Historiaa liigajoukkueiden taloudesta

[Piippu-Virtanen]

Vuosien 2003-2019 väliseltä ajalta puhuttaessa pieniä eroja tosiaan on Jalkapallon Ykkösen ja Lentopallon Mestaruusliigalla tai sen edeltäjästä Lentopallon SM-Liigasta puhuttaessa siinä, että Ykkösessä on ollut euroajallakin miljoonaseuroja yleisbudjetiltaan joskin ei kuitenkaan montaa kertaa Ykkösen rahavuosien päätyttyä siinä missä SM-Lentiksessä tai Mestaruusliigassa ei ollut missään vaiheessa euroajalla ennen vuotta 2017 kertaakaan miljoonaseuraa.

Parhaimmat yleisbudjetit lentopallossa ovat olleet ennen miljoonavuosia vuonna 2016 VaLePa:lla 725 000 eurolla ja ihan viime vuosia huomioimatta myöskin 750 000 euron ollessa siis tuo ihan kattoraja niin vuonna 2018 Savo Volleylla oli 750 000 euroa yleisbudjetti ja vuonna 2019 myös Savo Volleylla oli 700 000 euroa yleisbudjetti.

Kokkolan Tiikerit pääsivät myös samaan eli 700 000 euroon ihan parhaimmillaan kun muutoin pyörittiin siellä 400 000-600 000 euron yleisbudjetin tuntumassa normaalimman kattorajan ollessa 650 000 euroa yleisbudjettina.

Muilla huippuseuroilla onkin ollut sitten vähemmän kun aikansa eli 2000-luvun puolenvälin tai loppupuolen osalta ennen 2010-lukua oli muun muassa Pielaveden Sammolla ne 500 000-550 000 euron yleisbudjetin vuodet vuosina 2006-2007 ja muun muassa Santasportilla, Perungan Pojilla ja Team Lakkapäällä parhaimmillaan 480 000 euroa vuonna 2008 ja Kempeleen Lentopallolla oli sen 420 000 euroa yleisbudjetti samoihin aikoihin vuosina 2006-2008 ennen tahdin laantumista.

Tätä ennen 2000-luvun alussa euroajan alettua ja vähän sen jälkeenkin pidettiin lähes mahdottomana nähdä sellaista seuraa lentopallossa millä olisi ollut mitään enempää kuin 200 000-500 000 euroa yleisbudjetti ja palkallisuusaste oli todella pientä luokkaa.

Pelaajabudjetit ovat tosiaan olleet lentopallossa kautta linjan pieniä ja koska miljoonaseuroja ei ole ollut ennen vuotta 2017 niin korkeimmat pelaajabudjetit ovat olleet koripallon tasoa tai ihan vähän sen yläpuolella puolella 500 000-600 000 euron pintaan kuten Kokkolan Tiikereillä parhaimmillaan oli kuten VaLePa:llakin.

Tämän jälkeen vuonna 2017 tai vähän tätä ennenkin VaLePa lähti aivan omille luvuilleen ja Savo Volleykin käytännössä lähti omille luvuilleen pelaajabudjeteissa joskin parina vuotena rahaa ei vain ihan ollut saatu koottua suurinta mahdollista määrää eli jopa 800 000 euroa joko yleisbudjetin tai pelaajabudjetin puolelle Savo Volleyssa.

VaLePa:n osalta on kulunut pitkä aika siitä kun sillä olisi ollut viimeksi niin alhainen pelaajabudjetti kuin vaikkapa 300 000 euroa kun miljoonavuodet viime vuosina yleisbudjetin puolelta ja vähän ennen sitäkin olleen ajan keskiarvoiset pelaajabudjetit ovat olleet 620 000 euroa vuosittain tai vähän sen alle 600 000 euroon asti. Ennätysvuosi on ollut laskelmista riippuen 2017, 2018 tai 2019 jolloin VaLePa:lla oli tai on ollut 800 000-900 000 euroa pelaajabudjetti.

Muilta osin pelaajabudjetit ovat pyörineet lentopallossa 300 000-600 000 euron pintaan nk. Normaalimmilla seuroilla ja mikä tahansa yli 500 000 euron pelaajabudjetti on edelleen kova juttu lajissa sinänsä.

Siten ainakin koripallo maksavana lajina lyödään ihan huippulukemissa joskin ei keskimääräisissä lukemissa huolimatta siitä, että koripallossa euroajalla ei ole ollut miljoonaseuraa kertaakaan!

Muutoin pyöritään ajoittain huomattavankin paljon vähäisemmillä pelaajabudjeteilla lentopallon puolella keskimäärin kuten koripallossakin, mutta kun on pieniä ja tasaisen vahvoja yleisbudjetteja niin Ykköseen verrattuna myös kyetään maksamaan tai ollaan kyetty maksamaan ainakin näin pidemmällä euroajalla enemmän.

Lentopallossa ihan häntäpäässä on tosin ollut maksuvaikeuksisia seuroja jonkin verran vähemmän tai enemmän näkökannasta riippuen kuin kotimaisessa koripallossa, mutta yllättäävänkin vähän sillä edelliset palkattomat seurat ovat osuneet joko aivan euroajan alkuun tai markka-ajan loppupuolelle näin kaiken jälkeen.

Kauas on tultu muun muassa vuodesta 1998 sinänsä kun tuolloin nk. Normaali Lentopallon SM-Liigan yleisbudjetti oli vain vuoden 1994 Jalkapallon Ykkösen tai Jääkiekon 1. Divisioonan/1-divisioonan sen vuoden oletettavaa luokkaa eli miljoona markkaa ainakin tämän hetken tutkimustenkin pohjalta siis jalkapallon tai jääkiekon toiseksikorkeimman sarjatason suhteen.

Pelaajabudjetti esimerkiksi Jääkiekon 1. Divisioonassa/1-divisioonassa tuolloin oli nk. Normaalimman seuran osalta näillä näkymin sen 300 000 markkaa ja ehkä kenties on näin ollut myös Jalkapallon Ykkösessäkin vuonna 1994, mutta Lentopallon SM-Liigassa ei välttämättä ole ylletty tuohonkaan ellei kyseessä ole ollut ihan sarjan rikkain seura.

Sarjan rikkain Lentopallon SM-Liigassa vuonna 1998 kun oli tietääkseni juurikin KuPS-Volley silloisella 1,8 miljoonan markan yleisbudjetilla.

Ja paljon on muuttunut myös markka-ajan viimeisestä vuodestakin eli vuodesta 2001 joskin tuolloin tosin palkallisuudesta puhuttaessa oltiin ainakin edes lähempänä vanhemman ajan sananlaskua alimman hakkurin kymppitonnista ja korkeimman miljoonasta.

Mikä oli markka-ajan lentopallon ihan huippuhetkissä melkein tottakin tavallaan ja euroajalla puhuttaessa hakkurin kymppitonnit euroissa eivät ole satujuttuja ja kyllähän mahdolliset mestaruusbonukset ja esimerkiksi europelien neljän parhaan joukkoon pääsemisen bonukset korotettuina sellaisina mahdollisesti tuovat nykyajan lentopallon pelaajat lähemmäksi tuota miljoonaosuutta.

Joskin ensin pitäisi saada se pelaajabudjettikin sinänsä miljoonaan asti ja ihan sinne ei vielä sentään nousta.

Urapohjaisena toki mikäli satojatuhansia ihan sarjan parhaimmille pelaajille tulisi kauteen pitkälti VaLePa:n palkkalinjalla niin kenties sitten joskus.

Kasvun rajojakin toki kotimaisessa lentopallossa pelätään kun muun muassa Lentopallon Ykkössarjan tai 1-Sarjan yleisbudjetit ja pelaajabudjetit ovat sielläkin ihan kärjen osalta lähteneet ajat sitten huimaan nousuun ja nousevilla seuroilla on ollut vaikeuksia päästä Lentopallon Mestaruusliigaan joskus kiinni.

Huolimatta siitä, että olisi jopa niinkin paljon yleisbudjettina rahaa kuin 200 000 euroa kauteen.

[Piippu-Virtanen]

Aiemmin esittelin tosiaan Koripallon Naisten Korisliigan muka mahdollisesti enemmän Jalkapallon Ykköstä uhkaavana lajina nimenomaan lajin maksullisuuden tai palkallisuuden asemaan tulevana lajina mitä siihen tulee.

Itse asiassa Koripallon Naisten Korisliiga edeltäjineen on aikaa sitten kalvennut tai ollut lähinnä kulukorvauslaji verrattuna näillä näkymin tämän hetken ja jo pidempään Suomessa kaikkein eniten maksaneisiin naisurheilun lajeihin nähden tai ainakin sen palkallinen nousu on paljon tuoreempaa kuin niiden.

Seuraava vertailtava kun olisi itse Lentopallon Naisten Mestaruusliiga kun oikeastaan jo myös sen edeltäjä eli Lentopallon Naisten SM-Liigakin tai lempinimeltään nk. Mimmilentiskin/Mimmilenttiskin olivat molemmat olleet tuntuvasti aiemminkin palkallisia lajeja Suomessa ja selvästi Naisten Korisliigaa tai sen edeltäjiä edellä.

Puhumattakaan sitten vertailusta Jalkapallon Naisten Liigaan tai nykyiseen Jalkapallon Kansalliseen Liigaan tai Naisten Jääkiekon SM-Liigaan tai Jääkiekon Naisten Liigaan.

Naisten käsipallokin on myös erittäin varakas laji suhteessa muuhun naisurheiluun ja naislentopallon kintereillä.

Mielenkiintoisesti jostakin syystä usein naiskoripalloilu on laskettu joissakin tilastoissa nk. Ammattipalkkaisten pelaajien osalta muka naislentopalloilun edelle vaikkakin naislentopalloilun ja naiskäsipalloilun osalta niiden lajien palkkapuolella ollaan naisten koripalloilua edellä.

Tai oikeammin naisten käsipalloilu ei ole enää paljonkaan naiskoripalloilun edellä kun sehän useimmiten on ollut viime vuosina eräänlainen välilaji sen ja naisten lentopalloilun välissä.

Naisten Lentopalloilussa tosin ollaan nk. Harvinaisen palkkatason ohelta puhuttaessa sen kaksi kertaa edellä kuin muissa naisurheilulajeissa.

Eli toisin sanoen siinä missä harvinaisempi palkka alkaa kärjelläkin olla 10 000 euron tasolla kovaa luokkaa muissa naislajeissa niin naislentopallossa se harvinaisempi taso alkaa tulla vastaan tai tuli ainakin vielä joitakin vuosia sitten muun naisurheilun ollessa tuntuvasti alipalkattua tai kulukorvaustasoa palkkaukseltaan niin vasta 20 000 euron tasolla.

Naiskäsipallossa raja menee 10 000-15 000 euron väliltä nk. Harvinaisen palkkatason ohelta puhuttaessa.

Naislentopallossa nk. Rahaseuroja on ollut 2000-luvun alusta tai ihan 1990-luvun lopulta tapahtuneen maksullisuuden tai palkallisuuden alun jälkeen lajissa sinänsä ensin Hämeenlinnan Tarmo, myöhemmin Vanaja RC ja tämän päätteeksi tietenkin Naisten Hämeenlinnan Pallokerho tai HPK Naisten Lentopallo.

Nämä kaikki kolme olivat erittäin pitkiä edelläkävijöitä, mutta toisin kuin aikaisemmin varsinkin koripallopuolella ollut Lappeenrannan Catz palkallisuudessaan ei kuitenkaan mikään Hämeenlinnan alueen lentopalloseura ole ollut palkallinen ainoa tai viimeinen mohikaani vaan myös monet muutkin seurat ovat olleet mukana palkallisuudessa joskin palkat ovat pysyneet kautta linjan erittäin pieninä ja tasaisina.

Puhumattakaan siitä, että ajoittain aivan häntäpään seuroilla on ollut puhetta palkattomuudesta tai kulukorvauksilla pelaamisesta.

Mikä toki sekin on suorastaan ruhtinattarellista verrattuna muuhun naisurheiluun, että pienimmilläkin seuroilla kuitenkin on joku tulotaso sinänsä pelaajilleen turvattu siinä missä naiskoripallossa, naisjalkapallossa tai naisjääkiekossa sitä ei ole ollut oikein edes viime vuosiinkaan asti kun näissähän palkattomat seurat tai aina edes jonkun seuran palkattomana pysyminen tai jopa kulukorvauksettomana pysyminen on ollut arkipäivää.

Lisäksi ei esimerkiksi HPK naisten puolella lentopallossa edes ole aivan joka vuosi ollut edes parhaiten maksavin seura toisin kuin Lappeenrannan Catz melkein aina naiskoripallossa vaan muitakin on ollut sen paikalla eli vaihtelua on tai on ollut myös enemmän.

Naislentopallo todennäköisesti on 2000-luvun ja 2010-luvun aikana ottanut Suomessa aiemmin parhaiten palkatun naisurheilulajin eli Naisten Superpesiksen paikan melko kiitettävästikin haltuunsa nyt lisätutkimusten jälkeen koska Naisten Superpesis tosiaan on taantunut valtavasti vaikkapa vuoden 1997 parhaiten palkatuimman naisurheilusarjan asemasta ja sen päivistä.

Nykyisinhän Naisten Superpesiksen etumatka ei ole enää kovin pitkä Jalkapallon Naisten Liigasta muuttuneeseen Jalkapallon Kansalliseen Liigaan tai Naisten Jääkiekon SM-Liigaan tai Naisten Liigaan.

Lähinnä hieman enemmän on niitä sen 10 000 euroa kaudessa ansaitsevia pelaajattaria, mutta juuri muuta eroa ei tunnu olevan.

Lentopallon Naisten Mestaruusliigan vertailua on lähivuosien ajalta seuraaviin viesteihin tulossa suhteessa jälleen Jalkapallon Ykköseen nähden.

[Piippu-Virtanen]

Jalkapallon Ykkösen ja Naisten Lentopallon Mestaruusliigan vertailua yleisbudjettien ja pelaajabudjettien tasolla tulee vuosilta 2012-2019 tähän viestiin.

Jonkin verran tulee myös listan ulkopuolistakin kerrontaa tuolloisen Naisten Lentopallon SM-Liigan tai nk. Naisten SM-Lentiksen/SM-Lenttiksen tai myös nk. Mimmilentiksen/Mimmilenttiksen ajoiltakin 2000-luvun ajalta joiltakin vuosilta kun aineistoa niiltä vuosilta löytyi selvästi enemmän kuin mitä löytyi Koripallon Naisten Korisliigasta tai sen edeltäjien osalta sarjoista puhuttaessa.

Kaukaisemmalla ajalla tietysti oli olemassa myös Naisten Lentopallon SM-Sarjakin, mutta siitä en nyt tällä kertaa puhu eikä siihen aikaan kyllä se myöskään ollut erityisen palkallinen laji kuten ei olla ihan alkuvuosina tietysti järin hirveästi Naisten Lentopallon SM-Liigakaan.

Ennen varsinaista vertailua kerrottakoon sen verran, että listan ulkopuolelta mainiten vuonna 2004 millään joukkueella ei ollut silloisessa Naisten Lentopallon SM-Liigassa suurempaa yleisbudjettia kuin 250 000 euroa ja pelaajabudjetti oli suurimmillaan 150 000 euroa. Suurimmat joukkueet silloin tietenkin myös eniten maksavimpina sarjassa olivat Vanaja RC ja Pieksämäki Volley.

Myös listan ulkopuolelta todettakoon sen verran, että vuonna 2005 jo tietenkin jokainen seura tietysti maksoi palkkaa sarjassa kuten vähän tätäkin aiemmin ja tilanne silloin parhaiten ja vähiten maksavan seuran osalta oli omanlaisensa.

Suurin yleisbudjetti ja pelaajabudjetti oli Vanaja RC:llä jolla oli 260 000 euroa yleisbudjetti ja pelaajabudjetti oli 160 000 euroa ja pienin yleisbudjetti ja pelaajabudjetti oli Tuisku-Wolleylla Raisiosta jolla oli 70 000 euroa yleisbudjetti ja pelaajabudjetti oli 35 000 euroa. Yleisbudjetit kokonaisuudessaan olivat 1,387 miljoonaa euroa ja pelaajabudjetit kokonaisuudessaan olivat 723 500 euroa.

Edelleen listan ulkopuolelta todettakoon sen verran, että vuonna 2007 edelleen jokaisen seuran maksaessa sarjassa palkkaa kuitenkin yleisbudjettien tilanne sarjassa tietenkin pelaajabudjettien ohella oli tilapäisesti heikentynyt.

Suurin yleisbudjetti ja pelaajabudjetti oli Vanaja RC:llä jolla oli 220 000 euroa yleisbudjetti ja pelaajabudjetti oli 120 000 euroa ja pienin yleisbudjetti ja pelaajabudjetti oli Pislaplokilla jolla oli 110 000 euroa yleisbudjetti ja pelaajabudjetti oli 55 000 euroa mikä oli sama kuin Joensuun Prihoilla joilla oli ihan vähän parempi yleisbudjetti kuin Pislaplokilla. Yleisbudjetit kokonaisuudessaan olivat 1,26 miljoonaa euroa ja pelaajabudjetit kokonaisuudessaan olivat 630 000 euroa.

Jälleen listan ulkopuolelta todettakoon sen verran, että vuonna 2008 jokainen seura maksoi palkkaa ja yleisbudjetit yhdessä pelaajabudjettien kanssa lähtivät nousuun.

Suurin yleisbudjetti ja pelaajabudjetti oli Vanaja RC:llä jolla oli 280 000 euroa yleisbudjetti ja pelaajabudjetti oli 180 000 euroa ja pienin yleisbudjetti ja pelaajabudjetti oli kaikilla jaetusti Oriveden Ponnistuksella, Pislaplokilla ja Pieksämäki Volleylla joilla kaikilla oli 150 000 euroa yleisbudjetti ja pelaajabudjetti oli kaikilla näillä kolmella seuralla 75 000 euroa. Yleisbudjetit kokonaisuudessaan olivat 1,639 miljoonaa euroa ja pelaajabudjetit kokonaisuudessaan olivat 879 500 euroa.

Listan ulkopuolisten asioiden päätteeksi todettakoon vielä sen verran, että vuonna 2009 jokainen seura edelleen maksoi palkkaa ja yleisbudjetit yhdessä pelaajabudjettien kanssa lähtivät jälleen laskuun enimmäkseen.

Suurin yleisbudjetti ja pelaajabudjetti oli Hämeenlinnan Lentopallokerholla tai lyhenteellisesti myös HPK Lentopallolla jolla oli 350 000 euroa yleisbudjetti ja pelaajabudjetti oli 250 000 euroa ja pienin yleisbudjetti ja pelaajabudjetti oli Kuusamon Pallo-Karhuilla jolla oli 100 000 euroa ja pelaajabudjetti oli 50 000 euroa. Yleisbudjetit kokonaisuudessaan olivat 1,44 miljoonaa euroa ja pelaajabudjetit kokonaisuudessaan olivat 720 000 euroa.

Noina vuosina eli esimerkkien pohjalta 2004, 2005, 2007, 2008 ja 2009 Naisten Lentopallon SM-Liigaa pelattiin 10 joukkueen sarjana, 10 joukkueen sarjana, 9 joukkueen sarjana, 9 joukkueen sarjana ja 8 joukkueen sarjana.

Jalkapallon Ykkösen kohdalla teen tietenkin poikkeuksen taas kerran laittamalla vuoden 2014 kohdalla vain pelaajabudjetit kun yleisbudjetteja en ole vielä laittanut.

Joka tapauksessa tässä itse vertailut:

Jalkapallon Ykkönen ja Naisten Lentopallon Mestaruusliiga yleisbudjetillisesti ja pelaajabudjetillisesti 2012-2019

Ykkönen 2012

Ykkösen yleisbudjetit yhteensä vuonna 2012: 4,28 miljoonaa euroa

Ykkösen pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2012: 1,757 miljoonaa euroa

Ykkösen keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2012: 428 000 euroa

Ykkösen keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2012: 175 700 euroa

Ykkösen suoran kenttäpelaajiston keskimääräinen palkkataso vuonna 2012 vuotta kohti: 15 972,7273 euroa vuoteen.

Naisten Lentopallon Mestaruusliiga 2012

Naisten Lentopallon Mestaruusliigan yleisbudjetit yhteensä vuonna 2012: 2,4 miljoonaa euroa (Suurin yleisbudjetti oli Hämeenlinnan Lentopallokerholla 300 000 eurolla ja pienin oli Liiga Euralla 150 000 eurolla.)

Naisten Lentopallon Mestaruusliigan pelaajabudjetit ja yhteensä vuonna 2012: 1,6 miljoonaa euroa (Tämän kyseisen vuoden seuroista eniten maksoi tietenkin Hämeenlinnan Lentopallokerho naisten puolella kun sillä oli pelaajabudjetti oli 200 000 euroa ja vähiten maksoi Liiga Eura 100 000 eurolla.)

Naisten Lentopallon Mestaruusliigan keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2012: 300 000 euroa

Naisten Lentopallon Mestaruusliigan keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2012: 200 000 euroa

Naisten Lentopallon Mestaruusliigassa vuonna 2012 pelasi 8 ja kaikkiaan 9 joukkuetta kun näistä budjettilaskuista on ulos laskettu Eestin Viljandi Metal ulkomaan joukkueena.

Ykkönen 2013

Ykkösen yleisbudjetit yhteensä vuonna 2013: 4,68772 miljoonaa euroa

Ykkösen pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2013: 1,92172 miljoonaa euroa

Ykkösen keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2013: 468 772 euroa

Ykkösen keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2013: 192 172 euroa

Ykkösen suoran kenttäpelaajiston keskimääräinen palkkataso vuonna 2013 vuotta kohti: 17 470,1818 euroa vuoteen.

Naisten Lentopallon Mestaruusliiga 2013

Naisten Lentopallon Mestaruusliigan yleisbudjetit yhteensä vuonna 2013: 1,716 miljoonaa euroa (Hämeenlinnan Naisten Lentopallokerholla oli kyllä korkein yleisbudjetti sarjassa eli 380 000 euroa ja LP Viesti Salon yleisbudjetti vuorostaan oli sarjan toiseksi suurin 280 000 eurolla ja LiigaEuralla oli 180 000 euroa yleisbudjetti mikä oli vasta sarjan viidenneksi suurin. LiigaEuraan nähden LiigaPlokilla ja LP Kangasalalla olivat isommat yleisbudjetit 200 000 eurolla ja 190 000 eurolla eli ne olivat sarjan kolmanneksi ja neljänneksi suurimmat yleisbudjetit. Pienimmät yleisbudjetit sarjassa olivat WoVo:lla eli Woman Volleylla ja Oriveden Ponnistuksella 160 000 eurolla.)

Naisten Lentopallon Mestaruusliigan pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2013: 569 000 euroa (Tänä kyseisenä vuotena pelaajabudjetit yleisbudjettien kasvusta huolimatta romahtivat pienimmiksi aikoihin. Samalla mielenkiintoisena piirteenä Hämeenlinnan Naisten Lentopallokerholla oli kyllä korkein yleisbudjetti sarjassa, mutta se ei edes maksanut sarjassa eniten vaan eniten maksoi LP Viesti Salo 95 000 euron pelaajabudjetillaan kun HPK Lentopallon pelaajabudjetti oli 80 000 euroa mikä oli pienin aikoihin ja vain tasapelissä sarjan toiseksi eniten maksaneimpana seurana yhdessä LiigaEuran kanssa sen maksaessa saman summan. LiigaEuraan nähden LiigaPlokilla ja LP Kangasalalla olivat isommat yleisbudjetit, mutta pienemmät pelaajabudjetit 70 000 eurolla ja 67 000 eurolla. Pienimmät yleisbudjetit sarjassa olivat WoVo:lla eli Woman Volleylla ja Oriveden Ponnistuksella ja näistä WoVo maksoi vähiten sarjassa eli 52 000 euroa oli sen pelaajabudjetti kun Oriveden Ponnistuksella oli pelaajabudjetti 60 000 euroa.)

Naisten Lentopallon Mestaruusliigan keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2013: 214 500 euroa

Naisten Lentopallon Mestaruusliigan keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2013: 71 125 euroa

Naisten Lentopallon Mestaruusliigassa vuonna 2013 pelasi 8 ja kaikkiaan 9 joukkuetta kun näistä budjettilaskuista on ulos laskettu Kuortaneen Urheiluopiston Lentopallojoukkue.

Ykkönen 2014 (Vain Pelaajabudjetit.)

Ykkösen pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2014: 1,67 miljoonaa euroa

Ykkösen pelaajabudjetit keskimäärin vuonna 2014: 167 000 euroa

Ykkösen suoran kenttäpelaajiston ansiotaso vuotta kohti vuonna 2014: 15 181,8182 euroa

Naisten Lentopallon Mestaruusliiga 2014

Naisten Lentopallon Mestaruusliigan yleisbudjetit yhteensä vuonna 2014: 1,797 miljoonaa euroa (Suurin yleisbudjetti erittäin niukasti sarjassa oli jälleen Hämeenlinnan Naisten Lentopallokerholla 300 000 eurolla ja toiseksi suurin ihan vähän sitä jäljessä oli LP Viesti Salolla 295 000 eurolla. Kolmanneksi suurin yleisbudjetti sarjassa oli LiigaPlokilla 196 000 eurolla. Pienin yleisbudjetti sarjassa oli LP-Vampulalla 145 000 eurolla.)

Naisten Lentopallon Mestaruusliigan pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2014: 590 000 euroa (Tänä kyseisenä vuotena edellisvuoden alamäki oli sinänsä pysyvää vanhempiin vuosiin nähden joskin marginaalista kasvua oli juurikin edeltävään vuoteen nähden. Suurin pelaajabudjetti oli jälleen muulla kuin Hämeenlinnan Naisten Lentopallokerholla kun eniten maksoi LP Viesti Salo 100 000 euron pelaajabudjetilla ja kun HPK Lentopallolla se eli pelaajabudjetti oli 80 000 euroa ja toiseksi suurin. LiigaPloki ei suinkaan 60 000 euron pelaajabudjetillaan ollut sarjan kolmanneksi eniten maksanein seura vaan vasta näkökannasta riippuen viidenneksi tai kuudenneksi eniten maksanein seura sarjassa sillä LP Kangasala ja Oriveden Ponnistus maksoivat enemmän kuin LiigaPloki 65 000 eurollaan pelaajabudjetein mitattuna. LP Kangasalan yleisbudjetti oli vertailuksi 190 000 euroa ja Oriveden Ponnistuksen 180 000 euroa ja ne tosiaan jakoivat tuon neljännen sijan paikan LiigaPlokia edellä ollen kun niillä oli sitä pienempi yleisbudjetti, mutta suurempi pelaajabudjetti. Kolmanneksi eniten sarjassa pelaajilleen maksoi 170 000 euron yleisbudjetin eli kuudenneksi suurimman sellaisen sarjassa omannut Kuusamon Pölkky 70 000 eurolla. LP-Vampula maksoi vähiten sarjassa pelaajilleen kun sen pelaajabudjetti oli 45 000 euroa sarjan pienimpänä sellaisena.)

Naisten Lentopallon Mestaruusliigan keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2014: 199 666,67 euroa

Naisten Lentopallon Mestaruusliigan keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2014: 65 555,56 euroa

Naisten Lentopallon Mestaruusliigassa vuonna 2014 pelasi 9 ja kaikkiaan 10 joukkuetta kun näistä budjettilaskuista on ulos laskettu Kuortaneen Urheiluopiston Lentopallojoukkue.

Ykkönen 2015

Ykkösen yleisbudjetit yhteensä vuonna 2015: 4,89 miljoonaa euroa

Ykkösen pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2015: 1,714 miljoonaa euroa

Ykkösen keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2015: 489 000 euroa

Ykkösen keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2015: 171 400 euroa

Ykkösen suoran kenttäpelaajiston keskimääräinen palkkataso vuonna 2015 vuotta kohti: 15 581,8182 euroa vuoteen.

Naisten Lentopallon Mestaruusliiga 2015

Naisten Lentopallon Mestaruusliigan yleisbudjetit yhteensä vuonna 2015: 2,034 miljoonaa euroa (Suurin yleisbudjetti sarjassa oli jälleen Hämeenlinnan Naisten Lentopallokerholla jolla oli 340 000 euroa yleisbudjetti. Toiseksi suurin yleisbudjetti sarjassa oli LP Viesti Salolla 295 000 eurolla ja kolmanneksi suurin yleisbudjetti sarjassa oli LP Kangasalalla 205 000 eurolla. Pienin yleisbudjetti sarjassa oli Messukylän Tovereilla eli MesTo:lla 124 000 eurolla.)

Naisten Lentopallon Mestaruusliigan pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2015: 693 000 euroa (Palkallisesti puhuttaessa Naisten Lentopallon Mestaruusliigassa pelaajabudjetit pysyivät edelleen pieninä, mutta kasvua silti oli verrattuna vuosiin 2013 ja 2014. Suurin pelaajabudjetti ei edelleenkään ollut Hämeenlinnan Naisten Lentopallokerholla vaan LP Viesti Salolla jolla oli sarjassa 105 000 euroa pelaajabudjetti. HPK Lentopallo jakoi toiseksi maksaneimman seuran aseman sarjassa yhdessä Kuusamon Pölkyn kanssa 90 000 eurolla pelaajabudjeteista puhuttaessa. Näkökannasta riippuen kolmanneksi tai neljänneksi eniten sarjassa maksoi LP Kangasala 80 000 eurolla. Kuusamon Pölkyllä oli sarjassa neljänneksi suurin yleisbudjetti 190 000 eurolla. Pienin pelaajabudjetti oli Messukylän Tovereilla eli MesTo:lla 45 000 eurolla ja mielenkiintoisesti toiseksi vähiten maksaneimmalla seuralla eli LP-Vampulalla oli 48 000 euroa pelaajabudjetti, mutta sama yleisbudjetti kuin LiigaPlokilla ja Oriveden Ponnistuksella eli 180 000 euroa. LiigaPloki maksoi 65 000 euroa pelaajilleen ja Oriveden Ponnistus maksoi 60 000 euroa pelaajilleen mikä oli sama summa kuin minkä Pieksämäki Volley maksoi pelaajilleen ja kun sillä oli sarjan toiseksi pienin yleisbudjetti 165 000 eurolla.)

Naisten Lentopallon Mestaruusliigan keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2015: 203 400 euroa

Naisten Lentopallon Mestaruusliigan keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2015: 69 300 euroa

Naisten Lentopallon Mestaruusliigassa vuonna 2015 pelasi 10 ja kaikkiaan 11 joukkuetta kun näistä budjettilaskuista on ulos laskettu Kuortaneen Urheiluopiston Lentopallojoukkue.

Ykkönen 2016

Ykkösen yleisbudjetit yhteensä vuonna 2016: 5,5 miljoonaa euroa

Ykkösen pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2016: 2,2334 miljoonaa euroa

Ykkösen keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2016: 550 000 euroa

Ykkösen keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2016: 248 155,56 euroa

Ykkösen suoran kenttäpelaajiston keskimääräinen palkkataso vuonna 2016 vuotta kohti: 22 559,5964 euroa vuoteen.

Naisten Lentopallon Mestaruusliiga 2016

Naisten Lentopallon Mestaruusliigan yleisbudjetit yhteensä vuonna 2016: 2,52 miljoonaa euroa (Sarjan suurin yleisbudjetti oli Hämeenlinnan Naisten Lentopallokerholla 300 000 eurolla ja pienin oli LP-Vampulalla 260 000 eurolla.)

Naisten Lentopallon Mestaruusliigan pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2016: 645 000 euroa (Eniten maksoi Hämeenlinnan Naisten Lentopallokerho 110 000 eurolla kun toiseksi eniten ja kolmanneksi eniten sarjassa maksoivat Kuusamon Pölkky ja LP Viesti Salo 95 000 eurolla ja 88 000 eurolla ja LP-Vampula maksoi vähiten 35 000 eurolla. Eli vaikka yleisbudjetit kasvoivat suurimmiksi sinänsä aikoihin niin pelaajabudjetit olivat edelleen melkoisen matalaa luokkaa kun pientä pudotusta tietenkin oli.)

Naisten Lentopallon Mestaruusliigan keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2016: 280 000 euroa

Naisten Lentopallon Mestaruusliigan keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2016: 71 666,67 euroa

Naisten Lentopallon Mestaruusliigassa vuonna 2016 pelasi 9 ja kaikkiaan 10 joukkuetta kun näistä budjettilaskuista on ulos laskettu Kuortaneen Urheiluopiston Lentopallojoukkue.

Ykkönen 2017

Ykkösen yleisbudjetit yhteensä vuonna 2017: 5,082 miljoonaa euroa

Ykkösen pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2017: 2,3262 miljoonaa euroa

Ykkösen keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2017: 508 200 euroa

Ykkösen keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2017: 232 620 euroa

Ykkösen suoran kenttäpelaajiston keskimääräinen palkkataso vuonna 2017 vuotta kohti: 21 147,2727 euroa vuoteen.

Naisten Lentopallon Mestaruusliiga 2017

Naisten Lentopallon Mestaruusliigan yleisbudjetit yhteensä vuonna 2017: 3,33 miljoonaa euroa (Suurin yleisbudjetti oli Hämeenlinnan Naisten Lentopallokerholla 400 000 eurolla ja pienin yleisbudjetti oli Nurmon Jymyllä 120 000 eurolla. Tänä kyseisenä vuotena yleisbudjetit lähtivät nousuun vähän isomminkin.)

Naisten Lentopallon Mestaruusliigan pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2017: 2,43 miljoonaa euroa (Eniten maksoi Hämeenlinnan Naisten Lentopallokerho 300 000 eurolla ja vähiten maksoi Nurmon Jymy 60 000 eurolla. Tänä kyseisenä vuotena varsinkin pelaajabudjetit lähtivät voimakkaaseen nousuun aiempiin vuosiin nähden tehden siten myös sarjaennätyksen kokonaisena summana näillä näkymin.)

Naisten Lentopallon Mestaruusliigan keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2017: 370 000 euroa

Naisten Lentopallon Mestaruusliigan keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2017: 270 000 euroa

Naisten Lentopallon Mestaruusliigassa vuonna 2017 pelasi 9 joukkuetta.

Ykkösen yleisbudjetit yhteensä vuonna 2018: 4,79 miljoonaa euroa-5,16 miljoonaa euroa

Ykkösen pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2018: 2,2464 miljoonaa euroa-2,4699 miljoonaa euroa

Ykkösen keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2018: 479 000 euroa-516 000 euroa

Ykkösen keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2018: 224 640 euroa-246 990 euroa

Ykkösen suoran kenttäpelaajiston keskimääräinen palkkataso vuonna 2018 vuotta kohti: 20 421,8182 euroa-22 453,6364 euroa vuoteen.

Naisten Lentopallon Mestaruusliiga 2018

Naisten Lentopallon Mestaruusliigan yleisbudjetit yhteensä vuonna 2018: 2,098125 miljoonaa euroa (Suurin yleisbudjetti oli Hämeenlinnan Naisten Lentopallokerholla 320 000 eurolla ja pienin yleisbudjetti oli Nurmon Jymyllä 140 000 eurolla. Tällä vuodella yleisbudjetit eivät välttämättä ilman sarjan keskikastin tai alempien seurojen romahdusta olisi niin kovinkaan paljon laskeneet vaan arvioissa ne olisivat muutoin olleet 2,5-3,3 miljoonaa euroa.)

Naisten Lentopallon Mestaruusliigan pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2018: 1,049062,5 miljoonaa euroa (Eniten maksoi Hämeenlinnan Naisten Lentopallokerho 220 000 eurolla ja vähiten maksoi Nurmon Jymy 70 000 euroa. Tällä vuodella pelaajabudjetit eivät välttämättä ilman sarjan keskikastin tai alempien seurojen romahdusta olisi nin kovinkaan paljon laskeneet vaan arvioissa ne olisivat muutoin olleet 1-2,5 miljoonan euron luokkaa ja useimmiten 1,2-2,3 miljoonan euron luokkaa. Osin tietysti myöskään kärkiseura eli HPK Lentopallo ei viitsinyt ylläpitää isompaa rahanmaksua vaan sekin vähensi kun kilpailijoillakin oli tilapäisesti vaikeampaa.)

Naisten Lentopallon Mestaruusliigan keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2018: 233 125 euroa

Naisten Lentopallon Mestaruusliigan keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2018: 116 562,5 euroa

Naisten Lentopallon Mestaruusliigassa vuonna 2018 pelasi 9 joukkuetta.

Ykkösen yleisbudjetit yhteensä vuonna 2019: 4,39 miljoonaa euroa-5,03 miljoonaa euroa

Ykkösen pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2019: 1,92 miljoonaa euroa-2,089 miljoonaa euroa

Ykkösen keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2019: 439 000 euroa-503 000 euroa

Ykkösen keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2019: 192 000 euroa-208 900 euroa

Ykkösen suoran kenttäpelaajiston keskimääräinen palkkataso vuonna 2019 vuotta kohti: 17 454,5455 euroa-18 990,9091 euroa vuoteen.

Naisten Lentopallon Mestaruusliiga 2019

Naisten Lentopallon Mestaruusliigan yleisbudjetit yhteensä vuonna 2019: 4,486667 miljoonaa euroa (Suurin yleisbudjetti on Hämeelinnan Naisten Lentopallokerholla 500 000 eurolla ja pienin on Puijo Wolleylla 150 000 eurolla. Sarjaennätys on näillä näkymin rikottu koska ei välttämättä edes markka-ajallakaan vanhempina aikoina ollut naisissa tilanne koskaan näin hyvä yleisbudjettien tasolla.)

Naisten Lentopallon Mestaruusliigan pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2019: 2,23125 miljoonaa euroa (Eniten maksaa Hämeenlinnan Naisten Lentopallokerho 400 000 eurolla ja vähiten maksaa Puijo Wolley 75 000 eurolla. Pelaajabudjetitkin ovat lähellä ennätystasoaan joskin sellaisenaan eivät aivan kokonaismäärissä yltäneet vuoden 2017 tasoon joskin HPK Lentopallo maksoi ennätyslukemia kertovan summan kun näillä näkymin edes markka-aikana tai euroajan ihan alussa esimerkiksi Hämeenlinnan Tarmo ei välttämättä maksanut näin korkeita summia sinänsä tuolloin. Ja riittävän vanhoina aikoina markka-ajalla naisurheilu lentopallossakaan ei vain ollut sellaisenaan välttämättä kovinkaan maksava laji kuten ei muukaan naisurheilu.)

Naisten Lentopallon Mestaruusliigan keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2019: 448 666,7 euroa

Naisten Lentopallon Mestaruusliigan keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2019: 223 125 euroa

Naisten Lentopallon Mestaruusliigassa vuonna 2019 pelasi 10 joukkuetta.

Eli kasvustaan ja tietenkin naisurheilun kärkipaikan asemastaan huolimatta Naisten Lentopallon Mestaruusliiga on kyllä kaikkiaan keskimäärin hävinnyt joitakin poikkeuksia huomioimatta vielä Jalkapallon Ykköselle Miehissä varsinkin maksamisen suhteen joskin on sitä siinä lähempänä kuin yleisbudjettien suhteen kun on mennyt satunnaisesti ohikin, mutta Jalkapallon Naisten Ykköseen tai Naisten Liigaan verrattuna tilanne on tähtitieteellisen toinen eikä Naisten Korisliigallakaan kyllä juuri ole asiaa kärkipaikan suhteen näin tutkimustenkaan jälkeen.

Aiempiin tutkimuksiin nähden taitaa niihin viitaten olla niissä joko sotkettu Naisten Korisliigan ja Naisten Lentopallon Mestaruusliigan palkalliset puolet tai yleisbudjetilliset puolet keskenään.

Lentopallon Naisten Ykkössarjassa tai myös Naisten Lentopallon 1-Sarjassa suurimman yleisbudjetin seura on liikkeellä 120 000-150 000 eurolla ja loput ovat normaalimmin 40 000-100 000 euron yleisbudjetilla liikenteessä ja paljon vähemmälläkin. Tuo 120 000-150 000 euron seura on myös ainoa seura joka saattaisi olla tulossa Lentopallon Naisten Mestaruusliigaan koska kynnys kuten miehilläkin on naisurheilussa suuri nousta.

Joskin naisista puhuttaessa ei välttämättä aivan niin mahdoton toisin kuin miehillä joilla ei välttämättä 200 000 euroakaan riitä kunnolla sarjanousuun suhteessa tai ei ainakaan kilpailukykyiseen lentopalloon.

Ja tuo mahdollisesti nouseva naisten lentopallon toiseksi korkeimman sarjatason seura on harkinnut jopa niinkin korkeaa summaa yleisbudjetiksi kuin 200 000 euroa tai vielä ihan vähän siitäkin enemmän jolloin se olisi aivan miesten nousijoiden kuten Lempo Volleyn tasolla.

Toiseksi korkeimmallakin sarjatasolla lentopallossa naisissa varsinkin kärkiseuroissa maksetaan palkkaa joskin palkat ovat pieniä ja tippuvat nopeasti lähelle kulukorvaustasoa kärkiseurojen tai keskikastin ulkopuolella.

[Piippu-Virtanen]

Aiemmin todetun mallin mukaisesti seuraavana vuoronsa tosiaan eri lajien vertailussa suhteessa Jalkapallon Ykköseen saa vuoronsa Käsipallon SM-Liiga ja Naisten Käsipallon SM-Sarja jota tosin on jo pitkään käytännössä kutsuttu nk. Käsipallon Naisten Liigaksi tai Käsipallon Naisten SM-Liigaksi.

Aiemmin lähiviesteissä kuin myös tämän saman aihealueen 19:sta osiolla käsittelin Lentopallon Mestaruusliigaa ja sitä edeltänyttä Lentopallon SM-Liigaa niin miehissä kuin naisissa ja vielä tätä aikaisemmin tämän saman aihealueen 18:sta osiolla käsittelin niin miesten kuin naisten Koripallon Korisliigaa edeltäjineen Spar-Liigan ja SM-Sarjan osalta.

Tosin miehistä poiketen nimeä ei ole näinäkään vuosina virallistettu sarjavaihtona kun naisissa asiat vielä toistaiseksi kuuluvat täysin liiton alaisuuteen kaikessa mittakaavassaan.

Tosin asia voi varmasti toivon mukaan lähivuosina muuttua kun miehillä on melkein 10 vuotta eli tämän vuoden syyskuussa tasan 10 vuotta kuun alusta lukien ollut olemassa tietenkin oma erillinen liigaorganisaationsa sitä pyörittävänä jonka tuloksena liitolle jäi asioihin nähden miehissä nimellisempi hoito toisin kuin aiemmin sen ollessa vielä Käsipallon Miesten SM-Sarja vuoteen 2009 asti ja tietenkin myös vuoden 2010 puolikin aina elokuulle 2010 asti joskin erillinen virallinen nimeäminen Käsipallon SM-Liigaksi tapahtui jo alkuvuodesta 2010 puhumattakaan tietenkin nimen olemisesta epävirallisemmin niin jo aiemmin.

Käsipallo on lajina palkallisesti puhuttaessa ollut yleensä lentopallon kintereillä ja mitä nykypäivempään tulee niin itse asiassa usein edelläkin, mutta huonoimmillaan on ollut toki euroajalta puhuttaessa yllättävänkin vaatimaton.

Niin miehissä kuin myös varsinkin naisissa.

Käsipallon osalta puhuttaessa siltä kesti jopa ajoittain lentopalloakin pidempään nousta takaisin palkalliseksi lajiksi nk. Suomen Laman jälkeen 1990-luvulla eikä euroajan alkukaan kovin kummoista ollut oikein aina edes muihin lajeihinkaan nähden.

Varsinaisesti palkallisuuden nousu on ollut vielä lentopalloakin kovemmin kiinni ajoittain lajin suurseuroista tai harvoista suurista sponsoreista joko lajissa itsessään tai sen ulkopuolella.

Ongelmana on myös tietenkin sarjan ajoittainen joukkueiden vähäisyys pääsarjatasolla niin miehissä kuin naisissakin mikä tietenkin laskee yleisbudjettien ja pelaajabudjettienkin määrää huonoimmillaan ainakin väistämättä lentopalloon, koripalloon tai jalkapalloon nähden.

Joka tapauksessa seuraavasta viestistä eteenpäin alan vertailla lähivuosien Jalkapallon Ykköstä ja Käsipallon SM-Liigaa yleisbudjettien ja pelaajabudjettiensa kokonaisluokan tasolta ja kerron tietenkin myös vähän oheistietoja niistä.

[Piippu-Virtanen]

Jalkapallon Ykkönen on tosiaan viime vuosina uhannut jäädä Käsipallon SM-Liigan varjoon niin yleisbudjeteissa kuin pelaajabudjeteissa.

Ja on myös valitettavan usein jäänytkin.

Laitan tähän joiltakin vuosilta nykypäivältä puhuttaessa vertailuksi Jalkapallon Ykkösen ja käsipallon SM-Liigan yleisbudjettien ja pelaajabudjettien kokonaislukuja ja keskiarvoja keskenään laskevassa järjestyksessä nimenomaan vuodesta 2019 alkaen aina vuoteen 2011 saakka.

Joskin välistä laitan vain Jalkapallon Ykkösen vuoden 2014 kokonaisluvut ja keskiarvot pelaajabudjeteista kuten myös suoran kenttäpelaajiston osuuden vuoteen kun kokonaisbudjetteja en ole vielä laittanut ja saatan joskus vielä laittaa jolloin se on vain vertailu Käsipallon SM-Liigan lukuihin yksinään.

Lisäksi vuoden 2019 ja 2018 Jalkapallon Ykkösen luvut sellaisenaan ovat vielä vähän liukuvia johtuen tietenkin valitettavasta aivan tarkkojen budjettilukujen selviämättömyydestä sinänsä täysin:

Jalkapallon Ykkönen ja Käsipallon SM-Liiga yleisbudjetillisesti ja pelaajabudjetillisesti 2011-2019

Ykkönen 2019

Ykkösen yleisbudjetit yhteensä vuonna 2019: 4,16 miljoonaa euroa-5 miljoonaa euroa

Ykkösen pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2019: 1,92 miljoonaa euroa-2,089 miljoonaa euroa

Ykkösen keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2019: 416 000 euroa-500 000 euroa

Ykkösen keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2019: 192 000 euroa-208 900 euroa

Ykkösen suoran kenttäpelaajiston keskimääräinen palkkataso vuonna 2019 vuotta kohti: 17 454,5455 euroa-18 990,9091 euroa vuoteen.

Käsipallon SM-Liiga 2019

Käsipallon SM-Liigan yleisbudjetit yhteensä vuonna 2019: 4,8 miljoonaa euroa

Käsipallon SM-Liigan pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2019: 3,5 miljoonaa euroa

Käsipallon SM-Liigan keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2019: 600 000 euroa

Käsipallon SM-Liigan keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2019: 437 500 euroa

Käsipallon SM-Liigassa vuonna 2019 pelasi 8 joukkuetta.

Ykkönen 2018

Ykkösen yleisbudjetit yhteensä vuonna 2018: 4,79 miljoonaa euroa-5,16 miljoonaa euroa

Ykkösen pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2018: 2,2464 miljoonaa euroa-2,4699 miljoonaa euroa

Ykkösen keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2018: 479 000 euroa-516 000 euroa

Ykkösen keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2018: 224 640 euroa-246 990 euroa

Ykkösen suoran kenttäpelaajiston keskimääräinen palkkataso vuonna 2018 vuotta kohti: 20 421,8182 euroa-22 453,6364 euroa vuoteen.

Käsipallon SM-Liiga 2018

Käsipallon SM-Liigan yleisbudjetit yhteensä vuonna 2018: 5 miljoonaa euroa

Käsipallon SM-Liigan pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2018: 4 miljoonaa euroa

Käsipallon SM-Liigan keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2018: 500 000 euroa

Käsipallon SM-Liigan keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2018: 400 000 euroa

Käsipallon SM-Liigassa vuonna 2018 pelasi 10 joukkuetta.

Ykkönen 2017

Ykkösen yleisbudjetit yhteensä vuonna 2017: 5,082 miljoonaa euroa

Ykkösen pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2017: 2,3262 miljoonaa euroa

Ykkösen keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2017: 508 200 euroa

Ykkösen keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2017: 232 620 euroa

Ykkösen suoran kenttäpelaajiston keskimääräinen palkkataso vuonna 2017 vuotta kohti: 21 147,2727 euroa vuoteen.

Käsipallon SM-Liiga 2017

Käsipallon SM-Liigan yleisbudjetit yhteensä vuonna 2017: 4,8 miljoonaa euroa

Käsipallon SM-Liigan pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2017: 3,2 miljoonaa euroa

Käsipallon SM-Liigan keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2017: 480 000 euroa

Käsipallon SM-Liigan keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2017: 320 000 euroa

Käsipallon SM-Liigassa vuonna 2017 pelasi 10 joukkuetta.

Ykkönen 2016

Ykkösen yleisbudjetit yhteensä vuonna 2016: 5,5 miljoonaa euroa

Ykkösen pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2016: 2,2334 miljoonaa euroa

Ykkösen keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2016: 550 000 euroa

Ykkösen keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2016: 248 155,56 euroa

Ykkösen suoran kenttäpelaajiston keskimääräinen palkkataso vuonna 2016 vuotta kohti: 22 559,5964 euroa vuoteen.

Käsipallon SM-Liiga 2016

Käsipallon SM-Liigan yleisbudjetit yhteensä vuonna 2016: 4,5 miljoonaa euroa

Käsipallon SM-Liigan pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2016: 3,5 miljoonaa euroa

Käsipallon SM-Liigan keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2016: 450 000 euroa

Käsipallon SM-Liigan keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2016: 350 000 euroa

Käsipallon SM-Liigassa vuonna 2016 pelasi 10 joukkuetta.

Ykkönen 2015

Ykkösen yleisbudjetit yhteensä vuonna 2015: 4,89 miljoonaa euroa

Ykkösen pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2015: 1,714 miljoonaa euroa

Ykkösen keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2015: 489 000 euroa

Ykkösen keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2015: 171 400 euroa

Ykkösen suoran kenttäpelaajiston keskimääräinen palkkataso vuonna 2015 vuotta kohti: 15 581,8182 euroa vuoteen.

Käsipallon SM-Liiga 2015

Käsipallon SM-Liigan yleisbudjetit yhteensä vuonna 2015: 3,9 miljoonaa euroa

Käsipallon SM-Liigan pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2015: 2,9 miljoonaa euroa

Käsipallon SM-Liigan keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2015: 433 333,33 euroa

Käsipallon SM-Liigan keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2015: 322 222,22 euroa

Käsipallon SM-Liigassa vuonna 2015 pelasi 9 joukkuetta.

Ykkösestä vuoden 2014 osalta julkaisen tässä vaiheessa poikkeuksellisesti vain pelaajabudjettien kokonaisluvun, keskiarvon ja suoran kenttäpelaajiston vuoteen saaman ansiotason:

Ykkönen 2014 (Vain Pelaajabudjetit.)

Ykkösen pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2014: 1,67 miljoonaa euroa

Ykkösen pelaajabudjetit keskimäärin vuonna 2014: 167 000 euroa

Ykkösen suoran kenttäpelaajiston ansiotaso vuotta kohti vuonna 2014: 15 181,8182 euroa

Käsipallon SM-Liiga 2014

Käsipallon SM-Liigan yleisbudjetit yhteensä vuonna 2014: 3,7 miljoonaa euroa

Käsipallon SM-Liigan pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2014: 2,7 miljoonaa euroa

Käsipallon SM-Liigan keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2014: 411 111,11 euroa

Käsipallon SM-Liigan keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2014: 300 000 euroa

Käsipallon SM-Liigassa vuonna 2014 pelasi 9 joukkuetta.

Ykkönen 2013

Ykkösen yleisbudjetit yhteensä vuonna 2013: 4,68772 miljoonaa euroa

Ykkösen pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2013: 1,92172 miljoonaa euroa

Ykkösen keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2013: 468 772 euroa

Ykkösen keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2013: 192 172 euroa

Ykkösen suoran kenttäpelaajiston keskimääräinen palkkataso vuonna 2013 vuotta kohti: 17 470,1818 euroa vuoteen.

Käsipallon SM-Liiga 2013

Käsipallon SM-Liigan yleisbudjetit yhteensä vuonna 2013: 3,6 miljoonaa euroa

Käsipallon SM-Liigan pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2013: 2,6 miljoonaa euroa

Käsipallon SM-Liigan keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2013: 400 000 euroa

Käsipallon SM-Liigan keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2013: 288 888,89 euroa

Käsipallon SM-Liigassa vuonna 2013 pelasi 9 joukkuetta.

Ykkönen 2012

Ykkösen yleisbudjetit yhteensä vuonna 2012: 4,28 miljoonaa euroa

Ykkösen pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2012: 1,757 miljoonaa euroa

Ykkösen keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2012: 428 000 euroa

Ykkösen keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2012: 175 700 euroa

Ykkösen suoran kenttäpelaajiston keskimääräinen palkkataso vuonna 2012 vuotta kohti: 15 972,7273 euroa vuoteen.

Käsipallon SM-Liiga 2012

Käsipallon SM-Liigan yleisbudjetit yhteensä vuonna 2012: 3,5 miljoonaa euroa

Käsipallon SM-Liigan pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2012: 2,5 miljoonaa euroa

Käsipallon SM-Liigan keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2012: 388 888,89 euroa

Käsipallon SM-Liigan keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2012: 277 777,78 euroa

Käsipallon SM-Liigassa vuonna 2012 pelasi 9 joukkuetta.

Ykkönen 2011

Ykkösen yleisbudjetit yhteensä 2011: 4,7509 miljoonaa euroa

Ykkösen pelaajabudjetit yhteensä 2011: 2,65545 miljoonaa euroa

Ykkösen yleisbudjetti keskimäärin vuonna 2011: 365 453,85 euroa

Ykkösen pelaajabudjetti keskimäärin vuonna 2011: 204 265,38 euroa

Ykkösen suoran kenttäpelaajiston keskimääräinen palkkataso vuotta kohti vuonna 2011: 18 569,58 euroa

Käsipallon SM-Liiga 2011

Käsipallon SM-Liigan yleisbudjetit yhteensä vuonna 2011: 3,3 miljoonaa euroa

Käsipallon SM-Liigan pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2011: 2,3 miljoonaa euroa

Käsipallon SM-Liigan keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2011: 366 666,67 euroa

Käsipallon SM-Liigan keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2011: 255 555,56 euroa

Käsipallon SM-Liigassa vuonna 2011 pelasi 9 joukkuetta.

Kaikkiaan vaikka ennen suurempia tutkimuksia osin muuta luulin niin kyllä aivan viime vuodet Käsipallon SM-Liiga valitettavasti on ollut suurempi budjettitasoiltaan ja varsinkin pelaajabudjettien osuuksiltaan Ykköstä joskin ei niin hirveän paljon ja tietenkin tuon ajanjakson vanhinta päätä mentäessä Ykkönen on kyllä ollut yleisbudjeteiltaan ja kyllä myös pelaajabudjeteiltaan maksavampi sarja.

Joskin se on hävinnyt reilusti sille ajateltuna välttämättä vertailuksi Lentopallon Mestaruusliigaan mitä niin hirveän paljon enempää maksaneempi sarja Ykkönen ei ole ollut, Käsipallon SM-Liiga on oikeastaan vienyt huomattavasti enemmän Lentopallon Mestaruusliigaa ainakin siihen verraten luokkaa 100-0 ainakin mitä maksamiseen sinänsä tulee ja Korisliiga veisi kyllä useammalta vuodelta aseman Ykköstä uhkaavan sarjan osalta verrattuna sitä siis Mestaruusliigaan ja Käsipallon SM-Liigaan unohtaen tietenkin aivan lähivuodet laskuista senkin osalta ja siinäkin usein etenkin maksavana sarjana Käsipallon SM-Liiga ainakin hätyytteli Korisliigaa.

