Un sentiment etern.Ehkä on sopivaa, että Valencia Club de Fútbolin tunnuslause tulevalle kaudelle on näinkin abstrakti ja mentaalipuoleen vetoava. Sitä ei turhaan avata liikaa, ja sen voi tulkita kukin haluamallaan tavalla. Ja hyvä niin, sillä sata vuotta sitten baarissa perustetusta ja noiden vuosien aikana kaiken ja enemmän nähneestä seurasta on mahdotonta vetää yhtäläisyysviivoja mihinkään kovin konkreettiseen. Siinä missä seurat monesti nähdään joko voittajina tai häviäjinä, suurseuroina tai lilliputteina, on Valencia samaa aikaa mustavalkoinen ja täynnä harmaan sävyjä. Jossain rinnakkaistodellisuudessa se on ollut jo vuosia konkurssissa, kun taas toisessa sillä on uusi, upea stadion. Lähes yhtä usein korjattuna ja uudelleen rakennettuna kuin Valencia itse, Mestalla kuitenkin seisoo edelleen. Näyttää myös siltä, että sekin ehtii vielä sadan vuoden ikään. Ennen sitä se saa kuitenkin toimia näyttämönä valencialaisittain odotetuimmalle kaudelle kenties vuosikymmeneen. Synkähkölle lähihistorialle en tässä sen kummemmin rivitilaa anna, eiköhän sitä ole vatvottu tarpeeksi.
On myös sopivaa, että Valencia löysi pelillisen tasapainon lopulta aika klassisella tavalla. Pidetty ja arvostettu, Villarrealista hieman kummallisten olosuhteiden valossa sapattivuodelle jäänyt Marcelino García Toral toi paternalle kasan perinteisiä työkaluja: kovan työnteon, ammattia tukevat elämäntavat ja tiiviin 4-4-2:sen. Peliä yksinkertaistavaa näkemystä olivat jo muutamat yrittäneet, mutta esimerkiksi Flacon ja Djukicin tapauksissa se tuntui johtuvan enemmän pakosta kuin halusta. Ja siinä missä Prandelli, ymmärrettävästi, lähti koska seurajohto ei antanut hänelle niitä palikoita joita hän kaipasi, Marcelino muokkasi seurasta jo löytyviä palikoita omansa näköiseksi. Muutos elämäntapoihin oli monelle pelaajalle rankka. Dani Parejo kertoi myöhemmin harkinneensa lähtöä kun tiukan dieetin riivaamana kotonakin tuli jo riitaa. Parejo jäi, ja vaikka tämä oli kantanut kapteeninnauhaa jo monen managerin alaisuudessa, ensimmäistä kertaa näytti siltä, että hän johti joukkuetta esimerkillään.
Eikä Parejo ollut ainoa. Marcelino sai markkinoilta paljon, ja tästä on pitkälti kiittäminen seuran uudehkoa urheilullista johtajaa Mateu Alemanya sekä seurapresidentti Anil Murthyä, jotka resursseja säästämälläkin tekivät paitsi hyviä kiinnityksiä, myös yhteistyötä managerin kanssa. Loput Marcelino muokkasi itse: edeltäjistään poiketen hän ei peluuttanut Santi Minaa laiturina, vaan näki tämän monipuolisena hyökkääjänä, joka pystyi mukautumaan sekä Rodrigon pystyynjuoksijan että Zazan fyysisemmän kärjen rooleihin. Vastuuta Mina oli pitkään kaivannutkin, ja hän tekikin enemmän maaleja viime kaudella liigassa (12) kuin kahtena edellisenä yhteensä. Minan siirtäminen taas jätti oikealle laidalle aukon, johon Marcelino istutti akatemian kenties lahjakkaimman juniorin vuosiin, Carlos Solerin, jolle paikkaa avauskokoonpanosta oli nyt haastava löytää kun joukkue pelasi kahdella keskikentän keskimmäisellä pelaajalla. Soler oli jo aikaisemmin vaihtanut hyökkääjästä keskikentän pelintekijäksi, ja jo toisen kerran teki valtavan työn opettaessaan itsensä laituriksi. Veto osoittautui jättimenestykseksi, ja Soler monipuolistui entisestään. Sama työ toteutettiin monen muunkin kohdalla: pelaajan vahvuudet sovitettiin systeemiin, ja jokaiselle etsittiin rooli.
Laiturien ja hyökkääjien monitahoisuus oli lopulta todella tärkeä osa Marcelinon Valenciaa. Kun Soler tai Manchester Unitedista kauden lainalla viettänyt Andreas Pereira tarjosivat pallovarman ja “älykkään” laitavaihtoehdon, oli vastakkaisella sivurajalla juossut Goncalo Guedes täyskäännös tähän: äärimmäisen nopea sekä pallon kanssa että ilman, ja juoksulinja aina kohti maalia. Hieman samankaltainen parallelismi voidaan tehdä myös hyökkääjien kesken: siinä missä Simone Zaza piti palloa ja väänsi toppareiden kanssa sekä maassa että ilmassa, Rodrigo juoksi pystyyn pallon sekä pallon kanssa että ilman. Jos vastustaja puolusti matalalla linjalla, osat vaihtuivat, ja Rodrigo löysi tilan alempaa Zazan vääntäessä linjan tasolla. Valencialla tuntui aina olevan aseet venyttää vastustajan pakka levälleen, aina se löysi tarvittavan tilan jostain.
Näin Valencia oli yllättänyt jälleen, silloin kun sitä vähiten odotti. Ennen joulua näytti jo, että Los Che saattaisi jopa kiusata muita mestaruustaistossa. Pitkä kausi vei kuitenkin lopussa omansa, ja materiaalin laajuus ei kestänyt joulu-tammikuun loukkaantumissumaa. Nuori joukkue kuitenkin taisteli lopulta itsensä Mestarien liigaan täksi kaudeksi, joka alkaa jo parin päivän päästä. Siihen Valencia lähtee seuraavanlaisella katraalla:
Maalivahdit:
NETOGigi Buffonin pitkäaikainen kakkosmies Juventuksesta hoiti ykköskassarin hommat kunnialla. Diego Alves jätti lähtönsä jälkeen paikattavaksi tärkeiden torjuntojen lisäksi myös aimo annoksen johtajuutta, ja Neto oli toisilleen tuntemattoman puolustuslinjan kanssa vaikeassa paikassa. Alkukankeus ohitettiin parilla lapsuksella, ja brassin kauden arvosana on vähintäänkin kelvollinen. Huippumatseja osui kohdalle pari, mutta niin Neton kuin muunkin puolustuksen on onnistuttava tulevalla kaudella paremmin erikoistilanteissa.
JAUME DOMÉNECHVCF Mestallasta edustusjoukkueeseen muutama kausi sitten nostettu Jaume on jo tuttu näky Valencian tolppien välissä. Kapteenistoon kuuluva kakkosmaalivahti korvaa lyhyttä varttaan sairaalla pomppuvoimalla ja huutamalla helvetisti joka suuntaan. Pelaa ainakin cup-ottelut, mutta jos pidetty mies pystyy yhtä koviin huippusuorituksiin kuin pari sesonkia sitten, aletaan varmasti taas spekuloida, josko pitäisi pelata jotain muutakin. Omien sanojensa mukaan toivoo pelaavansa Valenciassa koko ikänsä. Eihän tästä kaverista voi olla pitämättä.
Topparit:
EZEQUIEL GARAYVanha herra johtaa puolustusta rauhallisuudellaan sekä hyvässä että pahassa. Iän myötä hidastunut liike on korvautunut harkitummalla sijoittumisella, mutta ajoittain liike on turhankin verkkaista. Muistaa kuitenkin naureskella sekä hyville että huonoille suorituksilleen, ja on ehdottomasti avauskamaa… Ainakin aina silloin kun pystytään pelikuntoon parsimaan.
GABRIEL PAULISTALähtökohtaisesti toinen avaava toppari tulee myös Etelä-Amerikasta, mutta muita yhtäläisyyksiä Garaysta ja Gabrielista on turha etsiä. Pelaa kovaa, välillä oikein ja välillä typerästi. Gabriel voisi olla loistotoppari, jos jaksaisi vähän ajatella sitä mitä on tekemässä. Topparikalusto on Lepakoilla kuitenkin sen verran tasainen, että liika tötöily johtanee penkitykseen, joten toivotaan että mies on tarkkana heti kauden alkuvihellyksestä saakka.
JEISON MURILLOK-Dogin kylkiäisenä Interistä keskuspuolustusta tilkitsemään saapuneella Murillolla on myös pieni koohotusongelma. Parhaimmillaan erinomainen, mutta kummalliset ryntäilyt sekä hiuksia nostattavat harhasyötöt aiheuttivat kannattijille ja valmennusjohdolle päänvaivaa. Tähän vielä pieni loukkaantuminen ja kausi jäi historian sivuille mollivoittoisena. Parempaa on kuitenkin varmasti luvassa. Murillo-nimisiä toppareita tuntuu muuten löytyvän Kolumbiasta kasapäin.
MOUCTAR DIAKHABYLyonista 15 miljoonalla eurolla ostetussa ranskalaisessa nähdään varmasti paljon potentiaalia, ja preseasonilla vaikutti ikäisekseen yllättävän valmiilta pelaajalta. Raportit ajasta Ranskassa ovat hieman ristiriitaisia, enkä voi sanoa tietäväni tästä pojasta kovinkaan paljon. Vaikuttaa avaavan ahnaasti pitkillä palloilla, ja löytävän usein myös kohteensa. Tarkempi tuomio sitten tulevaisuudessa.
Laitapuolustajat
JOSÉ GAYÀGayà nostettiin aikoinaan ykkösjoukkueeseen pakon sanelemana, ja nuorena tehdyn debyyttikauden perusteella innokkaimmat odottivat pojasta jo Jordi Alban syrjäyttäjää La Rojaan. Suhteellisen nopeasti kävi kuitenkin ilmi, että Gayàlla on eittämättä näkyvien vahvuuksien lisäksi myös silmiinpistäviä heikkouksia. Jos hänet tunnettiin ensin lähinnä räjähtävästä nopeudestaan, on myöhemmin Gayàsta kehittynyt kuitenkin myös osaava puolustaja, joka pystyy juoksuvoimallaan paikkaavan räikeimpiä virheitä. Potkutekniikka edelleen todella omintakeinen. Ehdottomasti divisioonan parhaimpia vasempia puolustajia.
TONI LATOKausi 18/19 tulee varmasti olemaan ensimmäinen, jona Lato saattaa oikeasti uhata Gayàn jo muutaman kauden uusittua kausikorttia avaukseen. Samantyylinen akatemiakasvatti kuin edeltäjänsä, mutta ehkä hieman traditionaalisempi puolustaja. Gayàn kanssa pystyvät hoitamaan myös tarvittaessa koko laidan kahdestaan, ja tätä saatetaan nähdä varsinkin suuria joukkueita vastaan vierasotteluissa. Oiva pelinäkemys ja keskikenttäpelaajan sielu.
CRISTIANO PICCININimeään Betisissä tehnyt italopakki tarttui haaviin Sportingin poistomyynneistä, ja tulee pelaamaan niin paljon kuin pystyy nyt kun Martín Montoya kiukutteli itsensä rosterista pois. Vaikuttanut ihan pätevältä pelimieheltä, ja oli sitä toki jo Betisissä. Toivottavasti peli-intoa ja kropan kestävyyttä löytyy, sillä ainoa varamies on…
RÚBEN VEZOMoni tuskin odotti paniikkihauksikin haukutun Vezon viihtyvän joukkueessa kauaa, mutta tuleva kausi on portugalilaiselle topparille jo viides Valencian palkkalistoilla. Oikean puolen laitapuolustajien puutteesta johtuen Marcelino kysyi Vezolta, voisiko tämä vaihtaa pelipaikkaa vakituisesti. Vezo hyväksyi, ja täytyy ihailla miehen taistelutahtoa ja mukautuvaisuushalua, sillä kovasti on töitä tehtävänä ennen kuin Vezo on laitapakki muutenkin kuin paperilla. Toivottavasti todistaa minut vääräksi, onhan tämä räppäri ihan sympaattinen ilmestys.
Keskikenttä
DANI PAREJOParejon uudistunutta työmoraalia jo ylempänä sivuttiin, ja varmasti kaikki Valenciaa nähneet tunnistavat miehen arvon joukkueelle. Syöttövalikoima ja näkemys pelistä hakevat vertaistaan, ja nykyjalkapallosta on vaikea löytää selkeää verrokkia Parejoon. Flegmaattiseksikin kutsuttu hölkkätyyli yhdistettynä hieman hölmistyneeseen ilmeeseen ei ehkä ensi näkemältä anna kuvaa keskikentän kuvainnollisesta sielusta, mutta Parejoa (useimmiten) tottelevat sekä pelaajat että pallo.
GEOFFREY KONDOGBIAParejolle tilaa antaa ja ylipäätään keskikenttää dominoi helvetin iso jätkä nimeltä Geoffrey, joka rotevasta olemuksesta huolimatta on myös todella taitava jalkapalloilija. On edelleen käsittämätöntä, ettei Inter saanut ranskalaisesta irti sen enempää kuin sai, sillä K-Dog tuntuu usein olevan vähintään puolentoista pelaajan arvoinen. Kaukolaukauspelote ja muutenkin pelote.
DANIEL WASSCelta Vigosta ostettu Wass tuurannee pelaajia joka paikalla keskikentällä, ja jo nyt ovat tutuksi tulleet molemmat laidat sekä keskikentän keskusta. Erikoistilannespesialistina on kuitenkin ideaalein yksi-yhteen stuntti Parejolle. Preseasonilla meni hieman penkin alle, mutta oletettavasti käsissä pitäisi olla suht tasainen suorittaja sinne, minne sellaista milloinkin tarvitaan.
FRANCIS COQUELINPitkä loukkaantuminen pilasi viime kauden täysin, ja Coquelinilla on ylämäki kiivettävänä, jos haluaa minuutteja muuallakin kuin kuninkaan kannussa. Keskikentälle tyrkyllä olevista janttereista puolustavin, ja ainakin on selvästi erilainen vaihtoehto. Pelasi myös Solerin paikalla laidalla, mutta oli ymmärrettävästi hieman hukassa. Toivotaan ehjää kautta.
UROS RACICKentän keskiön katraan täydentää miehekkään etunimen omaava Racic. Preseasonilla vaikuttanut innokkaalta ja fyysiseltä. Rapatessa roiskuu-tyylinen keskiympyrän jyrä, jolle tällä kaudella tarjolla kuitenkin lähinnä ringinleventäjän rooli. Tämäntyyppisille ostoille ei yleensä Valenciassa ole ollut tarjolla kovin pitkää uraa, mutta annetaan Uros:lle (Urokselle?) rehti tilaisuus kuitenkin.
Laiturit
CARLOS SOLERJotain Solerin adaptoitumiskyvystä kertoo se, että vain muutama viikko sen jälkeen, kun pelasi ensimmäistä kertaa koskaan laiturina, oli jo pari seuraa latomassa usemman kymmenen miljoonaa tiskiin. Soler on canteroille esikuva, joka näyttää kuinka pitkälle ja nopeasti Valencian akatemiasta voi päästä, jos tekee asioita oikein. Jo 21-vuotiaana yksi joukkueen tähdistä ja ensimmäisiä nimiä, joita aloituskokoonpanoon kirjoitetaan. Pystyy luonnollisesti pelaamaan myös keskellä kenttää, ja tulee sitäkin ensi kaudella varmasti paljon tekemään.
DENYS CHERYSHEVYllättäen pikaisella lainadiilillä Valenciassa käväissyt Cheryshev tekee paluun joukkueeseen. Pohjalla hienot MM-kisat ja ainakin tätä kirjoittaessa avauspaikka suhteellisen helposti napattavissa. Toivotaan, että panos on hieman suurempi kuin viime stintillä jolloin ei ollut välttämättä huono, mutta ei luvalla sanoen kovin hyväkään. Kesällä kuitenkin nähtiin, että parhaimmillaan voi kääntää tiukkoja otteluita itsekseenkin.
FERRÁN TORRESFerrán nostettiin ykkösjoukkueen remmiin poskettomalla ulosostoklausuulilla viime kauden puolivälin paikkeilla, kun FC Barcelonan yritykset kaapata pelaaja alennushinnalla alkoivat kuumottaa liikaa. Junnumaajoukkueita tähdittäneestä pojasta tuli ensimmäinen 2000-luvulla syntynyt Valencian ykkösjoukkueen pelaaja, eikä näitä top-5-liigoissa kovin montaa vieläkään ole debytoinut. Tuleva kausi näyttänee, kuinka paljon pojan varaan kannattaa rakentaa. Yllättävänkin perinteinen laitaravaaja, joka on parhaimmillaan klassisissa 1vs1-tilanteissa laidalla, juoksemassa kohti päätyrajaa.
Hyökkääjät
RODRIGORodrigo, kuten koko Valencia, syntyi viime kaudella uudestaan. Nopeasta mutta tehottomasta härvääjästä kuoriutui yht’äkkiä tappavan tehokas viimeistelijä ja monipuolinen hyökkäyspään pallotaituri, joka tuntui olevan kuin kotonaan monenlaisissa tilanteissa. Paikoille Rodrigo oli aina päässyt, mutta vaaralliselta hän ei koskaan ennen ollut näyttänyt. Yhteispeli hyökkääjätoverien kanssa parantui myös merkittävästi.
SANTI MINATeinisensaatio Santi Mina on edelleen nuorin neljä maalia yhdessä La Liga-ottelussa tehnyt pelaaja, mutta pitkään tämän uroteon jälkeen Minaa vaivasi törkeä epätasaisuus. Osittain ehkä vieläkin, mutta edelliskaunna Rodrigon tapaan löytyi puuttunut vaarallisuus. Monipuolinen Mina venyi kolmoshyökkääjänä sekä Zazan että Rodrigon rooleihin, ollen vuoroin target- ja vuoroin linjan taakse juokseva kärki. Entisestään koventunut kilpailu ei tee ensi kaudestakaan helppoa, mutta Mina on varmasti valmis haasteeseen aina kun kentälle pääsee.
MICHY BATSHUAYIMoni Chelsea-kannattaja pyöritteli päätään, kun Batsman yllättäen lainattiinkin kaudeksi pois, sillä Dortmund-näyttöjen perusteella lontoolaisseurasta olisi voinut olla tarjolla jopa ykkäshyökkääjän pesti. Oletettavasti Sarri ei tätä pystynyt lupaamaan, ja mediapersoona maalaa ensi kaudella lepakkopaidassa. Ilmaiseksi ei peliaikaa Valenciassakaan ole tiedossa, mutta kahden kärjen systeemin olettaisi toimivan Batshuayille. Ainakin mies on jo ehtinyt kehumaan Rodrigoa, ja tuo parivaljakko vaikuttaakin paperilla ehkä vaarallisimmalta.
KEVIN GAMEIRO“Olen jo pitkään halunnut Valenciaan” kertoi meille Kevin Gameiro tervetulopressissään, mutta muistelisin, että aikoinaan ainut este Gameiron Valencia-siirrolle oli hänen oma halunsa pelata muualla. No, ollutta ja mennyttä, ja lopulta pettymykseksi muodostuneen Atletico-ajan jälkeen Gameiro tulee kirittämään muita lepakkohyökkääjiä. Parhaimmillaan kuitenkin erinomainen, huonoimmillaan turhauttava.
Edellisten lisäksi kentällä saatetaan nähdä Nacho Gil (neppaileva laituri), Javi Jiménez (nuori vitostoppari), Cristian Rivero (VCF B:n maalivahti, toimittaa kolmosmolarin virkaa) sekä Kang-In Lee (17-vuotias hyökkäyspään superlupaus), mutta on vaikea nähdä kenelläkään näistä olevan kovinkaan suurta roolia joukkueessa, ainakaan ennen tammikuuta. Lee kannattaa kuitenkin nimenä laittaa muistiin: aikoinaan korealaisesta tosi-tv:stä pompahtanut, vuonna 2001 syntynyt poika on seuratuimpia canteranoja kenties koskaan, ja preseasonilla on näyttänyt, ettei kenties turhaan.
Lopuksi:Muutama vuosi sitten kausitopicin avauksen loppuun toivoin, että satavuotisjuhlakaudella joukkue olisi arvolleen sopivassa jamassa, mutta myönnettäköön, että silloin minulla ei ollut mitään hajua siitä, mikä tilanne silloin oikeasti olisi. Muutama kausi pikakelausta nykyhetkeen, ja kauteen on lähdössä parhaimmaissa jamassa oleva Valencia kenties vuosikymmeneen. Uusi kausi on niin monesti tuntunut uudelta alulta, ja sen on ottanut ilomielin vastaan - puhdas pöytä, Valencia keksii itsensä uudestaan.
Nyt se tuntuu kuitenkin joltain muulta. Valencia ei keksi itseään uudestaan. Se jatkaa siitä, mihin se viime kaudella jäi.
