Laitetaanpas Evertonin kausi pakettiin pelaaja pelaajalta
Nigel Martyn – Ihailtavan tasaisen varmaa suorittamista aina tammikuussa tapahtuneeseen loukkaantumiseen saakka. Moyes on tarjonnut vuoden sopimusta 39-vuotiaalle Martynille, mutta pahasti näyttää siltä että Nigelin ura päättyy loukkaantumiseen ja aika Evertonissa jää 99 ottelun mittaiseksi. Ensi kaudelle Martyn ei välttämättä olisi kuitenkaan ykkösvaihtoehto, varsinkin Howardin hankkimisen jälkeen, mutta Martynin osaamisesta voisivat hyvinkin hyötyä nuoret Ruddy ja Turner.
Richard Wright – Itseluottamuksen puute säteilee Suomeen saakka. Evertonin puolustus oli ikuisessa hämmennyksessä Wrightin pelatessa. Kohtuu hyvä torjuja, mutta uralle täytyy hakea uutta nostetta jostain muualta kuin Goodison Parkilta. Lähtee, ellei ole liian hyvällä sopimuksella Evertonissa.
Iain Turner, John Ruddy – Nuori kaksikko, joista toista odotellaan maaliin ensi kauden jälkeen. Saa nähdä miten käy, maalivahdin paikalla kun tarvitaan yleensä kokemusta, kokemusta ja vielä enemmän kokemusta.
Tony Hibbert – Hibbon liukutaklauksia nähtiin jälleen iso liuta kauden aikana. Luottopakki, joka kompensoi pienen hitautensa liigan parhaimmalla liukutaklauksella. Hyvänä päivänä nousee tukemaan hyökkäyksiä ja antaa maukkaita keskityksiä. Huonona päivänä raivostuttavaa roiskimista. Pelannee koko uransa Evertonissa ja kutsu Englannin maajoukkueryhmään ei varmaankaan ole kovinkaan kaukana. Luottopakki, jonka ensimmäistä maalia odotellaan edelleen..
Joseph Yobo – Alkukauden paras pelaaja. Jostain syystä African Cup of Nations pudotti Joeyn penkille ja sieltä ei loppukaudella juurikaan kenttää nähty. Mystistä. Pahaa pelkään, että Yobo lähtee kesällä. Siirto sopisi molemmille osapuolille, Yobolla on vuosi sopimusta jäljellä, hän on halukas suurimpiin ympyröihin ja Everton on taas persauki.
David Weir – The auld carthorse sai huolestuttavasti vuoden jatkosopimustarjouksen. Toivottavasti joku muu tarjoaa pitempää diiliä ja kauden kapteeninnauhaa kantanut Weir siirtyy johonkin muuhun seuraan, sen verran hitaaksi on Weirin liikeet muuttuneet.
Alan Stubbs – Sunderlandin reserveistä Evertonin alotukseen. Pelasi ensimmäiset ottelut loistavasti, mutta jos seura olisi vähänkään paremmassa jamassa taloudellisesti niin Stubbsyä ei Toffee-paidassa enää nähtäisi. Karmaisevan hidas, mutta armottoman kova vääntäjä vähänkään isompien hyökkääjien kanssa. Jos jompikumpi Weiristä tai Stubbsista on pakko pitää niin sitten Stubbs. Mutta kun parempaa tekisi niin mieli...
Allessandro Pistone – Viime kesänä jo vapautettu Pistone hankittiin hätäpäissään pelaamaan vasenta pakkia muutaman ottelun ajaksi. Kahden vuoden sopimuksesta ensimmäinen vuosi shoppailtiin Milanossa, ensi kaudella taas kentällä.
Nuno Valente – Pikahälyytyksellä Benficasta siirtynyt Valente aloitti onnettomasti, mutta paransi otteitaan kauden edetessä. Kauden alussa muistaakseni Guardianissa ihmeteltiin tyyliin ”if the best thing Mourinho ever did was make Valente look good..”Mutta Nuno paransi otteitaan alun tempoon ja fyysisyyteen tottumisesta johtuneiden hankaluuksien jälkeen. Hyviä nousuja, kohtuu hyvä pallon kanssa ja valioliigan keskivarmaa puolustamista. Pienet loukkaantumiset ovat rassanneet Valentenkin viime kausia, mikä ei 32-vuotta täyttävälle portuguneselle hyvää lupaa. Jos päättää saisin niin tällaiset keskiluokan latinot joutaisivat pelata omissa sarjoissaan.
Per Kroldrup – Mitähän tässäkin tapahtui. Chief Executive Keith Wynessin mukaan taloudellisesti Kroldrupin suhteen otettiin takkiin. Yksi täysi peli, 0-4 Aston Villan vieraanan ja muutama viikko tämän jälkeen Fiorentinan avauksessa. Case Kroldrup jää täydeksi mysteeriksi Evertonin kannattajille..
Matteo Ferrari – Kuten Kroldrupkin niin Matteo missasi alkukauden loukkaantumisiin, pelasi muutaman vakuuttavan ottelun ja istui loppukauden penkillä, kunnes lähetettiin takaisin Italiaan. Miksi näin? Asennevamma? Vai oliko lainasopimuksen ehdot ”pay as you play”- Ferrarin kohtaloksi jäädessä Evertonin karmaiseva taloudellinen tilanne? Kauden alkaessa Evertonin puolustukseen kaavailtiin Yobo-Kroldrup-Ferrari kolmikosta kahta, kausi lopetettiin 36- ja 34-vuotiaiden Stubbs-Weir kaksikon sählätessä. EOM.
