Dybalasta.
Siis eihän jengi täällä luule, että Ronaldo 34v ja Mandzu pian 33v on jotenkin ikuista? Joukkue on voittanut lähes kaikki matsit kauden aikana ja monet ovat myymässä parasta peli-ikäänsä lähestyvää, viime kaudella 22 maalia tehnyttä pelaajaa.
Joo, roolitus ja tehot ovat olleet hukassa.
Keskikenttä on se alue johon pitää puuttua kovalla kädellä jatkossa.
Dybala on ja parhaimmillaan täysin maaginen pelaaja.
Dybala on useaan otteeseen ollut piirrettynä kympiksi taikka seconda puntaksi, mutta sitten kun peli on lähtenyt rullaamaan niin se paikka onkin löytynyt oikealta laidalta tai keskikentältä. Tämän jälkeen sitten hölkkäillyt ykkösaallon imussa boksin rajalle. Olisi kiva tietää onko Paulosta itsestään kiinni vai haluaako Allegri tätä.
Muistuu mieleen muuan Del Pieron tilanne aikanaan kun Trezequet ja Ibrahimovic taistelivat samoista minuuteista, jossa valmentaja valitsemansa systeemin kanssa on ratkaisevassa asemassa.
Tästä päästään nimenomaan siihen dilemmaan, että mikä on Dybalan "oikea" (pelipaikka), mielestäni oikeammin ilmaistuna, rooli.
Allegri vaikuttaisi olevan valmentaja, joka haluaa kontrolloida myös hyökkäyspään liikkeitä liiallisissa mitoissa joukkueen balanssin kannalta, suhteutettuna yksilöiden taitoihin/ominaisuuksiin, joka saattaa köyhdyttää pelaajiston luonnollista luovuutta (pl.Matuidi, jolle kyseistä ominaisuutta luoja ei ole suonut).
En anna juurikaan arvoa grafiikoissa piirretyille formaatioille, koska joukkueen muoto hyökätessä pelipaikkojen myötä muuttuu pelin aikana tiheään. Toinen vaihtoehto köyhähkölle luovuusasteelle on se, ettei Allegri sido "tridenten" luovuutta hyökätessä mitenkään, vaan jättää ns. vapaat kädet visioille. Pääsemme ongelmiin siis roolituksen tai sen puutteen suhteen. Ajanjakso olettamuksilleni on Allegrin periodi Juven ruorissa.
Kukaan topiikin asiakirjoittelijoista tuskin kiistää Dybalan viime kauden ajoittaista magiaa ja tiedettyä potentiaalia. CR7 ja Mandzu ovat tunnetusti peliuriensa ehtoopuolilla, mutta ovat edelleen erittäin laadukkaita pelaajia, jotka tarjoavat erilaisia ulottuvuuksia pelisysteemiin.
Pelisysteemiin, jonka Allegri mieltää voittavaksi. Pelisysteemiin, jossa wingerit eivät ole perinteisiä juoksukoneita vaan mahdollistavat laitapakkien nousun. Pelisysteemiin, jossa ylä"tridente" tuntuu seilaavan pelipaikalta toiselle.
Kun mietin jalkapalloilijan taitoihin perustuvia syitä, miksi Mandzukic avaisi ennen Dybalaa, tulee mieleeni vain mentaliteetti. Ennemmin kuin fysiikka tai koko. Toki joissain peleissä pituudellakin/raa'alla voimalla saavutetaan etua, mutta kun ajattelemme puhtaasti jalkapalloilullisia kykyjä, niin mielestäni kysymys avaavasta pelaajasta Dybala vs. Mandzukic olisi nobrainer. Tämä hypoteesi siis siinä tapauksessa, että pelattaisiin kahdella kärjellä. Tilanne olisi sama, mikäli mietittäisiin kyseisiä pelaajia wingereinä. Kun mukaan astelee mentaliteetti, niin puntit tasoittuvat ja kääntyvät mielestäni Mandzun eduksi.
Ronaldo ei ole pelannut missään nimessä moitteettomasti, mutta hänet hommattiin joukkueeseen tuomaan se ratkaiseva lisä, jonka hän on kelvollisesti turbulenttisesta vuodestaan huolimatta hoitanutkin. Ei liene salaisuus, että hänet hommattiin hoitamaan sienipytty kotiin. Hän omaa ammattimaisen, voittavan mentaliteetin.
