Taas on yhdet MM-kisat lusittu ja seuraavia saakin odottaa. Eihän siihen tietysti ole kuin 4,5 vuotta, mutta veikkaan jo nyt, että ei se samalta tunnu keskellä marraskuun pimeyttä. Eli siis kahdeksan vuotta ja taas mennään.
Aina näin heti kisojen jälkeen tuntuu, että perkele nää oli hyvät. Vaikka kuukausien tai vuosien kuluminen tuo asiaan pientä perspektiiviä, niin siltikin sanoisin, että nyt nähtiin yhdet parhaista kisoista. Puheen 24 tunnin lähetyksessä oli juttua siitä kuinka rakastutaan jalkapalloon ja ihmisille on olemassa ne yhdet tietyt kisat sieltä lapsuudesta jotka on jäänyt mieleen. No näissä kisoissa oli paljonkin hetkiä joista pienet tytöt ja pojat ovat saaneet kipinänsä ja joita voi muistella vuosien jälkeen.
Jos lähdetään yläpäästä liikkeelle, niin kyllähän mestaruuden vei täysin oikea joukkue. Mestarillista suorittamista tiukoissa paikoissa ja jäi mieleen, että parasta Ranskaa ei edes nähty. Nuori jengi, ja saa nähdä osuuko kirous seuraavissa kisoissa.
Belgia teki sen mitä odotettiin, mutta nyt vaan kovempi vastustaja osui tielle. Kroatian kanssa olivat molemmat sellaisia joita olisi voinut veikkailla finaaliin, mutta nyt kävi näin. Kroatialla meni 20 vuotta kasvattaa uusi kultainen sukupolvi jolla mennään kisoissa pitkälle. Modric ja Rakitic eivät tuota joukkuetta enää neljän vuoden päästä johda, mutta toivottavasti taas ei mene 20 vuotta seuraaviin.
Englanti veti hienon turnauksen kun ottaa huomioon vähän riittämättömän materiaalin ja valmentajan. Eihän se kaunista ollut kaikin ajoin, mutta kai sieltä jostain pinnan alta oli nähtävissä tämä etukäteen puhuttu uusi Englanti. Kyynikko voisi puhua pitkästä pallosta ja erikoistilanteista (hetkonen eihän sen uuden Englannin tätä pitänyt olla
), mutta tuohon jos junnuista tulee jotain hyviä jalkoja keskikentälle, niin pohjat on olemassa.
Mitä pelejä jäi sitten mieleen. Tietenkin Belgian ottelut Japania ja Brasiliaa vastaan, joista ensimmäinen jää kyllä mieleen pitkäksi aikaa. Huikea peli. Peter Schmeichelin tuuletukset ja Kasperin torjunnat. Venäjän yllättävät voitot. Kroatian Argentiinalla suorittama ylikävely. Ranska-Argentiina 4-3. Toni Kroosin maali Ruotsia vastaan. Mark Geigerin taistelu kahden ihan hirveää jalkapalloa pelaavan jengin keskellä ja voittajana siitä selviäminen. Englannin pilkkukisavoitto samaisessa ottelussa. Cristianon kolme maalia Espanjaa vastaan. SWEITSIläisten tuuletukset. Mitä näitä nyt oli.
Joku varmaan voisi tehdä jonkun tutkimuksen mikä siinä hallitsevan mestarin asemassa on nykyään niin vaikeaa. Kai se sitten on kun Zidanella/Pirlolla/Xavilla/Kroosilla ja kumppaneilla on jo kaikki niin ei sitten vaan lähde. Koska missään nimessä noiden edellisten nimien jengit eivät ole olleet huonoja. Saas nähdä ohittaasko Ranska tämän ansan.
