FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
02.04.2020 klo 17:39:53 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Facebook & Twitter
 
FF2-kauppa:kauppa.ff2.fi, Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org

Sivuja: 1 ... 18 [19] 20
 
Kirjoittaja Aihe: Historiaa liigajoukkueiden taloudesta  (Luettu 77228 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Piippu-Virtanen

Poissa Poissa


Vastaus #450 : 25.11.2019 klo 12:54:26

Vuoteen 2017 mennessä Kouvolalla ja Kotkalla muun muassa erinäiset bonukset kaupunkiensa pääsarjan seuroille olivat huomattavasti vähentyneet ja jos eivät itsessään vähentyneet niin ainakin hyvin yksinkertaisia.

Kouvolassa muun muassa maksettiin yksinkertaisesti tuntuva 75 000 euron bonusraha sijasta riippumatta kunhan urheiluseura vain pääsisi pelaamaan tietenkin pääsarjatason merkittävään urheilulajiin.

Tämä tietenkin oli siis miesten puolella ja kaikkiaan sitä maksettiin ainakin 225 000 euroa koska kolme merkittävän urheilun pääseuraa olivat Kouvolasta.

Kotkassa sijoitusten bonusraha vertailun vuoksi oli huomattavasti vaatimattomampi. KTP:lle tuli kyllä raha, mutta tässä tapauksessa koripallopuolelleen joka sai vuonna Korisliigassa 2017 11 500 euroa. KTP:lle koripallopuolella oli myös 1000 euron nousubonus mitä tulisi aina sija kerrallaan kolmen parhaan joukossa mestaruuteen asti.

Naisurheilun puolella Kouvolassa Naisten Korisliigassa vuonna 2017 Kouvottarien bonusraha oli 25 000 euroa sijoituksesta huolimatta kuten mille tahansa muullekin naisurheilun puolella mille tahansa merkittävälle pääsarjatason seuralle.

Naisurheilun puolella Kotkassa Naisten Korisliigassa PeKa sai vuonna 2017 7500 euroa sijoitusbonusta ja lisäksi tietenkin miesten KTP:n tapaan koripallossa 1000 euroa nousubonusta tulisi aina sija kerrallaan kolmen parhaan joukossa mestaruuteen asti.

FC KTP ei ollut oikeutettu nauttimaan Kotkan menestysbonuksia kun se pelasi pari vuotta sitten Kakkosta jalkapallossa ja viime vuonna kuten tänä vuonnakin pelasi Ykköstä jalkapallossa.

Vuonna 2016 FC KTP tosin sai poikkeuksellisesti Ykkösestä pudotessaan kuitenkin Kakkoseen tarkoitetun 7500 euron avustuksen millä oli sitten määrä sinnitellä siellä ja sekin oli melkoisen väittelyn takana.

FC KTP on nykyisten linjausten mukaan oikeutettu sijoitusbonukseen tai sijoitusrahaan Kotkalta vain mikäli se nyt sitten Veikkausliigaan nousee kun nousee.

Vuonna 2017 FC KTP:llä olisi ollut siis tuo koripallon sijoitusraha eli 11 500 euroa mikäli se olisi ollut Veikkausliigassa ja siitä sitten aina 1000 euroa ylöspäin kolmen parhaan joukossa olisi ollut nousubonusta mestaruuteen asti.

Kotkassa yleisestikin ottaen urheilun tukirahat olivat pieniä pari vuotta sitten.

Ainoa muu merkittävä pääsarjan tason urheilun voittobonus tai sijoitusbonus KTP:n koripallopuolen ja PeKa:n lisäksi oli vain Smash-Kotkalla tenniksessä missä erillinen voittobonus tai sijoitusbonus sarjassa tai cup-kilpailuissa tenniksessä oli 1500 euroa.
« Viimeksi muokattu: 25.11.2019 klo 13:01:23 kirjoittanut Piippu-Virtanen »
Piippu-Virtanen

Poissa Poissa


Vastaus #451 : 25.11.2019 klo 15:08:35

Vuoden 2009 aikaan Veikkausliigan nk. Mestis-mallinen palkintoraha tulee neljän parhaan seuran osalta lajissa tässä viestissä.

Samalla laitan vertailun vuoksi jälleen myös Kouvolan kaupungin mestaruusbonuksia, menestysbonuksia tai sijoitusbonuksia jotka jälleen kerran olivat yllättävänkin linjassa Veikkausliigan nk. Mestis-mallisen palkintorahan kanssa.

Harmittavasti esimerkiksi Korisliigan Kouvojen tai Superpesiksen KPL:n eli Kouvolan Pallonlyöjien vastaavia ei löytynyt vertailuun.

Hintaluokaltaan taso oli yksinkertaistumaan päin tuolloin summiltaan Kouvolassa ja lisäksi muun muassa Mestiksen osalta tehtiin periaatepäätös, että mestaruusbonus on samanlainen noustiin SM-Liigaan sitten tai ei.

Toisin sanottuna Liigakarsinnan hävinneenäkin sai silti saman rahan eli toisen sijan raha sellaisenaan oli siten Mestiksen omalta osaltaan nyt pienempi kuin esimerkiksi 4 vuotta aiemmin 2005 jolloin tilanne oli hieman toinen kun SM-Liigan paikasta maksettiin vähän enemmän kuin Mestikseen jäämisestä sen voittajana.

Siten kaikkiaan summat joko hieman näkökannasta riippuen suurenivat tai pienenivät mestaruusbonuksen, menestysbonuksen tai sijoitusbonuksen osalta.

Veikkausliigan osalta MyPa:n mahdollinen mestaruus olisi tarkoittanut käytännössä aivan samaa palkintorahan määrää kuin vuonna 2005 jolloin MyPa tosiaan voitti mestaruden.

Laitan niitä hieman tosiaan seuroittain palkintorahojen lähtökohtaisilta ja lopulta muiden eri sarjojen johdosta toteutuneilta osin mikäli ne eivät selvinneet tavoitesummiin ja jossa KooKoo:ta Mestiksen puolella koski tietenkin sama sopimus myös sarjakaudella 2008-2009:

Kouvolan menestysbonukset Mestiksen KooKoo:lle ja Veikkausliigan nk. Mestis-mallin palkintoraha MyPa:lle ja muille seuroille 2009

KooKoo Mestiksessä sarjakausilla 2008-2009 ja 2009-2010

Palkintoraha KooKoo:lle Mestiksessä sarjakausilla 2008-2009 ja 2009-2010 suurimmillaan Mestiksen mestaruudesta ja SM-Liigaan nousemisesta joko sarjakaudelle 2009-2010 tai 2010-2011 ja myös siitä huolimatta mikäli ei noustu: 180 000 euroa (Muodostui 40 000 euron runkosarjavoitosta, 40 000 euron Playoff-kauden voitosta, 40 000 euron Mestiksen mestaruuden palkintorahasta ja 40 000 euron Mestiksen mestaruuden palkintorahan korotusosasta jolloin mestaruuden voittaminen oikeastaan tiesi 40 000 euron sijaan 80 000 euroa Mestiksen Finaalien voittajalle. Näiden lisäksi mukana olisi ollut Kouvolan myöntämä 20 000 euron nousuraha tasoittamaan tietä SM-Liigaan tai Liigakarsinnan tappion jälkeisiin kuluihin ja lohdutuspalkinnoksi yleensäkin kaudesta.)

Palkintoraha KooKoo:lle Mestiksessä sarjakausilla 2008-2009 ja 2009-2010 suurimmillaan edellyttäen, että KooKoo on toinen: 59 000 euroa (Muodostui 20 000 euron runkosarjan toisesta sijasta ja 20 000 euron Playoff-kauden kakkostilasta ja tietenkin Kouvolan maksamasta, 19 000 euron mitalipalkintorahasta.)

Palkintoraha KooKoo:lle Mestiksessä sarjakausilla 2008-2009 ja 2009-2010 suurimmillaan edellyttäen, että KooKoo on kolmas: 38 000 euroa (Muodostui 10 000 euron runkosarjan kolmannesta sijasta ja 10 000 euron Playoff-kauden kolmostilasta ja tietenkin Kouvolan maksamasta 18 000 euron mitalipalkintorahasta.)

Palkintoraha KooKoo:lle Mestiksessä sarjakausilla 2008-2009 ja 2009-2010 suurimmillaan edellyttäen, että KooKoo on neljäs: 27 000 euroa (Muodostui 5000 euron runkosarjan neljännestä tilasta ja 5000 euron Playoff-kauden nelostilasta ja tietenkin Kouvolan maksamasta 17 000 euron sijoitusrahasta.)

KooKoo:n toteutuneet Mestiksen menestysbonukset sarjakausilla 2008-2009 ja 2009-2010: 22 000 euroa ja 68 000 euroa sijoilla 4 ja 3 kun ensimmäisena vuotena oltiin runkosarjan neljänsiä, mutta kun pudottiin Mestiksen Puolivälierissä pois niin ei oltu lähelläkään Playoff-kauden nelostilaa ja jälkimmäisenä vuotena voitettiin runkosarja ja oltiin Playoff-kauden kolmansia mitä ilmeisimmin kaikkiaan ja kun voitettiin Pronssiottelu Mestiksessä.

Sijoitusbonus eli 17 000 euroa tosiaan oli Kouvolan maksamaa sellaista sijasta riippumatta viidennestä sijasta alkaen mikä olisi maksettu myös mahdollisesta putoamisesta Suomi-sarjaankin, mutta siellä Kouvola ei olisi muuten tukenut KooKoo:ta mitenkään.

Veikkausliigan nk. Mestis-mallin palkintorahat Veikkaukselta 2009 neljän parhaan osalta:

HJK: 40 000 euroa mestaruudesta

FC Honka: 38 000 euroa toisesta sijasta

TPS: 36 000 euroa kolmannesta sijasta

MIFK: 34 000 euroa neljännestä sijasta

Veikkaus on näillä näkymin jakanut siis neljälle parhaalle vuonna 2009 palkintorahaa 148 000 euroa.

MyPa:n osalta puhuttaessa mikäli se olisi ollut voittaja, toinen, kolmas tai vielä neljäskin Veikkausliigassa vuonna 2009 sen olisi ollut mahdollista tienata itselleen parhaimmillaan 60 000 euroa, 57 000 euroa, 54 000 euroa ja 51 000 euroa kun nuo Kouvolan jakamat mitalipalkintorahat tai sijarahat olisivat olleet samaa luokkaa uusien tehtyjen muutosten valossa kuten Mestiksessä KooKoo:llekin.

Veikkausliigassa MyPa oli vuonna 2009 9:s joten sille tuli luonnollisesti sijoille 5-14 tarkoitettu Kouvolan maksama sijoitusraha eli 17 000 euroa kaudelta.

17 000 euroa tosiaan olisi maksettu putoamisen yhteydessä Ykköseen kun muutoin siellä ei MyPaa aikonut Kouvola tueta sen sinne pudotessa.

Kauden aikana MyPa:n ainoa muu toive isommalle palkintorahalle olisi ollut Suomen Cupin voitosta tuleva 20 000 euron voittobonus jolloin olisi tullut siis tavallisen voiton rahan eli 25 000 euroa päälle laskien 45 000 euroa yhteensä ja Suomen Cupin kakkostilasta tuleva 19 000 euroa Loppuottelun bonuksia tavallisen Suomen Cupin Loppuottelun häviäjän rahan eli 8000 euron päälle laskien 27 000 euroa.

Summat olivat Kouvolalta pienempiä vuoteen 2005 verrattuna Suomen Cupinkin osalta kun niitä yhdenmukaistettiin vastaamaan tietenkin Mestiksen KooKoon käytäntöjä.
Piippu-Virtanen

Poissa Poissa


Vastaus #452 : 09.12.2019 klo 18:24:30

Vuoden 1995 Kolmosessa pelasi tietenkin Esbo Bollklubb eli EBK.

Harmittavasti sen yleisbudjettia ei selvinnyt tuolle vuodelle Kolmoseen, mutta sen sanottiin olleen huomattavasti pienempi ellei murto-osiakin muun muassa Kakkosen rahaseura PK-35:stä.

Eikä EBK:n oikein mainittu olleen erityisen varakas Kolmosessa muutoinkaan vuonna 1995.

Jopa alhaisellakin yleisbudjetilla sen sanottiin yrittäneen pyörittää kauden pelejään.

EBK onnistui kuitenkin 28.10.1995 Suomen Cupin nk. Pikkufinaalissa kaatamaan tuon kyseisen vuoden Kakkosen rahaseuran eli PK-35:n lukemin 1-0.

Voitosta se tienasi 20 000 markkaa.

EBK:lla oli kuitenkin laskettu, että isojenkin summien palkintorahat menivät seuran yleiseen pyöritykseen.

Siten summat eivät olleet paljoa.

EBK:ssa ei varsinaisesti tietenkään Kolmosessa pelatessa näillä näkymin maksettu palkkaa, mutta pinnarahoja vielä sentään kyllä.

Tosin nekin olivat kauden mittaan laskettuja ja niitä ei kai yleensäkään kaiketi annettu ennen kuin vasta kauden lopussa erikseen mitoitettuina.

Tarkkaan rajatut pinnarahat kaiketi olivat enimmäisrajaltaan satasen luokkaa markoissa.

Jokainen voitto, tasapeli tai tappiokin vaikutti pinnarahaan.

Suomen Cupin nk. Pikkufinaalin voittamalla 28.10.1995 se tiesi kokonaisluokassa enintään 2300 markan lisäystä vuoden pinnarahoihin eli 100 markkaa tuli lisää jokaiselle pelaajalle.

Loppuosa 17 700 markasta meni sitten seuran muihin kuluihin.

Mikäli ihan itse Suomen Cup olisi voitettu niin vuoden pinnarahojen lisäys näillä näkymin olisi ollut lisäyksenä luokkaa Chydenius tai nk. Tonnin Seteli kullekin pelaajalle eli enintään 23 000 markkaa kokonaisluokassa.

Aivan takaraja olisi ollut teoriassa lähtökohtaisesti 1250 markkaa pelaajaa kohti eli 28 750 markkaa kokonaisluokassa.

Loppuosa eli 177 000 markkaa-221 250 markkaa olisi mennyt sitten seuran muuhun toimintaan joka Kolmosessa olisi ollut jo erittäin piristävää luokkaa rahasummana.

Toki on aina mahdollista, että ihan noin merkittävässä tapauksessa olisi voitu kyllä maksaa jonkin verran tavallista mahtavamminkin pelaajille kun ihan joka päivä ei olisi ollut tuollaista tilaisuutta tarjolla.

Suomen Cupin 1995 nk. Pikkufinaalin häviäminen olisi tiennyt EBK:lle vain 25 markan lisäystä vuoden pinnarahoihin kullekin pelaajalle ja kokonaisluokassa 575 markkaa.

PS. Mikäli EBK olisi hävinnyt Suomen Cupin 1995 Loppuottelussa sinne teoriassa pääsemällä niin tuolloin vuoden pinnarahojen lisäys olisi ollut 250 markkaa kullekin pelaajalle eli enintään 5750 markkaa kokonaisluokassa, aivan takaraja olisi ollut teoriassa lähtökohtaisesti 312,5 markkaa pelaajaa kohti eli 7187,5 markkaa kokonaisluokassa ja loppuosa eli 42 812,5 markkaa-44 250 markkaa olisi mennyt sitten seuran muuhun toimintaan joka Kolmosessa olisi ollut edelleen voittoon nähden selvästi pienemmästä summasta silti piristävää luokkaa rahasummana joskin ei liikaa.
« Viimeksi muokattu: 15.12.2019 klo 18:47:09 kirjoittanut Piippu-Virtanen »
Piippu-Virtanen

Poissa Poissa


Vastaus #453 : 15.12.2019 klo 22:49:42

Kun en muitakaan paikkoja löytänyt näille tiedoille niin viime vuosina tai oikeastaan tietyllä oikeastaan varsin aina ovat suomalaisessa jalkapalloilussa näin pienenä sivuhuomiona puhututtaneet erotuomaripalkkiot.

Laitan tähän viestiin vertailua niin tältä vuodelta kuin viiden vuoden ja 15 vuoden takaa eli vuosilta 2014 ja 2004 vertailuun erotuomaripalkkioita Suomen eri sarjoista.

Aiemmin olen maininnut vuosien 2014 ja 2004 erotuomaripalkkioita ohimennen, mutta tuolloin en aivan yhtä kattavasti tai jäi myös mainitsematta muita lukuja.

Ensin tämän vuoden tuoreimmat erotuomaripalkkiot lukuineen päivineen:

Erotuomaripalkkiot 2019 Suomessa

Veikkausliiga: Erotuomari saa 499,99 euroa ottelulta ja avustava erotuomari 300 euroa ottelulta. Tämän lisäksi ottelun neljäs erotuomari saa 77 euroa peliltä.

Ykkönen: Erotuomari saa 250 euroa ottelulta ja avustava erotuomari 150 euroa ottelulta.

Kakkonen: Erotuomari saa 131 euroa ottelulta ja avustava erotuomari 78 euroa ottelulta.

Kolmonen: Erotuomari saa 86,61 euroa ottelulta ja avustava erotuomari 64,03 euroa ottelulta.

Nelonen: Erotuomari saa 53,11 euroa ottelulta ja avustava erotuomari 39,26 euroa ottelulta.

Vitonen/Viitonen: Erotuomari saa 53,11 euroa ottelulta ja avustava erotuomari 39,26 euroa ottelulta. (Tämä sarjataso on näillä näkymin viimeinen sarja missä avustavallekin erotuomarille maksetaan erotuomaripalkkiota. Tietenkin vain silloin kun heitä käytetään mikä aina koskee muitakin sarjatasoja ja on näkyvintä varsinkin alimmalla tasolla.)

Kutonen/Kuutonen: Erotuomari saa 33,52 euroa ottelulta ja avustaville erotuomarille ei makseta erotuomaripalkkiota mikäli heitä käytetään.

Seiska: Erotuomari saa 26,56 euroa ottelulta ja avustaville erotuomarille ei makseta erotuomaripalkkiota mikäli heitä käytetään.

Erotuomarit Veikkausliigassa ja Ykkösessä ainakin näillä näkymin ovat myös oikeutettuja selvään erotuomarien päivärahaan. Muissa sarjoissa ne mitä ilmeisimmin ovat tapauskohtaisia valtavia poikkeuksia tai niitä ei ole lainkaan.

Erotuomareilla Veikkausliigassa ja Ykkösessä on osapäivärahaa ja yleistä päivärahaa eli kokopäivärahaa.

Osapäiväraha suuruudeltaan eli enintään 19 euroa maksetaan Veikkausliigassa ja Ykkösessä mikäli työpäivä ottelumatkoineen kestää ainakin 6 tuntia, mutta enintään 9 tuntia.

Kokopäiväraha suuruudeltaan eli enintään 42 euroa maksetaan Veikkausliigassa ja Ykkösessä mikäli työpäivä ottelumatkoineen kestää ainakin 10 tuntia, mutta enintään 25 tuntia eli tunnin yli vuorokauden.

Korotettu osapäiväraha on mahdollinen aikaisintaan mikäli työpäivä ottelumatkoineen kestää vähintään 26 tuntia eli kokonaisen päivän ja siihen kaksi tuntia tietenkin sisältäen yöpymiset päälle kun vuorokaudessahan on vain 24 tuntia ja tuolloin osapäiväraha korotettuna on aina tietenkin yli tuon mainitun 19 euron summan jolloin summa mitä ilmeisimmin on mitä tahansa luokkaa 20-42 euron väliltä.

Korotettu kokopäiväraha on mahdollinen aikaisintaan mikäli työpäivä ottelumatkoineen kestää vähintään 30 tuntia eli kokonaisen päivän jälkeen kuusi tuntia sen päälle, kun korotettua osapäivärahaa ei ole maksettu tai ei yleensäkään osapäivärahaa mikäli on sovitusti turnauksessa tai otteluissa kokopäivärahan omaava erotuomari ja tuolloin päiväraha korotettuna on aina tietenkin yli tuon mainitun 42 euron summan jolloin ne voivat varsinkin ihan isoimmissa tapauksissa ja etenkin jo Veikkausliigan tuomareilla olla hyvinkin suuria.

Mikäli poikkeuksellisesti noista korotetuista osapäivärahoista tai päivärahoista tulee riitaa niin sitten niitä puidaan tuomariston esimiesten, kunkin sarjan päättäjän, Palloliiton ja viime kädessä Verottajan, Poliisin tai Syyttäjänviraston kanssa joskin kyllä riidat yleensä pysähtyvät jo Verottajaan viimeistään kun oikeuteen mennessä puhumattakaan mistään putkasta.

Erotuomareista puhuttaessa heidän Veikkausliigan ja Ykkösen tasolla täytyy olla tavoitettavissa puolitoista tuntia ennen ottelua ja Kakkosessakin tuntia ennen ottelua. Kolmosesta ja siitä alaspäin mennessä aikarajoitukset tavoittavuuden suhteen eivät ole niin tarkkoja mikä sitten valitettavasti johtaa tai on ainakin historiallisesti johtanut melkoisiin ongelmiin.

Poikkeukset ajoista puhuttaessa tarkastetaan aina matkalaskuista. Ajallisia poikkeuksia saavat olla vain tietyissä tapauksissa peseytyminen, ottelu, tarkkailu tai tuomariston esimiespalaveri ja ruokailu.

Tuolloinkin aikaviive ei saa olla kahta puolta tuntia pidempi kun muutoin tulee sitten niitä erillisiä selvityksiä ja voi tietysti johtaa ongelmatapauksissa päivärahojen eväämisiinkin. Tosin ne tilanteet ovat aina olleet aika harvinaisia ja yleensäkin näin tiukkaa toiminta on taas vain lähinnä Veikkausliigassa ja Ykkösessä.

Erotuomarit eivät ole edes Veikkausliigassakaan oikeutettuja veloittamaan ateriakorvauksia.

Mikäli ottelumatka on poikkeuksellisen pitkä eli vähintään ainakin 300 kilometriä ottelupaikkakunnalle tai toiselle niin tuolloin majoituskorvaus on mahdollinen ja erittäinkin selvä juttu nykypäivän Veikkausliigassa ja Ykkösessä.

Tapauskohtaiset poikkeukset ovat kuitenkin olleet mahdollisia riippuen paljon juurikin erotuomarien tai erotuomarien omien esimiesten toiminnasta suhteessa majoittajiin nähden.

Majoitusliikkeen tositteet ovat tärkeitä ja kun majoitutaan hotellitason tiloihin niin ne voivat olla enintään hotellitasolla keskiluokkaa. Eli mitään viiden tähden tai paremman tason hotellin matkalaskuja ei korvata Veikkausliigassakaan.

Erotuomareille toisen luokan matkustajaliput ja paikkavaunut vaikkapa junassa tai lentokoneessa korvataan niin Veikkausliigassa kuin Ykkösessä ja tätä arvokkaammissa luokissa todennäköisesti enintään poikkeustapauksissa Veikkausliigassa. Tietenkin matkalaskun kuitti olisi hyvä olla aina mukana niin ei tule ongelmia.

Erotuomareille maksetaan Veikkausliigassa ja Ykkösessä kilometrikorvauksia yhdensuuntaisesti enintään 400 kilometrin ottelumatkalle asti ja alemmissa sarjoissakin Kakkosesta alaspäin kilometrikorvaukset ovat mahdollisia, mutta vain mikäli on vain yksi ainoa erotuomari ottelussa ja yhdensuuntainen ottelumatka on enintään 200 kilometriä.

Tietenkin kohtuuttoman huonojen liikennöintiolojen ja äärettömänkin pitkien ottelumatkojen osalta joustetaan.

Kilometrikorvaus on 43 senttiä kilometriltä ja korotettu kilometrikorvaus alkaa tietenkin juosta 3 sentin korotetulla hinnalla tietenkin per kilometri yleensä ennalta määritellyn ja kohtuuttomaksi lausutun kilometrimäärän jälkeen.

Veikkausliigassa ja Ykkösessä jokainen otteluun osallistuva ylimääräinen erotuomari saa tietenkin myös automaattisen 3 sentin korotetun hinnan tai sen tullessa evätyksi se siirretään ottelun varsinaisen johtavan erotuomarin kilometrikorvaukseen josta tarpeen mukaan erotukset sitten tehdään muille erotuomareille.

Mikäli kilometrimäärä on erotuomarien esimiehiä, sarjapomoja tai Palloliittoa närästävä, matkalaskuun on kirjoitettava käytetty ajoreitti ja syy matkustusviiveelle esimerkiksi toiselle tai jopa itselle tapahtuneen onnettomuuden takia tai myös tietenkin lyhyemmästä ajoreitistä tapahtuneelle muulle poikkeamiselle.

Palloliitto määrää erikseen muut laskutettavat tai korjattavat junamatkat tai lentomatkat ennen kautta tai kauden aikana erotuomareille tai heidän esimiehilleen.

Bussimatkoihin tai muihin automatkoihin Palloliiton määräysvalta ei ylety samalla tapaa poikkeuksena tietenkin taksimatkat joista varsinkin ottelumatkojen ulkopuolella ei kannata poiketa ja yleensä ne korvataan varsinkin vaikeampina rahallisina aikoina vain perustelluista syistä.

Lisäksi Veikkausliigassa ja Ykkösessä maksetaan arkiottelukorvausta tuomareille 70 euroa per ottelu. Neljännet erotuomarit voivat nykyään saada osapäivärahaa tai kokopäivärahaa eli 19-42 euron väliltä olevan summan joka oikeastaan on ainoa raha Ykkösessä mitä he saavat silloin kun heitä käytetään.

Sen lisäksi he voivat saada Veikkausliigassa ja nykyisin myös Ykkösessä korkeintaan 70 euron suuruisen ottelukorvausten summan erillisten päivärahahakemusten jälkeen. Neljänsille erotuomareille tosiaan Ykkönen on alin sarja missä maksetaan sellaisenaan vähän isomminkin kuin muissa sarjoissa Veikkausliigaa huomioimatta.

Tuomariston esimiehillä tai tarkkailutuomareilla ja Tuomariston Avustavilla esimiehillä tai Avustavilla tarkkailutuomareilla on nykyään seuraavanlaiset palkkiot:

Erotuomariesimiesten tai Erotuomaritarkkailijoiden palkkiot Suomessa 2019

Veikkausliiga: Erotuomariesimies tai kukin nimetty Erotuomaritarkkailija saa 90 euroa ottelulta ja kukin Avustava Erotuomariesimies tai kukin nimetty Avustava Erotuomaritarkkailija saa 40 euroa ottelulta.

Ykkönen: Erotuomariesimies tai kukin nimetty Erotuomaritarkkailija saa 55 euroa ottelulta ja kukin Avustava Erotuomariesimies tai kukin nimetty Avustava Erotuomaritarkkailija saa 40 euroa ottelulta.

Kakkonen: Erotuomariesimies tai kukin nimetty Erotuomaritarkkailija saa 40 euroa ottelulta ja kukin Avustava Erotuomariesimies tai kukin nimetty Avustava Erotuomaritarkkailija saa 40 euroa ottelulta.

Kolmosesta alaspäin tai nimenomaan Kolmosessa Erotuomariesimiehelle tai kullekin nimetylle Erotuomaritarkkailijalle näillä näkymin enimmäkseen vain yksinään tai harkinnan mukaan tietenkin myös Avustavalle Erotuomariesimiehelle tai kullekin nimetylle Avustavalle Erotuomaritarkkailijalle maksetaan vain 28 senttiä kilometrikorvausta ja siihen 19-42 euron pintaan menevä osa-aikainen tai kokopäiväinen erotuomariesimiehen päiväraha josta on mahdollista maksaa korotustakin aiemmin todettujen erotuomarien vastaavien lisäksi.

Veikkausliigassa, Ykkösessä ja Kakkosessa tietenkin vielä tulevat jo olemassa olevien summien lisäksi nuo kilometrikorvaukset ja päivärahat päälle.

Sitten vuoden 2014 tilanne viiden vuoden takaa:

Erotuomaripalkkiot 2014 Suomessa

Veikkausliiga: Erotuomari sai 450 euroa ottelulta ja avustava erotuomari 234 euroa ottelulta. Tämän lisäksi ottelun neljäs erotuomari sai 70 euroa peliltä.

Ykkönen: Erotuomari sai 220 euroa ottelulta ja avustava erotuomari 131 euroa ottelulta. Ottelukorvaus erotuomareille koski myös miesten Liigacupin pelejä.

Kakkonen: Erotuomari sai 122 euroa ottelulta ja avustava erotuomari 75 euroa ottelulta.

Kolmonen: Erotuomari sai 77 euroa ottelulta ja avustava erotuomari 52 euroa ottelulta.

