FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
13.12.2018 klo 17:58:12 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Foorumi aukeaa nopeasti osoitteella ff2.fi!
 
Vuoden Foorumisti 2018, Joulupata 2018, FF2-kauppa:kauppa.ff2.fi, Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org
Sivuja: [1]
 
Kirjoittaja Aihe: Lahti - Reykjavik (all night long) 18.7.2018 - 22.7.2018 (sis. sekavaa huumoria)  (Luettu 4482 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Huupponen
2017

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Tonttilan Super -91


: 28.07.2018 klo 16:23:36

Uutinen
Jalkapalloliigan päätöskierroksen pelissä Lahdessa oltiin minuutin päässä kahden joukkueen pettymykseksi muodostuneesta tasapelistä, kunnes FC Lahti varmisti paikan ensi kaudeksi eurokentille
Santeri Hostikan voittomaalilla 93. minuutilla lukemiin 2-1 (1-1).




Kauden 2017 surkea syksy ja FC Lahden sulaminen oli vetänyt mielen todella matalaksi
mutta kuin ihmeen kaupalla viimeiseltä kierrokselta kaivettiin vielä voitto ja näin FC Lahti selvtti tiensä seurahistoriansa kolmannen kerran europeleihin. Olin terveydellisistä ja taloudellisista syistä joutunut jäämään pois vieraspeleistä kahdella edellisellä kerralla (2009 ja 2015) ja nyt tiesin että terveystilanteen pitäisi olla parempi ja aloitin säästämään rahaa samantien. Joulukuun alusta asti laitoin rahaa sivuun - yleensä alkoholibudjetista ja hieman ennen joulua selvisi että perhepiirissä on sovittu ettei joululahjoja enää osteta lainkaan  koska perheen nuorinkin edustaja lähestyy jo neljääkymmentä. Viime vuosina joululahja oli ollut yleensä FC Lahden kausikortti. Tein raskaan päätöksen olla ostamatta kausikorttia - halusin niin paljon kerryttää pienestä eläkkeestä matkabudjettia - vaikka tiedossa oli että kohde selviäisi vasta hieman ennen juhannusta. Pitkin talvea ja kevättä siirsin rahaa syrjään ja seurailin mm. legendaarisen Bert Kassiesin jalkapallosivustoa (tunnetaan foorumilla myös hauskasti nimellä "Kassi-Esa") ja tilanteen kehittymistä, eri sarjojen ja cupien taulukoita ja pyrin saamaan otetta siihen minkälaisella systeemillä Europa Leaguen karsinta tällä kertaa menee. Kevään puolella ja mentiin kun kävi selväksi että teoriassa vastustajavaihtoehtoja on 47  sijoitettua joukkuetta ja niistä jokaista  tuli tarkkailtua -  katsottua missä nämä kaupungit sijaitsevat ja mitkä olisivat mahdollisia lähimpiä lentoasemia, mikä on säätila, yleinen hintataso. Kaikkea mitä voi vaan kuvitella. Eläkkeellä kun on aikaa, ja minä kun innostun niin se lähtee kyllä aivan laukalle. Skyscanner ja Booking.com lauloivat päivittäin puhelimessa ja tietokoneella.

Kotimaan jalkapallokeväässä seurasin kaikki kevään ottelut, kävin paikan päällä pariin otteeseen talvikauden  puolellakin ja hieman tyhmäkin säästäminen tapahtui Ruutu+:aa paljon katsellen. Toukokuinen syntymäpäiväni sai sukulaiset ja tuttavat lahjoittamaan matkakassaani rahaa ja alkoi vaikuttamaan siltä että rahapuoli järjestyy mainiosti. Peliesityksetkin olivat ihan lupaavia ja uskoa riitti. Lähestyttiin kesää ja seinäkalenteri täyttyi rasteista - vielä kolme viikkoa arvontaan. Ja sitten saapui viikko 25. Kesäkuun kahdeksastoista. Ja hieman luultua aiempaa saatiin tieto arvontaryhmästä:
Uutinen

1 Hafnarfjördur (ISL)
2 Nordsjælland (DEN)
3 AIK (SWE)
4 Ventspils (LVA)
5 Shakhtyor Soligorsk (BLR)

- alkoi todella kiihkeä jakso jolla hain lentojen hintoja ja toivoin ettei vaan tulisi AIK:ta. Hotellisivustot ja maan hintatasoa kuvaavat indeksit olivat käytössä. Ja kuvittelin että FH Hafnarfjördur olisi voitettavissa. Hintatason takia toivoin Valko-Venäjää ja myöhemmin raportistakin selviävän yksityiskohdan takia Latviaa siten että aloitetaan kotiottelulla.
Arvontapäivä koitti ja arvontaa seurattiin tietenkin Uefan nettistriimistä samalla foorumille raportoiden. AIK vältettiin ja sitten Salihorsk/Soligorsk. Tuli Islannin reissu.
Foorumin ansioituneimpiin kirjoittajiin kuuluva Kosmoksen Härkä kommentoi:
Vittu mikä tuuri!
e. ilmasilta äkkiä auki!
Tätä seurasi linkin takaa löytyvä nimimerkki shotsin ansiokas esittely vastustajasta:
http://futisforum2.org/index.php?topic=175615.msg11733432#msg11733432
Helppoa jatkopaikkaa veikattiin , "Lahti 60-40 suosikki" - tunnelmoitiin palstalla.
Tästä alkoi sitten lentojen varaaminen ja majoituksen etsiminen, todettiin että Blue Lagoon on pakollinen kohde ja uimahousukaupoillekin piti kiiruhtaa. Tässä vaiheessa oli kuitenkin vielä n. kuukausi varsinaiseen lähtöpäivään. Isäukon kesäloma osuisi vierasottelun ajankohtaan ja hän lupautui toimimaan lentokenttäkuljetuksessa kuskina. Isä sai kuitenkin sydänoireita MM-kisojen Englanti - Kroatia ottelun  alla ja joutui teho-osastolle - ja määrättiin ajokieltoon. Onneksi linja-autolla pääsee lentokentälle edullisesti. Paluukyyti olisi ollut todella tärkeä kuten myöhemmin käy selville.

Saapui kotiottelun päivä. Isä oli sairaalassa jo niin pirteänä että kyseli tulisiko radiosta tai televisiosta Lahden ottelu. Onneksi ei tullut. Oli niin hirveää paskaa että olisi saattanut siepata sydämestä uudelleen. Ottelupäivänä tunnelmat olivat aamupäivästä vielä ihan hyvät.
Sigur Rosia kuunneltiin jukeboksista ja FCLK 20-vuotisjuhlan kunniaksi oli teetetty pari pikeepaitaa FCLK 1998-tekstillä. Suhteellisen kevyttä nestetankkausta tehtiin ja matkalla stadionille haaveilin ihan ääneen reilusta voitosta. Itse kotimatsista en halua oikein sanoa enempää. Sen sanon että oli hirveintä paskaa ikinä tämän seuran peliesityksenä.
Kannattajakatsomossa kärvisteltiin loppuun asti, vaikka teki mieli lähteä katsomon taakse olutteltalle - olihan sinne tilattu viskiäkin ensimmäistä kertaa uuden alkoholilain puitteissa.
Ottelun jälkeisestä puolesta tunnista en muista kovin hyvin mitään. Kävelin kenkiä tuijottaen läpi kaupungin erääseen baariin ja ihmiset eri puolilta katua huutelivat - "On varmaan kiva lähteä Islantiin ensi viikolla." - sitä tuli noin 50 kertaa sinä iltana. Myöhemmin varsinaisessa matkatarinassa nimellä "Moneybag" esiintyvä mies taisi olla ainoita jotka sinä iltana baarissa vielä uskoi jatkopaikkaan. Tässä vaiheessa terveisiä nimimerkeille AriFerra ja Saatanan Sorsa.
Osalla porukasta oli lentolipuissaan peruutusturva mutta ilmeisesti sitä ei lopulta käyttänyt kukaan vaikka tulos olikin todella masentava.

Sitten pääsemmekin varsinaiseen matkaraporttiin:
Bussikuljetus 18.7.2018 klo 4:20 Lahti Matkakeskus -> Helsinki-Vantaa T2
Finnairin lento HEL - KEF klo 7.45-8.35 (aikavyöhyke -3 h)
Majoituspaikkana AirBnB-asunto keskustan laitamilta.

