Historiaa liigajoukkueiden taloudesta

[Piippu-Virtanen]

FC Ilveksellä ei aikanaan 1990-luvulla mennyt etenkään vuosina 1994-1998 kovinkaan hyvin kaiken kaikkiaan taloudellisesti.

Useimmiten se oli tuolla aikavälillä ja ehkä jopa sitä ennenkin noin vuosina 1992-1993 Veikkausliigassa varsin pienen yleisbudjetin seura.

FC Ilveksellä oli vuosina 1994-1995 keskimäärin sellainen yleisbudjetti joka oli Veikkausliigan toiseksi, kolmanneksi tai neljänneksi pienin yleisbudjetti ja vuosina 1993-1996 näin esimerkiksi se kilpaili usein myös rajujen budjettimuutosten tai oikeustaistelujen vaivaaman FC TPS:n kanssa pienten yleisbudjettien seurojen maineesta ja kunniasta kyseenalaisestikin.

Vuodet 1996-1998 olivat FC Ilvekselle lopullisen vaikeaa aikaa tai siltä ainakin tuntui.

Vielä vuonna 1996 Veikkausliigassa sillä oli 2,6 miljoonaa markkaa yleisbudjetti, mutta myös 3,4 miljoonaa markkaa velkoja.

Mikäli velat olisi jostakin syystä voinut muuttaa tuloksi niin silloin Ilveksellä olisi ollut 6 miljoonaa markkaa yleisbudjetti ja se olisi ollut vain hyvä juttu Veikkausliigassa.

Näin ei tietenkään ollut.

Harmittavasti vuoden 1997 ja 1998 FC Ilveksen yleisbudjettia Ykkösen osalta ei löytynyt, mutta velat lienevät rasittaneen sen taloutta sielläkin paljon?

Tosin vuoden 1997 aikaan FC Ilves loi keskellä talousvaikeuksia viisaalla tavalla silti oman kakkosjoukkueensa josta tuli tietenkin sille hyvin pian tilapäisen pitkä edustusjoukkue kun FC Ilves meni fuusioitumaan ja lopettamaan tilapäisesti oman pääseuransa kotimaisessa jalkapallossa.

Vaikka keskellä talousvaikeuksia kakkosjoukkueen perustaminen söi Ykkösessäkin tarvittavia rahavaroja verraten paljon.

FC Ilveksen yleisbudjettia ei löytynyt, mutta velkoja sillä oli siinä vaiheessa vieläkin 1,4 miljoonaa markkaa.

2 miljoonaa markkaa maksettiin siis velkoja pois ja toinen näistä velanmaksumiljoonista oli peräisin erikoiselta tahdolta näin jalkapallopiireissä usein mainittuna.

Nimittäin mikäli en muista väärin niin itse hyvinkin tunnettu jääkiekkopiirien mies nimeltä Kalervo Kummola antoi miljoona markkaa FC Ilvekselle hyvän tahdon rahana velanmaksuun ja muu miljoona markkaa kerättiin suurin piirtein sieltä mistä saatiin ja jälleen sinniteltiin vähäisillä rahoilla.

Vuonna 1998 Ykkösessä se pelasi vähään aikaan tietenkin viimeisen suoran edustuskautensa ja harmittavasti tältäkään vuodelta ei löytynyt yleisbudjettia, mutta velkoja se kykeni vielä maksamaan pois 500 000 markkaa. Loppujen 900 000 markan osalta FC Ilves nosti kätensä pystyyn ja fuusioitui tietenkin myöskin talouttaan ainakin mitä ilmeisemmin useisiin 1990-luvun muihin vuosiin nähden alasajaneen TPV:n kanssa jolloin syntyi tietenkin Tampere United.

Velat seurasivat rasittamaan Tampere Unitedinkin taloutta fuusioseuran alkuvuosille.

[Piippu-Virtanen]

HJK:n vuoden 1984 ja 1985 SM-Sarjan yleisbudjetit ovat ainakin alustavasti selviytyneet pitkien etsintöjen jälkeen niiltä vuosilta puhuttaessa.

Tosin näistä on varmasti selvinnyt vain vuoden 1985 HJK:n yleisbudjetti kun taas vuoden 1984 HJK:n yleisbudjetti on valitettavasti vain sen pienin mahdollinen yleisbudjetti kauteen.

HJK:n osalta todellinen, lopullinen yleisbudjetti oli tietenkin mitä todennäköisimmin vuonna 1984 nyt alle tulevaa alustavaa yleisbudjettia suurempi koska pienimmät mahdolliset yleisbudjetit tuohon aikaan HJK:ssa laskettiin pääsylipputulojen yleissummista ja erotuksista kauteen ja vasta lopullisiin yleisbudjetteihin lisättiin muut sitä nostavat summat.

HJK:n pienin alustava yleisbudjetti tulee vuodelta 1984 ja varmistunut yleisbudjetti vuodelta 1985 nyt tähän alle:

1984: 2,776670 miljoonaa markkaa (Pienimmällä alustavallakin yleisbudjetilla kauteen HJK oli ainakin Suomen toiseksi rikkain jalkapalloseura ja sen edellä oli enintään Koparit jos ehkä sekään riippuen tietenkin siitä, että oliko Kopareilla Suomen suurin yleisbudjetti SM-Sarjassa vuonna 1983 vai vuonna 1984. Muussa tapauksessa HJK oli Suomen rikkain seura jo mahdollisesti vuonna 1984.)

1985: 5,297600,02 miljoonaa markkaa (Tällä yleisbudjetilla HJK oli vuotta 1984 todennäköisempi olemaan Suomen rikkain jalkapalloseura, mutta vieläkin ei aivan välttämättä koska Kopareilla sanottiin tuolloin olevan ehkä vielä ihan juuri ja juuri vähän isompi yleisbudjetti. Siinä tapauksessa Kopareilla olisi ollut varmaankin todennäköisimmin enintään 5,5 miljoonaa markkaa yleisbudjetti kuin esimerkiksi vuosien 1983-1984 aikainen 6 miljoonaa markkaa tai 7 miljoonaa markkaa. Muutoin Kopareilla oli jo vähemmän pelissä rahaa kauteen ylärajanaan noin 5 miljoonaa markkaa kauteen siihen mitä tulee yleisbudjettiin. Joka tapauksessa HJK oli kuitenkin toiseksi rikkain jalkapalloseura Suomessa vähintään koska seuraavaan viestiin menevän Hakan vuoden 1985 yleisbudjetti oli sitä pienempi.)

[Piippu-Virtanen]

Vuoden 1985 SM-Sarjan Hakan yleisbudjetti on myös lopullisesti selvinnyt ja se oli 4,544000,02 miljoonaa markkaa jolla se ainakin näillä näkymin oli Suomen kolmanneksi varakkain jalkapalloseura ja muutoin neljänneksi varakkain seura hyvin epätodennäköisesti mikäli FC Kuusysi olisi jostakin saanut vielä vähän enemmän rahaa omaan yleisbudjettiinsa sinä vuonna.

FC Kuusysin yleisbudjettia ei harmittavasti tuolta vuodelta ole selvinnyt ja muutenkin alkaa yhä huomattavankin todennäköisimmin näyttää siltä, että FC Kuusysi oli Suomen rikkain seura edes kerran SM-Sarjassa vain vuosina 1982-1983 ja 1987 ja näistä todennäköisimmin vain joko vuonna 1982 tai jopa vasta vuonna 1987 koska vuonna 1983 Koparit oli mitä todennäköisimmin Suomen rikkain jalkapalloseura.

Sinä vuonna kun milloin FC Kuusysi olisi ollut 1980-luvulla vähän aikaa Suomen rikkain seura niin silloin sillä olisi ollut yleisbudjetti 1,8 miljoonaa markkaa ja sinä vuonna kun se oli rikkain seura niin HJK:n, Hakan ja Kopareiden sanottiin viettävän säästövuotta ainakin mitä ilmeisimmin raskaiden europelien tai jonkun muun selittämättömän syyn vuoksi jolloin siis FC Kuusysi olisi juuri tilapäisesti tämän seikan takia ollut Suomen rikkain jalkapalloseura yhden vuoden ajan.

Vuosi 1982 saattaisi ehkä myös olla tämä vuosi, mutta tuolloin kuitenkin Kopareiden ja jopa KuPS:n sanottiin olleen Suomen rikkaimmat seurat vaikkakin se on hyvin riippuvaista siitä, että pistivätkö HJK ja Haka tuolloin lopullisesti todella monet miljoonat markat kehiin ja näistäkin kahdesta enemmän HJK ainakin vaikuttaisi olevan sellainen todella monen miljoonan markan ylittänyt seura jo aiemmin 1980-luvulla kuten myös aivan 1970-luvun lopulla vuosina 1977-1979 vaikka Hakakin myös nousi miljoonaseuraksi tuolloin vaikkakin useamman miljoonan markan yleisbudjetin seuraksi Hakalla kesti ilman muuta selvästi HJK:ta pidempään nousta muun muassa monien 1980-luvulla seuran menettämien rahakkaiden sponsorisopimusten takia.

Vuosi 1987 saattaisi ehkä olla se vuosi milloin FC Kuusysi ehkä oli rikkain seura kaiken jälkeen, mutta en ihan vielä löisi vetoa siitä.

Toki vuotta aiemmin vuonna 1986 oli paljon europelejä ja niistä tuli melkoisia jälkikulujakin joten ei se ihan mahdotonta ole, mutta ilman muuta asiasta paremmin tietävät tai muistavat voivat jotain lisätietoa tapaukseen laittaa.

[Piippu-Virtanen]

Toisaalta aiemmin viime vuoden loppupuolella löytämäni KuPS:n yleisbudjetitkin olisivat 1980-luvun lopulta puhuttaessa suurempia kuin tuo oletettava FC Kuusysin ainoan rahavuoden yleisbudjetti eli 1,8 miljoonaa markkaa jolloin sekin vie FC Kuusysin ainoan mahdollisen rahavuoden Suomessa vuotta 1987 aiempaan vuoteen tai muussa tapauksessa aiemmin lukemani erään Antti Muurisen haastattelussa miehen toteamat seikat FC Kuusysin rahavuodesta ja yleisbudjetista tuolloin oli valitettavasti huomattavan väärin muistettu ja aika alakanttiinkin.

Tietysti vielä yksi hyvin pieni joskin yhtä epätodennäköinen seikka olisi se, että Muurinen olisi sekoittanut haastattelussa yleisbudjetin ja pelaajabudjetin keskenään jolloin yleisbudjetti olisi ollut suurempi ja pelaajabudjetti olisi ollut tuo 1,8 miljoonaa markkaa.

Toki sekin olisi ollut päätä huimaavaa luokkaa SM-Sarjassa 1980-luvun aikana myös sen sarjan loppumetreilläkin.

[Piippu-Virtanen]

Vuonna 1988 tosiaan Lahden Reippaan sanottiin tuoksi vuodeksi tuplanneen yleisbudjettinsa.

Vaikka tarkkaa yleisbudjettia Reippaalle ei ole selvinnytkään niin sinä vuonna normaalit yleisbudjetit Hakan ja HJK:n uloslaskien olivat SM-Sarjassa 1-3 miljoonaa markkaa ja koska Reippaan yleisbudjetin sanottiin olleen tuon ajan normaali yleisbudjetti niin vuotta aiemmin vuonna 1987 sen yleisbudjetti SM-Sarjassa oli mitä todennäköisimmin 500 000-1,5 miljoonan markan luokkaa.

Voi tietenkin olla, että on ollut suurempikin tai jopa vähän pienempikin vaikka eihän Reipas tuolloin mikä köyhä seura ollutkaan.

Vaikkakin nk. Lahden Bingoskandaali olikin siitä tehdä köyhän seuran tai jopa konkurssiseuran.

[Piippu-Virtanen]

Oulun Tervareilla oli 2000-luvun loppupuolella Kolmosessa enimmäkseen todella pieniä yleisbudjetteja vuoteen.

Kaikkein köyhimmillään Tervarit olivat monta kertaa ehdolla olemaan jopa Suomen köyhin Kolmosen seura ja vaikka se ei sitä ainakaan tiettävästi ollut kertaakaan niin erittäin lähellä sen asemaa se oli ainakin ajoittain.

Pienimmät alustavat yleisbudjetit ennen kautta pyörivät 5000-10 000 euron luokassa ja toteutuneet yleisbudjetit olivat vuorostaan 16 000-20 000 euron luokkaa ja ehkä vielä vähän isommat kauteen.

Ei kuitenkaan enää paljoakaan.

FC YPA:n, FC OPA:n ja JIPPO:n yleisbudjettien sanottiin siihen verrattuna olevan useita kertoja tai 10-20 kertaa suurempia varsinkin kahden ensimmäisen mainitun seuran osalta ja JIPPO:lla sitten vieläkin enemmän tuolloin kun viime vuosien JIPPO ei olisi tietenkään yleisbudjetiltaan enää niin ylivoimaisen paljon yleisbudjetiltaan sitä suurempi.

[Piippu-Virtanen]

Vuonna 2009 Lapuan Virkiän yleisbudjetti Kolmosessa oli 35 000 euroa.

Sen sanottiin olevan menettelevä, mutta olisihan se aina voinut olla parempikin.

[Piippu-Virtanen]

Vuonna 1998 Veikkausliigan eräänlaiseksi keskikastin kuninkaaksi tai suuren rahan seuraksi heti kärkikolmikon eli FinnPa:n, HJK:n ja FC Hakan jälkeen sanottiin FF Jaroa.

FF Jaron sanottiin olleen tietenkin tuolloin 10 joukkueen Veikkausliigassa yleisbudjettinsa osalta sijoilla 4-6 mitä tuli rahakkuuteen, mutta pelaajabudjetin sanottiin olleen hyvin lähellä jo parhaita seuroja ja mikäli se ei ihan eniten pelaajilleen maksanutkaan niin sen ulkomaalaispalkat herättivät melkoista huomiota ja huolestuneisuutta tuhlailevuudesta.

Ja tämä kaikki siitä huolimatta, että Veikkausliigan palkat olivat tuolloinkin kovassa nousussa.

Vuosina 1994-1998 Veikkausliigassa ainakin tietääkseni 100 000 markan kausipalkka ei ollut enää niin tuntematonta kuin mitä se aiemmin oli ollut ja se oli etenkin ajanjakson loppua kohti kuten myös oikeastaan jo vuonna 1994 melko tavallista.

Vuonna 1998 kuitenkin FF Jaron rikkaimmat pelaajat ansaitsivat kuitenkin 960 000-1,2 miljoonaa markkaa vuoteen eli noin 80 000-100 000 markkaa pelkästään viikossa.

Juurikin se viikkopalkka herätti kohua ja paljonkin omana aikanaan.

Vuosipalkka ei sitten tietenkään enää niinkään kun vähitellen alkoi olla jo melko varakkaitakin pelaajia juurikin Veikkausliigassa tuohon aikaan.

Veikkausliigassa valitettavasti FF Jaron turhaksikin ajoittain sanottu avokätisyys toi lähtökohtaisesti FF Jarolle noiden rikkaidenkin rahamiesten tukemisen lisäksi muutenkin yli miljoonan markan pelaajapalkalliset tappiot kun myös kotimaiset pelaajat halusivat osansa ja katastrofina FinnPa:n tapaan oli putoaminen Ykköseen.

FinnPa:n tilanteeseen nähden Jaro sentään pystyi jatkamaan Ykkösessä jos ei aivan sarjan parhaalla niin ainakin eliittitasoa hiponeen 4 miljoonan markan yleisbudjetilla vuonna 1999.

Siihen tilanteeseen nähden Jaro ylitti kykynsä koska etenkin vuonna 1998 pahimman ulkomaalaispelaajien rahastuksen aikana Jaro velkaantui lyhytaikaisesti, keskimäärin 2-3 kuukauden aikana ja enintään 5 kuukauden mittaisella ajalla miljoonan markan verran lisää jo aiempiin velkoihinsa nähden.

Sitä tilannetta ei välttämättä ainakaan moni pienempi Veikkausliigan, Ykkösen ja puhumattakaan sitten Kakkosen seuroista ei olisi kestänyt tuohon aikaan suomalaisessa jalkapalloilussa ilman vakavia myöhempiä seurauksia.

[Piippu-Virtanen]

Vuonna 2005 AC Allianssille sattui ja tapahtui.

Kyseistä seuraa voisi tai on ainakin jossain määrin voitu nimittää 2000-luvun nk. Kopari-ketkujen seuraksi omalla tavallaan koska niin härskiä homma pahimmillaan oli.

Pienen legendan aseman saavuttaneen FC Hakalle kärsityn 0-8 tappion jälkeen yllättävänkin leväperäisenä ja pöyristyttävänä pidettiin myös olevinaan vähävaraisen seuran Suomen jalkapallon oloissa järkyttäviä pelkkiä pelaajasopimusten allekirjoitussopimuksen mukana tulevia bonusrahoja.

Verovilppiepäilyistä ja monista muistakin asioista epäillyn seuran pelkkä allekirjoitusbonus muun muassa eräille seuran mukana tulleille ja belgialaisille pelaajille oli uskomattomat 25 000 euroa ja mitä ilmeisimmin ihan pelaajaa kohti.

Tuon ajan normaalissa Veikkausliiga-seurassa tai Suomen oloissa muutenkaan ei yleensä maksettu mitään erillisiä allekirjoitusbonuksia ainakaan kotimaisille nimille.

Ellei sitten ollut totisesti ihan nimimies ja kun maksettiin niin se oli normaalisti ylärajaltaan noin 2000 euroa ja kaikkien aikojen isoimmat allekirjoitusbonukset (Pois lukien joitakin todella poskettoman suuruisia markka-ajan vastaavia allekirjoitusbonuksia Veikkausliigassa joko 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun ihan alussa ja ehkä vielä Futisliigan aikoina vuosina 1990-1991.) olivat pyörineet minkä tahansa 5000-10 000 euron välillä.

Ja siinäkin oli vielä ero tietenkin mahdollisesti ulkomaisten ja kotimaisten pelaajien välillä.

Tuo 25 000 euron allekirjoitusbonus vastasi todella hyvän, ylemmän huipputason tai jopa eliittitason kotimaisen pelaajan normaalia tuon ajan kuukausipalkkaa tai jonkun huonomman tason kotimaisen pelaajan, Ykköstä tai sitä alempia sarjoja normaalisti pelaavan entisen Veikkausliigan huippupelaajan/ alempien sarjojen ikämiehen joka otti tarpeen mukaan korvauksia silloin mikäli Veikkausliiga vielä veteraania riveihinsä tarvitsi tai Veikkausliigan juniorimiehen vuosipalkkaa ainakin Ari Martosen mukaan.

[Piippu-Virtanen]

Porissa Musan Salamien eli MuSan yleisbudjetteja 1990-luvun kahdelta viimeiseltä vuodelta tulee seuraavaksi tähän alle ja sulkuihin tulee jälleen myös sarjatason ja yleisbudjetin taustoitusta:

1998: 600 000 markkaa (MuSa pelasi tuolloin Kakkosta ja oli nousemassa Ykköseen vuodeksi 1999. Kakkosessa tämäkin yleisbudjetti kriittisimmillään oli jo vaikkapa vuosiin 1996-1997 verraten alakanttiin. Enintään sitä vielä jotenkin pystyi sanomaan edelleen kohtuulliseksi ja tietyin rajaehdoin myös, tyydyttäväksi kun Kakkosessakin alkoi pikkuhiljaa olla melkoisen varakkaitakin rahaseuroja.)

1999: 700 000 markkaa (MuSan yleisbudjetti vuoden 1999 Ykkösessä sinne Kakkosesta nousseena seurana 20 vuotta sitten oli ristiriitaisen menettelevä. Se alkoi olla Ykkösen koko ajan kasvavissa yleisbudjeteissa jo melko pientä luokkaa.

Mikäli se ei sitä olisi ollut niin sillä ei voinut ainakaan sen hetken näkemyksen mukaan enää kauan kilpailla kilpailukykyisesti ja paremman menestyksen osalta alustavasti tilanne ei sillä yleisbudjetilla näyttänyt hyvältä.

Nokian Pyryn sanottiin tuolla kaudella Ykkösessä omalla 800 000 markan yleisbudjetilla MuSan kilpailijana olleen rikkain sellainen seura Ykkösessä jolla ei ollut heittää miljoonaa markkaa peliin. MuSa ja porilaiset olisi ehdottomasti tarvinnut Nokian Pyryn aseman markkamäärissä jotta sillä ainakin alustavasti olisi ollut saumaa parempaan. Useiden miljoonan markan tai jopa useita miljoonia markkoja omanneiden Ykkösen suurseurojen puristuksessa MuSalla tuntui alustavasti olevan erittäin tukalat oltavat.)

[Piippu-Virtanen]

GBK:n yleisbudjetti vuonna 2008 Kakkosessa oli monien mielestä verratenkin suuri siihen sarjaan.

Siltikään GBK:ssa ei hirvittävästi palkkaa maksettu pelaajille.

Ja jos maksettiin niin palkkojen sanottiin usein olleen edellistenkin vuosien tapaan varsin myöhässä ja pienikokoisia.

GBK:n yleisbudjetti Kakkosessa kyseisenä vuotena oli 220 000 euroa.

[Piippu-Virtanen]

Kaustisen Pohjan-Veikot eli KPV, KP-V, K-PV tai Kaustisen PV joka joskus on mennyt harmittavasti sekaisin myös ylemmän ja selkeästi tunnetumman Kokkolan Palloveikkojen eli myöskin KPV:n kanssa oli omanlaisensa mielenkiintoinen jalkapallon pienseura Suomessa 2000-luvun alkupuolen lopussa.

Kuitenkin tämä alempi KPV Kaustisista pelasi vuosina 2008-2009 Kolmosta.

Kolmosen yleisbudjetit olivat ensin mainittuna vuotena sillä köyhimmästä päästä eli hädin tuskin oli 17 000 euroakaan yleisbudjetti, mutta vuonna 2009 sillä Kolmosessa oli sentään jo 25 000 euroa ja olisi ollut suurempikin yleisbudjetti ilman nousseita matkakuluja.

Kaustisen Pohjan-Veikkojen tai Kaustisen KPV:n osalta puhuttaessa huvittuneesti lausutusta teoreettisesta sarjanoususta vuodeksi 2010 Kakkoseen ei voitu haaveilla mitenkään.

Kun haaveiltiin niin muun muassa reilusti yli 10 000 euroa olisi pitänyt löytyä jo pelkästään nousulohkossa pelaamisen matkakuluihin ja puhumattakaan kokonaisvaltaisesti pelaajille olisi mitä todennäköisimmän palkattomuuden jatkuessa kuitenkin pitänyt miettiä jo ainakin edes jotenkin kilpailukykyisten kulukorvausten maksun miettimistä ja yleensäkin paljon enemmän taloudellisia tukijoita olisi ollut pakko saada Kakkoseen.

[Piippu-Virtanen]

Viialan Peli-Veikot tai myös satunnaisesti Viialan Pallo-Veikot eli ViiPV oli vuonna 1972 4. Divisioonassa/4-divisioonassa liikkeellä oman aikakautensa budjetilla kun raha tunnetusti oli pientä tuolloin suomalaisessa jalkapalloilussa oikeastaan aina itse Pääsarjaakin myöten.

ViiPV:n yleisbudjetti oli 8260 markkaa.

20 vuotta myöhemmin, vuonna 1992 ViiPV:n yleisbudjetti tuolloin 3. Divisioonaan/3-divisioonaan nousseena seurana oli 121 000 markkaa.

ViiPV:n menestystä pidettiin melko yllätyksenä vaikkakin se 3. Divisioonassa/3-divisioonassa alkukauden potentiaalista huolimatta olikin melko hyvää keskikastia eikä mitään putoamista vastaan taistellut pikkuseura.

Mikäli jostakin uskomattomasta syystä ViiPV olisi noussut vuodeksi 1993 kaikkien aikojen viimeiseen 2. Divisioonaan/2-divisioonaan ja sen kaudelle niin seuran johtajien mielestä siltikin sarjapaikasta luopuminen saattoi olla todellinen uhka koska kaikki kustannukset kaikilla aloilla uhkasivat jopa Suomen Lamasta huolimattakin kasvaa liian suureksi.

Toisaalta taas moneen muuhun 3. Divisioonan/3-divisioonan seuran voivotteluihin nähden ViiPV:n pomot näkivät Suomen Laman jopa mahdollisuutena kuin uhkana koska ennen Suomen Laman tuloa 1990-luvun alussa vaikutti siltä, että rahavirrat alkaisivat nousta liikaa 3. Divisioonassa/3-divisioonassa suhteessa 4. Divisioonan/4-divisionaan ja silloin ViiPV olisi saattanut luopua 3. Divisioonan/3-divisioonan sarjapaikasta vuodeksi 1992 mikäli yleiskustannukset eivät olisikaan menneet laskusuuntaan päin keskimäärin kuten menivät.

Olen tässä viime päivinä etsinyt ViiPV:n tai seuran osalta satunnaisesti aina seuran alusta eli vuodesta 1957 lähtien kaikkiaan ja juurikin vuodesta 1994 lähtien FC ViiPV:n osalta sen joiltakin vuosilta yleisbudjettien tietoja ja ViiPV tosiaan oli melkoinen seura jonka kultakautta oli 1970-luku useine erittäin niukkoineen jäämisineen kuten myös vuonna 1969 aina 3. Divisioonaan/3-divisioonaan vaikka pelitaso tuntui riittävän 2. Divisioonaan/2-divisioonaan selvästikin ja ehkä aivan parhaimmillaan myös 1. Divisioonaan/1-divisioonaan asiaa olisi ollut.

Toisaalta niin 1. Divisioonan/1-divisioonan kuin myös SM-Sarjan/Mestaruussarjan ja 1980-luvulla SM-Sarjan kanssa olisi voinut käydä niinkin huonosti, että sinne ei olisi päästy kun raha tuntui estävän mahdollisen osallistumisen niihin sarjoihin joskin kultakaudellaan vain taivas olisi varmasti ollut rajana.

Viimeinen todellinen mahdollisuus ylempiin sarjoihin oikeastaan ennen vuoden 1997 Kolmosta olisi ollut 3. Divisioonan/3-divisioonan kausi 1979 jolloin kyseinen seura johti alustavan ylivoimaisesti kesätauolla menettäkseen viime hetkellä koko sarjanousunsa kaikkiaan kuuteen syyskauden tappioon joista neljä tuli tietenkin aivan heti perään kun pelejä jatkettiin kesätauon jälkeen. Äärimmäisen noloa oli myös vuoden 1980 suora romahdus toki myöhemmin kesken kauden sentään ryhdistäytyneenä kaudeksi 1981 4. Divisioonaan/4-divisioonaan.

Vuonna 1980 kun piti tuolloin lopullisesti ottaa se 2. Divisioonan/2-divisioonan paikka kaudeksi 1981 tai olla taas kerran erittäin ärsyttävästi toinen.

Useimmiten ihan huippuaikoinaan ViiPV oli usein kalkkiviivoille asti kiinni myös Divisioonien Nousuottelussa tai myös Divisioonien Uusintaottelun nimellä kulkeneeseen sarjanousua tai sarjoissa pysymistä määrittelevissä erikoisotteluissa ja joskus kolmostilallaan tietenkin takakautta kiinni sarjanousussa kun olisi pelattu ennen varsinaista oletettavaa sarjanousijaa vastaan peli tietenkin sarjassa toisena olleen joukkueen kanssa tai sitten koko alemman sarjatason mahdollinen kärkikolmikko ViiPV mukaan lukien olisivat pelanneet pikaisen piensarjan josta sitten olisi yksi jäänyt ja sen jälkeen loput kaksi erikseen olisivat pelanneet oman nousua tai jäämistä määrittelevän erikoisottelunsa.

Ja muutoin tietenkin mahdollisia olivat erilliset nousukarsinnat määrittelemättä sarjan omaa keskinäistä tilannetta jolloin ViiPV:llä oli mahdollisuutensa kauan.

Ja se kaikki tietenkin ennen jämähdystä 4. Divisioonan/4-divisioonan sarjatasolle ja myöhemmin vain satunnaisia nousuja 3. Divisioonan/3-divisioonan sarjatasolle saakka eräänlaiseksi hissijoukkueeksi jonka liike jatkui myös ennen pitkää uudessa Kolmosessa ja Nelosessakin.

Ennen vuoden 1979 menestystä vuoden 1977 nousumahdollisuus oli menetetty 3. Divisioonassa/3-divisioonassa muutamaan krooniseen pahan paikkan tappioon ja vuoden 1978 nousumahdollisuus menetettiin Viialan seudun lehtienkin mukaan nk. Hurri-tyyliseen varmisteluluonteeseen pelata kroonisesti koko ajan tasapelejä.

Vaikka eihän aina syy ollut vain peliotteissa vaan jos maaleja ei tullut niin niitä ei vain tullut.

Ja ei vuoden 1978 nousumahdollisuuden menettäminen toki ollut lähimainkaan jatkuvien tasapelien takia niin paha juttu kuin vaikkapa vuoden 1977 muutaman kroonisen pahan paikan tappio josta ei tietenkään pisteitä tullut.

Vuosina 1969 ja 1971 ViiPV jäi myös sarjanoususta vuonna 1970 Maakuntasarjasta 3. Divisioonaksi/3-divisioonaan muuttuneeseen sarjaan ja myös vuodeksi 1972 4. Divisioonasta/4-divisioonasta 3. Divisioonaan/3-divisioonaan jäi sekin vain katkeran pisteen-parin pisteen ja hävityn Noususta Pelatun Uusintaottelun vuoksi.

Joka tapauksessa laitan tähän nyt noita ViiPV:n budjetteja eri vuosilta ja vuosikymmeniltä joista tulee nyt kolme uutta vuotta lisää aiempaa vuotta ja lisäksi tulee sarjataustoitusta ja muuta taustaa joiltakin muilta vuosilta jossa ei yleisbudjettia varsinaisesti ole mukana tai suomalaisen jalkapallon muuta ilmiötä ilmi:

Viialan Peli-Veikkojen tai Viialan Pallo-Veikkojen eli ViiPV:n yleisbudjetit vuosilta 1962, 1964, 1967, 1972, 1976-1978, 1984-1989 ja 1992

1962: 405 markkaa (ViiPV pelasi tuolloin Piirisarjain Perussarjaa, Piirisarja 3:sta tai Piirisarjan Suurkolmoslohkoa joka tuolloin oli Suomen toiseksi matalin sarjataso. Tätä aiemmilta vuosilta eli vuosilta 1957-1961 seuran pelatessa niin tässä sarjatasossa kun vielä kaikkein alimmalla sarjatasolla eli Piirisarjain Aloitussarjassa, Piirisarja 4:ssä tai Piirisarjan Suurneloslohkossa vuosina 1957-1958 vuosista 1959-1962 poiketen ei yleisbudjettia kerrottu, mutta käytännössä sen sanottiin olleen hyvin olematon ja tämä oli niiden vuosien tapaan myös viimeinen vuosi jolloin ViiPV oli harkinnut toimintansa ajamista kroonisen rahapulan takia alas kokonaan koska tukea ei vain löytynyt mistään ja samana vuonna lopultakin käyntiin pistetty seuran jääkiekkotoiminta Jääkiekon Perussarjassa tuntui syövän rahavarat kokonaan.

 Jääkiekkoa ViiPV ja 1960-luvun aikana aina 1970-luvun alkuun asti vaihtoehtoisena nimenään myös Pe-Ve/PeVe tai Viialan PeVe erotuksena näin jalkapallon puoleen verratessa harjoitti aina vuodet 1962-1970 ja parhaimmillaan seura nousi aina Maakuntasarjaan asti ja huonoimmillaan se pelasi ennen jääkiekossa lopettamistaan jääkiekon lääninsarjoja, piirisarjoja ja aluesarjoja joissa sen sarjatoiminta ei tietenkään ollut varsinaisen virallista. )

1964: 3150 markkaa (ViiPV pelasi tuolloin Alempaa Piirisarjaa, Piirisarja 2:sta ja Piirisarjan Suurkakkoslohkoa ensimmäistä kertaa. Varsinaista yleisbudjettia oli varsin hankala löytää aluksi, mutta lopulta se löytyi kun muun muassa keskimääräisen ottelumatkan enimmäishinta sai olla tuolloin enintään 45 markkaa seuralle ilman sarjatasoa alemmaksi tippumista mitä seura ei ehdottomasti halunnut tehdä.)

1967: 3400 markkaa (ViiPV pelasi tuolloin Alempaa Piirisarjaa, Piirisarja 2:sta ja Piirisarjan Suurkakkoslohkoa viimeistä kertaa. Sen piti tietenkin nousta Jalkapallon Ylempi Piirisarjaan, Piirisarja 1:een, Piirisarjan Suurykköslohkoon tai Piirisarjan Lohkosarjaan, mutta uskomattomat määrät peruutuksia ja erinäisiä huomattavasti sitä korkeammilta sarjatasoilta tapahtuneita luovutuksia jättivät varsinkin vuodeksi 1968 Suomen Palloliiton erittäin ongelmalliseen asemaan.

Lopulta määrättiin eräänlainen Piirisarjain Vapaapaikkojen Karsinta Aluesarjaan kun tätä ennen kaikkien mahdollistenkin normaalien Vapaapaikkojenkin myöntämisen jälkeen ei vieläkään löytynyt esimerkiksi uskomattomasti Jalkapallon Aluesarjaan tarpeeksi joukkueita juuri sille vuodelle.

Osittain Piirisarjain Vapaapaikkojen Karsinta Aluesarjaan päätettiin järjestää siksi koska liian monta Piirisarjan, Perussarjan, Piirisarjan Mestaruussarjan ja Piirisarjan Mestaruussarjan Karsinnan ja Piirisarjan Mestaruussarjan Putoamissarjan voittajaa olivat reservijoukkueita joiden ei enää ollut mahdollista tuolloin nousta sarjapaikkoja ylemmäs.

Yhdessä ViiPV:n kanssa uskomattomassa mahdollisuudessa päästä etukäteen monen sarjapaikan ylihypyllä, monta vuotta säästäen ja ennen kaikkea suoraan päästä Aluesarjaan ja siinä kiinni olivat ViiPV:n lisäksi kaksi muuta viime hetken ylimääräisen Vapaapaikan saanutta seuraa ja ne olivat Pispalan Tarmo ja Lielahden Kipinä. ViiPV nousi lopulta tämän erikoisen karsinnan voittajaksi.

Kun vielä Palloliiton ja Aluesarjan kaikkien muiden seurojen suostumus asialle saatiin niin ViiPV nousi melkoisen historiallisesti sitten vuodeksi 1968 Aluesarjaan.)

1972: 8260 markkaa (ViiPV tietenkin voitti tuolloin 4. Divisioonan/4-divisioonan ja nousi vuodeksi 1973 3. Divisioonaan/3-divisioonaan. Tätä ennen se ei ollut koskaan ollut niin korkealla sarjatasolla ja se oli vuodesta 1968 asti pelannut 4. Divisioonaa/4-divisioonaa ja sitä edeltänyttä sarjaa ja tietenkin se oli noussut 15 vuoden aikana seuran perustamisesta eli vuodesta 1957 asti hyvinkin alhaiselta sarjatasoilta sinne saakka käytännössä välillä olemalla oman sarjalohkonsa ja jopa sarjansa ainoa edes jotenkin jalkapalloa järkevästi edustanut joukkue kun monet sen vastustajat tuntuivat olevan täysiä puulaakijoukkueita ja vähän myöhemmätkin varsin amatöörihenkisiä joukkueita.

ViiPV:llä oli tuona kyseisenä vuotena eli 1972 3400 markkaa matkakulut otteluissa vuoteen jotka söivät siltä väistämättä yleisbudjettia. Vuotta aiempaa eli vuoden 1971 yleisbudjettia en löytänyt, mutta tuolloin matkakulut olivat sinä vuonna 4500 markkaa. Pelkät matkakulut vastasivat seuran vuoden 1967 yleisbudjettia.)

Vuosien 1973-1975 yleisbudjetteja en löytänyt, mutta vuosien 1973 ja 1974 matkakulut löysin 3. Divisioonasta/3-divisioonasta ja näistä ensimmäisenä vuotena ne olivat 5000 markkaa ja jälkimmäisenä vuotena peräti jo 14 000 markkaa kun ViiPV olisi halunnut niiden olevan vain korkeintaan 12 000 markkaa. Matkakulut todella olivat nousussa ja ViiPV olikin joutua monesti luopumaan välillä vuosien ja vuosikymmenten varrella joskus jopa sarjapaikastaan kun rahaa ei tuntunut riittävän aina järkevästi edes matkakuluihin.

1976: 39 000 markkaa (ViiPV pelasi tuolloin 3. Divisioonaa/3-divisioonaa missä se pysyi aina vuoteen 1980 asti ennen dramaattista putoamistaan 4. Divisioonaan/4-divisioonaan.)

1977: 40 500 markkaa

1978: 50 000 markkaa (Alun perin niin vuodelle 1978 kuin vuodelle 1977 seuran juhlavuodelle puhuttaessa kaavailtiin ensi kerran jopa 100 000 markan yleisbudjettia ja senkin ylittämistä, mutta matkakulujen kasvu söi sen hankkeen hyvin nopeasti.)

Vuosilta 1979-1983 en valitettavasti onnistunut löytämään yleisbudjetteja, mutta ne kasvoivat kaikessa hiljaisuudessa myös niiden vuosien aikana niin 3. Divisioonassa/3-divisioonassa kuten myös vuosina 1981-1983 4. Divisioonassa/4-divisioonassa.

1984: 70 000 markkaa (ViiPV pelasi tuolloin 4. Divisioonaa/4-divisioonassa.)

1985: 80 000 markkaa (ViiPV pelasi tuolloin 4. Divisioonaa/4-divisioonaa voittaen vihdoin ja viimein sen mikä olisi pitänyt voittaa jo vuonna 1981 eli 4. Divisioonan/4-divisioonan ja nousta jo tuolloin takaisin vuodeksi 1982 3. Divisioonaan/3-divisioonaan, mutta vasta vuodeksi 1986 se siirto toteutui. Jälleen niin budjettikulut kuin myös matkakulujen jatkuva nousu tuntuivat raastavan ViiPV:n seurajohtoa.

Lisäksi mielenkiintoista oli se, että suurin piirtein noina vuosina eli 1985-1986, muutoin 1980-luvulla ja ehkä ihan enintään ihan 1970-luvun lopussa 2. Divisioonassa/2-divisioonassa oli alettu joillekin kaikkein parhaimmille pelaajille joissakin kaikkein varakkaimmissa seuroissa palkkaa mitä pidettiin ennen kuulumattomana kun tuohon aikaan jo SM-Sarjan ja 1. Divisioonan/1-divisioonankaan aikaan ei paljon palkkoja hirveän suurina maksettu.

ViiPV:n seurapomojen mukaan mikäli 2. Divisioonaan/2-divisioonaan nousu toteutuisi niin 20 000 markkaa olisi mahdollisesti palkkaa maksavaksi seuraksi siirryttäessä äärimmäinen yläraja ja jonkin verran sitten enemmänkin mikäli ViiPV olisi aivan välttämättä halunnut käyttää korkeampien divarien joukkueiden lainapelaajia joukkueessaan joille olisi sitten tietenkin maksettu siihen päälle erillinen vaivanpalkka.

Toki kaikkiaan ViiPV seurana muutoin oli jo maksanut pelaajilleen kulukorvauksia 3. Divisioonan/3-divisioonan aikoina ja näillä näkymin jatkoi samaa ollessaan myös 4. Divisioonassa/4-divisioonassa.)

1986: 110 000 markkaa (ViiPV pelasi 3. Divisioonaa/3-divisioonaa ennätysbudjetilla kun ensi kertaa vihdoin ja viimein ylitettiin 100 000 markkaa joka aiemmin ehkä saatettiin ylittää tai oltiin erittäin lähellä ylittää vain vuosina 1979-1980 samalla sarjatasolla ja jota edes harkittiin vuosina 1977-1978 myöskin samalla sarjatasolla. ViiPV ei maksanut palkkaa pelaajilleen, mutta kulukorvauksia seura kattoi 30 000 markkaa vuonna 1986 ja lisäksi tietyin ehdoin oli valmis maksamaan 30-vuotisjuhliensa kunniaksi vuonna 1987 korotettuja kulukorvauksia.

Edelleen tuohon aikaan 2. Divisioonan/2-divisioonan tasolla jotkut palkkaa saavat pelaajat kuohuttivat edelleen tavallaan kotimaista jalkapalloa ja monilla ViiPV:n kilpailevilla saman tason huippuseuroilla olikin noussut kysymykseksi, että maksaako palkkaa vai ei pelaajistolleen mahdollisessa nousussa 2. Divisioonaan/2-divisioonaan.)

1987: 120 000 markkaa (ViiPV pelasi 3. Divisioonassa/3-divisioonassa ennätysbudjetilla juhlavuotensa kunniaksi tippuen siitä sitten jälleen takaisin 4. Divisioonaan/4-divisioonaan. Pelaajille maksettiin juhlavuoden kunniaksi korotettuja kulukorvauksia, mutta tarkkaa määrää ei harmittavasti löytynyt.)

1988: 113 000 markkaa (ViiPV pelasi 4. Divisioonassa/4-divisioonassa yllättävänkin samanlaisella yleisbudjetilla kuin mihin oli kyennyt panostamaan jo 3. Divisioonassa/3-divisioonassa. ViiPV:n osalta huvittavinta oli myös se, että mikäli se olisi tuon ajan leikkisän sananlaskun mukaan saanut miljoona markkaa SM-Sarjan seurojen tapaan käyttää kauteen niin se olisi mullistanut koko ViiPV:n toiminnan ehdottomasti.

Tuohon aikaan monet SM-Sarjan seuratkin mitkä sellaisen ylimääräisen miljoona markkaa jostakin olisivat saaneet niin esimerkiksi MP:n eli Mikkelin Palloilijat ehdottomasti lupasivat korottaa kyseisen seuran SM-Sarjan parhaiten maksavaksi seuraksi sillä rahalla kun taas FC Kuusysi näin esimerkiksi olisi pistänyt sen miljoona markkaa enemmän junioriseuran toimintaan tai vaikkapa muutoin yleishyödylliseen seuratoimintaan esimerkiksi seuratoimintaan muutoin tai erityisesti vaikkapa uuden pallokentän tai stadionin rakennushankkeeseen mikäli sellaiseen haluttaisiin ryhtyä.)

1989: 112 000 markkaa (ViiPV pelasi 4. Divisioonassa/4-divisioonassa ja se jatkoi pelaamista sillä sarjatasolla lopulta aina vuoteen 1991 asti.)

Vuoden 1990 yleisbudjettia ei harmittavasti ViiPV:n osalta löytynyt mistään, mutta mielenkiintoisena piirteenä ViiPV menetti tuon ajan budjetin osalta 65 % sitä vastaavan summan koska vuodeksi 1990 ja yleensäkin Suomessa 1990-luvun alusta alkaen verottaja hieman muutti käytäntöjään joidenkin seurojen varainhankintatavoissa tuon ajan kaikkien aikojen tiukimmaksi.

Sen seurauksena ViiPV menetti muun muassa viikonlopun ilmaislehtien tai kaupallisten pienseurapainatteiden lehtimyyntituloja valtavan määrän kun enää ei saanut jakaa kyseisiä lehtiä samalla tavalla kuin mitä aina vuoteen 1989 asti oli saanut Suomessa jakaa.

Lisäksi vuoden 1990 ViiPV:n yleisbudjetti olisi ollut 4. Divisioonassa/4-divisioonassa sama sinä vuonna kuin mitä esimerkiksi tuon ajan ja etenkin erikoisimman tuon vuoden kohupuheenaiheen eli suomalaisten YK-Rauhanturvaajien verohyödyllinen tai verohyödytön autoetu vuotta kohti oli.

Tuohon aikaan kun tosiaan rauhanturvatehtäviä varten käytettävien muun autoedun kun sai tosiaan verottomana ja se minkä hintainen sitten tuo mainittu verohyödyllinen tai verohyödytön osuus oli niin se olisi ollut sama kuin vuoden 1990 ViiPV:n yleisbudjetti.

1992: 121 000 markkaa (Tämä oli tonnilla isompi yleisbudjetti kuin mitä oli ollut vuonna 1987 samassa sarjassa eli 3. Divisioonassa/3-divisioonassa tuolloisten seuran 30-vuotisjuhlien kunniaksi ja tällä kertaa tuon vuoden yleisbudjetti oli sitten seuran 35-vuotisjuhlien kunniaksi. Tällä kertaa ei myös pudottu.)

Vuosien 1993-2000 ajalle en harmittavasti löytänyt yleisbudjetteja joskin kaikkien aikojen viimeisessä 3. Divisioonassa/3-divisioonassa yleisbudjetti alustavasti sieltä pudonneelta ViiPV:ltä oli niinkin pieni kuin 60 500 markkaa ja putoaminenhan sillä tuli heittämällä alun pyristelyä huomioimatta siinä sarjassa. Tavoite kun oli olla vuonna 1994 alun perin uunituoreessa Kolmosessa.

Vuonna 1994 oltiin sen sijaan sitten uunituoreessa Nelosessa eikä noustu heti vaan vasta vuonna 1995 noustiin vuodeksi 1996 ensi kerran uuteen Kolmoseen joka tietenkin oli muuttunut vuonna 1994 tuon vuoden Suomen jalkapallouudistuksessa tuoksi sarjaksi jossa entiset eri divisioonat nimettiin Ykköseksi, Kakkoseksi, Kolmoseksi, Neloseksi, Viitoseksi, Kuutoseksi ja Seiskaksi ammattimaisten tai edes jotenkin uskottavien sarjatasojen osalta.

Vuonna 1996 Kolmosessa ViiPV oli luopua sarjapaikasta ja yhdistyä Toijalan Pallon kanssa, mutta lopulta FC Avanti-hankkeesta yhteisenä Kolmosen suurseurana ei tullut mitään. Mahdollisesti yhtä mahdollinen FC Avanti olisi saattanut päästä myös Kakkoseen tai olisi aloittanut myös mahdollisesti riittämättömän rahoituksen takia sarjatasoa alempana vuonna 1997 Nelosesta. Siten hankkeen romahdettua ViiPV jäi Kolmoseen vuodeksi 1997.

Vuonna 1997 ViiPV oli vajaaseen 20 vuoteen elämänsä vedossa 40-vuotisjuhliensa kunniaksi ja melkein myös nousi vuodeksi 1998 Kakkoseen ensi kertaa, mutta aivan ei puhti riittänyt ja sarjassa se oli kolmas.

Sitten tapahtuikin monia Viialan alueen jalkapalloystäviä kuohuttanut ratkaisu kun Toijalan Pallo nousi Kakkoseen tai ainakin keskittyi Kakkosen nousutavoitteluun entistä tarkemmin sanoen tosin irti omia pelaajiaan jolloin sitten samaan aikaan myös hyvin tiedettyjen ViiPV:n talousvaikeuksien kanssa irtisanoutui siitä seurasta paljon pelaajia.

He taas muodostivat oman erillisen ja hieman neuvoteltujen päätösten ulkopuolelta oman suurseurahankkeensa eli Akaan Jalkapalloklubin eli AJK:n joka jäi onnettomaksi yhden kauden viritelmäksi ja seura lakkautettiin jo vuoden 1998 päätteeksi.

Toijalan Pallokin kärsi myöhemmin tippuen kai osin tämän sekoilun myötä Kolmoseen ja joutui myös jossakin välin ajamaan toimintaansa alas Viitoseen saakka ennen kuin sitten taas hieman sai puhtia ja nousten suurin piirtein olemaan sellainen Kakkosen tai Kolmosen seura.

ViiPV teki tässä vaiheessa etenkin jälkiviisaasti sanottuna emävirheen luopuessaan Kolmosen sarjapaikastaan ja aloittaessaan toimintaansa hieman alasajaneena Viitosesta vuonna 1998 josta se tosin nousi pikavauhtia Neloseen vuodeksi 1999 ja myös Kolmoseen jo vuoteen 2001 mennessä takaisin.

ViiPV:llä oli myös kakkosjoukkue ja peräti kolmosjoukkuekin eli ViiPV/2 ja ViiPV/3 joista käytettiin myös nimityksiä FC ViiPV ja FC ViiPV/2 silloin kun käytettiin vain pelkkää ViiPV:n nimeä ja sitten emoseuran käyttäessä nimitystä FC ViiPV käytettiin niistä sitten tietenkin nimityksiä FC ViiPV/1 ja FC ViiPV/2.

Näistä alemmista joukkueista puhuttuna ViiPV/2, FC ViiPV tai FC ViiPV/1 hieman esitystilanteen mukaan pelasi parhaimmillaan Viitosta ja ehkä myös Nelostakin 1990-luvun ihan lopussa tai 2000-luvun alkuvuosina.

Melkoinen seura tosiaan tuokin Viialasta joka vähän paremmalla onnella tosiaan olisi voinut pelata hyvinkin korkealla kotimaisen jalkapalloilun tasolla.

Erillisen kotimaisen menestyksen lisäksi varmaan suurin ViiPV:n saavutus lienee ollut tuolloisen Länsi-Saksan neljännen sarjatason Tusen TSV:n (Saattoi olla myös Tusem TSV kun en ihan varmaksi mene sanomaan.) kanssa 3-3 tasapelin pelaaminen vuonna 1975 kauden ulkopuolisena seurajoukkuepelinä kun tuon kyseisen saksalaisvierailijan piti niin alustavasti voittaa ViiPV kuulemma 10-0 tasolla ja olla monille SM-Sarjan/Mestaruussarjan tai välittömän kahden kotimaisen divisioonamme tason joukkueillekin jo hyvin selvä selättäjä niille.

Muutoin lähinnä erilaisten alempien sarjojen osalta tuon Viitosen, Kuutosen ja Seiskan edeltäjien eli 5. Divisioonan/5-divisioonan, 6. Divisioonan/6-divisioonan ja 7. Divisioonan/7-divisioonan lopullinen nimeäminen niiksi näyttää tulleen jopa reilustikin vuoden 1976 jälkeen Suomessa.

Lopullisen varmasti vasta vuosina 1985-1987 alettiin näyttää noista kyseisistä sarjoista noita nimiä ja niitä sitten käytettiin ennen vuoden 1994 jalkapallon sarjauudistusta Suomessa.

[Piippu-Virtanen]

Viime vuosina ainakin näillä näkymin Turusta kotoisin oleva ÅCF on viime vuosina ollut heti Neloseen noustuaan liikkeellä keskimäärin 14 000-16 000 euron yleisbudjetilla kausittain.

Parhaimpana vuotena sen on sanottu olleen parhaimmillaan jopa 30 000 euroa, mutta toisaalta joidenkin mielestä siihen ja sellaiseen yleisbudjettiin on mahdollisesti laskettu mukaan kenties jo tämän saman seuran kakkosjoukkueen yleisbudjetti ja jos ei sitä niin siinä tapauksessa sitten matkakulut päälle.

Joidenkin mielestä ehkä hyväksyttävämpi yleisbudjetin kattosumma Nelosessa on ollut noin hieman yli 20 000 euroa seuran toiminnan alkaessa kehittyä tehokkaammaksi.

Vitosessa saman seuran huhuttiin olevan parhaimmillaan liikkeellä 14 000 euron yleisbudjetilla kun muuten oltiin kattosumman osalta noin 10 000 eurossa tai sen alapuolella eli suurin piirtein 5000-8000 euron yleisbudjetilla joskin se alkaisi ehkä enemmän mennä jo Kutosen yleisbudjetiksi kenties. Tosin erot Kutosen, Vitosen ja yllättävänkin monen Nelosen seuran yleisbudjetin välillä eivät paljoakaan eroa toisistaan.

Ainakaan silloin jos ei ole tukijoita ja eletään todella talkoohengessä.

Kolmonen sitten onkin jo eri asia vaikkakin parhaimmillaan tähän asti ÅCF:llä olisi ollut ainakin suurimman sanotun yleisbudjetin vuotena olleen mahdollisuudet sinne nousta mikäli tilaisuus ja pelit olisivat onnistuneet sinne asti.

Ja myös ehkä ihan pärjätä siellä.

Sen sijaan normaalin yleisbudjetin osalta Kolmonen saattaisi kerta kaikkiaan olla sille liikaa kun ei vain välttämättä oikein pystyisi siellä pysymään saatikka sitten välttämättä takaamaan nousua ainakaan yhtään enää sen korkeammalle.

ÅCF:n kakkosjoukkueesta ei paljoakaan sen yleisbudjetista ole ollut tietoja, mutta mitä ilmeisimmin noin kolmanneksella tai puolella itse varsinaisen ÅCF:n yleisbudjetista mennään kaudessa sen omalla sarjatasolla.

[Piippu-Virtanen]

PU-62 eli Porrassalmen Urheilijat-62 viettivät vuonna 1982 20-vuotisjuhliaan.

Sillä oli tuolloin kaikkien aikojen yleisbudjetti joka olisi voinut olla tuntuvasti suurempikin ilman joukkueen alkuperäisen, vuoden 1979 syksyllä hankitun joukkuebussin suurkorjausta ja myös uuden joukkuebussin hankintaa joka hankittiin juurikin juhlavuodeksi seuralle.

Silti kaikkien kulujen jälkeen 55 000 markan yleisbudjetti tuli juhlabudjetiksi.

Keskimäärin PU-62 oli pelannut historiansa varrella siihen asti 2. Divisioonan/2-divisioonan nousua havitelleena ja muutoin keskimäärin 3. Divisioonassa/3-divisioonassa ja 4. Divisioonassa/4-divisioonassa pelanneena seurana keskimäärin 25 000-30 000 markan yleisbudjetilla vuosittain.

Huolimatta 55 000 markan yleisbudjetista selvää oli, että se oli edelleen hyvin pieni ja jopa melkein talkoohenkinen yleisbudjetti.

Etenkin koko ajan kasvavan kulujen 3. Divisioonassa/3-divisioonassa.

PU-62 hoiti edelleen juhlavuotensa kunniaksi talousasiansa vuonna 1982 käytännössä samoin kuin sitä ennenkin.

Kaikkein pakollisimmat kulut hoidettiin, mutta minkäänlaisia normaalin oloisia kulukorvauksiakaan seurassa ei kenellekään maksettu.

Se oli jo aikaa jolloin kulukorvaukset olivat alkaneet edes jotenkin leviämään myös 3. Divisioonassa/3-divisioonassa.

Puhumattakaan sitten yhtään korkeammista sarjatasoista suomalaisessa jalkapallossa.

[Piippu-Virtanen]

Vuonna 1987 PU-62 vietti 25-vuotisjuhliaan.

Tuolloin tosiasia oli se, että vaikka harmittavasti tarkkaa yleisbudjettia ei seuran osalle löytynyt 3. Divisioonan/3-divisioonan osalle niin se ei välttämättä noustessaankaan olisi kyennyt nousemaan 2. Divisioonaan/2-divisioonaan vuodeksi 1988 juurikin taloudellisten seikkojen vuoksi.

[Piippu-Virtanen]

Vuonna 1992 MP:n eli Mikkelin Palloilijoiden tilanne oli hyvin karu juuri kärjistyneen Suomen Laman takia.

Suomen Lama tietenkin alkoi oikeastaan jo vuoden 1991 puolella ja jossain määrin on todettu asiayhteydestä riippuen sen on todettu alkaneen myös jo vuosina 1989-1990 tai vuosina 1990-1991 hieman riippuen ennen kaikkea siitä miten tuolloisia työttömyystilastoja ja kansan muutakin hyvinvoinnin alenemista sellaiseksi haluaa katsoa.

Joka tapauksessa vuonna 1992 MP:n yleisbudjetti vaikutti alkavalle ensimmäiselle Veikkausliigan kaudelle todella lohduttomalta.

Huolimatta siitä, että vuonna 1990 MP oli ollut Futisliigan pronssimitalisti ja vuonna 1991 MP oli ollut Futisliigan hopeamitalisti.

MP oli toki ollut aikaisemmin ainakin mitä ilmeisimmin 1980-luvulla verraten varakas ja jopa rikas seura, mutta jo Futisliigan aikoina pelimarkat alkoivat olla voitetuista palkintorahoistakin huolimatta yllättävänkin tiukassa.

Vaikka seuran yleisbudjetti komea olisi ollutkin niin esimerkiksi sponsoripuolella ja pelipaidan yleismainoksissa melkein minkä tahansa Futisliigan huippuseuran vastaava pelipaitamainos näin esimerkiksi saattoi olla jo kalliimpi kerralla kun MP:n vastaavat pelipaitojen yleismainosten yhteiset summat vuodessa.

Samalla ainakin ajoittain myös pelaajabudjetit olivat yllättävänkin vaatimattomia.

MP:tä sanottiin myös Futisliigan yhdeksi velkakiihtyneimmäksi seuraksi jota velkaisempia tuntuivat olevan vain KuPS, Lahden Reipas ja Ilves.

Vaikka eihän esimerkiksi myöskään TPS:n velanottoa tai muita rahasummien huhuttuja pimittämisiä hyvällä katsottu tuolloin Futisliigan loppumetreillä tai Veikkausliigan alkumetreillä vuosina 1991-1992.

Mikäli mitään kasvua oli edes havaittavissakaan niin Futisliigan muuttuminen Veikkausliigaksi ja Suomen Lama tuntui olevan todella tuhoisaa MP:n kaltaiselle seuralle.

Veikkausliigan alkumetreillä MP:n taloustilanne oli tukijatilanteen kadon vuoksi niin suuri, että koko seuran puheenjohtaja Tauno Rehnin, toiminnanjohtaja Pentti Peltolan, nk. Mimmiliigan joukkueen johtomies Reijo Kantasen ja valmentajana toimineen Juhani Pöyryn kiroilun täytteisissä sanailuissa joukkueen yleisbudjetista kauteen sanottiin tulevan sillä menolla nk. Mimmiliigan yleisbudjetin suuruinen.

Ihan niin paha tilanne ei koskaan ollut.

Ja jos olisi ollut niin MP:n taru olisi ollut hyvin pian siinä.

Ennen vuotta 1992 MP:llä mitä ilmeisemmin koko ensimmäisen naisjoukkueensa perustamisen ajalla sen nk. Mimmiliigan joukkueen yleisbudjetti oli ollut noin 1980-luvun puoliväliin asti ollut 20 000-50 000 markkaa kaudessa ja suurimmillaan enintään 70 000 markkaa oli ollut yleisbudjetti kaudessa.

Sittemmin 1980-luvun lopulta lähtien yleisbudjetti oli kohonnut nk. Mimmiliigassa noin vuoteen 1991 asti keskimäärältään vastaamaan 60 000-70 000 markkaa kauteen yleisbudjettien osalle ja mahdollinen yläraja eli 100 000 markkaa on saattanut mennä jonakin noista vuosista ennen vuotta 1991 rikkikin, mutta mene ja tiedä.

Vuonna 1992 MP:llä oli kuitenkin nk. Mimmiliigassa oman aikansa ennätyksellinen yleisbudjetti eli 130 000 markkaa.

MP oli kuitenkin joutunut 1970-luvun alun edelläkävijän ja Suomen rikkaimman nk. Mimmiliigan seuran asemansa luovuttamaan jo hyvin äkkiä vähänkin isommille seuroille.

Mimmiliigan puolella isointa yleisbudjettia kauteen oli jo kauan ennen vuotta 1992 pyörittänyt vähemmän yllättäen HJK.

MP vuorostaan oli ollut kauan myös vuoteen 1992 nimenomaan nk. Mimmiliigan köyhin seura noilla mainituilla yleisbudjeteillaan.

Esimerkiksi tuolla 130 000 markan nk. Mimmiliigan yleisbudjetilla ja puhumattakaan alemmista yleisbudjeteista kauteen MP olisi ollut miesten Veikkausliigan köyhin seura vuonna 1992 kirkkaasti ja käytännössä konkurssiseura.

Puhumattakaan edes alemmista divisioonistakin missä sillä ei paljoa olisi pärjännyt.

MP ei voinut kuitenkaan suhtautua kevyesti vuonna 1992 Veikkausliigassa pelatessaan muun muassa 250 000 markan sponsoritappioihin vuotta kohti ja yleisökadon aiheuttamiin markkamenetyksiin kun MP:n pelejä kävi tuona kyseisenä vuotena katsomassa vähiten katsojia koko Veikkausliigan seuroista puhuttaessa.

Vuonna 1992 nk. Mimmiliigan rikkaimman eli HJK:n yleisbudjetista kauteen käytiin aika kiivastakin keskustelua ja sen tuloksena sen yleisbudjetti huippuluvultaan eli miljoona markkaa tuntui hieman jo liian isolta.

Se kyllä toki oli mahdollinen, mutta koska tuona vuonna tunnetusti ainakin tietääkseni HJK:n nk. Mimmiliigan joukkueen talousarvio tehtiin myöhemmin kuin Veikkausliigan miesten vastaava yleisbudjetti niin siihen on mahdollisesti voinut sekoittua juurikin nk. Mimmiliigan vuosien 1990-1991 yleisbudjetti joka kyllä oli tuon miljoona markkaa joka saattoi olla enintään käytössä aikaisintaan myös jo vuonna 1989.

Toisaalta nk. Mimmiliigassakin HJK saattoi hyvinkin karsia yleisbudjettiaan keskellä Suomen Lamaa jolloin todenmukaisempi yleisbudjetti on naisten puolella ollut vuonna 1992 vain puoli miljoonaa markkaa, mutta silläkin se olisi ollut nk. Mimmiliigan rikkain seura.

Kun vuoden 1992 MP:n talousromahdusta tosiaan Veikkausliigassa muun muassa noilla 250 000 markan sponsoritappioilla vuoteen miettii niin siitä vuodesta eteenpäin ja myös vuosina 1993-1995 Veikkausliigassa MP oli koko ajan mitä ilmeisimmin köyhtyvä seura ja vuonna 1996 se oli jo Veikkausliigan köyhin seura silloisella 2,5 miljoonan markan yleisbudjetilla kauteen.

Vuoden 1992 MP:n Veikkausliigan yleisbudjettia ei harmittavasti paljastunut, mutta hyvin todennäköisesti MP oli näillä näkymin kolmanneksi köyhin seura ilman muita todisteita.

Sillä oli toki enemmän yleisbudjetissa rahaa kauteen kuin KuPS:lla jolla oli Veikkausliigan köyhimpänä 600 000 markkaa ja FC Oululla jolla oli 750 000 markkaa, mutta tarkkaa summaa ei löytynyt.

Keskimäärin varmaankin 800 000 markasta miljoonaan markkaan asti lienee vaihdellut yleisbudjetti ja voi olla, että on ollut noin 1,3 miljoonaa markkaa tai tätäkin vielä ehkä enemmän sinne noin pariin miljoonaan markkaan tai vähän sen yli asti ylärajaltaan.

Tuo 1,3 miljoonan markan yleisbudjetin arvio perustuu sille, että keskimäärin MP:n miesten joukkueen yleisbudjetin sanottiin olleen naisten vastaavaan verraten edes sen noin kymmenkertainen ainakin ja mahdollisesti vielä paljon moninkertaisempikin.

Keskimäärin vuosina 1993-1996 MP tunnettiin muun muassa Ilveksen ja TPS:n kanssa Suomen köyhimmän Veikkausliigan seuran asemasta kisaavana seurana. 1996 se olikin köyhin ja vuonna 1995 Helsingin Ponnistus oli köyhin Veikkausliigassa.

Vuonna 1994 se ehkä saattoi olla Veikkausliigan köyhin, mutta se ei ihan vielä ole varmaa kun esimerkiksi Ilveksen yleisbudjettia ei ole löytynyt ja TPS:n 1,5 miljoonan markan vuoden 1994 Veikkausliigan yleisbudjetin ei suoraan sanottu olleen köyhin vaan pikemminkin toiseksi köyhin, kolmanneksi köyhin ja neljänneksi köyhin yleisbudjetti tuolloin.

[Piippu-Virtanen]

Vuonna 1991 Futisliigassa Jaron yleisbudjetti sinä vuotena oli 3,6 miljoonaa markkaa.

Varsinaista pelaajabudjetin suuruutta Jaron osalta ainakin kokonaisena vuonna 1991 ei innokkaiden rannikon ruotsinkielisten alueen lehtien tenteissä Jan-Eric 'Janken' Holmberg suostunut paljastamaan.

Ainakin 750 000 markkaa vähintään ja todellisuudessa paljon enemmänkin pelaajabudjetista saattoi sinä vuonna irrota rahaa pelaajille.

Jaroa pidettiin kilpailukykyisenä palkanmaksajana kun se oli tullut takaisin vietettyään vuoden 1. Divisioonassa/1-divisioonassa Futisliigan ensimmäisellä kaudella 1990.

Paljon puhetta oli kuitenkin, että kolme tuon ajan tuoretta hankintaa nielivät 320 000 markkaa Jaron rahoja.

Kallein hankinta oli Marko Sorvisto 120 000 markalla ja heti hänen jälkeen kalleimmat tuoreista hankinnoista olivat Jan-Mikael Holm ja Jami Wallenius joiden palkat olivat 100 000 markkaa.

[Piippu-Virtanen]

Vuonna 1993 Jaro yritti houkutella tunnettua VPS-pelaajaa tuolloin eli Leo Tuiskua palaamaan Jaroon ja Veikkausliigaan.

Tuisku oli pelannut Jarossa aiemminkin vuonna 1990, mutta tuolloin 1. Divisioonassa/1-divisioonassa.

Tuiskulle tarjottiin vähintään kaudesta 1993 Jarossa 100 000 markkaa, tarpeen mukaan enemmänkin ja välittömästi hän olisi saanut tuolloin melko kovana ellei erittäinkin kovana pidetyn allekirjoitusbonuksen summan joka oli 12 000 markkaa välittömästi, myös joitakin muita etuja olisi tullut heti kun herralle olisi kelvannut ja nimi olisi ollut paperissa.

Samaa summaa yhtä kovine allekirjoitusbonuksineen oli tarjonnut vuonna 1991 tuolloin 1. Divisioonassa/1-divisioonassa ollut TP-55.

Tuisku kieltäytyi molemmista seuroista ja pysyi VPS:ssä.

[Piippu-Virtanen]

Vuonna 1995 Veikkausliigassa pelannut VPS teki tietenkin paluun korkeimmalle sarjatasolle.

Sen yleisbudjetti oli maltillinen ja varsin pieni.

Sen sanottiin olevan suurin piirtein samaa luokkaa tai hieman pienempi kuin taloustilannettaan edes jotenkin parantaneella KuPS:lla.

VPS:n yleisbudjetti Veikkausliigassa 1995 oli 2 miljoonaa markkaa.

Pelaajabudjettia VPS:ltä ei paljastettu, mutta 2/3 pelaajabudjetista kuitenkin kyettiin suhteellisen hyvällä pelivaralla maksamaan pelaajille normaalisti tai sponsorien kautta.

Sen sijaan tosiasia oli, että 1/3 pelaajabudjetista täytyi VPS:n tuona vuonna alustavasti maksaa lipputulojen erotuksista jota pidettiin melko korkeana riippuvuutena lipputuloista joskin sama ongelma oli periaatteessa KuPS:lla.

Ja alempana esimerkiksi Ykkösessä tai Kakkosessa tilanne olisi ollut jo normaalimpi tuollaisen menettelyn osalta.

Varsinkin Kakkosessa vielä tuolloinkin jos ei sentään enää ehkä Ykkösessä vaikkakin siellä paljon oli vertailtavasta seurasta se seikka kiinni.

Viimeinen tosiasia oli, että VPS:n täytyi saada ainakin 2000 katsojan keskiarvo jotta olisi ollut toivoa nimenomaan maksaa pelaajabudjetin verran kaudelle ilman todella merkittäviä ongelmia tai puutteita.

Lopulta VPS:n pelaajat ainakin näillä näkymin saivat palkkansa ilman ongelmia ja jopa ehkä lisääkin koska VPS:llä oli Veikkausliigassa 1995 uskomattoman hienosti peräti toiseksi korkein katsojien keskiarvo 2965 katsojalla.

Samalla viimeinen ja alustavasti erittäin riippuva kolmasosa pelaajabudjetista saatiin maksettua ainakin sille vuodelle kevyesti lopulta.

[Piippu-Virtanen]

Vuonna 1996 2,75 miljoonan markan yleisbudjetilla Veikkausliigassa pelanneen VPS:n merkkimiehiin kuuluneen Eero Karhumäen mukaan seura ei hirveän hyvin aikonut harrastaa edellisvuoden kaltaista hyväntekeväisyyttä Veikkausliigassa sen pelaajille.

Edellisvuonna odottamaton yleisömenestys kun oli tarkoittanut lopulta bonuksineen seuralle sen pelaajille 200 000 markkaa alkuperäistä pelaajabudjettia isompia kulueriä.

Ilman erityisempiä isompia ja ylimääräisiä pelaajabudjetin kulueriä VPS olisi tehnyt voittoa liikevaihdossaan 70 000 markkaa, mutta kiitos odottamattoman yleisömenestyksen se teki vuonna 1995 130 000 markkaa tappiota.

[Piippu-Virtanen]

Vuonna 1996 JBK:lla oli Kakkosessa tuohon aikaan enintään kohtuullinen, keskimäärin vain välttävä ja myös alakanttiin ollut yleisbudjetti.

JBK:ta sanottiin myös köyhäksi joukkueeksi Kakkosen nopeasti kasvavien yleisbudjettien maailmassa tuolloin.

Tai sitten näkökulmasta se oli juuri ja juuri köyhäinrajan yläpuolella ollen siis pienen yleisbudjetin seura.

JBK:n yleisbudjetti oli sinä vuonna Kakkosessa 350 000 markkaa.

JBK:n pomomiehille Kakkosen nousseet kulut olivat tulleet yllätyksenä ja yleisbudjetin piti tietenkin alun perin olla 350 000 markkaa suurempi.

Ikävä kyllä JBK:n pomomiehet eivät oikein tuntuneet laskeneen tarkkaan Kolmosesta Kakkoseen nousemisen kuluja kuten matkakulujen moninkertaistumista ja tuolloin tietenkin myös nousseita pelaajapalkkoja jotka veivät siltä sen haluaman yleisbudjetin kauteen.

JBK oli joitakin vuosia maksanut pelaajilleen erinäisten pelivuosien onnistumisesta riippuen myös Kolmosessakin palkkaa, mutta muutoin oltiin menty tuolloin tietenkin kulukorvausten mukaan.

[Piippu-Virtanen]

Vuonna 1997 Ykkösessä PK-35:n tapaan oli ainakin yksi toinenkin seura joka tuskaili oman yleisbudjettinsa kanssa.

Tämä seura oli GBK joka tietenkin havitteli Ykkösessä suurseuran asemaa tuolloin ja jonka tavoitteena oli Veikkausliiga suunnitelmansa mukaisesti tuolloin vuosien 1998-2000 välisenä aikana mikäli vain mahdollista.

GBK:n alun perin haluama yleisbudjetti eli 1,4 miljoonaa markkaa olisi ollut jo ihan hyvä sellainen sen vuoden Ykkösessä tai pikemmin sanottuna melko normaali.

Ikävä kyllä sponoreita ei löytynyt ja yleisbudjetti puolittui.

Vuonna 1997 toisin sanoen GBK pelasi Ykkösessä enintään tyydyttävällä, usein kohtuulliseksi sanotulla ja huonoimmillaan jopa vain välttävällä aikakauden seuran budjetilla tuolloin.

Se oli sama kuin PK-35:llä eli 700 000 markkaa.

PK-35:n yleisbudjetin erona Ykkösessä GBK:n tilanteeseen nähden oli se, että PK-35 veti jo melkein sinänsä omaa äärirajaansa siinä missä tietenkin GBK:lla oli menossa tuolloin vain yksinkertaisesti huono sponsorien saamisen vuosi alla.

PK-35:n oli kuitenkin hieman helpompi kestää tuo 700 000 markan yleisbudjetti toisin kuin GBK:n koska PK-35 oli tottunut muutenkin pelaamaan hieman Ykkösen keskivertoa alakanttiin olleilla yleisbudjeteilla toisin kuin mihin GBK oli tottunut.

Tuohon aikaan mennessä 1990-luvulla kun GBK oli usein vetänyt joko tuon ajan Ykkösen normaaleilla yleisbudjeteilla tai jopa keskivertoa hieman yläkanttiin olleilla yleisbudjeteilla kauteen pois lukien tietenkin ihan vuotta 1993 milloin oli lama kovimmillaan päällä ja mahdollisesti myös vuonna 1994 GBK:lla oli yleisbudjetin säästökuuri menossa.

[Piippu-Virtanen]

Vuonna 1997 Veikkausliigassa VPS:llä oli sen vuoden keskikastin yleisbudjetti jolla se oli Veikkausliigan hopeajoukkueena myös Veikkausliigan viidenneksi rikkain seura.

Toisin sanoen sen yleisbudjetti oli 3,5 miljoonaa markkaa.

VPS:n edellä sarjasssa tietenkin yleisbudjetin osalta olivat tietenkin HJK ja FinnPa aivan yläilmoissa muihin nähden 8-9 miljoonan markan yleisbudjeteillaan, mutta sarjan kolmanneksi rikkain seura eli MyPa ja neljänneksi rikkain seura eli FC Jazz eivät olleet niin kovin hirveästi sitä enää rikkaampia.

Harmittavasti tosin FC Jazzin ja MyPa:n yleisbudjetteja ei paljastunut kauteen.

Pelaajabudjetista ei paljoa vuoden 1997 VPS:n osalta sanottu, mutta sen sanottiin alustavasti olleen jopa vuoden 1996 vastaavaa hieman pienempi eli keskimäärin 60 000-70 000 markkaa pienempi ja korkeintaan 130 000 markkaa pienempi.

Luonnollisesti sijoittuminen toiseksi tiesi ylimääräistä lisää pelaajabudjetin toteutuneeseen määrään ja myös kakkostilan palkintorahat olivat aikansa osalta hieno juttu nk. Vepsulle.

Vuodeksi 1998 ainakin alustavasti VPS:n yleisbudjetti oli nousemassa 4-4,5 miljoonaan markkaan ja jopa paljon tämän ylikin koska keskikastin yleisbudjetista piti hiljalleen päästä isompien seurojen joukkoon vaikkakin FC Hakan paluu Veikkausliigaan vuodeksi 1998 tiesi tietenkin sille sitä, että mahdolliselle kolmanneksi rikkaimman seuran paikalle tungosta oli.

VPS:n osalta ei ollut hirvittävästi vuonna 1997 edes velkaakaan.

Enintään 600 000 markkaa jos sitäkään kun seuran taloudenpito oli hoitunut edellisen vuoden ja myös vuoden 1997 aikana varsin hyvin.

[Piippu-Virtanen]

Vuonna 1998 Kakkosessa GBK:lla oli miljoonan markan yleisbudjetti.

Samana vuonna ja jo oikeastaan aika köyhälläkin yleisbudjetilla Kakkosessa oli NIK jonka yleisbudjetti oli Kakkosessa vuonna 1998 300 000 markkaa.

Vuonna 1997 NIK:lla oli Kolmosessa liikkeellä 240 000 markan yleisbudjetilla ja toisin kuin Kakkosessa niin Kolmosessa se oli jo sillä rahalla lähes ainakin melkein eliittiseura.