Näitä parin-kolmen matsin reissuja johonkin päin Eurooppaa tulee tehtyä muutama vuodessa, ja usein on ollut mielessä enemmänkin kirjoitella mutta aina se on jäänyt. Jos sitä sitten nyt. Lukekaa jos kiinnostaa. Mielestäni tässä osiossa saisi olla enemmän raportteja foorumistien reissuista, oli ne sitten eksoottisempia tai normaalimpia futiskohteita. Ehkä näistä joku voi vaikka poimia vinkkejä ja inspiraatiota omille reissuilleen. Rapsan kuvia ei varsinaisesti ole räpsitty raportti mielessä vaan satunnaisesti sieltä täältä ja kaiveltu kännyn muistista mutta kai ne vähän väriä tähän tuo. Sanokaa jos kuvat ei toimi.
Koko alkuvuonna ei ehtinyt tekemään oikein mitään reissua. Keväällä oli rahat vähissä ja siksi jäi MM-kisatkin väliin. Kesä taas meni pääosin töissä. Kesän lopulla rupesinkin miettimään jotain reissua alkusyksylle ennen kuin taas jatkuu opiskelut ja muut syksyn kiireet. Wienin derby tuli jostain mieleen ja sattuikin sopivalle ajankohdalle. Siihen kun vielä Bratislavassa sattui matsi kylkeen niin olikin aika jo varailla reissua. Myöhemmin selvisi vielä First Viennan matsikin perjantaille. Itävalta ja Slovakia oli itselle uusia paikkoja molemmat.
Reissuun starttasin torstaina aamulla noin seitsemän aikaan Jyväskylästä. Junalla Hesaan ja lentoasemalle. Koneen vaihto Riikassa ja hostellilla Wienissä olin lopulta kahdeksan maissa illalla. Sen verran väsytti, että yksi olut viereisessä kuppilassa riitti ja oli aika painella nukkumaan.
Perjantai 14.09. First Vienna FC - KSV Ankerbrot Perjantaina sitten koittikin heti matsipäivä. Ohjelmassa oli Wienin vanhimman seuran, vuonna 1894 perustetun First Viennan kotiottelu. Viime kausia edustusjoukkue oli ilmeisesti viettänyt toiseksi ja kolmanneksi korkeimmilla sarjatasoilla, mutta nyt konkurssin myötä pudonnut 2. Landesliigaan joka käsittääkseni on viides sarjataso.
Perjantaina lähdin ajoissa liikkelle ja vietin aamupäivää katsellen kaupungin keskustaa ja jotain turistinähtävyyksiä. Sää oli hieman pilvinen ja vettäkin yritti välillä sataa, mutta lämpötila keikkui silti parissakympissä. Turistien seassa ei kauaa jaksanut pyöriä, ja nautiskeltuani jossain oluen ja hampurilaisen siirryin takaisin hostellille odottelemaan stadionille lähtöä.
Matsi alkoi kahdeksalta illalla. Tarjolla olisi ollut myös samojen seurojen U23-jengien kohtaaminen jo kuudelta, mutta tuo nyt ei valtaisaa kiimaa nostattanut. Reilua tuntia ennen matsin alkua lähdin stadionille metroilemaan, ja yhdellä metron vaihdolla sekä pienellä kävelytaipaleella jossain lähiössä mm. yhden sisäpihan ja synkän metsäpolun läpi oikaisten löysinkin itseni mäen päällä sijaitsevan stadionin porteilta.
First Vienna pelaa kotiottelunsa Hohe Wartella. Vanha stadion, jossa maajoukkuekin on 20-luvulla pelannut. Nyttemmin kapasiteetti on sitten vähän pienempi. Toisella puolella katettu ja kuppipenkitetty pääkatsomo, ja toisella puolella jonkinlaiset telinekatsomot ja niiden yläpuolelle vielä jatkuva nurmikkorinne. Tässä matsissa koko 665-päinen yleisö oli pääkatsomossa.
Maksoin 6 euroa matsilipusta, ostin oluen ja painelin pääkatsomoon istumaan, sillä U23-matsia oli vielä hetki pelaamatta. Yleisöä oli paikalla jo melko hyvin. Heti penkkiin istuttuani kotijoukkueen nuoret urhot painoivatkin pallon maaliin. Maali sai yleisössä aikaan lähinnä naureskelua ja muutamat aplodit, mikä hieman ihmetytti kunnes vilkaisin tulostaululle: tilanne oli 19-0. Piti hetki miettiä pitääkö se paikkaansa, mutta kun peliä minuutin katsoi niin kävi aika selväksi että pitää. Vielä pari maalia ja loppulukemat kirjattiin 22-0. Ei nyt varsinaisesti haitannut että 85 ensimmäistä minuuttia tästä trilleristä jäi näkemättä.
Aika pian loppuvihellyksen jälkeen kentälle astelivat illan päänäytöksen gladiaattorit. Eipä tuostakaan mitään klassikkoa syntynyt, sillä isännät painelivat karkuun jo hyvissä ajoin ja voittivat lopulta lukemin 8-1. Noin muuten ottelukokemus oli ihan mukava, osittain hieman hämmentävä. Toiseen päähän pääkatsomoa oli asettautunut First Viennan kannattajat, joita siellä seisoikin varmaan parisataa. Pitivät hyvin meteliä läpi pelin, mutta lähes kaikki chäntit olivat englanniksi ja tunena oli jotain hey hoy lets go -luokan rallatuksia. Maalibiisinäkin soi tietysti Abban Yes sir I can boogie. Jotain WE ARE THE TEAM -tyyppisiä kendomaisia iskulauseitakin näytti mainosaidoissa oleva. Ehkä vähän muovilta kalskahtavaa, mutta joka tapauksessa leppoisa tunnelma ja mielenkiintoinen stadionbongaus. Kenties nuo englannin kieliset jutut liittyy johonkin seuran juuriin, joku voi valaista jos tietää.
Pelin jälkeen nappasin vielä fanituotekojusta perinteisen huivin sijaan tyylikkään kangaskassin odottelemaan tulevan kesän pussikaljoittelua.
Samoilla metroilla takaisin hostellille näppärästi. Kebabit ja kaljat vielä jostain iltapalaksi, ja majapaikaan loikoilemaan ja uuteen päivään valmistautumaan.
Lauantai 15.09. Slovan Bratislava - FK DAC 1904 Dunajska Streda Lauantaina oli ohjelmassa päiväretki rajan yli naapuriin Slovakiaan ja Bratislavaan. Slovan Bratislava sai vastaannsa FK DAC 1904 Dunjaska Stredan, josta käytettäköön tässä raportissa ihan vaan nimeä Streda jotta kaikilla on helpompaa. Ottelu on ilmeisesti Slovakian futiksen suurimpia rivalryjä. Tämä juontaa juurensa Stredan unkarilaistaustoihin. Nyt se oli sopivasti myös kärkikamppailu. Lipun klo 10 starttaavaan bussiin olin ostanut edellisenä iltana kätevästi kännykällä ja hintaa tuli huimat neljä euroa. Heräilyn jälkeen Sparista vähän aamupala mukaan ja bussiin joka lähti aivan majapaikan vierestä.
Puolentoistatunnin matka sujahti mukavasti. Edellisen päivän pilvistä ei enää ollut tietoakaan, vaan aurinko paistoi ja hellelukemista päästiin nauttimaan. Heti perillä Bratislavassa olikin siis sopivaa lähteä etsimään mukavaa terassia. Vanhan kaupungin kulmilta sellainen löytyi, ja muutama alle kahden euron tuoppi tuli siinä nautiskeltua.
Pieni kierros vielä kävellen siinä vanhan kaupungin alueella ja sitten olikin hyvä ruveta jo tutkailemaan stadionin lähelle siirtymistä. Aika näppärästi sinne yhdellä ratikalla lopulta pääsi. Olin stadionin luona jo hyvissä ajoin, sillä jostain olin lukenut sen läheltä löytyvästä järvestä jonka äärellä olisi kenties mukava vietellä hellepäivää.
Stadion löytyi ja järvi myös. Järven rannalla oli kaljaa ja ruokaa myyviä kojuja ja aurinkotuoleja siellä täällä. Ilmeisesti lauantai-iltapäivä ja hellelukemat eivät kuitenkaan ole paikallisille sopivia rantapäivän viettoon, ja ihan autioita tuolla olikin. Kioskit kuitenkin olivat auki, ja yhden sellaisen terassille istahdin parille tuopille. Siirrtyin toiselle vastaavalle kioskille, josta yritin tilata grillissä kärisseitä maukkaan näköisiä makkaroita mutta kielimuurin takia sain lopulta kouraani muhkean sämpylän jonka väliin oli tungettu pari paistettua kanafilettä ja varmaan sata grammaa paistettua sipulia ja erilaisia soosseja. No siinähän sekin oluen kanssa maistui oikein hyvälle.
Muutamia Slovanin huiveja alkoi jo näkyä, ja siinä välipalaani nautiskellessa jostain kaukaa kajahti voimakasta chänttäilyä. Lammen toisella puolella näkyikin suuri ihmisjoukko, joka aika äkkiä paljastui Stredan kannattajiksi RIA RIA HUNGARIA -huutojen myötä. Matsiin oli noin tunti, joten olikin hyvä siirtyä myös itse stadionille.
Huimat 4 euroa kustantaneen lipun olin ostanut ja tulostellut netistä etukäteen vaikka sille ei varsinaisesti olisi tarvetta ollutkaan sillä yleisöä oli 11000 katsojaa vetävällä parhaat päivänsä nähneellä yleisurheilustadionilla noin 5000. Porttien sisäpuolelle oli kasattu jonkinlainen tapahtumateltta, jossa vanhentuneelta Luka Modricilta näyttänyt mies soitteli kitaraa ja lauloi jotain paikallisia Ukkometsoja. Äänenvoimakkuuks oli helvetin kovalla. Tätä esitystä en kauhean pitkään jaksanut katella, ja siirryin päätykatsomoon stadionia ihmettelemään. Nälkäkin tuli taas nyt sai sitä makkaraakin.
Toisessa päässä hyvissä määrin paikalle saapuneet Stredan kannattajat miehittävät omaa lohkoaan, ja Slovanin mobi sijaitsi kaarteen toisessa kulmassa. Lisäksi toisella puolella kaarretta majaili jonkinlainen Slovanin vaihtoehtomobi. Noin kymmenen hengen porukka, joista yksi uhosi etummaisena kaikenlaista läpi matsin kovaan ääneen samalla kaiteta ja tuoleja potkien, ja loput yhdeksän seisoivat taempana lähinnä satunnaisesti keskaria vieraskannattajien suuntaan heilutellen ja röökiä imeskellen. Kaiteella oli lippuja enemmän kuin miehä, mm. Jugoslavian ja Etelävaltioiden liput. Miksipä ei.
Kentällä Slovan johti jo 20. minuutin kohdalla 2-0. Avausmaali oli melko kaunis vapari yläkulmaan. Vieraspääty huuteli Hungaria-huutojaan, joihin kotiyleisö vastaili keskareilla ja vihellyksillä. Toisella jaksolla kotijoukkue meni jo kolmen maalin johtoon kun Stredan veskari syötti pallin suoraan hyökkääjän jalkaan ja tämä vippasi sen maaliin. Luonnollisesti meno Slovanin kannattajien keskuudessa yltyi.
Matsi ei kuitenkaan vielä ohitse ollut ja Streda tuli muutamassa minuutissa maalin päähän. Sitä suuremmaksi ei kiri kuitenkaan yltynyt. Kun vieraiden tummahipiäinen pelaaja vielä lopussa lensi toisella keltaisella suihkuun, sai varsinkin vaihtoehtomobi mukavasti aihetta vahingoniloon. Loppulukemat siis Slovanille 3-2.
Pelin jälkeen jollain paikallisbussilla pääsinkin suoraan asemalle josta bussi takaisin Wieniin lähti myöhemmin illalla. Wienissä tuli vielä hieman pyörähdettyä kuppiloissa mutta hyvissä ajoin sitä päätyi taas sänkyyn valmistautumaan sunnuntain derbypäivään.
Sunnuntai 16.09. Rapid Wien - FK Austria WienDerbypäivä! Hyvissä ajoin ylös sängystä ja brunssiksi schnitzeleitä ja ranskalaisia. Sen jälkeen lähinnä satunnaisesti johonkin, ja lopulta kävelin jossain Tonavan rannalla. Aurinko ja lämpö hellivät edelleen, joten jokilaivan terassilla oli mukava paistatella päivää ja juoda muutama olut. Muuta erikoista ei alkupäivästä tullutkaan puuhailtua.
Stadionin luo pääsikin metroilla taas hyvin. Pari tuntia ennen peliä oli aika ruuhkaista stadionin kulmilla. Ihmettelin hetken ihmisvilinää, join yhden pussikaljan ja siirryin sisään stadionille. Lippu oli hoitunut helposti Rapidin nettikaupasta noin kuukautta ennen matsia, paikka toiselta pitkältä sivulta hieman lähempää kotijoukkueen kannattajapäätyä. Austrian kannattajat olivat toisessa päädyssä kulmauksessa samalla puolella. Perinteiset stadionrahakortit ja panttituopit sun muut systeemit toimi hyvin.
Alussa viriteltiinkin sitten tifoja. Rapidilta ensin vihreä-valkoinen mosaiikki, jonka jälkeen koko päädyn levyinen puoliympyrän muotoinen lakana. Austrialla ensin bannereita joissa kerrottiin että työväen yläpuolella on aina oltu ja tämän jälkeen vielä yksi överi. Näiden päälle sitten soihduttelua ja savuttelua joka jatkuikin satunniasesti läpi matsin.
Kentällä derbyhuuma nyt ei ihan täyillä alusta saakka näkynyt. Ensimmäinen jakso oli melkoista pelailua puolin ja toisin. Toisella sama meno jatkui, mutta Austria sai yhden maalin iskettyä. Rapidin munattomuus sai joitain katsojia jo poistumaankin. Rapidin varttikaan ei auttanut. Vieressä istuneen herrasmiehen kanssa jotain jutusteltiin ja tämä muisteli että ei se rapidin vartti ainakaan sitä yhtä suomalaisten vierailua huonommaksi voi mennä. Loppuminuuteilla pelaajat laittoivat vielä ihan kunnon myllyt pystyyn ja vanhaan änärityyliin vaihtopenkkikin hyppäsi messiin. Muutama kortti, lisäajat alta pois ja loppulukemat 0-1. Kotiyleiöltä omilleen melkoiset vihellyskonsertit.
Mielenkiintoisin show alkoikin vasta loppuvihellyksen jälkeen. Yleisöä poistui jo stadionilta jonkin verran, mutta jäin vielä paikalleni istuskelemaan. Molemmat kannattajat pysyivät myös vielä katsomossa. Rapidin päädystä hyppi jo jonkun verran porukkaa kentän puolelle raivoamaan, ja jossain vaiheessa parinkymmenen huppupään sakki stroomasi aitojen yli ja lähti painelemaan kohti Austrian kulmausta. Koska Austrian miehet eivät omasta häkistään ulos päässeen homma jäi lähinnä uhoamiseksi ja viholliskontaktilta vältyttiin. Rapidiliaset juoksivat takaisin omaan katsomoonsa ja varmaan satakunta mellakkapoliisia tallusteli koirien ja muiden sotavermeiden kanssa nurmelle turvaamaan tilannetta. Mitään ei kuitenkaan enää tapahtunut, ja päädytkin alkoi pikkuhiljaa tyhjentyä. Tässä vaiheessa oli hyvä aika itsekin poistua.
Heti stadionin vieressä oli joku isompi kuppila jossa ajattelin vielä yhden oluen siemailla ennen metrolle siirtymistä. Yksi vaihtui toiseen ja kolmanteen ja useampaankin ja keskusteluja käytiin aiheesta kuin aiheesta niin nättien Rapidin fanityttöjen kuin vähän vähemmän nättien kulipäiden kanssa. Vielä hostellille saavuttua päädyin brenkuttelemaan joidenkin korealaisten ja venäläisten ja ties kenen kanssa ja maanantai-aamulle oli hankittu äkkiä hyvä krapula.
Se maanantai olikin sitten pitkää ja tuskaista odottelua kun lento lähti vasta iltaseiskalta. Krapula alkoi helpottua, kun hampurilaisaterian jälkeen siirryin puistoon vesipullo mukanani puun alle makailemaan. Lento taas Riikan kautta Hesaan ja vielä yöbussilla Jyväskylään ja kotona olin varmaan viideltä aamulla. Väsytti, mutta ajatukset seuraavasta reissusta pyöri jo mielessä.
Kokonaisuudessaan onnistunut matka. Wien-Bratislava dumboa on helppo suositella aloittelevillekin stadionbongareille tai muuten vaan helposta futismatkasta kiinnostuneille, hyvät mahkut yhdistää viikonloppuun 2-3 eri matsia.
Seuraavaksi sitten Viroon ja jotain muuta taas joskus.
E. Wienin derbystä lisää tuolla
http://ultras-tifo.net/photo-news/5382-rapid-wien-austria-wien-16-09-2018.html
