FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
21.10.2018 klo 03:09:22 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Foorumi aukeaa nopeasti osoitteella ff2.fi!
 
FF2-kauppa:kauppa.ff2.fi, Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org
Sivuja: [1]
 
Kirjoittaja Aihe: 13.-22.6.2018 MM-kisat Kazanissa ja Samarassa  (Luettu 2095 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
PSH

Poissa Poissa


: 19.07.2018 klo 14:22:36

Maailmanmestareita ja kummallisia kohtaamisia

Pitkä kisamatkaraportti, toivottavasti ei pitkästyttävä.

Päätettiin lähteä neljän hengen kaveriporukalla MM-kisoihin. Pietarissa on käyty katsomassa Mestareiden liigaa, Eurooppaliiga ja Confederations cupia lukuisilla reissuilla, ja Moskovassakin pyöritty pari kertaa. Skype-palaverissa pohdittiin lähdetäänkö 1) Pietariin ja Moskovaan katsomaan iso määrä pelejä vai 2) katsomaan uusia nurkkia Venäjänmaasta ja tyydytään vähempään määrään pelejä. Kakkonen houkutti kaikkia.

Laitoimme heti ensimmäisessä vaiheessa arvan vetämään kahteen peliin Kazaniin, ja väliin yksi peli Samarassa. Noihin sitten arpa olikin suosiollinen. Finnairin lennot kulki epämukavaan aikaan, sen sijaan yöjunailu Venäjällä on havaittu mukavaksi. Niinpä lähdimme yöjunalla Vainikkalasta kohti Moskovaa. Tolstoin vaunut on varsin nykyaikaisia, tarjoiltiinpa asiallinen iltapalakin.




Matkaviihteeksi huomaavainen vaimo oli järjestänyt sopivaa luettavaa.


Moskovaan saavuttiin hyvin nukutun yön jälkeen. Kazaniin lähtevän junan asema oli toisella puolella aukiota, joten laukut sinne säilytykseen, ja kylälle kikkailemaan. Kisaturisteja näkyi katukuvassa jonkin verran, lisäksi järjestäjien opastuspisteitä oli siellä täällä. Gorkyn puistossa pääsi myös vetelemään vapareita, pelaamaan pöytäjalkapalloa ja touhuamaan muuta mukavaa ilmaisessa tapahtumapisteessä. Puistosta jatkettiin Fan Fest -alueelle avauspeliä jännäämään. Alueella oli ruokaa, juomaa, sponsoripisteitä ja esiintyjiä. Yksi ryhmästä hämmästyi kun suuri suosikkinsa Alexander Popov ilmestyi lavalle vetämään pitkähkön DJ-keikan. Hyvät bileethän se 25 000 ihmiselle saikin.










Tunnelma alueella oli huikea Venäjän jyrätessä avauspelissä. Paikalla oli kisavieraita ympäri maailmaa, maailman suosituin urheilutapahtuma oli todella alkanut! Puoliajalla lähdimme suuntaamaan kohti asemaa. Fan Fest oli täynnä, eikä lisää ihmisiä laskettu sisään vaan väki odotti pääsyä pitkissä jonoissa.


Asemalla söimme vielä mahat turpeaksi muun muassa Herra Perunasta.


Juna oli sen verran pitkä, että tarvittiin myös takatuuppari


Hämmennys oli melkoinen, kun vaunuun päästyämme vaunupalvelija toi ruokalistan, ja kysyi, mikä lippuun kuuluva illallinen maistuisi. Tarjolla oli kanaa, nautaa ja porsasta eri lisukkeilla. Pakkohan se oli syödä kun on maksettukin, taisin tosin päätyä puuroon.


Kazan oli kaikille meille uusi kohde. Tuhatvuotinen miljoonakaupunki osoittautui siistiksi ja kauniiksi, Pietariin ja Moskovaan tottuneelle tunnelma oli kuin maalaiskylässä. Paikalliset kertoivatkin, että ihmisissä on valtava ero kaupunkien välillä. Kazanissa ollaan iloisempia, leppoisempia ja kiireettömämpiä kuin pohjoisen suurkaupungeissa. En voi väittää vastaan.




Aamu alkoi kuitenkin puurolla katukahvilassa.