--
Aluksi esittelemme matkaraportin päähenkilöt sivullekirjoittaneen ohessa: (jokainen sai halutessaan valita itselleen mieluisan salanimen)
Frequ, FCLK:n perustajajäsen, matkani mahdollistaja kassanhoitajan ja järjestelijän roolissa
Matkanjohtaja Gullimies, FCLK alkuperäisjäsen vuodesta 1998
PetRescue, FCLK alkuperäisjäsen vuodesta 1998
Felix Leiter, FCLK alkuperäisjäsen vuodesta 1998
George - mies joka mm. pelasti retken loppuosan
Moneybag - seikkailija vailla vertaa, ja varmaan tällä hetkellä myös ilman rahaa
Klaara Tussula, ystäväni jolle piti saada tuliaisia tuotua ja kortti postiin
Ässä, ystäväni, jolle piti lähettää postikortti muistoksi
Mukan tarinassa  myös mm. Huuma, Kaneli, Vigdis, Saga, Vuokraemäntä, Vuokraisäntä ja erinäisiä sankareita.

--

Tiistain ja keskiviikon välinen yö oli helteinen ja kello oli soittamassa 03:30 - Lahden matkakeskukselle oli vain muutaman sadan metrin matka, mutta neuroottisen tapauksena halusin tarkistaa kaikki tavarat ainakin kahdesti ettei mitään varmasti jää puuttumaan. Helteinen yö oli pilannut suunnitellut yöunet - osa matkatovereista oli tulossa baarista "volttilähdöllä" ja mainittiin lause "420 haiskahtaa ylilyönniltä" - viitaten bussin lähtöaikaan, mutta tästä joku innostui hassuttelemaan kannabis-aiheista läppää.
En malttanut mieltäni ja lähdin vetämään käsimatkatavarakokoista laukkuani kohti matkakeskusta jo 25 minuuttia ennen linja-auton lähtöaikaa - ja matkaanhan tosiaan kävellen menisi semmoinen kolmisen minuuttia. Joten ei varmasti yllätä että kun saavuin matkakeskuksen eteen - siellä oli vain yksi taksilla tullut kannattaja odottamassa ja muut saapuivat tyylikkäästi viime hetkellä. Hieman ennen muiden saapumista täysin hiljaisella matkakeskuksella tapahtui - poliisin kenttäjohtoauto huristeli aivan vierestä, eli selvästi matkakeskuksen kautta vierestä, ettei kauempaa tieltä. Sattumaa tai ei mutta en yllättyisi jos olisivat tulleet katsomaan minkänäköistä apinaa siellä on lähtemässä Islantiin.
Päämatkakumppaninani toimi Frequ, joka varasi minunkin lentoni ja järjesti majoitusasioita ja hoiti rahankeruuta. Yhteisiä retkiä (Blue Lagoon ja Golden Circle) oltiin sovittu ryhmän kanssa joka koostui Gullimiehestä, Felixistä, PetRescuesta ja sivussa mukana kulki myös ajoittain George. George on sen verran maailmanmatkaaja että hän matkusti reteesti businessluokassa.
Linja-automatka oli leppoisa ja tunnelma kuumuudesta ja väsymyksestä ja vitutuksesta matsia kohtaan oli yllättävän rauhallinen. Frequ innostui kyselemään "are we there yet" - yrittäen ilmeisesti lanseerata jotain hassunhauskaa teemaa matkalle. Omat vitsini eivät olleet sen parempia. Saavuttiin T2:n luo ja siirryttiin heti turvatarkastuksen suuntaan. Lentoliput olivat kätevästi Finnairin Android-sovelluksessa ja turvatarkastuskin meni todella nopeasti.
Siitä sitten ostoksille. Puolen litran Famous Grouse 13 euroa, koska lennetään EU:n ulkopuolelle. PetRescue ja Frequ  ostivat pakkauksia joissa oli kymmenen viiden sentin pulloa ruotsalaisia akvaviitteja. Gullimies osti minttuviinaa. Joku keksi että viedään FH:n kannattajille lahjaksi jaloviinaa. Sitten Oak Barreliin. En ollut koskaan käynyt. Magners 10,80 euroa. Gullimies lähti aamiaiselle O'Learysiin.
Kuopiolaisia kannattajia tuli juttelemaan ja yksi heistä sanoi tuntevansa nimimerkki Vinnie Stigman musiikkipiireistä. Pyysi lähettämään terveisiä. AC Oulu-paitainen mies tuli baariin ja joku huusi että "Onkos Oulukin päässyt europeleihin" - leppoisa mies ei suivaantunut vaan kertoi olevansa matkalla Ouluun.  Magners tyhjeni ja päätimme siirtyä Gullimiehen seuraksi O'Learysiin jossa seurueeseen liittyi Helsingin päästä mukaan lähtenyt maailmanmatkaaja - jonka nimeä tai nimimerkkiä en tässä yhteydessä mainitse, kun en ole saanut siihen lupaa kysyttyä.
Seinällä komeili joku jääkiekkoilija 90-luvulta jonka takatukka ei kalvennut yhtään Marko Kiprusoffille, mutta ei kukaan tunnistanut kuvan miestä. Otin lonkeron. Siedettävät 7,70 euroa. Kun siirryimme kohti lähtöselvitystä - vastaan tuli krapulaisen näköinen Ägä Riihilahti - joku huusi että "Riihilahti krapulassa" johon Ägä sitten vastasi repeämällä nauruun. Tuskin Aki krapulassa oli. Aikainen aamu vain. Kuultiin että mystinen kannattaja ja  rahamies Moneybag oli jo paikkakunnalla ja kuulemma rahaa paloi ja väitettiin että hän olisi mennyt Uefan suljettuihin harjoituksiin kännissä istumaan vaihtopenkille  huoltajan viereen. Moneybag on siis ihan rivikannattaja. Ei sen siellä kuuluisi olla. Myöhemmin kuulemma Moneybag oli joutunut paikallisten naisten puijaamaksi - luuli saavansa, mutta sai vaan ravintolalaskun. Seuraavana päivänä kuulemma Moneybag ajoi 500 eurolla taksilla. No, se Moneybagin touhuista. Oli tullut aika siirtyä koneeseen.
Olin vasta kolmatta kertaa lentokoneessa ja olin ottanut ikkunapaikan koska tykkään fiilistellä maisemia. Finnair tarjoili kahvia ja mustikkamehua ja vettä. Frequ tilasi viiniä ja minulle Chivas Regalin. Kyllähän siinä rentoutui. Lento sujui hyvin ja kohta näkyikin ikkunasta jäätikkö. Paskaa huumoria harjoitettiin isolla kädellä ja Frequ "järjesti kilpailun" - kumpi näkee ennemmin kylän tai ihmisen - tarjoaa toiselle tuopin. Ja minähän olin ainoa joka pystyi näkemään mitään koska olin ikkunan puolella. Tämä tuoppi tuli kyllä tarjottua silti. Mutta tämä kostetaan vielä..
Lento oli aikataulussa ja ilmakuoppia oli vain pienellä osalla matkasta. Kello oli hieman ennen aamuyhdeksää paikallista aikaa kun ryhmämme saapui Keflavikin lentoasemalle. Vielä toisessakin päässä piti vierailla Duty Free-kaupassa. Ostin 20 cl:n pullon Juran viskiä. Vuosikerta ei jäänyt mieleen. Frequ osti Vikingin kesäolutta ja Gullimiehen, PetRescuen ja Felixin ryhmittymä jotain tavallisempaa Vikingin bulkkia. Tuli nälkä, Dunkin Donutsin vieressä lentoasemalla oli jonkinmoinen R-kioskia muistuttava paskalafka josta haettiin täytetty patonki. Lentoaseman Wi-Fi ilmoitteli itsestään ja sain sen auki - Tinder alkoi huutaa "Someone likes you" välittömästi. Olimme poistuneet ns. kansainväliseltä alueelta eikä lentokentällä ollut baaria sen ulkopuolella. Joten siirryimme sateeseen odottamaan kuljetusta Blue Lagooniin. Tässä vaiheessa Frequ lanseerasi kolmesta muusta sankarista kuluneen fraasin "Ryhmä Rämä" - tämä säästää kirjoitusaikaa hieman, kun ei tarvitse joka kerta luetella GM:aa. PR:aa ja FL:aa.
Yritimme etsiä sateensuojaa ja lopulta löysimme jonkun katoksen jossa pojat särpivät oluitaan ja aloitimme mietinnön. Frequlla oli käynyt joku katkos internetpalvelussa ja tämän takia meillä kahdella oli myöhäisempi matkustus Blue Lagoonin suuntaan. Gullimies lähti puhemieheksi bussikuskin luo - tavoitteenaan selvittää voitaisiinko kaikki siirtyä samalla kuljetuksella kylpemään - ja sehän onnistui - tämän johdosta Gullimies sai lisänimen Matkanjohtaja - vaikkei tietenkään johtanut mitään. Bussissa jota luulimme täyteen varatuksi oli meidän lisäksemme kaksi aasialaista naista. Ja 50 tyhjää paikkaa. Ja sitten lähdettiin.

