Mahtava jalkapalloilta Ratinassa. Ottelun jälkeen olen vain naputtanut puhelimella tätä tekstiä, mutta nyt se on vihdoin valmis, joten nauttikaa lukemastanne rakkaat jalkapallon ystävät. Minun puolestani hyvää yötä.
1. puoliaika
En ala käymään läpi jokaista yksittäistä tilannetta, koska niitä oli niin paljon, että aivoni eivät enää näin jälkikäteen muista puoliakaan. Mainitsen toki joitakin sitten raportin lopun pelaaja-arvioissa. Sen sijaan tarkkailin katsomossa sitä, miten hyvin ennakoimani asiat näkyivät kentällä. Kreikka puolusti täysin odotetusti 4-4-2 muodossa, jossa Mitroglou ja Fortounis olivat ylimmät prässääjät. Suomi puolestaan puolusti niin ikään tutusti 4-4-2:ssa. Pukin loukkaannuttua Lod nousi piikkiin Tuomisen rinnalle ja Skrabb oli oikea laituri. Suomen pelin avaus ei myöskään poikennut aiemmasta eli muotona oli lähinnä 2-4-4. Laiturit nousivat hyökkääjien rinnalle Kreikan puolustuslinjaan ja laitapakit puolestaan Sparvin ja Kamaran korkeudelle. Kreikkakin avasi peliä avausjaksolla pääosin 2-4-4 muodossa, joka on nähtävissä avausviestissäkin. Sokratis ja Manolas levittivät, jonka jälkeen seuraavassa tasossa olivat Tsimikas, Zeca, Tzivolis ja Bakakis. Suomen puolustuslinjan kiusana olivat sivurajoilla Pelkas ja Bakasetas sekä keskemmällä Fortounis ja Mitroglou. Kreikan laitureista varsinkin Pelkas oli tosiaan avausjaksolla lähinnä sivurajalla, jolloin Tsimikas ei noussut aivan niin paljoa kuin olisin odottanut, koska hänellä ei ollut vapaata kaistaa. Pelkasin kautta Kreikka vyöryi avausjaksolla eniten ja Fortounis tuki häntä hyvin. Raitalalla oli Lodin ja myöhemmin Skrabbin kanssa alkuun vaikeuksia puolustaa edellämainittua vierasjoukkueen kaksikkoa. Ironista kyllä, Pelkas sai parhaan paikkansa liikuttuaan oikealle puolelle, mutta nosto meni hieman yli takakulmasta. Fortounis laskeutui pari kertaa hakemaan palloa, mutta ei läheskään niin usein kuin esimerkiksi Unkaria vastaan viime pelissä. Zeca puolestaan ei tehnyt läheskään yhtä paljoa samaan aikaan liikkeitä ylöspäin ja nuo kaksi asiaahan ovat symbioosissa keskenään eli koska Zeca ei noussut niin paljoa, Fortounisilla ei ollut tilaa, johon tiputtautua, vaan hän pysytteli enemmän Mitrogloun lähellä Kreikan avatessa alhaalta.
Myös Suomi loi parhaat paikkansa vasemman kautta. Harmillisen usein toki peli pysähtyi myös sinne, kun Kreikka puolusti niin hyvin, että Uronen ei päässyt etenemään ja joutui syöttelemään Sparvin kanssa. Siitä kehut Kreikan oikean laidan kaksikolle Bakasetas-Bakakis, joista kumpikaan ei loistanut hyökkäyssuuntaan, mutta alaspäin he olivat kurinalaisia. Bakakis taisi keskittää vain kerran koko avausjaksolla oikeana laitapuolustajana. Kreikan prässipeli oli avausjaksolla todella toimivaa varsinkin puoliajan jälkimmäisellä puoliskolla, kun Bakasetas, Zeca, Fortounis ja Mitroglou liikkuivat älykkäästi ylänelikkona. Varsinkin Zecan tarjoama tuki keskialueelta oli avainasemassa, jolloin Arajuuri ja Toivio eivät aina kyenneet syöttämään Sparville tai Kamaralle, vaan joutuivat tiputtamaan Hradeckylle, joka puolestaan joutui avaamaan pitkällä pallolla kymmeniä kertoja. Bakasetas puolestaan hiillosti oikealla Urosta. Toisaalta Sparv pudotti usein myös lähelle toppareita ja oli kylmänviileä prässistä huolimatta pelaten aina varman syötön alaspäin Hradeckylle tai sivulle laitapuolustajalle.
Riistojen jälkeen suomalaisten pystysyötöt kestivät liian kauan eikä toki Tuomiselta, Soirilta ja Lodiltakaan tullut liikaa aloitteita joka kerta, vaan he enemmän odottivat palloa ja tulivat vastaan linjojen väliin yrittäen pelata kombinaatioita ja siten murtaa vastustajan puolustuksen, vaikka olisin kaivannut enemmän liikkeitä ylöspäin ja palloja juoksuun kuten toisella puoliajalla nähtiin.
2. puoliaika
Toisella puoliajalla mikään ei muuttunut puolustusmuotojen ja pelin avaamisen suhteen kummallakaan joukkueella, kunnes viimeiset puoli tuntia Kreikka avasi alhaalta enemmän 2-3-5 muodossa 2-4-4:n sijaan ollessaan tappioasemassa. Toinen pohjapelaaja eli Zeca nousi lähemmäs Suomen puolustuslinjaa Kreikan avatessa alhaalta, jolloin Tzivolis ja laitapuolustajat olivat lähinnä toppareita. Kreikka pyrki siis luomaan 5v4 ylivoiman Suomen puolustuslinjaan, mutta sekään ei auttanut, kun Suomen alakerta voitti jatkuvasti pääpalloja ja keskikentän linja oli tarpeeksi lähellä tukemassa puolustussuuntaan ja ottamassa haltuun voitetut ykköspallot, jonka jälkeen avautui saumoja vastahyökkäyksiin. Kreikan vaihdettua sisään toisen varsinaisen kärkipelaajan eli Koulourisin Pelkasin tilalle, Fortounis siirtyi kymppipaikalta vasemmaksi laituriksi ja Koulouris otti paikan Mitrogloun alapuolelta. Hän saikin Kreikan kenties parhaan maalipaikan, kun Tzivolis katkaisi Raitalan purun 25 metrissä ja pallo pelattiin kahdella syötöllä kuudentoista rajalle Koulourisille, mutta nopea laukaus puolivolleystä painui ohi oikealta. Toki Tsimikas ja Bakakiskin olivat hieman ylempänä toisella puoliajalla ja varsinkin Bakakisin kautta Kreikka sai joitakin keskityksiä maalille. Tsimikasin esitykseen petyin. Ajoittain siis Kreikan pelin avaus muistutti jopa keskiympyrästä ylöspäin 2-1-2-5:tä, jossa Tzivolis tuki toppareita ja laitapuolustajat olivat puolitiloissa Tzivolisin ja yläviisikon välissä.
Mitä pidemmälle peli eteni, sitä enemmän Suomi alkoi saamaan paikkoja juosta linjan taakse. Sekään ei tietenkään yllättänyt Kreikan nostettua riskitasoaan. Avauspuoliajalla ruokaa ei tullut Soirille ja Tuomiselle, mutta toisella jaksolla he tekivät enemmän aloitteita ja saivat myös syöttöjä linjan taakse samalla enemmän. Toki suuri rooli oli myös tosiaan sillä, että Kreikan laitapuolustajat nousivat loppua kohden enemmän ja enemmän, jolloin toppariparia oli auttamassa lähinnä vain Tzivolis ennen kuin muut ehtivät alas.
Unohdin tätä kirjoittaessani kokonaan erikoistilanteet. Alkuun muistutuksena se, miten Kreikka hoiti erikoistilanteensa Unkaria vastaan ja sitten alamme vertailemaan toteutumaa Huuhkajia vastaan:
Fortounis antaa itseoikeutetusti Kreikan erikoistilanteet loistavan tekniikkansa ansiosta. Ihastuin häneen jo Viro-ottelussa. Kuten kuvasta näkyy, Kreikka nostaa boksiin viisi pelaajaa ja jättää yhden alueen ulkopuolelle. Viisi on melko tavanomainen lukumäärä, sillä muun muassa Chelsea tekee samoin. Kreikalta boksissa ovat Mitroglou, topparit Sokratis ja Manolas sekä pohjapelaajat Kourbelis ja taka-alueella oleva Zeca. Bakasetas kyttää rangaistusalueen rajalla.
Vastustajan vapaapotkuissa kreikkalaiset eivät epäröi laskea koko pakkaa alas. Fortounisia lukuun ottamatta muut yhdeksän kenttäpelaajaa ovat rangaistusalueen rajalla, joten helppoa maalintekeminen ei tule olemaan erikoistilanteissa Kreikkaa vastaan.
Kulmapotkuissakin Kreikalla on oman kuudentoista sisällä kahdeksan miestä aluepuolustamassa etualueella ja rangaistuspisteen alapuolella. Pelkas hoitaa etualueen irtopallot ja Fortounis on taas ainoana boksin ulkopuolella. Unkarikin on nostanut viisi miestä boksiin, mutta kolmen miehen alivoimalla on vaikea tehdä maalia.
Heti neljännellä minuutilla kiinnitin huomiota siihen, että Kreikka puolusti kulmapotkut eri tavalla kuin Unkaria vastaan.
Unkaria vastaan Kreikka aluepuolusti kahdeksalla miehellä rangaistuspisteen alapuolella ja etualueella. Fortounis oli ainoana oman boksin ulkopuolella. Suomea vastaan kuitenkin kuten kuvasta näkyy, Kreikka käytti miesvartiointia. Ainoa yhtäläisyys on se, että Fortounis on ainoana oman boksin ulkopuolella jälleen. Muutoin kuusi kreikkalaista on merkannut kuusi boksissa olevaa suomalaista. Lopuista kolmesta kaksi on etutolpalla ja Pelkas puolestaan haahuilee yksinään valmiina katkomaan matalan keskityksen etualueelle tarvittaessa.
Arajuuri viittelöi Lodille, että keskitä hänelle taka-alueelle.
Lod tekee työtä käskettyä ja on senteistä kiinni, että Arajuuri olisi yltänyt keskitykseen. Kreikan puolustavampi pohjapelaaja Tziolis numerolla kuusi hukkasi tilanteessa täysin miehensä, kun Arajuuri tuli tilanteeseen hyvällä vauhdilla eikä kulman lähtiessä ollut Tziolisin iholla, vaan metrin-pari hänestä irti, jolloin vaalea viikinki sai kerättyä vapaasti hyvän vauhdin.
Kreikkalaisten omissa kulmapotkuissa ei ollut mitään yllättävää Unkari-otteluun nähden. Fortounis antoi ne ja boksissa oli viisi pelaajaa eli Mitroglou, topparit ja pohjapelaajat. Rangaistusalueen rajalla kyttäsivät Bakasetas sekä Pelkas. Suomi puolusti Kreikan tavoin miesvartioinnilla ja lisäksi boksissa oli pari muuta pelaajaa oman viiden metrin viivan alapuolella. Rangaistusalueen rajalla puolestaan kaksi pelaajaa miesvartioi Pelkasin ja Bakasetasin.
Sivuvapaapotkut Kreikka puolusti samoin kuin Unkaria vastaan. Jälleen Fortounisia lukuun ottamatta muut yhdeksän pelaajaa ovat oman rangaistusalueen rajalla. Kahdeksan heistä on varsinaisessa linjassa ja Pelkas sitten hivenen ylempänä. Koska Kanerva assistentteineen oli varmasti scoutannut tämän, Huuhkajat nosti peräti seitsemän pelaajaa tavoittelemaan Lodin keskitystä Kreikan kahdeksaa vastaan. Uronen ja Raitala olivat ne, jotka jäivät usein alas varmistamaan oli sitten kyseessä kulma- tai vapaapotku.