Illalla meinasimme pyörähtää yökerhossa. Paikka ei kuitenkaan ollut vielä auennut, joten suuntasimme viereiseen kuppilaan. Nuhjuisessa kauppanakin toimivassa kahvilassa muki teetä ja 50 grammaa vodkaa maksoi 60 ruplaa (83 senttiä). Olin taktisesti valinnut päälleni keltaisen paidan seuraavan päivän aussituristeja mukaillakseni. Pian sisään astuikin lihava, noin 45 vuotias paikallinen mies.
- Australia!"
- Ei kun ollaan Suomesta
- Suomesta? Nää kaverit on Suomesta! Meidän veljiä!
Mies lyöttäytyi seuraan, ja kysyi kohta juommeko olutta. No juommehan me. Mies nappasi kylmäkaapista oluet itselleen ja meille. Tarinoitiin kisoista, Suomesta ja Kazanista jatkuvasti sille sun tälle kippistäen. Jonkin ajan kuluttua sisään astui kuusissa kymmenissä oleva harmaapäinen mies. Seurassamme ollut veijari teki vanhan miehen kanssa sotilastervehdyksen. Hämmästelimme asiaa, jolloin nuorempi mies kertoi olevansa Spetsnaz-veteraani. Emme ihan uskoneet kertomusta. Hän alkoi kuitenkin esitellä puhelimestaan kuvia, joissa oli nuorempana. Sotilaita panssarivaunun kanssa, sotilas kommandopipossa jonka silmiä hän käski verrata omiinsa, tykkejä, sama mies armeijan raitapaidassa…
- Sergei Kharitonov!, huudahdin raitapaidan kohdalla. Kapteeni Morozoviksi paljastunut mies innostui tietäessäni kuuluisan vapaaottelijan, antoi karhunhalauksen, ja taas kilisteltiin pulloja.

Aikamme tarinoituaan kapteeni Morozov olisi halunnut esitellä meille öistä Kazania. Lähtekää kyytiin, hänellä on kuski. Pohdimme asiaa kaverin kanssa, mutta rohkeus ei ihan riittänyt. Morozov oli hieman harmissaan, mutta antoi kuitenkin puhelinnumeronsa. "Soittakaa jos teille tulee mitä vain ongelmia, hän ja pojat Spetsnazissa ratkaisee ne!" Hyvähän se on olla olemassa vapaudut vankilasta -kortti.





Arpa tarjosi ensimmäiseksi peliksemme Ranska-Australian. Ensimmäinen MM-ottelu meille ikinä oli hieno kokemus, vaikkei peli klassikoksi noussutkaan. Nähtiinpä kuitenkin maailmanmestarin peli. Stadionille siirtyminen turvatarkastuksineen oli varsin sujuvaa.






Suomi mainittu! Tapasimme samat herrasmiehet pelissä Samarassa, ja vielä Kazanin kävelykadulla. Hyvin oli heidänkin reissunsa edennyt.


Kazan <-> Samara -välillä ei ollut järkevää junayhteyttä, ja satunnaisesti kulkeva bussi olisi kestänyt seitsemisen tuntia. Olin bongannut ennakkoon netistä kyydin tuolle välille. Noin viisi tuntia suuntaansa pikkubussilla maksoi 15 000 ruplaa (noin 208 €). 30 % summasta piti maksaa ennakkoon. Jännitimme, ilmestyykö koko veijari paikan päälle. Ravil kuitenkin saapui hotellin edustalle sovittuun aikaan Hyundai Grand Starexillaan. Matka halki peltojen kohti Samaraa alkoi.




Tatarstanissa kaasu ja öljy tuo mukavasti rahaa alueelle


Matkalla pysähdyimme tarpeen vaatiessa tien reunaan pissitauolle, ja kerran syömään pikkukylään. Loppumatkasta yksi matkalaisista alkoi valittaa mahan olevan sekaisin. Pysähdys satunnaiselle huoltoasemalle. Löysin vessan virkaa toimittaneen peltihökkelin ensimmäisenä. Haju pömpelissä oli melkoinen, onneksi itsellä oli vain pienempi hätä. Vanhassa lankkulattiassa oli kaksi epämääräistä reikää lähellä toisiaan. Kun mahaansa pidellyt kaveri ilmestyi oviaukkoon, tuskainen ilme vaihtui hämmennykseksi. Tuumasin vain asiointini ollessa kesken, että älä suotta annan minun häiritä. Hienohelma poistui paikalta päätään puistellen, ilmeisesti löysänkin vatsan saa imeytettyä takaisin kun olosuhteet ovat tarpeeksi kehnot. Onneksi vajassa oli hämärää, niin ei säälittänyt niin paljon kenkieni puolesta.