Phil Neville – Hyvä hankinta monipuolisuutensa ja johtajan ominaisuuksiensa vuoksi. ”When you look from the outside, you hear former managers and players talking about a special kind of fan and you just think, oh, all fans are the same. But these are different: working-class, Everton is their lives.” koko artikkeli
täällä. Todennäköisesti ensi kauden kapteeni, mutta millä pelipaikalla? Eteenpäin pelaamisessa suuria heikkouksia ja pakkinakin joskus tekee tiukkaa.
Lee Carsley – Palasi pitkän loukkaantumisen jälkeen loppukaudeksi kehiin. Ei mainittavaa kontribuutiota. Katsotaan miten jalka nousee ensi kaudella. Real Madrid anyone?
Mikel Arteta – Kauden sensaatio. Huikea taito ja pelinluvussa aivan omaa luokkaansa Evertonin keskikentällä. Liiankin hyvä, sillä Mikelin tie vienee M62 itään ja Manchesteriin. Taas myydään parhaat päältä, ettei seura uppoa?
Andy Van der Meyde – Living the good life. Loukkaantumisherkkä juoppo. Ajax, Inter Milan, Hollanti – siinä meriittejä, joita ei monella pelaajalla ole. Mutta ei taida pallon peluu Andyä enää pahemmin kiinnostaa. Muutama väläys, mutta loppukauden harvoissa esityksissä ei sitäkään. Joko seura yrittää herätellä harhailevaa AVDM:ä huhuilla siirrosta, tai sitten tämä(kin) waste of space suuntaa takaisin sinne mistä tulikin pienellä tappiolla. Potentiaalia juu, mutta epäilen nähdäänkö miestä enää Evertonin paidassa. Was it a risk worth taking?
Li Tie – Pari vuotta sitten kärsitty säärimurtuma koitui Li Tien turmaksi, nyt uralle uutta nousua Sheffield Unitedin paidassa.
Kevin Kilbane – Töithä, töithä. Ei petä, jos ei annakaan.
Simon Davies – Taas ostettiin shittiä Spursista. Perkele. Joskus niin perkeleen hyvä laituri, nykyään penikkatautia poteva penkinlämmittäjä. Spurs tiesi mitä teki.
Leon Osman – Monesta monituisesta loukkaantumisesta kärsinyt Osman lunasti paikkansa keskkentällä vahvoilla esityksillään. Loistava kosketus palloon, eikä anna pienen kokonsa haitata suurempien keskellä. Hieman enemmän nopeutta ja tässä olisi todellinen huippupelaaja. Täyttää paikkansa rotaatiossa löysin rantein.
Tim Cahill – Maaleja keskikentältä, ei paljon muuta. Cahillin pallollinen pelaaminen on divaritasoa, mutta nousujen ajoitus mestarillista luokkaa. Pienestä koostaan huolimatta iskee paljon maaleja päällään, tänks to superpomppu. Kärsii parhaillaan loukkaantumisesta, mikä voinee estää Cahillin MM-kisareissun. Jatkuvasti ausseissa ramppaava Cahill varmasti hyötyisi lomasta, mutta kannattajien keskuudessa pidetylle Cahillille soisi MM-kisakokemuksen. Maaleista maksetaan?
James Beattie - Ykköshyökkääjä. Tuliko nyt 10 maalia, vai miten se meni? Ei hyvä yksittäisenä piikkinä joten kesällä toivotaan toivotaan sitä partneria. Andy Johnson anyone?
James McFadden – Välillä peippailee itsensäkin pyörryksiin, mutta McFadden kehittyy tasaisen varmasti ja jos suostuu pudottamaan palkkavaatimustaan niin kehitys jatkuu. Rotaatiokärki vielä ensi kaudella.
James Vaughan – Valioliigan nuorin maalintekijä hajoitti polvensa pahanlaisesti viime syksynä ja pahat kielet kertovat uran olevan mahdollisesti ohi. Lensi jenkkeihin polvispesialistin pakeille noin kuukausi sitten.
Victor Anichebe – Tuttuun tyyliin nuori kolossi teki debyytissä maalin. Turhan nuori vielä.
Duncan Ferguson –
Thanks for the memories Dunc!Manageri David Moyes – Pahoja missejä siirtomarkkinoilla, hyökkääjä jäi hankkimatta, euro turnee kosahti heti alkuunsa ja luvattoman heikkoja esityksiä alkukaudesta. WBA, Villa, Bolton 0-4. Loppukauden pelasti alkuvuonna otettu voittoputki, joka sitten katkesi Antfieldillä. Kolme viimeistä kotimatsia pelattiin pudonneita joukkueita vastaan – eikä niistä voitettu yhtään! Moyesin managerin taidot ovat puntarissa ensi kauden aikana. Mutta Moyesista ei Evertonin ongelmat johdu vaan...
Johtokunta – Viime kesänä ne olivat Parker, Emre, Kuyt, Owen. Tänä kesänä jotkut muut. Evertonin haarukkaan juuri ja juuri sopivat pelaajat kiertävät onnettoman alhaista palkkaa maksavan Goodisonin kaukaa ja näin se tulee jatkumaan vuosi vuodelta. Ei rahaa, ei visiota, ei toivoa. Eikä halua luopua omistuksesta. Surullista.