoksi siitä soppari 2021 asti, mutta onko Mosesille enää Sarrin alaisuudessa roolia tarjolla kun wing-backien kanssa pelaaminen loppuu? Oikean laitapakin tontin ottanee kaiken järjen mukaan Azpilicueta, mutta onko Mosesille paikkaa edes rotaatiossa hyökkäyspään laiturina vai jääkö nigerialainen nyt kokonaan limboon, kun hänen tähän asti pelaamansa tontti joukkueesta poistuu kokonaan?
21. Ruben Loftus-Cheek (22v, sopimus 2021)
Englannin kisamiehistöön itsensä Palace-lainallaan pelannut RLC tarjoaisi ihan mielenkiintoisen vaihtoehdon keskikentälle, mutta sen verran paljon keskustan pelaajia seuralta jo entuudestaan löytyy, että riskinä olisi jääminen vähille peliajoille. Mieshän itse totesi, että palaa ainoastaan jos rooli on selvillä ja pelkkä penkillä istuminen ei kiinnosta. Jos meikäläiseltä kysytään, niin mielummin Loftus-Cheekin pitäisin ringissä kuin vaikka Barkleyn, mutta taitaa homman nimi kuitenkin valitettavasti olla se, että kun Barkleysta on verrattain iso summa rahaa maksettu ja ei ole vielä ehtinyt mahdollisuutta saamaan, niin menee nokkimisjärjestyksessä oman junnun edelle.
22. Willian (29v, sopimus 2020)
Ihan kelpo kausi brassilta ja jäädessään varmasti tärkeä pelaaja myös tulevallakin kaudella, mutta jos Barcelonalta oikeasti on se 60 miljoonaa pöydällä, niin en vastustaisi myyntiä lainkaan sillä edellytyksellä, että seuralla olisi joku laadukas korvaaja kiikarissa. Tänä kesänä oikeastaan viimeinen kunnon sauma rahastaa 30 vuotta ensi kuussa täyttävällä Willianilla, sillä ensi kesänä tuskin enää merkittäviä rahamääriä maksettaisiin 31-vuotiaasta pelaajasta, jolla vain vuosi sopimustaan jäljellä.
Jorginho (26v, sopimus 2023 vielä vahvistamatta)
Sopimus on yhä allekirjoittamatta, mutta sen verran luotettavista lähteistä tuon on ilmoitettu olevan varma, että ehkä sen uskaltaa tänne jo laittaa. Jorginho on isolla rahalla Sarrin mukana Napolista tuleva keskikentän pohjan pelintekijä, jolle asetetut odotukset ovat suuret. Tuon tyylistä pelaajaa on kaivattu jo vuosien ajan oikeastaan siitä lähtien, kun seura aikoinaan 7-8 vuotta sitten epäonnistuneesti Modricin perässä oli. Chelsean keskikenttäpelaajat ovat perinteisesti olleet enemmän sitä vahvaa box-to-box osastoa ja pallollisen pelin rytmittämiseen kykenevät pelaajat sitten vähän harvinaisempia. Valioliigan tempo on jokseenkin nopeampi kuin Serie A:ssa, joten mielenkiinnolla odotetaan miten Jorginho liigaan sopeutuu, mutta ainakin Sarrin pelitapa pitäisi miehellä olla jo lähes selkäytimessä ja uuteen joukkueeseen siirtyminen sitä kautta vähän helpompaa. Plussaa toki myös siitä, että seura on onnistumassa nappaamaan pelaajan täysin puskista Cityn nenän edestä.Hyökkäys:
9. Alvaro Morata (25v, sopimus 2022)
Moratalta hyvin kaksijakoinen kausi. Aloitti todella vahvasti ja syksyllä kenelläkään ei ollut enää Diego Costaa ikävä, mutta joulun jälkeen vaipui täysin varjojen maille ja kauden jälkimmäisellä puolikkaalla taisi tehdä ainoastaan pari maalia. Paljon huhuja lähdöstä, mutta itse kyllä pitäisin vielä joukkueessa ja katsoisin, seisooko se kuitenkin.
18. Olivier Giroud (31v, sopimus 2019)
Maailman Komein tuli seuraan tammikuussa Arsenalista ja pelasi oikeastaan juuri sillä tasolla, kuin odottaa saattoi. 5 maalia noin 900 minuutin peliajoilla on ihan kelpo saldo pelaajalle, joka siirtyi alisuorittavaan joukkueeseen kesken kauden. Onko kuitenkaan Sarrin tyylinen hyökkääjä?
