... miksi vitu**a ei pidetty puolalaista ykkösenä, jos ruotsalainenkin kelpaa? Ei ole niin selkeästi ruotsalaista huonompi, ja olisi tuntenut jo sarjan/joukkueen valmiiksi.
Kyseessä oli tilanne peliajan puitteissa, jossa jompi kumpi, konsonantti tai Alisson olisi lähtenyt, konsonantti lähti.
Joukkueen nykytilasta ei jaksaisi sen koommin kirjoittaa, sen verran selkeitä puutteita kesä jätti jälkeensä.. Tiettyjä muutoksia tuli tehdä, mutta hankinnat olivat vähintäänkin keskinkertaisia, jokaisen ollessa jotain 'vähän sinne päin'. Kun kyseessä on noinkin suurella riskillä tehty massavaihto, tulisi uusien elementtien olla edes joltain osin tukevia; Pastore, Cristante, Kluivert, Coric eivät sitä ole, ei yksikään, ja samalla mm. Schick ei pääse jaloilleen oman kasvuhapuilunsa saadessa jatkoa koko joukkueen kontatessa, lähinnä pojan pysyvän penkkikomennuksen muodossa.
Mistä tämä kertoo? Joko täydellisestä imkompetenssista ymmärtää muutoksen tuomat vaatimukset, milloin kokonaisuus lankeaa tasaisesti sekä Monchin että EdF:n niskaan heidän toimiessa 'yhtenä orgaanina' pelaajasiirtoja tehtäessä; Monchin kyvystä tarjota oikeanlaisia pelaajia, tai lopulta Di Francescon pelitavasta.
Itse veikkaan, että syy löytyy luonnollisesti ynnäämällä kaikki elementit yhteen kenties myös sillä absurdilla kyläseuran mentaliteetti - suurseuran odotukset -kombolla höystettynä: Roman peli on Di Francescon alaisuudessa ollut 85 prosenttisesti sangen vaivaannuttavaa, eikä varsinaisia pelillisiä luonteenpiirteitä näy toisen kauden viidennellä kierroksella käytännössä lainkaan. Niin Nainggolan että Strootman, kuin Cristante, Pellegrini ja Pastorekin ovat olleet vuorollaan täysin hukassa 433:ssa, mikä sitten tavallaan kulminoituu Strootmanin pyyntöön lähteä kokeilemaan 'jotain uutta', mikäli uutisointiin on uskominen. Di Francescon roolitus tuolle paikalle on varsinaista myrkkyä, joka tuli selville jo reilu vuosi sitten ensimmäisellä preseasonilla; hyökkäykset ajautuvat nopean vertikaalipelin epäonnistuessa laitaan, eikä joukkueen materiaalissa (laiturit) ole pelaajia, jotka avaisivat vastustajan muotoa, vaikka kuinka mezz'ali yrittäisi luoda ylivoimaa boksien laidoille; tästä tuloksena on varsin usein hidas hyökkäys keskityksellä (55 kertaa Bolognaa vastaan).
Huvittavaa on myös seurata tuota kesän erikoistilannepelaamisen korostamista kookkailla hankinnoilla, kun 55 keskityksestä ei Bolognaa vastaan saada yhtään sisään, ja vain muutama edes omille. Lennostako näitä kuningasideoita vedetään? Ostaisivat ensin pelaajia, joilla on tekninen valmius toteuttaa valmentajansa toiveita pallollisena. Di Francescon sapluunassa näytetään ajautuvan niin organisoituihin liikkeisiin, että varsinaisen pelisuunnitelman epäonnistuessa, joukkueelta odotetaan bussin murtamista pienempien vastustajien maatessa jatkuvaan alhaalla tukkien vertikaaliset linjat, sekä päästen varsin mallikkaasti iskemään vastaan. Tällaiset tilanteet (niiden vastatessa 80% hyökkäyksistä) päättyvät jatkuvasti keskitysyritykseen yksinäiselle Dzekolle, eikä vastahyökkäyksen pelossa tohdita edes kokeilla mitään vaihtoehtoista; kolmio laidalle - keskitys, käytännössä mitään muita kombinaatioita ei ole, ja ulosanti on vähintäänkin puuduttavaa seurata, ja kuten voi pelaajista huomata, ei kovin inspiroivaa toteuttaa. Toisaalta, joukkueeseen ei hankittu yhtään mitat täyttävää laituria, mikä on varsin hämmentävää. Kumpi tästä asiasta päätti, en tiedä, mutta valmentajan vastatessa pelillisestä ilmeestä, näkisin että noinkin huutava pula peliä tekevästä laiturista luulisi olevan alleviivattuna nimenomaan hänen papereissaan.
Ratkaisisin asian valmentajaa vaihtamalla, sillä perusteella, että tähän mennessä saavutettu menestys on tullut allenatoren varsinaisen pelifilosofian ulkopuolelta, eikä joukkueella ole vielä tähän päivään mennessä edes varhaisteini-ikäisen identiteettiä. Monchin antaisin edelleen jatkaa, koska miehellä on sentään kaapissaan pystejä. Varoitustili on tosin uhkaavasti täyttymässä myös espanjalaisella.