Nelonen: Erotuomari sai 54 euroa ottelulta ja avustava erotuomari 37 euroa ottelulta. Lisäksi Nelosessa oli mahdollista vain yhden ainoan erotuomarin esiintyessä ottelussa saada 77 euroa ottelulta.

Vitonen/Viitonen: Erotuomari sai 37 euroa ottelulta ja avustava erotuomari 27 euroa ottelulta. Lisäksi Vitosessa/Viitosessa oli mahdollista vain yhden ainoan erotuomarin esiintyessä saada 50 euroa ottelulta.

Kutonen/Kuutonen: Erotuomari sai 28 euroa ottelulta ja avustava erotuomari 24 euroa ottelulta. Lisäksi Kutosessa/Kuutosessa oli mahdollista vain yhden ainoan erotuomarin esiintyessä saada 40 euroa ottelulta.

Seiska: Näillä näkymin erotuomarit eivät viisi vuotta sitten saaneet erotuomaripalkkiota.

Lisäksi Veikkausliigassa ja Ykkösessä maksettiin arkiottelukorvausta tuomareille 70 euroa per ottelu. Neljännet erotuomarit lisäksi saivat Veikkausliigassa, mutta eivät silloin Ykkösessä korkeintaan 70 euron suuruisen ottelukorvausten erillisten päivärahahakemuksen jälkeen.

Erotuomarit Veikkausliigassa ja Ykkösessä ainakin näillä näkymin olivat myös oikeutettuja selvään erotuomarien päivärahaan. Muissa sarjoissa ne mitä ilmeisimmin olivat tapauskohtaisia valtavia poikkeuksia tai niitä ei ollut lainkaan.

Erotuomareilla Veikkausliigassa ja Ykkösessä oli osapäivärahaa ja yleistä päivärahaa eli kokopäivärahaa.

Osapäiväraha suuruudeltaan eli enintään 18 euroa maksettiin Veikkausliigassa ja Ykkösessä mikäli työpäivä ottelumatkoineen kesti ainakin 6 tuntia, mutta enintään 9 tuntia.

Kokopäiväraha suuruudeltaan eli enintään 39 euroa maksettiin Veikkausliigassa ja Ykkösessä mikäli työpäivä ottelumatkoineen kestää ainakin 10 tuntia, mutta enintään 25 tuntia eli tunnin yli vuorokauden.

Korotettu osapäiväraha oli mahdollinen aikaisintaan mikäli työpäivä ottelumatkoineen kesti vähintään 26 tuntia eli kokonaisen päivän ja siihen kaksi tuntia tietenkin sisältäen yöpymiset päälle kun vuorokaudessahan on vain 24 tuntia ja tuolloin osapäiväraha korotettuna oli aina tietenkin yli tuon mainitun 18 euron summan jolloin summa mitä ilmeisimmin on mitä tahansa luokkaa 19-38 euron väliltä.

Korotettu kokopäiväraha oli mahdollinen aikaisintaan mikäli työpäivä ottelumatkoineen kesti vähintään 30 tuntia eli kokonaisen päivän jälkeen kuusi tuntia sen päälle, kun korotettua osapäivärahaa ei ollut maksettu tai ei yleensäkään osapäivärahaa mikäli oli sovitusti turnauksessa tai otteluissa kokopäivärahan omaava erotuomari ja tuolloin päiväraha korotettuna oli aina tietenkin yli tuon mainitun 39 euron summan jolloin ne olivat varsinkin ihan isoimmissa tapauksissa ja etenkin jo Veikkausliigan tuomareilla hyvinkin suuria.

Erotuomareista puhuttaessa heidän Veikkausliigan ja Ykkösen tasolla täytyi 5 vuotta sitten olla tavoitettavissa puolitoista tuntia ennen ottelua ja Kakkosessakin tuntia ennen ottelua. Kolmosessa 5 vuotta sitten heidän täytyi olla tavoitettavissa viimeistään 45 minuuttia ennen ottelua, mutta tuntiin asti ylöspäin sai tavoittavuusaika joustaa.

Nelosessa 5 vuotta sitten heidän täytyi olla tavoitettavissa 45 minuuttia ennen ottelua ja sama aikaraja oli Vitosessa/Viitosessa. Siitä alaspäin mennessä Kutoseen tai Kuutoseen aikarajoitukset tavoittavuuden suhteen eivät olleet niin tarkkoja, mutta suositeltavaa oli olla käytännössä ennen ottelua puolisen tuntia ainakin paikan päällä ja yläraja sai joustaa 45 minuuttiin asti tai pidemmäksikin aikaa tarpeen mukaan.

Seiskassa sai olla oikeastaan erotuomarilla hyvinkin paljon joustoa otteluajan aloituksen suhteen vielä tuolloin, mutta ihan liian viime hetken ilmaantumista tai myöhästelyä ei suvaittu edes Seiskankaan kaltaisella tasolla.

Poikkeukset ajoista puhuttaessa tarkastettiin aina matkalaskuista. Ajallisia poikkeuksia saivat olla vain tietyissä tapauksissa peseytyminen, ottelu, tarkkailu tai tuomariston esimiespalaveri ja ruokailu.

Tuolloinkin aikaviive ei saanut olla kahta puolta tuntia pidempi kun muutoin tuli sitten niitä erillisiä selvityksiä ja se tietysti johti ongelmatapauksissa päivärahojen eväämisiinkin. Tosin ne tilanteet ovat aina olleet aika harvinaisia ja yleensäkin näin tiukkaa toiminta oli taas vain lähinnä Veikkausliigassa ja Ykkösessä 5 vuotta sitten.

5 vuotta sitten Kolmosessa, Nelosessa ja Vitosessa/Viitosessa aikaviive sai olla korkeintaan sallittu tunnin verran päälle tuomariston esimiehille ja ilman tuomariston esimiehen virkaa muutoin puoli tuntia päälle normaalin. Kutosessa/Kuutosessa ja Seiskassa aikarajat eivät olleet niin selkeitä, mutta tuomariston esimiehillä käytännössä oli sallittu aikaviive puoli tuntia päälle normaalin.

Erotuomarit eivät olleet edes 5 vuotta sitten Veikkausliigassakaan oikeutettuja veloittamaan ateriakorvauksia.

Mikäli ottelumatka oli 5 vuotta sitten poikkeuksellisen pitkä eli vähintään ainakin 200 kilometriä ottelupaikkakunnalle tai toiselle niin tuolloin majoituskorvaus oli mahdollinen ja erittäinkin selvä juttu silloisessa Veikkausliigassa ja Ykkösessä.

Tapauskohtaiset poikkeukset olivat kuitenkin olleet mahdollisia riippuen paljon juurikin erotuomarien tai erotuomarien omien esimiesten toiminnasta suhteessa majoittajiin nähden. Majoitusliikkeen tositteet olivat tärkeitä ja kun majoituttiin hotellitason tiloihin niin ne pystyivät olemaan enintään hotellitasolla keskiluokkaa. Eli mitään viiden tähden tai paremman tason hotellin matkalaskuja ei korvattu 5 vuotta sitten Veikkausliigassakaan.

Erotuomareille maksettiin 5 vuotta sitten Veikkausliigassa ja Ykkösessä kilometrikorvauksia yhdensuuntaisesti enintään 200 kilometrin ottelumatkalle asti ja alemmissa sarjoissakin Kakkosesta alaspäin kilometrikorvaukset olivat mahdollisia, mutta vain mikäli oli vain yksi ainoa erotuomari ottelussa ja yhdensuuntainen ottelumatka oli enintään 150 kilometriä.

Tietenkin kohtuuttoman huonojen liikennöintiolojen ja äärettömänkin pitkien ottelumatkojen osalta joustettiin.

Lisäksi 5 vuotta sitten Veikkausliigassa, Ykkösessä ja Kakkosessa oli myös erilliset, paikkakuntakohtaiset kilometrikorvausten ja matkavuorokausien kulukorvaukset silloin kun jouduttiin majoittumaan tai oleilemaan joillakin paikkakunnilla kohtuuttoman kauan tai kun jouduttiin esimerkiksi tuomaroimaan sellaisia otteluja joita ei ollut suunniteltu kalenteriin.

Sittemmin ne ovat taidettu poistaa, mutta tuolloin 5 vuotta sitten ne olivat seuraavat Veikkausliigassa, Ykkösessä ja Kakkosessa:

Kilometrikorvaukset ja matkavuorokausien kulukorvaukset Veikkausliigassa ja Ykkösessä 2014 poikkeustuomarointien tai lisämajoittumisen yhteydessä: Enintään 200 euroa

Korotetut kilometrikorvaukset ja matkavuorokausien kulukorvaukset Veikkausliigassa ja Ykkösessä 2014 poikkeustuomarointien tai lisämajoittumisen yhteydessä Helsingissä, Espoossa, Vantaalla tai Kauniaisissa erotuomarin kotipaikkakunnasta ja taustasta riippuen: Enintään 210 euroa

Kilometrikorvaukset ja matkavuorokausien kulukorvaukset Kakkosessa 2014 poikkeustuomarointien tai lisämajoittumisten yhteydessä: Enintään 75 euroa

Korotetut kilometrikorvaukset ja matkavuorokausien kulukorvaukset Kakkosessa 2014 poikkeustuomarointien tai lisämajoittumisen yhteydessä Helsingissä, Espoossa, Vantaalla tai Kauniaisissa erotuomarin kotipaikkakunnasta ja taustasta riippuen: Enintään 82,50 euroa

Kilometrikorvaus oli perustasoltaan 5 vuotta sitten sama kuin nykyään eli 43 senttiä kilometriltä ja korotettu kilometrikorvaus alkoi tietenkin juosta 3 sentin korotetulla hinnalla tietenkin per kilometri yleensä ennalta määritellyn ja kohtuuttomaksi lausutun kilometrimäärän jälkeen.

Veikkausliigassa, mutta tuolloin ei Ykkösessä jokainen otteluun osallistunut ylimääräinen erotuomari sai tietenkin myös automaattisen 3 sentin korotetun hinnan tai sen tullessa evätyksi se siirrettiin ottelun varsinaisen johtavan erotuomarin kilometrikorvaukseen josta tarpeen mukaan erotukset sitten tehtiin muille erotuomareille.

Mikäli kilometrimäärä oli erotuomarien esimiehiä, sarjapomoja tai Palloliittoa närästänyt, matkalaskuun oli kirjoitettava käytetty ajoreitti ja syy matkustusviiveelle esimerkiksi toiselle tai jopa itselle tapahtuneen onnettomuuden takia tai myös tietenkin lyhyemmästä ajoreitistä tapahtuneelle muulle poikkeamiselle.

Palloliitto määräsi erikseen muut laskutettavat tai korjattavat junamatkat tai lentomatkat ennen kautta tai kauden aikana erotuomareille tai heidän esimiehilleen.

Bussimatkoihin tai muihin automatkoihin Palloliiton määräysvalta ei ylettynyt samalla tapaa poikkeuksena tietenkin taksimatkat joista varsinkin ottelumatkojen ulkopuolella ei kannattanut poiketa ja yleensä ne korvattiin tuolloinkin kuten nykyäänkin varsinkin vaikeampina rahallisina aikoina vain perustelluista syistä.

Tuomariston esimiehillä tai tarkkailutuomareilla ja Tuomariston Avustavilla esimiehillä tai Avustavilla tarkkailutuomareilla oli 5 vuotta sitten seuraavanlaiset palkkiot joista sittemmin on paljon poistettu eri lisäetuuksia:

Erotuomariesimiesten tai Erotuomaritarkkailijoiden palkkiot Suomessa 2014

Veikkausliiga: Erotuomariesimies tai kukin nimetty Erotuomaritarkkailija sai 85 euroa ottelulta ja kukin Avustava Erotuomariesimies tai kukin nimetty Avustava Erotuomaritarkkailija sai 35 euroa ottelulta.

Lisäksi he olivat oikeutettuja 28 sentin lähtökohtaiseen kilometrikorvaukseen, 43 sentin korotettuun kilometrikorvaukseen ja jokaiselle nimetylle Avustavalle Erotuomariesimiehelle tai kullekin nimetylle Avustavalle Erotuomaritarkkailijalle tuli vielä mukaan 3 sentin korotettu kilometrikorvauksen jako-osuus.

Tietenkin heillä oli oikeus myös 19-38 euron erotuomariesimiehen osa-aikaiseen tai kokopäiväiseen päivärahaan mihin oli vielä mahdollista hakea korotusosuutta tavallisten erotuomarien tapaan.

Ykkönen: Erotuomariesimies tai kukin nimetty Erotuomaritarkkailija sai 50 euroa ottelulta ja kukin Avustava Erotuomariesimies tai kukin nimetty Avustava Erotuomaritarkkailija sai 35 euroa ottelulta.

Lisäksi he olivat oikeutettuja 28 sentin lähtökohtaiseen kilometrikorvaukseen, 43 sentin korotettuun kilometrikorvaukseen ja jokaiselle nimetylle Avustavalle Erotuomariesimiehelle tai kullekin nimetylle Avustavalle Erotuomaritarkkailijalle tuli vielä mukaan 3 sentin korotettu kilometrikorvauksen jako-osuus.

Tietenkin heillä oli oikeus myös 19-38 euron erotuomariesimiehen osa-aikaiseen tai kokopäiväiseen päivärahaan mihin oli vielä mahdollista hakea korotusosuutta tavallisten erotuomarien tapaan.

Kakkonen: Erotuomariesimies tai kukin nimetty Erotuomaritarkkailija sai 35 euroa ottelulta. Avustava Erotuomariesimies tai kukin nimetty Avustava Erotuomaritarkkailija ei saanut toimitsemispalkkiota esimiestehtävistään, mutta heillä oli vielä oikeus 19-38 euron erotuomariesimiehen osa-aikaiseen tai kokopäiväiseen päivärahaan mihin oli vielä mahdollista hakea korotusosuutta tavallisten erotuomarien tapaan.

Tietenkin heillä oli oikeus myös 28 sentin lähtökohtaiseen kilometrikorvaukseen, 43 sentin korotettuun kilometrikorvaukseen ja jokaiselle nimetylle Avustavalle Erotuomariesimiehelle tai kullekin nimetylle Avustavalle Erotuomaritarkkailijalle tuli vielä mukaan 3 sentin korotettu kilometrikorvauksen jako-osuus. Erotuomariesimies tai Erotuomaritarkkailija luonnollisesti sai myös nuo lisäedut 35 euronsa päälle.

Kolmonen: Erotuomariesimies tai kukin nimetty erotuomaritarkkailija ei ollut oikeutettu päivärahaan missään muodossa, mutta kilometrikorvauksia he saivat 28 senttiä kilometriltä ja korotettu kilometrikorvaus oli 43 senttiä.

Lisäksi tämä oli viimeinen sarjataso missä vielä erittäin harvoin saattoi esiintyä myös Erotuomariesimiesten tai Erotuomaritarkkailijoiden Avustajia. Avustajat erotuomariesimiesten tasolla olivat oikeutettuja 3 sentin korotettuun kilometrikorvausten jako-osuuteen mikä käytännössä olikin heidän ainut rahansa mukana olemisesta.

Nelonen: Erotuomariesimies tai kukin nimetty erotuomaritarkkailija oli oikeutettu enintään 28 senttiä käsittävään kilometrikorvaukseen ja tästä sarjatasosta eteenpäin ei ollut oikeutta enää edes korotettuun kilometrikorvaukseen. Mahdolliset Avustavat Erotuomariesimiehet tai Avustavat Erotuomaritarkkailijat eivät saaneet mitään. Päivärahaoikeutta ei ollut.

Nelosesta alaspäin Erotuomariesimiehelle tai kullekin nimetylle Erotuomaritarkkailijalle näillä näkymin enimmäkseen vain yksinään tai harkinnan mukaan tietenkin myös käytännössä kuitenkin ihan Neloseenkin asti täysin tarpeettomalle Avustavalle Erotuomariesimiehelle tai kullekin nimetylle Avustavalle Erotuomaritarkkailijalle maksettiin mitä tahansa 1-27 sentin väliltä olleita kilometrikorvauksia.

Pitkän viestin päätteeksi vielä vuoden 2004 eli 15 vuoden takaiset erotuomaripalkkiot joita rajoitetusti olen maininnut aiemmin ja joista hirveän paljon enempää ei ole kattavaa tietoa jolloin alemmat sarjatasot jäävät hyvin hämäriksi tai niillä ei ole maksettu ollenkaan erotuomaripalkkioita tai erotuomarien esimiestason palkkioita:

Erotuomaripalkkiot 2004 Suomessa

Veikkausliiga: Erotuomarin palkkio oli 330 euroa ja avustavan erotuomarin palkkio oli 187 euroa.

Ykkönen: Erotuomarin palkkio oli 170 euroa ja avustavan erotuomarin palkkio oli 110 euroa.

Kakkonen: Erotuomarin palkkio oli 83 euroa ja avustavan erotuomarin palkkio oli 60 euroa.

Lisäksi Veikkausliigassa ja Ykkösessä maksettiin arkiottelukorvausta tuomareille 50 euroa per ottelu. Neljännet erotuomarit silloin kun heitä käytettiin niin lisäksi saivat Veikkausliigassa, mutta eivät silloin Ykkösessä korkeintaan 50 euron suuruisen ottelukorvausten summan erillisten päivärahahakemusten jälkeen.

Kolmosesta ja muista sarjoista en valitettavasti löytänyt mitään tarkkaa tähän hätään.

Tuomariston esimiehillä tai tarkkailutuomareilla ja Tuomariston Avustavilla esimiehillä tai Avustavilla tarkkailutuomareilla oli 15 vuotta sitten seuraavanlaiset palkkiot ja ne olivat erittäin vähäiset, mutta muistutan jälleen myös valitettavasti löytyneen tiedon vähäisyydestä ainakin tällä kertaa:

Erotuomariesimiesten tai Erotuomaritarkkailijoiden palkkiot Suomessa 2004

Veikkausliiga: Erotuomariesimiehen tai Erotuomaritarkkailijan palkkio oli 40 euroa ottelulta. Avustavat vastaavat eivät todennäköisesti ilman ihmeitä saaneet silloin mitään.

Ykkönen: Erotuomariesimiehen tai Erotuomaritarkkailijan palkkio oli 30 euroa ottelulta. Avustavat vastaavat eivät todennäköisesti ilman ihmeitä saaneet silloin mitään.

Kakkonen: Erotuomariesimiehen tai Erotuomaritarkkailijan palkkio oli 20 euroa ottelulta. Avustavat vastaavat eivät todennäköisesti ilman ihmeitä saaneet silloin mitään.

Alemmista sarjoista puhuttaessa Kolmosesta alaspäin ei välttämättä saaneet Erotuomariesimiehet tai Erotuomaritarkkailijat mitään palkkiota ainakaan näillä näkymin ilman ihmeitä.
Piippu-Virtanen

Poissa Poissa


Vastaus #454 : 16.12.2019 klo 00:43:39

Erotuomaripalkkioista puhuttaessa tietyllä tapaa rahakkainta Suomessa on ollut vihellellä otteluja Jalkapallon Suomen Cupissa tai toimia myös sen Erotuomariesimiehen tai Erotuomaritarkkailijan virassa vuosien varrella.

Tosin niissäkin ovat omat sudenkuoppansa olleet mukana.

Tämän vuoden lisäksi myös vuoden 2014 eli viiden vuoden takaisen ja myös vuoden 2004 eli 15 vuoden takaisen Jalkapallon Suomen Cupin vastaavia olen löytänyt ja kun en muutakaan aihealuetta löytänyt niin laitetaan niitä sitten tähän alle kun ne ovat olleet ainakin nykyään ja 5 vuotta sitten hyvin kierrosriippuvaisia ja kun en paljoakaan enempää tarkempaa tietoa löytänyt Suomen Cupista 2004, mutta tuolloin tilanne tuntui olevan vain ottelukohtainen eikä mitään vaihetta erikseen ollut painotettu ainakaan näillä näkymin.

Ensin tämän vuoden tuoreimmat erotuomaripalkkiot lukuineen päivineen Suomen Cupista:

Erotuomaripalkkiot 2019 Suomen Cupissa

Ensimmäinen Kierros: Erotuomari saa 53 euroa ottelulta ja avustava erotuomari 32 euroa ottelulta. Tämän lisäksi neljännet erotuomarit eivät saa mitään jos heitä nimetään.

Toinen Kierros: Erotuomari saa 80 euroa ottelulta ja avustava erotuomari 48 euroa ottelulta. Tämän lisäksi neljännet erotuomarit eivät saa mitään jos heitä nimetään.

Kolmas Kierros: Erotuomari saa 90 euroa ottelulta ja avustava erotuomari saa 54 euroa ottelulta. Tämän lisäksi neljännet erotuomarit eivät saa mitään jos heitä nimetään.

Neljäs Kierros: Erotuomari saa 135 euroa ottelulta ja avustava erotuomari saa 81 euroa ottelulta. Tämän lisäksi neljännet erotuomarit eivät saa mitään jos heitä nimetään.

Viides Kierros: Erotuomari saa 138 euroa ottelulta ja avustava erotuomari saa 83 euroa ottelulta. Tämän lisäksi neljännet erotuomarit eivät saa mitään jos heitä nimetään.

Lohkovaihe/Suomen Cup Playoff: Erotuomari saa 250 euroa ottelulta ja avustava erotuomari saa 150 euroa ottelulta. Tämän lisäksi neljännet erotuomarit eivät saa mitään, mutta ovat oikeutettuja arkiottelukorvaukseen tietyin ehdoin tästä eteenpäin.

Neljännesvälierät: Erotuomari saa 500 euroa ottelulta ja avustava erotuomari saa 300 euroa ottelulta. Tämän lisäksi neljännet erotuomarit eivät saa mitään, mutta ovat oikeutettuja arkiottelukorvaukseen tietyin ehdoin.

Puolivälierät: Erotuomari saa 500 euroa ottelulta ja avustava erotuomari saa 300 euroa ottelulta. Tämän lisäksi neljännet erotuomarit eivät saa mitään, mutta ovat oikeutettuja arkiottelukorvaukseen tietyin ehdoin.

Välierät: Erotuomari saa 500 euroa ottelulta ja avustava erotuomari saa 300 euroa ottelulta. Tämän lisäksi neljännet erotuomarit eivät saa mitään, mutta ovat oikeutettuja arkiottelukorvaukseen tietyin ehdoin.

Loppuottelu: Erotuomari saa 650 euroa ja avustava erotuomari saa 390 euroa. Tämän lisäksi neljännet erotuomarit saavat 220 euroa sen mukaan kun heitä otteluun nimetään ja tietenkin he ovat oikeutettuja myös arkiottelukorvaukseen tietyin ehdoin.

Arkiottelukorvausta maksetaan Lohkovaiheesta tai Playoff-kauden alusta alkaen Suomen Cupin loppuun asti 100 euroa ottelulta, mutta vain mikäli kukin  ottelu siitä eteenpäin alkoi tai alkaa Klo 15 tai sitä aiemmin.

Mikäli ottelu alkoi Klo 15 jälkeen ja mikäli erotuomarien ottelumatka on enemmän kuin 50 kilometriä niin tuolloin maksetaan vain 70 euroa tuon kilometrimäärän ylittävältä ottelulta.

Muissa tapauksissa, poikkeuksellisin aloitusajoin alkavina otteluina tai muilla tavoin perustelluin ja painavin syin lausuttuna ei arkiottelukorvausta tosiaan maksettu.

Arkiottelukorvausrahat tulivat myös erotuomarin tai avustavan erotuomarin normaalien rahojen päälle. Neljänsillä erotuomareilla ei tätä etua ollut melkein missään vaiheessa kautta ennen Suomen Cupin Loppuottelua.

Ohimennen lausuttuna tämän vuoden Jalkapallon Kakkosen Cupissa erotuomaripalkkio oli 80 euroa ottelusta riippumatta ja avustavilla erotuomareilla 50 euroa ottelusta riippumatta ja neljännet erotuomarit mahdollisesti nimettyinä eivät saaneet mitään.

Erotuomariesimiehet tai Erotuomaritarkkailijat saivat seuraavia palkkioita Suomen Cupista tänä vuonna:

Erotuomariesimiesten tai Erotuomaritarkkailijoiden palkkiot Suomen Cupissa 2019

Suomen Cupin ottelut Neljännesvälieriin asti: Erotuomariesimies tai Erotuomaritarkkailijat saa 40 euroa ottelulta tähän vaiheeseen asti.

Puolivälierät: Erotuomariesimies tai Erotuomaritarkkailijat saa 50 euroa ottelulta.

Välierät: Erotuomariesimies tai Erotuomaritarkkailijat saa 85 euroa ottelulta.

Loppuottelu: Erotuomariesimies tai Erotuomaritarkkailijat saa 110 euroa.

Avustavat erotuomarien esimiehet tai Erotuomaritarkkailijat eivät saa muuta kuin 28 senttiä kilometrikorvausta ja siihen päälle oikeuden osapäiväiseen tai kokopäiväiseen päivärahaan 19-42 euron suuruisena lähtökohtaisesti ja siihen oli mahdollista hakea tietenkin korotusosaa päälle.

5 vuotta sitten Suomen Cupissa 2014 tilanne oli hieman toinen mistä lisää seuraavassa:

Erotuomaripalkkiot 2014 Suomen Cupissa

Ensimmäinen Kierros: Erotuomari sai 42 euroa ottelulta ja avustava erotuomari 29 euroa ottelulta. Tämän lisäksi neljännet erotuomarit eivät saaneet mitään jos heitä nimettiin.

Toinen Kierros: Erotuomari sai 68 euroa ottelulta ja avustava erotuomari 46 euroa ottelulta. Tämän lisäksi neljännet erotuomarit eivät saaneet mitään jos heitä nimettiin.

Kolmas Kierros: Erotuomari sai 73 euroa ottelulta ja avustava erotuomari 48 euroa ottelulta. Tämän lisäksi neljännet erotuomarit eivät saaneet mitään jos heitä nimettiin.

Neljäs Kierros: Erotuomari sai 122 euroa ottelulta ja avustava erotuomari 75 euroa ottelulta. Tämän lisäksi neljännet erotuomarit eivät saaneet mitään jos heitä nimettiin, mutta heillä oli oikeus nykypäivästä poiketen arkiottelukorvaukseen tuolloin ilman mitään erillisiä ennakkoehtoja kunhan hakemukset olivat kunnossa tästä vaiheesta lähtien ja siitä eteenpäin.

Viides Kierros: Erotuomari sai 125 euroa ottelulta ja avustava erotuomari 79 euroa ottelulta. Tämän lisäksi neljännet erotuomarit eivät saaneet mitään jos heitä nimettiin, mutta heillä oli oikeus nykypäivästä poiketen arkiottelukorvaukseen tuolloin ilman mitään erillisiä ennakkoehtoja kunhan hakemukset olivat kunnossa.

Kuudes Kierros: Erotuomari sai 240 euroa ottelulta ja avustava erotuomari 158 euroa ottelulta. Tämän lisäksi neljännet erotuomarit eivät saaneet mitään, mutta olivat oikeutettuja arkiottelukorvaukseen tuolloin ilman mitään erillisiä ennakkoehtoja kunhan hakemukset olivat kunnossa.

Puolivälierät: Erotuomari sai 450 euroa ottelulta ja avustava erotuomari 234 euroa ottelulta. Tämän lisäksi neljännet erotuomarit eivät saaneet mitään, mutta olivat oikeutettuja arkiottelukorvaukseen tuolloin ilman mitään erillisiä ennakkoehtoja kunhan hakemukset olivat kunnossa.

Välierät: Erotuomari sai 450 euroa ottelulta ja avustava erotuomari 234 euroa ottelulta. Tämän lisäksi neljännet erotuomarit eivät saaneet mitään, mutta olivat oikeutettuja arkiottelukorvaukseen tuolloin ilman mitään erillisiä ennakkoehtoja kunhan hakemukset olivat kunnossa.

Loppuottelu: Erotuomari sai 618 euroa ja avustava erotuomari saa 426 euroa. Tämän lisäksi neljännet erotuomarit saivat 213 euroa sen mukaan kun heitä otteluun nimettiin ja tietenkin he olivat oikeutettuja myös arkiottelukorvaukseen tuolloin ilman mitään erillisiä ennakkoehtoja kunhan hakemukset olivat kunnossa.

Arkiottelukorvausta maksettiin tuolloin Suomen Cupin Neljänneltä Kierrokselta eteenpäin tuolloin ilman mitään ennakkoehtoa 70 euroa ottelulta.

Mikäli poikkeustapauksissa kuitenkin taas kerran lähinnä neljänsille erotuomareille sellaista jostain syystä ei olisi voinut maksaa niin tuolloin neljänsillä erotuomareilla olisi ollut oikeus hakea muutosta asiaan ja korvauksena heillä olisi ollut automaattinen oikeus silloiseen päivärahaansa 18-39 euron osuudella tai tietenkin tarpeen mukaan korotettunakin aina tietenkin Suomen Cupin Arkiottelukorvausta vastaavaan summaan asti enintään.

Muutoin tuo 70 euroa tuli vielä lisäksi tavalliseen erotuomarin ja avustavan erotuomarin palkkion päälle.

Ja siltikin huolimatta tuolloin lievemmistä muista ehdoista eivät neljännet erotuomarit juurikaan ilosta riemuinneet kaikkiaan kun heidän asemansa oli silloin kovin uhanalainen ja palkaton oikeastaan Suomen Cupin Loppuottelua huomioimatta.

Erotuomarien esimiesten ja Erotuomaritarkkailijoiden palkkiot olivat Suomen Cupissa 5 vuotta sitten seuraavat:

Erotuomarien esimiesten ja Erotuomaritarkkailijoiden palkkiot Suomen Cupissa 2014

Suomen Cupin ottelut Kuudenteen Kierrokseen asti: Erotuomariesimies tai Erotuomaritarkkailijat sai 35 euroa ottelulta tähän vaiheeseen asti.

Puolivälierät: Erotuomariesimies tai Erotuomaritarkkailijat saa 50 euroa ottelulta.

Välierät: Erotuomariesimies tai Erotuomaritarkkailijat saa 85 euroa ottelulta.

Loppuottelu: Erotuomariesimies tai Erotuomaritarkkailijat saa 100 euroa.

Erotuomariesimiehet tai Erotuomaritarkkailijat saivat lisäksi Suomen Cupissa ollessaan automaattista 28 sentin vähimmäistason kilometrikorvausta, enintään korotettua 43 sentin kilometrikorvausta ja heillä oli oikeus osapäiväiseen tai kokopäiväiseen päivärahaan eli 18-39 euron summaan ja korotusosaakin oli mahdollista hakea.

Avustavat erotuomarien esimiehet tai Avustavat Erotuomaritarkkailijat eivät saaneet muuta kuin 28 senttiä kilometrikorvausta keskimäärin tietenkin enintään 43 sentin korotetulla kilometrikorvauksella ja siihen päälle oikeuden osapäiväiseen tai kokopäiväiseen päivärahaan 18-39 euron suuruisena lähtökohtaisesti ja siihen oli mahdollista hakea tietenkin korotusosaa päälle.

Lisäksi kukin Avustava erotumariesimies tai Avustava Erotuomaritarkkailija oli oiketettu saamaan erillisestä kilometrikorvausten yhteispotista 3 senttiä kultakin ajetulta lisäkilometriltä päälle siihen nähden, että miten paljon ottelumatkoja kauden mittaan oli ollut.

Tämän viestin päätteeksi 15 vuotta sitten Jalkapallon Suomen Cupissa maksettiin seuraavasti vuonna 2004 kun näillä näkymin maksusuhteissa ei niin korostettu ottelujen eri vaiheita samalla tapaa kuin mitä nykyään tai vajaan viimeisen 15 vuoden aikana tai tiedossani oleviin lukemiin on merkitty varsinkin alkuvaiheessa Suomen Cupia esiintyneitä jonkinlaisia tienausrajoja, mutta otan kyllä lisätietoa näistä asioista vastaan mikäli jotain tarkempaakin tuolloin oli maksujen osalta havaittavissa:

Erotuomaripalkkiot Suomen Cupissa 2004

Erotuomarit: Näillä näkymin he olivat oikeutettuja samaan rahaan kuin Veikkausliigassa johon tuli päälle vielä 30 euron erityinen Suomen Cupin korotuslisä eli 360 euroa olisivat olleet palkkiot ottelua kohti.

Avustavat erotuomarit: Näillä näkymin he olivat oikeutettuja samaan rahaan kuin Veikkausliigassa johon tuli päälle vielä 30 euron erityinen Suomen Cupin korotuslisä eli 217 euroa olisivat olleet palkkiot ottelua kohti.

Neljännet erotuomarit mikäli nimettiin: Heillä olisi ollut oikeutetut Veikkausliigan arkiottelukorvauksen summan tasoa vastanneet rahat ennen pitkää Suomen Cupin edetessä ja muutoin oli vain nimeämislisä otteluun eli 30 euroa. Mikäli he saivat tosiaan nuo rahat niin enintään he saivat 80 euroa ottelulta silloin.

Erotuomarien esimiesten tai Erotuomaritarkkailijoiden summat olivat 15 vuotta sitten Suomen Cupissa seuraavat:

Erotuomarien esimiesten ja Erotuomaritarkkailijoiden palkkiot Suomen Cupissa 2004

Erotuomariesimiehen tai Erotuomaritarkkailijan palkkio: 40 euroa ottelulta eli kuten Veikkausliigassa ja siihen oli enintään mahdollista saada 30 euroa Suomen Cupin lisää mikä on saattanut olla nimeämislisä myöhempään vaiheeseen kyseistä tapahtumaa. Muussa tapauksessa he saivat tuon 30 euroa alkuun ja tuon 40 euroa todennäköisesti myöhemmissä vaiheissa kyseistä tapahtumaa. Muutoin summa oli korkeintaan 70 euroa.

Avustavien Erotuomariesimiesten tai Avustavien Erotuomaritarkkailijoiden palkkio: Välttämättä eivät todennäköisesti ilman ihmeitä saaneet silloin mitään. Mikäli saivat niin summa oli enintään Suomen Cupin lisäraha eli 30 euroa.
« Viimeksi muokattu: 16.12.2019 klo 01:03:08 kirjoittanut Piippu-Virtanen »
Piippu-Virtanen

Poissa Poissa


Vastaus #455 : 16.12.2019 klo 03:28:11

Naisjalkapalloilun puolella historiallisesti ainakin toisinaan Erotuomareita, Erotuomarien esimiehiä tai Erotuomaritarkkailijoita on toisinaan ivallisesti läpi naisjalkapalloilun kotimaisen historian sanottu eniten rahaa tienanneimmiksi hahmoiksi niiden otteluissa.

Ihan näin raadollinen näkökulma tilanne ei sentään ole varsinkaan mitä nykypäivempään tullaan tai välillä historiallisemminkaan.

Totuus kuin on ollut jopa ihan naisjalkapallon parhaimpinakin rahavuosina, että hirveän paljoa joukkueissa ei ole maksettu eikä yleisbudjetitkaan ole olleet korkeita milloin joskus tosiaan ihan pelin ulkopuoliset henkilöt ovat niitä rikkaimpia jäseniä ja muutoin sitten raha tulee vain jostain kovin muualta.

Joka tapauksessa naisten puolellakin nuo erinäiset palkkiot ovat kehittyneet ja joita aion esitellä tämän vuoden eli 2019, 5 vuoden takaisen eli vuoden 2014 ja 15 vuoden takaisen eli vuoden 2004 valossa.

Näistä vuosien 2014 ja 2004 naispalloilun erotuomarien palkkiolinjaa olen sivunnut aiemminkin, mutta tuolloin lähinnä vain sivuten aihetta enkä kovinkaan tarkasti muissa aihealueisiin mahdollisesti sopimattomissa yhteyksissä.

Tällä kertaa siitä tulisi laajeminkin asiaa kuin mitä aiemmin.

Joiltakin vuosilta tulee tarkennuksia myös päivärahojen muodossa, mutta tämän hetken tilanteen valossa on paha sanoa mitään todella tarkkaa naisjalkapalloilun mahdollisista päivärahoista muuta kuin pian kerrottavien lukujen valossa yhtä tietyltä vuodelta.

Naisjalkapalloilussa ei myöskään ole miesten puolelta poikkeuksena sinne päin samalla tapaa käytössä noita neljänsiä erotuomareita.

Siellä päin neljännet erotuomarit ovat harvinaisempia ja kun ovat niin ei heille näillä näkymin vielä nykyäänkään oikeastaan makseta paljoa mitään jos lainkaan.

Silloinkin kun maksetaan ja todennäköisesti enintään Naisten Liigassa niin neljänsien erotuomarien palkkiot pyörivät enimmäisrajallaan Veikkausliigan vastaavissa lukemissa ja muutoin mitä tahansa 1-76 euron välillä.

Alemmissa sarjoissa varmaankin mikäli hyvin teoriassa mitään maksetaan niin ne pyörivät sitten ihan pikkueuroissa tai tyyliin juurikin kilometrikorvausten senttien tai kymmenien senttien linjalla ja hyvässä lykyssä tietenkin lähinnä joidenkin ihan takavuosien Naisten Ykkösen malliin joillakin euron hilkkuloilla näin leikkisästi todeten.

Ensin tämän vuoden tuoreimmat erotuomaripalkkiot naisjalkapalloilussa lukuineen päivineen alkaen tietenkin Naisten Liigasta eli myös leikkisämmin enemmin nykyään kuin vanhaan aikaan eli Mimmiliigasta ja päättyen tietenkin varsin alhaisellekin sarjatasolle ellei ihan alimmallekin riippuen siitä, että montako sarjatasoa nykyisin naisjalkapalloilussa Suomessa on:

Erotuomaripalkkiot 2019 Naisjalkapalloilussa Suomessa

Naisten Liiga: Erotuomari saa 130 euroa ottelulta ja avustava erotuomari 78 euroa ottelulta.

Naisten Ykkönen: Erotuomari saa 65 euroa ottelulta ja avustava erotuomari 39 euroa ottelulta.

Naisten Kakkonen: Erotuomari saa 52 euroa ottelulta ja avustava erotuomari 31 euroa ottelulta.

Naisten Kolmonen: Erotuomari saa 35,80 euroa ottelulta ja avustava erotuomari 26,46 euroa ottelulta. (Tämä sarjataso on näillä näkymin viimeinen sarja missä avustavallekin erotuomarille maksetaan erotuomaripalkkiota. Tietenkin vain silloin kun heitä käytetään mikä aina koskee muitakin sarjatasoja ja on näkyvintä varsinkin alimmalla tasolla.)

Naisten Nelonen: Erotuomari saa 28,59 euroa ottelulta ja avustaville erotuomarille ei makseta erotuomaripalkkiota mikäli heitä käytetään.

Naisten Vitonen/Viitonen: Erotuomari saa 26,56 euroa ottelulta ja avustaville erotuomarille ei makseta erotuomaripalkkiota mikäli heitä käytetään. (Mikäli tämä nykyään on alin virallinen taso Suomessa niin siinä tapauksessa jokaisessa naisjalkapalloilun sarjassa Suomessa maksetaan erotuomaripalkkiota. Muussa tapauksessa mahdollisessa Naisten Kutosessa/Kuutosessa tai tätäkin alempana erotuomaripalkkiota ei makseta.)

Naisjalkapalloilussa tosiaan päivärahat ja kilometrikorvausrahat ovat sellaisinaan tai hyvin teoreettisilta korotusosiltaan todella pienet ja enimmilläänkin ainakin kaiketi vastaavat nykyään miesten tasojen vastaan enimmäisrajaltaan.

Useimmiten ne ilman muita lisätietoja asiaan ovat todella pienet. Muutoin luvut olisivat tosiaan noilla miesten takarajoilla jo aika suuret.

Muussa tapauksessa esimerkiksi päiväraha lienisi jotain luokkaa 1-18 euroa osapäiväisen sellaisen osalta ja kokopäiväisen sellaisen osalta 19-41 euroa kun se on tiettävästi enintään saman suuruusluokan omaavaa tai hieman pienempää.

Voi kyllä olla jo myös, että tuo 1-18 euron summa olisi sitä kokopäiväistä naisjalkapallon puolella ja puolipäiväisenä menee alimmillaan sen 50 sentistä tai senkin alle enintään sinne 9 euron työttömien kulukorvaustason puolelle.

Tarkempien tietojen puutteessa on paha sanoa mitään todella erityisen varmaa, mutta rajat muutenkin koskisivat Naisten Liigaa ja ihan äärimmäisen teoriassa Naisten Ykköstä.

Arkiottelukorvauksista naisten puolella ei ole aavistustakaan ja todennäköisesti sellaista ei makseta edes vielä nykyäänkään.

Ja mikäli tosiaan maksetaan niin summat ovat varmasti kääpiömäistä luokkaa verrattuna miesten puolen sarjoihin.

Todennäköisesti sen ollessa totta kaiken jälkeen vain Naisten Liigassa maksetaan sellaista kuin, että muka Naisten Liigassa ja myös Naisten Ykkösessäkin.

Tuomariston esimiehillä tai tarkkailutuomareilla ja Tuomariston Avustavilla esimiehillä tai Avustavilla tarkkailutuomareilla on nykyään seuraavanlaiset palkkiot naisjalkapalloilun puolella:

Erotuomariesimiesten tai Erotuomaritarkkailijoiden palkkiot 2019 Naisjalkapalloilussa Suomessa

Naisten Liiga: Erotuomariesimies tai kukin nimetty Erotuomaritarkkailija saa 40 euroa ottelulta ja kukin Avustava Erotuomariesimies tai kukin nimetty Avustava Erotuomaritarkkailija saa 40 euroa ottelulta.

Muista sarjoista puhuttaessa pois lukien epäselvää ja vain poikkeustilanteita Naisten Ykkösessä kaikissa muissa sarjoissa naisjalkapalloilun puolella Erotuomariesimiehet tai Erotuomaritarkkailijat saavat vain 28 senttiä kilometrikorvausta ja oikeuden hieman kuitenkin tavallisista naisjalkapalloilun erotuomareista poiketen parempaan osapäivärahaan tai kokopäivärahaan jolloin se on suurin piirtein tuo 19-42 euroa tilanteen mukaan.

Naisten Ykkösen mahdollisissa maksutapauksissa silloin kun olen kuullut Erotuomariesimiehen tai Erotuomaritarkkailijan saaneen jotain niin otteluraha on vaihdellut 1-40 euron välillä ollen enintään summaltaan sama kuin Naisten Liigassa, mutta usein vähemmän ja siinä tapauksessa Avustava Erotuomariesimies tai kukin nimetty Avustava Erotuomaritarkkailija ei saa mitään muuta kuin nuo luetellut kiometrikorvaukset ja osapäivärahat tai kokopäivärahat tilanteen mukaan.

Sitten vuoden 2014 tilanne viiden vuoden takaa mistä minulla on hieman enemmän tarkempaa lisätietoa päivärahoista naisten puolelta:

Erotuomaripalkkiot 2014 Naisjalkapalloilussa Suomessa

Naisten Liiga: Erotuomari sai 118 euroa ottelulta ja avustava erotuomari 74 euroa ottelulta.

Naisten Ykkönen ja Naisten Liigacup: Erotuomari sai 60 euroa ottelulta ja avustava erotuomari 38 euroa ottelulta.

Naisten Kakkonen: Erotuomari sai 44 euroa ottelulta ja avustava erotuomari 30 euroa ottelulta. (Viisi vuotta sitten Naisten Kakkosessa alustavasti Erotuomarin piti saada 36 euroa ottelulta ja Avustavan Erotuomarin 25 euroa ottelulta, mutta lopulta summia päätettiin korottaa toteutuneelle tasolleen kun aiemmin tosiaan tuota en muistanutkaan mainita.)

Naisten Kolmonen: Erotuomari sai 25 euroa ottelulta ja avustava erotuomari 20 euroa ottelulta.

Naisten Nelonen: Näillä näkymin erotuomarit eivät viisi vuotta sitten saaneet erotuomaripalkkiota.

Naisten Vitonen/Viitonen: Näillä näkymin erotuomarit eivät viisi vuotta sitten saaneet erotuomaripalkkiota.

Naisten jalkapalloilussa 5 vuotta sitten oli edelleen erittäin huonon tason osapäivärahat tai päivärahat ja aivan takarajaltaan ne olisivat olleet hyvin teoreettisesti miesten vastaavia eli 18-39 euroa tasoltaan tai hieman pienempää.

Muutoin pyörittiin siellä 1-17 euron puolella ja muutoin siellä 8,5 euron tai 9 euron tasolla huonommassa tapauksessa puolipäiväisten osalta kuten nykyäänkin. Huonoimmat tapaukset eivät olleet käytännössä mainittavaa luokkaa joskin kyllä sentään se 25-50 senttiä ne huonoimmatkin summat yleensä nyt oli, mutta huonoimmat tasot olivat ainakin puheissa sen kuuluisat nk. Naisten Kolme Senttiä.

Neljännet erotuomarit olivat 5 vuotta sitten nykyistäkin harvinaisemmin käytössä ja mikäli heitä käytettiin niin he eivät käytännössä saaneet melkein koskaan mitään.

Silloin kun saivat ja todennäköisesti vielä nykypäivän Naisten Ykköstä ja siihen verraten selvästi todennäköisemmin vain ja ainoastaan Naisten Liigan puolella niin silloin ne summat vaihtelivat aivan jokusista senteistä tai euroista noin 1-69 euron väliseen summaan tai samaan summaan asti enintään kuin miehissä eli 70 euroon asti.

Naisten Ykkösessä pyörittiin vielä nykypäivääkin selvemmin 5 vuotta sitten enemmän siellä senttien tai nk. Pikkuhilkkujen luokassa eurotasolla saaden eli jokunen euro sinne ja jokunen tänne kun maksettiin mikäli maksettiin.

Naisten Liigassa, Naisten Ykkösessä ja Naisten Kakkosessa oli tiettävästi samanlaisia poikkeustuomarointien tai lisämajoittumisen yhteydessä tapahtuvia kilometrikorvauksia ja matkakorvauksien kulukorvauksia kuin miesten sarjoissakin, mutta ne olivat vain murto-osia miesten vastaavista.

Enimmäisrajaltaan ne olisivat olleet noin puolikkaita miesten vastaavista ja alimmillaan sen kymmenysosia.

Se olisi tarkoittanut Naisten Liigassa ja Naisten Ykkösessä sen 20-21 euroa ja Naisten Kakkosessa sen 7,5-8,25 euroa huonoimmillaan.

Parhaimmillaan toki näissä sarjoissa se sentään oli enemmän eli Naisten Liigassa ja Naisten Ykkösessä se 100-105 euroa ja Naisten Kakkosessa 37,5 euroa-41,25 euroa.

Edelleen kilometrikorvaukset tai niiden korotusosat naisten puolella olivat todella huonoja miesten puoleen nähden 5 vuotta sitten tai aivan enintään samaa tasoa.

Arkiottelukorvauksista naisten puolella ei ole aavistustakaan ja todennäköisesti sellaista ei melkein varmasti maksettu 5 vuotta sitten kun ei välttämättä makseta edes vielä nykyäänkään.

Ja mikäli tosiaan maksettiin jo 5 vuotta sitten niin summat ovat varmasti olleet maahisen luokkaa verrattuna miesten puolen sarjoihin kun nykyään ne olisivat sentään jo kääpiöluokkaa.

Todennäköisesti sen ollessa totta kaiken jälkeen vain Naisten Liigassa maksettiin sellaista 5 vuotta sitten koska Naisten Ykkösen vastaavasta käytiin tuolloin kovaa keskustelua, että voitaisiinko sellainen aloittaa vai ei kun Naisten Liigan puolellakin juuri ja juuri oli aloitettu tai edelleenkin vasta harkittiin sellainen aloitettavaksi vuoden tai kahden sisällä silloin mikäli niin ei ollut ja ei välttämättä ollut.

Tuomariston esimiehillä tai tarkkailutuomareilla ja Tuomariston Avustavilla esimiehillä tai Avustavilla tarkkailutuomareilla oli 5 vuotta sitten seuraavanlaiset palkkiot naisjalkapalloilun puolella kun ihan vähän heillä oli sellaisia etuja mitä ei ole nykyään:

Erotuomariesimiesten tai Erotuomaritarkkailijoiden palkkiot 2014 Naisjalkapalloilussa Suomessa

Naisten Liiga: Erotuomariesimies tai kukin nimetty Erotuomaritarkkailija sai 35 euroa ottelulta.

Lisäksi he olivat oikeutettuja 28 sentin lähtökohtaiseen kilometrikorvaukseen, 43 sentin korotettuun kilometrikorvaukseen ja jokaiselle nimetylle Avustavalle Erotuomariesimiehelle tai kullekin nimetylle Avustavalle Erotuomaritarkkailijalle tuli vielä mukaan 3 sentin korotettu kilometrikorvauksen jako-osuus.

Tietenkin heillä oli oikeus myös 19-38 euron erotuomariesimiehen osa-aikaiseen tai kokopäiväiseen päivärahaan mihin oli vielä mahdollista hakea korotusosuutta tavallisten erotuomarien tapaan.

Avustavat Erotuomariesimiehet tai Avustavat Erotuomaritarkkailijat eivät saaneet tuota palkkiota eli 35 euroa, mutta heillä tosiaan oli tuo päivärahaoikeus osa-aikaisena tai kokopäiväisenä eli tuo 19-38 euron osuus mikä tietenkin naisjalkapalloilussa oli yleensä tuntuvasti pienempi ja tietenkin heillä olivat myös tarjolla nuo 28 sentin lähtökohtaiset kilometrikorvaukset ja 43 sentin korotetut kilometrikorvaukset ja osuusoikeus Erotuomariesimiehen tai Erotuomaritarkkailijan 3 sentin korotettuun kilometrikorvauksen jako-osuuteen.

Siten he oikeastaan olivatkin ainakin ajoittain menettelevän varakkaita nimenomaan naisjalkapalloilun puolella toisin kuin itse viheltävät naisjalkapalloilun erotuomarit itse.

Naisten Ykkönen: Erotuomariesimiehet tai Erotuomaritarkkailijat olivat oikeutettuja kerralla suurempaan kilometrikorvaukseen eli peräti 43 senttiin kilometriltä, mutta heillä ei ollut oikeutta päivärahaan eikä myöskään korotettuihin kilometrikorvauksiin.

Avustavat Erotuomariesimiehet tai Erotuomaritarkkailijat saivat osuutensa vain päälliköittensä rahoista sitä mukaa kuin kilometrikorvausten summia useimmiten senttitasoilla valui alaspäin. Joskus tietysti oli eurojakin summissa mukana ja varsinkin kun oli automaattisesti isommat kilometrikorvaukset pelissä mukana.

Naisten Kakkonen: Erotuomariesimiehet tai Erotuomaritarkkailijat olivat oikeutettuja 28 sentin lähtökohtaiseen kilometrikorvaukseen, mutta heillä ei ollut oikeutta päivärahaan eikä myöskään korotettuihin kilometrikorvauksiin.

Avustavat Erotuomariesimiehet tai Erotuomaritarkkailijat saivat osuutensa vain päälliköittensä rahoista sitä mukaa kuin Naisten Ykköseen verrattuna kilometrikorvausten summia nyt huomattavastikin selvemmin senttitasoilla valui alaspäin. Tällä tasolla oli harvoin euroja summissa mukana vaikka sentään Naisten Kolmoseen verrattuna näin vielä olikin.

Naisten Kolmonen: Erotuomariesimiehet tai Erotuomaritarkkailijat olivat oikeutettuja käytännössä mitättömään 3 sentin lähtökohtaiseen kilometrikorvaukseen, mutta heillä ei ollut oikeutta päivärahaan eikä myöskään korotettuihin kilometrikorvauksiin.

Selvää oli, että käytännössä Avustavat Erotuomariesimiehet tai Erotuomaritarkkailijat mikäli heitä edes enää nimettiinkään tälle sarjatasolle otteluihin niin eivät saaneet käytännöllisesti katsoen melkein mitään ja mahdolliset saantisummat olivat senttitason venytystä vain moninkertaisesti todennäköisemmin kuin paljon parjatussa Naisten Kakkosessa tai Naisten Ykkösessäkin.

Naisten Nelosessa ja Naisten Vitosessa/Viitosessa Erotuomariesimiehille tai Erotuomaritarkkailijoille ei maksettu mitään.

Pitkän viestin päätteeksi vielä vuoden 2004 eli 15 vuoden takaiset erotuomaripalkkiot joita rajoitetusti olen maininnut aiemmin ja joista hirveän paljon enempää ei ole kattavaa tietoa jolloin alemmat sarjatasot jäävät hyvin hämäriksi tai niillä ei ole maksettu ollenkaan erotuomaripalkkioita tai erotuomarien esimiestason palkkioita:

Erotuomaripalkkiot 2004 Naisjalkapalloilussa Suomessa

Naisten SM-Sarjan ja SM-Loppusarjan palkkiot: Erotuomari sai 77 euroa ja avustava erotuomari sai 57 euroa.

Naisten Ykkönen: Erotuomari sai 39 euroa ja avustava erotuomari sai 28 euroa.

Naisten Kakkosesta tai sen alemman tason erotuomaripalkkiosta ei valitettavasti tietoa löytynyt tähän hätään, mutta erittäin vähäisiä summat silti olivat todennäköisesti.

Tuomariston esimiehillä tai tarkkailutuomareilla ja Tuomariston Avustavilla esimiehillä tai Avustavilla tarkkailutuomareilla oli 15 vuotta sitten seuraavanlaiset palkkiot ja ne olivat erittäin vähäiset, mutta muistutan jälleen myös valitettavasti löytyneen tiedon vähäisyydestä ainakin tällä kertaa:

Erotuomariesimiesten tai Erotuomaritarkkailijoiden palkkiot 2004 Naisjalkapalloilussa Suomessa

Naisten SM-Sarja palkkio ottelusta riippumatta: Erotuomariesimiehen tai Erotuomaritarkkailijan palkkio oli 20 euroa ottelulta. Avustavat vastaavat eivät todennäköisesti ilman ihmeitä saaneet silloin mitään.

Alemmista sarjoista puhuttaessa Naisten Ykkösestä alaspäin ei välttämättä saaneet Erotuomariesimiehet tai Erotuomaritarkkailijat mitään palkkiota ainakaan näillä näkymin ilman ihmeitä.
Piippu-Virtanen

Poissa Poissa


Vastaus #456 : 16.12.2019 klo 04:33:03

Erotuomaripalkkioista puhuttaessa tietyllä tapaa rahakkainta Suomessa on ollut naistenkin puolella vihellellä otteluja Jalkapallon Naisten Suomen Cupissa tai toimia myös sen Erotuomariesimiehen tai Erotuomaritarkkailijan virassa vuosien varrella.

Tosin niissäkin ovat omat sudenkuoppansa olleet mukana.

Tämän vuoden lisäksi myös vuoden 2014 eli viiden vuoden takaisen ja myös vuoden 2004 eli 15 vuoden takaisen Naisten Jalkapallon Suomen Cupin vastaavia olen löytänyt ja kun en muutakaan aihealuetta löytänyt niin laitetaan niitä sitten tähän alle kun ne ovat olleet ainakin nykyään ja 5 vuotta sitten hyvin kierrosriippuvaisia ja kun en paljoakaan enempää tarkempaa tietoa löytänyt Naisten Suomen Cupista 2004, mutta tuolloin tilanne tuntui olevan vain ottelukohtainen eikä mitään vaihetta erikseen ollut painotettu ainakaan näillä näkymin.

Ensin tämän vuoden tuoreimmat erotuomaripalkkiot lukuineen päivineen Naisten Suomen Cupista:

Erotuomaripalkkiot 2019 Naisten Suomen Cupissa

Karsinta ja Ensimmäinen Kierros: Erotuomari saa 46 euroa ottelulta ja avustava erotuomari 28 euroa ottelulta. Tämän lisäksi neljännet erotuomarit eivät saa mitään jos heitä nimetään.

Toinen Kierros: Erotuomari saa 52 euroa ottelulta ja avustava erotuomari 31 euroa ottelulta. Tämän lisäksi neljännet erotuomarit eivät saa mitään jos heitä nimetään.

Lohkovaihe/Naisten Suomen Cup Playoff ja siihen liitettävät kierrokset ennen Puolivälieriä: Erotuomari saa 65 euroa ottelulta ja avustava erotuomari 39 euroa ottelulta. Tämän lisäksi neljännet erotuomarit eivät saa mitään jos heitä nimetään.

Puolivälierät: Erotuomari saa 130 euroa ottelulta ja avustava erotuomari saa 78 euroa ottelulta. Tämän lisäksi neljännet erotuomarit eivät saa mitään, mutta ovat oikeutettuja arkiottelukorvaukseen tietyin ehdoin tästä eteenpäin.

Välierät: Erotuomari saa 135 euroa ottelulta ja avustava erotuomari saa 81 euroa ottelulta. Tämän lisäksi neljännet erotuomarit eivät saa mitään, mutta ovat oikeutettuja arkiottelukorvaukseen tietyin ehdoin.

Loppuottelu: Erotuomari saa 310 euroa ja avustava erotuomari saa 186 euroa. Tämän lisäksi neljännet erotuomarit saavat 92 euroa sen mukaan kun heitä otteluun nimetään ja tietenkin he ovat oikeutettuja myös arkiottelukorvaukseen tietyin ehdoin.

Arkiottelukorvausta maksetaan miesten puolen Lohkovaiheesta tai Playoff-kauden sijaan naisten puolella vasta Naisten Suomen Cupin Puolivälieristä alkaen Suomen Cupin loppuun asti 100 euroa ottelulta kuten miestenkin puolella, mutta vain mikäli kukin  ottelu siitä eteenpäin alkoi tai alkaa Klo 15 tai sitä aiemmin.

Mikäli ottelu alkoi Klo 15 jälkeen ja mikäli erotuomarien ottelumatka on enemmän kuin 50 kilometriä niin tuolloin maksetaan vain 70 euroa tuon kilometrimäärän ylittävältä ottelulta.

Muissa tapauksissa, poikkeuksellisin aloitusajoin alkavina otteluina tai muilla tavoin perustelluin ja painavin syin lausuttuna ei arkiottelukorvausta tosiaan maksettu naistenkaan puolella kuten ei miestenkään puolella Suomen Cupista puhuttaessa.

Arkiottelukorvausrahat tulivat myös erotuomarin tai avustavan erotuomarin normaalien rahojen päälle. Neljänsillä erotuomareilla ei tätä etua ollut melkein missään vaiheessa kautta ennen Naisten Suomen Cupin Loppuottelua.

Ohimennen lausuttuna tämän vuoden Naisten Suomen Cupin Pikkufinaalissa erotuomaripalkkio oli 135 euroa ja avustavilla erotuomareilla 81 euroa ja neljännet erotuomarit mahdollisesti nimettyinä saivat viimein 40 euroa vähintäänkin.

Lisäksi Naisten Suomen Cupin Pikkufinaalin osalta oli tietenkin mahdollista samalla tapaa saada 100 euron arkiottelukorvausraha mitkä kaikki tulivat tietenkin taas ajallisin ehdoin tippuen siitä myös 70 euroonkin asti vain ja kun tuo raha tuli niin se tuli sitten tietenkin normaalien rahojen päälle tuomarin asemasta riippumatta.

Erotuomariesimiehet tai Erotuomaritarkkailijat saivat seuraavia palkkioita Naisten Suomen Cupista tänä vuonna:

Erotuomariesimiesten tai Erotuomaritarkkailijoiden palkkiot Naisten Suomen Cupissa 2019

Naisten Suomen Cupin ottelut Välieriin ja Pikkufinaaliin asti: Erotuomariesimies tai Erotuomaritarkkailijat saa 40 euroa ottelulta tähän vaiheeseen asti.

Loppuottelu: Erotuomariesimies tai Erotuomaritarkkailijat saa 80 euroa.

Lisäksi Erotuomariesimies tai Erotuomaritarkkailijat ovat oikeutettuja Naisten Suomen Cupissa 28 sentin kilometrikorvaukseen ja siihen päälle oikeutettuun osapäiväiseen tai kokopäiväiseen päivärahaan 19-42 euron suuruisena lähtökohtaisesti ja siihen oli mahdollista hakea tietenkin korotusosaa päälle.

Avustavat erotuomarien esimiehet tai Erotuomaritarkkailijat eivät saa Naisten Suomen Cupissakaan muuta kuin 28 senttiä kilometrikorvausta ja siihen päälle oikeuden osapäiväiseen tai kokopäiväiseen päivärahaan 19-42 euron suuruisena lähtökohtaisesti ja siihen oli mahdollista hakea tietenkin korotusosaa päälle.

Naisten Suomen Cupin osalta silti tilanne on on Naisten Liigapuolelle verrattuna jossain määrin parempi ja ainakin nyt edes alempiin sarjoihin verrattuna, mutta päivärahat ovat voineet olla tosin pienempiä myös naistenkin puolella Naisten Suomen Cupin maineesta ja tilanteesta riippumattakin.

Hieman ehkä se on ollut parempi tai sitten ei kuin Naisten Liigassa, mutta kyllä varmasti sentään alempiin naisten sarjoihin verratessa tilanne on ollut parempi Naisten Suomen Cupin puolella.

5 vuotta sitten Naisten Suomen Cupissa 2014 tilanne oli hieman toinen mistä lisää seuraavassa:

Erotuomaripalkkiot 2014 Naisten Suomen Cupissa

Ensimmäinen Kierros: Erotuomari sai 39 euroa ottelulta ja avustava erotuomari 27 euroa ottelulta. Tämän lisäksi neljännet erotuomarit eivät saaneet mitään jos heitä nimettiin.

Toinen Kierros: Erotuomari sai 65 euroa ottelulta ja avustava erotuomari 45 euroa ottelulta. Tämän lisäksi neljännet erotuomarit eivät saaneet mitään jos heitä nimettiin.

Kolmas Kierros: Erotuomari sai 115 euroa ottelulta ja avustava erotuomari 77 euroa ottelulta. Tämän lisäksi neljännet erotuomarit eivät saaneet mitään jos heitä nimettiin, mutta heillä oli oikeus nykypäivästä poiketen arkiottelukorvaukseen tuolloin ilman mitään erillisiä ennakkoehtoja kunhan hakemukset olivat kunnossa tästä vaiheesta lähtien ja siitä eteenpäin.

Tragikoomisella tavalla miesten puolella toisin kuin naisilla tuo oikeus tuli Suomen Cupissa miesten puolella tosiaan vasta Neljännellä Kierroksella siinä missä naisilla tosiaan jo Kolmannella Kierroksella.

Puolivälierät: Erotuomari sai 120 euroa ottelulta ja avustava erotuomari 77 euroa ottelulta. Tämän lisäksi neljännet erotuomarit eivät saaneet mitään, mutta olivat oikeutettuja arkiottelukorvaukseen tuolloin ilman mitään erillisiä ennakkoehtoja kunhan hakemukset olivat kunnossa.

Välierät: Erotuomari sai 125 euroa ottelulta ja avustava erotuomari 77 euroa ottelulta. Tämän lisäksi neljännet erotuomarit eivät saaneet mitään, mutta olivat oikeutettuja arkiottelukorvaukseen tuolloin ilman mitään erillisiä ennakkoehtoja kunhan hakemukset olivat kunnossa.

Loppuottelu: Erotuomari sai 252 euroa ja avustava erotuomari saa 185 euroa. Tämän lisäksi neljännet erotuomarit saivat 92 euroa sen mukaan kun heitä otteluun nimettiin ja tietenkin he olivat oikeutettuja myös arkiottelukorvaukseen tuolloin ilman mitään erillisiä ennakkoehtoja kunhan hakemukset olivat kunnossa.

Arkiottelukorvausta maksettiin tuolloin Naisten Suomen Cupin Kolmannelta Kierrokselta eteenpäin tuolloin ilman mitään ennakkoehtoa 70 euroa ottelulta.

Mikäli poikkeustapauksissa kuitenkin taas kerran lähinnä neljänsille erotuomareille sellaista jostain syystä ei olisi voinut maksaa niin tuolloin neljänsillä erotuomareilla olisi ollut oikeus hakea muutosta asiaan ja korvauksena heillä olisi ollut automaattinen oikeus silloiseen päivärahaansa 18-39 euron osuudella tai tietenkin tarpeen mukaan korotettunakin aina tietenkin Naisten Suomen Cupin Arkiottelukorvausta vastaavaan summaan asti enintään ja summa oli sama tietenkin myös miesten puolella Suomen Cupissa.

Muutoin tuo 70 euroa tuli vielä lisäksi tavalliseen erotuomarin ja avustavan erotuomarin palkkion päälle.

Ja siltikin huolimatta tuolloin lievemmistä muista ehdoista eivät neljännet erotuomarit juurikaan ilosta riemuinneet kaikkiaan kun heidän asemansa oli silloin kovin uhanalainen ja palkaton oikeastaan Naisten Suomen Cupin Loppuottelua huomioimatta.

Tai ellei heitä sitten tietenkin nimetty Naisten Suomen Cupin Pikkufinaaliin.

Näin ohimennen lausuttuna 5 vuotta sitten Naisten Suomen Cupin Pikkufinaalissa erotuomaripalkkio oli 125 euroa ja avustavan erotuomarin palkkio oli 92 euroa. Neljänsillä erotuomareilla palkkio vihdoin ja viimein selkeänä summana oli tuolloin 54 euroa.

Lisäksi tietenkin päälle tulivat arkiottelukorvaukset eli 70 euroa ilman ennakkoehtoja. Ja mikäli ne jostain syystä aina evättiin niin päivärahaoikeus tietenkin säilyi Naisten Suomen Cupin Pikkufinaalin osalta korotuskorvauksineenkin tarpeen mukaan.

Siten käytännössä naisten jalkapalloilussa Naisten Suomen Cupin tuomaripalkkiot olivat erittäin arvokkaita ja jossain määrin tavallaan varmempia kuin Naisten Liigassa puhumattakaan sitten yhtään alemmista sarjoista silloin.

Erotuomarien esimiesten ja Erotuomaritarkkailijoiden palkkiot olivat Naisten Suomen Cupissa 5 vuotta sitten seuraavat:

Erotuomarien esimiesten ja Erotuomaritarkkailijoiden palkkiot Naisten Suomen Cupissa 2014

Erotuomarien esimies tai Erotuomaritarkkailijan palkkio: He saivat 35 euroa ottelulta sen asemasta riippumatta.

Erotuomariesimiehet tai Erotuomaritarkkailijat saivat lisäksi Naisten Suomen Cupissa ollessaan automaattista 28 sentin vähimmäistason kilometrikorvausta, enintään korotettua 43 sentin kilometrikorvausta ja heillä oli oikeus osapäiväiseen tai kokopäiväiseen päivärahaan eli 18-39 euron summaan ja korotusosaakin oli mahdollista hakea. Käytännössä tietysti naisjalkapalloilun tasolla puhuttaessa se on voinut jäädä paljon pienemmäksi tasoltaan miesten vastaavaan nähden.

Avustavat erotuomarien esimiehet tai Avustavat Erotuomaritarkkailijat eivät saaneet Naisten Suomen Cupissa muuta kuin 28 senttiä kilometrikorvausta keskimäärin tietenkin enintään 43 sentin korotetulla kilometrikorvauksella ja siihen päälle oikeuden osapäiväiseen tai kokopäiväiseen päivärahaan 18-39 euron suuruisena lähtökohtaisesti ja siihen oli mahdollista hakea tietenkin korotusosaa päälle.

Lisäksi kukin Avustava erotuomariesimies tai Avustava Erotuomaritarkkailija oli oiketettu saamaan Naisten Suomen Cupista puhuttaessa erillisestä kilometrikorvausten yhteispotista 3 senttiä kultakin ajetulta lisäkilometriltä päälle siihen nähden, että miten paljon ottelumatkoja kauden mittaan oli ollut.

Tämän viestin päätteeksi 15 vuotta sitten Jalkapallon Naisten Suomen Cupissa maksettiin seuraavasti vuonna 2004 kun näillä näkymin maksusuhteissa ei niin korostettu ottelujen eri vaiheita samalla tapaa kuin mitä nykyään tai vajaan viimeisen 5 vuoden aikana tai tiedossani oleviin lukemiin on merkitty varsinkin alkuvaiheessa Naisten Suomen Cupia esiintyneitä jonkinlaisia tienausrajoja, mutta otan kyllä lisätietoa näistä asioista vastaan mikäli jotain tarkempaakin tuolloin oli maksujen osalta havaittavissa:

Erotuomaripalkkiot Naisten Suomen Cupissa 2004

Erotuomarit: Näillä näkymin he olivat oikeutettuja samaan rahaan kuin Naisten SM-Sarjassa tai Naisten SM-Sarjan Loppusarjassa johon tuli päälle vielä 20 euron erityinen Naisten Suomen Cupin korotuslisä eli 97 euroa olisivat olleet palkkiot ottelua kohti.

Avustavat erotuomarit: Näillä näkymin he olivat oikeutettuja samaan rahaan kuin Naisten SM-Sarjassa tai Naisten SM-Sarjan Loppusarjassa johon tuli päälle vielä 20 euron erityinen Suomen Cupin korotuslisä eli 77 euroa olisivat olleet palkkiot ottelua kohti.

Neljännet erotuomarit mikäli nimettiin: Heillä olisi ollut oikeutetut Veikkausliigan arkiottelukorvauksen summan tasoa vastanneet rahat korkeintaan ennen pitkää Suomen Cupin edetessä eli 50 euroa ja muutoin oli vain nimeämislisä otteluun eli 20 euroa. Mikäli he saivat tosiaan nuo rahat niin enintään he saivat 70 euroa ottelulta silloin. Todellisempi taso oli muistaakseni mitä tahansa 1-30 euron väliltä.

Erotuomarien esimiesten tai Erotuomaritarkkailijoiden summat olivat 15 vuotta sitten Naisten Suomen Cupissa seuraavat:

Erotuomarien esimiesten ja Erotuomaritarkkailijoiden palkkiot Naisten Suomen Cupissa 2004

Erotuomariesimiehen tai Erotuomaritarkkailijan palkkio: 20 euroa ottelulta eli kuten Miesten Kakkosessa tai Naisten SM-Sarjassa sen ottelusta riippumatta ja siihen oli enintään mahdollista saada 30 euroa Suomen Cupin lisää mikä on saattanut olla nimeämislisä myöhempään vaiheeseen kyseistä tapahtumaa. Muussa tapauksessa he saivat tuon 20 euroa alkuun ja tuon 30 euroa todennäköisesti myöhemmissä vaiheissa kyseistä tapahtumaa. Muutoin summa oli korkeintaan 50 euroa.

Avustavien Erotuomariesimiesten tai Avustavien Erotuomaritarkkailijoiden palkkio: Välttämättä eivät todennäköisesti ilman ihmeitä saaneet silloin mitään. Mikäli saivat niin summa oli enintään Naisten Suomen Cupin tai Naisten SM-Sarjan sen ottelusta riippumatonta tasoa ollut lisäraha eli 20 euroa.
« Viimeksi muokattu: 16.12.2019 klo 04:38:16 kirjoittanut Piippu-Virtanen »
Piippu-Virtanen

Poissa Poissa


Vastaus #457 : 01.01.2020 klo 09:43:27

Pitkään kadoksissa ollut EIF:n vuoden 1997 yleisbudjetti tosiaan löytyi päättyneen vuoden loppupuolella.

Tuolloin EIF pelasi Jalkapallon Kakkosessa ja se oli siis tasoltaan seuraava:

EIF Jalkapallon Kakkosessa 1997

Yleisbudjetti: 600 000 markkaa

Pelaajabudjetti: ? (Ei harmittavasti kerrottu, mutta sen sanottiin olevan yleisbudjetin kokoon nähden melko pieni ja vastanneen jonkin verran parempaa tuloa tai samaa tasoa kuin mitä sen vuoden käsipalloilijoilla oli pelaajabudjetissaan.)

Vuoden 1997 Kakkosen joidenkin muidenkin joukkueiden yleisbudjetteja koetin viime vuoden aikana kesästä lähtien kovasti etsiä kuten esimerkiksi Länsilohkon yleisbudjetteja, mutta sieltä osin valitettavasti niitä ei vain juuri muutamia pieniä viitteitä huomioimatta löytynyt.

Lähtökohta tuntui olevan siinä mielessä vuoden 1997 Kakkosessa sellainen, että joillakin joukkueilla oli sarjatasolle erittäinkin suuri yleisbudjetti ja sitä vasten pieni pelaajabudjetti ja joillakin oli pieni yleisbudjetti ja sitä vasten sitten jopa erittäinkin kilpailukykyinen pelaajabudjetti silloin kun seurassa vain maksettiin pelaajille ja varsin paljon kuitenkin maksettiin silloisissa koko ajan toipuvan talouden vuosina yleisestikin.

Harmittavasti tarkempia tietoja kuten esimerkiksi BK-IFK:sta, Nokian Pyrystä jonka vuoden 1998 yleisbudjetti löytyi aiemmin, Musan Salamista ja KPV-j:stä tuolloin ei löytynyt.

BK-IFK oli jossain määrin sellainen iso seura jolla oli vain pieni pelaajabudjetti oletusarvoisesti kun tuolloin oli sanottu sen maksaneen kokoonsa nähden yllättävänkin vähän pelaajille käteen vuosia.

Nokian Pyrystä tai Musan Salamista ei paljoakaan mainittu tai niiden kerrottiin olevan pienseuroja ja KPV-j:llä sanottiin olleen juurikin pieni yleisbudjetti, mutta erittäinkin kilpailukykyinen pelaajabudjetti kokoon nähden.

Tosin vuosi 1997 oli todennäköisesti viimeinen sellainen vähän niukemman rahan vuosi KPV-j:llä joten tiedä sitten tuosta kaikesta ellei sillä sitten ole ollut juurikin lähinnä se suhteellisuustaso vain hyvä pelaajabudjetissa.

Vuosina 1998 ja 1999 KPV-j:llä olikin tilanne jo toinen kuten aiemmin olenkin ne maininnut.
« Viimeksi muokattu: 01.01.2020 klo 09:46:23 kirjoittanut Piippu-Virtanen »
Piippu-Virtanen

Poissa Poissa


Vastaus #458 : 01.01.2020 klo 12:21:53

Päättyneen vuoden loppupuolen asioista puhuttaessa tuli jälleen tietoa vastaan myös siitä, että millainen on ainakin näillä näkymin ollut alkuperäisen HIFK:n jalkapallon maksutilanteet omana aikanaan 1970-luvun alussa.

Tuolloisen Jalkapallon Pääsarjan osalta HIFK on ollut eniten maksanein joukkue molempina vuosina tai ainakin viimeisenä hopeavuonnaan 1971.

Molemmat vuodet eli hopeavuosi 1971 ja putoamisvuosi sarjan oletettuna mestaruusvuotena tai taas kakkostilan vuotena eli 1972 olivat alkuperäisen HIFK:n rahavuosia ja nuo kaksi vuotta olivat oman aikansa suomalaisessa jalkapallossa melkoisia murrosvuosia.

Vaikka todelliset rahavuodet lajissa alkoivat paljon tai näkökannasta riippuen jopa huomattavankin paljon myöhemmin niin vuosina 1971-1972 kuitenkin näyttäisi alkaneen erinäisten ja lukuisten jalkapallon yleistä palkanmaksua koskevien sääntömuutosten luominen lajiin sellaisenaan tai luopuminen siihen asti käytännössä aivan täydellisen täydellisestä amatööriyydestä sellaisenaan.

Tietenkinhän ne jäivät yrityksiksi sellaisinaan, mutta ennen kaikkea ne kustannukset lähtivät nousuun kun aiemmin vielä yleensäkin oli nähty mahdottomaksi kuluttaa kauteen edes 100 000 markkaa, puolesta miljoonasta markasta ja puhumattakaan sitten miljoonasta markasta niin jo 1970-luvun lopussa olikin juurikin hyvin todennäköisesti vuosien 1971-1972 aikana tapahtuneiden sääntömuutosten takia ylipäänsä varsinkin jo mitä isompi seura oli kyseessä niin pakko alkaa juurikin palkanmaksun saralle.

Vuonna 1972 tosiaan HIFK:n ohella tietysti myös TPS:n osuus mainittiin ja TPS:n sanottiin muutenkin aloittaneen palkanmaksun jalkapallossa tuolloin hiljattain.

Toisaalta taas TPS:ssä tuntui kuitenkin olevan niin, että juurikin noiden vähän ennen vuotta 1972 olleita palkanmaksullisia päätöksiä luotiin niitä tehdessä raamit jotka kestivät seurassa jonkinlaisena pysyvänä ohjenuorana ainakin vuoteen tai vuosiin 1979 ja 1980 asti.

Sama homma tuntui olevan myös Tampereen Ilveksessä tai myös Ilves-Kissoissa jossa muuten vaikuttaisi olleen 1970-luvun tai 1980-luvun jalkapallossa olleen yllättävänkin samat budjettitasot kuin mitä sellaisenaan oli jääkiekossakin.

Ainoa erottava asia vain tuntui olevan jääkiekon selvempi palkanmaksu suhteessa jalkapalloon.

Poikkeuksena kenties nk. Supermiljoonan Vuosi 1973 jolloin Ilveksellä oli tosiaan jääkiekossa SM-Sarjassa ensi kerran kaiketi ymmärtääkseni enemmän kuin miljoona markkaa yleisbudjetti kauteen ja saattoi olla niinkin korkea kuin puolitoista miljoonaa markkaa ja josta sellaisenaan sellaista rahasummaa Ilves ei nähnyt jääkiekossakaan hetkeen edes SM-Liigankaan alettua vuonna 1975 tai myöhemminkään ehkä koko 1970-luvullakaan.

Tuossa nk. Supermiljoonan Vuodessa 1973 Ilveksellä oli se poikkeus, että se oli miljoonaseuraksi sanottuna käytännössä silti erittäin alipalkattu joukkue Tapparaan, KooVeehen ja Jokereihin verrattuna.

Tai mikäli pelaajat jollakin tapaa saivat ihan paljonkin palkkaa kaudelta niin kaikki palkat tunnuttiin otettavan seuratyöpaikan kirjoilta tai muulta maksajalta.

Käytännössä jollakin tapaa eroa jalkapallon puolelle saattoi olla, mutta juuri tuon vuoden erikoisten menettelyjen johdosta sellaisenaan käteen jäävä osuus pelaajille ihan sellaisenaan suoraan oli yllättävänkin pientä luokkaa.

HIFK:n jalkapallon puolelta puhuttaessa tosiaan Pääsarjasta pudottiin vuoden 1972 päätteeksi ja siitä alkoi ajoittain uskomattoman murheellinen alamäki.

Alamäen tulisuutta ja kuohuttavuutta tavallaan pahensi se, että ajoittain HIFK aikoi luopua palkanmaksusta siihen kuitenkaan sellaisenaan kykenemättä kun painostus tai muulla tapaa 'edelläkävijänä' toimiminen palkanmaksajana ei vain sallinut peräytymistä samalla tapaa.

HIFK:n osalta tietysti erikoista oli myöhemminkin tosiaan se, että vuoden 1972 sellaiset organisaatiolliset pykälät säilyivät ihan vanhimpina sellaisinaan jopa vuoteen 1993 asti samoina jalkapallossakin ennen kuin sitten vuonna 1994 luotiin FC HIFK jalkapallon puolelle virallisesti.

FC HIFK tosin oli siinä mielessä eri asemassa, että uuden seuran täytyi vastata sinällään taloudellisesti kaikesta aivan täysin tai melkein aivan täysin itse kun siihen asti oli ainakin jokseenkin melko usein voitu päästä osaksi seuran muista apurahoista tarpeen mukaan.

Lisäksi toisinaan kuten vuoden 1993 HIFK:n organisaatiouudistuksen kiistoissa tai sovuissa oli pelkoa myös siitä, että romahtaisiko jalkapallo siihen vai voisiko se elpyä parempaan päin.

Tuolloin tosiaan joillakin vanhemmilla HIFK:n päättäjillä oli keskinäisiä ongelmia nuorempien päättäjien puolella ja jääkiekon puolella oli tietysti vielä se nk. Tapaus Moberg missä herra sai sen 700 000-miljoona markkaa vähän eri tavalla kuin miten piti saada ja tiettävästi kukaan HIFK:n sen vuoden ihan SM-Liigankaan pelaaja ei kai saanut suoraan tuollaista summaa käteen kaudessa.

Jalkapallonkin puolella HIFK:n viimeisenä perinnevuotena oli ollut myös vähän samantapaista kohua ilmassa, mutta tuolloin summat olivat olleet vain murto-osia SM-Liigan vastaavasta ongelmaksi asti paisutellusta julkisuuskohusta.
« Viimeksi muokattu: 01.01.2020 klo 12:24:13 kirjoittanut Piippu-Virtanen »
Piippu-Virtanen

Poissa Poissa


Vastaus #459 : 09.01.2020 klo 19:26:45

Aiemmin mainitut Joutsenon FC Panttereiden yhteisillä edeltäjillä eli Team Kaos/Team Chaoksella ja alkuperäisillä Joutsenon Panttereilla tosiaan oli erittäin halvat ilmoittautumismaksut omaan sarjaansa niiden viimeisenä kautena vuonna 1993 olisi se ollut sitten Jalkapallon 5. Divisioonaa/5-divisioona, Jalkapallon 6. Divisioonaa/6-divisioonaa tai harrastesarjaa silloin mikäli Jalkapallon 7. Divisioonaa/7-divisioonaa ei olisi Joutsenon alueella järjestetty.

Niiden tarvitsi maksaa vain 300 markkaa sarjamaksuna silloin kun vuonna 1994 Jalkapallon Vitosessa tarina oli aiemmin mainitun mukaisesti vallan toinen uunituoreessa sarjassa ja mihin FC Panttereiden edeltäjät olivat kompastuakin kun yksin jatkaessaan ne eivät olisi kyenneet selviämään oikein edes sarjamaksuistakaan saati sitten monista muistakaan kuluista mitä eteen tuli.
Piippu-Virtanen

Poissa Poissa


Vastaus #460 : 17.01.2020 klo 12:19:23

Kuluneen, päättyneen vuoden osalta Jalkapallon Ykkösen aiemmin hieman epäselväksi jääneistä seuroista puhuttaessa FF Jaron yleisbudjetin putoaminen nyt ainakin tuli pienenä ja jopa ehkä osin suurenakin yllätyksenä siis nyt ainakin tarkentuneiden lukujen valossa.

Se on näillä näkymin ollut 770 000 euroa eli tällä hetkellä FC Hakan alin liukuvan yleisbudjetin määrä kun aiemmin se oli laittamani viestin valossa tuolloin liukuva eli 800 000-miljoona euroa jolloin pudotusta oli lopulta siis 30 000-230 000 euroa tilanteen mukaan rajaa vedettäessä.

Näillä näkymin tilanne on siis FF Jarossa ollut kuluneena ja päättyneenä vuotena huonompi kuin noin pari vuotta sitten jolloin vielä on ollut tuo 800 000-miljoona euroa yleisbudjettina ja jolloin tuolloin nähtävästi osin harhaanjohtavasti vakuutettiin sitä, että yleisbudjetti pysyisi samana juurikin kuluneelle ja päättyneelle vuodelle eikä enää juurikaan heikentyisi tai ei lainkaan.

Ja voihan olla ollut jo vähän pidempäänkin niin, että FF Jaro ei enää olisi ollutkaan Ykkösen nk. Miljoonaseura.

Tosin harmittavasti vielä liukuvana tämän kuluneen ja päättyneen vuoden seuroista aiemmin puhuttaessa TPS:n ja FC Hakan tilanteet ovat pysyneet.

Joka tapauksessa näyttäisi siltä, että ainoa nk. Miljoonaseura ja vain enintään nyt kun FF Jaro ei sitä enää ole tai ollut niin on ollut vain TPS Ykkösessä kuluneella ja päättyneellä vuodella mikäli sekään niin todella sitä asemaa on halunnut.

Tälle vuodelle FF Jaro ei ainakaan ole lähelläkään miljoonatasoa oleva seura tai edes sitä aiempaa miljoonatason lähellä olevaa tasoa.

Edelleen melko suuri ellei ihan erittäinkin suuri seura Ykköseen 700 000 eurolla ellei nyt sitten FC KTP nosta jostakin tasoaan ihan sinne saakka väen välttämättä.

FC KTP tosin voi ihan hyvinkin nostaa tasoaan mikäli koripallopuolen mahdollinen heikentyminen jatkuu ja mikäli vain kyetään tosiaan pitämään jalkapallopuolella kerrankin hyvin asiat kohdallaan.

Pitää laittaa se FF Jaron nyt tarkentunut yleisbudjetti kuluneen ja päättyneen vuoden Ykkösen seurojen budjettilliseen viestiin päivityksenä.

Viime vuoden budjetillinen viesti yleisesti ottaen löytyy edelliseltä osiolta tältä aihealueelta ja 11:sta viestistä ja tilanne päivittyy tai ennen pitkää voi vielä tulla kokonaan uusi viesti päättyneeltä vuodeltakin mikäli vain todella selkeää tietoa löytyy TPS:n ja FC Hakan tilanteeseen.
« Viimeksi muokattu: 17.01.2020 klo 12:41:11 kirjoittanut Piippu-Virtanen »
Piippu-Virtanen

Poissa Poissa


Vastaus #461 : 13.02.2020 klo 11:09:37

AC Kajaanilla oli vuonna 2010 Jalkapallon Kolmosessa ainakin silloisten tilanteiden mukaan kauden yleisbudjetti 120 000 euroa.

Joissakin sanailuissa tuolloin eri lehdissä AC Kajaanilla oli suoraan muka yhtä suuri yleisbudjetti pelkästään kuin muilla Pohjois-Suomen Kolmosen sen hetken joukkueilla yhteensäkään.

Mikäli niin olisi ollut tai sen voisi kenties ennen pitkää Jalkapallon Kolmoseen kohdistuvissa yleisbudjettien ja kenties myös pelaajabudjettienkin etsinnöissä löytää niin se olisi ollut ja tarkoittanut keskimääräisen Pohjois-Suomen Kolmosen yleisbudjetin normaalisti kauteen olevan 17 142,8571 euroa vuonna 2010 muiden joukkueiden osalta keskimäärin.

AC Kajaanille tosiaan 120 000 euron yleisbudjetti ei tuonut myöskään nousua sinä vuonna kun HauPa nousi samasta sarjasta 20 000 euron yleisbudjetilla Jalkapallon Kakkoseen vuodeksi 2011.

Vuodeksi 2011 Jalkapallon Kakkoseen HauPa:lla oli kai lähtökohtaisesti sen 40 000-50 000 euroa yleisbudjetti ja aivan enintään kaiketi 90 000 euroa.

Tosin 90 000 euroa oli aivan enimmäisraja kun jo 40 000-50 000 euroakin tuntui hyvin vaikealta koota ja ainakin alustavasti myös Kakkosen paikan luopumisestakin puhetta oli kun yksinkertaisesti ei vain sellaisia rahoja tuntunut löytyvän sitten mitenkään.
Piippu-Virtanen

Poissa Poissa


Vastaus #462 : 13.02.2020 klo 11:26:35

AC Kajaanin vuoden 2011 yleisbudjetti ja pelaajabudjetti ovat olleet melkoisenkin suuria kaikkiaan.

Harmittavasti vuodesta 2010 ja 2012 poiketen sen yleisbudjettia tai pelaajabudjettia ei aivan vielä ole oikein selvinnyt.

Tiettävästi se oli vuoden 2010 vastaavaa isompi Jalkapallon Kolmosessa tietenkin, mutta ehkä mahdollisesti ihan vähän pienempi kuin vuonna 2012 parhaimmillaankin.

Mikäli nuo lähtökohtaiset ennakkotiedot AC Kajaanin yleisbudjetista pitäisi paikkansa se tarkoittaisi mitä tahansa 120 000-160 000 euron välillä olevaa yleisbudjetin summaa ollen siis vähän isompi kuin vuonna 2010 ja vähän pienempi kuin vuonna 2012 milloin AC Kajaani pelasi Jalkapallon Kakkosessa.

Kaikkein isoimmassa tapauksessa AC Kajaanilla oli kenties juurikin tämän hetken epäselvyyksien takia vuonna 2011 mahdollisesti jopa isompi yleisbudjetti tai pelaajabudjettikin kuin mitä tulisi olemaan Kakkosessa vuonna 2012!

AC Kajaanin pelaajabudjetti varmennetustikin kuitenkin oli ollut noin puolet tai erittäinkin iso osa itse yleisbudjettia kiitos siellä pelaavien ulkomaalaispelaajien.

Vuonna 2012 Kakkosessa AC Kajaanin pelaajabudjetti oli 80 000 euroa kun yleisbudjetti oli aiemmin mainittuna 160 000 euroa.

Vuonna 2010 Jalkapallon Kolmosessa AC Kajaanin pelaajabudjetti oli puolet yleisbudjetista eli 60 000 euroa.

Vuonna 2011 Kolmosessa AC Kajaanin pelaajabudjetti oli pienimmilläänkin kauteen lähdettäessä palkallisuutta mietittäessä ainakin 37 200 euroa, mutta suurimmillaan saman verran kuin mitä seuraavalla kaudella tulisi olemaan Kakkosessa tai jopa paljon tätäkin suurempi.

Monissa Pohjois-Suomen Kolmosta käsittelevissä uutisissa toteutuneempi pelaajabudjetti keskimäärin oli suurempi kuin vuonna 2010 oli ollut ja vuoden 2012 osalta kenties ehkä ihan vähän sitä pienempi.

Se tarkoittaisi sitä, että pelaajabudjetit Kolmosessa AC Kajaanilla olisi ollut vuonna 2011 Kolmosessa mitä tahansa 60 000-80 000 euron väliltä ollen siis vähän alarajaa isommat ja ylärajaa pienemmät.

Toki ihan hurjimmat mahdolliset pelaajabudjetit arvioissa huomioiden pitkäli ulkomaalaispelaajien takia ne saattoivat kohota tosiaan vuotta 2012 korkeammiksikin, mutta ei ne kyllä varmaan tuossakaan tapauksessa paljoakaan yli 100 000 euron ole voinut olla.

Tai sitten on ollut ainakin melkoinen rahavuosi silloin Kajaanissa päin kun sitten tuon summan yli mennessä alettaisiin puhua jo Kakkosen tai jopa Jalkapallon Ykkösenkin pelaajabudjeteista ja ei ehkä nyt kuitenkaan niin paljoa ne ole olleet.

Välillä AC Kajaania sanottiin tosin yhdeksi Kolmosen rikkaimmiksi ellei rikkaimmaksi seuraksi vuonna 2011.

Sekin tarkoittaisi jo useampaa sataa tuhatta euroa yleisbudjetissakin mikäli olisi ollut noin varakas seura.

Sitten oli pienempänä seurana JPS eli FC Jipsi tai vain 'Jipsi' Jalkapallon Kolmosessa vuonna 2011.

Mikäli AC Kajaanin tarkka yleisbudjetti selviäisi vuoden 2011 osalta niin samassa yhteydessä selviäisi JPS:n yleisbudjetti Jyväskylän alueeltakin.

Tuolloin JPS:n yleisbudjetti olisi ollut kymmenysosa AC Kajaanin vastaavasta ja mikäli tosiaan tuo 120 000-160 000 euroa tai sen ylikin menevänä pitäisi paikkansa niin JPS:n yleisbudjetti olisi ollut vuonna 2011 siten vain 12 000-16 000 euroa ja ehkä hikisesti sen jotain useamman kymmentä tuhatta euroa riippuen siitä, että miten iso AC Kajaanin yleisbudjetti todella olikaan!
« Viimeksi muokattu: 13.02.2020 klo 11:31:49 kirjoittanut Piippu-Virtanen »
Piippu-Virtanen

Poissa Poissa


Vastaus #463 : 13.02.2020 klo 11:44:00

Vuoden 2015 aikaan ei hirveästi kotimaisessa jalkapalloilussa varsinkaan naisten puolella juhlittu.

Ainakaan yleisbudjettien osalta.

Vuonna 2015 ainakaan tiettävästi yhdelläkään Jalkapallon Naisten Liigan joukkueella ei ollut yleisbudjetti enempää kauteen kuin 200 000 euroa ja saattoi olla siis sen allekin jolloin siis millään joukkueella ei olisi ollut 200 000 euron yleisbudjettia.

Jalkapallon Naisten Liiga siis pyöri samassa yleisbudjettien tasossa siis kuin missä pyöri Naisten Salibandyliigakin ja Miesten Jääpallon Bandyliiga.

Miesten Jääpallon Bandyliigassa ainakin yleisbudjettien romahdus oli melko suuri kun keskimäärin siellä noin 100 000 euron yleisbudjettien summissa pyörittiin puolin ja toisin sarjan seurojen osalta.

Vuonna 2013 ja 2014 vielä Jääpallon Bandyliigassa oli ollut nk. Suurseura nimeltä Mikkelin Kampparit pelaamassa 350 000 euron yleisbudjetilla ja 300 000 euron yleisbudjetilla noina vuosina tilanteen toki huonontuessa 50 000 eurolla vuosien välillä.

Mikkelin Kampparien yleisbudjetti oli järkyttävänkin suuri itse sarjaan, mutta pelaajabudjetti oli käytännössä ihan yhtä olematon kuin muillakin sarjan seuroilla.

Suurin piirtein samaa luokkaa yleisbudjetiltaan olleet vuosien 2013 ja 2014 Jääkiekon Suomi-sarjan varakkain seura ja Jääkiekon Mestiksen köyhinkin seura pitivät suurempaa pelaajabudjettia ja ihan jopa selvempää palkkapolitiikkaa kuin mitä Mikkelin Kampparit pitivät pelaajilleen suurten yleisbudjettiensa päivinä.

Itse asiassa Mikkelin Kampparit hävisivät vuosien 2013 ja 2014 aikana pelaajabudjettinsa osalta jopa aiemmin kertomalleni vuoden 2003 Jääpallon Bandyliigan parhaimman yleisbudjetin seuralle eli ToPV:lle jossa oli 360 000 euroa yleisbudjetti ja pelaajabudjetti 70 000 euroa!

Tosin vuoteen 2006 Jääpallon Bandyliigassa oli ToPV:lla enää vain 160 000 euroa yleisbudjetti ja Botnia-69:llä oli 80 000 euroa.
« Viimeksi muokattu: 13.02.2020 klo 11:47:24 kirjoittanut Piippu-Virtanen »
Piippu-Virtanen

Poissa Poissa


Vastaus #464 : 13.02.2020 klo 13:37:34

Omanlaisensa mielenkiintoinen laji verrata palkallisessa joukkueurheilussa Suomessa ainakin alemman tason jalkapalloon ja miksei vaikka vähän ylempäänkin on tietenkin rahakkuutensa loistopäivistä palkallisuuttaan vähentänyt tai menettänyt Superpesis.

Pesäpallossa ajoittain palkat ovat olleet erittäinkin suuria, mutta ovat olleet tietenkin reilusti putoamaan päin.

Parhaimmiltakaan vuosilta puhuttaessa Superpesiksen täsmällisempiä palkkatietoja ja vertailuja rajoittaa tietenkin myös palkkatutkimusten jopa muun muassa Veikkausliigaa harvempi julkaisuväli.

Vuonna 2014 tuli edellinen vertailu ja tätä ennen vuonna 2008.

Vuoden 2014 vertailussa Superpesiksen palkka oli keskimäärin vuositasolla 20 000 euroa.

Jonkin verran yli tai reilu kolmannes Superpesiksen pelaajista ansaitsi yli 20 000 euroa kauteen, mutta jo esimerkiksi mikä tahansa yli 30 000 euron vuoteen menevä summa vanhempiin aikoihin verratessa oli harvinaisempaa.

30 000 euroa tai yli ansaitsevia Superpesiksen pelaajia oli vain 15 %.

Ihan kovimmat sarjapalkat alkoivatkin sitten olla jo prosenttiluokassa.

Sarjan kovapalkkaisin pelaaja oli Hannu Kiukonen 100 000 eurolla.

Sarjan jonkin verran normipalkkaa kovempaa palkkaa saivat ainakin kuusi muuta joensuulaista pelaajaa Superpesiksessä.

He saivat 50 000 euroa kaudelta ja lisäksi myös Sotkamon Toni Kohonen ainakin sai 50 000 euroa.

Mielenkiintoista oli myös se, että vuonna 2014 huolimatta ajoittain melko hyvästäkin tulotasosta silti 90 % Superpesiksen pelaajista sillä kaudella yksinkertaisesti kävi töissä tai opiskeli.

Prosenttiosuus jakautui 60 % työssä käyviin ja 30 % opiskeleviin.

Lisäksi palkallisista pelaajista puhuttaessa huolestuttavana nähtiin tuolloin se piirre Superpesiksessä, että peräti 20 % palkkana ilmoitetusta kausirahasta oli todellisuudessa kulukorvausta tai korotettua kulukorvausta joka oli sitten vain liitetty mukaan kuin palkaksi lopputilastoon sen varsinaisen todellisen palkan ollessa kerta kaikkiaan liian vähän sellaisenaan ilmoitettavaksi.

Joissakin yhteyksissä muun muassa Koskenkorvan Jouni Mäen nk. Palkka vuodelta 2014 oli tällainen kulukorvausten, korotettujen kulukorvausten ja varsinaisen palkan yhdistelmä 2800 eurolla.

Siten vain 10 % pystyi täysillä ansaitsemaan niin paljon, että Superpesikseen pystyi silloin keskittymään täysin.

Toki huonoimmillaankin Miesten Superpesis oli paremmassa asemassa kuin Naisten Superpesis minkä palkoista puhuttaessa käytännössä 90 % sarjan pelaajista ansaitsi kauteen lähinnä kulukorvauksia vuonna 2014.

Vuonna 2008 Superpesiksessä tilanne oli erilaisempi.

Vuonna 2008 Superpesiksessä keskimääräinen palkka vuositasolla oli 11 520 euroa.

9600 euroa tai sen yli menevästi sai vuonna 2008 41,5 % pelaajista. Superpesiksen vuoden 2008 nk. Junioripelaajapalkkaa eli silloisten vuonna 1987 syntyneiden tai sitä nuorempien ikäluokkien palkkaa keskimäärin eli 5500 euroakin ansaitsevia vuoteen oli myös suurin piirtein tuo määrä tai jonkin verran vähemmän noin kolmannekseen asti.

Superpesiksen vuoden 2008 nk. Suositeltuun Vähimmäispalkkaan eli 5000 euroon vuodessa jäi suurimmillaan tuossa arviossa 20 % pelaajista huolimatta siitä, että kuuluiko sen hetken aikuisten sopimuksen vai nk. Junioripelaajapalkkasopimuksen piiriin.

Vuonna 2008 Superpesiksessä mitä tahansa yli 25 000 euron vuosipalkkaa pidettiin kovana summana.

30 000 euroa tai sen yli meneviä pelaajia oli pelaajakannasta enintään saman verran kuin vuonna 2014 eli 15 % ja muutoin todellisemmin pyörittiin noin 5-10 % pelaajakannasta puhuttaessa silloin kun vuodesta 2008 puhuttiin.

Useiden kymmenien tuhansien eurojen tulotasoon tai hyvin lähelle noin 100 000 euroa Superpesiksessä vuonna 2008 ei päässyt kuin kourallinen pelaajia.

Superpesiksen pelaajista vuonna 2008 kolmannes kävi töissä ja kolmannes oli työttömiä. Noin 25 % pelaajista vuorostaan oli osa-aikaisia töitä tekeviä pelaajia.

Opiskelevista pelaajista puhuttaessa Superpesispelaajilla oli 25 % ylempi korkeakoulututkinto ja 10 % alempi korkeakoulututkinto ja loput opiskelevista pelaajista eli kolmannes suuntaansa oppisopimuksia tai yhdistelmäkoulutuksia laskematta opiskelivat muun muassa nk. Junioripalkkasopimusten piirissä lukioissa, ammattikouluissa, aikuislukioissa, aikuisammattikouluissa tai ammattikorkeakouluissa.

Vuonna 2015 Superpesiksessa tilanne ei sinänsä ollut kovin muuttunut.

8000-25 000 euroa noin 33 000 euron ylärajalla tuntui olevan keskimääräinen ansiotaso vuoteen hieman riippuen seurasta ja tilanteesta.

Normaalit Superpesis-palkat arviolta olivat 10 000-25 000 euroa enintään 35 000 euron ylärajalla sinänsä ja sitten keskimääräistä alempana nähtiin mikä tahansa alle 10 000 euron summa tai korotetuin kulukorvauksinkin silti enintään 15 000 euroa kauteen tuova summa.

Vuonna 2015 Superpesiksen nk. Junnusopimus eli aiemmin mainittu Juniorisopimus jälleen tiettyyn ikävuoteen ja sitä nuorempiin sidottuna oli tiettävästi pudonnut reilusti alle 5000 euron vuotta kohti.

Arvo-ottelut Superpesiksessä kuten Itä-Länsi-ottelu ja satunnaiset Pesäpallon Maajoukkueottelut Suomen osalta toivatkin sitten pelaajille enemmän tienestiä niihin nimettävien pelaajien osalta.

Tuolloin arvobonuksineen tai maajoukkuebonuksineen puhuttiin 25 000-40 000 euron tienesteistä kuitenkin enintään 65 000 euron tulorajalla. Vähän alle tai vähän ylikin mentiin keskiarvosta palkallisesti silloin tällöin tuona vuotena, mutta tuosta enimmäisrajasta ei tiettävästi poikettu.

Naisten Superpesiksen palkoista sanottiin vain niiden olevan jälleen yllättävänkin verrattavaa Jalkapallon Naisten Liigaan tai Naisten Salibandyyn ja kenties myös ainakin melkein Miesten Jääpallon Bandyliigaan. Se olisi tarkoittanut vuoden 2015 osalta sitä, että kovin montakaan 10 000 euroa tai sen enempää vuoteen tienannutta naista ei löytynyt Naisten Superpesiksestä sinä vuonna. Lähinnä Naisten Superpesiksen paikkakunnilta Lapualta, Jyväskylästä, Raumalta ja Porista löytyi tällaisia hyvin, hyvin yksittäisiä palkkaa saavia pelaajia.

Naisten Superpesiksessä vähän aiemmin 2010-luvulla ennen vuosien 2014-2016 palkkatilannetta oli ollut niin, että vaikka toisinaan jollakin taloudellisesti tiettävästi olevalla suurseuralla oli ollut muka ilmoitetustkin kovinkin palkallisia pelaajia niin todellisuudessa muun muassa Jyväskylän alueella oli ollut nk. Firman kautta tulleita palkkoja lisätty sitten siihen varsinaiseen todelliseen palkkasummaan päälle ja sehän sitten herättikin omaa huomiotaan tuolloin.

Vuonna 2016 Superpesiksen varakkaimman pelaajan sanottiin tiettävästi tienanneen kauteen 55 310 euroa mikä vain kuvasti palkallisuuden katoamista sen hetken tilanteessa silloin.

Viime vuonna eli 2019 Superpesiksen kenties kovapalkkaisin seura oli JoMa jossa oli kovin vuosipalkka tiettävästi 85 000 euroa ja muutoin kolmella pelaajalla oli sitten tuon kovimman palkan jälkeen 35 000-50 000 euroa ne tulotasot ja muilla oli sitten tietenkin aika paljon vähemmän.

Puhumattakaan sitten muista seuroista.
« Viimeksi muokattu: 13.02.2020 klo 13:43:08 kirjoittanut Piippu-Virtanen »
Piippu-Virtanen

Poissa Poissa


Vastaus #465 : 13.02.2020 klo 14:47:55

Vuonna 2017 Jalkapallon Naisten Liigassa tilanne omalta osaltaan oli mielenkiintoinen kun katsottiin nk. Ammattilaisen tason palkkaa.

Sitä ennen laitan tähän pientä vertailua siitä, että millaisia määriä Suomessa parhaiten maksetuissa muissa kuin jääkiekon olevissa sarjoissa oli vuosien 2010-2017 välisenä aikana.

Veikkausliigassa itsensä nk. Ammattilaispalkkaisiksi pelaajiksi katsoi tuolloin eli vuonna 2017 231 pelaajaa.

Keskimäärin vuosina 2010-2016 nk. Ammattilaispalkkaisia pelaajia oli ollut 250 pelaajan molemmin puolin vuodesta riippuen vähän sitä enemmän tai sitä vähemmän.

Pesäpallon Superpesiksessä vuosina 2010-2016 nk. Ammattilaispalkkaisia pelaajia oli ollut keskimäärin 89-106 pelaajaa, mutta enintään 195 pelaajaa vuosina 2010-2016 ja vuonna 2017 oli palkkojen jälleen jatkuneen pienentymisen takia enää vain 94 pelaajaa.

Koripallon Korisliigassa nk. Ammattilaispalkkaisia pelaajia oli samalla aikavälillä ollut keskimäärin 60-80 pelaajaa, mutta enintään 140 pelaajaa vuosina 2010-2016 ja vuonna 2017 oli 85 pelaajaa.

Lentopallon Mestaruusliigassa nk. Ammattilaispalkkaisia pelaajia oli samalla aikavälillä ollut myös sama määrä kuin Koripallon Korisliigalla eli 60-80 pelaajaa keskimäärin ja enintään 140 pelaajaa vuosina 2010-2016, mutta vuonna 2017 järkyttävästi sinä vuonna pudonneiden palkkojen takia tilapäisesti sarjassa oli vain enää sellaiseksi itsensä katsovana 40 pelaajaa.

Käsipallon SM-Liigassa vuorostaan nk. Ammattilaispalkkaisia pelaajia oli ollut vuosina 2010-2017 oikeastaan vuodesta riippumatta suurin piirtein saman verran.

Sellaiseksi katsovia oli ollut 30-40 pelaajaa kuitenkin noin 70 pelaajan enimmäisrajalla kun nykypäivää kohti mentäessä ollaan noustu siinä sarjassa 60-80 pelaajaan ja se taas eli tuo 60-80 nk. Ammattilaispalkkaista pelaajaa vastaisi Käsipallon SM-Liigan nk. Kulta-aikaa 2000-luvulta kun silloin oli tuollainen määrä nk. Ammattilaispalkkaisia pelaajia liikaa historiaan menemättä.

Yleisessä palkanmaksussa nuo kaikki lajit eli Miesten Korisliiga, Miesten Lentopallon Mestaruusliiga ja Miesten Käsipallon SM-Liiga vaikuttaisivat olevan suurin piirtein yhtä yllättävänkin kilpailukykyisiä sarjoja keskenään muutoin mikäli vain ei Korisliigassa tosiaan olisi myös melko paljon aina kovempaa palkkaa nauttivia ulkomaalaispelaajia.

Tosin vuoden 2017 Käsipallon SM-Liigassa nk. Ammattilaispalkkaisten pelaajien määrä oli sama kuin Lentopallon Mestaruusliigassa eli 40 pelaajaa kun siellä silloin oli myös tilapäinen palkkojen putoaminen menossa joskin ei samalla tapaa yhtä dramaattisesti kuin Lentopallon Mestaruusliigassa.

Superpesiksenkin palkat ovat siinä mielessä ajoittain huomattavasta korkeudesta huolimatta olleet hieman epäreiluja siinä, että ne tosiaan tuntuvat koostuvan niin kovin monesta eri osasta ja bonuksesta kauteen verrattuna tosiaan koripallon, lentopallon, käsipallon tai alemman tason jalkapalloon nähden.

Tämän jälkeen päästäänkin vuoden 2017 Jalkapallon Naisten Liigaan tai ylipäänsäkin naisurheiluun palkallisesti puhuttaessa:

Vuonna 2017 vertailuna vaikkapa vuoden 1997 naisurheiluun nähden kovapalkkaisimmat lajit olivat muuttuneet jo ajat sitten tavallaan.

Vuonna 1997 ainakin tietääkseni kovapalkkaisinta naisurheilua sen hetken Suomessa oli Naisten Superpesis.

20 vuoden kuluttua eli kolme vuotta sitten vuonna 2017 tilanne oli tyystin muuttunut.

Vuonna 2017 itse asiassa ainakin näillä näkymin kovapalkkaisinta naisurheilua oli Koripallon Naisten Korisliiga jonka olenkin jo aiemmin kertonut luvuiltaan sinänsä.

Tosin sellaisia nk. Ammattilaispalkkaisia pelaajia miesten näkökulmasta tai sellaisenaan ei ole paljoakaan.

Vuosina 2013-2018 pienenä erona Jalkapallon Naisten Liigaan nähden Naisten Korisliigassa oli ollut aina vuodesta riippuen noin tusina eli 12 pelaajaa nk. Ammattilaispalkkaisina pelaajina.

Joka tapauksessa pienimmilläänkin siinäkin oli aina vähän enemmän muutakin palkkaa saavia pelaajia kuin muussa naisurheilussa olikaan.

Tämän jälkeen tulivatkin sitten jo käytännössä tasapelissä Lentopallon Naisten Mestaruusliiga ja Käsipallon Naisten SM-Sarja jota sitäkin tosin epävirallisesti ja kenties lähivuosina vihdoin ja viimein virallisestikin puhutellaan kuitenkin nk. Naisten Käsipallon SM-Liigana ja Naisten Superpesis siihen nähden mitä palkallisuuteen tulee.

Näistä tosiaan Naisten Superpesiksen palkallisuuden romahdus on uskomatonta kun miettii sitä, että joillakin paikkakunnilla Naisten Superpesis vetää ihan nykypäivänäkin kohtuullisen suuriakin yleisömääriä.

Lentopallon Naisten Mestaruusliiga ja ainakin vielä toistaiseksi viralliselta nimeltään vain Käsipallon Naisten SM-Sarja ovat seuraavaksi kovapalkkaisimpia naisurheilun sarjoja tai olivat ainakin sellaisia näillä näkymin myös vuosien 2013-2018 aikaan poikkeuksena Jalkapallon Naisten Liigasta puhuttuna.

Lentopallon Naisten Mestaruusliigassa ja Käsipallon Naisten SM-Sarjassa nk. Ammattilaispalkkaisia pelaajia oli ollut vuosien 2013-2018 aikaan 3-9 pelaajaa hieman kaudesta riippuen ja tällä hetkellä kaiketi on se noin tusina kuten Naisten Korisliigassa oli vielä vähän aikaa sitten kun ihan viime aikoina Naisten Korisliigassa on taas vähän vielä enemmän tienaavia pelaajia.

Lentopallon Naisten Mestaruusliigastakin pitää joskus yrittää ehkä kuten Miesten Lentopallon Mestaruusliigastakin kaivaa esille noita yleisbudjetteja ja pelaajabudjetteja tarkemmin vertailuun kotimaista jalkapalloa varten, mutta Lentopallon Naisten Mestaruusliigassa ainakin tietääkseni vuosien 2013-2018 aikaan eräänlainen nk. Rahaseura oli Naisten Korisliigan Lappeenrannan Catzin tapaan Lentopallon Naisten Mestaruusliigassa vuodesta toiseen Hämeenlinnan Lentopallokerho jossa aina löytyi palkkaa ansaitsevia naispelaajia.

Ennen varsinaisen palkallisen rahakkuuden alkamistakin Naisten Lentopallon Mestaruusliigassa Hämeenlinnan Pallokerhossa tiettävästi naisten puolella oli ollut useimmiten ennen vuotta 2013 joukkueessa ainakin yksi palkallinen pelaaja ollut vuosia jo ennen sitäkin, mutta pitänee vielä sekin asia kenties jossain välin paremmin tutkia mikäli aikaa järjestyy.

Naisten Superpesis tuli tosiaan aivan Lentopallon Naisten Mestaruusliigan ja Käsipallon Naisten SM-Sarjan kintereillä vuosina 2013-2018 kärsien tietysti tuohon aikaan jatkuvasti hupenevasta palkkatasostaan muutenkin.

Naisten Superpesiksessä oli ihan vähän vähemmän nk. Ammattilaispalkkaisia pelaajia noihin kilpaileviin sarjoihin nähden vuosien 2013-2018 aikaan eli sen 3-7 tai 3-8 pelaajaa kun tällä hetkellä tilanne kai on niin, että siellä on sen 3-9 pelaajaa nk. Ammattilaispalkkaisena pelaajana.

Eli toisin sanoen ei edes tusinaa sellaista huolimatta muun muassa tosiaan paikkakuntakohtaisesti aika kovistakin katsojaluvuista silloin tällöin.

Sitten itse Jalkapallon Naisten Liigan tilanne:

Vuosina 2010-2016 Jalkapallon Naisten Liigassa ei yleisesti ottaen ollut välttämättä juuri lainkaan nk. Ammattilaispalkkaisia pelaajia. Tiettävästi palkallisuuttakin on ollut ja sitä taustaa vasten noina vuosina aivan enintään niitä on ollut molempien käsien sormien verran eli kymmenkunta pelaajaa.

Yleisesti ottaen vuosina 2010-2016 oli vähintään yksittäisiä määriä tai enintään kourallisen verran nk. Ammattipalkkaisia pelaajia.

Toisin sanoen ennen vuotta 2017 Jalkapallon Naisten Liigassa oli nk. Ammattilaispalkkaisia tai sellaiseksi itsensä katsovia pelaajia 1-5 pelaajaa ja kuitenkin enintään 10 pelaajan verran vuosina 2010-2016 hieman kaudesta riippuen.

Vuonna 2017 Jalkapallon Naisten Liigassa tilanne ainakin tiettävästi oli lohduton siihen mitä palkallisuuteen sinänsä tuli ja Jalkapallon Naisten Liiga oli vuoden 1997 silloisen Naisten SM-Sarjan eli nk. Mimmiliigan tapaan kilpaileva lähinnä Jääkiekon Naisten SM-Liigan tai Naisten Liigan kanssa yhden huonoiten maksavimman tai juurikin huonoiten maksavimman naisurheilun pääsarjan asemassa.

Aiemmin kertomani nk. Ammatilaispalkka pelaajistojen osalta tietysti vaihtelee hieman eri lajeissa sen mukaan, että pelaavatko siellä miehet vai naiset.

Jalkapallon Naisten Liigassa nk. Ammattilaispalkkaisiksi pelaajiksi itsensä katsoi vuonna 2017 ainakin ymmärtääkseni vain 6 pelaajaa eli puoli tusinaa pelaajaa koko sarjassa ja itse sarjan kovin pelaajapalkka jäi tasalleen tai ihan vähän alle 11 190 euron summaan vuotta kohti kun normaalimpi vuositienesti naisjalkapalloilussa on ollut tai oli kolmisen vuotta sitten joitakin tuhansia euroja vuodessa seurasta riippuen silloin mikäli ne edes sellaisenaan palkkaa maksoivat.

Jalkapallon Naisten Liigan palkka saattoi viime vuosien Naisten Superpesiksen tapaan kenties koostua tai koostui näillä näkymin ainakin vuosina 2010-2016 ennen vuodesta 2017 lähtien alkanutta edes vähän parempaa palkallista nousua kulukorvauksen, korotetun kulukorvauksen ja varsinaisen palkan yhdistelmästä joka sitten vain lopuksi lyötiin kirjoihin nk. Palkkana lopputilastoa varten.

Tosin tuon todentamista Naisten Superpesiksen puoleen nähden vaikeuttaa täsmällisten Jalkapallon Naisten Liigan pelaajabudjettien löytymättömyys muutamaa poikkeusta huomioimatta ja niissäkin voi olla vääriä lukuja tai niihin voi olla lisätty myös periaatteessa niihin kuulumattomia taloudellisia lukuja.

Tuon hetken tilanteesta käsin ajateltaessa Jalkapallon Naisten Liigan palkkataso kai on ollut hieman nousussa tähän päivään tultaessa tai tietenkin juurikin viime vuoteen nähden kun uusi jalkapallokesä on vasta tuloillaan Naisten Liigassakin, mutta eivät ne kyllä kovin korkeita ole vieläkään kolmen vuoden sisällä vertailtaessa keskenään.

Tosin Naisten Maajoukkue jalkapallossa onkin hieman eri tason tienestimahdollisuus, mutta vain siellä onkin sitten tilanne hieman toinen ja sekin jää paljon vertailussa miehille.
« Viimeksi muokattu: 13.02.2020 klo 15:02:33 kirjoittanut Piippu-Virtanen »
Piippu-Virtanen

Poissa Poissa


Vastaus #466 : 18.02.2020 klo 12:55:55

Vuonna 2013 Jalkapallon Naisten Liigassa ei oikeastaan enää ollut vähän aikaa sitten eli viime viestissäni arvioimani mukaan aivan niin riippuvainen vain pelkistä kulukorvauksista tai kulukorvauksista kuin olisi ollut neljä vuotta myöhemminkään paljoa enempää eli vuonna 2017 tai nykyään kolmisen vuotta sitten.

7 vuotta sitten eli vuonna 2013 oikeastaan nk. Ammattilaispalkkaa saavien tai sellaiseksi itsensä mieltävien pelaajien määrä oli kuta kuinkin oikeastaan täysin sama kuin mitä tulisi olemaan 4 vuotta myöhemminkään vuonna 2017.

Ainoa poikkeavuus sääntöön oli oikeastaan itse sarjan kovin pelaajapalkka.

Sarjan kovin pelaajapalkka vuonna 2013 Jalkapallon Naisten Liigassa jäi tasalleen tai ihan vähän alle 10 690 euron summaan vuotta kohti.

Neljä vuotta myöhemmin vuonna 2017 eli kolme vuotta sitten sarjan kovin pelaajapalkka oli tasalleen tai jäi ihan vähän alle 11 190 euron summaan vuotta kohti kuten aiemmin totesin sen viime viestissä.

Eroa oli siis vaivaiset 500 euroa neljän vuoden sisällä.

Vuosina 2013 ja 2017 myös kilpailijat Naisten Jalkapallolla olivat samat kuin ennenkin. Toisin sanoen olla huonoimmassa asemassa Jääkiekon Naisten SM-Liigan kanssa ja sitten ehkä juuri ja juuri seurasta ja tilanteesta riippuen haastaa Naisten Salibandyliiga ja Naisten Superpesis mistä en tosiaan maininnut Naisten Salibandyliigaa palkkatasoista puhuttaessa.

Naisten Liigassa vuosien 2017 väliltä tai nykyajasta puhuttaessa kun normaalimpi vuositienesti naisjalkapalloilussa on ollut tai oli kolmisen vuotta sitten joitakin tuhansia euroja vuodessa seurasta riippuen silloin mikäli ne edes sellaisenaan palkkaa maksoivat.

Hirveän paljon eteenpäin tästä ajasta ei ole menty.

Ja tavallaan kuitenkin on sillä vielä vuonna 2013 tosiaan tuo normaalimpi vuositienesti naisjalkapalloilussa oli myös ainoa muu erottava tekijä Naisten Liigojen väliltä sinä vuonna tai vuonna 2017.

Eli vuonna 2013 Naisten Liigassa tonneissa olevat vuositienestit edes muutamissa tuhansissa sellaisissa olivat tietenkin paljon harvinaisempia kuin mitä ne itse asiassa olivat jo kolme vuotta sitten kun vuonna 2013 siis homma oli enempi vuositasolla puhuttaessa vielä satasissa.

Tämän hetken tai aivan lähivuosien sisällä esimerkiksi Naisten Superpesiksen Jalkapallon Naisten Liigasta tuntuu lähinnä erottavan vain se seikka, että Naisten Superpesiksessä on jonkin verran enemmän kuitenkin näitä 10 000 euroa tai sen pintaan vuodessa palkkaa saavia pelaajattaria kuin mitä on Jalkapallon Naisten Liigassa.
« Viimeksi muokattu: 18.02.2020 klo 13:02:27 kirjoittanut Piippu-Virtanen »
Piippu-Virtanen

Poissa Poissa


Vastaus #467 : 18.02.2020 klo 14:11:40

Jalkapallon Kolmosen vuoden 2010 osalta tuli kaksi mielenkiintoista vaihtoehtoa vastaan eräästä asiasta mihin pohjustusta käyn ensin läpi tässä ennen itse asiaa.

Jalkapallon Kolmosta seuraavaksi löydettyjen mahdollisesti palkallisten ja muutoin ainakin kulukorvausten tai melkein palkattomienkin seurojen osalta tarkastelussa ovat Kotkan alueen seuroista peräti kolmekin ja yksi muu seura.

Nämä seurat haastoivat muun muassa tunnettua AC Kajaanin 120 000 euron yleisbudjettia ja 60 000 euron pelaajabudjettia mikä sillä oli vuonna 2010 Jalkapallon Kolmosessa.

Ne ovat KTP kun tuolloin oli tietysti vielä FC KooTeePee olemassa, HaPK eli Haminan Pallo-Kissat, KoRe eli Kotkan Reipas ja Jäntevä eli Kotkan Jäntevä.

Tämä asia mitä nyt tietysti tarkastelen on niiden mahdollinen palkallisuus nimenomaan Kolmosen tasolla.

Ristiriitaa ne seurat tosiaan aiheuttivat ja tutkimisen päätteeksi mitä ilmeisimmin sen yleisbudjetin ja ihme kyllä myös mahdollisten pelaajabudjettien tai myös mahdollisten kulukorvausten osalta oli vain kaksi vaihtoehtoa:

Vaihtoehto numero 1: KTP olisi ollut yllättävänkin varakas joukkue Jalkapallon Kolmosessa. KTP:llä olisi tässä vaihtoehdossa ollut pakostikin yleisbudjettina jopa niinkin paljon eikä edes mahdottomasti varsinkin varakkaan edellisvuoden Jalkapallon Kolmoseen nähden kuin 80 000 euroa kun AC Kajaanilla tietenkin oli jo mainittu 120 000 euroa. Pelaajabudjetti KTP:llä olisi ollut 40 000 euroa.

Se oli korkea sinänsä Kolmoseen kun AC Kajaanillakin oli 60 000 euroa, mutta aivan kaiken huomioiden ei liian mahdoton. Itse asiassa se olisi ollut enemmänkin kuin vain 40 000 euroa kauteen sillä KTP oli luvannut joka tapauksessa muun muassa HaPK:ia suuremmat kulukorvaukset kauteen jolloin puhutaan ainakin 50 000 eurosta kauteen tai jopa ihan vähän vielä enemmästäkin.

Sen sijaan HaPK:lla yleisbudjetti olisi ollut tässä tapauksessa jo selvemmin pienempi, mutta ei liian pieni toisin kuin pian luettavassa vaihtoehdossa numero 2.

HaPK:n yleisbudjetti on hieman liukuvampi, mutta käytännössä tässä vaihtoehdossa vähintään ainakin 40 000 euroa. Mahdollisesti suurempaakin on ollut, mutta ei liian suurta tarkoittaen noin 60-75 000 euron yleisbudjettia kun pelaajabudjetti HaPK:lla oli tarkoitettu olemaan 20 000-25 000 euroa.

HaPK:n osalta on muistettava, että sen kulukorvausten määrä oli vuonna 2010 ainakin 5000 euroa Jalkapallon Kolmosessa joka tapauksessa ja KTP:llä olisi ollut kaikkein surkeimmassa mahdollisessa tapauksessakin isommat kulukorvausten määrät kuin mitä HaPK:lla oli ja se olisi tarkoittanut ainakin sen enemmän kuin 10 000 euroa määrältään kun KTP:llä sanottiin olevan kulukorvaustasollakin Jalkapallon Kolmosessa mittava seura.

Kun 5000 euron kulukorvaus vähintään kauteen muistetaan tätä vaihtoehtoa silmäillen ja kun HaPK:n sanottiin KTP:n tai AC Kajaanin tilanteeseen nähden olevan enemmänkin sen ajan normaalimpi Kolmosen taloudellinen seura

Kotkan Reipas ja Kotkan Jäntevä eli KoRe ja Jäntevä ovatkin enemmän kuin mielenkiintoinen kysymysmerkki toistaiseksi. Näissä seuroissa eli KoRe:ssa ja Jäntevässä selvää oli, että rahaa ei liikoja maksettaisi tämän vaihtoehdon mukaisessa parhaimmassakaan tapauksessa.

Nämä kaksi seuraa kun olivat tämän vaihtoehdon mukaan tutkimuksissani niin Kotkan kuin Haminan aluelehtien selailujen ja ihan sen hetken muistojen valossa ja pohjalta Kolmosen vähiten palkkaa maksaneimmat seurat jos maksoivat.

Yllättävänkin monessa vuoden 2010 Kolmosen taloudellisen tilanteen muistaen maksavankin Kolmosen normaalinkin seuran tasolla näillä kahdella seuralla Kotkan alueella ei vain ollut rahaa sellaiseen mitä monella muulla oli kun ne eivät palkanmaksussa eikä oikein kulukorvauslinjallakaan tiettävästi edes HaPK:n pelaajabudjetin tasolle nousseet.

Tosin niilläkin oli yllättävän hyvä yleisbudjetin tilanne vaihtoehtoa numero 1 ajatellen kuin mistä niitä usein on moitittu ja se olisi tarkoittanut myös palkallisuuden muistaen Kolmosen tilanteessa pakostikin ainakin 20 000 euron yleisbudjettia, mutta ei mitenkään yli 40 000 euroa yleisbudjettina.

Se summa eli se yli 40 000 euroa tai noin 40 000 euroa kun oli tässä vaihtoehdossa HaPK:n yleisbudjetti vähintäänkin.

Sitä eivät tiettävästi kyllä parhaimmassakaan tapauksessa KoRe ja Jäntevä ylittäneet ja kun jossain määrin KoRe:n ja Jäntevän yleisbudjeteissa tuntui olevan vaikeuksia pysytellä palkallisinakaan monen tavallisemman Kolmosen seuran tai pienseuran perässä riippumatta siitä, että olivatko ne palkallisia vai eivät.

Palkansaanti ei vain käytännössä ollut näissä seuroissa eli KoRe:ssa ja Jäntevässä edelleenkään hirveän todennäköistä.

Siten vaihtoehto numero 2 palvelee huomattavasti todennäköisemmin Reipasta ja Jäntevää Kotkasta kuin KTP:tä tai HaPK:ia, mutta mikäli nämä kuitenkin maksoivat mikä ehkä aivan kaiken mahdolliset pikkuhilut ja seuraedut mukaan luettuna haluaa oikeaksikin palkaksi nimetä niin se olisi ollut summaltaan 10 000 euroa pelaajabudjetin osalta.

Kuitenkin Reippaan ja Jäntevän sanottiin tässä vaihtoehdossa siltikin kuuluvan Kolmosen palkkaseuroihin joskin ymmärrettävästi aivan listan häntäpäähän kun sitä alemmat olivat täysin palkattomia tai vain kulukorvausten tai korotettujen kulukorvausten piiriin kuuluvia seuroja.

Tällä vaihtoehdolla kaikkiaan näiden seurojen ainaiset marinat muka Suomen köyhimmistä Kolmosenkin seuroista puhuttaessa etenkin tuntuivat suhteellisen selkeältä ellei peräti räikeältäkin liioittelulta kun muisti sen, että tuolloin monen Kolmosen seuran tilanne taloudellisesti oli paljon huonompi kuin noiden seurojen.

Toki esimerkiksi KoRe:n ja Jäntevän pelaajabudjetit palkallisista seuroista lohkossaan olivat varmastikin pienimmät ja voi olla, että ehkä tosiaan jopa koko Suomen Kolmosenkin saralta kun mietitään siis vuoden 2010 Jalkapallon Kolmosen palkallisia seuroja.

Vaihtoehto numero 2: KTP olisi tietenkin tässä vaihtoehdossa kuten muutkin tutkittavat seurat olleet selkeästi enemmän vähävaraisempia. KTP:n yleisbudjetti olisi tässä vaihtoehdossa sarjaputoamisen, mutta osin myös muutenkin olleen rahan säästämisen nimissä Jalkapallon Kolmosessa ollut varakkaasta yleispohjasta huolimatta tuntuvasti pienempi kuin miten se pelasi tai oli pelannut Jalkapallon Kakkosen vuosinaan.

Tässäkin tapauksessa muun muassa herjailut ajoittain lehdissä muka KoRe:n ja PeKa:n tason yleisbudjetista Jalkapallon Kolmosessa ei ollut mitään muuta kun pelkkää sontaa.

Itse asiassa kaikkein huonoimmassakin tapauksessa KTP:llä oli tuolloin 40 000 euroa yleisbudjetti nimenomaan tämän pessimistisemmän tason mukaan.

AC Kajaanin yleisbudjetista se olisi ollut kolmanneksen ja pelaajabudjetistakin sen kaksi kolmannesta.

KTP:llä oli tässä vaihtoehdossa ainoana näistä nyt esiteltävistä seuroista puhuttaessa siltikin jonkinlainen käytännön pelaajabudjetti ja mikäli ei oikein ollut sellaistakaan tarjolla 40 000 euron yleisbudjetilla niin siinäkin onnettomassa tapauksessa se maksoi kulukorvauksia ja korotettuja kulukorvauksia pelaajilleen tuntuvasti enemmän kuin mitä HaPK pystyi unelmoimaankaan maksamaan.

Ja KoRe ja Jäntevä olisivat tässä tapauksessa olleet huonoja vitsejä mainittavaksi.

KTP:llä täytyi kulukorvauslinjallakin ajatellin olla enemmän niitä kauteen kuin HaPK:lla ja HaPK:lla oli niitä 5000 euron verran ja tuntuvasti suuremmasta puhuttiin eli kulukorvausten tai korotettujen kulukorvausten määrän muistaen kenties myös pienin muiden Kolmosen tason jalkapallon summienkin tapauksessa puhutaan tosiaan noin puolesta tai vähän yli puolestakin KTP:n yleisbudjetista parhaimmassa tapauksessa eli 20 000-25 000 euron sellaisesta ja muuten puhuttiin ainakin sen mitä tahansa 5500-15 000 euron arvoisesta kulukorvausten tai korotettujen kulukorvausten summasta kauteen.

KTP:n sanottiin tässä pessimistisemmässä näkemyksessä olevan kaiken arvioiden siten Kolmosen yksiä erittäin harvoja muita maksavia seuroja sarjassa missä yleensä nähtiin kulukorvauksia ja aina ei niitäkään. Joidenkin mukaan KTP olikin pessimistisimmilläänkin ainoa maksava seura omassa Kolmosen lohkossaan vuonna 2010.

HaPK:lla tässä vaihtoehdossa alkoi olla selvästi huonompaa yleisbudjetti. Se olisi ollut sellaisen vaihtoehdon edessä, että maksetaanko kulukorvauksia vai ei?

HaPK:n tilanne oli se, että tässä vaihtoehdossa se olisi voinut pitää korkeampaa yleisbudjettiakin kauteen Kolmosessa jos se ei maksaisi pelaajilleen edes kulukorvauksiakaan kun taas pelaajilleen maksamalla kulukorvauksiakin se olisi pitänyt sopimuksensa edelliseltä kaudelta pelaajilleen ja ollut sitten pelikauden päätteeksi talousvaikeuksissa.

Niin huono tilanne jo oli sielläkin tässä vaihtoehdossa jos näin oli.

HaPK:n yleisbudjetti tässä vaihtoehdossa oli siis 20 000 euroa keskimäärin tai hieman enemmän aina 25 000 euroon asti.

Jos ei maksettu kulukorvausta, korotettua kulukorvausta, pisterahaa tai mitään rahallista etua Kolmosessa niin yleisbudjetti saattoi olla tuntuvasti suurempi, mutta ei liikaa ja aina kaiken parhaimmillaankin laskettuna aina KTP:tä pienempi.

Vaikka tosiaan mainospuheissa HaPK:lla oli 35 000 euroa tai jopa 40 000 euroa kauteen yleisbudjetti eli yhtä iso kuin KTP:llä palkattomana pysyessäänkin niin todellisesti yleisimmin mainittu oikea luku oli noin 25 000 euroa.

Kun joukkueessa kuitenkin oli jonkin verran ollut sellaisia pelaajia jotka olisivat aikaisemmin ansainneet palkkaa tai kun heiltä olisi jäänyt palkkoja saamatta niin he sitten vastineeksi olivat olleet sellaisia sopimuksia tehdessään oikeutettuja saamaan edes jonkun verran kulukorvauksia.

Siten yleisbudjetti oli mainospuheita tuntuvasti pienempi pakostikin ja välillä ei tiettävästi muutenkaan HaPK:lla ollut noin paljon rahaa ollut käyttöön muutenkaan toisin kuin aiemmin olisikin ehkä ollut jotain 35 000-40 000 euroa.

Tosin 25 000 euron yleisbudjetin lukuun voi kenties sisältyä tai olla jo sisältymättäkin HaPK:n kulukorvausten määrä sillä niitä kyllä maksettiin ja ne olivat määrältään 5000 euroa joten HaPK:n yleisbudjetti saattoi lopullisen oikeasti tässä vaihtoehdossa olla 20 000 euroa vuonna 2010 Jalkapallon Kolmosessa.

Tuo 20 000-25 000 euroa Jalkapallon Kolmosessa vuonna 2010 olisi pessimistisemmän näkemyksen mukaan ollut enemmän nk. Normaalimpi yleisbudjetti sen ajan Kolmoseen, mutta sekin tietenkin oli hyvin lohkosta riippuvainen tilanne.

Lisäksi tuon ajan ainakin pessimistisemmän näkemyksen mukaan Jalkapallon Kolmosessa ei maksettu palkkaa, mutta kulukorvauksia kyllä joita maksaviin seuroihin myös HaPK kuului ainakin vuonna 2010.

Lopuksi tietenkin ovat tämän vaihtoehdon seurat KoRe ja Jäntevä Kotkasta. Niiden asema olisi tässä tapauksessa todella lohduton.

Ne olivat palkattomia, eivät voineet tietenkään unelmoidakaan mistään korotetuista kulukorvauksista kun ne eivät maksaneet senttiäkään kulukorvausta siinä missä HaPK:ssa maksettiin nk. Pistesenttejä, piste-euroja ja jopa pistekymppejäkin ja KTP:ssä ymmärrettävästi maksettiin piste-euroja, pistekymppejä ja jopa pistesatasiakin helposti kauteen ellei ehkä ihan parhaimman pelaajan osalta käytännössä jo pistetonnejakin!

Ja vaikka juuri ja juuri sellaista kulukorvausta ne eli KoRe ja Reipas olisivat voineetkin harkita erittäin tiukasti harkiten yksittäisille pelaajille niin käytännössä siihen ei tässä näkemyksessä olisi ollut mahdollisuutta.

Kaikkein huonoimmillaan näiden seurojen eli Reippaan ja Jäntevän osalta Kotkasta ja Kotkassa yleensäkin puhuttiin siitä, että lähinnä ilmaisia pelivarusteita eli nappulakenkiä, pelipaitoja ja varusteita voidaan tarjota seurassa ja jopa matkakassan rahatkin olisi muka pitänyt jossain välin kautta kerätä kasaan talkootöillä tai vielä niitäkin pahemmin kadunvarren pulloja keräämällä!

Vähän paremmin puhuttuna lähinnä kaikkein välttämättömimmät taloudelliset velvoitteet kyettiin kyllä hoitamaan seuroissa ja ei ihan pullorahoilla sentään tarvinnut matkakassaa kerätä, mutta talkootöihin tiettävästi jouduttiin turvautumaan ja erilaisiin myyjäisiin kun lipputulot olivat melkein täysin olemattomat verrattuna hyvin moneen Kolmosenkin seuraan nähden.

Välillä tässä näkemyksessä Suomen Jalkapallon Kolmosen köyhimmänkin seuran aseman puheet saattoivat olla totta näiden seurojen osalta joskin jopa senkin osalta kun aivan kaikkea miettii niin ei ehkä välttämättä tilanne niin paha ollut tässä näkemyksessä, mutta missään tapauksessa ei paljon puuttunutkaan kun muun muassa kautta oli vaikeaa yleensäkään tässä vaihtoehdossa vain viedä läpi kun yleisbudjetit olisivat sopineet paremmin Jalkapallon Neloseen tai Jalkapallon Vitoseen/Viitoseen!

Tämän vaihtoehdon myötä KoRe:lla ja Jäntevällä Kotkassa olisi ollut yleisbudjetti vain noin 10 000 euroa Kolmosessa ja mikäli ihan aletaan Suomen Kolmosen nk. Köyhimmän Viittaa sovittelemaan niin silloin vuonna 2010 olisi se homma tarkoittanut jo alle 10 000 euroakin kauteen yleisbudjettina!

Tuollainen yleisbudjetti mitä KoRe:lla ja Jäntevällä Kotkassa oli niin olisi ollut vain murto-osia Kolmosen vuoden 2010 huippuseurojen yleisbudjeteista.

KoRe tai Jäntevä olisi myös tämän vaihtoehdon mukaan ollut ainakin jo lähempänä Suomen köyhimmän Kolmosen seuran asemaa, mutta ei ehkä välttämättä vielä sittenkään vaikkakin hyvin köyhiä ne olisivat olleet ilman muuta.

Tiedä sitten, että kumpi näistä vaihtoehdoista pitää loppupelissä sitten paikkansa KTP:n, HaPK:n, KoRe:n ja Kotkan Jäntevän osalta?

Niilläkin kun on merkitystä muun muassa ennen pitkää selviävän ja melko kauan selvittelemieni Suomen Jalkapallon Kakkosen ja Kolmosen tai tätä alempienkin sarjatasojen yleisbudjettien ja kenties myös pelaajabudjettienkin etsinnässä vuosilta 2004-2019!
« Viimeksi muokattu: 18.02.2020 klo 14:32:10 kirjoittanut Piippu-Virtanen »
Piippu-Virtanen

Poissa Poissa


Vastaus #468 : 18.02.2020 klo 15:21:32

Joutsenon Kultsu FC:n vuoden 2012 seurojen osalta onnistuin löytämään kaikkien kolmen joukkueen eli Pääjoukkueen, Reservin ja Reservin Reservin yleisbudjetit.

Kaikki tietysti sarjatasoillaan ainakin ymmärtääkseni olivat palkattomia seuroja ehkä juuri ja juuri Kultsu FC:n nk. Pääjoukkuetta huomioimatta, mutta kyllä todennäköisesti sekin oli palkaton seura.

Mahdollisesti saattoi olla kulukorvauksia, mutta ei varmaankaan erityisen paljon jos niitäkään kun rahaa ei vain ollut kun piti kerran kolmeakin joukkuetta tuolloin pyörittää.

Toisaalta vaikka Reservin ja Reservin Reservit olisi lopetettu ja niiden varat laitettu Kultsu FC:n Pääjoukkueeseen vuonna 2012 niin erityisen suureksi siltikään yleisbudjetti ei olisi noussut.

Tosin kulukorvauslinja Jalkapallon Kolmoseen olisi voinut olla järkevämpi silloin, mutta palkallisuus ei vielä välttämättä sittenkään.

Tällaisia olivat kuitenkin näillä näkymin itse yleisbudjetit vuonna 2012 näillä eri seuroilla:

Kultsu FC:n Yleisbudjetit vuonna 2012 Pääjoukkueella, Reservillä ja Reservin Reservillä

Kultsu FC Jalkapallon Kolmosessa 2012

Yleisbudjetti: 30 000 euroa (Tämä tosiaan oli Kultsu FC:n nk. Pääjoukkueen yleisbudjetti tuolloin. Suurempi se olisi voinut olla, mutta se olisi ollut pois muista joukkueista. Tosin joissakin lehdissä luki epämääräisiä tietoja menoarviosta enemmän kuin itse yleisbudjetista.

Tosin pitäisin ilman muita todisteita tätä kuitenkin yleisbudjettina kun Kultsu FC:llä ei vain ollut enää tuolloin samalla tapaa rahaa kuin mitä sen historian varrella oli ollut. Tuskin menoarvioksi nimittely ainakaan välttämättä olisi tarkoittanut harvoissa sanotuissa lehdissä ainakaan palkallisuutta. Tosin tiedä sitten, että olisiko sillä voitu ehkä tarkoittaa myös mahdollisia matkakustannuksia?)

Kultsu FC Reservi Jalkapallon Nelosessa 2012

Yleisbudjetti: 17 000 euroa (Tämä oli tosiaan Kultsu FC:n Reservin yleisbudjetti tuolloin ja se ei ollut paljon. Suurempaakin olisi voinut olla tarjolla, mutta nk. Pääjoukkue ja jopa Reservin Reservikin vei Reserviltä sen rahavaroja sen mielestä välillä liikaakin kun sen mielestä Neloseen jokaista senttiäkin olisi tarvittu enemmän kuin alempiin sarjoihin.

Tämänkin seuran osalta pikkuisen tietysti oli epävarmaa kun tämänkin seuran osalta välillä esiintyi menoarvioiksi sanomisia, mutta viimeistään Nelosen tasolla ne tuskin tarkoittivat palkallisuutta lopullisesti mitenkään. Välttämättä ei edes kulukorvauksiakaan voinut maksaa noilla summilla.

Ilman muita puheita ja todisteita asiaan pitäisin tätäkin kuitenkin seuran sen vuoden yleisbudjettina kauden peleihin. Tosin tiedä sitten, että olisiko sillä voitu nk. Pääjoukkueen tapaan ehkä tarkoittaa myös mahdollisia matkakustannuksia?

Tosin Nelosessa on yleensä Kolmosta selvästi alemmat kustannukset kuten kustannustasokin ja ei vielä edes vuonna 2012 niin älyttömästi suurempaa ero ollut Jalkapallon Vitoseen/Viitoseen tai Jalkapallon Kutoseen/Kuutoseen niitä verratessa matkakustannuksin mitaten joskin ehkä jo hieman muut kustannuksen huomoiden korkeampaa jo oli kyllä toiminta ihan Jalkapallon Nelosessakin.)

Kultsu FC Reservin Reservi Jalkapallon Vitosessa/Viitosessa 2012

Yleisbudjetti: 8500 euroa (Tämä oli tosiaan Kultsu FC:n Reservin Reservin yleisbudjetti tuolloin ja se ei ollut paljon. itse asiassa nyt jo erittäin vähän. Mahdollisesti osin syy saattoi johtua siitäkin, että alun perin seuran piti pelata Jalkapallon Kutosessa/Kuutosessa vuonna 2012 eikä suinkaan sarjaa ylempänä.

Mahdollisesti tosin tuo mainittu yleisbudjetin summa on ehkä ollut myös vain Kutosen/Kuutosen yleisbudjetin summa, mutta ei se luokkaa ylempänä missään tapauksessa paljoa tuota korkeampi ollut. Mikäli tarkempaa summaa löytyy niin korjaan välittömästi asian, mutta melkein voisin sanoa sen olleen tutkimusten jälkeen korjattunakin sen ehkä 10 000 euroa vuoteen.

Etenkin kun sitä välillä sanottiin vähävaraiseksi myös ihan sarjankin mittapuulla. Erittäin vähän tällä seuralla oli tosiaan varoja ja se lopetettiinkin heti tämän vuoden jälkeen vaikka se olisi voinut myös säilyäkin Jalkapallon Vitosessa/Viitosessa vuodeksi 2013 huonosta kaudestaan huolimatta. Etenkin kun se sai välillä paljon moitteita siitä, että se söi liikaa Kultsu FC:n Reservin kuin myös nk. Pääjoukkueen varoja kauden peleistä.)

Tosiaan vuonna 2012 ellei muuta korjattavaa löydy ja ellei sitten nuo mahdolliset Päivän Joutseno-lehden, Uutisvuoksen ja muutamankin muun Joutsenon alueen lehden ja Kymen Sanomien vanhemman ajan jutut ole erehtyneet luulemaan noita oletettuja yleisbudjetteja sittenkin muiksi kuluiksi kaudelta kuten esimerkiksi noiden eri sarjojen matkakuluiksi kun kieltämättä menoarvioiksi nimittelyt hieman omituisia olivatkin niin Kultsu FC:llä kaikkia kolmea joukkuetta pyöritettiin kotimaisessa jalkapallossa 8 vuotta sitten vain 55 500 euron hinnalla!
Piippu-Virtanen

Poissa Poissa


Vastaus #469 : 18.02.2020 klo 17:33:35

Vuoden 2010 Jalkapallon Kolmosen aiemmin ajateltujen seurojen eli KTP:n tuolloin kun oli vielä tietenkin olemassa myös FC KooTeePee, HaPK:n, Kotkan Reippaan ja Kotkan Jäntevän osalta niissä olivat mielenkiintoisia myös niiden eri taloudellisten tärkeiden tukijoiden asettamat seikat mahdollisille lisäbonuksille.

Tässä hieman erillisiä niiden lisäbonusten tietoja tai sijoja joita piti tulla mikäli ne seurat pyrkivät omiin tavoitteisiinsa:

KTP: Tietenkin Kolmosen oman aikansa rahaseuralle sellaisenaan tai muutoin kenties erittäin harvalle Kolmosen palkkaa maksavalle seuralle muodossa tai toisessa selvää oli, että sponoribonusten tullessa seuran tileille sellaisinaan tai entistä merkittävämmin täytyi KTP:n tietysti vuotta 2011 ajatellen nousta Jalkapallon Kakkoseen.

Mikäli Kolmoseen olisi jääty niin toki seuran tukeminen olisi jatkunut olemassa olevien puitteiden kautta entiseen tapaan. Tosin mikäli kärkikolmikon ulkopuolella nousemattomuustilanteessa olisi oltu niin tuolloin olisi saattanut etenkin kovinkin alas omassa lohkossaan pudotessa tulla tukeminen uudelleen tarkastelun alle ja ainakin lisäbonukset olisivat jääneet saamatta.

KTP ilman muuta aikoi ja myös kykeni nousevansa Jalkapallon Kakkoseen vuodeksi 2011 eli sillä ei olisi ollut mitään nousuongelmia.

HaPK: HaPK:n tilanne Haminassa oli kinkkisempi. Haminan Pallo-Kissoilla kun oli periaatteessa aika yllättävänkin korkeille sijoille varattu sponsoribonusten saatavuus. Voitto ja lohkovoitto ilman nousua merkitsivät eniten, mutta myös sijoille 2-6 oli varattu lisäbonuksia. HaPK kuului tietenkin aiemmin kerrotusti Kolmosen astetta normaalimpiin seuroihin sarjoihin.

HaPK oli myös näillä näkymin palkallinen seura parhaassa tapauksessa ja jos ei ollut niin ainakin kulukorvauksia seura maksoi. HaPK:n tilanne tosin oli kinkkinen kun se olisi vuodeksi 2011 tasapainoillut taloutensa kanssa Kolmoseen jäämisen ja Jalkapallon Kakkoseen nousemisen kanssa.

HaPK:n osalta sillä tosiaan oli mahdollista saada lisäbonuksia noilla mainituillakin sijoilla 2-6, mutta tietenkin elintärkeää todellisen nousun kannalta olivat nimenomaan lohkovoitto pääsemättä Kakkoseen tai sitten lohkovoitto ja nousu Kakkoseen niiden bonuksilla.

Toisaalta erinäiset menestysbonuksetkin tuntuivat olevan seuralle muun muassa AC Kajaania tai KTP:tä pienempiä ja täten tuntui Kakkoseen vuodeksi 2011 mahdollinen paikka olevan myös vain Haminan kaupungin sponsoriherroistakin kiinni.

Ja tuolloin tosiaan edes lohkovoitto tai yleinen voittajana oleminen mahdollisten karsintojen jälkeen ei olisi tuntunut heissä syynä välttämättä miltään tukea näitä seuroja.

HaPK:n nousukyky Kakkoseen vuodeksi 2011 periaatteessa toki selvästä nousuhalusta huolimatta oli kiinni mistä tahansa Kolmosen sijoista 1-6 tulevista lisäbonuksista sponsoreilta joista tärkeimpänä vain joko lohkovoitto ilman nousua odotellen peruutuspaikkoja tai sitten selvä lohkovoitto yhtä selvällä nousulla olisivat taanneet nousun Kakkoseen.

Lopulta HaPK oli vuonna 2010 tosiaan vasta lohkon jaetulla seiskapaikalla IPS:n kanssa eikä täten saanut mitään menestysbonustakaan senttiäkään sponsoreilta mikä myös pahensi sen taloustilannetta seuraavaksi kaudeksi Kolmoseen.

KoRe ja Reipas: Nämä seurat Kotkasta tosiaan olivat sen verran huonossa tilanteessa, että periaatteessa heillä ei juuri sponsoreiden lisäbonuksiakaan tuntunut olevan.

Edes parhaimmissakin tapauksissa oli lähinnä sen verran taloudellisten lisäbonusten ehtoja joiltakin harvoilta sponsoreilta siinä, että kunhan vain jokainen järkevä pelipaikka pelaajille taataan ja sarjassa säilytään niin sitten olisi voinut ajatella sellaisia.

Jokainen ylimääräinen sijoitus ylöspäin tuntui olevan bonusta.

Lähinnä seuraavaksi kaudeksi ajateltiin mahdollisesti taloustilanteen edelleen parantuessa siirtyä paremmille kulukorvauslinjoille näissä seuroissa ja harkita rajoitettua osapalkallisuutta tai erittäin rajoitettua palkallisuutta sijoituksesta riippuen.

Tämä tosiaan oli vain mikäli heillä oli aiemmin kuvailemani parempi tilanne menossa taloudellisesti ja ne kuuluivat tosiaan Kolmosessa edes sarjan pienimpiin palkanmaksajatason seuroihin.

Muuten puhuttiin käytännössä vain selviämisestä ja siitä, että riittävän hyvällä sijoituksella lisäbonukset olisivat lähinnä vain antaneet takuun kauden loppuun asti viemisestä sarjassa ja tietenkin sitten jotain eväitä ensi kaudelle.

KoRe ja Reipas olivat sellaisia seuroja, että mikäli en vain aivan väärin muista niin ne saattoivat olla kenties juurikin huonon taloudellisen tilansa vuoksi parhaimmassakin tapauksessa ainoita sellaisia joukkueita omassa Jalkapallon Kolmosen lohkossaan vuonna 2010 joilla ei ollut edellytyksiä tai käytännössä edes sarjan teoriassa voittaessaankin melkein mitään haluja nousta Jalkapallon Kakkoseen vuodeksi 2011.

Voin kyllä olla väärässäkin, mutta mielestäni tilanne oli kaikkein optimistisimmassakin tapauksessa todella niin huono näille seuroille kun huonoimmillaan tosiaan ne olivat niin köyhiä kun olivat tuolloin.

Kun yksinkertaisesti Jalkapallon Kakkoseen mennessä tuolloinkin tilanne oli muuttunut 2000-luvun alun lopun ja puolenvälin Kakkosen nk. Rahavuosien romahduksen jälkeisestä pienbudjettiseurojen iloittelusta siinä sarjassa jo ihan toisenlaiseksi ajoittain kun palkallisuuttakin tarvittiin ja jos ei palkallisuutta niin ainakin parempaa pelikykyä ja siihen vielä päälle tietenkin paremman tason yleisbudjetteja muun muassa jo ihan matkakulujakin varten.
Piippu-Virtanen

Poissa Poissa


Vastaus #470 : 19.02.2020 klo 09:20:33

KTP Kotkasta oli omalla tavallaan yllättävänkin palkallinen seura pelatessaan Jalkapallon Kakkosta tai Jalkapallon Kolmosta näillä näkymin vuosina 2009-2013 eli historiana viimeisinä vuosina ennen yhdistymistä kilpailevan ja osin samaa kokonaisuuttakin olevan FC KooTeePee:n kanssa vuodeksi 2014 jolloin siitä tuli FC KTP.

KTP:n ajalta ja vuosilta 2009-2013 tulee seuraavaksi sen yleisbudjetteja ja pelaajabudjetteja noilta ajoilta kuten myös toistaiseksi tehtyjä tai ainakin näillä näkymin vanhempien aikojen kotkalaisten ja osin myös rannikon ruotsinkielisten lehtien pohjalta tehtyjä havaintoja muutoin viesteihin tarpeen mukaan tai näiden budjettien osuuksien jälkeen.

KTP:n osalta seura kuitenkin vaikuttaa olleen kaiken jälkeen palkallinen seura Jalkapallon Kakkosessa ja vieläpä varsin pitkäaikaisestikin kaikkiaan.

Huomauttaa täytyy kuitenkin siitä, että varsinkin vuoden 2010 KTP:n tilanne Jalkapallon Kolmosessa on avoimempi verrattuna Jalkapallon Kakkosen vuosiin nähden ja jonkin verran liukuvaa valitettavasti on ainakin osin myös pelaajabudjettienkin osuus viimeistä vuotta ja ensimmäistä vuotta huomioimatta:

KTP:n Yleisbudjetit ja Pelaajabudjetit vuosina 2009-2013

KTP Jalkapallon Kakkosessa 2009

Yleisbudjetti: 85 000 euroa (Ihan vähän vähemmänkin yleisbudjetti olisi saattanut olla eli 80 000 euroa, mutta siihen saatettiin olla erotettu päältä jonkin verran palkan päälle tulleita kulukorvauksia pelaajille eli sen 5000 euroa.

Pelaajabudjetti: 40 000 euroa (KTP maksoi edellisen vuoden tapaan pelaajilleen Jalkapallon Kakkosessa ja oli maksanut pelaajilleen pitkään aikaa myös Jalkapallon Kolmosessakin.

KTP maksoi jonkin verran kulukorvauksia palkan päällekin mikä joissain yhteyksissä tarkoitti pelaajabudjetin olemista aivan enintään 45 000 euroa sillä vuoden 2010 Jalkapallon Kolmosen KTP:n paremmissa arvioissa sanottiin pelaajabudjetin ollessa 40 000 euroa sen verran, että se oli joka tapauksessa pienempi kuin vuotta aiemmin Jalkapallon Kakkosessa.

Toisaalta joissakin yhteyksissä sanottiin myös sitä, että mikäli maksullisuudessa pysytään niin ei kulukorvauksia tarvittaisi tai ne olisivat olleet tuona vuonna seurassa nimellisiä. Mene ja tiedä sitten siitä kaikesta.

Tämä ei tiettävästi ollut edes KTP:n isoin yleisbudjetti tai pelaajabudjettikaan sinänsä sen historiassa näillä näkymin.)

KTP Jalkapallon Kolmosessa 2010

Yleisbudjetti: Vähintään 40 000 euroa ja korkeintaan 80 000 euroa (Tämä tosiaan valitettavasti on liukuva tässä vaiheessa aiemmin kertomieni vaihtoehtojen pohjalta koskien KTP:tä, HaPK:ia, KoRe:a ja Jäntevää tuon vuoden Kolmosessa. Optimistisimmillaan ihan vähän oli pienempi yleisbudjetti kuin vuonna 2009 ja huonoimmillaan olikin sitten puolet tai jo vähän ylikin puolet huonompi yleisbudjetti.)

Pelaajabudjetti: Kulukorvauksia alkaen vähintään 5500 euron ja enintään 25 000 euron väliltä sen tosin osittain ollen lisätty jo selvempäänkin palkkaan nähden ja palkallisesti maksaen parhaimmassa tapauksessa saman verran kuin vuotta aiemmin vuonna 2009 tai aivan vähän vähemmän eli 40 000 euroa enintään (Kolmosen tilanne palkan osalta puhuttaessa vuodelta 2010 on siinäkin mielessä tosiaan kinkkinen pulma, että KTP vakuutti olevansa edelleen palkallinen seura.

Käytännössä melkein varmasti voisi kuitenkin KTP:n nyt olettaa kuitenkin olleen tämän hetken tilanteen pohjalta palkkaa yhtenä erittäin harvoista tai parhaimmillaankin melko harvoista Kolmosen seuroista maksanut seura vuonna 2010.)

KTP Jalkapallon Kakkosessa 2011

Yleisbudjetti: 100 000 euroa (Tämä tosiaan oli seuran yleisbudjetti Jalkapallon Kakkoseen nousemisen yhteydessä. Paremmastakin eli 150 000 euron yleisbudjetista tai paljon suuremmistakin summista puhuttiin, mutta se toteutui vasta vuotta myöhemmin.)

Pelaajabudjetti: Edelleen kulukorvauksia tai palkallisena seurana ollessaan Jalkapallon Kakkosessa enintään 20 000-45 000 euroa (Tämä oli kieltämättä mielenkiintoista havaita, että mahdollisesti KTP tosiaan hieman murheellisesti Jalkapallon Kakkoseen noustuaan ensimmäisenä vuotena Jalkapallon Kolmosesta poiketen ei ollut aivan niin varma palkanmaksustaan kuin oli ollut aiemmin.

Kakkoseen palaamisen yleisbudjettikaan ei vuotta 2009 suuremmasta sellaisesta huolimatta ollut edes KTP:n oma ennätys sarjassa nimenomaan jalkapallon nykyaikaa tai 2000-lukua korostaneella ajalla tiettävästi.

Tästä kuten myös muutamasta aiemmasta KTP:n jalkapallon vuodesta Kakkosessa tai Kolmosessa oli paljon palkallisista kiistoista puhumista Kotkan alueen lehdissä.

Seuralla itsellään tuntui kyllä olevan kulukuuri ja palkallisena seurana ollessaan tässä seurassa tänä kyseisenä vuotena maksettiin varmasti vähiten pariin seuran viimeiseen vuoteen verrattuna.

Toisaalta säästökuurilla nimenomaan säästettiin rahaa pelaajille tulevaisuutta varten. Mahdollisesti palkallisena ollessaan ainoa ero Kolmoseen nähden tuntui vain olevan selvempi palkallisuuden mahdollisuus sarjaa alempaan verrattuna.

Tosin joidenkin Jalkapallon Kolmoseen pessimistisesti palkallisuuden osalta suhtautuneista tuntui olevan ehkä vähän enemmän silti suopeampi mahdollisuuden palkallisuuteen Jalkapallon Kakkoseen tämän seuran osalta.

Lopullinen vastaus riippuu hyvin paljon pitkälti siitä, että miten seuralla meni palkanmaksun tai kulukorvausten suhteen vuosi 2010 Jalkapallon Kolmosessa. Mahdollisesti oli kyllä jopa paremminkin palkkaa seuran pelaajille maksettu kuin jopa vuonna 2009, mutta täpäräksi vetää suhtautumisen kannalta.

Mikäli suhtautuu pessimistisemmin eli Jalkapallon Kolmonen olisi vedetty kulukorvauslinjalla niin sitten Jalkapallon Kakkosessa näillä näkymin vedettiin palkallisena seurana erittäin vähin rahoin tai vedettiin vielä yksi vuosi kulukorvauslinjalla useimmiten korotettuna, mutta ehkä vielä kerran myös vain tavallisillakin kulukorvauksilla.

Mikäli suhtautuu optimistisemmin niin siinä tapauksessa Jalkapallon Kakkosessakin Jalkapallon Kolmosen tapaan maksettiin palkkaa, mutta välttämättä palkkaeroja Kolmoseen nähden tässä seurassa ei ollut ihme kyllä kovinkaan paljon vuonna 2011 vuoteen 2010 verratessa!)

KTP Jalkapallon Kakkosessa 2012

Yleisbudjetti: 150 000 euroa (Vasta tänä vuonna toteutui alkuperäinen vuoden 2011 yleisbudjetti eli 150 000 euroa kuten pitikin.)

Pelaajabudjetti: Vähintään 20 000 euroa, lähtökohtaisesti parhaimmillaan 50 000 euroa kuitenkin 65 000 euron kattorajalla (KTP palasi viimeistään varmasti tänä kyseisenä vuotena Jalkapallon Kakkosessa palkallisuuteen.

Etenkin kun sen verran iso yleisbudjetti alkoi olla ja pelaajien paineet korkealla mikäli oli vedetty pari edellistä kautta tosiaan säästöliekillä. Mikäli edeltävinä vuosina tai jo vuonna 2011 maksettiin palkkaa pelaajille niin siinä tapauksessa tänä vuonna maksettiin jo niitä vuosia enemmän, mutta ei seuran viimeiseen vuoteen nähden niin paljon tässä sarjassa.

KTP oli monien mielestä yksi isoimpia sarjan seuroja ja jos ei sellaisenaan ollut niin omassa lohkossaan oli jolloin sen oli vastattava isojen seurojen jo tuolloinkin suosimaan Jalkapallon Kakkosen palkallisuuteen.

Tässä ongelmana lähinnä on vain se pelaajabudjetin ihan tarkka määrä kun se osin on riippuvainen vuosien 2010-2011 tilanteesta.)

KTP Jalkapallon Kakkosessa 2013

Yleisbudjetti: 200 000 euroa (Tämä oli jo erittäinkin iso yleisbudjetti Jalkapallon Kakkoseenkin, mutta vain ja ainoastaan jälleen osin lohkotilanteestakin riippuen.)

Pelaajabudjetti: 70 000 euroa (Tämä tosiaan oli seuran viimeisenä vuotena ennen yhdistymistä FC KooTeePee:n kanssa uudeksi FC KTP:ksi selvää Jalkapallon Kakkosen palkallisuutta osoittanut sellainen. Tämä summa joissakin KTP:n historiallisissa yhteyksissä puhuttuna lähenteli seuran ennätystasoa Jalkapallon Kakkosen tasolla tavallaan kun aivan parhaimmillaan se kaiketi on ollut vielä vähän tätä parempi määrältään eli 75 000-85 000 euroa kuitenkin yleisimmin noin 80 000 euron maininnalla.)

KTP:n osalta puhuttaessa sen vuosista vuoteen 2008 asti puhuttaessa oli paljon havaittavissa monenlaista kertomaa.

Vuonna 2008 Jalkapallon Kakkosessa sillä tosiaan huhuttiin olevan vuotta 2009 nähden sarjassa isoin mahdollinen historiansa yleisbudjetti ja välillä etenkin vuosina 2011-2013 ja vuonna 2014 ilman yhdistymistä FC KooTeePeen:n kanssa yleisbudjetin sanottiin olevan valtava aina kausiennakoissa tai huhuissa.

Seuran ennätysluokan yleisbudjetti on ollut lähtökohtaisesti varmaankin siis toteutuneemmin 160 000 euroa milloin tahansa vuosien 2001-2008 aikana joista todennäköisimpänä vuoden 2008 aikana Jalkapallon Kakkosessa joskin välillä jopa Jalkapallon Kolmoseen sillä sanottiin olevan järkyttävän kokoinen yleisbudjetti.

Tosin huhuissa yleisbudjetti on kohonnut niinkin suureksi kuin 250 000 euroon asti etenkin vuosien 2011-2014 ajalta puhuttuna ja satunnaisemmin myös vuosien 2001-2008 aikana, mutta käytännössä ei seuralla melkein varmasti sanoen koskaan näin suuria rahoja ollut sen historian varrella tiettävästi milloinkaan.

Joskin mikäli välttämättä ei olisi yhdistytty vuodeksi 2014 FC KooTeePee:n kanssa niin sitten varmaankin tuo oletettu 250 000 euroa olisi nähty KTP:n yleisbudjettina Jalkapallon Kakkosessa vuonna 2014 ja pelaajabudjetti olisi ollut mitä tahansa 70 000-160 000 euron väliltä.

Myös Jalkapallon Kolmosen vuosina parhaimmillaan yleisbudjetti kohosi suureksi, mutta välillä oli puhetta myös pienemmästäkin eli jostain noin 40 000 euron yleisbudjetilla pelaamisesta ainakin keskimäärin vuosina 2002-2007 Jalkapallon Kolmosessa huolimatta mahdollisesta yhden tai kahden vuoden jättimäisestä yleisbudjetin vuodesta silloin tällöin.

Aivan alkuajat KTP:llä olivat tosin tiettävästi lohduttomia kun FC KooTeePee tiettävästi imi kaikki rahat ja varat omaan seuraansa kuin vain pystyi ja joissakin yhteyksissä KTP:n alkuvarat olivat Jalkapallon Nelosessa tai Jalkapallon Kolmosessa ainakin ihan alkuun luokkaa KoRe ja Kotkan Jäntevä vuonna 2010 Jalkapallon Kolmosessa taloudellisessa olemuksessaan.

Se olisi siis tarkoittanut rämpimistä aivan pohjalla ehkä Suomen köyhimpänä tai yhtenä köyhimmistä Jalkapallon Kolmosen seuroista ja melko vähävaraisista Jalkapallon Nelosenkin seuroista.

Mikäli tosiaan tilanne oli niin huono mallia KoRe ja Jäntevä 2010 Kolmosessa KTP:n alkuvuosina niin se olisi sitten tarkoittanut täyspalkattomana ja melkein käytännössä näillä näkymin kulukorvauksettomana seurana ainakin euroajan alettua 10 000-20 000 euron yleisbudjettia kauteen ja ei parhaimmassa ja optimistisimmissä näkymissäkään yhtään enempää kuin 40 000 euroa yleisbudjettina kauteen.

Tietenkin siihen lisättynä jollain aivan enintään 10 000 euroon kohonnella pelaajabudjetilla jossa se olisi ollut ainakin vaikkapa Jalkapallon Kolmosessa aivan alussa varmasti köyhin tai köyhimpiä palkkaa maksaneita seuroja mikäli näin oli.

Aikamoista kärvistelyä se olisi tarkoittanut ainakin kaikkein pahimmassa tapauksessa kun ihan alkuvuosina oli tosiaan vielä menossa markka-aika ja siihen vielä päälle sen päätteeksi Kolmosen nk. Rahaseurojen Vuodet menossa ja Nelosessakin homma oli aika villiä, mutta välttämättä ei ehkä noussut se rahavyöry miljoonien muodossa samalla tapaa siellä muodostunut niin suureksi kuin mitä Veikkausliigassa, Ykkösessä, Kakkosessa ja Kolmosessa näillä näkymin nousi vuosina 1999-2001 ja varauksella vuoden 2002 vielä huomioiden.

Joskin vuonna 2002 saattoi kyllä jo romahdus jossain määrin alkaa tai jo alkoikin kun varmaa se oli viimeistään vuonna 2003.

Ja mikäli nyt tilanne kaikkiaan niin huono olisi ollutkin niin ei KTP alkuvuosinaankaan kaiketi kyllä mikään KiuPa tai Joutsenon FC Pantterit ollut talousahdingoltaan tai sen laadultaan.

Ja joka vuosihan tilanne Jalkapallon Kolmosessakin parani ja ei sitä taustaa vasten kyllä vuosien 2008-2010 tai etenkin vuoden 2010 puheet KTP:n vajoamisesta tosiaan mallia KoRe ja Jäntevä pitäneet kyllä mitenkään paikkansa ja olivat tai olisivat olleet ainakin ajankuvaan nähden ja tosiaan alkuvuosia seurassa huomioimatta uskomatonta turhaa vaahtoamista.

Mikäli tulee joitakin lisätietoja asiaan vuosilta 2010-2012 tai tätäkin aiemmin varsinkin vuosilta 2001-2008 niin saa toki ilman muuta kertoa lisätietoa asioihin!
« Viimeksi muokattu: 19.02.2020 klo 09:28:44 kirjoittanut Piippu-Virtanen »
Piippu-Virtanen

Poissa Poissa


Vastaus #471 : 14.03.2020 klo 16:24:46

Jalkapallon Ykkönen tosiaan on ollut muidenkin lajien sarjatasojen osalta ollut maksukykyisyyden asemaltaan oikeastaan melko uhattu sarja kauankin Suomessa.

Aiemmin tämän aihealueen 18:sta osioon olen tehnyt vertailua Koripallon Korisliigan ja sen edeltäjien Spar-Liigan ja SM-Sarjan osalta niin miesten kuin naistenkin puolelta.

Tällä kertaa Jalkapallon Ykköstä vastaan on vertailuihin eri vuosille asettumassa Lentopallon Mestaruusliiga ja Käsipallon SM-Liiga.

Näistä keskityn ensisijaisesti Lentopallon Mestaruusliigaan ja myöhemmin Naisten Lentopallon Mestaruusliigan jälkeen sitten enemmän Käsipallon SM-Liigaan niin miehissä kuin naisissakin.

Näistä sarjoista luulin osin aiemmin vanhempien käsitysten pohjalta niiden olleen melko vähän maksavia kilpaurheilupohjaisia amatöörisarjoja niidenkin aikanaan joutuessa vaikeuksiin 1990-luvulla kuten myös niissä pysyen myös nk. Suomen Laman jälkeenkin kauan koko vuosikymmenen loppuun asti kuten myös markka-ajan päätökseen tai euroajan alullekin.

Enimmäkseen ne näkymät pitivät suhteellisesti paikkansa, mutta vain osittain kun ihan markka-ajan lopulla sinänsä kuten myös euroajallakin alkoivat taloudellisuusaste nousta näissä tutkittavissa ja vertailtavissa sarjoissa.

Lopulta mitä lähemmäksi nykypäivää on tultu ainakin viimeistään 2000-luvun puolivälistä lähtien niin palkallisuusaste on ollut todella korkeaa luokkaa ja välillä ainakin lentopallo on käsipallon kanssa jopa enemmän uhannut Jalkapallon Ykkösen maksullisuuden asemaa Suomessa kuin mitä esimerkiksi Korisliiga sukupuolesta riippumatta.

Korisliigan tapaan Lentopallon Mestaruusliiga ja Käsipallon SM-Liiga ovat melko pienten yleisbudjettien tai pelaajabudjettienkin sarjoja, mutta ne ovat tasaisia kautta linjan, ennen kaikkea liian suurta vaaraa täyspalkattomista tai täyspalkattomuuden vaaraa lähestyvistä seuroista ei ole toisin kuin jalkapallon puolella ja kun ennen kaikkea niissä on joitakin murheellisia tapauksia huomioimatta ollut yllättävänkin hyvää taloudenpitokin tavallaan.

Toisaalta välillä lentopallon ja käsipallon puolella myös erinäiset seurafuusiot ovat kasvattaneet yleisbudjetteja ja pelaajabudjettejakin.

Kuten myös ulkomaalaispelaajienkin määrä tavallaan hieman vuodesta riippuen joko enemmän tai vähemmän kuin koripallossa.

Kotimaisissa pelaajissa ja niistä puhuttaessa pelaajapalkat ovat kuitenkin vähäisempien pelaajamäärien takia tavallaan jopa entistäkin enemmän olleet sidottuja melkein viime vuosiin asti juurikin niihin pelaajapaikkoihin lentopallossa tai käsipallossa toisin kuin koripallossa ja jalkapallossa joskin koripallo on jäänyt jonnekin välimaastoon näitä lajeja vertailtaessa.

Uhkana on myös ajoittain ollut sekin, että joissakin seuroissa esimerkiksi valmentajapalkatkin ovat olleet juurikin kovissa korotuspaineissa suhteessa pelaajiin nähden ja ajoittain ainakin rahat on tunnuttu joissakin seuroissa kasatun melkoisen isosti valmentajien tai valmentajien omien pomojen taskuihin.

Tärkein ero Korisliigan, Mestaruusliigan ja SM-Liigan välillä on seuraava verrattuna Jalkapallon Ykköseen:

Korisliigassa ei ole ollut koko euroajalla kertaakaan miljoonaluokan seuraa euroissa!

Sen sijaan Lentopallon Mestaruusliigassa ja Käsipallon SM-Liigassa on Jalkapallon Ykkösen tapaan ollut miljoonaluokan seura ihan euroissakin.

Tämä mahtiseura Lentopallon Mestaruusliigassa on ollut VaLePa ja Käsipallon SM-Liigassa Riihimäen Cocks.

Nämä molemmat seurat ovat kyenneet aivan lähivuosina vuodesta toiseen säilyttämään miljoonaseuran asemansa omilla sarjatasoillaan ja maksamaan ainakin parhaimmillaan äärettömän kovaa palkkaa suhteessa myös Korisliigaan minkään sen seuran osalta.

Markka-aikana ennen nk. Suomen Lamaa myös kaikilla näillä sarjoilla oli tietysti miljoonaseuransa silloin kuten myös markka-ajan lopullakin, mutta markka-ajan lopulla niin lentopallo kuin käsipallo olivat vielä tuolloin tosin nk. Toipuvaa Palkallista Urheilua tai nk. Palkallista Amatööritason Urheilua pitkäänkin jolloin edellytyksiä ei ajoittain kuitenkin hämmästyttävän korkeista yleisbudjeteista huolimatta ollut niistä puhua sellaisenaan todella palkallisena urheiluna.

Jalkapallon Kakkonen ja Jalkapallon Kolmonen ainakin omina nk. Miljoonaseurojen vuosina veivät lentopalloa ja käsipalloa lievästi sanottuna luokkaa sata-nolla siinä mitä palkallisuuteen tulee ja ei Jalkapallon Nelonenkaan ihan varakkaimmillaan ollut niistä etäällä ja ehkä kiri rinnallakin nyt jälkikäteen tutkittuna uudemman kerran tai muisteltuna!

Koripallo olikin sitten jo vähän toisessa luokassa joskin sekin joitakin tiettyjä poikkeuksia huomioimatta kalpeni jalkapallolle ainakin näillä näkymin.

Joka tapauksessa seuraavasta viestistä eteenpäin alan vertailla lähivuosien Jalkapallon Ykköstä ja Lentopallon Mestaruusliigaa yleisbudjettien ja pelaajabudjettiensa kokonaisluokan tasolta ja kerron tietenkin myös vähän oheistietoja niistä.
« Viimeksi muokattu: 14.03.2020 klo 16:27:15 kirjoittanut Piippu-Virtanen »
Piippu-Virtanen

Poissa Poissa


Vastaus #472 : 15.03.2020 klo 15:44:50

Jalkapallon Ykkönen on tosiaan viime vuosina uhannut jäädä Lentopallon Mestaruusliigan varjoon niin yleisbudjeteissa kuin pelaajabudjeteissa.

Ja on myös valitettavan usein jäänytkin.

Laitan tähän joiltakin vuosilta nykypäivältä puhuttaessa vertailuksi Jalkapallon Ykkösen ja lentopallon Mestaruusliigan yleisbudjettien ja pelaajabudjettien kokonaislukuja ja keskiarvoja keskenään laskevassa järjestyksessä nimenomaan vuodesta 2019 alkaen aina vuoteen 2011 saakka.

Joskin välistä laitan vain Jalkapallon Ykkösen vuoden 2014 kokonaisluvut ja keskiarvot pelaajabudjeteista kuten myös suoran kenttäpelaajiston osuuden vuoteen kun kokonaisbudjetteja en ole vielä laittanut ja saatan joskus vielä laittaa jolloin se on vain vertailu Mestaruusliigan lukuihin yksinään.

Lisäksi vuoden 2019 ja 2018 Jalkapallon Ykkösen luvut sellaisenaan ovat vielä vähän liukuvia johtuen tietenkin valitettavasta aivan tarkkojen budjettilukujen selviämättömyydestä sinänsä täysin:

Jalkapallon Ykkönen ja Lentopallon Mestaruusliiga yleisbudjetillisesti ja pelaajabudjetillisesti 2011-2019

Ykkönen 2019

Ykkösen yleisbudjetit yhteensä vuonna 2019: 4,16 miljoonaa euroa-5 miljoonaa euroa

Ykkösen pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2019: 1,92 miljoonaa euroa-2,089 miljoonaa euroa

Ykkösen keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2019: 416 000 euroa-500 000 euroa

Ykkösen keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2019: 192 000 euroa-208 900 euroa

Ykkösen suoran kenttäpelaajiston keskimääräinen palkkataso vuonna 2019 vuotta kohti: 17 454,5455 euroa-18 990,9091 euroa vuoteen.

Mestaruusliiga 2019

Mestaruusliigan yleisbudjetit yhteensä vuonna 2019: 4,8705 miljoonaa euroa

Mestaruusliigan pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2019: 3,51025 miljoonaa euroa

Mestaruusliigan keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2019: 487 050 euroa

Mestaruusliigan keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2019: 351 025 euroa

Mestaruusliigassa vuonna 2019 pelasi 10 joukkuetta.

Ykkönen 2018

Ykkösen yleisbudjetit yhteensä vuonna 2018: 4,79 miljoonaa euroa-5,16 miljoonaa euroa

Ykkösen pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2018: 2,2464 miljoonaa euroa-2,4699 miljoonaa euroa

Ykkösen keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2018: 479 000 euroa-516 000 euroa

Ykkösen keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2018: 224 640 euroa-246 990 euroa

Ykkösen suoran kenttäpelaajiston keskimääräinen palkkataso vuonna 2018 vuotta kohti: 20 421,8182 euroa-22 453,6364 euroa vuoteen.

Mestaruusliiga 2018

Mestaruusliigan yleisbudjetit yhteensä vuonna 2018: 5,106335 miljoonaa euroa

Mestaruusliigan pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2018: 4,1756775 miljoonaa euroa

Mestaruusliigan keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2018: 567 370,56 euroa

Mestaruusliigan keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2018: 463 964,17 euroa

Mestaruusliigassa vuonna 2018 pelasi 9 joukkuetta.

Ykkönen 2017

Ykkösen yleisbudjetit yhteensä vuonna 2017: 5,082 miljoonaa euroa

Ykkösen pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2017: 2,3262 miljoonaa euroa

Ykkösen keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2017: 508 200 euroa

Ykkösen keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2017: 232 620 euroa

Ykkösen suoran kenttäpelaajiston keskimääräinen palkkataso vuonna 2017 vuotta kohti: 21 147,2727 euroa vuoteen.

Mestaruusliiga 2017

Mestaruusliigan yleisbudjetit yhteensä vuonna 2017: 4,855 miljoonaa euroa

Mestaruusliigan pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2017: 3,521 miljoonaa euroa

Mestaruusliigan keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2017: 441 363,64 euroa

Mestaruusliigan keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2017: 320 090,91 euroa

Mestaruusliigassa vuonna 2017 pelasi 11 joukkuetta.

Ykkönen 2016

Ykkösen yleisbudjetit yhteensä vuonna 2016: 5,5 miljoonaa euroa

Ykkösen pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2016: 2,2334 miljoonaa euroa

Ykkösen keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2016: 550 000 euroa

Ykkösen keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2016: 248 155,56 euroa

Ykkösen suoran kenttäpelaajiston keskimääräinen palkkataso vuonna 2016 vuotta kohti: 22 559,5964 euroa vuoteen.

Mestaruusliiga 2016

Mestaruusliigan yleisbudjetit yhteensä vuonna 2016: 4,295 miljoonaa euroa

Mestaruusliigan pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2016: 1,6845 miljoonaa euroa

Mestaruusliigan keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2016: 390 454,55 euroa

Mestaruusliigan keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2016: 153 136,36 euroa

Mestaruusliigassa vuonna 2016 pelasi 11 joukkuetta.

Ykkönen 2015

Ykkösen yleisbudjetit yhteensä vuonna 2015: 4,89 miljoonaa euroa

Ykkösen pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2015: 1,714 miljoonaa euroa

Ykkösen keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2015: 489 000 euroa

Ykkösen keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2015: 171 400 euroa

Ykkösen suoran kenttäpelaajiston keskimääräinen palkkataso vuonna 2015 vuotta kohti: 15 581,8182 euroa vuoteen.

Mestaruusliiga 2015

Mestaruusliigan yleisbudjetit yhteensä vuonna 2015: 3,919 miljoonaa euroa

Mestaruusliigan pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2015: 1,652 miljoonaa euroa

Mestaruusliigan keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2015: 356 272,73 euroa

Mestaruusliigan keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2015: 150 181,82 euroa

Mestaruusliigassa vuonna 2015 pelasi 11 joukkuetta.

Ykkösestä vuoden 2014 osalta julkaisen tässä vaiheessa poikkeuksellisesti vain pelaajabudjettien kokonaisluvun, keskiarvon ja suoran kenttäpelaajiston vuoteen saaman ansiotason:

Ykkönen 2014 (Vain Pelaajabudjetit.)

Ykkösen pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2014: 1,67 miljoonaa euroa

Ykkösen pelaajabudjetit keskimäärin vuonna 2014: 167 000 euroa

Ykkösen suoran kenttäpelaajiston ansiotaso vuotta kohti vuonna 2014: 15 181,8182 euroa

Mestaruusliiga 2014

Mestaruusliigan yleisbudjetit yhteensä vuonna 2014: 3,668 miljoonaa euroa

Mestaruusliigan pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2014: 1,44 miljoonaa euroa

Mestaruusliigan keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2014: 305 666,67 euroa

Mestaruusliigan keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2014: 120 000 euroa

Mestaruusliigassa vuonna 2014 pelasi 12 joukkuetta.

Ykkönen 2013

Ykkösen yleisbudjetit yhteensä vuonna 2013: 4,68772 miljoonaa euroa

Ykkösen pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2013: 1,92172 miljoonaa euroa

Ykkösen keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2013: 468 772 euroa

Ykkösen keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2013: 192 172 euroa

Ykkösen suoran kenttäpelaajiston keskimääräinen palkkataso vuonna 2013 vuotta kohti: 17 470,1818 euroa vuoteen.

Mestauusliiga 2013

Mestaruusliigan yleisbudjetit yhteensä vuonna 2013: 3,201 miljoonaa euroa

Mestaruusliigan pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2013: 1,374 miljoonaa euroa

Mestaruusliigan keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2013: 291 000 euroa

Mestaruusliigan keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2013: 124 909,09 euroa

Mestaruusliigassa vuonna 2013 pelasi 11 joukkuetta.

Ykkönen 2012

Ykkösen yleisbudjetit yhteensä vuonna 2012: 4,28 miljoonaa euroa

Ykkösen pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2012: 1,757 miljoonaa euroa

Ykkösen keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2012: 428 000 euroa

Ykkösen keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2012: 175 700 euroa

Ykkösen suoran kenttäpelaajiston keskimääräinen palkkataso vuonna 2012 vuotta kohti: 15 972,7273 euroa vuoteen.

Mestaruusliiga 2012

Mestaruusliigan yleisbudjetit yhteensä vuonna 2012: 3,055 miljoonaa euroa

Mestaruusliigan pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2012: 1,3791 miljoonaa euroa

Mestaruusliigan keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2012: 254 583,33 euroa

Mestaruusliigan keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2012: 114 925 euroa

Mestaruusliigassa vuonna 2012 pelasi 12 joukkuetta.

Ykkönen 2011

Ykkösen yleisbudjetit yhteensä 2011: 4,7509 miljoonaa euroa

Ykkösen pelaajabudjetit yhteensä 2011: 2,65545 miljoonaa euroa

Ykkösen yleisbudjetti keskimäärin vuonna 2011: 365 453,85 euroa

Ykkösen pelaajabudjetti keskimäärin vuonna 2011: 204 265,38 euroa

Ykkösen suoran kenttäpelaajiston keskimääräinen palkkataso vuotta kohti vuonna 2011: 18 569,58 euroa

Mestaruusliiga 2011

Mestaruusliigan yleisbudjetit yhteensä vuonna 2011: 3,119 miljoonaa euroa

Mestaruusliigan pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2011: 1,329 miljoonaa euroa

Mestaruusliigan keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2011: 259 916,67 euroa

Mestaruusliigan keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2011: 110 750 euroa

Mestaruusliigassa vuonna 2011 pelasi 12 joukkuetta.

Kaikkiaan vaikka ennen suurempia tutkimuksia osin muuta luulin niin kyllä aivan viime vuodet Mestaruusliiga valitettavasti on ollut suurempi budjettitasoiltaan ja varsinkin pelaajabudjettien osuuksiltaan Ykköstä joskin ei niin hirveän paljon ja tietenkin tuon ajanjakson vanhinta päätä mentäessä Ykkönen on kyllä ollut yleisbudjeteiltaan ja kyllä myös pelaajabudjeteiltaan maksavampi sarja joskin ei murskaavasti ajateltuna välttämättä niin hirveän paljon enempää maksaneempi sarja ja Korisliiga veisi kyllä useammalta vuodelta aseman Ykköstä uhkaavan sarjan osalta verrattuna sitä siis Mestaruusliigaan unohtaen tietenkin aivan lähivuodet laskuista senkin osalta.
Piippu-Virtanen

Poissa Poissa


Vastaus #473 : 16.03.2020 klo 16:59:37

Jalkapallon Ykkösen ja Lentopallon Mestaruusliigan vertailut vuosilta 2005-2010 tulevat siis tässä kun vain vuonna 2010 Lentopallon Mestaruusliiga oli juurikin tuolloin uunituoreelta nimeltään Mestaruusliiga kun se muutoin vertailuajalta vuosina 2005-2009 puhuttaessa oli Lentopallon SM-Liiga josta käytän tuolloista epävirallista nimitystä SM-Lentis/Lenttis jotta ei mene sekaisin vahingossa tunnetumman SM-Liigan eli nykyään vain Jääkiekon Liigan kanssa:

Ykkönen 2010

Ykkösen yleisbudjetit yhteensä 2010: 3,5684 miljoonaa euroa

Ykkösen pelaajabudjetit yhteensä 2010: 1,8332 miljoonaa euroa

Ykkösen yleisbudjetti keskimäärin vuonna 2010: 254 885,71 euroa

Ykkösen pelaajabudjetti keskimäärin vuonna 2010: 141 015,38 euroa

Ykkösen suoran kenttäpelaajiston keskimääräinen palkkataso vuotta kohti vuonna 2010: 12 819,58 euroa

Mestaruusliiga 2010

Mestaruusliigan yleisbudjetit yhteensä vuonna 2010: 3 miljoonaa euroa

Mestaruusliigan pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2010: 2 miljoonaa euroa

Mestaruusliigan keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2010: 250 000 euroa

Mestaruusliigan keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2010: 166 666,67 euroa

Mestaruusliigassa vuonna 2010 pelasi 12 joukkuetta.

Ykkönen 2009

Ykkösen yleisbudjetit yhteensä 2009: 4 miljoonaa euroa

Ykkösen pelaajabudjetit yhteensä 2009: 2,0675 miljoonaa euroa

Ykkösen yleisbudjetti keskimäärin vuonna 2009: 285 714,29 euroa

Ykkösen pelaajabudjetti keskimäärin vuonna 2009: 147 678,57 euroa

Ykkösen suoran kenttäpelaajiston keskimääräinen palkkataso vuotta kohti vuonna 2009: 13 425,32 euroa

SM-Lentis 2009

SM-Lenttiksen yleisbudjetit yhteensä vuonna 2009: 3,5 miljoonaa euroa

SM-Lenttiksen pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2009: 2,213 miljoonaa euroa

SM-Lenttiksen keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2009: 291 666,67 euroa

SM-Lenttiksen keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2009: 184 416,67 euroa

Lentopallon SM-Liigassa/SM-Lentiksessä vuonna 2009 pelasi 12 joukkuetta.

Ykkönen 2008

Ykkösen yleisbudjetit yhteensä 2008: 3,907 miljoonaa euroa

Ykkösen pelaajabudjetit yhteensä 2008: 1,9765 miljoonaa euroa

Ykkösen yleisbudjetti keskimäärin vuonna 2008: 279 071,43 euroa

Ykkösen pelaajabudjetti keskimäärin vuonna 2008: 152 038,46 euroa

Ykkösen suoran kenttäpelaajiston keskimääräinen palkkataso vuotta kohti vuonna 2008: 13 821,68 euroa

SM-Lentis 2008

SM-Lenttiksen yleisbudjetit yhteensä vuonna 2008: 4,06 miljoonaa euroa

SM-Lenttiksen pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2008: 2,58 miljoonaa euroa

SM-Lenttiksen keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2008: 338 333,33 euroa

SM-Lenttiksen keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2008: 215 000 euroa

Lentopallon SM-Liigassa/SM-Lentiksessä vuonna 2008 pelasi 12 joukkuetta.

Ykkönen 2007

Ykkösen yleisbudjetit yhteensä 2007: 3,144 miljoonaa euroa

Ykkösen pelaajabudjetit yhteensä 2007: 1,351 miljoonaa euroa

Ykkösen yleisbudjetti keskimäärin vuonna 2007: 224 571,43 euroa

Ykkösen pelaajabudjetti keskimäärin vuonna 2007: 96 500 euroa

Ykkösen suoran kenttäpelaajiston keskimääräinen palkkataso vuotta kohti vuonna 2007: 8 772,73 euroa

SM-Lentis 2007

SM-Lenttiksen yleisbudjetit yhteensä vuonna 2007: 3,004 miljoonaa euroa

SM-Lenttiksen pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2007: 2,0775 miljoonaa euroa

SM-Lenttiksen keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2007: 250 333,33 euroa

SM-Lenttiksen keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2007: 173 125 euroa

Lentopallon SM-Liigassa/SM-Lentiksessä vuonna 2007 pelasi 12 joukkuetta.

Ykkönen 2006

Ykkösen yleisbudjetit yhteensä 2006: 3,32 miljoonaa euroa

Ykkösen pelaajabudjetit yhteensä 2006: 1,4985 miljoonaa euroa

Ykkösen yleisbudjetti keskimäärin vuonna 2006: 237 142,86 euroa

Ykkösen pelaajabudjetti keskimäärin vuonna 2006: 107 035,71 euroa

Ykkösen suoran kenttäpelaajiston keskimääräinen palkkataso vuotta kohti vuonna 2006: 9 730,52 euroa

SM-Lentis 2006

SM-Lenttiksen yleisbudjetit yhteensä vuonna 2006: 3,181 miljoonaa euroa

SM-Lenttiksen pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2006: 2,116 miljoonaa euroa

SM-Lenttiksen keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2006: 265 083,33 euroa

SM-Lenttiksen keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2006: 176 333,33 euroa

Lentopallon SM-Liigassa/SM-Lentiksessä vuonna 2006 pelasi 12 joukkuetta.

Ykkönen 2005

Ykkösen yleisbudjetit yhteensä 2005: 3,2 miljoonaa euroa

Ykkösen pelaajabudjetit yhteensä 2005: 1,6 miljoonaa euroa

Ykkösen yleisbudjetti keskimäärin vuonna 2005: 228 571,43 euroa

Ykkösen pelaajabudjetti keskimäärin vuonna 2005: 114 285,71 euroa

Ykkösen suoran kenttäpelaajiston keskimääräinen palkkataso vuotta kohti vuonna 2005: 10 389,61 euroa

SM-Lentis 2005

SM-Lenttiksen yleisbudjetit yhteensä vuonna 2005: 2,41 miljoonaa euroa

SM-Lenttiksen pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2005: 1,4 miljoonaa euroa

SM-Lenttiksen keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2005: 200 833,33 euroa

SM-Lenttiksen keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2005: 116 666,67 euroa

Lentopallon SM-Liigassa/SM-Lentiksessä vuonna 2005 pelasi 12 joukkuetta.

Kaiken kaikkiaan ei Jalkapallon Ykkönen hieman pidemmältäkään etsintäväliltä puhuttaessa ja ei ainakaan ihan hirveästi Lentopallon SM-Liigan tai Lentopallon Mestaruusliigan aikakaudellakaan ole ollut maksavampana lajina ollut edellä.

Periaatteessa useimmiten jäljessä tai ihan vähän vain edellä jos on ollut vaikka onkin ollut normaalioloissa yleisbudjetillisesti toki edellä!

Näitä molempia eli Lentopallon SM-Liigaa tai Lentopallon Mestaruusliigaa ja Jalkapallon Ykköstä on ollut montaa kertaa edellä Koripallon Korisliiga.

Jalkapallon Ykkösen osalta puhuttaessa siitä muka Suomen kolmanneksi tai neljänneksi eniten maksaneimpana sarjana sen asema sellaisena menee vain entistäkin enemmän liioitteluksi kun noinkin monta kertaa pääsee Lentopallon SM-Liiga tai Lentopallon Mestaruusliigakin edelle.

Se alkaa pikemminkin olla enemmänkin ollut vain neljänneksi tai viidenneksi maksanein sarja Suomessa palloilun osalta sinänsä kun kaikkea miettii!

Ellei sitten tietysti tilanne ole ollut ymmärrettävästi toinen vanhempaan aikaan Ykkösen rahavuosina lentopallon tai koripallon ollessa melko heikoilla 1990-luvulla tai 1980-luvulla milloin tilanne silloin on ollut tietenkin vallan toinen ja ainoan kerran myös Ykköstä alemmatkin jalkapallosarjat lähinnä Kakkosen muodossa olisivat olleet jopa koripallon eri pääsarjoja maksetumpia sarjoja.

Näillä näkymin lienee Ykkösen pääsääntöinen kilpailija ollut Jääkiekon Mestis tai vanhempaan aikaan Jääkiekon 1. Divisioona/1-divisioona ja muutoin lähinnä Jääkiekon Suomi-sarja edelleenkin mitä tulee mahdollisesti eri sarjojen palkalliseen maksukyvyn puoleen.
Piippu-Virtanen

Poissa Poissa


Vastaus #474 : 16.03.2020 klo 17:31:19

Jalkapallon Ykkösen ja Lentopallon vuosien 2004 ja 2003 korkeimman sarjatason eli Lentopallon SM-Liigan tai epäviralliselta lempinimeltään myös SM-Lentiksen yleisbudjetteja ja pelaajabudjetteja tulee nyt lentopallon vastaavien selvittyä vihdoin ja viimein vertailuun keskenään.

Lentopallopuolelta näin ohimennen puhuttaessa on selvinnyt myös euroajan ensimmäinen ja markka-ajan viimeisten vuosien yleisbudjetit ja pelaajabudjetitkin, mutta Ykkösen puolelta ei joten niitä ei voi verrata keskenään valitettavasti niin kauan kun Ykkösen puolella on niistä epäselvyyksiä.

Joka tapauksessa johtopäätös kuitenkin on se, että suomalaisessa lentopallossa alkoi erittäin pitkän ja jossain määrin koripalloakin pidemmän tauon jälkeen isohkot rahasummat taas liikkua joskin sitä hitaammin ja mikäli rahasummat pieninä pysyivät käytännössä ihan markka-ajan loppuunkin asti kuten euroajankin alkuun asti niin ainakin yleisbudjetit alkoivat jo olla melkoisia siinä missä Ykkösen rahavuosien loppuessa romahdus oli aika selvä.

Olipa vertailuna sitten lentopallo tai aiemmin vertailtu koripallo.

Ja suurin piirtein samoihin aikoihin lentopallo sitten meni ohi tai oli ainakin menemäisillään ohi Ykkösestä etenkin palkallisella puolella mikäli ei sitten yleisbudjettien puolella ihan vielä tuolloin joten ei se näytä olleen aiemmin luulemaani vasten ainakaan vuodesta 2003 lähtien mitenkään erityisen hyvin maksettu sarja vaan pikemminkin samassa luokassa vähän edellä, tasoissa tai vähän jäljessä Jääkiekon Mestistä ja sen jälkeen sitten vasta Jääkiekon Suomi-sarjaa edellä tai huonoimmillaan on kilpailtu senkin kanssa siitä, että kumpi on vähemmän maksetumpi laji.

Eli asema huononee Jalkapallon Ykkösen osalta edelleen maksavan palloilulajin osalta Suomessa sinänsä.

Toki historiallisesti puhuttaessa Jalkapallon Ykkönen ja myös Jääkiekon 1. Divisioona/1-divisioona olivat kuitenkin heti Futisliigan ja Veikkausliigan jälkeen kuitenkin erittäinkin hyvin maksettuja sarjoja Suomessa tai ainakin maksukykyä oli huonompinakin vuosina ja niihin aikoihin ei lentopallolla tai koripallolla ollut mitään asiaa huolimatta niidenkin rahakkuuksista ainakin ajoittain tai hetken aikaa ennen nk. Suomen Lamaa 1990-luvulla.

Joka tapauksessa nyt vertailut vielä viime aikojen viestien päätteeksi tosiaan jalkapallon ja lentopallon kesken vuosilta 2004 ja 2003 laskevassa järjestyksessä kun kyseessä ovat Jalkapallon Ykkönen ja Lentopallon SM-Liiga:

Ykkönen 2004

Ykkösen yleisbudjetit yhteensä 2004: 3,2165 miljoonaa euroa

Ykkösen pelaajabudjetit yhteensä 2004: 1,64167 miljoonaa euroa

Ykkösen yleisbudjetti keskimäärin vuonna 2004: 229 750 euroa

Ykkösen pelaajabudjetti keskimäärin vuonna 2004: 117 262,14 euroa

Ykkösen suoran kenttäpelaajiston keskimääräinen palkkataso vuotta kohti vuonna 2004: 10 660,19 euroa

SM-Lentis 2004

SM-Lenttiksen yleisbudjetit yhteensä vuonna 2004: 2,45 miljoonaa euroa

SM-Lenttiksen pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2004: 1,45 miljoonaa euroa

SM-Lenttiksen keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2004: 204 166,67 euroa

SM-Lenttiksen keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2004: 120 833,33 euroa

Lentopallon SM-Liigassa/SM-Lentiksessä vuonna 2004 pelasi 12 joukkuetta.

Ykkönen 2003

Ykkösen yleisbudjetit yhteensä 2003: 3,6 miljoonaa euroa

Ykkösen pelaajabudjetit yhteensä 2003: 2 miljoonaa euroa

Ykkösen yleisbudjetti keskimäärin vuonna 2003: 257 142,86 euroa

Ykkösen pelaajabudjetti keskimäärin vuonna 2003: 142 857,14 euroa

Ykkösen suoran kenttäpelaajiston keskimääräinen palkkataso vuotta kohti vuonna 2003: 12 987,0127 euroa

SM-Lentis 2003

SM-Lenttiksen yleisbudjetit yhteensä vuonna 2003: 2,412 miljoonaa euroa

SM-Lenttiksen pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2003: 1,404 miljoonaa euroa

SM-Lenttiksen keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2003: 201 000 euroa

SM-Lenttiksen keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2003: 117 000 euroa

Lentopallon SM-Liigassa/SM-Lentiksessä vuonna 2003 pelasi 12 joukkuetta.

Jalkapallon Ykkönen oli tällä kertaa vähän edellä Lentopallon SM-Liigan jäädessä siitä vähän taakse ja ne molemmat hävisivät myös vuosina 2003-2004 Koripallon SM-Korikselle/SM-korikselle ja Koripallon Sparliigalle/Spar-Liigalle joten näillä näkymin sitten euroajan alun ja markka-ajan päätöksen jälkeen ei Ykkönen tosiaan ole ollut monta kertaa enempää koripallon ja vielä sitäkin ihmeteltävämmin näin tutkimusten jälkeen oikeastaan edes lentopallonkaan korkeimman sarjan edellä maksukyvyssä.

Joskin tosiaan myöhemmästä 2000-luvusta poiketen Ykkönen oli kuitenkin hyvin tasoissa vielä koripallon korkeimpien sarjatasojen kanssa ja selvästi kuitenkin alkuun vielä edellä lentopallon korkeimpia sarjatasoja sinänsä.

Siinä mielessä kyse on lähinnä maksukyvyllisestä tappiosta myös lentopallolle siinä missä kuitenkin lajillisesti budjetit ovat Jalkapallon Ykkösessä yleisesti ottaen kuitenkin aina vähän isompia.

Ellei nyt sitten ihan Ykkösen pohjamudissa rämpimisen vuosia arvostuksessa niin budjetillisesti kuin jopa itse asiassa ihan viheriön ulkopuolellakin oteta huomioon.

 
Sivuja: 1 ... 18 [19] 20
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines