Eiliseltä muutamia nostoja:
Tässä on asetelma ennen Burnleyn 0-1 maalia. Chelsea on ryhmittynyt ihan normaalisti aluepuolustukseen vastustajan kulmapotkussa. Oikea laituri Hudson-Odoi on toinen tolppamies ja Emerson sitten on lisäksi laitettu toiselle tolpalle. Kanten rooli on olla jälleen lähimpänä rangaistuspotkupistettä ja irrota siitä tarvittaessa boksin rajalle blokkaamaan kakkospallot. Hazard ottaa pois lyhyen variaation.
Keskitys tulee taka-alueelle, jossa Azpilicueta voittaa ykköspallon. Kante lähtee liikkumaan sivuttain ja lukee väärin pallon lentoradan.
Näin ollen kun Azpilicuetan pusku suuntautuukin boksin rajalle eikä sinne, minne Kante ennakoi sen menevän, N'Golo ei ehdi enää liikkua boksin rajalta tulevan laukauksen tielle eikä sen koommin myöskään Hazard, vaan Hendrick paukuttaa Kanten ja Hazardin välistä pallon pussiin. Mielestäni siis syyllinen avausmaaliin oli vain ja ainoastaan Kante, joka lähti hyvin oudosti keulimaan ja ennakoimaan väärään suuntaan, kun hänen olisi pitänyt vain keskittyä keskisektorin laukauksen estämiseen. Vaikka Azpilicuetan pusku olisi mennyt sinne, minne Kante ennakoi sen menevän, Burnley olisi aivan rauhassa vaikka saanut voittaa kakkospallon itselleen ja keskittää laidasta vaarattomalta alueelta mieluummin kuin että Hendrick pääsisi ampumaan keskeltä vapaasti kuten nyt.
1-1 tasoitus käynnistyi oman puoliskon riistosta, kun Luiz nikkasi pomppivan pallon Jorginholle.
Jorginho jatkoi Cheekille ja salamana viisi sinistä lähti juoksemaan pystyyn epäorganisoitunutta puolustusta vastaan.
Cheek jakoi laitaan Hazardille, jota tultiin tuplaamaan, mutta Ruben tarjosi syöttövaihtoehdon lähellä, joten periaatteessa kyseessä oli 2v2-asetelma. Maalilla Higuain sitoi itseensä pari pelaajaa ja myös boksiin ravannut Hudson-Odoi taka-alueella yhden. Lähimpänä rangaistuspistettä oleva Burnleyn pelaaja on se, jonka tulisi havainnoida nyt Kanten juoksu/hiipiminen boksiin.
Havainnointia ei kuitenkaan tapahdu, vaan Hazardin peipatessa hetkeksi pallon kohti päätyrajaa, tämä Burnleyn pelaaja seurasi ikään kuin liikettä putosi ja rangaistupisteen alapuolelle. Ja kun Hazard liikkui takaisin päin syöttääkseen takaviistoon Kantelle, Burnleyn pelaaja on myöhässä pudotettuaan kohtalokkaasti liian alas eikä ehdi katkoon. Jos hän olisi pysynyt siinä, missä hän oli edellisessä kuvassa, Kanten laukaus olisi tullut blokatuksi. Pienenpieni nyanssi, joka oli nyt Chelsealle eduksi.
2-1 maalia Chelsea lähti rakentamaan oikealta laidalta. Azpilicueta pelaa pallon kohti Jorginhoa ja liikkuu itse boksiin. Hudson-Odoi päivystää sivurajalla täydentämässä kolmiota. Chelsea hyödynsi hyvin paljon tosiaan kolmioita kummallakin laidalla ja Burnley vastasi siihen kolmella pelaajalla niin ikään.
Jorginho pelaa pallon Higuainille ja samalla Azpi on ehtinyt boksiin.
Gonzalo voittaa oman 1v1-tilanteensa Meetä vastaan ja pyörähtää vapaaksi, pelaa seinän Azpin kanssa ja laukoo sitten etuyläkulmaan maalikehikon kautta. Wau! Tässä maalissa nyt yksinkertaisesti Chelsea loi laadulliset ylivoimat ja voitti omat 1v1-tilanteensa. Missään kohdin kyseessä ei ollut lukumääräinen ylivoima, vaan yksilöiden laatu johti 1v1-tilanteiden voittamiseen ja sitä kautta osumaan. Toki liikkeet olivat varmasti osin sovittuja, mutta jotain toista puolustusta vastaan osuma olisi saattanut hyvinkin jäädä toteutumatta.
2-2 tasoituksessa Chelsea käytti melko tavanomaista kahdeksan pelaajan linjaa sivuvapaapotkussa. Hazard oli muurissa ja Hudson-Odoi huolehti boksin rajalla mahdollisista irtopalloista. Burnley nosti boksiin viisi pelaajaa eli Chelsealla oli 8v5 ylivoima boksissaan.
Tarkempi pilkkominen osoittaa sen, että taka-alueella on 2v2-tilanne, keskellä 4v2 ja sitten etualueella 2v1.
Pallo tulee taka-alueelle 2v2-asetelmaan. Edellisestä kuvasta näkyy se, kuinka toinen Burnleyn pelaaja blokkaa Cheekin ja Azpin, jolloin toisella vieraiden pelaajalla on reippaasti tilaa ja aikaa voittaa ykköspallo. Keskimmäisessä ympyrässä Wood on irtautunut keskisektorin alkuperäisestä 4v2-tilanteesta täysin vapaaksi, kun Luiz pudotti liian alas yhdessä Azpin kanssa ja Wood puolestaan pysähtyi paikalleen. Jorginholla on Barnes toistaiseksi kontrollissa sitten kolmannessa ympyrässä.
Wood nikkaa pallon Barnesille, jolla on takatolpalla rutkasti aikaa putata pallo sisään, kun Jorginho on tuijottanut vain palloa miehen sijaan. Tietysti olisi helppo syyttää vain Jorginhoa osumasta, mutta osansa saavat myös keskisektorilla olleet Luiz ja Azpi, joita Wood huijasi nerokkaasti. Loftus-Cheekia ja Christensenia en lähtisi syyttämään tuosta ihkaensimmäisen pallon häviämisestä, koska siinä Burnley tosiaan teki hienon blokin Cheekille, joten pallo saatiin vapaasti nikattua keskelle kohti Woodia ja siitä edelleen Barnesille.
Viimeisen kolmanneksen hyökkääminen kolmioilla
Chelsean hyökkäyspelaamisessa tässä pelissä oli silmiinpistävää se, kuinka paljon se pyrki luomaan 3v3-asetelmia laidoille siten, että laiturin seuraksi nousi lähes aina laitapuolustaja sekä sitten yleensä pallollisen puolen ylempi keskikenttäpelaaja kuten tässä Loftus-Cheek.
Vasemmallahan Hazard oli sitten hyvin aktiivinen haastamaan omaa miestänsä oikeastaan läpi illan ja pyrki keskittämään paljon. Laitapuolustajat eivät epäröineet nousta boksiin (kuten Emerson tässä tai Azpi 2-1 maalissa), jolloin sitten se ylempi keskikenttäpelaaja jäi ikään kuin taka-alalle varmistamaan.
Boksin rajalla oli yleensä pari sinistä voittamassa kakkospalloja kuten nyt Jorginho ja Kante.
Loftus-Cheekin kierteinen laukaus Kanten levityksestä ei ollut kovin kaukana takayläkulmasta.
Tämä kuva on 37. minuutilta ja vahvistaa tuon 3v3-asetelman, joka toistui monesti varsinkin avausjaksolla. Tästä kuvasta huomioitavaa on myös se, että Higuainin lisäksi painottomalta puolelta joku muu tuli argentiinalaisen seuraksi boksiin. Tässä vuorossa oli Kante ja hän nimenomaan oli usein se, joka liikkui boksiin, kun pallo oli vasemmalla laidalla.
Kun Chelsea hyökkäsi oikealta, Higuainin lisäksi Hazard tai Cheek liikkui boksiin. Kuvan ulkopuolella Hazard olikin taka-alueella boksissa ja Cheek sen rajalla. Oikealla laidalla tosiaan muodostettiin samanlaisia kolmioita Hudson-Odoin/Pedron, Azpin ja sitten usein Kanten toimesta.
Oikealta hyökätessä huomattavaa oli se, että toisinaan Higuain korvasi Kanten ja he ikään kuin vaihtoivat paikkoja kuten tässä kuvassa, jossa Higuain on liikkunut kohti laitaa ja Kante päivystää keskisektorilla boksissa. Cheek on boksin rajalla vielä tässäkin kuvassa...
... mutta toisella puolikkaalla tasatilanteessa hänetkin käskytettiin rohkeammin vain menemään kohdepelaajaksi boksiin oikealta hyökätessä kuten näkyy aivan kuvan vasemmassa reunassa. Yhteenvetona voisi todeta, että hyökkäyspelaaminen perustui tosiaan melko paljon vain laadullisten ylivoimien luontiin eli siihen, että Chelsean laadukkaammat yksilöt voittavat 1v1-tilanteensa joko yksin tai sitten kombinaatioilla. Kertaalleen niin kävikin 2-1 maalissa, mutta se ei riittänyt voittoon, kun oma pää vuoti erikoistilanteissa.