Joukkueen keskikenttä on halvaantuneessa tilassa pallollisena ilman Pjanicia. Bentacur on myös mielestäni hyvä rakentelija, mutta hiukan raakile Matuidin, Khediran ja Canin osaamattomuuden kanssa, joten siksi Dybalan pallollisille ominaisuuksille olisi kysyntää ylempänä. Miksei Paulo käytä avujaan ja tarjoudu useammin pelattavaksi? Tämä jää spekulaatioiden varaan. Kyse on joko roolituksesta, tai Paulon asennoitumisesta.
Tosiaan Dybala ei osaa oikein käsitellä sitä kun ei mahdu pelaamaan tai hänet otetaan kesken pelin pois. Vaikka kaikissa kilpailuissa on 7+4 ei se oikein vastaa Dybalalle annettuja odotuksia. Myös aikaisemmin mainittu kamppailuvoima täytyy parantua.
Toisaalta, kuka itseään arvostava, tiedettävästi hyvä pelaaja ei haluaisi pelata ja tulisi vaihtoon hymyissä suin? Kamppailuvoiman asemesta puhuisin pikemminkin tilannekovuudesta, sekä tilanteiden loppuunpelaamisesta. Pelaajan poistumisen turhautuneena pukusuojan piiloon ennen pelin päättymistä pidän osoituksena huonosta asenteesta tai liiallisesta turhautumisesta.
Ronaldon tulo joukkoon on tuonut toistaiseksi enemmän hyviä kuin huonoja asioita, mutta selkeästi myös peluutuksellisia ongelmia. Allegri on mielestäni tehnyt oikean valinnan täksi kaudeksi laittaen Ronaldon "hyökkäyspelin keskukseksi", jonka ympärille muut sommitellaan palvelemaan tarkoitusta.
Ronaldo hankittiin tekemään ne ratkaisevat maalit ja ottamaan se vastuu, joka jäi Paulolta/Higuainilta suorittamatta liiallisen ailahtelun takia. Suurimmat ongelmat, vastuun jakamisessa, ovat mielestäni olleet vapaapotkujen jakamisessa, koska joukkueessa on oikeita vapaapotkupelotteita kun puhutaan alle 25 metrin etäisyydestä maaliin. Vapaapotkujen vetovastuun vääristäminen on saattanut heijastua myös Pjaniciin, joka ei ole mielestäni ollut aivan viime kauden tasolla.
Mikäli Paulo saa pakkansa kasaan, mielestäni mikään ei estä häntä, yhdessä CR7 kanssa, muodostamasta parasta kärkiduoa seurajoukkuejalkapallossa, mutta se vaatii henkistä kasvua Paulolta.
Loukkantumissumat pelipaikoittain voidaan laittaa ailahtelevien otteiden osasyyksi kauden otteisiin tähän saakka. Joukkueen todellinen punnitus on edessä vajaan parin viikon päässä Atleticon muodossa.
Silloin Paulolla on toivottavasti jälleen mahdollisuus osoittaa olevansa seuran 10-paidan arvoinen.
Vastatakseni MDMA-RYBYlle:
Toivon Dybalan sopeutuvan ja kehittyvän joukkueen 10-paidan arvoiseksi. Siihen ei riitä yksi hyvä kausi maalimäärällisesti. Olen samaa mieltä, että hän on potentialinen pelaaja, jonka ympärille joukkue on mahdollista rakentaa pidemmäksi aikaa. Rakennus ei kuitenkaan voi alkaa hataralle pohjalle ja toivon, että Dybala kasvaisi siihen rooliin, miksi hänet seuraan hankittiin.
Tärkeintä olisi juurikin nyt kokeilla.
Kuten aiemmissa viesteissä todettiin, niin Serie A:n puolesta olisi varaa nyt kokeilla. Dybalalla, tai ilman.
Ei se aina ollut itsestäänselvää, saatikka helppoa Pinturicchiollekaan, mutta vaikeudet kasvattavat suuria pelimiehiä.