Kyllä ja ei, siinä määrittelee että Messi on ikään kuin kaksi pelaajaa kentällä, mutta toisaalta taas ei vaikuta hyökkäyksen ja keskikentän tasapainoon samalla tapaa kuin Xavi, jonka vahvuuksien käyttö teki keskikentästä pelin kuninkaan. MSN tietysti siirsi painopisteen hyökkäykseen, mutta siihen syynä oli enemmän Neymar. Messi on sopeutunut kaikkiin pelityyleihin siksi, että Messi ei määritä pelityyliä (ellei se ole "pallo Messille ja toivotaan parasta").
Messin poistuminen tarkoittaa enemmän sitä, että ei ole maaleja tyhjästä tekevää ja maalipaikkoja muille taikurinhatusta loihtivaa pelaajaa, jolloin kollektiivisuuden merkitys kasvaa. Hyökkäyksessä on haettava selkeämmin kombinaatioita, murtautumismalleja ja tuskin enää yhtä pelaajaa voi jättää yhtä vähälle puolustusvastuulle (joskin Messi sitoo jo läsnäolollaan vastustajia eli puolustaa...).
Toki esimerkiksi ML-finaalissa Juventusta vastaan Xavi oli penkillä...
Muutenkaan Xavi ei kamalasti pelannut ysikymppisiä viimeisellä kaudellaan, Mestareiden Liigassa itse asiassa yhden. Jättäisin siis tuon viimeiden vuoden ja viimeiden ML-kannun pois Xavin leimaamasta ajanjaksosta.
Tavallaan osui, mutta tuossahan suurin syy oli Neymar: hyökkäyksessä oli kaksi taikuria ja yksi maalitykki, joka antoi mahdollisuuden siirtää painopistettä nopeasti hyökkäykseen. Toisaalta taas hyökkäyksen osallistuminen puolustusvelvoitteisiin kärsi, jolloin keskikentän tuli olla enemmän telaketjuosastoa ja tukea puolustamista.
Junnujen kanssa ongelma on pelaajaputki, joka liittyy osaltaan siihen, että B:n rooli on muuttunut ja se taas osin selittyy sillä, että oikeastaan mikään seura ei ole saanut missään päin kilpailullisessa sarjassa pelaavaa kakkosjoukkuetta toimimaan kunnolla. La Masiassa on toki tehty virheitä ja junnuja myös kalastettu muualle, toisaalta eipä näyttöpaikkojakaan ole kamalasti ollut.
Tosin historiallisessa perspektiivissä tämä tietty pelitapa on Guardiolan ajan hypetyksen seurausta. Muutoin vuosien varrella total voetballia ja kaikkea on versioitu useilla eri tavoilla, joiden sisään Valverden tyyli ja tämän ajan hankinnat myös menevät. Jos pääkaupungin valkoisiin vertaa, niin Barcelona on pitänyt kiinni siitä ytimestä eikä lähtenyt esim. Capello-palloon tai pistänyt kentälle Mourinhon spesiaalia trivotea.
Tämä viimeisen kymmenen vuoden "pelitapa" on toki tuonut nyt menestystä ja esillä, mutta on sitä varioitu ja oikeastaan vain ydin on kestänyt ajan hampaissa. Identiteetti on yllättävän joustava juttu.
Ihana viesti. Messi on Barcelonalle samaa kuin Bruce Waynen Batman on Gothamille: Mitä ikinä joukkue ja peli vaatii Messin olevan, Messi on sitä. Joukkue tarvitsee maaleja? Ok, Messi tunnetusti niitä tekee. Joukkue tarvitsee maalipaikkoja? Ok, Messi niitä luo ja lähes mistä tahansa kentän osasta ja kuinka kaukaa tahansa, kunhan joukkuetoverit vain tekevät pystyjuoksuja. Vastustaja tukkii keskustan ja edetä pitäisi laidoilta? Ok, Messi etenee laitapelaajan taustallaan joko itse tai laitapakkeja hyödyntäen laidalta. Vastustajan organisoitu puolustus pitäisi saattaa epätasapainoon? Ok, Messi pitää palloa, kuljettaa, imee vastustajia itseensä, hajottaa organisoidun puolustuksen ja lopulta vapauttaa joukkuetoverin maalipaikkaan. Vastustaja prässää ja ylimiehittää keskikentän ja siten pyrkii hallitsemaan keskikenttää? Ok, Messi laskee keskikentän tueksi tukemaan pelinrakentamista ja auttamaan joukkuettaan ottamaan pelillisen edun itselleen.
Näitä kaikkea olemme nähneet Messin tekevän korkeimmalla mahdollisella tasolla jo yli vuosikymmenen ajan. Sen lisäksi, että Messi on jo yli vuosikymmenen ollut lajin aivan parhaiden tasolla maalinteossa, syöttämisessä ja kuljettamisessa, on hän ollut myös aivan parhaiden tasolla pelinluvussa ja päätöksenteossa. Messillä tuntuu olevan hämmentävä kyky tunnistaa sekä yksittäisiä pelitilanteita ja siten valita poikkeuksellisen usein oikea ja oikein ajoitettu ratkaisu syöttämisen, kuljettamisen ja laukaisemisen väliltä kussakin tilanteessa että pelin, vastustajan pelitavan ja joukkueiden välisten voimasuhteiden mukaan tunnistaa tarve pelin sisällä sille, millaisessa roolissa häntä tarvitaan kussakin pelissä tai pelin vaiheessa, jotta oma joukkue voittaisi todennäköisimmin. Usein Messi tekee saman pelin aikana suurinta osaa edellä mainituista ja siten hän tuntuu olevan 8-paikan, 10-paikan ja 9-paikan pelaaja saman pelin sisällä sen mukaan, mitä Messi oman pelinlukemisen kautta kokee pelin vaativan ja joukkueen eniten tarvitsevan. Muun muassa näistä syistä ei kannata verrata ketään nykypelaajista Messiin, sillä kukaan ei ole vastaavanlainen yhtä monipuolinen hyökkäyspään pelaaja samassa paketissa.
Tosin historiallisessa perspektiivissä tämä tietty pelitapa on Guardiolan ajan hypetyksen seurausta. Muutoin vuosien varrella total voetballia ja kaikkea on versioitu useilla eri tavoilla, joiden sisään Valverden tyyli ja tämän ajan hankinnat myös menevät. Jos pääkaupungin valkoisiin vertaa, niin Barcelona on pitänyt kiinni siitä ytimestä eikä lähtenyt esim. Capello-palloon tai pistänyt kentälle Mourinhon spesiaalia trivotea.
Tämä viimeisen kymmenen vuoden "pelitapa" on toki tuonut nyt menestystä ja esillä, mutta on sitä varioitu ja oikeastaan vain ydin on kestänyt ajan hampaissa. Identiteetti on yllättävän joustava juttu.
Touché. Tämä tuntuu monilta culéilta unohtuvan ja siten Guardiolan Barcelonan varjo tuntuu edelleen yltävän näillekin vuosille. Valverden Barcelona on lähempänä total voetballia kuin esimerkiksi Luis Enriquen Barcelona, jossa hyökkäyskolmikko oli keskiössä. Valverden Barcelonalla keskikenttä on kuitenkin kaiken perusta. Sijoittuminen keskikentällä on suunnitelmallisempaa ja organisoidumpaa kuin Luis Enriquen Barcelonalla. Real Madrid hakee voittamista keinolla ja pelitavalla millä hyvänsä, mitä ikinä se sitten vaatiikin aikakauden ja vastustajien mukaan. Barcelonalla on taustalla aina Michelsin ja Cruyffin filosofinen ja pelillinen perintö, johon valmentaja perustaa kulloinkin käytettävissä olevan materiaalin mukaan pelitavan ja versionsa total voetballista. Guardiolan aikaan käytettävissä oleva materiaali oli poikkeuksellista: Busi-Xavi-Iniesta-Messi kaikki parhaassa iässä.
