Kahden tai useamman lajin virtuoosit

[Olsen]

Mikko Manninen, sählyn U-19 maailmanmestari. Ei toki miesten maaotteluita kummassakaan lajissa, eikä sählyssä edes miesten liigapelejä...

Ulkomailta tietenkin Larssonin Henkke Ruotsin salibandyliigaa pelannut pariinkin otteeseen.

[shots]

Mika Kohonen tietysti, säbää ja futista Kakkosessa

[TWQ15]

Lasketaanko futsal?

[Metsurin koira]

Näitä jalkapallo-jääpalloilijoita on ihan helvetisti,mutta vähän tuorempaana tapauksena mainittakoon Jokke Kangaskorpi. Jääpallossa pelipaikka oli maalilla.

Tammilehdon Esko - Jääpallossa maajoukkuemies ja MM-mitalisti (valmentajana peräti kultaa) ja futiksessa Ykköstä Jyp-77:ssa.

[Nyrre]

Janne Turpeenniemellä on vyöllä toistasataa ottelua Veikkausliigaa sekä jääpallon poikien MM-kulta. Jääpalloura sai kuitenkin jäädä kun nousi RoPS:n edustuksen rinkiin.

[quiquilija]

Jos urheilun ja kulttuurin rajaa hieman kavennetaan, niin onhan tässä yhteydessä pakko mainita Åke Lindman. SM-sarjatason jalkapalloilija ja olympiajoukkueen jäsen vuonna 1952 sekä tunnetusti myös pitkän uran elokuvissa, teatterissa ja televisiossa tehnyt näyttelijä.

[Kurbanmamedov]

Jos urheilun ja kulttuurin rajaa hieman kavennetaan, niin onhan tässä yhteydessä pakko mainita Åke Lindman. SM-sarjatason jalkapalloilija ja olympiajoukkueen jäsen vuonna 1952 sekä tunnetusti myös pitkän uran elokuvissa, teatterissa ja televisiossa tehnyt näyttelijä.

Kuin myös jatkosodassa kaatunut Kille Oksanen.

[voseli]

Muistanko väärin mutta Petteri Nummelinillä on ilmeisesti futiksen puolella poikien maaotteluita? Joskus kiersi huhu että olisi pelannut myös II-divarissa futista mutta en ole jaksanut ikinä asiaa tarkistaa.

On, alle 15-vuotiaiden maajoukkueessa. Ei pelannut II divisioonassa vaan sarjatasoa alempana Maskun Palloseurassa joitakin otteluita.

Pieni välikevennys: Hiihtäjä Jari Isometsä on pelannut alasarjoissa Tornion seudulla, ja huippuhetkenään sanotaan pelanneen yhden harjoitusottelun Santa Clausissa, Crystal Palacea vastaan. Ottelu oli osa Crystal Palacen pre-season touria 1997.

Oli Arpelan Palloseuran paras maalintekijä III divisioonassa joskus 90-luvun alkupuolella.

Jokereissa ja KalPassa SM-liigaa pelannut maalivahti Marko Rantanen pelasi 90-luvun alussa jalkapalloa Nummelan Palloseurassa ja esiintyi myös U15-maajoukkueessa.

[john white]

Jos urheilun ja kulttuurin rajaa hieman kavennetaan, niin onhan tässä yhteydessä pakko mainita Åke Lindman. SM-sarjatason jalkapalloilija ja olympiajoukkueen jäsen vuonna 1952 sekä tunnetusti myös pitkän uran elokuvissa, teatterissa ja televisiossa tehnyt näyttelijä.

Näistä HIFK legendoista pitää toki mainita vanha duunikaverini ja Åken hyvä ystävä Rainer Lindström. Arsenalin kasvatti joka pelasi HIFK:ssa kendoa ja jääpalloa. Kohtuullinen futaaja myös.

[terwari]

Miikka Rousu - Rousulla oli pelejä ilmeisesti (?) jalkapallon puolella 1-divisioonasta. Harrasti menestyneesti yleisurheilua nuorten tasolla ja pelasi kaukalopalloakin pääsarjassa.

Seurasin oululaista jalkapalloilua hyvin tarkasti 90-luvulla enkä muista ikinä Rousun pelanneen noin korkealla tasolla.

Sinällään listaan tulisi hyvinkin paljon nimiä menneiltä vuosikymmeniltä jolloin oli useamman lajin taitaminen oli hyvin yleistä. Mainittakoon mm. Veikko Torkkeli joka muistaakseni vuonna 1970 teki omanlaisensa ennätyksen. Eräänä sunnuntaina hän pelasi puoliltapäivin alkaneessa ottelussa Helsingissä jääpallon SM-sarjaa ja lensi iltapäivällä takaisin Ouluun ja ehti pelaamaan Kärppien riveissä jääkiekon Suomisarjaa.

[The Real Wolf]

Sinällään listaan tulisi hyvinkin paljon nimiä menneiltä vuosikymmeniltä jolloin oli useamman lajin taitaminen oli hyvin yleistä. Mainittakoon mm. Veikko Torkkeli joka muistaakseni vuonna 1970 teki omanlaisensa ennätyksen. Eräänä sunnuntaina hän pelasi puoliltapäivin alkaneessa ottelussa Helsingissä jääpallon SM-sarjaa ja lensi iltapäivällä takaisin Ouluun ja ehti pelaamaan Kärppien riveissä jääkiekon Suomisarjaa.

- Ja koska ollaan futisforumilla, ei unohdeta, että ihan kunnon ura myös kuningaslajissa. Useita kausia ykkösen tasolla OTP:ssä, ja yksi OPS:ssa, yksi kausi SM-sarjaa OTP:ssä. Yksi tämän otsikon suurimmista siis, ja myös unohdetuimmista. Oli muuten kunnia olla Hakametsässä katsomassa, kun Torkkeli Kärppien kapteenina nosteli jääkiekon SM-liigan voittopokaalia (poikako se nykyisin on?) Kärppien historian ensimmäisen mestaruuden merkiksi.

Nämä kahden lajin huipputason pelaajat ovat kyllä yhä enemmän menneiden vuosikymmenten juttu. Olosuhteet ovat nykyään toiset, ja ovat johtaneet erikoistumiseen yhä nuorempana.

[D mies]

Seurasin oululaista jalkapalloilua hyvin tarkasti 90-luvulla enkä muista ikinä Rousun pelanneen noin korkealla tasolla.

Ei tunne Pelimiehet-kirjakaan Miikka Rousua.

[Virallinen]

Tapio Rautavaara: Olympia-, EM- ja SM-kultaa keihäässä, MM- ja SM-kultaa jousiammunnassa. Kova myös musisoimaan ja näyttelemään.

[tylerdurden]

Klubin Sebastian Dahlström oli varsin lupaava pelimies myös salibandyssä.

Lahjakkuuden erikoinen polku HJK:hon – pari vuotta sitten maajoukkuepelaaja toisessa lajissa

[Urmas Rooba]

Eivät nyt ehkä virtuooseja, mutta ovat kahta lajia ainakin kokeilleet suht merkittävällä tasolla:

Käsipalloikoni Mikael Källman puolestaan pelasi EIF:ssä monta kautta kakkosta ja kolmosta.

Tapio Nummela - Jääkiekossa 1 SM-sarjaottelu Koo-Veessa, jalkapallossa kolme kautta pääsarjassa.

Ismo Villa, Jouni Rinne, Jouni Peltonen - Jääkiekossa merkittävät urat, jalkapallossa kävivät haistelemassa Ykkösen tunnelmaa kaudella 1973.

Miikka Rousu ei jalkapallossa yltänyt kolmosta korkeammalle.

[shots]

Jarkko Nieminen, vaikka tosin siitä säbän pelaamisesta ei vissiin ihan hirveitä näyttöjä oikeasti ole?

RB Leipzigin ja Ruotsin maajoukkueen laituri Emil Forsberg oli myös lupaava säbäilijä. Kerkesi parina vuonna pelaamaan Ruotsin I-divarissa jossa vikalla kaudella ihan kivat tehot: http://statistik.innebandy.se/historik/ft.aspx?scr=playercareer&fplid=255715

Sitten tosiaan Henke Larsson joka painoi Ruotsin pääsarjaa säbässä jo 80-luvun lopulla:

Henrik Larsson matcher i SM-serien 1989/90:
14 oktober 1989: Olofströms IBK (borta) – Mållös
21 oktober 1989: Warbergs IC (hemma) – 1 mål
29 oktober 1989: Jönköpings IK (hemma) – 1 mål
18 november 1989: Hovshaga AIF (hemma)– 1 mål
26 november 1989: Lugi (borta) – Mållös
9 december 1989: Lugi (hemma) – 2 mål
16 december 1989: Hovshaga AIF (borta) – 1 mål

Kaudella 2008/09 Larsson pelasi yhdeksän peliä pääsarjaa salibandyssa, tehoilla 1+4

Kai tässä voi mainita kiirunalaislähtöisen Pär Aspin, joka pelasi Allsvenskania Geflen ja Brommapojkarnan riveissä. Oikeasti kaveri repi elantonsa pokerista.

[durban]

Näitä jalkapallo-jääpalloilijoita on ihan helvetisti,mutta vähän tuorempaana tapauksena mainittakoon Jokke Kangaskorpi. Jääpallossa pelipaikka oli maalilla.

Janne Turpeenniemi, jääpallo mm. Nuorten Mm ja futis liigaa. Jukka-pekka Poutiaine jääpallon sm -sarja ja futiksen sm-sarja

[Lihis]

Verner Eklöf pelasi maajoukkueessa 32 ottelua ja teki niissä 17 maalia. Vuonna 1923 Eklöf voitti Salpausselän hiihdossa yhdistetyn kisan, jääpallon Sm-kultaa ja syksyllä vielä jalkapallon Suomen mestaruuden.

[Lihis]

William Kanerva: 7 Suomen mestaruutta jalkapallossa ja 50 maaottelua, joissa 13 maalia. Jääkiekon SM-hopeaa ja pikaluistelun MM-kisoissa 8. sija.

[Juse-]

Jossain tuli vastaan, että Amin Asikainen on pelannut Kakkosessa.

[Lihis]

Niilo Tammisalo pelasi miesten maajoukkueessa niin jalkapallossa, jääpallossa kuin jääkiekossa. Jalkapallossa Suomen mestaruuksia tuli 7, jääpallossa 4 ja jääkiekossa 2. Kaikissa näissä lajeissa hän toimi myös kansainvälisenä erotuomarina.

[voseli]

Jossain tuli vastaan, että Amin Asikainen on pelannut Kakkosessa.

Kyllä, junnuna kävi kentällä FC Kirkkonummen riveissä.

[Bacchus]

Salibandyssa maailman huippua olevat Kaupin sisarukset ovat kumpainenkin pelanneet Naisten Liigaa jalkapallossa.

[Olsen]

Piri Elorannan jalkapallourasta yksityiskohtainen juttu:

Kari Eloranta teki uskomattoman tempun, joka ei nykyään olisi edes mahdollinen: NHL:stä kesälomalla jalkapallon Suomen mestariksi!

St. Louis Blues voittaa Stanley Cupin pudotuspeleissä Winnipeg Jetsin, mutta putoaa toisella kierroksella Chicago Blackhawksia vastaan voitoin 2–4.

Muutama päivä myöhemmin St. Louisin NHL-pelaaja solmii nappulakenkien nauhat ja pelaa vahvoin ottein Veikkausliigan huippujoukkueessa.

Nuorisokirjallisuuden fiktiota? Ei vaan täyttä totta, paitsi että vuonna 1982 jalkapallon SM-sarjaa ei vielä kutsuttu Veikkausliigaksi.

Kari Eloranta voitti tuolla kaudella Lahden Kuusysin riveissä Suomen mestaruuden ja toisti tempun vielä neljä vuotta myöhemmin, kaudella 1986.

Nykypäivään suhteutettuna saavutus kuulostaa utopistiselta, mutta Elorannan kertoessa tarinaansa hän saa sen kuulostamaan aivan luonnolliselta – ikään kuin siinä ei olisi mitään kummallista.


Yhtä mieluisia

Eloranta, 62, harrasti lahtelaisen Upon Pallon junioreissa sekä jääkiekkoa että jalkapalloa.

– Isä toimi siellä valmentajana, ja seitsemänvuotiaana menin mukaan seuratoimintaan. Voitettiin jalkapallossa nappuloiden Suomen mestaruuskin, hän muistaa.

Palloilulahjakkuus oli molemmissa lajeissa maajoukkuetasoa. Lajivalinta tapahtui vasta täysi-ikäisyyden kynnyksellä.

– Olin 16–17-vuotias, kun ikäluokan maajoukkueleirit sattuivat päällekkäin. Ilmoitin jalkapalloliittoon, että koska oli talvi, niin menen jääkiekon leirille. No, siellä ei sitten siitä tykätty.

Palloliitosta annettiin ymmärtää, että ellei tule leirille, niin kutsut loppuvat siihen.

– Olisin varmaan muutenkin valinnut jääkiekon.

Valinta ei perustunut siihen, että lätkä olisi ollut Elorannalle futista mieluisampi laji. Ne olivat yhtä mieluisia.

– Valinta tuli ihan jääkiekkomaajoukkueen menestyksen myötä: ollaan lähempänä maailman huippua kuin jalkapallossa ja on mahdollisuus päästä pelaamaan maailman huippuja vastaan.

– Moni on sanonut, että olin jopa lahjakkaampi jalkapalloilija kuin jääkiekkoilija, mutta en tiedä mihin se olisi sitten vienyt, Eloranta miettii.

– Kumpikin laji oli lähellä sydäntä. Ja on vieläkin.


Kova joukkue

Lajivalinta ei ollutkaan kategorinen. Siitä kertovat myös kaksi myöhemmin voitettua jalkapallon SM-kultaa.

Aivan täysiä jalkapallokausia Eloranta ei voinut pelata, koska sarjan alku ja loppu menivät päällekkäin jääkiekkoilun kanssa.

– Se upea hetki viimeisen pelin jälkeen, kun voittaa mestaruuden, ne jäivät minulta kokematta, hän harmittelee.

Mestaruuskausien välissä hän piti myös välivuosia jalkapallosta. Vuonna -86 paluu tapahtui kutsusta.

– Jäntin Hannu loukkasi itsensä, ja Voutilaisen Keijo oli vielä valmentajana. Ottivat yhteyttä sitten, että olisiko mahdollisuutta tulla uudestaan pelaamaan.

– En ota itseltäni mitään pois, mutta Kuusysillä oli pirun hyvä joukkue silloin. Sinne oli helppo tulla, oli paljon tuttuja kavereita.

Eloranta pelasi maineikkaan Esa Pekosen kanssa topparina.

Ensimmäisen miesten SM-sarjan jalkapallo-ottelunsa Eloranta pelasi jo 1973 vain 17-vuotiaana.

– Samana vuonna oli Radiomäen kentällä paikallisottelu Reipasta vastaan, ja sehän meni ihan nappiin. Oltiin puoliajalla kaksi maalia häviöllä, mutta tein kaksi maalia toisella puoliajalla ja peli päättyi 2–2.


Kesätreeniä

Jääkiekosta tuli kuitenkin Elorannan ammatti, joten hänen suhtautumisensa jalkapalloon sai kilpailullisen puolen oheen myös toisen aspektin.

– En väheksy mitään pelejä, kaikkea muuta, mutta sain siitä hyvän harjoittelun.

Ammattikiekkoilijan kesäharjoitteluun kuuluivat aamupäivän juoksulenkit ja punttisalitreenit. Iltapäivisin hän oli mukana jalkapalloharjoituksissa.

– Oli hyvää intervallia ja välillä oikein tyhjennysharjoitusta. Olen jälkeenpäin miettinyt, että olisinko pystynyt semmoisia tyhjennysharjoituksia itselleni vetämään. Se palveli minua todella hyvin.

Eloranta huomauttaa kunnioittaneensa myös jalkapalloa.

– En rääkännyt itseäni kesän aikana vain jääkiekon takia vaan keskityin myös peleihin.

Lajit vaativat varhaista erikoistumista, mutta myös monipuolinen urheilutausta on huippu-urheilussa aina etu.

– Pallosilmä ja pelikäsitys kehittyivät, ja jääkiekon tietynlainen fyysisyys auttoi myös jalkapallossa. Pystyi suojaamaan palloa hyvin, Eloranta kertoo.

Tässä auttoi myös hänen kokonsa: 187-senttinen atleetti oli vahva pääpalloissa.


"Loistava laji"

"Kahden lajin Elmo" tarvitsi työnantajiensa eli jääkiekkoseurojen luvan jalkapallon pelaamiseen.

– Leksandilla ei ollut mitään sitä vastaan, ja NHL:ssä kysyin lupaa Bob Johnsonilta, Eloranta kertoo.

Tarkennettakoon, että maineikas amerikkalaisvalmentaja luotsasi Calgary Flamesiä, jonka miehiä Eloranta oli huolimatta kevään -82 pätkäpestistä St. Louisiin. Kaikkiaan Eloranta pelasi NHL:ssä lähes 300 ottelua.

– Johnson tuli yliopistosta, ja hänellä oli kontakti eurooppalaiseen jalkapalloon. Melkein kaulaan hyppäsi ja sanoi, että mene ihmeessä pelaamaan, loistava laji.

– Sitten kysyin, että mitä jos loukkaannun. Se oli, että loukkaantua voi muutenkin. Oli positiivinen suhtautuminen kaikin puolin.

Eloranta uskoo, että yhä nykyäänkin voisi löytyä lahjakkaita urheilijoita, jotka voisivat pelata kahta lajia. Taloudelliset kysymykset ja vakuutussummat nousevat kuitenkin isoiksi esteiksi.

– NHL:ssä pelaajien palkkiot ovat ihan eri summia kuin silloin. Pelaajat miettivät jopa lähtöä MM-kisoihin, jos ei ole sopimusta ensi vuodelle.

https://www.iltalehti.fi/jaakiekko/a/c9c2ca2f-dabd-46b1-ac35-c978c573d2fb

[erno]

Kyllä, junnuna kävi kentällä FC Kirkkonummen riveissä.

Ei tainnu olla FC Kirkkonummi kuitenkaan vaan KYIF. Amin oli ilmeisesti kohtuullinen laitapakki.

Tuomo Ruutua en nähty mainitun. Ymmärtääkseni ehti voittaa mm. Hesacupissa maalintekijätilaston ja oli varttia vaille valitsemassa futista päälajikseen, mutta veljeskatraan vanavedessä päätyi jääkiekkoilijaksi.