Hotellit matkalle varattiin hyvissä ajoin. Reilu kuukausi ennen matkaa Samaran hotellilta tuli viestiä, että kovan kysynnän vuoksi varauksista täytyy jatkossa maksaa 30 % ennakkoon. Viikko tästä tuli viesti, että meidän tulisi maksaa 50 % varauksesta, ja pari päivää myöhemmin ilmoitus, että tulee maksaa koko varaus heti, tai se peruutetaan. Mitään maksuohjeita ei kuitenkaan saatu, eikä hotelli vastannut viesteihin. Booking.comista vakuutettiin, ettei ehtoja voi enää varauksen jälkeen muuttaa, eikä ennakkomaksua voi heidän kauttaan suorittaa kun sitä ei varausvaiheessa vaadittu. Ilmeisesti booking oli yhteydessä majoitukseen, joka tapauksessa saimme varauksen mukaiset huoneet.

Samara oli aiemmista kaupungeista poikkeava. Kaupungissa oli paljon vanhoja ja matalia rakennuksia. Keskustassa oli laitettu kadut poikki isolta alueelta kisojen ajaksi, joten siellä oli helppo liikkua kävellen. Ihasteltiin Volgan rantaa, olimme Samarassa kaksi yötä.






Suomessa tulee itku, jos joku kortteliväli suljetaan autoilulta. Venäjällä oli vedetty isolla sudilla koko keskusta kiinni autoliikenteeltä Samarastakin. Silti paikalliset tuntuivat olevan pelkästään iloisia, onnellisia ja ylpeitä kisojen järjestämisestä.






Volgan lautturit


Crosfittiä asianmukaisin välinein


Lenin-setä


Kävimme katsomassa Stalinin bunkkerin, yhden kaupungin merkittävimmistä turistikohteista.






Hatsapuri (/adzarialainen hatsapuri / adjaruli), jumalten ruokaa!


Käytiin pelissäkin. Venäläiset ovat läheisissä väleissä serbien kanssa, joten Serbialla oli yleisön tuki takanaan. Kolarovin komealla vaparimaalilla Costa Rica kaatuikin 1-0.
« Viimeksi muokattu: 20.07.2018 klo 12:15:21 kirjoittanut PSH »
PSH

Poissa Poissa


Vastaus #1 : 19.07.2018 klo 14:25:04

Tultiin otteluun bussilla, pelin jälkeen yritimme palata takaisin samalla tavalla. Bussin 1 sijasta nousimme kuitenkin epähuomiossa bussiin 1S. Auto lähti painelemaan valtatietä väärään suuntaan. Oletimme ensin, että se pysähtyy kohta johonkin, josta saamme sujuvasti kyydin takaisin. Eipä pysähtynyt, vaan ohitettiin kauppakeskus toisensa jälkeen, ja kaupunki muuttui pelloksi. Paikallisia hieman hymyilytti kun kerroimme tahtoneemme toiseen suuntaan. Kuski ei kuitenkaan suostunut pysähtymään. Pitkän aikaa kuljettuamme auto pysähtyi, ja muutama ihminen poistui kyydistä. Mekin lähdimme yrittämään ulos. Paikalliset yrittivät toppuutella, ei täällä ole mitään! Pidimme kuitenkin päämme, ja poistuimme nelikaistaisen tien reunalle.

Stadionilla navigaattori näytti matkaksi hotellille 15 minuuttia, nyt kesto matkalle oli tunti 10 minuuttia. Yandex-taksillakaan ei ollut yhtään autoa saatavilla. Näimme kaukaisuudessa huoltoaseman. Ei muuta kuin sopiva rako autojonoon, sprintti tien keskelle, kapuaminen kahden keskikaiteen yli, ja sprintti toiseen reunaan. Hetken kävely, ja saavuimme nuhjuiselle huoltoasemalle.

Pihalla tuhannen päissään oleva arviolta 25-35-vuotias nainen huusi ja raivosi tyhjyyteen. Välillä leppyi ja jutteli itselleen, jatkaakseen taas kohta huutamista. Menimme sisään, otimme virvokkeet ja siirryimme auringonpaisteeseen pohtimaan. Takaisin Samaraan olisi päästävä, mutta pihalla ollut rekkakuski kertoi, että kaupunkiin saa ajaa pelin takia raskaalla kalustolla vasta huomenna, joten hän ei voinut auttaa. Huoltoaseman pitäjämummo soitti sitten jonkun tuttunsa, sukulaisensa tai taksin. Aikamme odotettuamme nuori sälli vanhalla Ladalla saapui. Hän ajoi toista tuntia jotta pääsimme Samaran keskustaan. Hintaa ei oltu kyselty ennakkoon, koska sillä ei ollut tuossa tilanteessa varsinaisesti väliä vaihtoehtojen vähyyden vuoksi. Kaveri ilmoitti hinnaksi 1000 ruplaa, eli vajaan 14 euroa. Poistuimme tyytyväisenä katsomaan Volgan iltaa.

Maisemat oli komeita. Sankareita Venäjällä on enemmän kuin Marvelilla, joku oli taas nostettu tikun nokkaan.




Ikuinen tuli sankareille, tyypillistä Venäjällä.


Taas Fan Festille peliä seuraamaan


Ravilille oli maksettu 30 % ennakon lisäksi puolet jäljellä olevasta summasta Samaraan saavuttaessa. Mietimme, mahtaako mies ajaa Kazanista viittä tuntia meitä hakemaan jäljellä olevan rahan takia. Vähän ennen puolta yötä sain kuitenkin tekstiviestin, "Olen täällä". Lähtö oli sovittu aamuksi, enkä kehdannut ruveta tuossa vaiheessa setvimään mikä on homman nimi.

Ravitsevan aamiaisen jälkeen Ravil odotteli kuitenkin pihalla. Tavarat autoon, ja takaisin kohti Kazania. Tulomatkalla tie oli paikoitellen parempaa kuin Suomessa, paikoitellen taas niin reikäinen ja kelvoton, että kuljettaja ajoi pientareella. GPS:llä saimme vauhdiksi hurjimmillaan yli 140 km/h tien ollessa kunnossa, rajoitus oli tietysti jotakin reilusti vähemmän.

Paluumatka tehtiinkin hieman pidempää, mutta parempikuntoista reittiä. Jossakin kohti matkaa miliisi pysäytti meidät. Ravil lähti setvimään asiaa, ja palasi jonkin ajan kuluttua autolle. "Voisitteko maksaa minulle 2000 ruplaa nyt, ja loput Samarassa?" Ohittaminen ohituskieltoalueella maksoi tuon verran, luultavasti kuittia ei saanut. Kazaniin päästyämme olimme kuitenkin niin tyytyväisiä ystävällisen miehen palveluun, että maksoimme koko 5000 ruplaa, eli sakkojen verran bonusta. Antoihan se hieman ajateltavaa, että mies ajoi yli 20 tuntia autoa ja yöpyikin jossakin parilla sadalla eurolla. Tuosta polttoainekulut pois, niin tuntipalkka ei päätä huimaa. Ravil oli väsynyt, mutta erittäin tyytyväinen.

Kazanissa majoituimme uudestaan samaan hotelliin. Vieressä oli joku Fifan virallinen kisahotelli, joten ympärillä päivysti poliiseja tai sotilaita ympäri vuorokauden. Aamusta näimme myös, kun pommikoiraporukka kiersi keskustaa, ja rännitkin tunnusteltiin läpi sisäpuolelta. Turvallisuuteen ja kisojen sujuvuuteen oli satsattu valtavasti, eikä kyllä järjestelyistä juuri moitittavaa keksi vaikka yrittäisi. Kaikki kisavieraat tuntuivat olevan yhtä suurta perhettä, ja juhlat näyttivät jatkuvan joka päivä aamuun asti.




Ihasteltiin Kazanin Kremliä, sekä sieltä löytyvää kirkkoa ja moskeijaa.










Näimme tietysti myös version Kazanin jumalansynnyttäjästä, koko Venäjän suojelijana tunnetun ikonin.


Myös Kazanin Fan Festillä kelpasi seurata ohjelmaa ja pelejä










Viimeinen pelimme oli Iran-Espanja.


Pieneksi hämmästykseksi Iranilla oli äänekkäimmät fanit, joita kisoissa kohtasimme. Sekä kauneimmat naiset. Tunnelma oli hyvä persialaisten pitäessä elämää katkeraan loppuun saakka. La amistad de las naciones, siitähän tässä on kyse kuten kyltissä lukee.


Takaisin sitten kisajunalla. Kaksikerroksisiin makuuvaunuihin mahtui valtava määrä kisaturisteja.


Ja pitihän junaan olla eväät. Yksi leipä taisi jäädä syömättä.


Junaa odotellessa tarinoimme iranilaisten kanssa. Iranilaistaustaisia kannattajia oli saapunut ympäri maailmaa. Jenkeistä, Kanadasta, Portugalista, Espanjasta, Suomesta. Ja tietysti Iranista. Maan tilanne ja haasteet avartuivat mukavien ihmisten kanssa keskustellessa. Samalla toivat esiin huolen 2026 kisoista. Venäjälle pääsi kaikki innokkaat ilman viisumeja, mutta miten käy Yhdysvalloissa. Meksikon rajalle tahdotaan muuria, mutta maa on mukana järjestämässä kisoja. Kuinka käy iranilaisten, aasialaisten ja afrikkalaisten fanien maahan pääsyn kanssa?

Päädyin juhlimaan iranilaisten hyttiin. Tai hyttiin ja sen läheisyyteen, ovi oli auki ja väkeä tuli ja meni. Ensin juotiin iranilaisten vodkat, ja joku haki ravintolavaunusta pussillisen olutta. Jostain ilmestyi torni tonnikalaa leivän päällä syötäväksi. Kun iranilaisten leipä ja juoma loppui, noudin hytistä lisää. Bileet oli kuin Suomessa, paitsi musiikki tuli laulavista, tanssivista, taputtavista ja pöytää rummuttavista ihmisistä. Tappiosta huolimatta tunnelma oli katossa, olihan käynnissä ainutlaatuinen juhla. Kaverin kanssa aloimmekin suunnittelemaan matkaa Iraniin, muutama puhelinnumero ja kutsu kotiin jäi noistakin kemuista.

Äärimmäisen mukavia ja ystävällisiä ihmisiä, ehkä niitä ei sittenkään tarvitse pommittaa?

Moskovasta sitten Sapsanilla Pietariin. Neuvostoteknologian maassa junaverkossa on mobiilikauppa, josta sai tilattua syömiset, juomiset ja tavarat suoraan paikalleen. Kahvi saapui 4:13 tilauksesta.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Tarinasta tuli pitkä, mutta monta hilpeyttä herättänyttä käännettä jäi varmasti vielä kertomattakin. Kaikkinensa huikea reissu. Ainoa vastoinkäyminen oli tuo Samaran pelin jälkeen hukkaantunut aika. Ketään ei ryöstetty, mitään ei hukattu, kaikki pysyivät terveinä (tai ennallaan). Kaksi hienoa kaupunkia tuli nähtyä, kumpaan tahansa voisi lähteä uudestaan. Samaraan vaikka rantalomalle. Hinnat olivat melko edullisia, sää suosi niin että helle ei paahtanut ja vettä satoi vain tunnin koko reissun aikana. Parasta matkassa oli kohtaamiset satunnaisten ihmisten kanssa, kaikki olivat liikkeellä iloisella mielellä pitämässä kivaa yhdessä.

African cup of nations on rahan mahdin takia siirretty kesälle. Kamerunissa sataa reilusti melkein joka päivä kisojen aikaan, joten jää varmaan väliin. EM-kisojen alkulohko pelataan Bakussa, ehkä lähdemme sinne seikkailemaan.

Kisojen jälkeen Fifalta tuli palautekysely. Yhtenä kysymyksenä oli mielenkiinto osallistua seuraaviin kisoihin. Hämmästykseksi kielteisen vastauksen jälkeen tarjolla oli oikeat syyt mielenkiinnon puutteeseen. No, tuskin vaikuttaa mihinkään, mutta palaute annettu.


Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.




« Viimeksi muokattu: 20.07.2018 klo 12:17:18 kirjoittanut PSH »
Salming

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: Huuhkajat, Chelsea FC


Vastaus #2 : 20.07.2018 klo 11:22:30

Viimeinen pelimme oli Iran-Ranska.
Tässä lienee ajatusvirhe?

Kiitos muutoin hyvästä raportista, oli hauska lukea myös muiden kokemuksia Venäjältä.
PSH

Poissa Poissa


Vastaus #3 : 20.07.2018 klo 12:17:18

Tässä lienee ajatusvirhe?

Kiitos muutoin hyvästä raportista, oli hauska lukea myös muiden kokemuksia Venäjältä.

Ranska, Espanja, kuka noita muistaa... Kiitos huomiosta, korjattu.
Zazar

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: El club del pueblo


Vastaus #4 : 20.07.2018 klo 13:05:49

Hieno raportti, kateus iski Ylos
daryK

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: HJK


Vastaus #5 : 20.07.2018 klo 16:13:10

Kiitos hienosta raportista Ylos
Coleman

Poissa Poissa


Vastaus #6 : 20.07.2018 klo 17:33:21

Oisihan tätä pitempäänkin viitsinyt lukea. Kiitos Ylos
Chingón

Poissa Poissa


Vastaus #7 : 20.07.2018 klo 17:51:06

Hieno rapo! Ylos

 
Sivuja: [1]
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines