Ajatuksia ja taktisia mietelmiä kauden avausottelusta:
4-4-2 PRÄSSI
Ajassa 03:00 Pallo palautuu Huddersfieldin maalivahdille, joka avaa puolustajalle, jonka jatko vaikeasta asennosta epäonnistuu.
Korkealla olleesta puolustuslinjasta irtoaa oikea-aikaisesti vastaan Azpilicueta, joka katkoo ja pian Morata onkin maalipaikassa, vaikka tilanne vihellettiin lopulta paitsioksi.
Joka tapauksessa 4-4-2 prässin synkronointi siten, että puolustuslinja on tarpeeksi korkealla ja lähellä keskikentän linjaa, toimi alussa taas, kun tässäkin kuvasarjassa Azpin pelattua pallon Pedrolle, Chelsea pääsi hyökkäämään puolessa kentässä otetun riiston myötä neljällä kolmea vastaan tai kolmella kahta vastaan, jos lasketaan vain keskustan eli parhaan sektorin yksilöt.
Ottelun lopussakaan Chelsea ei antanut armoa, vaan edelleen alin linja oli korkealla Huddersfieldin avatessa kukkupallolla omalta kulmalipulta.
Erinomaisesti esiintynyt Rüdiger voittaa kamppailun ja sitten on taas rutkasti syöttövaihtoehtoja.
Yksi kiintoisimmista havainnoista oli se, että muutamaan otteeseen Pedro löntysti melko hitaasti takaisin neljän linjaan silloin, kun pallo kierrätettiin hänen puoleltaan toiselle puolelle, jolloin Willianin tai Barkleyn tehtävä on nousta Moratan rinnalla 4-4-2 muodostelmaan. Tuollainen löntystäminen ei ainakaan edesauta sitä, että 4-4-2 prässi tuottaisi riistoja ylempänä, jos muoto on 4-3-3 ja silloin keskikenttä on entistäkin repaleisempi, kun keskikentän linjassa on vain kolme pelaajaa.
PELIN AVAUS
Seuraavaksi pari kuvaa siitä, kuinka Jorginho oli miesvartioitu avausjaksolla. Ensimmäisessä kuvassa on pelattu viisi minuuttia ja toisessa 41, mutta hyvin Huddersfield oli läksynsä lukenut ja hankaloitti Chelsean lyhytsyöttöpeliä. Molemmissa tilanteissa Kepa joutui avaamaan ilmassa vastustajan voittaessa pääpallot.
Kuva pelinavausvaiheesta. Chelsea riisti omalla kulmalipulla ja pelasi laitaa pitkin Pedrolle, mutta tuki puuttuu täysin eli Sarrin haluamaa lyhytsyöttöpeliä oli tässä kohdin melko mahdoton Pedron onnistuneesti toteuttaa, kun kolmiot uupuivat. Kante ei ollut tarpeeksi hyvin sijoittunut, mutta voitti sitten seuranneen ilmakaksinkamppailun kuitenkin Pedron pomputettua pallon kohti häntä.
Tässä puolestaan kuva siitä, kun Chelsea on saanut pallon keskiympyrään. Edelleen Jorginho merkataan tarkasti. Muotona 3-4-3, kun Alonso viihtyi paljon vasemmassa puolitilassa Barkleyn tai Willianin vuorollaan halatessa sivurajaa, joten siellä ei ollut tilaa espanjalaiselle. Oikealla laidalla sen sijaan Pedro oli kapeammalla ja Azpilicuetalla oli tilaa nousta.
35. minuutilla edelleen tilanne on samankaltainen. Peliä avatessa muoto oli nyt 4-1-4-1, kun Kante oli oikealla laidalla ja Azpi Alonson tasolla. Jorginho edelleen merkattuna. Vastustajan 5-3-2 puolustusmuoto tylsytti avaujaksolla oivasti Chelsean hitaat hyökkäykset. Sen vuoksi maaleista kaksi syntyikin tempokuljetusten päätteeksi, kun vastassa oli organisoimaton puolustus kuten seuraavat kuvat kertovat.
Pedro tempokuljettaa keskiympyrästä ja pelaa pallon lopulta laitaan.
Willianilta oivaa yksilötaitoa ja matala keskitys, jonka Kante puttaa sisään taka-alueelta. Hieman onnea toki vaadittiin, että 4 vs. 7 alivoimamiehitys boksissa riitti silti maalintekoon.
Eden voittaa pallon puolessa kentässä ja pääsee ravaamaan vapaasti.
Oikea-aikainen siirto Pedrolle, joka chippaa takakulmaan. Huomionarvoista on myös kärkikolmikon oikeaoppinen kapealla oleminen, joka tarjoaa mahdollisuuden syöttökombinaatioihin tarvittaessa.
Pedron roolista mielenkiintoinen nosto toiselta jaksolta. Tässä hän jopa halaa sivurajaa eli hän ei suinkaan aina ole kapealla tarjoten tilaa Azpin nousulle, vaan toisinaan valtaa itse laidan, jolloin sitten Morata jää yksinäisemmäksi piikissä boksin rajalla. Jorginho on pidettynä edelleen keskellä ja muoto on 3-4-2-1.
Hetken päästä Pedro sai passin toiselta puolelta Willianilta ja jatkoi keskityksen kohti Morataa, joka ei aivan yltänyt palloon.
Yksi tapa päästä eteenpäin hitaissa hyökkäyksissä oli toppareiden kovat ja matalat syötöt Moratalle. Tässä Rüdiger avaa hyvin suoraan jalkaan.
Moratalta hyvä suojaus ja vapaapotkun kalastus. Positiivinen pilkahdus.
ERIKOISTILANTEET
Erikoistilanteissa Chelsea oli sarrimaisen kompakti. Samoin kuin syvällä puolustaessa, keskusta miehitettiin tiiviisti. Lähelle päätyviivaa olleissa sivurajaheitoissa Morataa lukuun ottamatta muut valuivat boksiin. 10 vs. 5 -tilanteista Kepa mukaan lukien harvemmin vastustaja tekee maalin.
Tässä vielä yksi kuva siitä, miten Chelsea ryhmittyi rajaheiton ollessa ylempänä eli silloin Willian ei pudottanut viidenneksi mieheksi keskikentän linjaan, vaan muoto oli 4-4-2 eli pallon ollessa puolivälissä Chelsean kenttäpuoliskoa, Sarri halunnee muodon olevan vielä aktiivisempi 4-4-2 kuin valunut 4-5-1.
Kulmapotkuissa Chelsea puolusti aluetta. Jälleen yhtä miestä lukuun ottamatta muut olivat boksissa ja vieläpä rangaistuspotkupisteen alapuolella. Morata oli pitkänä pelaajana omassa boksissa ja Hazard yksinään ylempänä vikkelänä vastaisku-uhkana. Vaikka Huddersfieldilla on seitsemän pelaajaa boksissa ryntäämässä kohti kulmaa, oloni oli luottavainen, koska Chelsealla oli yhdeksän kenttäpelaajaa ja Arrizabalaga pitkine lonkeroineen puolustamassa.
Toki silti yhden vaarallisen paikan vastustaja loi kulmapotkusta, kun Chelsea hävisi peräti kaksi pääpalloa omassa boksissa avausjakson 37. minuutilla, vaikka joka ikinen kenttäpelaaja oli laskeutunut boksin sisään tässä tilanteessa (yksi pelaajista juuri piilossa kuvassa Huddersfieldin pelaajan takana).
Morata hävisi ykköspallon ja jatkotilanteessa sitten alun perin Kanten vartioinnissa ollut yksilö nikkasi pallon tolppaan, kun Azpilicueta ei aivan ylettynyt katkomaan. Muutoinkin voinee päätellä, että kulmapotkuissa Chelsea käyttää yhtä tolppamiestä etutolpalla ja se on yleensä oikea laitahyökkääjä eli avausjaksolla Pedro ja lopussa Moses. Muut sitten miehittävät alueen maaliviivasta 11 metriin siten, että yleensä Kante ja joku muu ovat rangaistuspotkupisteen tuntumassa ja loput sitten tasaisesti alempana.
KEPA ARRIZABALAGA
12. minuutilla näin sen, minkä halusin. Sarrin systeemissä puolustuslinjan takana on tilaa toisinaan, mutta Arrizabalaga osaa neuermaisesti tulla vastaan ja auttaa puolustuslinjaa, mikä on tärkeä asia. Lupaava suoritus seitsemän vuoden yhteistyötä ajatellen. Tilanteessa epäonnistunut prässi purettiin pitkällä pallolla, mutta Kepa tuki erinomaisesti viimeistä neljän linjaa.
ALONSO
Alonson roolia avattu näissä kuvissa. Hän tosiaan viihtyi vasemmassa puolitilassa Chelsean kierrättäessä siksi, että Barkley tai Willian olivat vuorollaan vasemman sivurajan tuntumassa, joten turha Alonson oli sinne siis mennä, koska laitanousut olivat tukittu. Sen sijaan hän toimi syöttöseinä ja esim. alemmassa kuvan jälkeen vapautti Willianin pystyjuoksuun, mutta tämä ajautui umpikujaan.
Toisinaan toki Alonso lähti silti juoksemaan taustaan tunnistaessaan oikean hetken ja toiseen maaliin johtaneessa tilanteessa Alonson oikea-aikainen juoksu puolitilasta boksiin aiheutti rangaistuspotkun, jonka Jorginho pussitti tyylikkäästi. Toisella jaksolla Alonsolla oli enemmän tilaa toisinaan nousta myös vasenta sivurajaa pitkin, kun esimerkiksi Hazard oli melko kapealla. Siitä en nyt jaksanut kaivaa kuvaa, kun unohdin ottaa aikaleiman ylös peliä katsoessa.
VÄLITÖN VASTAPRÄSSI
Sitten tarkastellaan välittömän vastaprässin toimivuutta. Tässä kuvassa Pedro on sekuntteja ennen menettänyt pallon ja pallo on ajautunut vastustajalle.
Pallo jatketaan kärjelle, mutta Chelsean lähimmät pelaajat sulkevat syöttösuunnat ja seurauksena syöttö karkaa suoraan Rudigerille.
Tämä on minuutti edellisen tilanteen jälkeen. Kante pelasi yhdellä kosketuksella pallon Pedrolle, joka ahdistettuna menettää boksin rajalla.
Ylin vastustajan pelaaja saa pallon ja lähtee kääntymään kohti kolmannen kuvan asetelmaa.
Pelaaja on kääntynyt, mutta taas Chelsean lähimmät miehet sulkevat syöttösuunnat välittömällä menetyksen jälkeisellä vajaan kymmenen sekunnin terrieriprässillä ja saavat aikaan riiston, kun Huddersfieldin pelaajan syöttö laitaa pitkin ylös päätyy lopulta Luizille.
Siirtymävaihe 4-4-2:sta 4-5-1:een
Huddersfield oli katsonut Chelsean pelin Arsenalia vastaan, jossa puolipitkät avaukset keskikentän linjan yli puolustuslinjan eteen olivat myrkkyä Chelsealle. Tässä kuvassakin avaus lähti vastustajan puoliskolta ja lensi sopivasti targetin jalkaan.
Toisessa kuvassa vastustaja pääsee tiputuksen jälkeen etenemään kasvot kohti maalia, mutta yksilötaidon puutteen takia Rüdiger kykeni ohjaamaan pelin yli sivurajasta.
Toisella jaksolla Kante tiputtautui johtoasemassa selvästi keskikentän neljän linjaa alemmas ja tuki siten puolustuslinjaa ikään kuin viidentenä miehenä ankkuriroolissa, jolloin muoto oli 4-1-3-2 eikä 4-4-2. Tässä hän auttaa lähelle Rüdigeria, kun Azpi oli hieman rynninyt ylemmäs.
Kante sai pallon Rüdigerilta, pelasi eteenpäin Pedrolle, joka spurttasi ja Kante niin ikään jatkoi liikettään olisi päässyt viimeistelemään illan toisensa, jos Pedro olisi nähnyt hänet. Uskomatonta puurtamista kuitenkin kahteen suuntaan kymmenen sekunnin sisällä.
Jälleen Kante on laskeutunut muuta keskikentän linjaa alemmas auttamaan puolustajia.
Kanten pudottamisen myötä keskisektorilla on mukava 4 vs. 2 ylivoima.
E: Kirjoitusvirheitä korjattu. Kiitoksia myös kehuista. Mukava haastaa itseään ja katsoa jalkapallopelejä hieman erilaisella katseella kuin aina aiemmin. Eivät nämä analyysini välttämättä mitään totuuksia ole, mutta antavat ainakin jotain osviittaa ja tämä on hyvä paikka kirjata ylös noita havaintoja muidenkin iloksi.