23. Michy Batshuayi (24v, sopimus 2021)
Conten alaisuudessa pieneen rooliin jäänyt Michy lähti tammikuussa Saksaan ja takoi Dortmundissa 9 maalia 14 peliin ennen kauden päättänyttä loukkaantumistaan, eli todella vahvaa suorittamista. Sarrin alaisuudessa joukkueen voisi kuvitella pelaavan hyökkäävämpää futista, johon Batshuayi varmasti myös sopisi paremmin kuin Conten kuvioihin, niin voisiko Batshulle olla roolia tarjolla?
Mielenkiintoisimmat junnut: Mason Mount (19v, sopimus 2021)
Hienon kauden Vitessessä pelannut Mount lähetettänee seuraavaksi lainalle johonkin astetta kovempaan joukkueeseen. Frank Lampardin luotsaama Derby ollut viimeisimpänä huhuissa, joka kuulostaisi oikein hyvältä määränpäältä nuorelle englantilaiselle keskikenttäpelaajalle.
Tammy Abraham (20v, sopimus 2022)
Kuten monilla nuorilla pelaajilla Championshipistä Valioliigaan hypätessään, ei Abrahamillakaan Swanseassa mennytkään ihan niin hyvin kuin optimistisimmat Bristol-lainan jälkeen toivoivat, mutta toki myös joukkue oli huono. Vasta 20-vuotias, niin pitäisikö vielä hakea vauhtia lainalla Championshipistä vai uutta yritystä Valjun puolelle jonkun muun seuran kanssa?
Ethan Ampadu (17v, sopimus 2020)
Silloin tällöin päättyneellä kaudella cupeissa esiintyneen Ampadun voisi varmaan laittaa johonkin lainalle, jossa saa säännöllistä peliaika, sillä sekä toppariosasto että myös keskikentän keskusta tulevat kaikesta päätellen olemaan melko täynnä ja peliaika junnulle kiven alla. Toinen vaihtoehto pitää walesilainen vielä seurassa suurimmaksi osaksi junnupelejä pelaten ja ykkösjoukkueen kanssa kuitenkin treenaillen, sillä onhan poika vasta syksymmällä täyttämässä 18 vuotta, niin mikään kiire hänen kehityksellä ei vielä ole.
________________________________________
2018/19 - Maurizio Sarrin aikakausiItalialaisella linjalla tosiaan jatketaan, kun parin kuukauden epätietoisuuden jälkeen Conten seuraajana joukkueen peräsimeen asettuu viihdyttävästä hyökkäysvoittoisesta jalkapallostaan tunnettu Maurizio Sarri. Täytyy kyllä myöntää, että muiden kiireiden vuoksi muutamalla edellisellä kaudella italialaisen jalkapallon seuraaminen on jäänyt melko vähälle, niin myös tiedot Sarrista ovat lähinnä muutamien nähtyjen Napolin pelien sekä Chelsea-pestin alla luettujen artikkelien ja spekulaatioiden varassa, mutta odotukset ovat silti kovat.
Sarrin formaationa Napolissa oli 4-3-3, jonka uskoisin olevan käytössä myös Chelseassa tulevalla kaudella, mutta koska pakka on vielä sen verran levällään siirtorintamalla, niin mitään kokoonpanospekulointia on tässä vaiheessa täysin mahdotonta harrastaa. Ilman viime hetken yllätyksiä ja siirron kariutumista entinen pankkiiri tuo vanhasta seurasta mukanaan ehkäpä yhden tärkeimmistä yksittäisistä palasista omaan pelitapaansa keskikenttämies Jorginhon muodossa, ja italialaistuneen brassipelurin tulo seuraan on ensimmäinen askel kohti joukkueen muokkaamista Conten pelitavasta enemmän Sarrin ideologiaan sopivaa ryhmää. Paljon on silti kysymysmerkkejä tulevan osalta, kun muutamien joukkueelle tärkeiden pelaajien (mm. Courtois, Willian, Hazard) tulevaisuudet ovat edelleen hämärän peitossa ja hankintapuoleltakaan ei voi tässä vaiheessa varmaksi sanoa, ketä sieltä on vielä sisään tulossa. Vahvimmiten huhuissa on pyörinyt Juventus-toppari Daniele Rugani, MM-kisoissa isäntämaa Venäjän paidassa loistanut Aleksandr Golovin sekä Sarrin vanha luottohyökkääjä Napolin ajoilta Gonzalo Higuain. Myös laituriosasto kaipaisi jotain uutta yrittäjää, kun Pedro alkaa olla jo vähän väsynyt ja Willianista olisi hyvää rahaa tarjolla Barcelonalta, mutta huhut laitapelaajista ovat tähän asti loistaneet poissaolollaan. Hazardin lähdön toteutuessa tarve laitaosaston vahvistamiselle tulisi tietysti olemaan vielä moninkerroin akuutimpi.
Sarri ei käsittääkseni ole mikään suuri rotaation ystävä, vaan ajan myötä hänelle muovautunee selkeä porukka tärkeiden pelien avauskokoonpanoa varten ja siitä poiketaan ainoastaan loukkaantumisten ja vähemmän tärkeissä kilpailuissa tehtävien lepuutusten kautta. Joukkueen yleisen ilmapiirin vuoksi kovin laajaa rinkiä ei siis ehkä kannata tavoitella, varsinkaan nyt kun seuralla ei CL-pelejä alkavalla kaudella ole. Eurooppa Liigassa ja cupeissa toki rotaatiomiehet tulevat saamaan vastuuta, mutta harvalle pelajallle se kuitenkaan pidemmän päälle riittää.
Huhutuista pelaajista Rugani ja varsinkin Higuain ovat siinä mielessä varsin mielenkiintoisia nimiä siirtospekulaatioissa, että heidän saapumisensa aiheuttaisi väkisinkin liikehdintää myös lähtijäpuolella, sillä topparikalusto ja kärkiosasto ovat jo nyt melkoisen täynnä, joten jännä nähdä millaisiin ratkaisuihin Sarri päätyy jos tuo kaksikko Stamford Bridgelle päätyy. Omasta mielestäni kyllä ainakin Higuainin saisi jättää hankkimatta ja yrittää selvitä nykyisillä, sillä laadukkaita pelaajia tuostakin porukasta löytyy ja rahoille olisi parempiakin käyttökohteita kuin löysän 30-vuotiaan argotuhnun hankkiminen. Plussaa Higuainille toki Sarrin pelitavan tuntemisesta, mutta se ei vielä mielestäni ihan riitä perustelemaan €60M käyttämistä häneen, jos rahojen vastine jää noin muuten hyvin pieneksi ja lyhytaikaiseksi.
Koska siirtoikkuna Englannissa sulkeutuu tänä vuonna aiempaan nähden poikkeuksellisen aikaisin ja siirtotakarajaan on Sarrin aloittaessa aikaa enää alle neljä viikkoa, pitäisi Chelsean nyt managerikuvioiden viimein selvittyä toimia ripeästi. Halutut pelaajahankinnat olisi hyvä olla paketissa jo mielellään heinäkuun loppuun mennessä sekä samalla myös Hazardin ja kumppaneiden tulevaisuus selvillä ennen kuun vaihtumista, sillä Chelsealla ei vain yksinkertaisesti ole varaa menettää noin tärkeitä pelaajia enää elokuun aikana, kun mahdollisuudet pätevien korvaajien hankkimiseen pienenevät päivä päivältä.
Mielenkiinnolla jäädään odottamaan, millaiseen kuosiin Sarri joukkueen lopulta muovaa ja millaisiin tuloksiin italialainen seurassa pystyy. Kyseessä on todellinen ’high risk, high reward’ -tyylinen palkkaus, sillä parhaimmillaan seura sai tässä vaihdoksessa todella katsojaystävällistä jalkapalloa peluuttavan menestyjävalmentajan, mutta huonoimmillaan uuden AVB:n, joka ei onnistu alkuunkaan sopeuttamaan joukkuetta omalle filosofialleen ja tuloksena on lähinnä kusta, paskaa ja paljon pahaa mieltä mikä olisi kyllä tämän parin kuukauden valmentajakuvioiden setvimisen jälkeen melkoinen antikliimaksi.
Taktisen puolen lisäksi
polttaviin puheenaiheisiin kuuluu varmasti myös se, miten Sarri selviää siitä ettei Englannissa stadioneilla saa tupakoida. Toivottavasti miehelle on sentään tästä asiasta etukäteen informoitu.
