Tässä tarvitaan nyt Salmingia, jotta jalat saadaan maan pinnalle. Analyysille etukäteen
Sitä saa, mitä tilaa. Tosiaan en lopulta lähtenyt Tallinnaan, koska olen nähnyt Viron niin monesti jo livenä, että päätin säästää reissaamisen maanantaille henkilökohtaiseen Kreikka-debyyttiini, joten tätä ottelua läppäriltä katsoessani otin ylös aikaleimoja, jotta pelinjälkeinen kuvakaappaaminen ja kirjoitustyö olisi mahdollisimman nopeaa. Alkujaan otin ylös myös muutamia erikoistilanteita, mutta koska kirjoittaminen venyi näin myöhään, jätin ne nyt sivummalle ja keskityin vain joukkueiden hyökkäämiseen sekä puolustamiseen. Suurin ja tärkein oivallus oli havaita Viron puolustusmuodon muutokset sekä niiden vaikutus Suomen pelaamiseen ja siksi aloitan kuvakaappaukset Virosta enkä Suomesta. Voittomaali on jätetty loppuun. Siispä yön ratoksi taktisia huomioita juuri päättyneestä ottelusta unta saamattomille forumisteille tai paluumatkalukemista paikallaolleille kannattajille aamu- tai iltapäiväksi, olkaa hyvät:
VIRO
Viron pelinavauksesta ei pahemmin materiaalia saanut. Tässä kuitenkin topparit ovat leveällä ja laitapakit nousseet ylös. Dmitrijev puolestaan pudottaa hakemaan palloa. Kreikkaa vastaan pelatussa kotiottelussa Dmitrijev ja Vassiljev pudottautuivat vuorotellen hakemaan palloa kolmen topparin luota, joten sikäli tämä ei ollut yllättävää, että Dmitrijev oli nyt hakemassa vuorostaan palloa läheltä. Muoto oli tällöin ehkä lähinnä 2-3-5:tä.
Pelin alussa näkyy Viron puolustusmuoto. Se ei ollut 5-4-1, vaan 4-1-4-1, jota myös Unkari käytti Ratinassa Suomea vastaan. Silloin Unkarin ankkurina pelasi Patkai, jolla oli suuri rooli tukkia keskikentän linjan ja puolustuslinjan välinen tila eli tasku. Tässä ottelussa Viron numero 20 Dmitrijev oli samassa roolissa eli hän oli yksinäinen pohjapelaaja, jonka tehtävä oli puolustaa kahden linjan välistä aluetta ja kerätä juoksukilometrejä miesvartioimalla milloin Pukkia, Tuomista tai Forsellia. Esimerkiksi tässä kuvassa Pukki on Dmitrijevin pihdeissä kuvan oikeassa reunassa.
Tässä kuvassa kierrätyksen jälkeen Dmitrijev on puolestaan puolustamassa Sparvia vastaan, joka yrittää turhaan hakea tilaa linjojen välistä ja tarjota Uroselle syöttöpaikkaa. Viron puolustusmuodossa siis Sappinen oli yksinäinen kärki. Keskikentän linja vasemmalta oikealle lueteltuna oli Ojamaa-Puri-Vassiljev-Zenjov. Dmitrijev oli ankkurina ja puolustuslinja vasemmalta oikealle puolestaan oli Kallaste-Tamm-Baranov-Teniste.
Dmitrijev on tällä kertaa Soirin kiusana Urosen syötettyä hänelle taskuun. Dmitrijev estää Soiria kuljettamasta kasvot kohti maalia eli pakottaa hänet laitaan huonompaan kulmaan. Yksilötaidolla toki Soiri sai vielä puolittaisen keskityksen aikaan sivurajalta, mutta Dmitrijev hoiti oman leiviskänsä linjojen välissä.
Kanerva totesi haastattelussa Viron muuttaneen puolustustapaansa toiselle jaksolle. Sen se totisesti teki ja tässä kuvassa näkyy muutos. Muoto on edelleen 4-1-4-1 Dmitrijevin ollessa linjojen välissä kiinni Pukissa, mutta nyt linjojen välit ovat entistä pienemmät eli Viro vetäytyi syvemmälle kuten Kanerva totesi ja pudotti prässitasoaan. Katsokaapa vaikka toiseksi ja kolmanneksi ylintä kuvaa Viron puolustusmuodosta ylempää, joissa näkyy se, että
avauspuolikkaalla keskikentän neljän linja oli lähes keskiympyrässä estämässä Suomen pelin avaamista ja puolusti aktiivisesti eteenpäin häiriten Suomen pelinrakentelua. Tässä kuvassa samainen linja on puolessa välissä omaa kenttäpuoliskoa.
Tämä kuva on ottelun lopusta. Forsell saa rauhassa kääntyä pallon kanssa ja lähteä kuljettamaan ilman painetta. Viron numero seitsemän Puri ei päätä prässätä, vaan lähtee hölkkäämään alas vetäytyvään puolustusmuotoon. Vassiljev oli vieressä merkkaamassa Kamaraa, mutta koska Puri ei ilmeisesti valmentaja Reimin ohjeistamana enää prässää, vaan pelaajat halutaan nopeasti alas puolustusmuotoon, myöskään Vassiljev ei voi lähteä rynnimään vastaan, vaan...
...neljä sekuntia myöhemmin Suomi on saanut vaivatta pallon Viron kenttäpuoliskolle, kun Vassiljev ja Puri hölkkäävät alas muotoon aktiivisen prässäämisen sijasta, jota nähtiin vielä avausjaksolla. Tietoinen valinta.
Kelataan vielä kahdeksan sekuntia eteenpäin. Nyt Viro on kasannut taas 4-1-4-1 muodon tiiviisti oman rangaistusalueensa eteen ja Suomella ei ole tilaa pelata linjojen väliin, kun Dmitrijev on hölkkäämässä merkkaamaan Lodin taskusta ja Vassiljev Kamaran.
Tämä tilanne on avausjaksolta ja melko identtinen edelliseen kuvasarjaan. Schüller kuljettaa palloa kuten Forsell, mutta nyt Vassiljev antaa paineen eikä päästä Schülleriä kävelemään Viron alueelle toisin kuin Forsell ja Kamara pääsivät toisen jakson lopussa.
Nyt neljä sekuntia myöhemmin pallo onkin edelleen Suomen kenttäpuoliskolla Viron puoliskon sijaan, kun Schüller ei voinut kuljettaa, vaan joutui kierrättämään alas Toiviolle. Massiivinen ero siis kotijoukkueen ajattelutavassa puoliaikojen välillä.
Tällä kertaa Toivion avaus lävisti keskikentän linjan, mutta sitten peli ajautui taas laitaan ja keskellä linjojen välissä Dmitrijev on tiukasti kiinni Pukissa ja Tuomisessa.
Ja vielä yksi kuva samasta aiheesta. Sparv avaa maata pitkin alhaalta vastaantulevalle Tuomiselle, jonka selässä on kukas muu kuin Dmitrijev, joka estää kääntymisen ja tekee mieluummin rikkeen. Jälleen kuitenkin Viro puolusti ahnaammin eteenpäin. Purikin on menossa kiinni Schülleriin, jos Tuominen olisi saanut pelattua hänelle. Zenjov estää samalla syötön Uroselle.
HUUHKAJAT
Jos joku ei vielä tiennyt, Suomi puolustaa 4-4-2:ssa. Tässä ottelussa tätä ei pahemmin nähty Suomen hallitessa palloa pääosin.
Ajassa 2:10 näkyy Suomen tavallisin pelinavausmalli näissä karsinnoissa eli 2-4-4. Topparit ovat alhaalla ja laitapakit ovat nousseet keskikentän keskustan kanssa samaan linjaan (tässä kuvassa toki hetkellisesti vielä vähän ylemmäs). Samassa kuvassa näkyy Viron puolustusmuoto, joka oli 4-1-4-1, mutta siitä myöhemmin lisää.
Tässä kuvassa näkyy Kanervan kehittämä ratkaisumalli Kupittaalla nähtyyn ongelmaan, jolloin Suomella oli jatkuva 5v4 alivoima Viron puolustuslinjassa. Nyt Uronen on noussut viidenneksi mieheksi ylös kärkiparin ja laitureiden seuraan halaamaan sivurajaa. Schüller puolestaan on siirtynyt tällöin lähelle vasenta sivurajaa. Suomi on siis muodossa 2-3-5 tavanomaisen 2-4-4:n sijasta peliä avatessa alhaalta. Toki ei tämä 2-3-5 muoto ole täysin uusi asia, mutta tässä ottelussa sitä suosittiin tavallista enemmän.
Toinen esimerkki samasta aiheesta. Kamara on juuri tullut vaihdosta sisään Schüllerin paikalle ja omaksuu saman roolin peliä avatessa lähellä vasenta sivurajaa. Uronen on samalla sivurajalla, mutta ylempänä.
Takaisin avausjaksolle ja 2-4-4 pelinavausmalliin sivurajaheiton jälkeen.
Sekunteja myöhemmin Suomi on vaihtanut sujuvasti 2-3-5:een Schüllerin hiivittyä taas vasemmalle sen jälkeen, kun hän katsoi olkansa yli, että Uronen on taas lähtenyt nousuun laidallaan ja on sivurajan tuntumassa kuten näkyy kuvan yläreunassa. Pukki on hetkellisesti tullut vastaan, mutta Dmitrijev seuraa häntä ja sulkee tilan linjojen välissä.
Tässä kohdin ollaan taas 2-4-4 mallissa. Toivio avaa vaihteeksi pitkällä pallolla...
... jonka Tuominen voittaa yllättäen kahta topparia vastaan ja pudottaa Pukille.
Pukki ottaa haltuun ja yrittää pelata seinän Tuomisen kanssa, mutta Baranov katkoo oikea-aikaisella vastaantulolla. Idea oli kuitenkin hyvä ja mieluusti näitä olisi nähnyt enemmän, jos Suomella olisi laadukas targethyökkääjä. Kreikka hyödynsi omassa vierasottelussaan Mitroglouta targettina, mutta Suomen oli pääsääntöisesti pelattava maitse, koska Tuominen ja Pukki eivät ole loukkaantuneena olevan Pohjanpalon tasoisia pääpelaajia.
Muutama minuutti myöhemmin Toivio avaa taas pitkällä pallolla, kun 2-3-1-4 (Sparv ylempänä keskimmäistä linjaa Schüllerin tiputtua alemmas) muoto ei tuottanut tulosta maata pitkin.
Tuominen tulee vastaan ja jatkaa pallon tällä kertaa Soirille viereen jalalla, koska pallo laskeutui sopivasti. Jatkotilanteessa Soiri pääsi kuljettamaan kasvot kohti maalia, mutta Tuominen hukkasi pallon jalkoihinsa rangaistusalueen rajalla Soirin syötettyä hänelle.
Mitä tulee Soiriin, pidän siitä, että hän on nyt syksyn aikana parantanut puolustuspelaamistaan paljon. Unkaria ja Viroa vastaan toki ensimmäisillä jaksoilla Soirilla oli ongelmia sijoittumisessa, mutta ne korjaantuivat jälkimmäisillä puoliskoilla ja varsinkin Unkaria vastaan Soiri puolusti uhrautuvasti seuraten miehiään loppuun asti tilanteissa. Tässä kuvassa Hradeckyn avaus katkottiin ja Viro pääsee hyökkäämään epäorganisoitua puolustusta vastaan. Kuten näkyy, Soiri on vielä melko kaukana omalta maalilta.
Muutama sekunti myöhemmin hän on kuitenkin omalla alueella paikkaamassa Urosta, joka harhautettiin tilanteesta pihalle längeistä. Soiri katkoo Zenjovin nousun ja käynnistää sitten vastaiskun. Soiri oli ottelussa siksi vähemmän näkyvä, että Urosen noustessa sivurajaa pitkin, Soirin piti kaventaa keskelle vasempaan puolitilaan, joten hän ei päässyt juuri ollenkaan haastamaan Viron vasenta laitapuolustajaa Tenistea 1v1-tilanteissa, vaan joutui viihtymään enemmän keskemmällä kenttää sivurajan sijaan, jossa olisi ollut enemmän tilaa tietysti. Siksi Soiri oli järkevää ottaa tunnin kohdalla vaihtoon ja laittaa Forsell kehiin, jonka ominaisuudet sopivat paremmin staattisempaan rooliin.
Tässä kuvassa Suomi on liikuttanut hyvin maltilla Viron muotoa ja Arajuuri on päässyt nousemaan melko ylös tarjoten Schüllerille syöttövaihtoehdon.
Tämä kuva paljastaa edelleen Arajuuren suurimman ongelman, jonka huomioin jo Unkari- ja Viro-otteluissa sekä toki aiemmassakin maaotteluissa. Riiston jälkeisen kuljetuksen päätteeksi Arajuuren syötöt ovat liian usein epätarkkoja tai sitten hän ottaa tällaisia louhikkokosketuksia, joissa pallo karkaa vastustajalle kuten nyt ja lisäksi Arajuuri sai tilanteesta vielä varoituksen. Jos pallolliset taidot olisivat paremmat, kuka ties missä sarjassa Arajuuri pelaisi.
Hetki ennen edellistä tilannetta nähtiin ehkä Suomen paras hetki toisella puoliajalla. Tilanne lähtee siitä, kun Lod katkoo Vassiljevin surkean syötön.
Suomi pelasi kolmella syötöllä pallon Viron alueelle Lodin kuljetuksen jälkeen.
Minuutissa Huuhkajat liikutti palloa 20 kertaa, kunnes Raitala pääsi keskittämään kohti Tuomista boksiin. Upeasti maltilla rakennettu maalipaikka. Pallo liikkui siis keskimäärin joka kolmas sekunti pelaajalta toiselle käyden välillä vasemmalla Uroselle, välillä keskelle Sparvilla, välillä taskussa Pukilla ja Lodilla sekä lopuksi Raitalalla.
Voittomaalin perkaus alkaa tästä. Toivio lähetti alhaalta pystysyötön, jonka Dmitrijev puski suoraan Kamaralle ja tämä otti rinnalla haltuun.
Uronen on tutusti ylhäällä sivurajalla valmiina vastaanottamaan Kamaran syötön. Kamara itse jatkaa liikettä ja kiinnittää Vassiljevin korvanneen Kaljumäen huomion.
Myös Forsellilla on merkittävä rooli maalin synnyssä. Hän omalla liikkeellään vetää Dmitrijevin sivummas, jotta Sparville avautuu väylä syöttää taskuun Lodille. Kuten kuvasta näkyy, kärkipari on toppareiden pihdeissä, joten Viron vasen toppari Tamm viittelöi vaihdosta sisään tulleelle vasemmalla laiturille Lutsille, että tämän pitäisi kaventaa keskelle ja vartioida Lodia.
Loppu onkin sitten historiaa. Sparv saa pelattua pallon Lodille, joka saa kääntyä estoitta, kun Luts ei viitsinyt merkata häntä, vaan jolkottaa taustalla laiskasti kohti omaa kuudentoista alueen rajaa. Seurauksena sitten Baranov joutuu unohtamaan Pukin vartioinnin ja astumaan vastaan Lodia. Samalla hetkellä Pukki lähtee pystyyn ja Lod syöttää pallon vapautuvaan tyhjään tilaan, jonka jälkeen Pukki viimeisteli kliinisesti etualakulmaan ennen kuin oikea laitapuolustaja Teniste ehti täyttää Baranovin jättämän tilan. Summa summarum, hienosti pelattu Huuhkajilta ja kohtalokas nukahdus Lutsilta. Dmitrijevkaan ei voinut venyä puolustamaan kahta miestä kerralla.
