Puulaakireissulla Kemissä

”Laske sitä vettä ensin siihen ämpäriin kunnes se lämpenee.” Äidin konkreettinen neuvo tuntui jotenkin erikoiselta sillä hetkellä. Kuinka hän ei nähnyt sitä tuskaa ja häpeää? Kaikki oikeus ja kohtuus oli kadonnut maailmasta, taivas oli pimentynyt ja entisaikojen urhot itkivät haudoissaan. Olimme hävinneet viimeisen pelin. Silmissä hiekkaa ja hikeä, jalat jumissa ja tappion karvas maku suussa jouduin nöyrtyneenä astelemaan suihkuun. Mielessä pyöri tutut selitykset jo tuhanteen kertaan: en oikein saanut kunnolla palloja, alusta oli jotenkin hankala ja roiskiminen ei oikein sopinut mulle. Tosiasiahan kuitenkin oli, että olisihan mun pitänyt pelata niin paljon paremmin. Viimeisessä pelissä kaikki oli vielä omissa käsissä, mutta ei kun ei. No, elämä on osa jalkapalloa ja nurmi vihertää huomennakin. Ainakin muovinen. Yksi Junkohallin puulaakiturnaus FC Kummupotkun riveissä oli taas ohitse.

Koko ruljanssihan oli lähtenyt käyntiin paria kuukautta aikaisemmin.

”Joo. Oisko se nyt taas kevväälä se Jungon puulaaki? Jos on, niin meikä vois tulla.” Pojat nyökytteli hyväksyvän näköisenä. ”Ota ny vittu Sope se ohjain käteen ja ala pellaamaan.” Olin taas pahuuden pesässä. PESsiä kahdella multitapilla, 3 vastaan 3. Make räpläs taustalla vittuunnuksissaan puhelinta. Sillä oli se joku ihmemalli, jossa oli kaikkia hienoja toimintoja, muttei mikään kompakti koko. Joku kertoi, että Make oli heränny taas jonku lahnan vierestä, siksi sitä vitutti. Toisaalta en ollu montaa kertaa Makea nähnyt, ettei sitä ois vituttanu. Kerranhan Make oli pelin mennessä huonosti napannu ohjaimen johdosta kiinni ja pasauttanu ohjaimen heijarilla paskaks lattiaan. Toisaalta taas Lööffi oli kerran vasaralla nakuttanu yhden ohjaimen suunnilleen hiekaksi. Uuden olivat kuitenkin aina tuoneet seuraaviksi kerroiksi. Lohella oli käsissään oma ohjain, jossa luki isolla tussilla keskellä ”LAX”. Sitä ei muut hajoita.

Lopputyön ohjaaja, armoton futismies, kysyi sitten Outokummulla, että olenko menossa kuun puolessa välissä Junkoon puulaakiin.Jätin asian hautumaan. Laitoin sitten Lampitien Mourinholle viestiä, että ollaanko menossa. Ollaan. Varmistusviestissä Mourinho vastasi, että kunhan ulkosyrjän ja kaikkien muidenkin syrjien syötöt ja vedot lähtee päin helvettiä ja tatsi on kuin hypotermiasta kärsivällä virtahevolla, niin paikka Kummupotkussa on varma. Vastasin, että silloin tällöin saattaa tulla onnistuneita suorituksia, johon Mourinho vastasi, että kunhan ei sitten mitenkään hirveenä niitä onnistuneita syöttöjä. Kerroin myöhemmin viestissä, että vielä on sillä viikolla kolmet treenit ennen turnausta, että ehtii vääntää polvet paskaksi. Mourinho kertoi, että ite ei ollu koskenu sitten viime turnauksen (lokakuussa) palloon, koska silloin meni niin hyvin. Aatteli kuulemma säilyttää tatsin.

Ennen turnausta piti vielä selvittää peliajat ja pelaajat. Pelit alkais aamulla ysiltä ja vastustajat on jotain tuntemattomia. Mukana meillä kuulemma pelaajia jopa kolmeen kenttään ja ilmeisesti sellaisiakin kuin Kemppainen ja Maunu. Lohelle soittelin turnausta edeltävänä iltana, ja se kertoi, että Kemppainen ei ilmeisesti tulisi ja junioreista Erkki oli paskana. Maunukaan ei ilmeisesti tulis. Mourinholla saattaisi olla romantiikkaa, joten pelipalaveri-PESsit jäis tällä kertaa väliin. Syksyllähän Mourinho sammui kesken palaverin ohjain kädessä. Ihmeteltiin, kun yhtäkkiä pelaaja ei enää liikkunut ruudulla. Lohi kertoi ohessa, että syksyllä yleensä jaksaa juosta peleissä kuntohuipun aikana sen 10 sekuntia. Nyt kuulemma 5. Sanoin Lohelle, että kyselee, jos tarvii hallille kyytiä. Ei kysellyt, mutta Mourinho soitti ja saisin kuulemma aamulla ottaa sen kyytiin.

Aamulla piti herätä 7 aikaan, koska 9 ois eka peli. Heitin pari leipää naamaan ja kävin vielä jännäkakalla. Vartin yli 8 menin sovitusti odottelemaan auton kanssa Mourinhoa. Mourinho oli pyytänyt hommaamaan avoauton ja paljon kokaiinia. Avoautoa en saanut, mutta takakontissa olevaan matkalaukkuun olin pakannut 2 pussia pilveä, 75 annosta meskaliinia, suolasirottimen puolillaan kokaiinia, erinäisiä annoksia piriä, rauhoittavia ja unilääkkeitä, 0,7 litran pullon tequilaa, 07, litran pullon rommia, litran vodkaa, 6-packin olutta, puoli litraa ranskalaista absinttia sekä pullollisen eetteriä. Olihan se vähän liioittelua tälle reissulle, mutta kun alkaa keräämään kokoelmaa, on se sama tehdä kunnolla.

Mourinhoa ei kuulunut paikalle, joten päätin soittaa. ”Tere. Ootko hereillä?” ”Joo, olen. Tai siis nyt heräsin. Saattaa vähän kestää.” Kohta Mourinho istui autossa hieman väsyneen näköisenä. Olivat kuulemma lähteneet illalla Lohen kanssa parille.

Viimein saavuimme Kemiin, tuohon kaupungiksi kutsuttuun mielipuoliseen sirkukseen, jolta koko Suomi näyttäisi, jos Neuvostoliitto olisi kunnolla voittanut viime sodan. Edessä siinsi jälleen tarumainen Junkohalli, tuo Kemiläisen futiksen Camelot. ”Ei oo Sope sitten peleihin tulemista, jos aiot lämmitellä.” ”Aattelin jopa venytellä.” ”Ei saatana.” Paikalla oli jo Ismo potkimassa maaleihin. Pikku hiljaa muutkin selvisivät paikalle. Lohi ja Mourinho konkreettisesti. Lohi sanoi, että ei haittaa, kun yhen toisen joukkueen Jaakkokin oli krapulassa.

Ensimmäisenä tuli vastaan juurikin meikän työn ohjaajan porukka: yks turnauksen vakiokävijöistä ja perinteinen äijäjengi. Äijäjengit on Kemissä pahimpia, koska ei voi koskaan tietää mitä tulee vastaan. Yleensä hyvää syöttöpeliä, hidasta liikettä ja vitusti sukille. Vanha kemiläinen futaaja on tehokas ja tappava. Alussa peli oli meillä aivan sekaisin, ja vastustaja rokotti heti kahdesti. Tätä se on, kun näillä porukoilla pelaa vain kerran tai kahdesti vuodessa yhdessä. Lopulta peli päättyi 4-2 tappioon, ja lopussa oltiin jo hyvin pelissä mukana. Maalit meiltä teki Ahma ja Ismo. Eteenpäin oltiin menty. Maunukin tuli jopa kesken pelin mukaan.

Ensimmäisen ja toisen pelin välissä Ismo kertoi, että oli ollut aamulla maha vähän löysänä. ”Kai se tiesi hyvää, kun tuli maalikin tehtyä. Jospa sitä tulisi lisää.” ”Ai kakkaako?” ”Eiku maaleja.”

Toisessa pelissä mentiin kiekkojunnuja vastaan 1-0 johtoon jo alussa ja painostus oli muutenkin kovaa meidän porukalta. Lööffi pisti komiasti paluupallosta läheltä ylös, kun Ismo oli ampunut ylärimaan. Myöhemmin tarina muuttui niin, että Lööffi yksin pyöritteli vastustajia, mutta kun ei apuja tullut, niin ampui sitten puolesta kentästä yläkulmaan. Ei kuitenkaan osattu pelata johtoasemassa ja junnut pääsi tasoihin. Osa oli tuttuja entisiä tai jopa nykyisiä jalkapalloilijoita, joten oli yllätys miten sekaisin niiden peli oli. Lopulta vietiin rankkarikisa 2-1. Maailmassa oli sentään jotain oikeutta.

Ennen viimeistä peliä nähtiin SM-joukkueen Juicea. Juice oli ollut edellisenä iltana Jaakon kanssa kaatamassa. Yöllä olivat sitten muistaneet pelit. Pajari veti tauolla hullun lailla banaaneita ja koitti värvätä Juicea Ouluun neloseen pelaamaan. Lohi kertoi, että häntäkin oli Onnelassa yritetty värvätä samaan porukkaan. Joku kertoi, että Minni oli ostanut mikron, kun ei tyttökaveri olis ruokaa laittamassa. ”Mihin se Minni sitten lähti?” ”Tampereelle, johonkin kemian firmaan.” ”Ai jaa. Ihan hyvä homma, kun saa firmalta gradupaikan. Jankko Kanukin oli saanut gradupaikasta sitten töitä.” ”Missä ite Kummu muuten on?” ”Jossain eteläsä kai.” Maunu kertoi aikaisemmin, että Kummulla oli aina ennen tapana vetää joka paikasta täysillä. Välissä oli vedot menny pilkun kohilta parin maalin verran yli tai sitten jopa sivurajasta yli. Haki kuulemma aina sitä unelmiensa maalia. Potkutyylillään Kummu oli kuitenkin antanut hienolle seuralle hienon nimen. Hieno mies.

Kolmannessa pelissä jatkoonpääsy oli sitten omissa käsissä, mutta...

	Kirjoittaja	Aihe: Puulaakireissulla Kemissä (Luettu 902 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.