AC Milan 2018-19

[The Missionary]

ASSOCIAZIONE CALCIO MILAN 2018-19




Euroopan kaikkien aikojen suurimpiin ja kauneimpiin kuuluva suurseura on jälleen kerran mielenkiintoisen vuoden edessä. Mennyt kausi päättyi suureen pettymykseen jo heti alkutekijöissään, kun isoja muutoksia kokenut joukkue ei päässyt heti alkuun vireeseen ja haaveena ollut paluu Euroopan suurimpaan kilpailuun kariutui. Menneen kauden ja kuluneen kesän aikana on tapahtunut jälleen enemmän kuin laki sallisi ja vaihtoon ovat menneet niin kapteeni, valmentaja kuin seuran johtoporras ja omistajatkin. Joukkueen runko on kuitenkin saatu pysymään kasassa ja uusien omistajien nimittämät toimihenkilöt ovat tehneet hyvää jälkeä lyhyessä ajassa, joten uuteen kauteen ei jouduta lähtemään nollasta. Uusiutunut joukkue on saanut kasvaa yhteen ja vahvistuksia on saatu juuri oikeille paikoille, joten toivo ja hymy ovat sallittuja. Vahva usko on siihen, että Kiinan projektin loppu oli lähinnä sivuaskel nousussa takaisin Milanin omalle paikalle Euroopan huipulle. Forza Milan, per sempre!



”Vuonna 2018 AC Milan on siinä tilanteessa, että se on voittanut edellisen viiden kauden aikana tasan yhden pokaalin sekä ollut tasan yhden kerran Mestarien liigassa. Se on vaihtanut omistajia jo kaksi kertaa ajanjakson aikana ja seuran arvo on laskenut yli 300 miljoonaa dollaria (Forbes), mikä on yleisen jalkapallomaailmassa tapahtuneen inflaation huomioonottaen ihan käsittämätöntä. Samaan aikaan toisaalla seurat ovat onnistuneet kasvattamaan arvoaan jopa lähemmäs miljardilla ja näin ollen aikoinaan yksi maailman arvokkaimmista seuroista on pudonnut sijalle 17.

Miten tällaiseen on päädytty? Tehdään tämän vuoden kausitopicin alkuun pieni masokistinen matka läpi seuran lähihistorian ja hankitaan hieman kontekstia sille, millaisesta suosta Elliott yrittää vuorollaan Milania nostaa”



Kauden 2011-12 loputtua Gattuson, Inzaghin, Seedorfin, Nestan ja kumppanien huikeisiin jäähyväisiin ei varmaan kukaan olisi osannut aavistaa, millaiseen suohon seura oli uppoamassa. Milan oli juuri hävinnyt Scudetton niukasti tappiottoman kauden pelanneelle Juvelle ja Scudetto kyllä olisi ollut Milanin ilman kammottavaa loukkaantumismäärää. Joukkue oli loppuaikoinaan pienemmässä roolissa pelanneiden senaattorien lähdön jälkeen edelleen laadukas ja Zlatanin sekä Thiago Silvan päälle oli hyvä rakentaa. Toisin kuitenkin kävi ja kesä 2012 tuli lopulta merkkaamaan Milanin alennustilan alkua. Zlatan ja Silva myytiin Pariisiin ja tilalle hankittiin aivan kammottavaa kuraa. Kuvat kultasolmioisesta Gallianista ja itsetuhoiselta näyttävästä Allegrista esittelemässä uusia hankintoja Milanellossa jäivät ikonisiksi tämän aikakauden symboleiksi. Edellisellä vuosikymmenellä tuollaisia kuvia otettiin lähinnä joidenkin make-a-wish -kampanjoiden yhteydessä.

Kesän tapahtumat johtuivat käytännössä siitä, että vähän vanhanaikaisesti johdetussa seurassa ei oltu osattu oikein siirtyä nykyaikaan ja seuran toiminta oli vahvasti tappiollista. Berlusconi ja Fininvest sitten aina kuittasivat tappiot kauden päätteeksi, jonka jälkeen vetäistiin Grazie Presidentet ja päästettiin Galliani irti. Tuona ajankohtana kuitenkin Berlusconin imperiumi Italiassa oli jo alkanut murentua ja sekä Silvio itse että taustayhtiö Fininvest olivat pahoissa taloudellisissa vaikeuksissa saatuaan suuria sakkotuomioita ja käytyään läpi kalliita avioeroja. Rahaa käytännössä tarvittiin kohtuu nopeastikin ja Pariisin sheikit sitten avuliaasti uhrautuivat ostamaan pari pelaajaa alehintaan.



Ja eihän tuollaisen kauden jälkeen arki ollutkaan hirveän kaunista. Serie A:n taso oli kuitenkin sillä hetkellä aika paljon nykyistä heikompi ja niin moni iso seura oli sekaisin, että CL:ään vielä päästiin, mutta tapa ei ollut kovin kaunis. CL-taival oli tuskainen Malagan kouluttaessa Milania lohkoissa ja Italiassa Udinese sekä Fiorentina saatiin pysymään takana vain loppukauden tsemppauksella ja Mexesin viimeisen kierroksen loppuhetkien ratkaisumaalilla. Rahat sieniliigasta siis saatiin taskuun, mutta siirtoikkunassa se ei näkynyt millään tavalla Matrin ollessa suunnilleen ainut hankinta, josta maksettiin rahaa. Seurajohdon seniiliytymistä kuvaa hyvin se, että hyökkääjäosasto oli Balotellin ja Pazzinin muodossa suunnilleen ainut paikka, mikä oli kunnossa. Samaan aikaan keskikentällä Muntari ja Poli pelasivat lähes 40 matsia mieheen.

Seuran johdossa sekoiltiin muutenkin ihan kohtuullisen huolella. Galliani sai koko ajan vahvaa kritiikkiä medialta ja faneilta ja yhtäkkiä vuoden 2013 lopulla vanha Adriano ilmoittikin jäävänsä eläkkeelle. Siitähän sitten innostuttiinkin, kun ysäriä edelleen elävä ja yksinvaltiaana toimintaa johtanut Galliani antaisi tilaa uudistumiselle ja tilalle tulisi nuorempi (ja helpommin katsottava) Barbara Berlusconi. Barbarallakaan ei mitkään huippuhyvät näytöt olleet Milanin kanssa, kun muistetaan vaikkapa taannoinen case, missä Paton rahakas myynti blokattiin seurustelusuhteen takia, mutta kyseessä ei ollut Galliani ja siksi oltiin toiveikkaita. Viikko oli kivaa ja sitten ilmoitettiin, että Silvio oli suostutellut Gallianin jäämään ja jatkossa TJ:n rooli jaettaisiin Barbaran ja Gallianin kesken. Grazie Presidente vaan siitäkin. Vittu.



Kauden 2013-14 CL-taival oli viimeisin kerta, kun Milania ollaan siellä nähty ja rehellisesti pitää sanoa, että se on ehkä ihan hyväkin. Nyt ollaan jo voiton puolella ja CL:ään kehtaa mennä, mutta kyllä tuo viimeisin rupeama oli jo enemmän punamustia värejä häpäisevä kuin mitään muuta. Barcelonaa vastaan pelatessa molemmilla jengeillä oli kehissä suuressa pallollisessa roolissa olevat tekniset vasurit, Barcalla Lionel Messi ja Milanilla Valter Birsa. Lohkossa oli niin kahden kerroksen väkeä kuin vain voi olla, mutta silti jatkoon päästiin Balotellin Amsterdamissa filmaamalla lisäajan rankkarilla ja bussittamalla 90 minuuttia Ajaxia vastaan viimeisellä kierroksella San Sirolla. Atletico tekikin sitten heti ensimmäisellä pudotuspelikierroksella selvää jälkeä Kakán ollessa suunnilleen ainoa pelaaja, joka näytti kuuluvan tuolle tasolle.

Talvella 2014 alkoi sitten vielä uusi vaihe paskoissa urheilullisissa ratkaisuissa. Allegri sai potkut, mikä oli itsessään perusteltu ja oikea päätös, mutta se, että valmentajaksi haettiin vielä pelaajaurallaan ollut Seedorf oli kyllä käsittämätöntä. Jostain syystä Berlusconi oli saanut päähänsä löytää oman Pep Guardiolansa ja näin ollen kokemattomia seuralegendoja raahattiin penkin päähän seuraavat vuodet. Ja olihan Seedorf ilman valmentajakoulutusta ns. yllättävän ok valmentajana, mutta yhteistyö pelaajien ja seurajohdon kanssa ei oikein toiminut. Allegrin aikana oltiin pahimmillaan sarjassa sijalla 13 ja siitä Seedorf sai parannettua, mutta loppusijoitus 8. ja rikkoutuneet välit kokeneempaan italialaispelaajien ryhmään eivät tuoneet jatkoa.

Kausi 2014-15 oli vuosituhannen ensimmäinen kausi, jolla Milan ei pelannut Euroopassa ollenkaan. Seedorfin saatua lähtöpassit, oli luonnollinen hetki vaihtaa huomattavasti kokeneempaan valmentajaan. Pippo Inzaghi oli saanut kokemusta vuoden verran Primaverassa ja täytti nämä vaatimukset ilmeisen hyvin. Siirtomarkkinoilla tongittiin laarien pohjalta mm. Torres sekä Menez ja jollain ihmeen Mino Raiolan oikulla napattiin Bonaventura lääkäriaseman odotushuoneesta Milanin medicaliin suunnitellun Interin sijaan. Tuon kauden Milan oli ihan käsittämättömän tasapaksu ja keskinkertainen varustettuna liian kovaan paikkaan heitetyllä valmentajalla, joten ei liene yllättävää, että kausi oli paska ja sijoituskin häpeällisesti 10. Inzaghia kävi lähinnä sääliksi ja onneksi on saanut myöhemmin valmentajauransa raiteilleen, kun jo pelaajauran aikana lahjakkuus siihenkin hommaan on ollut selvillä. Onneksi olin intissä tuolloin, niin seuraaminen jäi lähinnä foorumikeskustelujen lukemiseksi, jotka nekin olivat ymmärrettävästi aika hiljaisia.



Berlusconi alkoi vihdoin pikku hiljaa taipua Fininvestin ja koko yhteiskunnan vaatimuksille luopua Milanista ja ensimmäisenä neuvotteluasteelle pääsi mystinen thaimaalainen Mr. Bee Teachaubol. Kyseessä oli kaiken kaikkiaan kummallinen hahmo, joka kertoi haastetteluissaan huikeasta kontaktiverkostostaan ja siitä kuinka oli noussut tiskipojasta vanhempiensa ravintolassa kansainväliseksi liikemieheksi. Samalla kuitenkin oli selvää, ettei miehen oma varallisuus riittänyt alkuunkaan touhuun, vaan takana olisi ulkopuolisia investoijia. Bee saikin Berlusconin kanssa tehtyä diilin 48 prosentin osuudesta kiinalaisen CITIC-pankin toimiessa päätukijana. Kesä 2015 näyttikin ihan lupaavalta, kun Galliani kiersi Eurooppaa yhdessä Been tuoman Doyen Sportsin ukon kanssa. Vituiksi meni kuitenkin tämäkin, kun Jackson Martinez ja Kondogbia jotenkin sössittiin suunnilleen kesken sopparin allekirjoituksen vielä muihin seuroihin ja yhteistyö Doyenin kanssa päättyi. Myös Beellä alkoivat ongelmat, sillä päätukija CITIC yhtäkkiä vaati, että mukaan pitää saada vielä Suningin tai Fosunin kaltaisia yhtiöitä. Neuvotteluita käytiin, mutta ongelmana oli se, että kaikki nuo firmat olivat yrittäneet hankkia seuraa jo aiemmin ja luottamusta ei löytynyt. Lopulta Bee sai vielä jonkinlaisen paketin kasaan, mutta Berlusconin saama sydänkohtaus sai Berlun sittenkin haluamaan myydä koko paketin ja thaimaalainen jäi nuolemaan näppejään.

