Talviurheilukauden alkaminen on vaikuttanut siihen, että monen yhtäaikaisen ruudun taktiikalla Chelsean otteluiden analysointi on jäänyt vähemmälle, koska samaan aikaan on pitänyt seurata maastohiihtoa, yhdistettyä ja mäkihyppyä. Kävin kuitenkin itsenäisyyspäivän sinisten värien kunniaksi läpi Wolves-ottelun päästetyt maalit ja pohdin sitä, että mikä niissä meni pieleen. Lisäksi palasin vielä hetkeksi Spurs-otteluun, koska tein silloin livenä katsoessa yhden huomion, jota en ole täällä vielä maininnut.
Eilisen ensimmäisessä maalissa virheet alkavat jo 4-4-2 prässissä ylhäällä, kun se on myöhässä. Morata ja Fabregas ovat alun perin ylimpänä kaksikkona, mutta Hazard ryntää laidaltaan vastaan ja se tietysti tarkoittaa sitä, että Fabregasin tulee pudottautua takaisin keskikentän neljän linjaan.
Hazardin vastaanrynniminen jättää kuitenkin aukon hänen taakseen ja Loftus-Cheek ei ehdi paikkoa sitä, vaan Wolves-pelaaja saa ottaa pallon rauhassa haltuun sivurajalla. Samalla Alonso joutuu tulemaan hieman vastaan puolustuslinjasta, jolloin alimman linjan muoto repeää.
Alonso palaa kuitenkin pian puolustuslinjaan ja jättää Loftus-Cheekin 2v1 alivoimatilanteeseen laidassa, jolloin Wolvesin oli helppo pelata pallo keskelle. Fabregas on joutunut palaamaan ylimmästä prässilinjasta kovaa vauhtia alaspäin ja jalat eivät sitten enää riitä tässä maakaksinkamppailuissa, vaan Gibbs-White pääsee tempokuljettamaan kasvot kohti maalia. Tässä kuvassa näkyy myös Chelsean kaksi alinta linjaa. Periaatteessa tässähän Kante on nimenomaan suojaamassa puolustuslinjaa keskikentän pohjalla hivenen muita keskikentän linjan kolmea pelaajaa alimpana. Sarrihan sanoi muistaakseni jossain haastattelussa, että haluaa Kanten olevan lähempänä Jorginhoa puolustaessa ja tässä pelissä siis Fabregasia, joka pelasi Jorginhon paikalla. Nyt se on ihan hyvin toteutunut tässä kuvassa.
Siitä huolimatta Wolves saa pallon maaliin, kun Kante ei onnistu pysäyttämään Gibbs-Whitea, vaan menee alkeelliseen vartaloharhautukseen ja jää sitten askeleen perään eikä ehdi enää katkoa pystysyöttöä. Jimenez puolestaan tekee oikeaoppisen juoksun laitapuolustajan ja topparin välistä selustaan. Kaiken kruununa on toki sitten vielä Kepan imurointi. Yhtä yksittäistä pelaajaa maalista ei voi syyttää, mutta virheet alkoivat kertautua ylhäältä alas ja lopulta sitten viimeinenkin lukko eli maalivahti petti.
Sitten toiseen maaliin. Tapahtumaketju on lyhyt ja alkaa Willianin menetyksestä.
Sekunteja ennen hänellä oli tilaisuus syöttää viereen ja Chelsea olisi purkanut Wolvesin menetyksen jälkeisen prässin Sarrin haluamalla lyhytsyöttöpelillä, mutta brasilialainen päätti kuskata itsensä umpikujaan sen sijaan, että olisi syöttänyt vain viereen Loftus-Cheekille, joka olisi jatkanut Hazardille ja Chelsea olisi päässyt vastaiskuun.
Hetkellisen käsienlevittelyn jälkeen Chelsea kokoaa rivinsä puoliksi. Tässä nähdään viivoilla merkittynä kunkin pelaajan vartioivat pelaajat. Alonson tulisi liikkua lähemmäs laitaa, koska Willian ehtisi kyllä blokkaamaan mahdollisen kaukolaukauksen. Christensenillä puolestaan on oma miehensä pihdeissä. Taustalla Rüdigerin tulisi merkata Jota, mutta hän ei jostain syystä havainnoi tätä paikatessaan Azpia laitapakkina.
Alonso oli tosiaan liian kaukana Dohertysta blokatakseen keskityksen ja samalla Rüdiger hölkkäilee edelleen alaspäin, kunnes Jotan huomaaminen on liian myöhäistä.
Ongelmakohdat on aika selkeät, laitapakit. Azpilicueta on kuin Ivanovic, pelaa isolla sydämellä ja puolustuksen kautta. Alonson hyytyminen peliminuuttien alla tai sitten jalat on förbi. Alkukaudesta kuitenkin jalat riitti edes ylöspäin.
Tästä päästään sopivasti tuohon Spurs-pelin havaintoon.
Hazardin menetyksen jälkeen Alonso on tutusti niin korkealla, että hänen selustassaan on tilaa vastustajan pystyjuoksulle (Son) ja Jorginho joutuu liikkumaan keskeltä paikkaamaan.
5v1-tilanteesta ei pitäisi pystyä tekemään maalia, mutta nyt niin kävi.
Kovacicin pitäisi olla se pelaaja, joka toimii varmistajana silloin, kun Alonso nousee, koska he pelaavat samalla laidalla. Tässä tilanteessa Kovacic kuitenkin lähti Hazardin menetyksen jälkeen Sarrin haluamaan välittömään vastaprässiin ja pakotti Alonson lähtemään juoksemaan alaspäin, kun osien olisi pitänyt olla toisin päin eli Alonson, joka oli aluksi korkeammalla, olisi pitänyt juosta peittämään syöttöä ja Kovacicin puolestaan lähteä kipittämään vauhdilla omaan päähän, jottei Jorginho joutuisi 1v1-juoksukilpailuihin laidalle.
Tuossa Spurs-ottelussa ensimmäisen seitsemän minuutin aikana Spurs hyödynsi kolmesti sitä, että Alonson noustua hänen selustassaan oli tilaa. Muistaakseni siitä kolmannesta pystyjuoksusta seurasi nimenomaan se vapaapotku, josta Spurs iski pelin avausmaalin.
Siispä koska Alonso joka tapauksessa nousee laidallaan ja jättää tiloja taakseen, minä kokeilisin ehkä sellaista, että siirtäisin Kanten oikean keskikenttäpelaajan roolista vasemmalle, jolloin hän voisi paikata paremmin Alonson taakseen jättämiä tiloja, joita muun muassa Spurs hyödynsi paljon. Tällöin Jorginho saisi pysyä "keskellä" pelintekijänä ja sitten puolestaan Barkley/Kovacic/RLC siirtyisi Willianin ja Pedron puolelle, koska siellä Azpilicueta ei kuitenkaan ole niin aggressiivinen ylöspäin. Näin ollen laidat olisivat hieman paremmin tasapainossa.
Chelsean pitäessä palloa keskiympyrässä toppareilla muoto olisi siis jotain seuraavanlaista:
Alonso Hazard Giroud Barkley Pedro
Kante Jorginho Azpilicueta
Luiz Rüdiger
Näin ollen menetyksen jälkeen Kante pystyisi kipittämään turvaamaan Alonson selustaa, jos välitön vastaprässi ei tuota riistoa menetyksen jälkeen.
Pallottomana 4-4-2 prässissä pelaajat olisivat seuraavasti:
Hazard - Giroud
Kante - Jorginho - Barkley - Pedro
Alonso - Luiz - Rüdiger - Azpilicueta
ja tästä voisi vaihtaa sujuvasti pallon liikkuessa puolelta toiselle:
Giroud - Pedro
Hazard - Kante - Jorginho - Barkley
Alonso - Luiz - Rüdiger - Azpilicueta
Syvällä omalla alueella 5-4-1 muoto olisi:
Giroud
Hazard - Kante - Jorginho - Barkley - Pedro
Alonso - Luiz - Rüdiger - Azpilicueta