Oleguerin Rijkaardin ja Valverden Barcelonan pelaaminen on paljon normaalimpaa hyvän joukkueen pelaamista kuin historiallisen Guardiolan ajan joukkueen. Sen kun ymmärtää ja hyväksyy, pystyy nauttimaan nykyjoukkueen ja tulevaisuuden joukkueiden edesottamuksista entistä paremmin.
Unelmoida toki voidaan vieläkin paremmasta ja kauniimmasta pelistä, ja ainakin paperilla ja pelaajaprofiileiltaan seurassa ollaan menossa yhä lähemmäs barcelonismon pelillistä ihannepelaajistoa keskikentällä samaan tapaan kuin kultavuosina, joskin taso ja sen tasainen riittäminen futismaailman absoluuttisella huipulla kaudesta toiseen on vielä kysymysmerkki varsinkin parin-kolmen keskimmäisen osalta: Busquets-Riqui Puig-Arthur-De Jong-Messi. Tämä lämmittää mieltä, sillä voittamista ja pokaaleita et voi koskaan täysin varmasti taata pitkälle tulevaisuuteen, mutta tyyliä voit taata, määrittää ja luvata oikeilla pelaajaprofiileilla suht pitkälle tulevaisuuteen. Suunta on parempi kuin muutama vuosi sitten.
Tänään liigaurakka jatkuu kotipelillä Rayoa vastaan. Viikolla ykkösnyrkin miehet saivat ansaittua lepoa. Ensi viikolla keskiviikkona joukkue pelaa elintärkeän pakkovoiton pelin Lyonia vastaan, joten jotain rotaatiota varmahkosti tänään näemme. Alla oleva Diario Sportin ennakoitu avaus olisi hyvä, sillä moni keskiviikkona varmasti avaava saisi lepoa: puolustuslinjasta Lenglet (pelikiellossa) ja Sergi Roberto, keskikentältä Sergio Busquets ja Arthur, hyökkäyskolmikosta Dembélé ja Suárez. Sarjataulukon edullinen tilanne pitäisi ehdottomasti käyttää hyväksi rotaation kautta ja siten tehdä kaikki mahdollinen, jotta joukkue olisi keskiviikkona fyysisesti parhaimmillaan.
Katseet ovat väkisinkin osittain jo ensi viikon keskiviikossa:
Tämä viikko muistutti kuinka yllätyksellisestä ja vaikeasta kilpailusta Mestarien liigassa on kyse. Barcelona voittaa Lyonin Camp Noulla kahdeksan-yhdeksän kertaa kymmenestä, mutta aina on mahdollisuus, että keskiviikkona on se kerta kun voittoa ei tule. Ensimmäisen osan heikko viimeistely pitää Lyonin toiseen osaan elossa, pelillisestihän Barcelona oli ylivoimainen Ranskassa, mutta kuten kulunut viikko näytti ja muistutti, UCL:ssa paremmuus pelkästään pelillisellä puolella ei ole minkään arvoista, jos et saa paremmuutta näkymään myös tulostaululla. Normaalina päivänä, kun joukkue ei ole väsynyt, Barcelonan pitäisi olla pelillisesti Lyonia parempi mitä enemmissä määrin myös Camp Noulla, mutta viimeistelystä jää kiinni miten ottelussa käy. Moussa Dembélé, Bertrand Traoré, Memphis Depay ja ennen kaikkea ensimmäisessä osassa pelikiellossa ollut Nabil Fekir ovat vaarallisia ja nopeita, kun vastustaja jättää tilaa puolustuslinjan selustaan. Barcelona sitä tulee keskiviikkona mitä todennäköisimmin jättämään, koska joukkue pyrkii hallitsemaan pallollista peliä prässäämällä ylhäältä. Avain on prässätä myös keskustaa, jotta Lyonin keskikentäpelaajille ei jää aikaa ja tilaa antaa läpisyöttöjä Blaugranan linjan taakse.
UCL:ssa on kyse ennen kaikkea joukkueen henkisistä ominaisuuksista. Yleensä jokaiselle joukkueelle tulee kilpailun aikana heikkoja hetkiä, jotka joko kestää minimi-vahingoilla tai sitten ei kestä ja putoaa kilpailusta. Jotta ne kestää, täytyy olla joku ja/tai jokin, johon tukeutua ko. hetkillä: Pelisysteemi, yksilö tai yksilöt. Jos Barcelona ei ole henkisesti valmis, rauhallinen ja kylmän tehokas oikeilla hetkillä keskiviikkona, todennäköisyys Lyonin yllätykselle kasvaa. Avausosan tuloksen vuoksi Lyonin ei tarvitse välttämättä venyä pelillisesti mihinkään uskomattomiin mittoihin keskiviikkona saavuttaakseen jatkopaikkaan oikeuttavan tuloksen (maalillinen tasapeli). Lyonille riittää, että Barcelona ei karkaa yli yhden maalin johtoon tai ole ainakaan sellaisessa tilanteessa pelin lopussa, ja siten ottelupari pysyy loppuun asti avonaisena. Ajax oli henkisesti, pelillisesti ja tuloksellisesti Real Madridia parempi, mutta kohtasi Valkoiset juuri sopivaan aikaan kahden Klassikko-tappion tuoman henkisen ja fyysisen rasituksen jälkeen oman pitkän valmistautumisen tuoman edun jälkeen nälkäisenä ja valmiina. ManU tarvitsi PSG:tä vastaan PSG:n yksilö- ja joukkuetason täydellisen epäonnistumisen, mikä juontaa juurensa PSG:n sieluttomuuteen, kokemattomuuteen UCL:ssa, henkiseen heikkouteen (mikä näkyi toisessa osaottelussa liiallisena itsevarmuutena avausosan tuloksen jälkeen) ja pakkomielteeseen menestyä kyseisessä kilpailussa, mikä on vain ja ainoastaan kasvattanut henkistä kuormaa ja sitä kautta vaikeuttanut kilpailun voittamista PSG:n osalta. Neymarin ja Cavanin loukkaantumiset tarkoittivat sitä, että joukkue lepäsi hyökkäyspäässä Di Marían ja Mbappén harteilla, mikä ei lopulta riittänyt kolmea maalia enempään 180min aikana.
Lyonilla ei tule olemaan samaa etua Barcelonan kanssa kuin mitä Ajaxilla oli Real Madridia vastaan, mutta toisaalta Barcelonalla on henkisesti pari uhkakuvaa: Sortuminen liialliseen turvallisuuden tunteeseen ja itseluottamustasoon viime aikojen tulosten ja Real Madridin kriisin myötä; ja epätoivon, turhautumisen ja tuskan tunne siitä, jos peli ei lähdekään hyvin käyntiin, eli Lyon menee johtoon ja hyökkäyspäässä Barcelona jatkaa maalipaikkojen tuhlailua, ja sitä kautta viimeisen kolmen edellisen kauden putoamisten aiheuttamat henkiset peikot Atléticoa, Juventusta ja ennen kaikkea Romaa vastaan nostavat päätään. Siinä missä joukkueella Messin johdolla tuntuu olevan vuodesta toiseen henkinen yliote jo lähtökohtaisesti Real Madridia vastaan keskinäisissä otteluissa pelasivat Valkoiset sitten miten vahvaa kautta tahansa, tuntuu Barcelona viime vuosina päinvastaisesti UCL-jatkopeleissä antaneen tasoitusta vastustajilleen ennen kaikkea henkisellä puolella. Valverden Barcelona on normaalina päivänä kilpailussa vielä mukana olevia joukkueita vastaan kaikkia muita lähtökohtaisesti pelillisesti parempi ja hallitsevampi lukuun ottamatta Pep Guardiolan Manchester Cityä. Barcelona on kuitenkin itse itsensä pahin vihollinen ja uhka: Henkisesti tulee löytää tasapaino, jotta kilpailun vaikeista vaiheista voi selviytyä.