Doyenin kanssa tehdyt sekoilut osoittautuivat lopulta ehkä jopa siunaukseksi, sillä Berlusconi innostui laittamaan mercatoon rahaa joka tapauksessa ja hankinnat olivat parempia kuin nuo Doyenin suhmuroitien kautta scoutatut vaihtoehdot. Romagnoli on tällä hetkellä ehkäpä seuran arvokkain pelaaja ja Baccastakin oli iloa reilusti. Valmentajaksi saatiin Sinisa Mihajlovic, jolla oli jopa useamman kauden kokemus valmentamisesta. Ja kyllähän siinä eteenpäin mentiinkin, mutta Berlusconi ei missään vaiheessa oppinut nauttimaan Sinisan taistelevasta futiksesta. Sinisahan alussa peluutti nohevasti aina luotettavaa 4-3-1-2 -formaatiota, mutta luopui siitä sen toimiessa todella huonosti ja se ehkä rikkoi valmentajan välejä ylemmäs. Keväällä sitten löytyi pätkä, jolloin meni vähän huonommin ja Silvio sai tekosyyn antaa Mihajlovicille potkut ja tilalle päästiin taas nostamaan kokematon Christian Brocchi Primaverasta. Brocchin aikana mentiin vain alaspäin ja käytännössä varma EL-paikkakin onnistuttiin sössimään. Coppa Italian finaalipaikka sentään tuolla kaudella tuli, mutta sekin lähinnä muiden ansiosta, kun semifinaaleissakin vastaan asettui Serie C:n Alessandria.



Berlusconin valtakausi oli tuossa vaiheessa päättymäisillään, mutta todella sitkeässä se oli. Ongelmana oli käytännössä tiukka miljardin pyyntihinta, jonka myötä useat edes jossain määrin puhtaita jauhoja pussissaan omaavat investoijat päätyivät valitsemaan muita seuroja. Hyvänä verrokkina toimii samaan aikaan kaupan ollut paikalliskilpailija Inter, joka myytiin puolet halvemmalla kuin myöhemmin Milan tultaisiin myymään. Toki Milan on suurempi seura, mutta ei ihan noin paljoa suurempi. Mutta joka tapauksessa Kiinan uumenista löytyi joukko doereita, jotka kokivat hyvänä ideana maksaa miljardin Milanista ja tämä konsortiohimmeli lähtikin viemään kauppaa eteenpäin seurakaupoissa meritoituneen Sal Galatioton johdolla. Samaan aikaan Kiinassa oli korruptiotutkintoja ja ongelmia rahojen karkaamisessa ulkomaille, mikä johti siihen, että diili ei enää näyttänytkään niin todennäköiseltä ns. turhien ulkomaisten investointien rajoittamisen alettua. Hommaa oltiin jo kuoppaamassa, kunnes yhtäkkiä jostain repäistiin isoleukainen kiinalainen Yonghong Li pitkine hihansuineen ja animekuvioitune t-paitoineen ja sopimus Berlusconin kanssa lyötiin lukkoon. Lin kerrottiin olleen mahdollisesti osana alkuperäistä konsortiota ja päätyneen lopulta hoitamaan diilin päätyyn, vaikka muu konsortio olikin päättänyt jättäytyä pois. Ulospäin kuvio vaikutti ihan toimivalta, kun kerrottiin suunnitelmista kerätä Kiinasta renmibejä niin vitusti ja taustallakin oli Huarongin ja Haixian kaltaisia valtio-omisteisia investointilafkoja. Mutta, kuten teemaan on kuulunut, myös tämän lupaavalta vaikuttaneen tapauksen haaroista löytyi ikävä yllätys.

Alkuperäinen päivä koko 740 miljoonan summan ja velkojen maksulle - ja samalla seuran osakkeiden siirtymiselle Yonghong Lin haltuun - oli asetettu syksylle, mutta deadlineä alettiin siirtää lähes välittömästi eteenpäin ja kohta Li alkoikin maksella summaa 100 miljoonan erissä, jotta ekslusiivinen oikeus ostoneuvotteluista säilyisi. Tavallaan tämä oli ymmärrettävää, sillä koko kesän rulianssi konsortion hajoamisineen ja Lin esiinastumisineen tapahtui äkkiä ja pienellä varoitusajalla ei ole helppoa saada kasaan vajaata miljardia - etenkään silloin, kun valtio rajoittaa investointeja ulkomaille. Osamaksuja tuli pitkin loppuvuotta, joskus korottomana lainana Huarongilta ja joskus ties mistä Neitsytsaarten nimettömiltä tileiltä, mutta skeptisyys kaupan loppuunsaatosta vain kasvoi ja kasvoi. Kukaan ei vieläkään tiennyt, mikä Li oli miehiään ja ketä taustalla oikeasti oli. Vai oliko edes ketään? Vihdoin ennen pääsiästä 2017 saatiin valoa maailmaan ja enkeli nimeltään Elliott Management vieritti suuren kiven seurakaupan tieltä. Pahamaineisesta aktivistirahastosta löytyi rahoittaja kaupan loppuunviemiseksi ja Berlusconin aikakausi seurassa päättyi. Lainan ehdot olivat kuitenkin todella tiukat, sillä 300 miljoonan lainalle korkoa oli 11,5% ja maksuaikaa vain reilu vuosi. Panoksena lainan maksamatta jättämisestä olisi koko Lin omistaman 99,93% osuuden siirtyminen Elliotin haltuun. Kuulosti uhkaavalta, mutta uudesta omistajatahosta toimitusjohtaja Marco Fassonen johdolla ilmoitettiin jatkuvasti Irakin tiedotusministerin elkein kaiken olevan pykälässä. Nyt varmaan kaikki tietävätkin, kuinka tuossa sitten lopulta kävi. Lopulta Elliott onnistui tavoilleen uskollisena paukuttamaan niin komeasti kiinalaista anneliin, ettei sitä saada enää parsittua kasaan edes Singerin parhaalla ompelukoneella.


Koko tämä myllerrys alkaen seuran matkasta kohti keskikastia ja päättyen suurta mediahuomiota nauttineisiin huhuihin ja tutkimuksiin Yonghong Lin todellisesta luonnosta sekä eurobanneihin ovat kyllä tuottaneet tavattoman määrän haitallista julkisuutta ja ongelmia Milanille. Vielä kymmenen vuotta sitten pelätylle arvontatulokselle UCL-pudotuspeleissä on lähinnä naureskeltu ja tarjottu sääliviä katseita. Ei siis ole mikään ihme, että brändiarvo sekä ihan reaalinen rahallinen arvo ovat pudonneet todella alas. Se ei ole kuitenkaan lopullista. Viime kesä jo osoitti sen, että Milanin nimellä on edelleen todella suuri painoarvo jalkapalloilevassa maailmassa. Samalla kun Fassone ja Mirabelli vetivät kunnon shamppanjamercatoa, nousi valtavia määriä nukkuvia milanisteja luolistaan ympäri maailmaa kuin Michael Buble ennen joululevysesonkia konsanaan. Samanlaista innostusta on ollut havaittavissa myös tänä kesänä Higuainin ja Maldinin saapumisten aikoihin. Pahin alkaa olla jo ohi ja mikäli nyt tehdään pari vuotta hyvää duunia, on mahdollista saada seuran arvo nousemaan toden teolla. Se on myös köysi, johon Elliott tukeutuu. He kuitenkin saivat Milanin vajaalla 400 miljoonalla ja investoimalla 200-300 miljoonaakin on mahdollista saada ihan käsittämättömät ROI:t, jos vaan onnistumisia urheilu-, talous- sekä näkyvyyssektoreilla saadaan. In bocca al lupo, Elliott!



Kausi 2017-18



Kuluneeseen kauteen lähdettiin todella suurin odotuksin. Kiinalaiset omistajat olivat heitelleet rahaa ympäriinsä ja Fassone sekä Mirabelli naarasivat toinen toistaan hehkeämpiä löytöjä Casa Milaniin kolmen kimppaan kädenpuristukseen ja valmentaja Montellakin vaikutti edeltävän kauden perusteella pätevältä hemmolta viemään uuden joukkueen kohti suurtekoja. Kesän harkkapeleissä Kiinassa murskattiin mm. Bayern München ja viralliset pelit aloittaneet EL-karsinnat Craiovaa sekä Shkendijaa vastaan hoidettiin tyylikkäästi, joten alku todellakin oli hyvä.

Paluu maanpinnalle tuli sitten heti kauden kolmanella kierroksella Stadio Olimpicolla. Simone Inzaghi oli bongaillut huumorinippuja vastaan pelatuista peleistä Milanin heikkoudet ja seurauksena Lazio jysäytteli Immobilen ja Luiz Alberton voimin neljä kaappia taululle ihan tuosta vaan. Itseluottamuskupla puhkesi ja Montella päätti heittää lennosta kolmen alakerran käyttöön. Kolmen alakerralla kairattiin taas jokunen voitto häntäpään jengejä sekä EL-lohkossa Austria Wieniä vastaan, mutta systeemi ei silti vaikuttanut ihan hirveän lupaavalta oikein ylös- eikä alaspäin. Sinetti saatiinkin, kun Sampdoria koulutti Milania jättäen Milanin ilman yhtäkään laukausta maalia päin. Uudet profiilihankinnatkin näyttivät todella epäonnistuneilta ja kolmen alakerralla pyrittiin saamaan edes se ykköshankinta Bonucci näyttämään jotenkin alkeellisesti jalkapalloilijalta samalla kun Conti oli mennyt loukkaantumaan ihan kauden alussa ja Calhanoglun jokaikinen haltuunotto karkasi parin metrin päähän.



Tappiokierre syveni entisestään Milanin romahdettua Romaa vastaan Dzekon kimmokemaalin jälkeen ja ensimmäisessä derbyssä uusista hankinnoista valokeilaan astui Biglia, joka käytännössä omilla virheillään lahjoitti Interille kaksi maalia. Tasoihin toki päästiin vielä, mutta lisäajalla sittemmin - luojan kiitos - jo eläköitynyt Paolo Tagliavento pani vielä lusikkansa soppaan ja tarjosi Interille voiton huumoripilkulla. Käynnissä oli kolmen ottelun tappioputki ja Milanin henkinen lujuus muistutti sitä baarien vessoista löytyvää halvinta vessapaperia, josta menee aina sormi läpi pyyhkiessä. Myöhemmin saatujen todisteiden perusteella voidaan pohtia, kuinka iso osa henkisesti äärimmäisen lujalla joukkueen kapteenilla oli tähän. Derbytappion jälkeen tämä esimerkillinen kapteeni joka tapauksessa otti joukkueen käsivarsiensa huomaan. Ikävästi vain samassa rytäkässä käsi ja kyynerpää pääsi liikahtamaan sellaiseen asentoon, että sillä oli helppo jysäyttää Genoan kaveria naamaan ja lentää punaisella pihalle. Ei ehkä paras mahdollinen tapa lähteä kääntämään tappioputkea. Tässä vaiheessa myös Montellan kasetin hajoaminen alkoi viimeistään näkyä ulospäin, kun surullisten peliesitysten jälkeen valmentaja lähinnä hymyili maanisesti lehdistön edessä. Chievoa vastaan saavutettiin 43 syöttöä ennen Kalincin maalia, mikä oli hieno ja historiallinen hetki. Montella hymyili.



Juventuksen vieraillessa San Sirolla nähtiin hyvin samanlainen peliesitys kuin aiemminkin kaudella. Oli vastassa mikä joukkue tahansa, oli peli ihan hyvää, kunnes vastustaja saa maalin ja peli lerpahtaa. Juvea vastaan oli oikeinkin tasaista, mutta siinä missä Kalinic ei saanut palloa edes tyhjiin, iski toisessa päässä äärimmäisen laadukas keskushyökkääjä Gonzalo Higuain kahdesti kahdesta alle puolittaisesta paikasta. Montellan hymyily ja erohuhut jatkuivat ja voimistuivat voimistumistaan.

Tappio Napolille hajuttomasti ja todella väsynyt tasuri Torinoa vastaan olivat lopulta Montellan kohtalona ja aikoinaan Milanista kenkää saanut Sinisa Mihajlovic pääsi aiheuttamaan potkut seuraajalleen. Montellan aikakaudella Milan oli onnistunut häviämään kaikille muille CL-paikkaa tavoitelleille seuroille ja lisäksi joukkue oli henkisesti rikki sekä fyysisesti rapakunnossa. Tässäkään vaiheessa on vaikea arvoida, mikä meni pieleen. Fiilikseksi jäi vielä Montellan Sevilla-pestiäkin katsellessa, että valmentajan mentaalipuolella tapahtui ainakin romahdus. Toki myös isosti uudistuneen ryhmän yhteenhitsaaminen ei ole helppoa ja fysiikkapohjan luomista haittasi karsintapelien takia lyhyt preseason, mutta jollakin tavalla isoin osa suurta floppausta kulminoituu silti umpisurkean matsin jälkeen leveästi hymyilevään Montellaan. Tässä kohtaa saldona oli varma lohkovoitto Eurooppa liigan huumorilohkossa sekä sarjataulukon 7. sija pienemmällä erolla putoamisviivaan kuin CL-peleihin.



Montellan tilalle nostettiin Primaveran puikoista seuralegenda Gennaro Gattuso, jonka saama vastaanotto oli vähintäänkin skeptinen. Muutamat aiemmat valmennuspestit alemmilla tasoilla eivät olleet mitään jymymenestyksiä ja olihan näitä kokemattomia seuralegendoja kokeiltu epäonnistuneesti jo useita kertoja aiemminkin valmentajana. Gattuson olemus ei jotenkin myöskään henkinyt sellaista varsinaista taktista ja analyyttistä neroutta. Mutta joka tapauksessa, Gattuso oli saanut seurailla ongelmia varsin läheltä ja näin ollen ryhtyikin nopeasti hommiin. Pelaajat laitettiin kuntokuurille ja kolmen alakerrasta luovuttiin, koska ”pelaajien kaikki liikkeet ovat ihan väärin”. Alku oli ymmärrettävästi kankea, sillä töitä tehtiin välittömästi tulevaisuutta ajatellen, eikä mihinkään äkilliseen kuherruskuukauteen pyritty. Vähän ehkä olisi voinut pyrkiä, koska esimerkiksi Beneventon kaikkien aikojen ensimmäinen sarjapiste maalivahdin lisäajalla puskemalla tasoitusmaalilla oli vähän liikaa, samoin kuin katastrofaalinen 3-0 -sulaminen Veronassa. Ensimmäiseen kuukauteen Gattuso saavutti ainoastaan voitot Bolognaa vastaan liigassa sekä Hellas Veronaa vastaan coppassa. Joulutauolle mentiin synkissä fiiliksissä.



Lyhyen tauon jälkeen palattiin heti ryminällä Coppa Italian puolivälierissä odottavan derbyn merkeissä. Valmistautuminen ei mennyt parhaalla mahdollisella tavalla, sillä Gigio Donnarumma ei ollut pelikuntoinen ja peliin jouduttiin lähtemään selvästi heikkotasoisemmalla Storarilla. Alkulämmittelyssä loukkaantui sitten Storarikin ja kehiin laitettiin kesällä seuraan tullut Antonio Donnarumma, jonka roolina piti olla lähinnä varmistaa, ettei pikkuveljen sängyn alla ole hirviöitä. Illan saldona Antoniolle oli lopulta yksi paitsiona hylätty oma maali, yksi torjuttu lähes varma maali ja paikka milanistojen sydämissä. En tiedä kumpi oli hienompi hetki, Cutronen ensimmäinen ratkaisumaali derbyssä vai jatkoajan lisäajan tilanne, jossa Antonio ottaa simppelin kukkupallon käsiinsä ja curva selän takana alka mylviä tämän nimeä. Ei missään nimessä pelillisesti tai panoksellisesti mitenkään ihmeellinen vääntö, mutta oli siinä vaan kauniin symbolisia hetkiä.

Hieno voitto toi myös viimeisen palasen Gattuson rakentamaan joukkueen itseluottamukseen. Fiorentinaa vastaan vuoden 2017 viimeisessä pelissä Milan nousi ensimmäistä kertaa Serie A -kauden aikana tappioasemasta tasoihin. Pari viikkoa myöhemmin Cagliaria vastaan noustiin jo voittoon asti. Käännös oli kohtuullisen lopullinen ja se aloitti yli kahden kuukauden mittaisen tappiottoman jakson, jonka aikana jopa paluu CL-kahinoihin näytti mahdolliselta. Milan myös päihitti Lazion Coppan semifinaaleissa kahden maalittoman tasapelin jälkeen. Jälleen kerran mieliin jäi Alessandro Nestan tavoin sydämessään Milania ja Laziota kantavan Romagnolin ratkaiseva pilkku ja tyylikäs ele olla tuulettamatta. Kauniita hetkiä tässä palkkasoturien täyttämässä jalkapallomaailmassa. Coppa Italian finaalipaikka oli myös hieno suoritus joukkueelta kokonaisuudessaan ja kuittaamalla sen olisi kautta saanut pelastettua edes jonkin verran.



Maaliskuussa joukkueen huono yleisfysiikan taso sekä materiaalin kapeus alkoivat näkyä, kun edessä oli todellinen otteluruuhka, jonka selvittämällä oltaisiin päästy liigassa parin pisteen päähän CL-sijoista ja Euroopassakin puolivälieriin. Vuoden ensimmäinen tappio osui europeleihin, kun niissä peleissä kokeneempi Arsenal onnistui yllättämään nuoren Milanin isompien europelien temmolla ja kovuudella. Viikon päästä Lontoossa Emiratesilla nähtiin jo paljon valmiimpi ja terävämpi Milan, mutta juuri tärkeän kavennusmaalin jälkeen tullut huumoripilkku ja kesken Milanin ihan hyvän painostusjakson tullut Donnarumman hörppäys ratkaisivat otteluparin Arsenalille. Otteluparin loppulukemat olivat lopulta selvästi 5-1, mutta pelillisesti tulikasteessa oli paljon tiukempaa.

Maaliskuun härkäviikkojen aikana Milan haki komean Rooman tuplavoiton lisäksi kaksi todella niukkaa voittoa Chievosta ja Genoasta Andre Silvan ratkaistessa molemmat matsit ihan viime hetkillä. Tuossa vaiheessa vauhti oli kova, kun voittoputki oli pitkä ja Silvakin näytti vihdoin päässeen pelivireeseen myös Serie A:ssa. Seuraavana oli odottamassa derby huonovireistä Interiä vastaan. Kiima oli käsinkosketeltava, kunnes pelipäivän aamuna tältä kaikelta putosi pohja ihan järkyttävien uutisten myötä. Fiorentinan kapteeni ja Milanin kasvatti Davide Astori oli menehtynyt yön aikana. Päivän pelit luonnollisesti peruttiin ja siirrettiin myöhempään aikaan, jotta pelaajat saivat rauhassa viettää aikaa perheidensä kanssa ja surra ystäväänsä. Hitto, vieläkin tuntuu pahalta kun ajattelee sitä hetkeä, jossa luki kännykän näytöltä uutisesta. Ciao Davide!



Tauon jälkeen kovien ottelujen putki jatkui vaikealla matsilla Juventus Stadiumilla, jossa panoksena oli edelleen säilyminen CL-taiston ulottuvilla. Dybala osui heti alussa, mutta ottelun toisen kymmenminuuttisen lopussa saatiin kulma. Calhanoglu antoi ja vihellyskonsertteja kunnellut Bonucci nikkasi sisään ja jo legendaarisesti muodostuneella tavalla tuuletti niin perkeleesti. Onhan se sen naamanpyörittelytuuletus aika typerännäköinen, mutta kyllä se siinä kohdassa toimi. Ottelussa lopulta Milanin kohtaloksi koitui sama ongelma kuin loppukauden taistelussa ylipäänsä, sillä siinä missä Juve pystyi ottamaan penkiltä mm. Cuadradoa ja Costaa nopeine jalkoineen, pystyi Gattuso vastaamaan tähän Kalinicin ja Montolivon vahvalla sijoittumispelillä. Väsähtänyt joukkue oli vaikeuksissa myös heti parin päivän päästä pelatussa derbyssä, jossa vain Luojaa ja Icardia on kiittäminen edes yhdestä pisteestä. Maaliton tasuri siis siitä tuloksena ja taistelu kaupungin herruudesta kuluneella kaudella oli lopulta ratkaisematon.

Nihkeä putki jatkui myös tästä eteenpäin. Consiglin superpäivä toi Sassuololle tasurin ja vastaavasti Donnarumman supertorjunta pelasti tasurin Napolissa. Myös Torinossa oli nihkeää ja väsynyt ote kulminoitui todella surulliseen tappioon Beneventoa vastaan San Sirolla. Jälleen kerran kyseessä oli matsi, jonka Milan olisi 19 kertaa 20:sta voittanut, mutta jotenkin pallo ei vaan mennyt sisään ja vastaavasti Beneventolle pomppi pallo kerran onnekkaasti. Tässä vaiheessa jo varmalta näyttänyt EL-paikkakin alkoi olla uhattuna, kun Atalanta ja Fiorentina tulivat kovaa takaa. Benevento-matsi kuitenkin taas herätti vähän ja homma pysyi koko ajan omissa käsissä.



Toukokuussa oli edessä kauden pelastukseksi tarjottu Coppa Italian finaali Juventusta vastaan. Milanin vire ei ollut ennakkoon erikoinen, mutta tunnetusti yksittäisissä otteluissa saattoi tapahtua mitä tahansa. Nälkä oli ainakin kova (#hungrierthanever). Yksittäisessä ottelussa tosiaan tapahtuikin ihan mitä tahansa, kun tasainen ensimmäinen puoliaika lopetettiin etuajassa niin, että Milanin ei annettu antaa vapaapotkua boksin kulmalta. Gattuso näytti valmiilta syömään Antonio Damaton keskellä teknistä aluetta. Toisella puoliajalla niskan päällä ollut Juventus pääsi johtoon kulmapotkusta tilanteesta, jossa maalin olisi voinut hylätä kahdenkin rikkeen takia. Lopulta toki tuomarihuuteluilla ei ollut mitään väliä, koska Donnarumma sylki vahingossa hiilihydraattipitoisella lounaalla syömänsä pastan oliiviöljykastikkeen hanskoilleen ja lipsautteli kymmeneen minuuttiin kaksi maalia Juventukselle. Joku helvetin Benatiakaan ei ollut varmaan ikinä ennen tehnyt kahta maalia samaan matsiin. Lopullisen iskun selkärankaan tuotti Kalinic, joka osui lopussa ensimmäistä kertaa ikuisuuksiin kulmapotkusta - omiin. Yksittäisessä ottelussa tosiaan voi tapahtua mitä vaan.

Kahdessa viimeisessä matsissa vastassa olivat kaksi kovinta kilpailijaa viimeisestä suorasta Eurooppa liigan paikasta. Atalantaa vastaan Bergamossa nähtiin melkoinen vääntömatsi kaatosateessa, jossa Milan melkein jo oli varmistanut homman kotiin, ennen kuin erikoisella tuulella ollut Marco Guida heitti Toloin jälkeen myös Montolivon punaisella pihalle ja lopulta sitten lisäajalla kuulapää Masiello unohtui takatolpalle ja Donnarumman sylki oli edelleen liukasta. Kondomien kanssahan sylki toimii ihan kelvollisena liukasteena, mutta maalivahdin hanskojen kanssa vaikutuksen pitäisi olla toisenlainen. Toivottavasti isoveli kertoo, että hanskat kannattaa hankkia mieluummin Intersportista kuin Huippukivasta. Viimeiseen otteluun joukkueen keskittyminen säilyi paremmin kuin meikäläisellä ja suora EL-paikka saavutettiin maukkaalla murskavoitolla Fiorentinasta. Taululla 5-1 ja Kalinickin sai pallon metristä sisään.

Tuloksena kaudesta siis ihan absoluuttinen minimivaatimus, mutta pettymys oli silti kova. EL ja Coppakaan eivät tuoneet lisäkivaa, vaikka finaalipaikka nyt ihan ok plussa olikin. Gattuson alaisuudessa kelkka joka tapauksessa kääntyi ja ennen selvää väsymistä oli ilmassa jopa toiveikkuutta. Gattuson alaisuudessa Milan oli joka tapauksessa pisteiden valossa Serie A:n neljänneksi paras ja vuoden 2018 selkeästi kolmanneksi paras. Gattuson alaisuudessa toisaalta menetettiin yhteensä kahdeksan ( pistettä heittopusseja Beneventoa ja Hellasta vastaan ja nämä pelit hoitamalla oltaisiin oltu jo tasapisteissä Lazion ja Interin kanssa. Jossittelut ovat silti jossitteluja, kauden alkupuolisko oli niin katastrofaalinen, että toiveet paremmasta menivät siinä. Selkeänä erona ylöspäin oli havaittavissa yksittäisen pelien ratkomiseen kykenevän pelaajan puute. Icardi ja Immobile yläpuolella iskivät yhdessä lähes saman verran maaleja kuin Milan koko kauden aikana. Kukaan ei pystynyt ottamaan Milania samalla lailla selkäänsä. Kalinickin yritti, mutta selkä kipeytyi niin pahasti, että MM-kisoissakin meni vituiksi. Kokonaisarvosana kaudelle olkoon sellainen 6 1/2.



Kesä 2018



Pohjatyöt kesän siirtoikkunalle oli tehty jo hyvissä ajoin, kun Pepe Reinan sekä Ivan Strinicin ilmaissiirrot oli laitettu pakettiin jo hyvissä ajoin. Tavoitteena kesälle oli säilyttää joukkueen uusittu nuori runko ja tilkitä muutama ammottava reikä kokeneilla ja samalla kehityskelpoisilla pelaajilla. Ainakin hyökkääjä, laituri ja keskikenttäpelaaja olivat hakuessa. Tehokkaasti alkanut mercato sai kuitenkin äkillisen stopin, kun UEFA ilmoitti, ettei se aio tehdä Milanin kanssa settlement agreementia FFP-säännösten rikkomisesta. Tämä johti Milanin kohti UEFA:n omaa tuomioistuinta, joka päättäisi sopivan rangaistuksen. Milan teki pitkän päivätyön Fassonen, johtokuntaan kuuluvan Roberto Cappellin sekä FFP:tä luomassa olleen professori Umberto Lagon voimin ja valmisteli UEFA:n kuulemiseen puolustuksen, jossa vedottiin siihen, että epäilykset omistaja Yonghong Lin likviditeetistä eivät saisi toimia esteenä settlement agreementin saamiselle. Itse seuran raha-asiat olivat kuitenkin samassa - paremmassakin - jamassa kuin usealla settlement agreementin saaneella seuralla. Puolustus ei kuitenkaan johtanut mihinkään, sillä oikeusistuimen päätöksenä oli  sulkea Milan tulevan kauden Eurooppa-liigasta. Päätös oli kova ja sen perustelut liittyivät lähinnä UEFA:n epäilyksiin Yonghong Lin kyvystä maksaa velkaansa Elliotille ja vastaavasti Elliotin kykyyn sekä haluun jatkaa seuran toimintaa sen mahdollisesti saadessaan. Päätöksestä tehtiin valitus vetoomustuomioistuin CAS:iin.

Kaiken tämän ohella saatiin kuitenkin jotain aikaiseksi myös urheilusektorilla, sillä puolustuksen johtohahmolle ja mahdollisesti tulevalle kapteenille Alessio Romagnolille saatiin solmittua pitkä jatkosoppari. Se tuli todella tärkeään paikkaan juuri huonojen UEFA-uutisten perään keskellä huhuja pelaajien joukkopaosta. Ihan puskista naarattiin myös entinen superjunnu Alen Halilovic ilmaisella siirrolla Milaniin. Halilovic oli hyvä ja riskitön vaihtoehto ja jäikin Mirabellin viimeiseksi hankinnaksi, sillä edessä oli melkoinen myllerrys omistajarintamalla.



UEFA:n negatiivisten päätösten jälkeen alkoivat jälleen uudet mediapuheet Yonghong Lin taloudellisesta kestämättömyydestä ja jopa huhut seuran myynnistä alkoivat. Samalla kun media seurasi kiihkeästi Lin maksamia 10 miljoonan osasia tilikauden loppuun mennessä vaadittavasta pääomankorotuksesta, huhuttiin myös Elliotin tarjoutuneen maksamaan pääomankorotuksen, mikäli Li ei siihen pysty. Tämä pienempi uusi laina olisi lyhytaikaisempi ja senkin maksamattomuus johtaisi samaan päämäärään kuin koko 300 miljoonan velan kuittaamattomuus. Alkoi melkoinen mylläkkä, jonka aikana esiteltiin uusia ostajaehdokkaita kuten Rocco Commisso ja Rickettsien perhe. Commisso, joka oli eräänlainen amerikkalainen karikatyyriversio Berlusconista ehti jo voittaa fanitkin puolelleen sympaattisilla ja intohimoisilla lausunnoillaan (young goalkeeper named Donnamooja nevö foget!), mutta kiinalaiset käyttivät Hottiksista tutun Pihtari-Jaakon taktiikkaa ja lähtivät aina paikalta h-hetkellä.

Deadline tuon 32 miljoonan maksamiselle oli heinäkuun alkupuolella ja vaikka Li yritti vielä viimeisenä iltana saada diiliä kasaan Dmitry Rybolovlevin kanssa, oli 10.7.2018 kiinalaisten viimeinen päivä Milanin omistajina. Maailmankuulu hedgerahasto Elliott Management Corporation siirsi kaikki Lin omistamat Milanin osakkeet omiin nimiinsä ja uusi aikakausi alkoi. Alkuperäisesti oletettiin, että Elliott myisi seuran välittömästi eteenpäin ja kuittaisi voittonsa, mutta rahasto päättikin aloittaa oman projektinsa, jonka tavoitteena on saada seuran arvo lähemmäs sitä, mitä sen nimen ja historian perusteella pitäisi olla. Johtoporras meni uusiksi, kun hallituksen kiinalaiset korvattiin Elliotin nimittämillä henkilöillä ja uudeksi presidentiksi nimitettiin Paolo Scaroni. Kiinalaisten aikaan seurajohdon keulakuvina toimineet toimari Marco Fassone ja utj Massimiliano Mirabelli saivat myös lähteä ja tilalle valitaan uusia kavereita. Fassonen pestiä hoitaa tällä hetkellä väliaikaisesti Scaroni ja siihen on huhuttu Arsenalin Ivan Gazidista, joka on jo valmiiksi Elliotille tuttu henkilö. Urheilupuolelle palkattiin Milanissa oppinsa saanut, välillä Juudaksenkin maineessa ollut Leonardo ja tämän oikeaksi kädeksi myöhemmin vihdoin seuraan palaava Paolo Maldini.



Elliotin aika on ollut melkoista voittokulkua tähän mennessä. Heikäläisten portfolio manager Franck Tuil kävi vakuuttamassa CAS:n ja eurobannit saatiin peruttua. Toiminta on muutenkin ollut erittäin jämäkkää ja suoraviivaista, oikeastaan kaikesta huokuu se, että Elliotin kaltaiset aktivistirahastot hankkivat huonossa jamassa olevia alivaluoituja firmoja itselleen ja laittavat niiden arvon ylöspäin. Yksi iso savotta on vielä edessä, kun UEFA:n kanssa yritetään saada aikaan voluntary agreement FFP:stä. Sen epäonnistuminen koitui osaltaan Fassonen ja kiinalaisten kohtaloksi ja sellaisen saaminen helpottaisi joukkueen parantelua ja muita investointeja huomattavasti. Neuvotteluasetelmia pedataankin muun muassa toistelemalla FFP:n kunnioittamista jatkuvasti kaikissa julkilausumissa.

[The Missionary]

Siirtomarkkinoilla Leonardo on näyttänyt olleensa lajin mestarin opeissa aikoinaan. Eikä se toisaalta turhaan ollut Pariisin sheikkienkään kultakorttia vinguttamassa. Joukkueen kapteeni Bonucci oli ilmoittanut lähtöhaluistaan ja Leonardo näki mahdollisuuden ja iski. Lähtöhuhuja oli useaan eri kohteeseen ympäri Eurooppaa, kunnes yhtäkkiä uutisoitiin mahdollisesta paluusta Juventukseen ja samana päivänä oltiinkin jo neuvottelemassa. Leonardo onnistui neuvotteluissa pitämään kiinni valttikorteistaan ja lopulta saatiin aikaiseksi erinomaisesti Milania hyödyttänyt diili, jossa Bonucci vaihdettiin tähtipelaajuuden porteilla olevaan Mattia Caldaraan ja samalla Milan hankki Gonzalo Higuainin osto-optiolla. Diili oli lopulta molempia seuroja omissa tavoitteissaan hyödyttävä ja se onnistuttiin myös tekemään FFP:n puitteissa erittäin siististi, sillä Milanin taseeseen tuli miinusta vain noin 14,5 miljoonaa. Tämän erinomaisen onnistumisen lisäksi Leonardo ja Maldini ovat tyän touhussa ainakin keskikenttäpelaajan ja laiturin hankinnassa. Huhuja on ollut Milinkovic-Savicista Baselliin ja niitä on jonkin verran hankala arvioida, sillä Elliotin suunnitelmista FFP:n suhteen sekä käytössä olevasta siirtobudjetista ei ole kovin paljoa tietoa. Bakayoko on jo varmistettu optiolliselle lainadiilille Chelseasta, mutta huhuja sekä liikennettä ulospäin on niin paljon, että Bakayoko ei jääne siirtoikkunan viimeisen viikon ainoaksi hankinnaksi.

Myyntipuolella tavoitteena on lähinnä päästä eroon vähälle peliajalle jääneistä pelaajista sekä parista hyökkääjästä, joiden keskuudessa tällä hetkellä määrä korvaa laadun. Gustavo Gomez on jo lähtenyt Brasiliaan ja Kalinickin siirtyi kuin ihmeen kaupalla Atleticoon, vaikka siinäkin saatiin jännittää varmistumisen kanssa. Antonelli lähti Empoliin ja Silvan sekä Locatellin siirrot ovat valmistumassa. Lisäksi Bertolacci, Montolivo, Mauri, Abate ja Bacca ovat ainakin sellaisia nimiä, joista osaa yritetään saada palkkalistoilta. Baccasta, Maurista ja Bertolaccista olisi toivottavasti tulossa rahaakin. Tilaa jollekin isommalle hankinnalle saatettaisiin olla tekemässä.

Kaikki siirrot Primaveran Joergen Strand Larseneineen löytyvät hyvin täältä. Alla vielä pikkukoonti tutummista kavereista.

Sisään:

Ivan Strinic (Sampdoria, vapaa agentti)
Pepe Reina (Napoli, vapaa agentti)
Alen Halilovic (HSV)
Mattia Caldara (Juventus)
Gonzalo Higuain (Juventus) (laina+optio)

Takaisin lainalta:

Gabriel (Empoli)
Alessandro Plizzari (Ternana)
Stefan Simic (Crotone)
Andrea Bertolacci (Genoa)
Carlos Bacca (Villarreal)

Ulos:

Marco Storari (vapaa agentti)
Nnamdi Oduamadi (vapaa agentti)
Hachim Mastour (vapaa agentti)
Leonardo Bonucci (Juventus)
Nikola Kalinic (Atletico Madrid)
Luca Antonelli (Empoli)
André Silva (Sevilla) (laina+optio)
Manuel Locatelli (Sassuolo)


Harjoituspelit



Tänä kesänä Milanin aikatauluun mahtui EL-karsintakauden jälkeen jälleen raflaavasti nimetty International Champions Cup Amerikan mantereella. Siellä oli tarjolla hassuttelumatseja suurseurojen kakkosjengien kesken, joista peli Manchester Unitedia vastaan jäi mieleen toiselle laukojakierrokselle menneestä rankkarikisastaan. Kesä avattiin Milanellossa Novaraa vastaan ja Twitteriin striimatussa 1,5 metrin korkeudelta kuvatussa materiaalissa Bertolaccin ja Montolivon kaltaiset maailmantähdet eivät kyllä näyttäneet ihan hirveästi jotain perus Eero Tammista tai Joni Mäkelää kovemmilta jannuilta. Etenkään, kun Gattuso seisoi vähän väliä kameran edessä. Viimeisessä harkkapelissä käytiin Madridissa pelaamassa Realia vastaan Trofeo Santiago Bernabeun merkeissä. Milan oli heikohko Barcaa vastaan, mutta muuten peli näytti kohtuullisen mukavalta. Maalinteko tuntui tuottavan vaikeuksia edelleen. Alla vielä tulokset maalintekijöineen.

Milan - Novara 2-0 (Suso, Calabria)

Milan - Manchester United 1-1 (8-9 rp.) (Suso)

Tottenham - Milan 1-0

Milan - FC Barcelona 1-0 (André Silva)
 
Real Madrid - Milan 1-3 (Higuain)

Seurajohto ja taustaorganisaatio

Jälleen kerran ollaan siinä tilanteessa, että uutiset ja tiedotteet liittyen Milanin seurajohtoon vilisevät uusia ja tuntemattomia nimiä. Suoritetaan seuraavaksi pieni katselmus siihen, ketä ja minkälaisia tyyppejä Milanin johtoportaassa työskentelee. Keskitytään noihin ennakkoon tuntemattomampiin, Maldinin toivottavasti tietää valtaosa tätä lukevista.

Elliott Management Corporation



Elliott on yhdysvaltalainen Paul Singerin perustama ja johtama hedgerahasto. Se kuuluu ihan maailman tunnetuimpiin ja suurimpiin alan toimijoihin. Aktivistirahastona sen toimintatapana on hankkia osuus jostain huonosti menestyvästä yrityksestä ja pyrkiä ajamaan muutoksia sen toimintaan saadakseen tuottoja. Elliott on erityisesti tunnettu häikäilemättömyydestään ja sen korppikotkamaisesta tavasta vaania sopivia kohteita, millainen todella alivaluoitu Milan ja epävarma Yonghong Lin lainatilanne juurikin oli. Maailmanlaajuista huomiota ennen Milan-diiliään Elliott sai erityisesti taistellessaan Argentiinan valtion kanssa 15 vuotta oikeudessa valtion velkataakasta ja lopulta kävellessään oikeussaleista miljardin voittojen kanssa. Taistelun aikana Elliott muun muassa suostutteli Ghanan valtion kaappaamaan argentiinalaisen sotalaivan pariksi kuukaudeksi painostaakseen Argentiinaa maksamaan velkansa. Singer oli myös käynyt Brasilian MM-kisoissa katsomassa Argentiinan futismatsia fanipaidassa. Kyseessä on todellakin kova ja vakuuttava omistaja, jolla on vaikutusvaltaa ja muskeleita vaikka kuinka paljon. Milanin kanssa Paulia enemmän tekemisessä tulee luultavasti olemaan hänen poikansa Gordon, joka on vastuussa Elliotin omistuksista Euroopassa.

Mitä Elliott sitten aikoo tehdä Milanilla? Aikanaan Yonghong Lin tehdessä diilin Elliotin kanssa oltiin sitä mieltä, että Milanin taru jatkuu suunnilleen Serie D:ssä, jos Li ei saa velkaansa maksettua. Elliott pistäisi kaiken Milanellon metsien biomassasta lähtien rahaksi ja lähtisi vittuun, koska mitäpä tuollainen pelkkää tuottoa hakeva häikäilemätön rahasto tappiota tekevällä seuralla tekisi. Se ei kuitenkaan ollut lähelläkään totuutta, sillä kyllähän Elliott saa paljon paremman tuoton myymällä reilulla 300 miljoonalla hankkimansa seuran jollain isommalla summalla. Nyt tiedetään, että välittömän myynnin ja nopeiden tuottojen sijaan Elliott päätti käyttää vankkaa osaamistaan aktivistisijoittamisen saralla ja panna Milanin kuntoon. Milanin arvo on potentiaalisesti nostettavissa selvästi yli miljardiin ja Elliott luottaa siihen, että keskipitkällä-pitkällä aikavälillä se pystyy siihen hallituilla investoinneilla sekä pätevällä johtamisella. Tämän jälkeen edessä voi olla myynti, siirtyminen pörssiin tai vaikka jalkapallofaneina tunnettujen Singerien pidempikin sitoutuminen seuraan. Se on kuitenkin tulevaisuuden asia, siihen asti seurataan ammattilaisten toimintaa.

Paolo Scaroni



Yonghong Lin saatua lähtöpassit takaisin Kiinaan, on Milanin 23. presidente kokenut ja meritoitunut Paolo Scaroni. Scaroni syntyi vuonna 1946 Vicenzassa milanistien perheeseen ja on luonut todella kovan uran matkallaan kannattamansa seuran johtoon. Alku-uran varrelta CV:stä löytyy muun muassa suurkonserni Saint-Gobainin lasipuolen johtamista sekä lasivalmistaja Pilkingtonin johtoportaan tehtäviä. 2000-luvulla Scaroni toimi ensin Italian valtio-omisteisen sähköyhtiö Enelin ja sen jälkeen energiayhtiö Enin toimitusjohtajana, ollen näihin pesteihin luonteva valinta tehtyään erinomaista työtä maailmalla yritysjohtajana sekä ollen osa Berlusconin lähipiiriä. Osoituksena myös kansainvälisestä arvostuksesta Scaroni sai legendaarisen Rothschildin pankki-imperiumin varapäämiehen roolin Eni-pestinsä jälkeen. Suhteita löytyy myös Venäjälle Putiniin asti ja Amerikkaan, missä Scaroni istuu Columbian yliopiston hallituksessa. Ylipäänsä Scaronia pidetään tehokkaana ja energisenä johtajana, jonka vahvuutena ovat vahvat verkostot ympäri maailmaa.

Scaronilla on historiaa myös jalkapallon saralla, sillä hän toimi 1990-luvun lopussa Vicenzan presidenttinä aikana, jona Vicenza päätyi jopa Coppa Italian voittajaksi asti. Milanissa Scaroni on ollut mukana kiinalaisten aikakaudesta asti ja hän oli Elliotin valinta Milanin hallitukseen valvomaan rahaston etua. Pitkin kevättä Scaroni esiintyikin Casa Milanin ulkopuolella pariin kertaan silmiinnähden ärsyyntyneenä Fassonen ja kiinalaisten toiminnasta. Salaliittoteoreetikkoja varmasti miellyttää se, että Scaroni on niinkin lähellä Berlusconia ja on toiminut Rothschildin kautta Yonghong Lin neuvonantajana ihan Milan-neuvottelujen alusta asti. RAI:n tekemä selvityshän liitti keissiin myös Gallianin kytköksiä myös Elliotin alaisuudessa hallituspaikkoja omaavan Blue Skye -lafkan kautta, joten halutessaan voi vetää vaikka minkälaisia johtopäätöksiä siitä, kuka vetelee ja mistä naruista. Scaroni joka tapauksessa johtaa toimintaa juuri nyt ja ainakaan vielä ei ole puhuttu mitään kahden kärjen taktiikasta. Tsemppiä myös tälle Paololle pestissään!



Leonardon ja Paolo Maldinin johdolla mennään urheilupuolella.

Kokoonpano 2018-2019

Viime kaudelle ihan uusiksi laitettu nuori kokoonpano on nyt saanut kasvaa ja karvoittua vuoden verran. Isoja muutoksia ei ole tapahtunut, joten sen suhteen ollaan varmasti vahvempia kuin viime kaudella. Kesän aikana toivotaan vielä jokusta uutta nimeä allaolevalle listalle. Mielellään sentasoisia nimiä, etteivät kaipaa esittelyjä eikä tätä viestiä tarvitse käydä päivittämässä. Seuran virallisille sivuille ei ole vielä ehditty päivittää tulevan kauden kokoonpanoa ja pelinumeroita, joten mennään AM-Wikipedian tiedoilla. Tähän mennessä Gattuso on käyttänyt treenipeleissä pääosin 4-3-3-muodostelmaa, joten spekuloidaan sen kantilta.

Maalivahdit

#25 Pepe Reina (Espanja)

Kokenut espanjalaismaalivahti varmistui jo kevättalvella ilmaissiirroksi Milaniin. Napolissa on näyttänyt olevansa vielä näilläkin ikävuosilla Serie A:n kärkijoukkueen tasolle sopiva maalivahti ja tämän lisäksi tuo tärkeää kokemusta koko nuorelle joukkueelle. Kokemustahan mieheltä löytyy, muun muassa CL-finaalista vuodelta 2007. Paitsi maalivahtina, on Reina ihan huippuluokkaa myös pukukoppipelaajana, missä roolissa Pepe pääsi vieläkin ihan Espanjan MM-kisajoukkueeseen asti. Sosiaalisen median ja kuvien perusteella Reina on jo ottanut paikkansa Milanistakin ja hassuttelee ihan ammattimaisesti joukkuekavereiden kanssa. Eiköhän sieltä Donnarummallekin löydy vähän kasvatusta ja vinkkejä.

#90 Antonio Donnarumma (Italia)

Alfonso Donnarumman pojan veli tuli Milaniin, näki ja voitti. Viime kaudella yksi kilpailullinen ottelu, josta jäi äärettömän hyvä fiilis kaikille ja toivottavasti sitä ei enää koetella. Sympaattinen kaveri kyllä, mutta toivottavasti roolina pysyy lähinnä pysyä sympaattisena.

#99 Gianluigi Donnarumma (Italia)

Gigiolla oli vähän hankala viime kausi johtuen aiemman kesän sopimuskohusta sekä muutenkin agentti Mino Raiolan shokkiwau-toiminta häiritsi kautta. Välit fanien kanssa eivät olleet missään vaiheessa oikein kunnossa ja kyllähän se väistämättä näkyy. Loppukaudesta sitten tapahtui romahdus. Nyt takana on rauhallinen kesä ja kilpailua peliajasta, joten uskon Donnarummankin palaavan taas huipputasolleen. Myös maalivahtivalmentaja on vaihtunut, mikä tuo uusia ärsykkeitä ja voi hyvinkin elvyttää vähän seisahtuneen kehityksen. Gigio on edelleen milanista ja toivotaan, että seurajohdon, fanien, Raiolan ja muiden tekijöiden muodostama yhtälö pysyy tasapainossa ja nähdään hyvä kausi.

#xx Gabriel (Brasilia)

Serie B:n erikoismies kävi jälleen lainalla nostamassa yhden seuran Serie A:han, tällä kertaa Empolin. Gabrielkin kyllä alkaa olla jo Serie A -tasoinen veskari, joten toivotaan, että saa paikan vaikka jostain alemman keskikastin seurasta. Milanissa roolia ei liene tarjolla.

#xx Alessandro Plizzari (Italia)

Huippulupaus teki itsensä tunnetuksi myös suomalaiselle lädi- ja tuularikansalle loistamalla Suomen junnukisoissa. Viime kausi meni Serie B:n huonoimmassa jengissä, missä torjuttavaa varmasti riitti ja pääsi hakemaan tuntumaa ja tasaisuutta. Laina runsaalla vastuulla olisi optimaalinen vaihtoehto myös tulevalle kaudelle, Primaveraan on ihan turha mennä pallottelemaan, vaikka ikä sinne riittäisikin vielä pitkään.

Ykkösvahtina tulevalla kaudella tulee luultavasti aloittamaan Donnarumma, mutta Reina taistelee kyllä takana tiukasti. Luultavasti mennään jollain kuviolla, jossa Reina pelaa sitten esim EL:ssä ja/tai Coppassa. Kilpailuasetelma toivottavasti tuo molemmista parhaan irti ja ennakkoon sarjan parhaimmistoon kuuluva maalivahtikaksikko pystyy olemaan sitä myös todellisuudessa. Tähän mennessä Donnarumma on ollut parhaimmillaan aina kun takana on ollut iäkäs kalju mies. Reina ei ole yhtä badass kuin harrikkamies Abbiati oli, mutta ehkä vähän vanillampikin meno toimii.

Puolustus

#2 Davide Calabria (Italia)

Calabria sai hyvän paikan ottaa roolia Contin loukkaannuttua ja kyllähän sieltä läpimurtokausi avauksen pelaajaksi tuli. Nuori ikä näkyy vielä ajoittaisena epätasaisuutena, mutta parhaimmillaan Cala oli ihan ohittamaton ja vastustamaton. Oma kasvatti kysessä, jolla on erinomainen potkutekniikka oikealla jalallaan ja puolustuspeli on mennyt koko ajan eteenpäin. Calabrian kyllä kehtaa laittaa avaukseen, kunnes Conti saadaan huippukuntoon ja silloinkin tulee kyllä haastamaan kovasti.

#12 Andrea Conti (Italia)

Conti tuli viime kaudeksi Milaniin sarjan kuumimman laitapakin paperein ja kovin odotuksin. Pikakiituri ehtikin aloittaa kautensa komeasti, kunnes Bonaventura lanasi harkoissa polven paskaksi. Polvi otti hittiä vielä uudelleen keväällä, kun otteluruuhkassa Contia ehkä yritettiin vähän kiirehtiä pelikuntoon, joten nyt otetaan rauhassa ja paluu pelikentille tapahtunee vasta lähempänä vuodenvaihdetta. Toivottavasti liike ei ota takapakkia jalkavammoista, huippukuntoinen Conti on legendaarisesti ”like a new signing”.

#13 Alessio Romagnoli (Italia)

Nuoreksi pelaajaksi kokenut toppari nousi Donnarumman jatkosopimusperseilyjen jälkeen monen milanistan silmissä seuran suurimmaksi kruununjalokiveksi. Eikä missään nimessä syyttä, Alessio on tyylikäs herrasmies kentällä ja sen ulkopuolella ja varmasti sen takia mies on tämänhetkisten huhujen mukaan ensi kaudella joukkueen kapteeni. Viime kaudella Bonuccin kanssa tuli isoja kehitysaskelia ja nyt tulevalla kaudella Ale on valmis ottamaan roolia Milanin ykköstopparina. Pitkä jatkosoppari varmistaa sen, että kaiken mennessä Romagnoli tulee muodostamaan yhdessä Caldaran kanssa Milanin ja Italian puolustuksen selkärangan vielä kauan.

#17 Cristián Zapata (Kolumbia)

Kokenut Zapata on täyttänyt Boneran suuret saappaat Milanin puolustuksen jonkinlaisena kulttihahmona. Zapata on suunnilleen yhtä luotettava kuin perus Fiat Suomen talvessa, silloin tällöin pimentää kenet vaan ja seuraavana viikonloppuna lahjoittaa serkulleen tyhjän maalin Marassilla. Serie A:ssa ei kuitenkaan löydy varmaan yhtäkään hyökkääjää, jota Zapata ei olisi pöljänä päivänään ottanut taskuunsa, joten luultavasti tulee pimentämään Ronaldonkin ainakin kertaalleen kauden aikana. Ennakkoon varamiehen rooli - luojan kiitos.

#20 Ignazio Abate (Italia)

Aika kuluu ja yhtäkkiä aikoinaan lupaava laitapakki on joukkueen vanhimpia pelaajia ja tasokin vaan laskee laskemistaan. Vammat ovat vieneet paljon terävyyttä ja se aikoinaan suurin vahvuus nopeus on kadonnut ja jäljellä on enää se heikohko pelinluku, mitä Abate huippuvuosinaan nopeudellaan paikkasi. Ja ne kuuluisat keskitykset ovat edelleen yhtä Abatemaisia. Uskollinen puurtaja, joka todennäköisesti stunttaa Calabriaa, kunnes Conti pääsee kuntoon.

#22 Mateo Musacchio (Argentiina)

Viime kaudella seuraan tullut Musacchio sai alkukaudella paljon vastuuta kolmen linjassa, mutta topparipariin siirryttäessä vastuu väheni selvästi. Pallon kanssa todella hyvä ja otteet muutenkin ihan mukiinmeneviä. Nyt on saanut olla vuoden Italiassa, joten parempaa lienee luvassa ja Musa kyllä laittanee Caldaran tiukille paikasta Romagnolin rinnalla. Jatkot topicissa Mies kuin veistos.

#23 Ivan Strinic (Kroatia)

MM-kisojen finalisti tuli Mirabellin nappaamana ilmaissiirrolla Sampdoriasta. Siirron varmistumisen jälkeen oli edessä penkitys Doriassa, mutta Kroatian paidassa vastuuta tuli. Jonkinlaisesta sensaatiostakin voisi puhua, koska suunnilleen koko Kroatia oli ihan varma, että Ivaniin se taival kusahtaa, mutta kaveri nappasi Messit, Mbappet ja muut taskuunsa laidallaan. Nopeampi kuin Rodriguez, mutta hyökkäyssuuntaan muuten vaatimattomampi. Tarjoaa tärkeää rotaatiota ja taistelua. Naamassa pelottavan paljon samoja piirteitä kuin Andrea Polilla.

#31 Luca Antonelli (Italia)

Antonellinkin viime vuodet ovat olleet loukkaantumisten runtelemia. Ammattimies ja Milanin kasvatti, joka jaksaa vielä rynniä vauhdilla sisään boksiin vaikka ilman jalkoja. Lähtökuopissa.

#33 Mattia Caldara (Italia)

Bonuccin tilalle vaihtokaupassa hankittu suurlupaus. Takana hyviä kausia kasvattiseurassaan Atalantassa ja nyt edessä seuraava askel huipulle. Caldara on iso jässikkä ja ominaisuuksillaan muodostaa kyllä Romagnolin kanssa hienon Stam-Nesta -henkisen kaksikon ja isokokoisena on myös maaliahne uhka erikoistilanteissa. Harva muistaa, että Mirabellilla oli talven 2017 ikkunaan Atalantan kanssa diili valmiina Caldarasta, mutta silloin seurakauppojen clousing venyi ja Juve oli paikalla. Nyt Mattia on siellä missä kuuluukin.

#56 Stefan Simic (Tsekki)

Tsekkiläinen Primaveran kasvatti on viettänyt nyt useamman kauden lainalla, viimeisimpänä Crotonessa. Vastuuta tuli 10 matsin verran ja peliotteista ei mitään hajua. Sitä ennen veti hyvän kauden Belgian liigassa. Ensi kausi varmaan joko vitostopparina tai lainalla, veikkaan lainaa. Ei ole sukua Dario Simicille.

#68 Ricardo Rodriguez (Sveitsi)

Sveitsiläinen potkuspesialisti hoiti käytännössä yksinään vasemman laitapakin tonttia viime kaudella. Loppukautta kohti se alkoikin näkyä. Rodriguez on erinomainen erikoistilanteiden antaja ja keskittäjä, mutta nopeutta saisi olla enemmän. Miehen agentti toivoi myös Gattusolta hieman hyökkäävämpää roolia, jollaista pelaa esimerkiksi maajoukkueessaan. Toivottavasti Strinicin tulo jakaa hieman kuormaa ja RR saa pelata terävämpänä tulevan kauden. Toivoisin myös enemmän erikoistilannevastuuta, etenkin vaparien keskitysvariaatioissa. Kiinnostusta ulkomailta on ollut, koska hyviä vaspoja on maailmalla yllättävän vähän, mutta Ricardo on koko ajan ilmoittanut haluavansa jäädä Milaniin.

#xx Jherson Vergara (Kolumbia)

Gallianin ihmehankinnalla Kolumbiasta on vielä vuosi sopparia jäljellä. Viime kaudella ei ollut edes lainalla missään, vaan keskittyi juhlimaan eturivissä esim. Coppa Italian finaalipaikkaa. Nyt kaveri ei ole hetkeen päässyt kehiin edes harkkapeleissä, joten tiedä vaikka ”Sofialle” löydettäisiin joku lainapaikka, joka on unohtanut kaverin kammottavat esitykset.

#xx Raoul Bellanova (Italia)

Milanin oikeita laitapakkeja tuottavan akatemian seuraava helmi valittiin Suomen EM-kisojen tähdistöön omalla paikallaan. Näköjään kyseessä oli vauhdikas kaveri, jolla on ihan maagiset oikean jalan keskitykset ja Raoul saalistikin kolme maalisyöttöä keskityksillään. Nousee nyt edarin matkaan, mutta sen verran raakile vielä alaspäin, etten usko vielä isompaan vastuuseen. Todella lupaava pelaaja joka tapauksessa.

Puolustusosasto on valmis ja kunnossa. Neljän linja on todennäköisin vaihtoehto ja jokaiselle tontille löytyy myös mitattäyttävä varamies. Rodriguez lienee ykkösvaihtoehto vasemmalle ja Calabria oikealle, toppariparina sitten Romagnoli-Caldara tai Romagnoli-Musacchio. Yhdessä laadukkaan maalivahtiosaston kanssa alakerta antaa Milanille mahdollisuudet menestyä.

Keskikenttä

#4 José Mauri (Argentiina)

Aikoinaan Parmassa 18-vuotiaana loistaneen lupauksen ura on polkenut paikallaan jo hetken aikaa. Vammoja, koirankoppia, epäonnisia lainadiilejä ja tasonkin riittämättömyyttä on mahtunut matkan varrelle, ajoittain lupaavienkin otteiden ohella. Mauri on edelleen todella nuori eikä ura ole vielä ohi, mutta pelaamaan pitäisi päästä.

#5 Giacomo Bonaventura (Italia)

Bonaventura on sopeutunut hyvin rooliinsa kolmen keskikentän hyökkäävimpänä pelaajana ja takana on jälleen ihan hyvä kausi. Maaleja tuli mukavasti ja taustanousut olivat muutenkin vaarallisia. Ajoittain myös turhauttava pelaaja kuljetusvaihteen jäädessä päälle, mutta ehdottoman tärkeä pelaaja tällä hetkellä. Liian selvä avauksen pelaaja tällä hetkellä, eikä kilpailua ole riittävästi. Vuosi vuodelta myös odotellaan, milloin Jack haastaa Massimiliano Allegrin isyystestiin.

#18 Riccardo Montolivo (Italia)

Vanhasta kapteenista on sanottu jo kaikki tarpeellinen. Loukkaantumiset ja ikä tehneet parhaimmillaan loistavasta Montysta käytännössä entisen pelaajan. Viime kaudella tarjolla oli jonkin verran vastuuta Biglian stunttaajana ja muutamassa matsissa nähtiin jopa hyviäkin otteita. Vanhan kunnon vastarista heitetyn kaaripallon kaveriksi Montyn syöttövalikoimaan oli löytynyt paikaltaan heitettävä tsippi, joka aiheutti sekä vaaratilanteita että seksiä. Tänä kesänä voisi olla aika keltaisen kädenpuristuksen ja hyvästien.

#21 Lucas Biglia (Argentiina)

Biglian alkukausi ei ollut yhtään ensirepliikki Forza Laziota vakuuttavampi. Pitkän aikaa näytti siltä, ettei argentiinalainen ole ikinä edes nähnyt jalkapalloa, saati sitten pelannut sitä registana. Ilmeisesti ongelmia oli loukkaantumisten kanssa, mutta joka tapauksessa Gattuson tultua remmiin saatiin Bigliastakin pelimies. Välillä tuntuu, ettei jalka meinaa ihan riittää, mutta uskoisin, että ainakin vielä tämä kausi tulee olemaan hyvä. Forza Milan.

#46 Matteo Gabbia (Italia)

Primaveran kasvatti Gabbia on tehnyt erikoisen siirtyimisen topparin tontilta keskikentälle mezzalaksi. Lupaava pelaaja ja pystyy kyllä edelleen pelaamaan toppariakin. Lainalle?

#77 Alen Halilovic (Kroatia)

Mastourin soppari päättyi ja Patokin on Kiinassa, joten lakisääteisesti Milanin kokoonpanoon kuuluva ex-kohulupaus piti hankkia sitten muualta. Halilovicilla sentään on takana matseja La Ligassa ja Bundesliigassa, mutta breikkaamista ei vaan ole tapahtunut. On kuitenkin nopea ja juonikas pelaaja, joten pieni ikkuna mahdolliselle läpimurrolle on olemassa ja sitä tietysti toivotaan. Halilovic on kuitenkin tätä kirjoitettaessa Milanon seurojen tämän kesän paras kroaattihankinta keskikentälle.

#79 Franck Kessié (Norsunluurannikko)

Mirabellin loistohankinta Atalantasta pääsi näyttämään osaamistaan jo debyyttikaudellaan ihan kunnolla, jopa 4603 minuutin ajan. Se on ihan käsittämätön määrä muutenkin kenttää päästä päähän ravaavalle pelaajalle. Tuuraaja tarvitaan, koska fyysisiä keskikenttäpelaajia ei juuri nyt ole muita ja Kessietä joudutaan ylipeluuttamaan. Tulevalle kaudelle toiveissa laukaustarkkuutta todella kovapotkuiselle Kessielle sekä hieman vähemmän minuutteja. No, nuorena vielä jaksaa. Ja paino sanalla nuori.

#91 Andrea Bertolacci (Italia)

Bertolacci on edelleen surullisenkuuluisa siitä taannoisesta kesästä, jolloin Galliani haksahti hassaamaan 20 miljoonaa mieheen. Jonkinlainen inflaatio on ollut käynnissä sen jälkeen, joten voidaan puhua 20 miljoonasta vanhaa rahaa. Genoassa jälleen ihan hyvä lainapesti ja Berto olisi sinne kyllä hyvä saada myytyäkin, kun sieltä löytyy sellainen rooli ja ympäristö, missä sujuu. Tällä hetkellä kapealla keskikentällä Berto varmaan olisi kakkosvaihtoehto Bonaventuran tontille, mutta on kyllä auttamattomasti liian huono siihen.

Keskikenttä on tällä hetkellä laituriosaston ohella Milanin heikoin osa-alue. Avauskokoonpano on kyllä laadukas, mutta takaa ei löydy riittävästi laatua kirittämään ja lepuuttamaan. Gattusokin tämän kyllä tietää ja varmasti viesti on mennyt perille myös eteenpäin. Itse asiassa saamieni tietojen mukaan viimeisin Rinon viesti Leonardolle oli (vapaasti suomennettuna) seuraavanlainen:

”Mä en keztäää!!!!!
Apua!!!!
Toisitko 2 ja laituri Milanelloon?
Gordon kävi just automaatilla”.

Ja Leohan toimitti. Ainakin Bakayokon.

Hyökkäys

#8 Suso (Espanja)

Taitava oikea laituri oli viime kaudellakin Milanin avainpelaajia, vaikka tehot etenkin loppukaudella jättivätkin toivomisen varaa. Vasuri on ihan maaginen parhaimmillaan ja Suson saadessa vasurin vapaaksi laidalla, on tuloksena usein vaarallinen keskitys. Tuokin on vaan vähän yksipuolista, ja kun Suson nopeusominaisuudet eivät ole ihan kuin Robbenilla, niin jotain muutakin saisi keksiä. Toiveissa ja odotuksissa on viime kautta parempaa, kun Suso ei ole enää hyökkäyspään suurin uhka, johon vastustaja keskittyy. Lähtöhuhujakin on esiintynyt, mutta ne taitavat olla lähinnä ketkun agentin tuottamia.

#9 Gonzalo Higuain (Argentiina)

Viime kaudella kaikki hyökkääjähankinnat floppasivat, joten nyt on laitettava uutta putkeen. Tällä kertaa kehissä on oikeasti iso nimi, jolta voi odottaa kovia tekoja. Nimen isoutta tarkemmin arvioidessa viitataan tällä kertaa Gazzettaan, joka uutisoi Higuainin painavan tällä hetkellä 87 kilogrammaa. Higuain tulee olemaan ehdoton ykköskärki ja kantamaan vastuun maalinteosta. Viime kaudella Milan loi Squawkan mukaan kolmanneksi eniten maalintekopaikkoja, mutta maalinteko oli surkeaa ja tämän korjaamiseksi Higsu Milaniin rahdattiin. Alku oli ihan tyylikäs, kun verkot heiluivat Bernabeulla ensimmäisellä laukauksella.

#10 Hakan Calhanoglu (Turkki)

Sympaattisen turkkilaisen viime kauden kuva oli samanlainen kuin koko joukkueella. Vuodenvaihteeseen asti epäiltiin, onko kentällä Hakanin sijasta esimerkiksi tämän veli, mutta vuosi 2018 olikin sitten loistava. Calhanoglulla on edelleen ihan huikea potkutekniikka erikoistilanteissa ja pommi lähtee myös liikkuvasta pallosta. Myös luovuutta ja syöttötaitoa löytyy, joten Marianne Miettisen oppien mukaisesti Hakan hakeutuukin usein laidasta kymppialueelle luomaan paikkoja. Ensi kaudelta odotetaan vielä enemmän tehoja.

#11 Fabio Borini (Italia)

Borini luokitellaan nyt vielä näköjään hyökkääjäksi, vaikka pelasikin kauden aikana suunnilleen kaikkia mahdollisia pelipaikkoja. Parhaimmillaan Borini oli wingbackina, jossa pääsi hyödyntämään nopeuttaan ja työmoraaliaan, eikä pallon kanssa pitänyt saada niin paljoa aikaiseksi kuin ylempänä. Borini on tällä hetkellä ainoa nopeampi vaihtoehto laidoille, mutta valitettavasti muut ominaisuudet eivät vaan riitä. Tulevalle kaudelle toiveissa vähemmän minuutteja ja jokunen häkki.

#54 Frank Tsadjout (Italia)

Nosto edarin rinkiin Primaverasta  ja tehnyt siellä kaappeja ihan hyvin. Vahva pelaaja, fyysinen pelaaja, hyvä pelaaja. Ja näin. Jatkaa varmaan pelaamista pääosin Primaveran puolella.

#63 Patrick Cutrone (Italia)

Primaveran maaliennätykset aikoinaan uusiksi latonut Cutrone teki debyyttikaudellaan huikean läpimurron. Yhteensä 18 maalia kaikkineen ja paikka kannattajien sydämissä. Tulevalla kaudella tulee kyttäämään peliaikaa Higuainin takana ja taistelemaan palloja häkkiin loppuhetkillä. Cutronen liike ja pelinluku on ihan huikeaa tuonikäiselle, mutta kliinisyyttä vielä tarvitaan. Gattuson ohje nuorelle miehelle oli viime kaudella hankkia tyttöystävä, jota rakastella ja Instagramin perusteella Cutrone näytti jonkin missikisoissa pyörineen mimmin pokanneen. Vieriltä, Inzaghilta, Borriellolta ja kumppaneilta voi varmaan kysellä lisätietoja.
 
#70 Carlos Bacca (Kolumbia)

Kalamies teki jälleen hyvän kasan maaleja käydessään lainalla Villarrealissa. Villarrealiin tai muualle Espanjaan mies haluaisikin palata, kun Milanista on mennyt maku Carloksen ajauduttua kahinoihin Montellan kanssa. Gattuson kanssa välit ovat luultavasti sen verran paremmat, ettei Bacca kiittäisi twitterissä jumalaa Rinon mahdollisista potkuista, mutta jääminen vaikuttaa siitä huolimatta epätodennäköiseltä. Jos Baccan ego taipuu penkillä istumiseen, olisi näin kova maalintekijä ehdottoman hyvä lisä kokoonpanoon.

Kolmen hyökkäyslinjaan on optimiavauksessa tarjolla Higuain piikkiin ja Cahlanoglu sekä Suso laidoille. Cutrone on pätevä kirittäjä Higuainin takana ja kahdenkin kärjen variaatiota voidaan käyttää. Laidoilla ainakin Bonaventura voi stuntata Hakania ja Halilovic sekä Borini sekä turkkilaista että Susoa, mutta sitä kukaan ei toivo. Laituri siis kaivattaisiin vielä remmiin mukaan, mielellään pelityyliltään nopea ja ohituksiin kykenevä, jotta saadaan variaatiota.

Odotukset tulevalle kaudelle

Ensi viikosta alkaen pelataan taas ja Milan on messissä Serie A:ssa, Coppa Italiassa ja Eurooppa-liigassa. Jälleen kerran kauden ehdoton ja ainoa tavoite on sijoittua Serie A:ssa neljän joukkoon ja CL-paikan saavuttaminen. Coppassa sekä EL:ssä sitten pelataan niin pitkälle kuin pääsee, ja CL-paikan saavuttaminen EL-voitonkaan kautta ei luultavasti haittaa. Supercoppa Italiana on edessä tammikuussa Juventusta vastaan ja tuo yksittäinen matsi lähdetään tietysti voittamaan. Jos pakkaan saadaan riittävästi leveyttä vielä ikkunan loppuhetkillä, ei ennen loppukevättä pitäisi tulla aikataulun suhteen isoja ongelmia sekä sarjaan että europeleihin panostamisessa. Toki sarjatilanteen ja arpaonnen mukaan noita panostuspäätöksiä sitten tehdään jos on tarpeen.

Viime kaudella uuden joukkueen huono alku teki tavoitteesta lähestulkoon utopiaa heti alussa, mutta tänä vuonna on parempi valmentaja ja vahvistunut joukkue, joka on saanut kunnollisen pre-seasonin alle yhdessä. Milan näytti olleensa Gattuson aikana riittävän tasokas joukkue taistelemaan top 4-sijoituksista ja se sama pitää nyt pystyä tuomaan käytäntöön koko kaudeksi. Edellisellä kaudella edelle sijoittuneisiin joukkueisiin nähden Milanin siirtokesä on ollut rauhallinen ja mitään ongelmia aiheuttavaa ei pitäisi olla tapahtunut. Omalla mututuntumalla heittäisin, että Milan on mukana tiukasti sijoista 2-6 taistelevassa porukassa, josta ehkäpä Napoli ja Inter ovat hieman edellä ja Milan sitten roomalaisten kanssa siinä heti perässä. Kysymysmerkkejä on kuitenkin ilmassa ihan kaikkien joukkueiden osalta ja otteiden tasaisuus tulee olemaan tärkeä valttikortti. Kokonaisuudessaan kaudesta tulee kyllä ennakkoon ajateltuna kiimainen ja jännittävä ja ainakin itse uskon siihen, että Higuain auttaa Milania kaatamaan myös pienempiä seuroja paremmalla prosentilla ja toisessa päässä Donnarumma varmistaa CL-paikkoihin riittävän pistepotin kotiin. Jos tähän lisätään vielä pari kovaa hankintaa, voidaan Milan asettaa jo suosikiksi CL-paikoille.



Serie A -kausi alkaa siis Milanin osalta sunnuntaina 19.8. klo 21.30 San Sirolla Genoaa vastaan. Kauden alku tulee olemaan aika tiukka, kun Napoli, Roma ja aina vaikea Atalantakin tulevat vastaan heti kärkeen, joten nyt olisi hyvä paikka katkaista Milania vaivanneiden surkeiden alkukausien kierre. Coppa Italiassa Milanin avausvastustaja ei ole vielä tiedossa, mutta kahdeksasta parhaasta joukkueesta samalle puolelle kaaviota on arvottu Napoli puolivälieriin ja sitten mahdollisissa semeissä Lazio sekä Inter. Eurooppa-liigan lohkoarvonta on edessä 31.8. ja lohkovaihe alkaa 20.9.



Tässä tämä sitten oli, vähän tällainen hankalasti skrollattava terms and conditions -tyylinen wall of text tästä tuli, mutta niin siinä tuppaa käymään. Lyhytsanaisuus ei kuulu vahvuuksiini. Joka tapauksessa kiima alkavaan kauteen on päässyt kohoamaan viimeisen kuukauden aikana melkoisen kovaksi. Kesällä oltiin pahimmillaan aika syvissäkin vesissä, mutta uusien kuvioiden myötä on tullut uusi hyvä pöhinä Milanin ympärille. Oikeastaan koko Serie A:n ympärillä on aika hyvä meininki ja pieniä viitteitä vanhoista hyvistä ajoista alkaa olla havaittavissa. Odotukset ja luotto Milaniin ovat snadisti pienemmät kuin viime kauden alkaessa, mutta jos ja kun tässä parin seuraavan viikon aikana vielä kaunis nainen makuuhuoneessa riisuu paitansa ja sen alta paljastuu joku uskomaton hankinta tai loistava alkukausi, niin meikäläisenkin Milan-jortikka jysähtää lopullisesti pystyyn. Kiitoksia lukeneille, olkoon tämä huikea kausi niin kentillä kuin foorumillakin!

FORZA MILAN!

[Nasty]

Siirtoruletista viimeisin lienee Baccan lähtö Villarrealiin ja vaihdossa tulee vasemman puolen laituri Samu Castillejo. Rahaa tuohon väliin joutuu toki vähän laittamaan. Spanskiliigan ystävät osannevat kertoa miehestä enemmän, mutta ainakin Baccan ulostus on positiivinen juttu. Päivän kevennyksestä menee se, että tämän jälkeen Fabio Borini olisi 3. hyökkääjä. Aiemmin mainittu kesäsiivous on kuitenkin ollut lähes ennennäkemätön, kun kaikista turhakkeista ollaan hankkiutumassa kerralla eroon. Gabrielin sopimus menee silppuriin huomenna ja serie b kutsuu brassiveskaa. Jose Mauria huhuiltu myös Parmaan tai ulkomaille.

e. kiitos avauksesta. Niin paljon kamaa, ettei kerralla jaksa kaikkea ja tekisi melkein mieli kieltää Berlusconin viimeisten vuosien muistelu millään tasolla. Vitutuskäyrä alkaa aina nousemaan, kun muistelee noita aikoja.

[Amar]

Väittäisin, että Castillejo-diili on molemmille joukkeille win-win tilanne. Villarreal saa mukavan tukun rahaa, sekä sillä on tällä hetkellä enemmän käyttöä Baccalle kuin Castillejolle, kun taas Milan saa pätevän laitapelaajan ja pääsee eroon omasta turhakkeestaan.

Castillejo on parhaimmillaan oikealla laidalla sisään päin leikkaavana laiturina. Hyvänä päivänä Castillejo pääse ohi kenestä tahansa, mutta osaa myös melko epätasainen. Ei myöskään se kliinisin viimeistelijä. Helvetin hyvä hankkimaan omalle joukkueelle vapareita, ja on lähes poikkeuksetta kentän rikotuimpia pelaajia. Toki ruumiinmuotoa katsellessa voi päätellä, mistä lempinimi "nuudeli" tulee. Ja tatuointeja on jo italotyyliin koko keho täynnä. Potentiaalia toki piisaa, ja toivottavasti Gattuso saa sitä yhä tuotua esille

Ja toki avaukselle

[nekkutikkari]

Mahtava avaus ja loistava katsaus Berlun viimeisiin vuosiin. Kiitos!

[Nasty]

Castillejo on parhaimmillaan oikealla laidalla sisään päin leikkaavana laiturina. Hyvänä päivänä Castillejo pääse ohi kenestä tahansa, mutta osaa myös melko epätasainen. Ei myöskään se kliinisin viimeistelijä.

Deulofeu

+

Helvetin hyvä hankkimaan omalle joukkueelle vapareita, ja on lähes poikkeuksetta kentän rikotuimpia pelaajia.

Borini

[Gaetano]

Huikea avaus, etenkin kuluneiden kausien kabinettipäätösten purusta tuli mukavasti uutta tietoa vaikka hyvin kartalla olikin.

[Apolloni]

Kiitos avauksesta, Lähetyssaarnaajan tekstit on aina silkkaa erotiikkaa.

Mikä tuo Seedorfin välirikko kokeneiden italialaispelaajien kanssa oli? En muista koko casea tai osallisia...

Locatellin myynti oli harmillinen mutta toisaalta jos poika avauksen paikan haluaa, ei siihen ainakaan Milanissa ole vielä perusteita. Tämä toisaalta aiheuttaa sen, että Bakayokon tultuakin tarvitaan kk-pelaaja kun sinne on nyt vain neljä ukkoa (kessie, bona, biglia, bakayoko). En jaksa uskoa että esim halilovicia olisi kaavailtu keskelle...

[Kalajoen Camoranesi]

Kiitokset avauksesta.

Vaihtokauppa Villarealin kanssa kuulostaa fiksulta. Bacca pääsee mieluisille kalavesille ja Milan saisi laiturin. Aika kapea on otanta mitä pelaajasta nähnyt mutta Samu vaikuttaa ärsyttävän habituksen omaavalta mutta taitavalta pelaajalta. Toivotaan että jos toteutuu, että paljastuu peliä eteenpäin vieväksi pelaajaksi.
Sms neuvotteluita ei ole Milanilla olemassa mutta jonkun savuverhon takaa jokin hankinta varmaankin vielä tulee.
Bakayoko toivottavasti tänään finaaliin ja sitten kolme-neljä pelaajaa vielä pihalle.

[divin codino]

Seurantaan. Erityismaininta hienoista joukkuepotreteista robinhoineen ja urbyineen, nuo ajat olivat jo päässeet unohtumaan.

Onnea Milanille taisteluun Wenger-trophysta!

[CadornaFC]

Hyvä avaus.Positiivinen avaus.Ja näin.

[Milanista]

Loistava avaus

[IlDiavolo]

No mutta hellurei! Nyt tiedän mikä tämä Scaroni on miehiään ja pelaajapuolelta laittanen Raoul Bellanovan nimen muistiin. Hienon hieno avaus jälleen kerran, kiitokset täältä! Ja kausi vittu käyntiin!

e.


https://www.acmilan.com/en/news/media/2018-08-14/official-announcement-tiemoue-bakayoko

Castillejo lentänee illaksi Milanoon. Medicalit sitten huomenna.

[yugular]

Kiitos erinomaisesta avauksesta! Nyt jännätään vielä että onko Castillejo viimeinen hankinta vai tulisiko sieltä se yksi mezzala vielä? Ja tietysti että näkeekö ruutuplussasta pelejä vai ei

[Nick]

Kylläkai ruutuplussasta milanin pelejä näkee melko hyvin? ainakin toivon?!?

Martial olis hyvä hankinta.  voitaisiin käyttää sekä laidassa että kärjessä.

[Carlos83]

Takuuvarman upea avaus, kiitos!

Itse olen hieman skeptinen Gattuson avuihin valmentajavelhona, vaikka motivointikykyä varmasti riittääkin. Mutta katsotaan ja toivotaan Milanille paluuta parrasvaloihin, kunhan se ei tapahdu Roman kustannuksella.

[Musta-valkoautisti]

Onnittelut avauksesta myös täältä. Josko nyt olisi Milanin kausi, kun Beneventon peikkokin tippui sarjaporrasta alemmas.

[Rossoneri83]

Kylläkai ruutuplussasta milanin pelejä näkee melko hyvin? ainakin toivon?!?

Kauden avauspeli Genoaa vastaan tulee ruutuplussasta ja kun ruudun tiedotteessa mainittiin siitä, että jatkossakin näkyy noin kuusi peliä per kierros, niin siitä voisi päätellä että aika isolla prosentilla Milanin pelit näkyy.

Loistava avaus. Kiitos siitä!

[The Missionary]

Bakayoko siinä visualisoi lääkärintarkastuksessa mitattua strategista mittaa. Toivottavasti Gattuso löytää kaverille sellaisen roolin, jossa pääsee hyödyntämään vahvuuksiaan. Fyysisenä pallonriistäjänä Bakayoko ainakin itselleni jäi parhaiten mieleen Monacon aikoina. Hyvä hankinta, josta kyllä odotan kovaa kirittäjää ihan avauskokoonpanonkin paikoille.



Castillejon lempinimi nuudeli tulee hyvin esiin tässä kuvassa. Oman muijan sääret näyttää lähinnä kasalta paskaa jne. Mutta Samu on kyllä tässä päivän aikana makustellessa kasvanut meikäläisen silmissä aika maukkaaksi hankinnaksi. Nopeaa ja ohituskykyistä pelaajaa sinne haluttiin ja nyt saatiin nuori ja ikäisekseen kohtalaisen kokenut sellainen. Pystyy vieläpä pelaamaan molemmilla laidoilla. Hakan ja Suso ovat niin loistavia pelaajia, että saavatkin avata ja nyt molemmille löytyy stuntiksi Castillejo. Yleisesti ottaen internetin ihmeellisessä maailmassa kehuttiin paremmaksi pelaajaksi kuin hyvän vaikutuksen aikoinaan tehnyt Deulofeu ja vertauksia tehtiin myös varsin samanlaisilla statseilla viime kaudella Lazioon siirtyneeseen ja siellä vakuuttaneeseen Luis Albertoon. Gattuso vielä vittuilee spandex-housut ja kultaiset kengät (pl. se Euroopan) pois valikoimasta niin hyvä tulee

Mercatoa on vielä jäljellä muutama päivä ja viimeaikaisella poistumien määrällä on kyllä vaikea uskoa, ettei vielä yhtä hankintaa tehtäisi nimenomaan keskikentälle. Sky on jo ehtinyt tämän päivän aikana kertoa mercaton olevan ohi ja muutamaa tuntia myöhemmin kertonut hakusessa olevan jonkun keskikenttäpelaajan. Myös jo parin viikon ajan taustalla kummitelleeseen SMS:ään viitattiin ja kerrottiin, ettei hinta ole Elliotin valtaville taloudellisille muskeleille ongelma, mutta FFP halutaan hoitaa kunnialla. Tuo koko Sergej-case on ollut kyllä kummallinen, kun Di Marzion kieltäessä asian on samalla esimerkiksi Milanin pienten osakeomistajien puhemies Giuseppe La Scala hehkuttanut jo monta päivää siirron olevan käytännössä varma. Ilmeisesti siellä on laitettu tarjous Lotitolle ja sen hyväksymistä/hylkäämistä odotellaan. Voi myös olla, että ei, mutta savua on niin paljon, että ainakin jossain on vähän tulta. Itse uskon johonkin halvempaan hankintaan, joka voi olla yllättävänkin under the radar.

[Stevie Bravo]

Laadukkaita avauksia aina ilo lukea.
Romagnoli, Caldara, Calabria & Donnarumma tullee muodostamaan Milanin alakerran selkärangan nyt ja tulevina vuosina. Nelikko voisi myös luoda varjoista nousevalle maajoukkueelle uuden dynastian pohjapiirroksen Juve-vaarien lopettaessa.

[Kalajoen Camoranesi]

Laxalttia huhutaan myös Genoasta. Milan varastaisi diilin Zenitin ym nenän edestä.
Genoa tuttu kauppakaveri ja vielä kai Lapadulasta velkaa milanille joten tässä vähän sellainen, että otetaan melkein ilmaiseksi.
En kyllä sitten tiedä mitä ihmettä Milan kyseisellä pelaajalla tekisi...

[IlDiavolo]

En kyllä sitten tiedä mitä ihmettä Milan kyseisellä pelaajalla tekisi...

Sitä paljon kaivattua ringin levennystähän Laxalt tullessaan toisi. Käypä ukko vasemmalle, niin hyökkäykseen kuin puolustukseen. Ja mitä Genoan pelejä katellut niin kyllähän Laxalt sieltä on aina tasaisesti eroittunut edukseen. Milelestäni hyvä ja halvahko haku.

[CadornaFC]

Mielestäni pelasi myös kesällä hyvin Uruguayn paidassa.Kova tekemään töitä,hyvä ukko heittää kehiin viimeiseksi vartiksi turvaamaan johtoa. Jos halvalla saa niin tervetuloa

[Nasty]

Itse asiassa saamieni tietojen mukaan viimeisin Rinon viesti Leonardolle oli (vapaasti suomennettuna) seuraavanlainen:

”Mä en keztäää!!!!!
Apua!!!!
Toisitko 2 ja laituri Milanelloon?
Gordon kävi just automaatilla”.

Ja Leohan toimitti. Ainakin Bakayokon.

Pelkästään tämän helmen takia kannatti koluta avaus läpi

[Nasty]

SMS-huhuja.

Leo väitetysti tarjonnut 30m+50m+pelaaja. Lotitolle ei kelvannut. Uusi viimeinen pyristys olisi 40+80m ja ei pelureita kylkiäisenä. Kai siellä on taskulaskin laulanut, että tavalla tai toisella FFP:kin tulee huomioitua.