Kohti Blue Lagoonia
Keflavikin karut maisemat eivät olleet kaikkien ryhmäläisten mieleen, ruohoa kaivattiin kun oli vain kiviä ja sammalta. Jonkin aikaa bussissa istuttuamme alkoi horisontissa näkyä hämmentävää höyryä. Joku hassutteli jotain ydinvoimalasta mutta kaikki tiesivät että siellä se Blue Lagoon nyt on. Niin tosiaan - kuljetus Lagoonille ja sieltä pois maksoi 36 euroa per henkilö. Sisäänpääsymaksu 77 euroa (sis. pyyhe ja vapaavalintainen juoma) ja sitten se alkoi  -  Islannin hintatason näyttäytyminen - vaikka oli maksettu jo noin paljon - matkalaukkusäilytysmaksu lävähti heti ensimmäisenä silmille. Eihän se tietenkään kuulu tuommoisen reilun satasen pakettiin vielä. Blue Lagoon on niin suosittu paikka että Ryhmä Rämän pojat pääsivät altaaseen tuntia aikaisemmin kuin minä ja Frequ. Siinä odotellessa päätin maistaa kuuluisaa paikallista Brennivin-juomaa. Euroksi muunnettuna - 13,50 euroa / 5 cl minibar-henkinen pullo. Sitä sitten siinä särpiessä aloimme Frequn kanssa keskustelun siitä saako Blue Lagoonilla kuvata ihmisiä. Olimme hetken eri mieltä - sitten pyysin että Frequ pyörittää päätään ja havaitsee n. 20 eri puolella kokoajan räpsivää turistia. Tulimme tulokseen että saa kuvata. Ja tämän jälkeen kahvilan ikkunaan koputettiin. Ryhmä Rämä oli saanut kasvonaamiot kasvoilleen ja näytti siltä kun altaassa olisi ollut kuvapuolelta tuttuja Immortalin hevareja. Tästä innostuneena pojat poseerasivat ja otin kuvan ja syntyi käsite Black Metal-orkesterista "Blue Lagoon Molesters" jonka ensimmäinen sinkku on hyvä ja muu tuotanto täyttä paskaa.
Sitten olikin jo aika päästä itsekin kirjautumaan uimapuolelle. Pukuhuoneessa tapasimme kaksi nuorta miestä Seattlesta jotka kertoivat kannattavansa Marinersia mutta olivat seuranneet myös jalkapallon MM-kisoja. Kerroimme että olemme menossa jalkapallo-otteluun ja tähän toinen jenkki leukaili: ' Maybe they would play better if you didn't shout at them'  - jota seurasi hetken hämmentynyt hiljaisuus. Seattlen miehet lähtivät pois ja me jäimme yrittämään sulkea rannekkeella sähköisesti hieman hankalasti toiminuttua vaatelokeroa.
No siitä selvittiin ja upouudet uimashortsit jalassa lähdin viemään uljasta yli 110-kiloista ruhoani kohti n. 40-asteista vettä. Ja sitten mentiin. Katseltiin naiskauneutta, mutta lähinnä yritettiin kuunnella kuinka monta eri kieltä tunnistetaan turistien puheista. Amerikanenglantia puhuivat myös aiemmin bussissa samaan aikaan olleet aasialaisen näköiset naiset. Kuultiin lopulta kuitenkin ainakin norjaa, ruotsia, tanskaa, saksaa, venäjää, italiaa, espanjaa ja ranskaa. Sitten allasbaarille. Ensimmäinen juoma kuului hintaan. Prosecco oli kalleinta. Otin kun ei tehnyt Gullia mieli. Tosin toisena juomana otin silti Gullia.
Blue Lagoonissa on kolmen juoman maksimikiintiö per ranneke. Yksi retken klassikkohetkistä oli kun epähuomiossa pidin mukiani liian lähellä veden pintaa ja joku teki jonkun aaltoliikkeen ja katselin vielä muualle. Seuraavassa hörpyssä olikin sitten suolaa ja mineraaleja vähän seassa. Lilluttiin koko rahalla ja käytettiin tietenkin kaikkien viiden kiintiöt täyteen juomissa. Allasbaarissa ei väkeviä ollut, se on varmasti ihan turvallisuuskysymys. Aika monta pyyntöä saatiin ottaa kuva seurueista - kamera työnnettiin kouraan melkein puoliväkisin - jenkkejä oli kaikki jotka pyysivät kuvaamaan.
Lopulta mekin halusimme ryhmäkuvan ja Gullimies lähti hakemaan puhelimen pukuhuoneesta. Joku ranskalainen (muistaakseni) nalkitettiin kuvan ottoon. Häveliäisyyssyistä kuvaa ei julkaista matkatarinan yhteydessä.
Sitten olikin jo tullut aika lopettaa lilluminen ja poistua kohti uusia seikkailuja. Ryhmä Rämä meni väärän firman bussiin paluumatkalle mutta pääsi silti paremmin perille kuin minä ja Frequ jotka etukäteismaksusta huolimatta jätettiin aivan väärään paikkaan Reykjavikissa.
Emme masentuneet tästä vaan lähdimme etsimään sopivaa baaria. Muutaman ohisektorin ja puiston penkin johon oli liimattu tarroja (laitoimme FCLK tarran tietenkin) jälkeen saavuimme  Chuck Norris-hampurilaisbaariin jossa tilasin Wabamm Stakur+extra pekoni ja perunat ja olut kylkeen. 23 euroa. Tämän jälkeen suuntasimme Lebowski Bariin ja tästä alkaakin sitten ongelmia sisältänyt matkan osuus.

Lebowski Bar ja vesivahinkoja Reykjavikisssa
SMJK:n reissuraporteissa Lebowskia oli kehuttu tyylikkääksi mestaksi ja olihan siellä eräskin "ilmansuuntaseuralainen" kunnostautunut tarjoilemalla valkovenäläisiä kaikelle kansalle.
Tilasimme Moscow Mulen ja Martinin. Melkein 40 euroa. Tässä vaiheessa huomasin että baaritiskillä on Lebowski Barin elokuvateemaisia postikortteja ja järjestin niitä itselleni kaksi - kun olin luvannut lähettää Ässälle ja Klaara Tussulalle (perkele ku piti luvata että saa itse valita nimimerkin) edes jotain Islannista. Sitten sain käsiini myös Happy Hour-listan - alennustunnit alkoivat juuri sillä hetkellä. Telkkarissa pyöri klassikkoelokuva  "Fargo" ja sen jälkeen "Kuka viritti ansan, Roger Rabbit" - musiikkikin oli ihan hyvää. Otin happy hour-hintaisen Bolin ja muistin että Facebookissa oli neuvottu maistamaan myös Reyka-vodkaa. Frequ löysi paikallislehden ja opetteli paikallisia kirjaimia, pyytäen kauniilta baarityöntekijältä apua muutaman kirjaimen kanssa. Ja sitten alkoi tapahtua. AirBNB-asunnon vuokraemäntä laittoi viestiä että putkimies on asunnossa. Ja tästä kaikki eskaloitui siten että n. klo 18 tuli ilmoitus että majoitus on peruutettu kokonaan. Alkoi viestien lähettely AirBnB:n asiakaspalveluun ja kohta USA:n suuntanumerosta saapui puhelu. Uusi majoitus järjestyy, AirBnB hyvittää ja hoitaa erotuksen kunhan itse valitsemme vapaista AirBnB-vaihtoehdoista ja otamme yhteyden majoittajaan. Meille järjestyi nopeasti uusi asunto - paremmalla sijainnilla kuin tämä alkuperäinen - sen tarkemmin ei ehditty katsomaan minkälainen asunto on kyseessä - ja meikäläinen alkoi jo hiiltymään "hotelli, aina pitäisi olla hotelli" - mutta kaikki hoitui ja hiiltymys väistyi. Saimme sovittua asiat, ja lähdimme kävelemään kohti Atlantin valtameren rantaa. Parin mutkan jälkeen löysimme Frequn kanssa omakotitalon ja saimme tietää että majoituksemme sijaitsee omakotitalon kellariin tehdyssä kokonaisuudessa. Keittiö ja makuuhuone ja moderni kylpyhuone sekä minulle niin tärkeä Wi-Fi. Ei harmittanut enää että ensimmäinen kämppä meni alta. Purettiin tavarat ja päätettiin ottaa pienet siivut. Otin Famous Grousesta siivun ja sitten pienen siivun Jurasta. Tämän jälkeen Frequ keksi että laitetaan 10 minipulloa akvaviittia pöydälle ja kumpikin saa valita yhden. Päädyin valitsemaan "Bäska Droppar"-nimisen koiruohoakvaviitin ilman minkäänlaista ennakkotietoa. Hyi saatana että se oli pahaa. Sitten keskustelimme hetken siitä kuka tekee aamiaista vai päätetäänkö se myöhemmin. Lopulta sitä ei sitten päätetty ollenkaan.  Frequ visioi jotain lampaan valmistamisesta akvaviitissa tai viskissä. En oikein  tiedä oliko tosissaan.
Siinä sitten jotain perussuihkuja ja puhelimen latausta tehtiin ja päätettiin että lähdetään kävellen baariin - kun tulomatkalla uudelle osoitteellemme  ohitimme baareja ja opimme että reitti on helppo.  Olisin kirjoittanut Ässän ja Tussu-Klaaran kortit, mutta koko asunnossa ei ollut kynää.
Sitten avain taskuun, ja kohti baareja.

Matkalla baarille löysimme kadulta SuperTeleä muistuttavan pallon Islannin logolla. Potkittiin hetki ja pomputeltiin ja otettiin tietenkin muutama naurettavankin oloinen turistikuva. Se pallo taisi vieriä lopulta mäkeä alas takaisin pihaan josta se lainattiinkin.
Ensimmäisenä saavuimme Drunk Rabbit-baariin ja tapasimme suomalaisen isän ja pojan. Pieksämäeltä taisivat olla. Drunk Rabbitissa, kuten monessa muussakin paikassa oli tiskin takana "onnenpyörä" jota rahaa vastaan tarjoilija pyörittää - kunhan maksaa suht kalliin maksun (2000 isk tai 2500 isk eli 16 tai 20 euroa) - Frequ halusi kuitenkin kokeilla.
Päävoitto - 8 isoa tuoppia Vikingiä. Frequ päätti jakaa tuopit kaikille halukkaille lähimmissä pöydissä ja pieksämäkeläiset ottivat mielellään. Sain minäkin yhden. Niitä särpiessä menikin hetki ihan mukavasti. Tämän jälkeen ilmoitin halustani siirtyä läheiseen pubiin jossa olisi karaoke. Matkalla sinne tapasimme seuran vapaaehtoistyöntekijöitä sekä sihteerin - legendaarisen perunoistakin tunnetun Päivin. Kertoivat meille että B5-ravintolassa on edullista ja siellä on paljon kannattajia. Sanoimme että käymme ensin katsomassa karaoken ja tulemme sitten perässä. Ja löytyi karaoke. Maailman omituisin ja ehkä paskin karaoke ikinä. Kun pääsimme perille, menimme kellarikerrokseen jossa karaoken juontaja pyysi halukkaita laulajia nostamaan kätensä - jonka jälkeen hän jakoi numerot 1-5 englanniksi - selvästi omille tuttavilleen. Yritin käydä kysymässä miten voisin laulaa mutta käskettiin painua kuuseen.
Karaokea pyöritettiin YouTuben videoilla. Ei ihan laillista. Myynnissä oli yhtä laatua "viskiä" -  Jack Daniel 14 euroa. Saman baarin yläkerrassa oli sentään edes Jamesonia samaan hintaan.
Kävin sanomassa pari valittua sanaa karaokesta baarin ovella päivystäneelle naiselle joka otti väkeä vastaan. Tämän jälkeen oli tarkoitus siirtyä B5:n mutta siinä vaiheessa väsymys voitti. 22 tuntia oli siitä kun olin Lahdessa kävellyt kohti matkakeskusta. Niinpä oli pakko sanoa että nyt taksi alle ja nukkumaan.  

Matsipäivä koittaa
Aamulla heräsin ensin jo viideltä ja laitoin maininnan Facebookiin ja jatkoin sitten unia heräsin iloisena hieman ennen yhdeksää  ja menin suihkuun ja aloittimme keskustelut päivän kulusta  ja toteamus oli että lähdetään etsimään aamiainen kaupungilta. Facebookiin heräämisen  maininta oli virhe, siellä oli jo joku kukkahattukaveri sanomassa että "Sielläkö aletaan heti aamusta dokaamaan häh?" - Ei alettu. Kävimme ensin Atlantin rannassa, kun se oli alle 200 metrin päässä asunnoltamme.  Sitten lähdimme kävelemään kohti keskustaa, jo tuttuja reittejä. Tässä vaiheessa otimme lyhyen puhelun Suomeen jossa oli keskipäivä jo ylittynyt ja kerroimme että hyvin menee toistaiseksi. Erään omakotitalon pihalla oli ihan klassiset ostoskärryt. Jotenkin tuli fiilis että joku suomalainen juoppo on kotimatkallaan baarista napannut kärryt mukaan ja hassutellut ja jättänyt sitten jonkun pihalle sen. Tai ehkä se oli paikallista tilataidetta. Haaveilimme brittiläistyyppisestä aamupalasta, koska islantilainen aamupala on jotain kamalaa puuroa ja skyriä ja Lysi Omega-kalanmaksaöljyä. Mutta eihän ne pubit aukea kuin iltapäivästä. Tässä kohtaa koko kevään jatkunut internetissä kekeily kääntyi voiton puolelle kun bongasin kadun kulmassa Cafe Paris-nimisen ravintolan, jonka olin sattumalta lukenut kuuluvan jonkun  blogistin top-10 paikkoihin. Ja aamiaisessa oli brittiläistäkin henkeä. Bloody Marya tyrkytettiin, Frequ otti minä tyydyin latteen. Pekonia, paistettuja munia, lohileipää avokadolla, paistettuja perunoita ja paikallista rapeaa leipää ja voita. Olisikohan ollut vielä kuppi teetä Frequlla. 70 euroa. Kummeli-henkisenä miehenä Frequ jätti tippiä tonnin setelin. 8 euroa siis.








« Viimeksi muokattu: 02.08.2018 klo 10:57:19 kirjoittanut Huupponen »
Huupponen
2017

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Tonttilan Super -91


Vastaus #1 : 28.07.2018 klo 16:24:40

No kerranhan sitä vaan maailmalla ollaan. Reissun ensimmäinen huono olo teki tulemistaan mutta poistui nopeasti itsekseen. Eikä siihen käytetty perilahtelaista korjausta.
Sitten lähdimme kävelemään ja kävimme läpi suunnitelman. Kello 16 aukeaisi Ölhusid Hafnarfjordurissa ja sinne meidät olivat paikalliset kannattajat kutsuneet. Sitä ennen oli aikaa monenmoiseen. Päätimme kävellä Harpa-konserttitalolle satamaan jossa menimme meren rantaan katsomaan sotalaivoja. Huomasimme lyhtypylväässä erään kilpailevan joukkueen tarran. Ilkeämielisinä liimattiin omamme sen päälle. Ja tämän jälkeen päätimme lähteä siirtymään pienten pysähdysten taktiikalla kohti bussiasemaa. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Bastard Brew & Food. Juomakseni valikoitui taas Moscow Mule, josta jälkeenpäin kuulin että se on baarimikkojen inhokki ja jota vihataan erityisesti yhdysvaltalaisissa baaripiireissä. Terassille paistoi aurinko ja kuulemma tästä oli tulossa koko kesän kolmanneksi lämpimin päivä tuossa kylmyyden ja viiman luvatussa maassa. Viereiseen pöytään saapui seurue vaikeavammaisia ja siinä suhteessa ihmiset ovat kuin Suomessakin. Kaikki tuijottivat heitä. Melkein kotoisa olo. Tarkennuksena on sanottava että olen tehnyt nuorena työuraani vaikeavammaisten avustajana ja päivätoiminnan ohjaajan avustajana.
Tämän jälkeen siirryimme kohti Hallgrímskirkjaa, joka muistuttaa jotenkin Game Of Thronesista tuttuja septejä. Ainakin minun oudossa mielessäni. Matkalla ohitimme ravintolan josta kuului palohälytyksen ääni ja paikalliset huusivat "The sound means that the drinks are for free." johon sanavalmiina kaverina Frequ totesi että "You're paying if they aren't" ja naureskeli hetken. Jatkoimme matkaa ja poikkesimme matkamuistokauppaan.
En tainnut vielä tässäkään vaiheessa ostaa postimerkkejä Ässän ja Klaaran kortteihin. Jossain välissä nekin matkaan ilmestyivät. Sitten kävimme elintarvikemyymälässä. Ostin pienen pullon colaa. Minulla oli edelleen myös taskussa viiden sentin jallupullo, joka oltiin viemässä kotikannattajille lahjaksi. Frequ taisi ottaa varalta pari akvaviittipulloa taskuun - kun ei koskaan tiedä mihin sitä päätyy. Hallgrimskirkjan kulmalta jatkoimme kohti BSI:n bussiasemaa ja näimme erään ravintolan joka kantoi erään kovan linjan lahtelaisen kannattajan pojan nimeä. Lähetimme kuvaterveiset ravintolan edustalta. Sitten lähestyimmekin jo BSI:ta. Ryhmä Rämä joka majaili (ja "repi ruukkua", mitä vittua nyt taas?) Penismuseon kulmilla oli ilmoittanut että Hafnarfjordurissa on aikaisemmin aukeva englantilainen baari - ja että sinne voisi heti klo 14 yrittää mennä. Hetken päästä oltiinkin sitten koko viisikko bussissa 1 Hlemmurista Hafnarfjordurin suuntaan. Tässä vaiheessa sitten joku heitti ilmoille huumoripohjalta että FH:n kannattajaryhmä Mafia on kutsunut meidät vanhan liiton väijytykseen. Että kun saavutaan heidän baariin niin tulee pataan. Ja meillähän oli tosiaan se jaloviina ja otteluhuivi tuomisina, kun olivat luvanneet ilmaisia hampurilaisia ja 500 isk (4 euroa) hintaista olutta.
Tästä sitten jotenkin riemastuttiin ja Gullimies alkoi huutelemaan bussista noustuamme "Where's the famous Mafia" - johon Felix Leiter sitten innostui komppaamaan Ahti Karjalaisen hengessä puhetta huivin ja pullon luovutukseen "Vii äpprisieit joor neisson" ja "Ai dikleer tö geims ouppen" joka sai meikäläisen hirnahtamaan niin että limonaadit lensi nenästä. Englantilainen baari joka piti aueta kello 14 oli ilmeisesti vaihtanut nimeään ja mennyt sittemmin konkurssiin.  Päädyimme TOMMI's-nimiseen hampurilaisravintolaan Ölhusidin viereen ihmettelemään. Onneksi sieltä sai viiniä. Rasvankäryyn ja paikallisten nuorten tatuointeihin kyllästyneinä havaitsimme toisella puolella tietä klassisen ryypiskelykallion. Ja siellähän istui myös puiston penkillä George ja aiemmin mainittu nimetön maailmanmatkaaja. Frequ lähti hakemaan puolalaisilta elintarvikemyyjiltä ginger alea ja colaa ja sitten kallioille sekoittelemaan juomisia  lähes Lasu Kallio-hengessä. Gullimies innostui uudelleen laulamaan jotain Mafia-aiheisia chänttejä. Ja hetken päästä nähtiin sitten että Pepsi-paitainen mies nostaa lippua baarin terassin salkoon ja availee paikkoja. Tämä mies osoittautui myöhemmin omistajaksi ja fanipomoksi. Olafur oli kutsunut meidät. Ja alennukset olivat todellisia, ja kuten myöhemmin käy ilmi myös hampurilaiset olivat ilmaisia.
Siirryimme baariin jonka takahuoneessa vanhat papat pelasivat vanhan liiton däkädäkää, siis hedelmäpelejä ja videopokeria. Hieman Kari Tapion pojalta näyttävä baarimikko näpytteli puhelimeeni Wifin salasanan ihan itse ja alkoi sitten esittelemään mitkä oluet kuuluvat 500 kruunun tarjoukseen. Unohdin sen jo seuraavalla kierroksella ja tilasin tonnin hintaisen oluen - josta seurasi se että jatkossa jos menin lähellekin tiskiä niin se huuteli että "you poor guy, remember to order the cheaper ones". Sitten jutulle tuli paikallisia kannattajia. Ihan kaunis nainen jolla oli fanipaita ja teksti Crazy Mama ja pelinumero 5 ja hän kertoi sujuvalla englanninkielellä että hänellä on viisi poikaa ja he kaikki pelaavat jalkapalloa ja siitä nimi ja numero. Seurassaan oli herrasmies jonka nimen olen unohtanut. Mukava mies.
Tässä vaiheessa keräsin rohkeuden ja menin tilaamaan viskiä ja sitten uskaltauduin viimein kysymään että onko paikallinen "standard pour" kolme vai neljä senttilitraa. Kun tuntui jotenkin vajailta kotimaahan nähden ne aiemmat helvetin kalliit Jackit ja Jamesonit.
Kymmenen euron Red Label kolme senttilitraa, mutta mukava sälli kaatoi mitasta yli. Se oli siedettävällä tasolla aiempaan. Lahtelaisia kannattajia alkoi saapumaan. Synttäreitään juhlinut Vinnie Stigma tuli ja tarjosi minulle viskin, vaikka minun piti tarjota hänelle. Laulettiin onnittelut. Budjettireissulla ollut Caneli vei sivummalle ja tarjosi siivut salmiakkikossua. Jostain oli seuraan lyöttäynyt pari nuorempaa naista, olkoon nyt vaikka Vigdis ja Saga. Frequ keskusteli heidän kanssaan henkeviä. Myöhemmin samaiset naiset tulivat pelissä Lahden fanikatsomoon ja esittivät jonkun paikallisen kannatuslaulun.

Huuma naureskeli partaansa ja totesi että näinköhän täällä mitään hampurilaisia saa. Ryhmäkuviakin otettiin ja muutaman kannattajan tulosta yllätyttiinkin kun olivat puhuneet peruvansa tai  eivät olleet maininneet sanallakaan lähtevänsä. Baarin puolella sisällä Felix ja PetRescue tapasivat islannin euroviisuedustajan vuodelta 2014. Sen lisäksi tavattiin joku paikallispoliitikko, josta oli "kuulemma tullut mulkku kun voitti vaalit".  Huhut hampurilaisista kasvoivat. Kuulemma 17.30 Olafur ja Olafurin apumies alkaisivat grillaamaan terassilla mainioita juustohampurilaisia joita saisi syödä niin paljon kun jaksaa.
Tässä vaiheessa menimme luovuttamaan jallupullon ja huivin. Vaikka Felix Leiter oli harjoitellut niitä huumoripuheita ja minä olin tehnyt vittuilulaulun suomeksi (kun eihän olisi sitä tajunneet) niin päädyin sanomaan että "it's like cognac but worse." - ja Frequ antoi huivin. Hetken päästä paikalliset toivat meille FH Mafian huivin. Canelin kuultiin sanoneen että tämä on seurahistorian selkein paikka "veljeillä muiden kannattajien kanssa" - viitaten ilmeisesti siihen että peli oli jo täysin menetetty.

Ja sitten niitä hampurilaisia alettiin paistamaan, selvisi että niin tapahtuu jokaisen kotiottelun yhteydessä. Mietittiin että voisiko Lahdessakin paistaa hampurilaisia vaikkapa Iloisen Kulkijan terassilla ja myydä kannatusyhdistyksen jäsenille parilla eurolla ja muille vitosella. Ilmaiseksihan ei Suomessa mitään saa.  Ja ne oli todella  hyviä, jumalauta. Söin neljä.  Sitten tuli tietoa että ottelussa saa ehkä olutta. Hetken päästä tuli tieto että saa ottaa omat oluet mukaan. Sitten olikin jo aika lähteä ja paikalliset kannattajat lupasivat marssittaa meidät teollisuusalueiden välistä oikoreittiä stadionin edustalle. Ja sitten mentiin ja laulettiin
90-luvun lopun FCLK klassikko "Voi vittu saatana" kajahti ensimmäisen kerran jo ennen puolta matkaa. Ja koska matkassa oli alkuperäisjäseniä niin kaikenlaiset huumorilaulut niiltä ensimmäisiltä kausilta (1997 eli aikaa ennen kannatusyhdistystä) käytiin läpi.
Otteluliput olivat 16 euroa (vrt. Kups - Köpis 45 euroa) - ja nyt oltiin Euroopan kalleimmassa maassa - tosin eihän siellä ollut kuin muutama sata katsojaa.
Jollain oli puolen litran jaloviina ja jollain toisella oli puolen litran Brennivin. Molemmat laskettiin katsomoon pullojen kanssa. Kovasti tsempattiin ja laulettiin mutta eihän siitä pelistä tullut hevonvittuakaan. Olutta sai avoimesti särpiä lehtereillä. Itse olin jo olutkiintiöni täyttänyt ja suuntasin puoliajalla ostamaan paikallisilta tyttöjunioreilta limsaa. Ensimmäiset islantilaiset jotka eivät osanneet englantia. Maksoin tonnilla 400 kruunun limonaadin ja yritin viittoa ja sanoa että pitäkää vaihtorahat kun ne menee junioritoimintaan. Siihen tuli jonkun juniorin äiti ja sanoi englanniksi että ota vaikka tuosta lakritsia vielä ettei vaikuta ryöstöltä.
Sitten kävin wc-tiloissa jossa eräs lahtelainen liikemies uhosi että olutta on saatava lisää, hän tilaa vaikka helikopterin tuomaan. En tiedä oliko tosissaan. Mutta toisella jaksolla alkoi yksi oudoimmista katsomoepisodeista koskaan. Jallupullo korkattiin. Se alkoi kiertää katsomossa ja yksi järjestyksenvalvoja alkoi juosta perässä ja pullo vaihtoi aina riviltä toiselle ja kädestä toiseen ja jokainen otti ryypyn ja laittoi eteenpäin. Sitten järkkäri pääsi pulloon käsiksi ja vei. Sitten aukesi Brennivin. Se kiersi samaan tapaan ja kun PetRescuen vuoro tuli niin järkkäri sai kiinni pullosta, mutta samalla keksi jostain että viedään nyt sitten mieskin ulos ettei enempää hassutella. Ottelu alkoi olla jo loppupuolellaan kun alkoi kuulumaan että paidat pois ja lauletaan vielä - ja joku keksi - jos Huupponen riisuu paitansa ja menee johtamaan joukkoja - niin muutkin riisuu. Olen estetiikan nimissä luvannut että riisu paitaani Veikkausliigan otteluissa. Mutta nyt oltiin Islannissa ja peli paskaa ja viina hyvää. Otin paidat pois ja ryntäsin alimmalle riville kekkuloimaan. Aiemmin PetRescuen vienyt järkkäri vaan virnuili. Siinä sitten kaikki tyhmät ja todella tyhmät laulut ja lopuksi pakolliset Toke Ulos-huudot ja sitten paitaa takaisin päälle. Sittenhän se matsi alkoikin olla lopussa. Ne ilmeet olisivat olleet näkemisen arvoiset kun järjestysmies kävelee muovikassin kanssa ja alkaa jakaa viinapulloja takaisin. Ja sieltähän PetRescuekin tulee katsomoon. Sitten kiiteltiin joukkuetta, Salmikiven kanssa ylävitoset ja lähdettiin takaisin baarille. Minä ja Frequ käveltiin viimeisenä ja hieman katsottiin ettei kavereita jää matkasta. Kun saavuttiin terassin kulmalle niin sieltä alkoi huuto että Huupponen ja Frequ paita pois ja esittäkää laulu. Ei me oikein voitu muutakaan kun heittää vielä kerran iholle ja kajauttaa Gyllene Tiderin kappale Sommartider. Aachin hengessä pompimme villisti. Ja se ei ole kovin kaunista katsottavaa.
Paikallisten kanssa keskusteltiin seuraavasta kierroksesta ja otettiin vielä vähän juomista ja sitten Felix alkoi tilailla tilataksia keskustaan. Ydinryhmä kyytiin ja English Pubissa (Reykjavikissa, ei se joka meni nurin :D) olisi kuulemma trubaduurikaksikko sekä seuran omistajia ja johtohenkilöitä sekä aiemmin tapaamiamme sihteereitä ja vapaaehtoisia.
Frequ päätti sielläkin koittaa onnenpyörää. Nyt tuli "vain" neljä olutta palkinnoksi. Sanottakoon että näissä onnenpyörissä on lähes puolet rosvo/ohisektoreita. Voittaminen ei ole yleistä. Trubaduurit soittivat kovaa ja lauloivat korkealta ja keskustelin nuoremman polven kannattajan kanssa laulamisesta. Siirryimme terassin puolelle jossa mm. seuran entinen sihteeri sieltä alkuvuosilta tuli ja sanoi muistavansa meidät vielä. Sitten tapasimme rahamiehiä jotka lupailivat Kisapuiston stadionin onnistuvan. Nimiä en mainitse. Tosin joku saattaa tietää ketä kaikkia siellä oli ja niistä pystyä arvaamaan. English Pubista suuri joukko iloisia kannattajia siirtyi Ananas Bariin. Lähdimme Frequn kanssa jälkijunassa ja eksyimme aivan muualle. Kofinn Reykjavik oli vielä auki ja kävimme viskillä ja oluella. Sitten otimmekin jo taksin kadunkulmasta takaisin kämpille, kun seuraavana päivänä oli lähtö Golden Circle-kiertueelle, onneksemme  olimme muistaneet ilmoittaa kämpän ja lähtöpaikan vaihtuneen.
Aamulla kello soitteli vartin yli yhdeksän ja menin suihkuun ja varauduin lämpimin vaattein  ja elin uskossa että luvassa on n. 6 tunnin matka vesiputouksia ja geysireitä katsomaan.
Tässä vaiheessa Ässän ja Klaara Tussula o.s. Tissilän korteissa ei ollut kirjoitettuna mitään. Kun ei vieläkään ollut osunut käteen kynää.  Otimme paikallisesta leipomokahvilasta aamiaisleivät ja nautimme ne ja siirryimme Oddsson-hotellin parkkipaikalla odottaneeseen liityntäkuljetukseen, ja siellä istuikin jo George meitä odottamassa. Ryhmä Rämän Ruukun Repijät tulisivat penismuseolta isolle bussille toisella liityntäkuljetuksella. Isolle bussille päästyämme otimme takapenkin haltuun ja naispuolinen opas tuli kysymään olemmeko norjalaisia pahoja poikia. Sanottiin ettei olla,  mutta poikien kaljakassit paljastivat että vain norjalaisuus ei pitänyt paikkaansa.
Retken kestoksi selvisi 8,5 tuntia ja ohjelmassa olisi kansallispuistoja, vesiputouksia, lohenkutupaikkoja, Geysireitä ja asiaankuuluvia ravintoloita ja joku kirkko. Kanasämpylä ja cola maistui mutta energiatasot olivat alhaiset. Voimat alkoivat ehtyä sateessa kun saavuimme paluumatkan puolella Geysirille. Menin myymälään ja ostin Klaara Tussulalle lakritsi-merisuolasuklaata ja viimeinkin sen saatanan kynän. Jalat eivät oikein kantaneet kun olin ravannut vesiputouksille ylös ja alas sateessa, joten ostin limonaadia ja odottelin poikia geysirilta. Geysirin jälkeen oli vielä lohenkutupaikkaa ja kirkkoa ja tietenkin 1,5 tuntia kovaa ajoa takaisin maalta kaupunkiin.  Tämän jälkeen siirtymäkuljetuksella takaisin Atlantin rantaan, ei toki ilman kohellusta kun osa matkustajista oli jossain hukassa. Lopulta oltiin Oddsonilla josta lähdettiin ja sen  vierestä löytyi Subway josta päätimme Frequn kanssa ottaa vielä viimeiset eväät ennen Frequn lähtöä maasta. Hän oli sovitusti lähdössä eri suuntaan ja minun oli tarkoitus jäädä viimeiseksi illaksi yksinään ja sitten liittyä aamusta Gullimiehen johtamaan ryhmään ja poistua heidän kanssa maasta. Nyt kun viimeinkin oli se kynä niin Frequ kirjoitti nimensä Ässän korttiin valmiiksi. Klaaraa Frequ ei tuntenut joten Klaaran kortti oli edelleen tyhjä. Tässä vaiheessa Ässän kortissa oli siis Frequn nimi alla, Ässän nimi ja puolet osoitteesta - kun taas tuli johonkin kiire.
Serkkupoika pakkasi kamansa ja päätin lähteä saattamaan häntä BSI:lle kävellen ja kävisimme samalla nostamassa minulle käteistä että varmasti pärjään viimeisen illan. Tarkoitukseni oli tulla kämpille ja alkaa nukkumaan koska kello oli jo lähempänä iltayhdeksää ja voimat oli hiipuneet jo pidempään. Alkoholijuomat olin lopettanut torstai-illan Kofinn Reykjavikin valomerkkiin. Eikä niitä enää tällä matkalla juotu. Saatoin serkkupojan BSI:lle ja hän nosti minulle 30 000 kruunua (248 euroa) minun rahoja joita oli säilyttänyt koska olen kohelo rahan kanssa ja poistui sitten. Kävelin takaisin ja sitten alkoi kipuhelvetti.
Pääsin kämpille ja menin suihkuun ja kävin makaamaan - aivan järjetön jyskytys rinnassa, vaihtelin asentoa, yritin hengitellä syvään. Kiihtyi vaan. Lopulta oli pakko soittaa 112. Neuvottiin avaamaan ovi ja menemään makuulleen - ambulanssimiehet tulevat. AirBnB-vuokraisäntä asui samassa talossa ja kun hän näki ambulanssin - saapui tietenkin kysymään että mikä on hätänä. Ja minä vaan mietin että pitäisi luovuttaa aamulla kello 11 tämä asunto. Ja pitäisi selvitä Suomeenkin. Ja sitten tuli ambulanssimiehet ja tutki sydäntä. Epäilivät jotain mutta kielimuuria oli hieman koska sairaalasanasto ei ole helpoimmasta päästä. SItten käskettiin ottaa kengät ja pusero ja rahat ja passi ja avain ja puhelin sekä eurooppalainen sairaanhoitokortti. Sitten lähdettiin ja muut kamat jäi kämpille. Sitten ne yrittivät lukea nimeä. Lausua nimeä. Lopulta olin Huuponen, melkein oikein. Ja sitten laitettiinkin kiinni sydänmonitoriin ja lätkittiin kärpäslätkiä rinta ja kyljet täyteen ja sormenpäähän se puristin joka lukee sykkeet ja muut. Sitten kyseltiin että onko kaikilla Lahdessa sukset? Ja sitten otettiin verta, ja sitten  vietiin pyörätuolilla röntgeniin, 26 kuvaa keuhkoista. Sitten tuli hoitaja hakemaan röntgenistä pois ja kysyi islanniksi että miltä osastolta olen tulossa - sanoin englanniksi etten tiedä missä se osasto on. Sitten se kierrätti minua eri osastoja läpi ja kun oltiin siinä hetki vedetty ympyrää niin totesin vaan että "Tour de France" - ja ukko repesi.
Sitten takaisin sänkyyn ja pyysivät vielä virtsakokeen ja irroittivat letkuista. Sitten kivut lisääntyivät ja tulivat tuomaan morfiinia suonensisäisesti. Sitten alkoi selvitä ettei mikään testi näytä mitään ja eikä missään kuvissa ole mitään - kyseessä saattaisi olla lihaskramppi jota ei löydetä ja päätettiin että aamulla vielä ultraäänellä katsotaan. Sitten viimein juuri ennenkuin nukahdin mietin aina kun sydänmonitorissa löi niitä "sarjapiikkejä" että jos selviän niin yritän olla vähemmän ilkeä. Yöhoitajat oli nättejä mutta aamun puolella tuli sitten vuoroon vanhempaa kotkaa ja samalla kielimuuri lisääntyi. Heräsin siihen kun Jeesuksen näköinen ukko työntää huoneeseen konetta ja mietin että nyt sitä on sitten kuoltu. No se oli lääkäri joka oli tulossa ultraamaan sydäntä. Hillitsin itseni enkä sanonut että en ole raskaana vaikka mieli teki kun kuvasi myös vatsan puolelta. Tässä vaiheessa tarvittiin kolme hoitajaa että saatiin kierrettyä sairaalan Wi-Fi verkon vaatimus islantilaisesta sosiaaliturvatunnuksesta kirjautumisvaiheessa - oli unohtunut ottaa puhelimeen roaming sallituksi kun oli ulkomaanmatkasta aikaa. Oli jäänyt asetuksiin kaikki verkkovierailut estolle, eli ei voinut vastaanottaa soittoja. Mutta kun sain Wi-Fin päälle niin sain yhteyden Lahteen jossa paikallispoliitikko Kanki lupasi soittaa Frequlle ja kertoa että nyt tarvisi jonkun auttamaan minua pääsemään pois sairaalasta, kämpille luovuttamaan sen ja vahtia että pääsen Ryhmä Rämän luo. Ja pojat teki kaikkensa. George käveli viisi kilometriä hakemaan minua. Sitten saatiin lääkkeitä lentomatkaa varten ja päästiin sairaalan respaan. Sieltä pamautettiin 15 000 kruunun lasku. Onneksi oli se 30 000 hätävaraksi nostettuna. Sitten selvisi että matkavakuutus kyllä korvaa mutta jälkeenpäin. Onneksi olin sitä arvellut. Sitten tilattiin taksi ja ajettiin 5 km Georgen kanssa ja George katsoi perään kun pakkasin - ja sain kaikki hoidettua - mutta Ässän ja Klaara Tussulan kortit olivat edelleen kesken. Ylitin check-outin vartilla mutta omistaja oli ymmärtäväinen koska oli nähnyt ambulanssin vievän minut. Antoi viisi tähteä frequlle ja suositteli "frequ and his friends"  hyviksi matkailijoiksi.
George haki oman laukkunsa viereisestä Oddssonista ja sitten ajoimme taksilla Penismuseolle ja taksikuski oli töissä ensimmäistä päivää - eikä osannut ajaa autoa eikä ollut kunnon mittaria vaan kirjoitti kuitin käsin. Pääsimme perille ja Gullimies joukkoineen otti minut vastaan. Gullimies kävi kysymässä taksilta tarjouksen matkasta Keflavikiin ja 16 000 lupailivat. Kävimme matkamuistokaupassa ja Felix osti minulle magneetin jonka päätin lahjoittaa eteenpäin Klaara Tussulalle jonka kortissa ei vieläkään lukenut mitään. Sitten hain 10-11 (paikallinen 7/11 ilmeisesti) light-colaa ja Tobleronea ja kuulin Gullimieheltä että samaisessa kaupassa pieni mikrolasagne oli maksanut 14 euroa. Sitten mentiin kuluttelemaan aikaa Ryhmä Rämän Guesthousen aulatiloihin, ja sitten morfiini potkaisi ja piti mennä oksentamaan kolajuomat pois. Siitä kuitenkin olo koheni ja jonkin ajan päästä otimme taksin Keflavikin lentoasemalle, tätä taksia ajoi humoristi joka yritti klassikkouunotusta banaanien kasvattamisesta kasvihuoneissa ja sovitut 16 000 oli tietenkin sitten 18 000.
Keflavikissa  kohelsin turvatarkastuksessa vyöni kanssa ja jouduin menemään edestakaisin pariin kertaan. Sitten tajusin että pitää vaihtaa loput kruunut euroiksi. Sitten ostin vettä ja limonaadia ja otin ibuprofeenia ja päätin lentää ottamatta Panacodia jota myös oli varmuudeksi annettu.  Tarjosin Felixille oluen.  Ässän ja Klaara Tussulan kortit olivat matkalaukussa. Kone Suomeen lähti myöhässä kun matkalaukkuja pakkaavat työmiehet siirtelivät tavaroita edes takaisin ja joidenkin tavarat jäivät koneen viereen näkyville ja näkivät ne ikkunasta kun kone lopulta lähti.  Pelastava enkeli George oli businessluokassa ja pakkasi Famous Grousen jämät ruumaan menevään laukkuun. Nekin saatiin Suomeen vaikkei paljoa viinas maistunut moisen höykytyksen jälkeen. Lennolla Suomeen haisin pahalle koska en ehtinyt sairaalan jälkeen missään välissä kunnolla peseytyä. Kanssamatkustajia olisi käynyt sääliksi jos olisi ollut voimia ajatella yhtään mitään. Lopulta oltiin Suomessa. Ja hengissä. George piti vielä Gullimiehelle palopuheen linja-autoja odotellessa. Olin taas ostanut paikkalipun paluulinja-autoonkin, yritin kyllä sairaalassa ollessa toivoa jonkun tulevan vastaan mutta ajankohta ei ollut paras mahdollinen. Ja hyvinhän sitä selvittiin. Bussimatka lentoasemalta Lahteen meni lähes tajunnan rajamailla ja meinasin jäädä väärällä pysäkillä pois. Mutta lopulta pääsin matkakeskukselle ja sain oman laukkuni ja onnekseni matkakeskukselta oli kotiin se 300 metriä. Pääsin kotiin ja päässä surisi lentomatkan vaikutukset korviin. Nukahdin onneksi, ja sen jälkeen lepäsin sunnuntain, ja maanantain ja tiistain. Keskiviikkona lähdin jatkamaan lomaa Helsinkiin. Ässän kortti lähti torstaina Helsingistä Lahteen, siinä on islantilainen ja suomalainen postimerkki. Tussuklaaran suklaa on jääkaapissa ja kortti on kotona pöydällä ja siihen ei ole vieläkään kirjoitettu sanaakaan.
Matkavakuutukseen lähti korvauspyyntöä  170 euroa ja ilmoitettiin että käsittelyajat on tähän aikaan vuodesta pitkät. Huomattavan hurja retki oli päättynyt.
Felix ja PetRescue kuulemma "repivät ruukkua" ehkä vieläkin jossain päin Lahtea. Frequkin on palannut maahan. Gullimiestä ei ole näkynyt. George kävi tuomassa Famous Grousen jämät kotiovelle. En tiedä kiittelinkö tarpeeksi.
Ja niin, Klaara Tussula ei edes pidä suklaasta.


Jos joku luki tänne asti ja ymmärsi niin nostan hattua. Ei ole nimittäin helppoa kirjoittaa ulkomuistista näin sekavia tarinoita.

Jos joku miettii rivijakoja niin kirjoitin WordPadilla joka ei oikein ymmärtänyt minua, eikä siinä ole oikolukua.
« Viimeksi muokattu: 02.08.2018 klo 10:58:16 kirjoittanut Huupponen »
straiter

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Aktivist Schwarze Pumpe


Vastaus #2 : 28.07.2018 klo 17:45:26

Helsingin päästä lähtenyt maailmanmatkaaja kuullostaa keksityltä.
Micky Lee

Poissa Poissa


Vastaus #3 : 28.07.2018 klo 20:22:22

Ylos
Röytän Karhu

Poissa Poissa


Vastaus #4 : 28.07.2018 klo 23:32:22

Jumalauta. Parhaita matkarapsoja sitten Lounasseuralaisen. 7/5 ja hyvää terveyttä!
shots

Poissa Poissa


Vastaus #5 : 28.07.2018 klo 23:48:06

Ylos
mustajoki

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: FC Lahti


Vastaus #6 : 29.07.2018 klo 00:25:44

Ylos
Glamour Tits

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Ilves


Vastaus #7 : 29.07.2018 klo 02:04:57

Helsingin päästä lähtenyt maailmanmatkaaja kuullostaa keksityltä.
Koko tarina kuulostaa keksityltä. Ja Klaara tykkää suklaasta, mutta tykkää enemmän salmiakista ja kirpeistä karkeista. Ihme ämmä.
Huupponen
2017

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Tonttilan Super -91


Vastaus #8 : 29.07.2018 klo 02:35:47

Koko tarina kuulostaa keksityltä. Ja Klaara tykkää suklaasta, mutta tykkää enemmän salmiakista ja kirpeistä karkeista. Ihme ämmä.
Puhut mun ystävästä joten älä morkkaa. Tai jos morkkaat ni muista että tyhmimmätki temetainiot ja sherlockit tajuaa kyllä noin "hienovaraisen" salanimen suhteen omaasi :D
« Viimeksi muokattu: 29.07.2018 klo 02:43:31 kirjoittanut Huupponen »
Coleman

Poissa Poissa


Vastaus #9 : 29.07.2018 klo 07:08:23

Erittäin hienoa raportointia, kiitos Ylos
uomo

Poissa Poissa


Vastaus #10 : 29.07.2018 klo 10:55:25

Tarinan sankarit vaikuttavat hienoilta herrasmiehiltä joiden kanssa olisi mukava repiä ruukkua.
spectre

Poissa Poissa


Vastaus #11 : 30.07.2018 klo 14:25:40

johan oli öy reissu
Jones

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: FCL


Vastaus #12 : 30.07.2018 klo 15:00:30

Ylos

Etenkin Jeesuksen ilmestyminen aiheutti repeilyä. :D
insignificance

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: GrIFK, lähikentät ja luomufutis


Vastaus #13 : 30.07.2018 klo 15:20:07

Erinomainen raportti. :) Ylos
Rehellinen mustalainen

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Anti-FA


Vastaus #14 : 30.07.2018 klo 16:24:08

Ylos Ylos

Paskahalvaus meinasi tulla kun face eräs aamu näytti ensimmäisenä Huupsin makaavan islantilaisessa sairaalassa.
Huupponen
2017

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Tonttilan Super -91


Vastaus #15 : 30.07.2018 klo 17:02:45

En tiedä onko parodiahorisontti oikea sana mutta sitä tuli käytettyä retkellä lähes toisten raivostumiseen saakka.

Se tarkoittaa kohtaa jossa jalkapallon tuoma vitutus muuttuu kansantanssiksi huoltoaseman pihalla ja vakavat puheet vitseiksi letkuissa maatessa.
Lauantai-illan Nostalgia

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Mummolan puusauna ja Aulis Virtanen


Vastaus #16 : 30.07.2018 klo 17:43:23

Aivan mahtava matkaraportti! Tuoppi
MrAjax

Poissa Poissa


Vastaus #17 : 30.07.2018 klo 17:50:30

Aivan mahtava matkaraportti! Tuoppi

Luin kokonaan.
LahiPoi

Poissa Poissa


Vastaus #18 : 31.07.2018 klo 20:54:42

Kiitos Huupponen loistavasta matkareportaasista. Huikea tiivistelmä lahden parhaiden poikien ja tyttöjen reissusta peräpohjolan reunalle.

Ps. Moneybag lähetti terveisiä että rahaa vielä on vaikka huorat kusi linssiin, taksit maksoivat kuin panssarivaunuajelu Rostov-na-Donissa ja huonekaverit ajoi omaan hotellihuoneeseen ekan yön jälkeen ja lisäkustannuksiin. Töissä joutuu kuulemma taas huhkia, mutta Islannin muistot kantavat ainakin jouluun saakka että jaksaa pyörittää sorvia.
Huupponen
2017

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Tonttilan Super -91


Vastaus #19 : 02.08.2018 klo 11:00:26

Edittiä saanut huudattaa muutamaan kertaan. Wabamm Stakur oli muuttunut Wambam Doubleksi (tjsp.) ja Vigdis oli muodossa Vidgis. Jotain hintojakin piti viilata. Muutama hauska tarina unohtui raportista mutta ei niitä enää jaksa tuonne väleihin tunkea. Helteet on saaneet kaipaamaan takaisin Islannin ilmastoon.

Moneybagin hengissä selviämiselle Tuoppi
aitapappa016

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: away (RoPS) & foorumin TOIVOTTAVASTI -viestit


Vastaus #20 : 02.08.2018 klo 12:12:03

Kyllähän tämä tuli luettua läpi.

Selviytymiselle sekä hyvälle reissu(raporti)lle Ylos Tuoppi

 
Sivuja: [1]
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines