Ellei sitten Sarrilla ole jotain visiota, että nämä jannut sopivat palettiin Barkleya sekä Kovacicia paremmin ja olisivat tulossa nokkimisjärjestyksessä näiden edelle, mikä sitten taas keskellä kautta tehtynä kuulostaisi aika radikaalilta muutokselta. Jos/kun Kovacicia ei ensi kesänä lunasteta, niin varsinkin tuolle Barellalle löytyisi varmaan ihan suurtakin roolia vietettyään ensin tämän kauden jälkimmäisen puolikkaan sisäänajettavana rotaatiomiehenä, mutta kahdelle uudelle tulijalle en missään nimessä näe käyttöä.
Katsoin viime kuussa nauhalta Barellan pelaamista Italian maajoukkueessa Kansojen liigassa kirjoittaessani analyysiä Suomen lohkosta. Ohessa havaintojani:
Keskikentän kolmikoksi vakiintui kahdessa viimeisessä Kansojen liigan ottelussa Marco Verratti (PSG, FRA) - Jorginho (Chelsea FC, ENG) - Nicolo Barella (Cagliari, ITA). Tästä kolmikosta Jorginho pelasi myös kahdessa ensimmäisessä ottelussa ja oli Donnarumman ohella ainoa, joka oli avauksessa jokaisessa neljässä ottelussa. 26-vuotias, 180-senttinen ja oikeajalkainen Jorginho on se pelaaja, joka hakee pallon toppareilta ja määrittää pelin temmon yhden tai kahden kosketuksen syötöillään maestrona. Maaottelutilastot ovat 12/1. Heikkoudet ovat kylki kylkeä vasten taisteltavissa palloissa ja pitkissä spurteissa. Verratti on tietysti tuttu pelaaja myös. Todella pienikokoinen, mutta osaa kääntyä pallon kanssa ahtaissa tiloissa ja syöttövalikoima on maailmanluokkaa. Maaottelutilastot ovat 29/1 vain 165-senttisellä ja 26-vuotiaalla keskikentän toisella maestrolla. Nykyinen hiustyyli on siilitukka. Jorginhon tavoin Verrattikin hakee paljon palloa toppareiden etupuolelta. Barella on se tuntemattomin nimi. Hän on 21-vuotias, 172-senttinen ja myös oikeajalkainen. Kokemusta on vasta neljästä maaottelusta. Hänen roolinaan on tukea eniten hyökkäyksiä. Kahden muun tavoin hän on hyvin tekninen ja juoksuvoimainen pelaaja, mutta kamppailupelaamisessa on vielä petrattavaa, vaikka ei hän mikään ihan turhake niissäkään ole. Hänet tunnistaa keltavihreistä nappiksista ja ruskean hulmuavasta hiustyylistä.
Italian maajoukkue pelaa Chelsean tavoin paperilla 4-3-3 ryhmityksellä, joten sikäli Barellan olisi varmasti helppo sopeutua Chelseaan. Lisäksi Italia puolustaa samalla tavalla 4-4-2 muodossa puolessa kentässä kuten Chelsea silloin, kun Hazard ei pelaa kärjessä, joten ihan hirveästi uutta Barellan ei tarvitsisi opiskella esimerkiksi prässissä sijoittumisessa ja niin edelleen. Italian maajoukkueessa hän on tottunut puolustamaan myös ylhäältä asti tarvittaessa eli jos Sarri haluaa käyttää korkeaa prässiä, se ei ole ongelma Barellalle. Italia tekee sen siten, että keskikentän kolmikko tukee yläkolmikkoa melko ylhäälläkin kenttää pallottomana ja toteuttaa miesvartiointia vastustajan kenttäpuoliskolla. Barella on jo tottunut pelaamaan Jorginhon rinnalla eikä varamiehenä, joten kenties häntä kaavaillaan nimenomaan kilpailijaksi Barkleylle ja Kovacicille ja sitten tarvittaessa Jorginhon korvaajaksi, jos tämä tarvitsee lepoa. Toisaalta maajoukkueessa Barella on kuitenkin pelannut keskikentän kolmikosta lähimpänä oikeaa laitaa ja siinä roolissa Chelseassa on Kante kuten Coulijoe näköjään juuri ylempänä mainitsi. Maajoukkueessa kuitenkin Barella on keskikentän kolmikosta se, joka on usein rakenteluvaiheessa ylimpänä ja hakee toisinaan tiloja vastustajan kahden alimman linjan välistä sekä tekee taustalta juoksuja rangaistusalueelle ja tarjoaa siten laitureille syöttöpaikan takaviistoon keskityksissä. Alla on vielä muutama kuva, joissa olen maininnut Barellan puolustus- ja hyökkäysesimerkeissä.
Italia aloittaa puolustamaan ylhäältä asti. Se ei valu keskikentälle puolikorkeaan prässiin, vaan miesvartioi ylhäältä yläkolmikon ja keskikentän kolmikon voimin. Kuten näkyy, Insignella, Immobilella ja Chiesalla on omat miehensä merkattuna. Keskikentältä Barella tarjoaa tukea.
Tässä vielä laajempi kuva samasta asiasta. Koko yläkuusikko (keskikenttä + yläkolmikko) osallistuu miesvartiointiin ja seurauksena Portugali roiskaisee pallon yli sivurajan ja Italia pääsee taas jauhamaan syöttöralliaan. Mutta jos jollakin ilveellä tämä prässi kyettäisiin ohittamaan, silloin vastassa olisi enää vain Italian neljän pelaajan puolustuslinja. Eli Jorginhon ja Verrattin takana sekä puolustuslinjan edessä on se tila, johon Suomen pitäisi pystyä pelaamaan maita pitkin tai ilmassa, jotta Italiaa olisi sauma haavoittaa. Huuhkajillahan on tapana pitää ylänelikkoa vastustajan puolustuslinjassa eli Pukin, Pohjanpalon, Soirin ja Lodin tulee tulla vastaan palloa Jorginhon ja Verrattin selän taakse keskiviivalle ja sitten Urosen, Toivion, Sparvin ja Kamaran pitää pystyä syöttämään pallo heille joko maitse tai ilmassa. Ongelmana on toki lisäksi se, että Italian puolustuslinja ei pelkää nousta keskiviivalle tukemaan prässiä ja sulkemaan tilan sen ja keskikentän linjan välissä, jolloin todennäköisesti Suomen ylänelikon niskaan hengittää aina joku pelaaja puolustuslinjasta aktiivisesti eteenpäin puolustaen.
Italian varsinainen puolustusmuoto on 4-4-2. Immobile on aina ylimmässä linjassa ja mies hänen rinnallaan vaihtuu sen mukaan, että kummalla puolella kenttää pallo on. Nyt se on vasemmalla, joten Insigne on noussut Immobilen rinnalle ja se tarkoittaa sitä, että Verratti on silloin laitimmainen vasemmalla neljän pelaajan linjassa eli paperilla ryhmitys näyttää tältä:
Insigne - Immobile
Verratti - Jorginho - Barella - Chiesa
Biraghi - Chiellini - Bonucci - Florenzi
Ja kun pallo vaihtaa puolta, Insigne palaa keskikentän linjaan ja silloin Chiesa nousee Immobilen rinnalle:
Immobile - Chiesa
Insigne - Verratti - Jorginho - Barella
Biraghi - Chiellini - Bonucci - Florenzi
Tässä sivurajaheiton jälkeen Italia puolustaa taas laidassa eli keskikentän linjan laitimmaisin pelaaja Barella sekä ylimmän prässilinjan Chiesa yrittävät sulkea syöttösuuntia ensin kahdestaan ja pallollisen puolen keskustan pelaaja eli jälleen Jorginho sitten tulee kolmanneksi mieheksi ja on nyt lähempänä kuin muutama kuva ylempänä, koska kyseessä on tosiaan sivurajaheiton jälkitilanne. Pallollisen puolen laitapuolustaja Florenzi puolustaa eteenpäin omaa miestään ja myös Bonucci on irronnut hieman toppariparistaan ylemmäs merkkaamaan yhtä pelaajaa.
Italian hyökkäyspelaamisen läpikäynnin voisi aloittaa sen viimeisestä Kansojen liigan ottelusta. Tässä nähdään 3-1-3-3 rakentelumalli. Chiellini-Bonucci-Florenzi muodostaa alimman linjan eli tämä kolmen alakertahan on tuttu näky avaamisvaiheessa silloinkin, kun käytössä on paperillakin kolmen alakerta, mutta sen voi toteuttaa myös neljän alakerralla tällä tavoin, että toinen laitapuolustaja jää toppareiden seuraksi. Jorginho maestrona hakeutuu tietysti ylimmän prässilinjan taakse tarjoamaan syöttöpaikkaa. Seuraavassa linjassa ovat vasen laitapuolustaja Biraghi sivurajalla ja keskemmällä kaksi muuta keskikenttäpelaajaa eli Verratti ja Barella. Yläkolmikko Insigne-Immobile-Chiesa puolestaan liikkuu vastustajan puolustuslinjassa tai sen etupuolella.
Jorginho ei ole ainoa, joka pystyy hakemaan pallon toppareilta, vaan tilanteen edetessä Verratti ja Jorginho vaihtavat paikkoja eli Verratti tippuu toppareiden eteen ja Jorginho ottaa hänen paikkansa Barellan ja Biraghin kanssa samasta linjasta. Verratti löytääkin syötöllään Jorginhon.
Jorginho jatkaa pallon eteenpäin kohti yläkolmikkoa ja pienen flipperin jälkeen päästään tähän tilanteeseen, jossa Insigne tavoittelee syötöllään Chiesaa oikeasta laidasta. Yläkolmikko pääsee juoksemaan kasvot kohti maalia neljän puolustuslinjaa vastaan ja taustalta tukevat Biraghi vasemmalla sekä Barella ja Jorginho.
Insigne pääsee tempokuljettamaan vapaasti, mutta kaukolaukaus ei uponnut tällä kertaa. Vasemmalla Biraghi tukee taas hyökkäystä korkealla, Immobile juoksee pystyyn ja keskellä Barella sekä oikealla Chiesa ovat myös pelattavissa.
Heti perään toinen esimerkki kolmiopelaamisesta. Rui Patricio avasi maalipotkun puoleen kenttään ja pallo ajautui kotijoukkueelle heti tähän asetelmaan. Insigne on taas muuta yläkolmikkoa alempana palloa vastassa ja keskikentän kolmikko on lähellä toisiaan luomassa kolmioita.
Insigneltä yhden kosketuksen pystysyöttö ja jälleen on vaarallinen hyökkäys luotu hetkessä.
Syöttöväylä löytyy takaviistosta, mutta Immobilen syöttö Barellalle jää liian taakse.
Tässä on toisenlainen pelinavausmalli eli 3-3-4. Myös Barella hakeutuu toisinaan hakemaan palloa toppareilta ja nyt kaikki kolme keskikenttäpelaajaa ovat lähekkäin pelattavissa. Samalla vasen laitapuolustaja Biraghi on noussut yläkolmikon rinnalle vastustajan puolustuslinjan tasolle kuvan ulkopuolella.
Toinen esimerkki tuosta 3-3-4 muodosta, jolla Italia purki näppärästi Portugalin prässin. Bonucci syöttää vastaantulevalle Barellalle.
Barella jatkoi yhdellä kosketuksella Jorginholle, joka niin ikään syötti heti viereen Verrattille. Kolmiopelaamista parhaimmillaan keskikentän kolmikolta.
Nyt puhutaan jo nyanssieroista, mutta tässä nyt on vielä kolmas erilainen hahmotelma eli tällä kertaa Verratti ja Jorginho ovat samaan aikaan hakemassa palloa, jolloin muoto on melkeinpä 3-2-5, kun Barella ja Biraghi ovat ylempänä lähellä yläkolmikkoa Insigne-Immobile-Chiesa.
Tässä näkyy laajemmassa kuvassa tuo 3-2-5 muoto yhtenä vaihtoehtona hitaissa hyökkäyksissä. Biraghi on vasemmalla sivurajalla, Insigne vasemmassa puolitilassa, Immobile keskellä, Barella oikeassa puolitilassa ja Chiesa oikealla sivurajalla, joten kaikki VIISI hyökkäyskaistaa on täytetty.
Puola-ottelusta vielä esimerkki 3-2-5:stä hitaissa hyökkäyksissä. Biraghi ja Barella tukevat taas eniten yläkolmikkoa. Insigne, Bernardeschi ja Barella hakevat keskellä tilaa linjojen välistä samalla kun Biraghi ja Chiesa venyttävät Puolan muotoa sivuttaissuunnassa ollessaan sivurajoilla. Tästä sitten lähdetään pelaamaan yhden ja kahden kosketuksen syötöillä yrittäen murtaa vastustajan puolustus.