[Piippu-Virtanen]

Jalkapallon Ykkösen ja Käsipallon SM-Liigan vertailut vuosilta 2005-2010 tulevat siis tässä kun vain vuonna 2010 Käsipallon SM-Liiga oli juurikin tuolloin uunituoreelta nimeltään SM-Liiga kun se muutoin vertailuajalta vuosina 2005-2009 puhuttaessa oli Käsipallon SM-Sarja josta käytän tuolloista epävirallista nimitystä SM-Käsis lähinnä lyhenteenä ja jotta ei osin menisi sekaisin tietenkään Naisten Käsipallon SM-Sarjan tai nk. Naisten SM-Käsiksen kanssa josta varmaankin sen vertailun vuorolla käytän vain pelkkää koko sarjanimeä:

Ykkönen 2010

Ykkösen yleisbudjetit yhteensä 2010: 3,5684 miljoonaa euroa

Ykkösen pelaajabudjetit yhteensä 2010: 1,8332 miljoonaa euroa

Ykkösen yleisbudjetti keskimäärin vuonna 2010: 254 885,71 euroa

Ykkösen pelaajabudjetti keskimäärin vuonna 2010: 141 015,38 euroa

Ykkösen suoran kenttäpelaajiston keskimääräinen palkkataso vuotta kohti vuonna 2010: 12 819,58 euroa

Käsipallon SM-Liiga 2010

Käsipallon SM-Liigan yleisbudjetit yhteensä vuonna 2010: 3,25 miljoonaa euroa

Käsipallon SM-Liigan pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2010: 2,25 miljoonaa euroa

Käsipallon SM-Liigan keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2010: 361 111,11 euroa

Käsipallon SM-Liigan keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2010: 250 000 euroa

Käsipallon SM-Liigassa vuonna 2010 pelasi 9 joukkuetta.

Ykkönen 2009

Ykkösen yleisbudjetit yhteensä 2009: 4 miljoonaa euroa

Ykkösen pelaajabudjetit yhteensä 2009: 2,0675 miljoonaa euroa

Ykkösen yleisbudjetti keskimäärin vuonna 2009: 285 714,29 euroa

Ykkösen pelaajabudjetti keskimäärin vuonna 2009: 147 678,57 euroa

Ykkösen suoran kenttäpelaajiston keskimääräinen palkkataso vuotta kohti vuonna 2009: 13 425,32 euroa

SM-Käsis 2009

SM-Käsiksen yleisbudjetit yhteensä vuonna 2009: 3,2 miljoonaa euroa

SM-Käsiksen pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2009: 2,2 miljoonaa euroa

SM-Käsiksen keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2009: 355 555,56 euroa

SM-Käsiksen keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2009: 244 444,44 euroa

Käsipallon SM-Sarjassa/SM-Käsiksessä vuonna 2009 pelasi 9 ja kaikkiaan 10 joukkuetta kun näistä budjettilaskuista on ulos laskettu silloinen Suomen Poikien Käsipallomaajoukkue eli Alle 18-Vuotaiden Käsipallomaajoukkue.

Ykkönen 2008

Ykkösen yleisbudjetit yhteensä 2008: 3,907 miljoonaa euroa

Ykkösen pelaajabudjetit yhteensä 2008: 1,9765 miljoonaa euroa

Ykkösen yleisbudjetti keskimäärin vuonna 2008: 279 071,43 euroa

Ykkösen pelaajabudjetti keskimäärin vuonna 2008: 152 038,46 euroa

Ykkösen suoran kenttäpelaajiston keskimääräinen palkkataso vuotta kohti vuonna 2008: 13 821,68 euroa

SM-Käsis 2008

SM-Käsiksen yleisbudjetit yhteensä vuonna 2008: 3 miljoonaa euroa

SM-Käsiksen pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2008: 2 miljoonaa euroa

SM-Käsiksen keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2008: 375 000 euroa

SM-Käsiksen keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2008: 250 000 euroa

Käsipallon SM-Sarjassa/SM-Käsiksessä vuonna 2008 pelasi 8 joukkuetta.

Ykkönen 2007

Ykkösen yleisbudjetit yhteensä 2007: 3,144 miljoonaa euroa

Ykkösen pelaajabudjetit yhteensä 2007: 1,351 miljoonaa euroa

Ykkösen yleisbudjetti keskimäärin vuonna 2007: 224 571,43 euroa

Ykkösen pelaajabudjetti keskimäärin vuonna 2007: 96 500 euroa

Ykkösen suoran kenttäpelaajiston keskimääräinen palkkataso vuotta kohti vuonna 2007: 8 772,73 euroa

SM-Käsis 2007

SM-Käsiksen yleisbudjetit yhteensä vuonna 2007: 2,6666667 miljoonaa euroa

SM-Käsiksen pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2007: 1,6666667 miljoonaa euroa

SM-Käsiksen keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2007: 296 296,3 euroa

SM-Käsiksen keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2007: 185 185,19 euroa

Käsipallon SM-Sarjassa/SM-Käsiksessä vuonna 2007 pelasi 9 joukkuetta.

Ykkönen 2006

Ykkösen yleisbudjetit yhteensä 2006: 3,32 miljoonaa euroa

Ykkösen pelaajabudjetit yhteensä 2006: 1,4985 miljoonaa euroa

Ykkösen yleisbudjetti keskimäärin vuonna 2006: 237 142,86 euroa

Ykkösen pelaajabudjetti keskimäärin vuonna 2006: 107 035,71 euroa

Ykkösen suoran kenttäpelaajiston keskimääräinen palkkataso vuotta kohti vuonna 2006: 9 730,52 euroa

SM-Käsis 2006

SM-Käsiksen yleisbudjetit yhteensä vuonna 2006: 2,5 miljoonaa euroa

SM-Käsiksen pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2006: 1,5 miljoonaa euroa

SM-Käsiksen keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2006: 277 777,78 euroa

SM-Käsiksen keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2006: 166 666,67 euroa

Käsipallon SM-Sarjassa/SM-Käsiksessä vuonna 2006 pelasi 9 joukkuetta.

Ykkönen 2005

Ykkösen yleisbudjetit yhteensä 2005: 3,2 miljoonaa euroa

Ykkösen pelaajabudjetit yhteensä 2005: 1,6 miljoonaa euroa

Ykkösen yleisbudjetti keskimäärin vuonna 2005: 228 571,43 euroa

Ykkösen pelaajabudjetti keskimäärin vuonna 2005: 114 285,71 euroa

Ykkösen suoran kenttäpelaajiston keskimääräinen palkkataso vuotta kohti vuonna 2005: 10 389,61 euroa

SM-Käsis 2005

SM-Käsiksen yleisbudjetit yhteensä vuonna 2005: 2,33333335 miljoonaa euroa

SM-Käsiksen pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2005: 1,33333335 miljoonaa euroa

SM-Käsiksen keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2005: 291 666,67 euroa

SM-Käsiksen keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2005: 166 666,67 euroa

Käsipallon SM-Sarjassa/SM-Käsiksessä vuonna 2005 pelasi 8 joukkuetta.

Kaiken kaikkiaan ei Jalkapallon Ykkönen hieman pidemmältäkään etsintäväliltä puhuttaessa ja ei ainakaan ihan hirveästi Käsipallon SM-Liigan tai Käsipallon SM-Sarjan kuten ei aiemmin vertaillun Lentopallon SM-Liigan tai Lentopallon Mestaruusliigan aikakaudellakaan ole ollut maksavampana lajina ollut edellä.

Periaatteessa useimmiten jäljessä tai ihan vähän vain edellä jos on ollut vaikka onkin ollut normaalioloissa yleisbudjetillisesti toki edellä!

Näitä kaikkia eli Käsipallon SM-Liigaa tai Käsipallon SM-Sarjaa, Lentopallon SM-Liigaa tai Lentopallon Mestaruusliigaa ja Jalkapallon Ykköstä on ollut montaa kertaa edellä Koripallon Korisliiga.

Jalkapallon Ykkösen osalta puhuttaessa siitä muka Suomen kolmanneksi tai neljänneksi eniten maksaneimpana sarjana sen asema sellaisena menee vain entistäkin enemmän liioitteluksi kun noinkin monta kertaa pääsee Lentopallon SM-Liiga tai Lentopallon Mestaruusliigakin edelle.

Puhumattakaan sitten myös Käsipallon SM-Liigasta tai Käsipallon SM-Sarjasta sen menemisestä Jalkapallon Ykkösen edelle tai sitä hieman turhankin lähelle.

Se alkaa pikemminkin olla enemmänkin ollut vain viidenneksi tai kuudenneksi maksanein sarja Suomessa palloilun osalta sinänsä kun kaikkea miettii!

Ellei sitten tietysti tilanne ole ollut ymmärrettävästi toinen vanhempaan aikaan Ykkösen rahavuosina käsipallon, lentopallon tai koripallon ollessa melko heikoilla 1990-luvulla tai 1980-luvulla milloin tilanne silloin on ollut tietenkin vallan toinen ja ainoan kerran myös Ykköstä alemmatkin jalkapallosarjat lähinnä Kakkosen muodossa olisivat olleet jopa koripallon eri pääsarjoja maksetumpia sarjoja.

Näillä näkymin lienee Ykkösen pääsääntöinen kilpailija ollut Jääkiekon Mestis tai vanhempaan aikaan Jääkiekon 1. Divisioona/1-divisioona ja muutoin lähinnä Jääkiekon Suomi-sarja edelleenkin mitä tulee mahdollisesti eri sarjojen palkalliseen maksukyvyn puoleen.

[Piippu-Virtanen]

Jalkapallon Ykkösen ja Käsipallon vuosien 2004 ja 2003 korkeimman sarjatason eli Käsipallon SM-Sarjan tai epäviralliselta lempinimeltään myös SM-Käsiksen yleisbudjetteja ja pelaajabudjetteja tulee nyt käsipallon vastaavien selvittyä vihdoin ja viimein vertailuun keskenään.

Käsipallopuolelta näin ohimennen puhuttaessa on selvinnyt myös euroajan ensimmäinen ja markka-ajan viimeisten vuosien yleisbudjetit ja pelaajabudjetitkin, mutta Ykkösen puolelta ei joten niitä ei voi verrata keskenään valitettavasti niin kauan kun Ykkösen puolella on niistä epäselvyyksiä.

Joka tapauksessa johtopäätös kuitenkin on se, että suomalaisessa käsipallossa alkoi erittäin pitkän, lentopalloa ja jossain määrin vielä koripalloakin huomattavasti pidemmän tauon jälkeen isohkot rahasummat taas liikkua joskin sitä hitaammin ja mikäli rahasummat pieninä pysyivät käytännössä ihan markka-ajan loppuunkin asti kuten euroajankin alkuun asti niin ainakin yleisbudjetit alkoivat jo olla melkoisia siinä missä Ykkösen rahavuosien loppuessa romahdus oli aika selvä.

Olipa vertailuna sitten käsipallo, aiemmin vertailtu lentopallo tai vielä tätäkin aiemmin vertailtu koripallo.

Ja suurin piirtein samoihin aikoihin käsipallo puhumattakaan sitten lentopallosta sitten menivät ohi tai olivat ainakin menemäisillään ohi Ykkösestä etenkin palkallisella puolella mikäli ei sitten yleisbudjettien puolella ihan vielä tuolloin joten ei se näytä olleen aiemmin luulemaani vasten ainakaan vuodesta 2003 lähtien mitenkään erityisen hyvin maksettu sarja vaan pikemminkin samassa luokassa vähän edellä, tasoissa tai vähän jäljessä Jääkiekon Mestistä ja sen jälkeen sitten vasta Jääkiekon Suomi-sarjaa edellä tai huonoimmillaan on kilpailtu senkin kanssa siitä, että kumpi on vähemmän maksetumpi laji.

Eli asema huononee Jalkapallon Ykkösen osalta edelleen maksavan palloilulajin osalta Suomessa sinänsä.

Toki historiallisesti puhuttaessa Jalkapallon Ykkönen ja myös Jääkiekon 1. Divisioona/1-divisioona olivat kuitenkin heti Futisliigan ja Veikkausliigan jälkeen kuitenkin erittäinkin hyvin maksettuja sarjoja Suomessa tai ainakin maksukykyä oli huonompinakin vuosina ja niihin aikoihin ei käsipallolla, lentopallolla tai koripallolla ollut mitään asiaa huolimatta niidenkin rahakkuuksista ainakin ajoittain tai hetken aikaa ennen nk. Suomen Lamaa 1990-luvulla.

Joka tapauksessa nyt vertailut vielä viime aikojen viestien päätteeksi tosiaan jalkapallon ja lentopallon kesken vuosilta 2004 ja 2003 laskevassa järjestyksessä kun kyseessä ovat Jalkapallon Ykkönen ja Käsipallon SM-Sarja:

Ykkönen 2004

Ykkösen yleisbudjetit yhteensä 2004: 3,2165 miljoonaa euroa

Ykkösen pelaajabudjetit yhteensä 2004: 1,64167 miljoonaa euroa

Ykkösen yleisbudjetti keskimäärin vuonna 2004: 229 750 euroa

Ykkösen pelaajabudjetti keskimäärin vuonna 2004: 117 262,14 euroa

Ykkösen suoran kenttäpelaajiston keskimääräinen palkkataso vuotta kohti vuonna 2004: 10 660,19 euroa

SM-Käsis 2004

SM-Käsiksen yleisbudjetit yhteensä vuonna 2004: 2 miljoonaa euroa

SM-Käsiksen pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2004: Miljoona euroa

SM-Käsiksen keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2004: 222 222,22 euroa

SM-Käsiksen keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2004: 111 111,11 euroa

Käsipallon SM-Sarjassa/SM-Käsiksessä vuonna 2004 pelasi 9 joukkuetta.

Ykkönen 2003

Ykkösen yleisbudjetit yhteensä 2003: 3,6 miljoonaa euroa

Ykkösen pelaajabudjetit yhteensä 2003: 2 miljoonaa euroa

Ykkösen yleisbudjetti keskimäärin vuonna 2003: 257 142,86 euroa

Ykkösen pelaajabudjetti keskimäärin vuonna 2003: 142 857,14 euroa

Ykkösen suoran kenttäpelaajiston keskimääräinen palkkataso vuotta kohti vuonna 2003: 12 987,0127 euroa

SM-Käsis 2003

SM-Käsiksen yleisbudjetit yhteensä vuonna 2003: Miljoona euroa

SM-Käsiksen pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2003: 500 000 euroa

SM-Käsiksen keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2003: 111 111,11 euroa

SM-Käsiksen keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2003: 55 555,56 euroa

Käsipallon SM-Sarjassa/SM-Käsiksessä vuonna 2003 pelasi 9 joukkuetta.

Jalkapallon Ykkönen oli tällä kertaa reilummin sentään edellä Käsipallon SM-Sarjaa siinä missä Lentopallon SM-Liigan jäädessä siitä vain vähän taakse ja ne kaikki kolme hävisivät myös vuosina 2003-2004 Koripallon SM-Korikselle/SM-korikselle ja Koripallon Sparliigalle/Spar-Liigalle joten näillä näkymin sitten euroajan alun ja markka-ajan päätöksen jälkeen ei Ykkönen tosiaan ole ollut monta kertaa enempää koripallon ja vielä sitäkin ihmeteltävämmin näin tutkimusten jälkeen oikeastaan edes lentopallonkaan ja saatikka käsipallosta puhumattakaan korkeimman sarjan edellä maksukyvyssä.

Joskin tosiaan myöhemmästä 2000-luvusta poiketen Ykkönen oli kuitenkin hyvin tasoissa vielä koripallon korkeimpien sarjatasojen kanssa ja selvästi kuitenkin alkuun vielä edellä lentopallon ja puhumattakaan sitten käsipallon korkeimpia sarjatasoja sinänsä.

Siinä mielessä kyse on lähinnä maksukyvyllisestä tappiosta myös lentopallon lisäksi myös käsipallossa siinä missä kuitenkin lajillisesti budjetit ovat Jalkapallon Ykkösessä yleisesti ottaen kuitenkin aina vähän isompia näitä lajeja ja varsinkin 2000-luvun alussa oli käsipalloa edellä.

Lentopallokin oli alkuun selvästi edellä suhteessa käsipalloa kun se sai asiansa järjestykseen sitä jonkin verran nopeammin.

Kaikkiaan Ykkönen kuitenkin on lajibudjetillisesti niin lentopalloa kuin käsipalloakin edellä.

Ellei nyt sitten ihan Ykkösen pohjamudissa rämpimisen vuosia arvostuksessa niin budjetillisesti kuin jopa itse asiassa ihan viheriön ulkopuolellakin oteta huomioon jolloin tosiaan jopa käsipallokin tuntui olevan sellainen nouseva laji Suomessa joskin käsipallossa budjettierot ovat huomattavan räikeitä kaikkiaan mikä on aivan pakko varsinkin sen osalta otettava huomioon.

[Piippu-Virtanen]

Vuosien 2003-2019 väliseltä ajalta puhuttaessa pieniä eroja tosiaan on Jalkapallon Ykkösen ja Käsipallon SM-Liigalla tai sen edeltäjästä Käsipallon SM-Sarjasta ja aiemmin verratulla Lentopallon Mestaruusliigalla tai sen edeltäjästä Lentopallon SM-Liigasta puhuttaessa siinä, että Ykkösessä on ollut euroajallakin miljoonaseuroja yleisbudjetiltaan.

Joskin ei kuitenkaan montaa kertaa Ykkösen rahavuosien päätyttyä siinä missä SM-Lentiksessä tai Mestaruusliigassa ja myöskään SM-Käsiksessä tai Käsipallon SM-Liigassa ei ollut missään vaiheessa euroajalla ennen vuotta 2017 kertaakaan miljoonaseuraa.

Käsipallossa parhain yleisbudjetti on ollut Riihimäen Cocksilla ja parhaimmat sellaiset ennen miljoonavuosia olivat vuonna 2015 ja 2016 800 000 eurolla ja 850 000 eurolla.

Monet haastavampienkin seurojen yleisbudjetit ovat olleet suuria varsinkin sellaisilla seuroilla joilla on entisestään olemassa jo vaikkapa melko isokokoinen jalkapallojoukkue budjettitasossa mitaten ihan alasarjajalkapallollakin.

Tai vaihtoehtoisesti toisinaan kääpiömäisen pieni budjettitaso jalkapallossa, mutta erittäin suuri sitten käsipallossa.

Lentopallon parhaimmat yleisbudjetit ja jopa keskiverrotkin yllättäen kalpenevat suhteessa käsipalloon.

Parhaimmat yleisbudjetit lentopallossa vertailuksi ovat olleet ennen miljoonavuosia vuonna 2016 VaLePa:lla 725 000 eurolla ja ihan viime vuosia huomioimatta myöskin 750 000 euron ollessa siis tuo ihan kattoraja niin vuonna 2018 Savo Volleylla oli 750 000 euroa yleisbudjetti ja vuonna 2019 myös Savo Volleylla oli 700 000 euroa yleisbudjetti.

Kokkolan Tiikerit pääsivät myös samaan eli 700 000 euroon ihan parhaimmillaan kun muutoin pyörittiin siellä 400 000-600 000 euron yleisbudjetin tuntumassa normaalimman kattorajan ollessa 650 000 euroa yleisbudjettina.

Muilla huippuseuroilla onkin ollut sitten vähemmän kun aikansa eli 2000-luvun puolenvälin tai loppupuolen osalta ennen 2010-lukua oli muun muassa Pielaveden Sammolla ne 500 000-550 000 euron yleisbudjetin vuodet vuosina 2006-2007 ja muun muassa Santasportilla, Perungan Pojilla ja Team Lakkapäällä parhaimmillaan 480 000 euroa vuonna 2008 ja Kempeleen Lentopallolla oli sen 420 000 euroa yleisbudjetti samoihin aikoihin vuosina 2006-2008 ennen tahdin laantumista.

Käsipallossa vertailusuhde on hieman vaikeampi kun muiden seurojen kuin Riihimäen Cocksin suuri rahastus lajiin alkoi hieman myöhemmin, mutta erittäin lähellä nekin silti olivat suhteessa lentopallon kilpaileviin seuroihin nähden.

Vuodesta 2008 lähtien Riihimäen Cocksilla on ollut aina ainakin sen noin 300 000 euroa yleisbudjetti mikä sekin oli jo puolen miljoonan luokkaa kun Käsipallon nk. Liiga-aikakausi alkoi Käsipallon SM-Liigan muodossa vuonna 2010.

Tätä ennen 2000-luvun alussa euroajan alettua ja vähän sen jälkeenkin pidettiin lähes mahdottomana nähdä sellaista seuraa lentopallossa millä olisi ollut mitään enempää kuin 200 000-500 000 euroa yleisbudjetti ja palkallisuusaste oli todella pientä luokkaa.

Käsipallossa mittasuhde 2000-luvun alussa euroajan alettua ja vähän sen jälkeen oli vieläkin lohduttomampi. Tuolloin pidettiin lähdes mahdottomana nähdä moniin vuosiin sellaista seuraa käsipallossa millä olisi ollut mitään enempää kuin 200 000 euroa yleisbudjetti ja palkallisuusaste oli lähes olematonta luokkaa siinä missä lentopallossa sentään vähän enemmän oli rahaa pelissä.

Pelaajabudjetit ovat tosiaan olleet lentopallossa kautta linjan pieniä ja koska miljoonaseuroja ei ole ollut ennen vuotta 2017 niin korkeimmat pelaajabudjetit ovat olleet koripallon tasoa tai ihan vähän sen yläpuolella puolella 500 000-600 000 euron pintaan kuten Kokkolan Tiikereillä parhaimmillaan oli kuten VaLePa:llakin.

Pelaajabudjettien pienuus ja tasaisuus koskee samalla tapaa myös käsipalloa unohtaen muutaman nk. Nousukkaan ja Tapaus Riihimäen Cocksin joskin ei ihan niin paljon kuin lentopalloa joskin väistämättä joidenkin seurojen erittäin olemattomat palkkatasot rumentavat tilastoa.

Samalla tapaa kun miljoonaseuroja ei ollut kotimaisessa käsipallossa ennen vuotta 2017 niin korkeimmat pelaajabudjetit ovat olleet lentopallon tai koripallon tasoa tai ihan vielä vähän sen yläpuolella 500 000-650 000 euron pintaan muilla seuroilla enintään ja Riihimäen Cocksilla oli sen 750 000 euroa parhaimmillaan.

Tämän jälkeen vuonna 2017 tai vähän tätä ennenkin VaLePa lähti aivan omille luvuilleen ja Savo Volleykin käytännössä lähti omille luvuilleen pelaajabudjeteissa joskin parina vuotena rahaa ei vain ihan ollut saatu koottua suurinta mahdollista määrää eli jopa 800 000 euroa joko yleisbudjetin tai pelaajabudjetin puolelle Savo Volleyssa.

Riihimäen Cocks käsipallossa oli ollut omilla luvuillaan kauan ennen miljoonavuottakin ja muilla haastajaseuroilla tuntuu tulleen eräänlainen kasvun katto jo vastaan.

VaLePa:n osalta on kulunut pitkä aika siitä kun sillä olisi ollut viimeksi niin alhainen pelaajabudjetti kuin vaikkapa 300 000 euroa kun miljoonavuodet viime vuosina yleisbudjetin puolelta ja vähän ennen sitäkin olleen ajan keskiarvoiset pelaajabudjetit ovat olleet 620 000 euroa vuosittain tai vähän sen alle 600 000 euroon asti. Ennätysvuosi on ollut laskelmista riippuen 2017, 2018 tai 2019 jolloin VaLePa:lla oli tai on ollut 800 000-900 000 euroa pelaajabudjetti.

Sama juttu on myös Riihimäen Cocksin osalta jolta myös on kulunut kauan aikaa siitä kun sillä olisi ollut sen vaikka noin 200 000-400 000 euroa pelaajabudjetti.

Riihimäen Cocksin miljoonavuosien alettua ja osin ennen miljoonavuottakin korkeina pidettyjen pelaajabudjettien takia ei pidemmällä otannalla hirveästi häviä lentopallon VaLePa:lle vaan se olisi keskiarvoisesti nk. Liiga-aikakaudelta noin 400 000-500 000 euroa ja muutoin lähivuosilta mitaten hyvin samaa luokkaa, alle tai vähän yli keskiarvoisesti eli noin 620 000 euroa vuosittain tai vähän sen alle 600 000 euroon asti.

Ennätysvuosi on Riihimäen Cocksillakin laskelmista riippuen 2017, 2018 tai 2019 jolloin sillä VaLePa:n tapaan oli tai on ollut 800 000-900 000 euroa pelaajabudjetti.

Muilta osin pelaajabudjetit ovat pyörineet lentopallossa 300 000-600 000 euron pintaan nk. Normaalimmilla seuroilla ja mikä tahansa yli 500 000 euron pelaajabudjetti on edelleen kova juttu lajissa sinänsä.

Käsipallon osalta pelaajabudjetit ovat muutaman tilastoa rumentavan seuran takia jonkin verran huonommat kuin lentopallossa, mutta yllättävän samaan pintaan eli 300 000-600 000 euroa ne ovat nk. Normaalimmilla seuroilla tai jonkin verran sen alle.

Edelleen kuitenkin mikä tahansa 400 000-500 000 euron pelaajabudjetti on edelleen kova juttu lajissa sinänsä käsipallon puolella.

Siten ainakin koripallo maksavana lajina lyödään ihan huippulukemissa niin käsipallossa kuin lentopallossakin joskin ei yleensä välttämättä keskimääräisissä lukemissa huolimatta siitä, että koripallossa euroajalla ei ole ollut miljoonaseuraa kertaakaan!

Muutoin pyöritään ajoittain huomattavankin paljon vähäisemmillä pelaajabudjeteilla käsipallon ja lentopallon puolella keskimäärin kuten koripallossakin, mutta kun on pieniä ja tasaisen vahvoja yleisbudjetteja niin Ykköseen verrattuna myös kyetään maksamaan tai ollaan kyetty maksamaan ainakin näin pidemmällä euroajalla enemmän.

Lentopallossa ihan häntäpäässä on tosin ollut maksuvaikeuksisia seuroja jonkin verran vähemmän tai enemmän näkökannasta riippuen kuin kotimaisessa koripallossa, mutta yllättäävänkin vähän sillä edelliset palkattomat seurat ovat osuneet joko aivan euroajan alkuun tai markka-ajan loppupuolelle näin kaiken jälkeen.

Käsipallossa ihan häntäpäässä kuten osin hieman keskikastin alapuolellakin alkaa budjettiräikeydet. Maksuvaikeudet ovat olleet arkea jopa lentopalloon verrattuna puhumattakaan kotimaisesta koripallosta, mutta yllättävänkin vähän sillä edelliset palkattomat seurat ovat osuneet joko aivan euroajan alkuun tai markka-ajan loppupuolelle näin kaiken jälkeen.

Joista todennäköisimmin vuodelle 2002 enemmin kuin vertailuun päässeelle vuodelle 2003.

Joskin ei vuosi 2001 myöskään poissa ole noista edellistä täyspalkattomista käsipallovuosista puhuttaessa.

Vuonna 2003 näin vertailun vuoksi millään seuralla tosiaan ei SM-Käsiksessä ollut 200 000 euroa yleisbudjetti tai 100 000 euroa pelaajabudjetti kun kolmanneksi varakkain seura eli HC Dennis piti yllä vain 100 000 euron yleisbudjettia ja 50 000 euron pelaajabudjettia kauteen.

Naisten Käsipallon SM-Sarjan varakkain olisi ollut miehissä vuonna 2003 jo kolmanneksi varakkain sarjaseura mikä puhui paljon silloisen käsipallon tilanteesta.

Käsipallon pienseuroista puhuttaessa euroajalla muun muassa vuosien 2011 ja 2012 SIF:n 200 000 euron yleisbudjetti ja 100 000 pelaajabudjetti tai vuoden 2014 Vantaan Atlaksen 180 000 euron yleisbudjetti ja 90 000 euron pelaajabudjetti tuntui olevan eräänlaisia pienseurojen, maksuvaikeuksien seurojen tai kulukorvausuhan alla vuosittain painivien seurojen oman aikansa eräänlaiset kattosummat.

Kauas on tultu muun muassa vuodesta 1998 sinänsä kun tuolloin nk. Normaali Lentopallon SM-Liigan yleisbudjetti oli vain vuoden 1994 Jalkapallon Ykkösen tai Jääkiekon 1. Divisioonan/1-divisioonan sen vuoden oletettavaa luokkaa eli miljoona markkaa ainakin tämän hetken tutkimustenkin pohjalta siis jalkapallon tai jääkiekon toiseksikorkeimman sarjatason suhteen.

Pelaajabudjetti esimerkiksi Jääkiekon 1. Divisioonassa/1-divisioonassa tuolloin oli nk. Normaalimman seuran osalta näillä näkymin sen 300 000 markkaa ja ehkä kenties on näin ollut myös Jalkapallon Ykkösessäkin vuonna 1994, mutta Lentopallon SM-Liigassa ei välttämättä ole ylletty tuohonkaan ellei kyseessä ole ollut ihan sarjan rikkain seura.

Sarjan rikkain Lentopallon SM-Liigassa vuonna 1998 kun oli tietääkseni juurikin KuPS-Volley silloisella 1,8 miljoonan markan yleisbudjetilla.

Ja paljon on muuttunut myös markka-ajan viimeisestä vuodestakin eli vuodesta 2001 joskin tuolloin tosin palkallisuudesta puhuttaessa oltiin ainakin edes lähempänä vanhemman ajan sananlaskua alimman hakkurin kymppitonnista ja korkeimman miljoonasta.

Mikä oli markka-ajan lentopallon ihan huippuhetkissä melkein tottakin tavallaan ja euroajalla puhuttaessa hakkurin kymppitonnit euroissa eivät ole satujuttuja ja kyllähän mahdolliset mestaruusbonukset ja esimerkiksi europelien neljän parhaan joukkoon pääsemisen bonukset korotettuina sellaisina mahdollisesti tuovat nykyajan lentopallon pelaajat lähemmäksi tuota miljoonaosuutta.

Joskin ensin pitäisi saada se pelaajabudjettikin sinänsä miljoonaan asti ja ihan sinne ei vielä sentään nousta.

Urapohjaisena toki mikäli satojatuhansia ihan sarjan parhaimmille pelaajille tulisi kauteen pitkälti VaLePa:n palkkalinjalla niin kenties sitten joskus.

Käsipallossa markka-ajalla puhuttaessa tosiaan seurat rämpivät aiemminkin kerrotusti paljon pidempään palkkakuopassaan ja vaikka yleisbudjetit olisivat olleet markkamääräisesti suuria niin palkkaa ei vain pelaamisesta maksettu samalla tapaa kuin miten toipuvassa lajissa yleisbudjetit kasvoivat.

Toki välillä oli isojakin seuroja kuten BK-46 ja EIF joiden käsipallopuolella oli ihan menettelevän iso yleisbudjetti joka oli verrattavissa Jalkapallon Kakkoseen tai vaikka Jalkapallon Neloseen määriltään tavoilla joista olen aiemmin kertonut ja joiden palkkapuoli mitä ilmeisimmin kaiketi oli samaa luokkaa noissa sarjoissa kuin käsipallossakin tuon ajan seurapomojen määrittelyjenkin mukaisesti.

GrIFK Kauniaisesta tai Grankullasta käsin oli välillä siitä mielenkiintoinen seura, että välillä se satsasi käsittämättömän kovasti markka-ajalla käsipalloon ja välillä sitten jalkapalloon.

Tosin liian suuria välttämättä sen yleisbudjetit eivät ole olleet markka-ajallakaan.

Tai kun ovat olleet niin itse pelaajabudjetit ovat olleet ainakin näillä näkymin toisesta näistä lajista puhuttaessa koko ajan pieniä.

Eli noin hieman vuodesta riippuen enintään sen 200 000 markkaa hieman vaihtelevasti joko alasarjatason jalkapalloon tai käsipalloon näillä näkymin ennen 1990-luvun murhenäytelmää ainakin taloudellisesti jalkapallon puolella.

Tuolloin ainakin ihan alkuun oli selvää kun uutta nk. Grania luotiin niin silloin ei seurassa ollut todennäköisesti edes järkeviä kulukorvauksiakaan.

Ja kun kulukorvaukset palautuivat niin siitä myöhemmin näillä näkymin harvoinakaan palkallisina vuosina ainakaan palkkataso ei ole lähimaillekaan hätyytellyt niitä vuosia jolloin nk. Grania rahoitti avokätisesti muun muassa Koff, SAS, Automaa ja Viking Line.

Tuon ajan valmentaja joko lentopallossa tai jalkapallossa huumorillisesti joskus sanoi, että penniäkään ei ole ollut liikaa, muttei myöskään liian vähän kun puhetta tuli nimenomaan palautuneestakin palkkatasosta.

Sama valmentaja nk. Granilla joko lentopallossa tai jalkapallossa tokaisi myös sen, että kaikki seuran pelaajat ovat enintään kilpa-ammattipalkkaisia amatöörejä verrattuna seuran omiin rahavuosiin ja kyseinen valmentaja toivoi myös kulukorvaustason paluutakin mahdollisimman pikaisesti mikäli kustannuksia muka kaikessa vähyydessään ei saataisi kuriin silloisissa oloissa nopeasti.

Käsipallon keskivertoluokan yleisbudjetti vertailtuna lentopalloon markka-ajan lopullakin oli yllättävänkin murheellista luokkaa edelleen kun käsipallo ei päässyt samalla tapaa ihan lajin varakkainta seuraa tai mahdollista toistakin seuraa huomioimatta samalla tapaa kiinni muiden lajien noususuhdanteeseen.

Vain 200 000 markkaa vuonna 1998 ja 220 000 markkaa vuonna 1999.

Eli viisinkertainen tai noin viisinkertainen ero suhteessa lentopalloon joka oli päässyt vaikkapa Jalkapallon Ykkösen tai Jääkiekon 1. Divisioonan/1-divisioonan vuoden 1994 keskimääräiselle budjettien tasolle vuonna 1998 jolloin lentopallossa keskiverto yleisbudjetti oli siis miljoona markkaa.

Kun palkkatasoa miettii niin lentopallossakin homma sen osalta ei ollut yleisbudjettien mahtavuudesta huolimatta kovinkaan paljoa parempi kuin käsipallossa varsinkin mikäli KuPS-Volleyn olisi unohtanut laskusta kun tuolloin ei siinäkään seurassa vaan hirveästi maksettu.

Eroa käsipallolla tosiaan oli lentopalloon ja myös järkyttävästi nk. Miljoonavuotensa aloittaneisiin Jalkapallon Kakkoseen, Kolmoseen ja Neloseen.

Näistä ihan Jalkapallon Nelosessakin oli yllättävänkin helppoa saada vuonna 1999 näillä näkymin kokoon yleisbudjetiksi se 220 000 markkaa kauden peleihin ja parhaimmillaan Jalkapallon Nelosessakin ollaan oltu erittäin lähellä nk. Miljoonaseurojen ovea mikäli ei ole ollut vielä jopa siinäkin sarjassa oikeastikin jo miljoonaseuroja.

Ja Jalkapallon Kolmonen ja varsinkin Jalkapallon Kakkonen olivat eroiltaan tähtitieteellisessä horisontissa etäisyydeltään palkkatasossa tai yleisbudjetein verrattuna varsinkin silloiseen käsipalloon jos ei kyllä käytännössä lentopalloon ja varmaankin kyllä myös koripalloon.

Tosin Jalkapallon Nelosessa oli kuitenkin jalkapallon vuosina 1999-2001 eli nk. Miljoonavuosina markka-ajasta puhuttaessa alasarjatason jalkapalloilussakin silti selvää varsinkin jo Jalkapallon Nelosessa ja puhumattakaan siitä enää yhtään alempana se seikka, että monet seurat saattoivat silti saada kauden peleihin yllättävänkin pienen yleisbudjetin osin tietenkin vain jo tasoluonteellisista syistäkin ja muun muassa ainakin joidenkin ihan isojenkin kaupunkien perinteiset kaupunkiosien joukkueet eivät vain nähneet edes nk. Miljoonavuosinakaan markka-ajalla välttämättä syytä muuttaa vakiintuneita toimintatapojaan jolloin sitten kulutkin olivat pienimpiä.

Tosin hyvin huikeita ainakin suurimmillaan jalkapallon nk. Miljoonavuodet olivat kotimaisessa jalkapalloilussa.

Myös juniorijalkapallossakin hätyyteltiin ainakin rikkaimpien seurojen osalta sen hetken alamaissa ollutta käsipalloa.

Markka-ajalla käsipallossa oli toki ajoittain suuria seuroja kuten aiemmin mainittu HC Dennis 700 000 markalla vuonna 2000 ja vuonna 2001 800 000 markalla ja markka-ajan ihan parhaimmat muut seurat olivat liikenteessä noin miljoonalla markalla siinä vaiheessa kun peliin astuivat eurot.

Markka-ajalla käsipallossa tehtiin myös yksi ennätys silloisessa Käsipallon 2. Divisioonassa/2-divisioonassa eli näillä näkymin nykyajan Käsipallon Kakkossarjassa tai 2-Sarjassa mitä ei ole kaiketi saatu kunnolla rikottua järkevästi edes euroajallakaan siinä missä sentään luokkaa ylempänä eli nykyisessä Käsipallon Ykkössarjassa tai 1-Sarjassa ollaan kyllä.

Markka-ajalla siis Käsipallon 2. Divisioonassa/2-divisioonassa tehtiin ihan sen lopulla eli vuonna 2001 sarjaennätys mitä ei tosiaan olla omalla sarjatasollaan lyöty ja joka tuonna vuonna tietääkseni ainakin löi sen ajana Käsipallon 1. Divisioonan/1-divisioonan vastaavan hyvinkin helposti.

Käsipallon 2. Divisioonassa/2-divisioonassa vuonna 2001 silloinen uusi seura Helsingin Giants tietenkin East City Giantsin tyhjäksi jättämällä sarjapaikalla oli sarjan suurin seura järkyttävälläkin tavalla muihin saman sarjatason seuroihin nähden.

Sillä oli vuonna 2001 200 000 markkaa yleisbudjetti!

Summa oli käsittämätön silloinkin ja ihan olisi vertailukelpoisissa euroissakin tänä päivänä kun tosiaan tuolla sarjatasolla ne ovat olleet olematonta luokkaa.

Tulevaisuuden näkymiäkin on käsipallolla kuten lentopallollakin ja ne ovat huolestuttavasti tavallaan varsin yhtenevät ja tavallaan eivät ole.

Kasvun rajojakin toki kotimaisessa lentopallossa pelätään tai on pelätty kun muun muassa Lentopallon Ykkössarjan tai 1-Sarjan yleisbudjetit ja pelaajabudjetit ovat sielläkin ihan kärjen osalta lähteneet ajat sitten huimaan nousuun ja nousevilla seuroilla on ollut vaikeuksia päästä Lentopallon Mestaruusliigaan joskus kiinni.

Huolimatta siitä, että olisi jopa niinkin paljon yleisbudjettina rahaa kuin 200 000 euroa kauteen.

Käsipallon osalta sen sarjatasoissa niin miehissä kuin naisissa kaikki taloudelliset resurssit tuntuvat olevan vielä muita vertailtuja sarjoja ajatellen eli koripalloa, lentopalloa ja jopa ihan jalkapalloakin nähden ladatut pääsarjatasolle.

Siten muun muassa Käsipallon Ykkössarjan tai 1-Sarjan yleisbudjetit ja pelaajabudjetit ovat äärimmäisen huokeaa luokkaa.

Välillä jopa ihan murto-osia verrattuna joissakin arvioissa jopa kestämättömäksi kohoavia lentopallon tai koripallon vastaavien sarjatasojen kustannustilanteita.

Ihan suurseuroilla on toki tietysti se noin 100 000-150 000 euroa yleisbudjetti ja siellä myös maksetaan pelaajille, mutta heti tämän jälkeen budjettitaso ja palkkataso putoavat kuin kivi mereen.

Toisin sanoen sinne kulukorvaustasolle ja sitä mitä todellisuus oli noin vuosina 2002-2003 käsipallossa niin miehissä kuin etenkin naisissa.

Normaalimpi yleisbudjetti Käsipallon Ykkössarjaan tai 1-Sarjaan on keskimäärin 10 000-45 000 euroa kauteen ja mikä tahansa yli 50 000 euron yleisbudjetti olisi jo kovaa luokkaa huolimatta siitä, että satunnaisesti on jo yli 100 000 eurollakin pelaavia seuroja mukana kauteen ja pelaajabudjettia ei joko ole tai se on tietysti erittäin pieni ja kulukorvausluokkaa enemmänkin.

Käsipallon osalta yllättävänkin pienen seuran on kuitenkin ollut aivan viime vuosiin asti melko helppoa nousta Käsipallon SM-Liigaan kun yleiskustannukset parhaimmillaan eivät ole liian suuria oikeastaan sinänsä edes sarjatasoa korkeammalla vaikkakin se tietysti vaatii sinnikkyyttä ja sitten on tietysti palkanmaksun kysymyskin.

Käsipallon Kakkossarjassa tai 2-Sarjassa vuorostaan ei varsinkaan palkoista eikä oikein kulukorvauksistakaan voida puhua ja se osin luokkaa korkeamman kanssa on erittäin menettelevän perinteistä amatööriurheilua tietyllä tapaa.

Euroajalla normaalimpi yleisbudjetti on ainakin tällä hetkellä 5000-30 000 euroa kauteen ja mikä tahansa yli 40 000 euron yleisbudjetti olisi jo kovaa luokkaa kauteen, mutta sellaista tosiaan ei ole nähty sarjassa kuuna kullan valkeana kun edelleen Helsingin Giantsin budjettiennätys sarjan edeltäjässä eli Käsipallon 2. Divisioonassa/2-divisioonassa vuonna 2001 silloisella 200 000 markalla on yhä näillä näkymin rikkomatta myös euroissa suhteutettuna.

Mikäli kuitenkin joku seura tuon Helsingin Giantsin markka-ajan ennätyksen on euroajalla onnistunut lyömään niin siitä olisi mukavaa tietysti kuulla lisää näin Käsipallon Kakkossarjasta tai 2-Sarjasta puhuttaessa.

[Piippu-Virtanen]

Aiemmin esittelin tosiaan Koripallon Naisten Korisliigan muka mahdollisesti enemmän Jalkapallon Ykköstä uhkaavana lajina nimenomaan lajin maksullisuuden tai palkallisuuden asemaan tulevana lajina mitä siihen tulee.

Itse asiassa Koripallon Naisten Korisliiga edeltäjineen on aikaa sitten kalvennut tai ollut lähinnä kulukorvauslaji verrattuna näillä näkymin tämän hetken ja jo pidempään Suomessa kaikkein eniten maksaneisiin naisurheilun lajeihin nähden tai ainakin sen palkallinen nousu on paljon tuoreempaa kuin niiden.

Aiemmin näin kävikin vertailtaessa Lentopallon Naisten Mestaruusliigaa kuten myös sen edeltäjää eli Lentopallon Naisten SM-Liigaakin tai lempinimeltään nk. Mimmilentistä/Mimmilenttistäkin.

Seuraava vertailtava kun olisi itse Käsipallon Naisten SM-Sarja joka oikeastaan epäviralliselta nimeltään on ollut jo muutaman vuoden ajan tai noin 2010-luvun alusta lähtien myöskin Käsipallon Naisten SM-Liigakin, mutta joka ei vain ole saanut aikaiseksi osin nimenmuutosta aikaan siksikin kun sillä ei ole miesten puolen tapaan omaa liigaorganisaatiota ja kun se on riippuvainen vielä nykyäänkin Käsipalloliiton oikuista ja kun ne olivat molemmat olleet tuntuvasti aiemminkin palkallisia lajeja Suomessa ja selvästi Naisten Korisliigaa tai sen edeltäjiä edellä.

Puhumattakaan sitten vertailusta Jalkapallon Naisten Liigaan tai nykyiseen Jalkapallon Kansalliseen Liigaan tai Naisten Jääkiekon SM-Liigaan tai Jääkiekon Naisten Liigaan.

Naisten käsipallokin toden totta on myös erittäin varakas laji suhteessa muuhun naisurheiluun ja naislentopallon kintereillä.

Mielenkiintoisesti jostakin syystä usein naiskoripalloilu on laskettu joissakin tilastoissa nk. Ammattipalkkaisten pelaajien osalta muka naislentopalloilun edelle vaikkakin naislentopalloilun ja naiskäsipalloilun osalta niiden lajien palkkapuolella ollaan naisten koripalloilua edellä.

Tai oikeammin naisten käsipalloilu ei ole enää paljonkaan naiskoripalloilun edellä kun sehän useimmiten on ollut viime vuosina eräänlainen välilaji sen ja naisten lentopalloilun välissä.

Naisten Lentopalloilussa tosin ollaan nk. Harvinaisen palkkatason ohelta puhuttaessa sen kaksi kertaa edellä kuin muissa naisurheilulajeissa.

Eli toisin sanoen siinä missä harvinaisempi palkka alkaa kärjelläkin olla 10 000 euron tasolla kovaa luokkaa muissa naislajeissa niin naislentopallossa se harvinaisempi taso alkaa tulla vastaan tai tuli ainakin vielä joitakin vuosia sitten muun naisurheilun ollessa tuntuvasti alipalkattua tai kulukorvaustasoa palkkaukseltaan niin vasta 20 000 euron tasolla.

Naiskäsipallossa raja menee 10 000-15 000 euron väliltä nk. Harvinaisen palkkatason ohelta puhuttaessa eli se olisi noin puolitoista kertaa suurempi kuin muissa lajeissa ainakin suurimmillaan.

Naislentopallossa nk. Rahaseuroja on ollut 2000-luvun alusta tai ihan 1990-luvun lopulta tapahtuneen maksullisuuden tai palkallisuuden alun jälkeen lajissa sinänsä ensin Hämeenlinnan Tarmo, myöhemmin Vanaja RC ja tämän päätteeksi tietenkin Naisten Hämeenlinnan Pallokerho tai HPK Naisten Lentopallo.

Nämä kaikki kolme olivat erittäin pitkiä edelläkävijöitä, mutta toisin kuin aikaisemmin varsinkin koripallopuolella ollut Lappeenrannan Catz palkallisuudessaan ei kuitenkaan mikään Hämeenlinnan alueen lentopalloseura ole ollut palkallinen ainoa tai viimeinen mohikaani vaan myös monet muutkin seurat ovat olleet mukana palkallisuudessa joskin palkat ovat pysyneet kautta linjan erittäin pieninä ja tasaisina.

Puhumattakaan siitä, että ajoittain aivan häntäpään seuroilla on ollut puhetta palkattomuudesta tai kulukorvauksilla pelaamisesta.

Mikä toki sekin on suorastaan ruhtinattarellista verrattuna muuhun naisurheiluun, että pienimmilläkin seuroilla kuitenkin on joku tulotaso sinänsä pelaajilleen turvattu siinä missä naiskoripallossa, naisjalkapallossa tai naisjääkiekossa sitä ei ole ollut oikein edes viime vuosiinkaan asti kun näissähän palkattomat seurat tai aina edes jonkun seuran palkattomana pysyminen tai jopa kulukorvauksettomana pysyminen on ollut arkipäivää.

Lisäksi ei esimerkiksi HPK naisten puolella lentopallossa edes ole aivan joka vuosi ollut edes parhaiten maksavin seura toisin kuin Lappeenrannan Catz melkein aina naiskoripallossa vaan muitakin on ollut sen paikalla eli vaihtelua on tai on ollut myös enemmän.

Naislentopallo todennäköisesti on 2000-luvun ja 2010-luvun aikana ottanut Suomessa aiemmin parhaiten palkatun naisurheilulajin eli Naisten Superpesiksen paikan melko kiitettävästikin haltuunsa nyt lisätutkimusten jälkeen koska Naisten Superpesis tosiaan on taantunut valtavasti vaikkapa vuoden 1997 parhaiten palkatuimman naisurheilusarjan asemasta ja sen päivistä.

Nykyisinhän Naisten Superpesiksen etumatka ei ole enää kovin pitkä Jalkapallon Naisten Liigasta muuttuneeseen Jalkapallon Kansalliseen Liigaan tai Naisten Jääkiekon SM-Liigaan tai Naisten Liigaan.

Lähinnä hieman enemmän on niitä sen 10 000 euroa kaudessa ansaitsevia pelaajattaria, mutta juuri muuta eroa ei tunnu olevan.

Naisten Käsipallo joiltakin osin on palkkatasoltaan tosiaan eräänlaisen välilajin asemassa.

Sillä ei juurikaan kunnollisia suurseuroja mahtavasti maksavana ollut aivan lähivuosia huomioimatta aikoihin.

Tulotaso on tosin turvattu siinäkin tavallaan moneen muuhun naisurheilun lajiin nähden.

Toisaalta taas Naisten Käsipallon palkkatasoa vertailtaessa korostuu vain vielä korostuneempi riippuvuus miesten vastaavaan nähden lajin suurseurasta tai suurseuroista eli 2010-luvun vertailuissa ja viime vuosilta kaikkiaan hieman korostuneesti muutenkin naiskäsipallon nk. Rahaseurojen eli HIFK:n Naisten Käsipallon ja Dickenin Naisten Käsipallon kesken.

Lisäksi joukkueita sarjassa on pyörinyt vähemmän kuin miehissä jolloin väistämättä laji jää osin kilpailijoihin nähden ainakin yleisbudjeteissa pienemmiksi niihin nähden.

Käsipallon Naisten SM-Sarjan vertailua on lähivuosien ajalta seuraaviin viesteihin tulossa suhteessa jälleen Jalkapallon Ykköseen nähden.

[Piippu-Virtanen]

Jalkapallon Ykkösen ja Naisten Käsipallon SM-Sarjan vertailua yleisbudjettien ja pelaajabudjettien tasolla tulee vuosilta 2012-2019 tähän viestiin.

Aiemmin on vertailtu Naisten Lentopallon Mestaruusliigaa ja Naisten Koripallon SM-Sarjaa ja Naisten Korisliigaa jolloin tämä näillä näkymin on hetkeen nyt viimeinen viesti Jalkapallon Ykkösen vertailussa muihin lajeihin.

Kun monta muutakin budjetillista asiaa pitäisi yrittää vielä etsiä muun muassa Jalkapallon Kakkosen, Kolmosen ja Nelosen budjettipuolista aiemmin kerrottuun suureen vertailuun noin vuosilta 2003-2019 jonka aikana tietysti on yritetty etsiä myös Jalkapallon Nelosta alempienkin sarjojen seurojen budjetteja siinä valossa kun epävarmuus ja seurojen ilmoitusten löytymiset varmennetusti sijaa antavat ennen kuin nekin voisi julkaista.

Tässä viestissä keskityn nyt ainakin lähiajoilta puhuttaessa vielä kerran tähän eri lajien keskinäiseen vertailuun kotimaisessa urheilussa tällä kertaa tietenkin Jalkapallon Ykkösen ja Naisten Käsipallon SM-Sarjan suhteen.

Jonkin verran tulee myös listan ulkopuolistakin kerrontaa tuolloisen Naisten Lentopallon SM-Liigan tai nk. Naisten SM-Käsiksen tai myös nk. Mimmikäsiksen ajoiltakin 2000-luvun ajalta joiltakin vuosilta kun aineistoa niiltä vuosilta löytyi valitettavasti erittäin paljon vähemmän kuin mitä löytyi Naisten Lentopallon Mestaruusliigan tai Naisten Lentopallon SM-Liigan eli silloisen Naisten SM-Lentiksen/SM-Lenttiksen tai myös nk. Mimmilentiksen/Mimmilenttiksen ajoilta tai myös sen edeltäjien osalta sarjoista puhuttaessa ja myös selvästi vähemmän kuin mitä löytyi Koripallon Naisten Korisliigasta tai sen edeltäjien osalta sarjoista puhuttaessa.

Ennen varsinaista vertailua kerrottakoon sen verran näin vertailun ulkopuolelta, että vuonna 2003 millään seuralla ei Naisten Käsipallon SM-Sarjassa ollut isompaa yleisbudjettia kuin 100 000 euroa ja yksikään pelaajabudjetti ei ollut 50 000 euroa suurempi.

Suurin seura oli Helsingin IF Sparta tai useimmiten vain tunnettuna nimellä Helsingin Sparta tai jopa pelkkä Sparta jolla oli nuo luvut naisissa ja joilla se olisi ollut etenkin molemmilla budjettiluvuilla saman tien myös Miesten Käsipallon SM-Sarjassa samana vuonna kolmanneksi suurimman seuran asemassa kun samat luvut olivat tuolloin miesten puolella vuonna 2003 HC Denniksellä.

Yleisbudjetit kokonaisuudessaan olivat 500 000 euroa ja pelaajabudjetit kokonaisuudessaan olivat 250 000 euroa.

Tuona vuotena eli esimerkin pohjalta 2003 Naisten Käsipallon SM-Sarjaa pelattiin 6 joukkueen sarjana.

Vuoden 2003 mainittiin olleen näillä näkymin enintään toinen vuosi Naisten Käsipallon SM-Sarjassa aikoihin milloin jokainen joukkue oli maksava seura sarjassa eli ilman muita edellinen maksava vuosi oli ollut euroajan aivan alku eli vuosi 2002 tai viimeinen markka-ajan vuosi 2001 kun tätä ennen Naisten Käsipallon SM-Sarjassa oli ollut nk. Lamasta lähtien ollut kauan täyspalkattomia seuroja aina kautta kohti yleensä vähintään yksi ellei useampikin kuten miehissäkin samassa sarjassa.

Vuoden 2003 jälkeenkin kasvu Naisten Käsipallon SM-Sarjassa oli tuskallisen hidasta ja miesten puolella ollaan eroissa tähtitieteellisessä luokassa vertailussa jo ajalta ennen Riihimäen Cocksin miljoonavuosiakin ja toisin kuin vuoteen 2003 asti voitiin puhua silloin tällöin naisten voittavan käsipallon budjettivertailussa miehet niin tämän jälkeen hyvin äkkiä ei näin voinut enää puhua siitä.

Jalkapallon Ykkösen kohdalla teen tietenkin poikkeuksen taas kerran laittamalla vuoden 2014 kohdalla vain pelaajabudjetit kun yleisbudjetteja en ole vielä laittanut.

Joka tapauksessa tässä itse vertailut:

Jalkapallon Ykkönen ja Naisten Käsipallon SM-Sarja yleisbudjetillisesti ja pelaajabudjetillisesti 2012-2019

Ykkönen 2012

Ykkösen yleisbudjetit yhteensä vuonna 2012: 4,28 miljoonaa euroa

Ykkösen pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2012: 1,757 miljoonaa euroa

Ykkösen keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2012: 428 000 euroa

Ykkösen keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2012: 175 700 euroa

Ykkösen suoran kenttäpelaajiston keskimääräinen palkkataso vuonna 2012 vuotta kohti: 15 972,7273 euroa vuoteen.

Naisten Käsipallon SM-Sarja 2012

Naisten Käsipallon SM-Sarjan yleisbudjetit yhteensä vuonna 2012: 1,53 miljoonaa euroa (Suurin yleisbudjetti oli HIFK:n Naisten Käsipallolla 190 000 eurolla ja pienin oli KyIF:llä 150 000 eurolla.)

Naisten Käsipallon SM-Sarjan pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2012: 765 000 euroa (Tämän kyseisen vuoden seuroista eniten maksoi tietenkin HIFK Naisten Käsipallo naisten puolella kun sillä oli pelaajabudjetti oli 95 000 euroa ja vähiten maksoi KyIF 75 000 eurolla.)

Naisten Käsipallon SM-Sarjan keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2012: 170 000 euroa

Naisten Käsipallon SM-Sarjan keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2012: 85 000 euroa

Naisten Käsipallon SM-Sarjassa vuonna 2012 pelasi 9 joukkuetta.

Ykkönen 2013

Ykkösen yleisbudjetit yhteensä vuonna 2013: 4,68772 miljoonaa euroa

Ykkösen pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2013: 1,92172 miljoonaa euroa

Ykkösen keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2013: 468 772 euroa

Ykkösen keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2013: 192 172 euroa

Ykkösen suoran kenttäpelaajiston keskimääräinen palkkataso vuonna 2013 vuotta kohti: 17 470,1818 euroa vuoteen.

Naisten Käsipallon SM-Sarja 2013

Naisten Käsipallon SM-Sarjan yleisbudjetit yhteensä vuonna 2013: 1,46 miljoonaa euroa (HIFK:n Naisten Käsipallolla oli korkein yleisbudjetti sarjassa eli 200 000 euroa. Pienin yleisbudjetti sarjassa oli KyIF:llä 165 000 eurolla.)

Naisten Käsipallon SM-Sarjan pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2013: 730 000 euroa (HIFK:n Naisten Käsipallolla oli korkein pelaajabudjetti eli 100 000 euroa. Pienin pelaajabudjetti sarjassa oli KyIF:llä minkä pelaajabudjetti oli 82 500 euroa.)

Naisten Käsipallon SM-Sarjan keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2013: 182 500 euroa

Naisten Käsipallon SM-Sarjan keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2013: 91 250 euroa

Naisten Käsipallon SM-Sarjassa vuonna 2013 pelasi 8 joukkuetta.

Ykkönen 2014 (Vain Pelaajabudjetit.)

Ykkösen pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2014: 1,67 miljoonaa euroa

Ykkösen pelaajabudjetit keskimäärin vuonna 2014: 167 000 euroa

Ykkösen suoran kenttäpelaajiston ansiotaso vuotta kohti vuonna 2014: 15 181,8182 euroa

Naisten Käsipallon SM-Sarja 2014

Naisten Käsipallon SM-Sarjan yleisbudjetit yhteensä vuonna 2014: 1,365 miljoonaa euroa (Suurin yleisbudjetti oli jälleen HIFK:n Naisten Käsipallolla 210 000 eurolla. Pienin yleisbudjetti sarjassa oli Helsingin IF Spartalla 180 000 eurolla.)

Naisten Käsipallon SM-Sarjan pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2014: 682 500 euroa (Suurin pelaajabudjetti oli jälleen HIFK:n Naisten Käsipallolla 105 000 eurolla. Helsingin IF Sparta maksoi vähiten sarjassa pelaajilleen kun sen pelaajabudjetti oli 90 000 euroa sarjan pienimpänä sellaisena.)

Naisten Käsipallon SM-Sarjan keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2014: 195 000 euroa

Naisten Käsipallon SM-Sarjan keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2014: 97 500 euroa

Naisten Käsipallon SM-Sarjassa vuonna 2014 pelasi 7 joukkuetta.

Ykkönen 2015

Ykkösen yleisbudjetit yhteensä vuonna 2015: 4,89 miljoonaa euroa

Ykkösen pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2015: 1,714 miljoonaa euroa

Ykkösen keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2015: 489 000 euroa

Ykkösen keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2015: 171 400 euroa

Ykkösen suoran kenttäpelaajiston keskimääräinen palkkataso vuonna 2015 vuotta kohti: 15 581,8182 euroa vuoteen.

Naisten Käsipallon SM-Sarja 2015

Naisten Käsipallon SM-Sarjan yleisbudjetit yhteensä vuonna 2015: 1,62 miljoonaa euroa (Suurin yleisbudjetti sarjassa oli tällä kertaa Helsingin Dickenillä jolla oli 220 000 euroa yleisbudjetti. Pienin yleisbudjetti sarjassa oli Vantaan Atlaksella 185 000 eurolla.)

Naisten Käsipallon SM-Sarjan pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2015: 810 000 euroa (Suurin pelaajabudjetti oli tällä kertaa muuttuneesti Helsingin Dickenillä jolla oli sarjassa 110 000 euroa pelaajabudjetti. Pienin pelaajabudjetti oli Vantaan Atlaksella 92 500 eurolla.)

Naisten Käsipallon SM-Sarjan keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2015: 202 500 euroa

Naisten Käsipallon SM-Sarjan keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2015: 101 250 euroa

Naisten Käsipallon SM-Sarjassa vuonna 2015 pelasi 8 joukkuetta.

Ykkönen 2016

Ykkösen yleisbudjetit yhteensä vuonna 2016: 5,5 miljoonaa euroa

Ykkösen pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2016: 2,2334 miljoonaa euroa

Ykkösen keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2016: 550 000 euroa

Ykkösen keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2016: 248 155,56 euroa

Ykkösen suoran kenttäpelaajiston keskimääräinen palkkataso vuonna 2016 vuotta kohti: 22 559,5964 euroa vuoteen.

Naisten Käsipallon SM-Sarja 2016

Naisten Käsipallon SM-Sarjan yleisbudjetit yhteensä vuonna 2016: 1,7 miljoonaa euroa (Sarjan suurin yleisbudjetti oli Helsingin Dickenillä 230 000 eurolla ja pienin oli Vantaan Atlaksella 195 000 eurolla.)

Naisten Käsipallon SM-Sarjan pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2016: 850 000 euroa (Eniten maksoi Helsingin Dicken 115 000 eurolla ja Vantaan Atlas maksoi vähiten 97 500 eurolla.)

Naisten Käsipallon SM-Sarjan keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2016: 212 500 euroa

Naisten Käsipallon SM-Sarjan keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2016: 106 250 euroa

Naisten Käsipallon SM-Sarjassa vuonna 2016 pelasi 8 joukkuetta.

Ykkönen 2017

Ykkösen yleisbudjetit yhteensä vuonna 2017: 5,082 miljoonaa euroa

Ykkösen pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2017: 2,3262 miljoonaa euroa

Ykkösen keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2017: 508 200 euroa

Ykkösen keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2017: 232 620 euroa

Ykkösen suoran kenttäpelaajiston keskimääräinen palkkataso vuonna 2017 vuotta kohti: 21 147,2727 euroa vuoteen.

Naisten Käsipallon SM-Sarja 2017

Naisten Käsipallon SM-Sarjan yleisbudjetit yhteensä vuonna 2017: 2,16 miljoonaa euroa (Suurin yleisbudjetti oli tiettävästi hieman epäselvän ja kiistanalaisen tilanteen johdosta joko Helsingin Dickenillä tai HIFK:n Naisten Käsipallolla 300 000 eurolla ja pienin yleisbudjetti oli Vantaan Atlaksella 165 000 eurolla. Tänä kyseisenä vuotena yleisbudjetit lähtivät nousuun vähän isomminkin ja samalla alettiin puhua siitä, että nyt lähennyttiin jonkin tuntemattoman ajan Naisten Käsipallon SM-Sarjan yleisbudjetin ennätystä joko oli euroina tai markka-ajalle suhteellisina euroina mitä tahansa 330 000-340 000 euron väliltä. Kun olihan tietenkin parhaimmillaan Naisten Käsipallon SM-Sarjalla markka-aikana ennen 1990-luvun lama-ajan tilannetta ihan todella suuren luokan yleisbudjetteja sielläkin ja nekin olivat markoissa miljoonaluokkaa, mutta silti näillä näkymin varsin pieniä markkamiljoonissakin laskettuna.)

Naisten Käsipallon SM-Sarjan pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2017: 1,6 miljoonaa euroa (Eniten maksoi kiistanalaisen tai hieman epäselvän tilanteen takia joko Helsingin Dicken tai HIFK:n Naisten Käsipallo 200 000 eurolla ja vähiten maksoi Vantaan Atlas 82 500 eurolla. Tänä kyseisenä vuotena varsinkin pelaajabudjetit lähtivät voimakkaaseen nousuun aiempiin vuosiin nähden lähennellen sarjaennätystä kokonaisena summana näillä näkymin joko euroajalta tai markka-ajalta olevan tuntemattoman ennätyksen tapaan.)

Naisten Käsipallon SM-Sarjan keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2017: 270 000 euroa

Naisten Käsipallon SM-Sarjan keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2017: 200 000 euroa

Naisten Käsipallon SM-Sarjassa vuonna 2017 pelasi 8 joukkuetta.

Ykkösen yleisbudjetit yhteensä vuonna 2018: 4,79 miljoonaa euroa-5,16 miljoonaa euroa

Ykkösen pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2018: 2,2464 miljoonaa euroa-2,4699 miljoonaa euroa

Ykkösen keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2018: 479 000 euroa-516 000 euroa

Ykkösen keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2018: 224 640 euroa-246 990 euroa

Ykkösen suoran kenttäpelaajiston keskimääräinen palkkataso vuonna 2018 vuotta kohti: 20 421,8182 euroa-22 453,6364 euroa vuoteen.

Naisten Käsipallon SM-Sarja 2018

Naisten Käsipallon SM-Sarjan yleisbudjetit yhteensä vuonna 2018: 1,6 miljoonaa euroa (Suurin yleisbudjetti oli tiettävästi hieman epäselvän ja kiistanalaisen tilanteen johdosta joko Helsingin Dickenillä tai HIFK:n Naisten Käsipallolla 400 000 eurolla ja pienin yleisbudjetti oli Vantaan Atlaksella 120 000 eurolla. Sarjan toiseksi pienin yleisbudjetti oli ÅIFK:n Naisten Käsipallolla 130 000 eurolla ja tämän jälkeen suurin SIF:llä sarjan kolmanneksi pienimpänä 185 000 eurolla. Tänä kyseisenä vuotena yleisbudjetit lähtivät nousuun vähän isomminkin ja samalla saatiin uusi ennätys kun koskaan näillä näkymin euroajalla tai edes markka-ajalla mitenkään tai suhteellisesti euroiksi muunnettuna yhtä näillä näkymin millään seuralla ei koskaan ollut kauden aikana käytössä yleisbudjettina 400 000 euroa. Tätä aiemmin jokin tuntemattoman ajan Naisten Käsipallon SM-Sarjan yleisbudjetin ennätys joko oli euroina tai markka-ajalle suhteellisina euroina mitä tahansa 330 000-340 000 euron väliltä. Kun olihan tietenkin parhaimmillaan Naisten Käsipallon SM-Sarjalla markka-aikana ennen 1990-luvun lama-ajan tilannetta ihan todella suuren luokan yleisbudjetteja sielläkin ja nekin olivat markoissa miljoonaluokkaa, mutta silti näillä näkymin varsin pieniä markkamiljoonissakin laskettuna. Harmittavasti sarjan yleisbudjetit alkoivat pudota kuten myös pelaajabudjetitkin mikä oli harmittavaa ennätyksiä tehtäessä.)

Naisten Käsipallon SM-Sarjan pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2018: 800 000 euroa (Eniten maksoi kiistanalaisen tai hieman epäselvän tilanteen takia joko Helsingin Dicken tai HIFK:n Naisten Käsipallo 300 000 eurolla ja vähiten maksoi Vantaan Atlas 60 000 eurolla. Toiseksi vähiten maksoi tietenkin ÅIFK Naisten Käsipallo 65 000 eurolla ja kolmanneksi vähiten SIF 92 500 eurolla. Tänä kyseisenä vuotena varsinkin pelaajabudjetit lähtivät harmittavasti laskuun aiempiin vuosiin nähden huolimatta siitä, että sarjaennätys kokonaisena summana näillä näkymin joko euroajalta tai markka-ajalta olevan tuntemattoman ennätyksen osalta rikottiin sillä euroajalla tai markka-ajan suhteellisissa euroissa ei näillä näkymin mikään seura ollut maksanut 300 000 euroa tai siihen vertailtavaa osuutta markoissa pelaajilleen.)

Naisten Käsipallon SM-Sarjan keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2018: 200 000 euroa

Naisten Käsipallon SM-Sarjan keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2018: 100 000 euroa

Naisten Käsipallon SM-Sarjassa vuonna 2018 pelasi 8 joukkuetta.

Ykkösen yleisbudjetit yhteensä vuonna 2019: 4,39 miljoonaa euroa-5,03 miljoonaa euroa

Ykkösen pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2019: 1,92 miljoonaa euroa-2,089 miljoonaa euroa

Ykkösen keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2019: 439 000 euroa-503 000 euroa

Ykkösen keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2019: 192 000 euroa-208 900 euroa

Ykkösen suoran kenttäpelaajiston keskimääräinen palkkataso vuonna 2019 vuotta kohti: 17 454,5455 euroa-18 990,9091 euroa vuoteen.

Naisten Käsipallon SM-Sarja 2019

Naisten Käsipallon SM-Sarjan yleisbudjetit yhteensä vuonna 2019: 2,4 miljoonaa euroa (Suurin yleisbudjetti oli tiettävästi hieman epäselvän ja kiistanalaisen tilanteen johdosta joko Helsingin Dickenillä tai HIFK:n Naisten Käsipallolla 500 000 eurolla ja pienin yleisbudjetti oli Vantaan Atlaksella 200 000 eurolla. Sarjaennätys on näillä näkymin rikottu lopullisen kunnolla lentopallon tapaan koska ei välttämättä edes markka-ajallakaan vanhempina aikoina ollut naisissa tilanne koskaan näin hyvä yleisbudjettien tasolla molemmissa lajeissa.)

Naisten Käsipallon SM-Sarjan pelaajabudjetit yhteensä vuonna 2019: 1,2 miljoonaa euroa (Eniten maksoi kiistanalaisen tai hieman epäselvän tilanteen takia joko Helsingin Dicken tai HIFK:n Naisten Käsipallo 400 000 eurolla ja vähiten maksoi Vantaan Atlas 100 000 eurolla. Pelaajabudjetitkin ovat lähellä ennätystasoaan joskin sellaisenaan eivät aivan kokonaismäärissä yltäneet vuoden 2017 tasoon joskin Helsingin Dicken tai HIFK:n Naisten Käsipallo maksoi ennätyslukemia kertovan summan kun näillä näkymin edes markka-aikana ei mikään seura välttämättä maksanut näin korkeita summia sinänsä tuolloin. Ja riittävän vanhoina aikoina markka-ajalla naisurheilu käsipallossakaan ei vain ollut sellaisenaan välttämättä kovinkaan maksava laji kuten ei muukaan naisurheilu.)

Naisten Käsipallon SM-Sarjan keskimääräinen yleisbudjetti vuonna 2019: 400 000 euroa

Naisten Käsipallon SM-Sarjan keskimääräinen pelaajabudjetti vuonna 2019: 200 000 euroa

Naisten Käsipallon SM-Sarjassa vuonna 2019 pelasi 6 joukkuetta.

Eli kasvustaan ja yllättävänkin monesti jopa naisurheilun kärkipaikan asemastaan suhteellisesti ja joskus kunnollakin tai erittäin lähellä sitä olemistaan huolimatta Naisten Käsipallon SM-Sarja on kyllä kaikkiaan vain hävinnyt naisten lentopallon tapaan joitakin sen sensaatiomaisia poikkeuksia huomioimatta vielä Jalkapallon Ykköselle Miehissä varsinkin maksamisen suhteen joskin on sitä siinä lähempänä naisten lentopallon kuin yleisbudjettien suhteen kun on mennyt satunnaisesti ohikin, mutta Jalkapallon Naisten Ykköseen tai Naisten Liigaan verrattuna tilanne on molemmissa sarjoissa naisten käsipallon pientä nuupahdusta huomioimatta keskimäärin tähtitieteellisen toinen eikä Naisten Korisliigallakaan kyllä juuri ole asiaa kärkipaikan suhteen näin tutkimustenkaan jälkeen.

Aiempiin tutkimuksiin nähden taitaa niihin viitaten olla niissä joko sotkettu Naisten Korisliigan ja Naisten Lentopallon Mestaruusliigan ja palkalliset puolet tai yleisbudjetilliset puolet keskenään.

Naisten Käsipallon SM-Sarja näin tutkimusten jälkeen voittaa kyllä Naisten Korisliigan ja vaihtelevasti jopa myös Naisten Lentopallon Mestaruusliigan.

Huolimatta siitä, että Naisten Käsipallon SM-Sarja oli urheilullisesti katsoen aivan pohjamudissa välillä jopa miesten vastaavaan nähden euroajan alussa ja budjettipuolten erittäin hitaasta kasvusta johtuen kului kauan ennen kuin sarjasta voitiin puhua edes jotenkin kilpailukykyisen palkan maksavana lajina naisurheilussakaan!

Toiseksi korkeimmankin sarjatason naisten lentopallo tai käsipallo ovat nousussa budjetillisesti ajateltuna.

Lentopallon Naisten Ykkössarjassa tai myös Naisten Lentopallon 1-Sarjassa suurimman yleisbudjetin seura on liikkeellä 120 000-150 000 eurolla ja loput ovat normaalimmin 40 000-100 000 euron yleisbudjetilla liikenteessä ja paljon vähemmälläkin. Tuo 120 000-150 000 euron seura on myös ainoa seura joka saattaisi olla tulossa Lentopallon Naisten Mestaruusliigaan koska kynnys kuten miehilläkin on naisurheilussa suuri nousta.

Joskin naisista puhuttaessa ei välttämättä aivan niin mahdoton toisin kuin miehillä joilla ei välttämättä 200 000 euroakaan riitä kunnolla sarjanousuun suhteessa tai ei ainakaan kilpailukykyiseen lentopalloon.

Ja tuo mahdollisesti nouseva naisten lentopallon toiseksi korkeimman sarjatason seura on harkinnut jopa niinkin korkeaa summaa yleisbudjetiksi kuin 200 000 euroa tai vielä ihan vähän siitäkin enemmän jolloin se olisi aivan miesten nousijoiden kuten Lempo Volleyn tasolla.

Toiseksi korkeimmallakin sarjatasolla lentopallossa naisissa varsinkin kärkiseuroissa maksetaan palkkaa joskin palkat ovat pieniä ja tippuvat nopeasti lähelle kulukorvaustasoa kärkiseurojen tai keskikastin ulkopuolella.

Käsipallon Naisten Ykkössarjassa tai myös Naisten Käsipallon 1-Sarjassa vertailuksi ollaan paljon kauempana kuin Naisten Lentopallon Ykkössarjassa tai myös Naisten Käsipallon 1-Sarjassa.

Miesten sarjojen tapaan naisilla kun kaikki taloudelliset resurssit ovat ladattu pääsarjatasolle niin tilanne heti luokkaa alempana on toinen.

Naisten Käsipallon Ykkössarjan tai 1-Sarjan yleisbudjetit ja pelaajabudjetit ovat äärimmäisen huokeaa luokkaa.

Välillä jopa ihan murto-osia verrattuna joissakin arvioissa jopa kestämättömäksi kohoavia naisten lentopallon tai koripallon vastaavien sarjatasojen kustannustilanteita.

Ihan suurseuroilla on toki tietysti se noin 100 000 euroa yleisbudjetti ja siellä myös maksetaan pelaajille, mutta heti tämän jälkeen budjettitaso ja palkkataso putoavat kuin kivi mereen.

Toisin sanoen sinne kulukorvaustasolle ja sitä mitä todellisuus oli noin vuosina 2002-2003 käsipallossa niin naisissa kuin miehissä.

Normaalimpi yleisbudjetti Naisten Käsipallon Ykkössarjaan tai 1-Sarjaan on keskimäärin 10 000-40 000 euroa kauteen ja mikä tahansa yli 45 000 euron yleisbudjetti olisi jo kovaa luokkaa huolimatta siitä, että satunnaisesti on jo erittäin lähelle 100 000 eurollakin pelaavia seuroja mukana kauteen ja pelaajabudjettia ei joko ole tai se on tietysti erittäin pieni ja kulukorvausluokkaa enemmänkin.

Käsipallon osalta yllättävänkin pienen seuran on kuitenkin ollut aivan viime vuosiin asti melko helppoa nousta Käsipallon SM-Sarjaan naisissakin kun yleiskustannukset parhaimmillaan eivät ole liian suuria oikeastaan sinänsä edes sarjatasoa korkeammalla vaikkakin se tietysti vaatii sinnikkyyttä ja sitten on tietysti palkanmaksun kysymyskin.

Naisten Käsipallon Kakkossarjassa tai 2-Sarjassa vuorostaan ei varsinkaan palkoista eikä oikein kulukorvauksistakaan voida puhua ja se osin luokkaa korkeamman sarjatason kanssa on erittäin menettelevän perinteistä amatööriurheilua tietyllä tapaa.

Jopa enemmän kuin Miesten Käsipallon Kakkossarja tai 2-Sarja tai Miesten Käsipallon Ykkössarja tai 1-Sarja.

Euroajalla normaalimpi yleisbudjetti on ainakin tällä hetkellä Naisten Käsipallon Kakkossarjassa tai 2-Sarjassa 5000-30 000 euroa kauteen ja mikä tahansa yli 35 000 euron yleisbudjetti olisi jo kovaa luokkaa kauteen kun miesten vastaaviin nähden ollaan ihan vähän jäljessä yleisbudjettien korkean tason sellaisen arveluissa, mutta ei tosiaankaan paljoa mitään kun ajatellaan naisten ja miesten kilpailevan tuolla sarjatasolla budjetillisesti itse asiassa aivan samalla mittakaavalla käytännössä.

Onhan tietysti pieniä eroja siinä, että onko jollakin seuralla vaikka 10 000 euroa yleisbudjetti ja toisella vaikka enintään 15 000 euroa ja joku sarjanousija tai haastajaehdokas osin lähtökohtaisesti mahdollisesti korkeampien salivuokrien takia pelaa kauden aikana yrittäen nousuaan tai edes huippusijaa sarjassa 25 000 euron pintaan olevalla yleisbudjetilla.

Käsipallon kannalta ajatellen sitä piinaa kuitenkin kustannusten lisäksi myös yksinkertaisesti pelaajien ja harrastajien pula seuroissa oikeastaan niin naisissa kuin miehissäkin.

Sen takia muun muassa perinteisesti ihan hyväkin käsipalloseura eli BK-46 ei tällä kaudella pelannut lainkaan pääsarjatasolla niin miehissä kuin naisissakaan.

Naisten Käsipallon SM-Sarjassa tietysti oli vuoden 2017 aikaan puhetta silloin ja siihen asti olleesta hitaasta yleisbudjettien kehityksestäkin kun tosiaan tuolloin Naisten Käsipallon SM-Sarjan paras yleisbudjetti ja pelaajabudjetti olivat 300 000 euroa ja 200 000 euroa kun taas Miesten Käsipallon SM-Liigassa paras yleisbudjetti oli samana vuonna miljoona euroa ja pelaajabudjetti oli ainakin 800 000 euroa.

[Piippu-Virtanen]

Jalkapallon SM-Sarja/Mestaruussarja oli vuonna 1975 omalla tavallaan käännekohdassa.

Toisaalta sen sanottiin olevan melko pienipalkkainen sarja sinänsä kaikkiaan huolimatta varsinkin jo ihan huippuseurojen osalta lähitulevaisuudessakin jo miljoonaluokan yleisbudjeteista.

Tietyllä tapaa ehkä tuon vuoden kuohuttavin tapaus kotimaisessa urheilussa tavallaan oli Koripallon SM-Sarja tai silloin tällöin myöskin ajankuvan huomioiden tai ainakin usein siihen asti myös sellaiseksi nimitetty eli Koripallon Mestaruussarja.

Koripallon SM-Sarja/Mestaruussarja kuohutti tosiaan koska silloisten sarjapomojen mielestä ulkomaalaispelaajien eli etupäässä vuonna 1975 amerikkalaisten pelaajien palkat olivat nousseet kohtuuttomaan luokkaan.

Koripallon SM-Sarjan/Mestaruussarjan rikkain pelaaja vuonna 1975 oli näillä näkymin käytännössä takuulla ulkomaalaispelaaja ja hänen palkka oli silloisessa Suomessa jääkiekkoa ja erittäin rajallisesti tietyllä tapaa kotimaista jalkapalloa huomioimatta erittäin amatööripalkkaluokan tai puoliammattilaispalkkatason urheilussa erittäin suuri.

Se oli 150 000 markkaa.

Koripallon SM-Sarjan/Mestaruussarjan nk. Normaalipalkkaluokka hyvin pitkälti ulkomaalaispelaajien osalta oli 7000-80 000 markkaa väliltään olleessa luokassa ja mikä tahansa yli 87 000 markkaa tietenkin käytännössä kauteen ulkomaalaispelaajalle oli erittäin suuri juttu.

Kotimaisissakin pelaajissa oli tietenkin kovapalkkaisia pelaajia ajoittain ihme kyllä näin myös jo vuonna 1975 kotimaisessa koripallossakin, mutta näillä näkymin ei edes rikkain kotimainen koripalloilija tuolloin ole välttämättä yltänyt edes tuollekaan ulkomaalaisten nk. Normaalipalkkaluokan korkeimpaankaan päähän.

Ja rikkaimman pelaajan ansioista sarjassa jäätiin ainakin näillä näkymin selvästikin pienemmiksi jos muka oltiinkin ehkä tuon nk. Normaalipalkkaluokankin ihan yläpuolella erittäin epätodennäköisesti.

Tosin rikkaimman kotimaisenkin koripalloilijan sanottiin ansaitsevan ruhtinaallisesti enemmän kuin tuon vuoden normaalimman palkkatason kotimaisen pelaajan.

Huolimatta muun muassa Pantterien pomon Esko Karhusen tuhahteluista muka vain murto-osan luokasta ulkomaalaispelaajiin nähden tai kotimaisiin pelaajiin verrattuna myös vain muka murto-osan paremmasta palkasta.

Ainoa minkä Karhusen lukuisista moitteista lehdistölle vähän muutenkin pystyi allekirjoittamaan oli vain se seikka, että yksinkertaisesti sarjan lipputulot eivät enää kyenneet pysymään ulkomaalaispelaajien palkkojen tahdissa ja tuolloin erittäinkin nopeasti sarjaan olisi pitänyt saada edes joitakin sponsoreita koko sarjan romahduksen välttämiseksi tai ulkomaalaispelaajien kokonaan häätämisen välttämiseksi.

Yllättävänkin monen kotimaisen koripalloilijan osa oli tietenkin olla vuonna 1975 kulukorvausten piirissä.

Tuon vuoden Koripallon SM-Sarjassa/Mestaruussarjassa kulukorvaukseksi tietenkin laskettiin mikä tahansa sellainen palkka joka oli alle tuon monta kertaa todetun palkkaluokan eli alle 7000 markkaa vuoteen ja tietenkin jonkin verran oli myös ulkomaalaispelaajiakin vain kulukorvauksella pelaamassa sarjassa.

Sitten oli näillä näkymin vuodeksi 1975 perustetusta Koripallon 1. Divisioonasta/1-divisioonasta noussut tietenkin vuoden 1974 viimeisen Koripallon Suomen Sarjan/Suomensarjan voittaja Äänekosken Huima.

Äänekosken Huima saattoi hyvinkin olla Koripallon SM-Sarjan/Mestaruussarjan vuoden 1975 köyhin joukkue kun sillä oli vain 40 000 markkaa kauteen koko koripallojoukkueen yleisbudjetti.

Äänekosken Huimassa kenellekään ei maksettu palkkaa eikä edes kulukorvauksia pääsääntöisesti.

Tosin tuolloin juuri lopetetun Koripallon Suomen Sarjan/Suomensarjan pohjalta seuraan jäi vuodeksi 1975 Koripallon SM-Sarjaan/Mestaruussarjaan pelikaudeksi se ehto, että mikäli aina kuitenkin ottelujen lipputulot olisivat olleet tietyn rajan ylittäviä niin tuolloin pelaajilla oli oikeus saada kulukorvauksia.

Ja sekin oli yllättävänkin mahdollista.

Etenkin kun näillä näkymin Äänekoskella oli vuonna 1975 ja aiemminkin 1970-luvulla ollut uskomaton koripalloinnostus.

Jopa niin suuri, että sitä nimitettiin jopa koripallopääkaupungiksi tulevaisuudessa ja surettiin jalkapallon heikkoa kohtaloa.

Äänekosken Huimalla oli ollut parhaimmillaan jopa silloisessa Koripallon Piirisarjassakin jopa 300 katsojaa peliltä ja päättyneessä Koripallon Suomen Sarjassa/Suomensarjassa jopa 700 katsojaa peliltä!

Äänekosken Huimalla oli ollut vetoomus Äänekosken päättäjillekin Koripallon SM-Sarjaan/Mestaruussarjaan nousemisen juhlissa vuoden 1975 aikana ennen kauden alkua sekin, että sen otteluareenaa paikkakunnalla olisi suurennettu.

Valitettavasti Äänekosken päättäjät antoivat vain kaksi vaihtoehtoa:

Äänekosken Huima saisi ensimmäisessä vaihtoehdossa tuolloisen Suomen oloihin suurimman kotiareenan Helsingin ulkopuolelle vastineeksi siitä, että seuraavat 15 vuotta se olisi ollut kertaakaan kinuamatta salivuokrien avustuksia paikkakunnan oloista tarkoittaen sitten seuran osalta niiden maksamista ihan mihin tahansa summaan asti Äänekosken päättäjiltä lupaa pyytämättä.

Muussa tapauksessa Äänekosken Huiman toinen vaihtoehto oli luonnollisesti se, että kaupunki edelleen Koripallon Suomen Sarjan/Suomensarjan ajalta periytyvän tavan mukaan olisi avustanut seuraa maksamalla joka vuosi salivuokrat ja sen vastineeksi areenarahat saivat löytyä seuralta itseltään tai ihan mistä tahansa muualta kunhan ei itse Äänekosken päättäjiltä.

Lopulta Äänekosken Huima jäi tosiaan mieluummin pelaamaan erittäin ahtaisiin ja pieniin salitiloihinsa koripalloa ja vain toivomaan päättäjiensä mielenmuutosta edes joskus kuin, että olisi tosiaan ottanut huiman riskin mahdollisen huippuluokan areenan rakentamisessa ja velkaantunut vähän joka suuntaan sen jälkeen.

Mielenkiintoisena piirteenä sanottiin myös sitä, että Äänekosken Huimalla tosiaan ei hirveästi ollut katsojia sen jalkapallo-otteluissa.

Kun vuonna 1975 Äänekosken Huiman koripallopuolella oli vain 40 000 markkaa yleisbudjetti niin mikähän lienee ollut jalkapallopuolen yleisbudjetti?

Siihen ei harmittavasti tullut vastausta joskin varmasti kaiken rahavirran ja ainakin eräänlaisten avustusten mennessä koripallopuolelle ei ole voinut kyllä kovin suuri olla parhaimmassakaan tapauksessa.

Vuosi 1975 lienee ollut kotimaisessa koripallossa alkulaukaus ennen pitkää aina 1980-luvun lopulle ja ihan 1990-luvun alkuun asti kohonneissa yleisbudjeteissa ja ennen pitkää pelaajabudjeteissakin siinä missä ei oikein kyllä vielä vuonna 1975 sellaisista voinut puhua tai tietenkin sellaiset jo olikin näillä näkymin Äänekosken Huimaa huomioimatta ihan kaikilla muilla seuroilla ihme kyllä kaiken jälkeen kotimaisessa koripallossa, mutta rahavirrat niissä vain menivät melkein kaikissa tapauksissa ulkomaisille pelaajille.

[Piippu-Virtanen]

Jalkapallon Kakkosen tilanne sen osalta palkallisena lajina Suomessa on aina ollut verraten monenkirjavaa luokkaa.

Palkallisen lajin asemassa sen omana vanhan ajan, modernimman vanhan ajan ja nykypäivän aikana se on maksullisuudessa kilpaillut Jääkiekon Suomi-sarjan ja Jääpallon Bandyliigan kanssa ja hätyytellyt näillä näkymin Jääkiekon Mestiksen köyhimpiä seuroja.

Kaikkiaan uskaltaisin väittää kaiken jälkeen, että yllättävänkin moni Jalkapallon Kakkosen seura on ollut varsinkin Jääkiekon Mestiksen ja Jääkiekon Suomi-sarjan palkallisuuden kadon myötä niitä selvästi anteliaampi maksukyvyssä kuin mitä voisi luulla.

Vanhempana aikana taistelukumppanit olivat Jääkiekon 1. Divisioona/1-divisioona tai Jääkiekon 2. Divisioona/2-divisioona.

Tietenkin Jalkapallon Kakkosenkin palkallinen tilanne oli sarjan nk. Rahavuosina vuosien 1999-2002 ajan huomattavastikin erilainen ja paremmuudessaan jossain määrin tietenkin vääristävä koko sarjan historiallisempaa kuvaa katsoen.

Jalkapallon Kakkosella oli myös oma romahduksensa tietenkin nk. Rahavuosien loputtua vuodesta 2003 eteenpäin tietyin ehdoin varsin kauankin.

Toisaalta palkallisuus on enemmän tai vähemmän palannut lajiin kun aivan viime vuosien lisäksi eräänlaisia palkallisia merkkipaaluja kevään ja kesän mittaan toivon mukaan valmistuvilla Jalkapallon Kakkosen ja Jalkapallon Kolmosen budjetillisissa tutkimuksissa olivat vuodet 2010 ja 2015.

Tuolloin otettiin monessa suhteessa Jalkapallon Kakkosessa melkoisia askeleita kohti palkallisuuden palaamista lajiin sellaisenaan.

Puhumattakaan myös vuosien 2010-2015 väliseltäkin ajalta milloin kehitystä koko ajan tapahtui palkallisesti parempaan päin, mutta missä määrin niin ne ovat valitettavasti jääneet ainakin vielä toistaiseksi hämärän peittoon.

Missään tapauksessa edes kaikkein parhaimmillaan ei olla tavoittamassa vieläkään edes kuluneen vuoden tai viimeisen 1-2 vuoden ajalta näkökannasta riippuen nk. Rahavuosien aikaa lajissa, mutta edeltäjän eli Jalkapallon 2. Divisioonan/2-divisioonan omat suhteelliset rahavuodet vanhemmilta ajoilta eli 1970-luvulta, 1980-luvulta tai ihan 1990-luvun alusta ollaan kyllä lyömässä tällä haavaa.

Tosin ihan 1990-luvun alussa ei Jalkapallon 2. Divisioona/2-divisioona vain ollut samassa noususuhteessa kuin mitä Jalkapallon 1. Divisioona/1-divisioona nyt sitten Jalkapallon Futisliigasta oli siitä puhumattakaan.

Itse asiassa mahdollisesti Jalkapallon Kakkosen edeltäjäsarja saattoi olla tavallaan se laji missä silloinen palkkakato alkoi verraten ensin näkymään omalla tavallaan.

Tosin välillä vuosiin 1999-2002 nähden nk. Vanhoilla Rahavuosilla eli vuosilla 1989-1991 on ollut näkökantoja muisteloissa siinä, että se todellinen, hulppea rahakylpy palkoissa olisi koskenut vain ja ainoastaan Futisliigaa todella selvästi ja Jalkapallon nk. Divareilla ei koskaan sellaista ollutkaan tai se nousu verrattuna nk. Uusiin Rahavuosiin 1999-2002 nähden oli selvästi äärimmäisen rajoitettua niissä.

Jalkapallon Kakkosella tosiaan on myös eroa Jalkapallon Ykköseen joskin Jalkapallon Ykkösenkin henkinen kilpailija kovimmin on ollut palkallisuudessaan tosiaan Jääkiekon 1. Divisioona/1-divisioona tai Jääkiekon Mestis ja myös Jääkiekon Suomi-sarja.

Jalkapallon Kakkosen taloudellinen kohentuminen sellaisenaan palkallisesti tai ihan lajikohtaisesti voi taantua arvoon arvaamattomaan vielä toistaiseksi valitettavan koronavitsauksen muodossa.

Naisjalkapallon ja Jalkapallon Kakkosen osalta mielenkiintoista on ollut lehtitutkimuksissa tai etsinnöissä havaita sekin seikka, että siinä missä tosiaan naisten puolella puhutaan käytännössä sarjan kovapalkkaisimmista pelaajattarista ainakin sellaisenaan historiallisesti ja ihan yllättävänkin tuoreelta aikakaudelta niin Jalkapallon Kakkosessa naispuolen pelaajattarien huippusummat ovat olleet miehissä selvästi helpommin tienattavissa ja silloin kun eivät ole olleet esimerkiksi vaikeiden vuosien aikana 2000-luvulla nk. Rahavuosien jälkeen niin siltikin saajia on ollut enemmän ja ainakin mahdollisuudet saada kokoon edes jonkinlaiset hyvätkin tienestit pelikaudelta ovat olleet olemassa.

Ainakin heti kun vain Jalkapallon Kakkonen alkoi toipua sellaisenaan taloudellisesti ennalleen.

[Piippu-Virtanen]

Vuonna 1998 Jalkapallon Naisten SM-Sarjassa tai nk. Mimmiliigalla ei näillä näkymin siihenkään aikaan ollut kovin suurta luokkaa ansaintataso kauteen vähemmän odotetusti.

Mimmiliigan osalta puhuttaessa palkkataso oli tuttuun tapaan erittäin vaatimatonta jopa ihan ajankuvaankin nähden tavallaan.

Viime aikoina noin vuodesta 1998 alkaen on aika monelta vuodelta löytynyt jotain arviota niiden palkallisista tilanteista lähinnä tietenkin vain ihan sarjan kovapalkkaisimpien pelaajattarien osalta harmittavasti kuitenkaan ihan tarkkoja sellaisia löytämättä.

Ja ne ovat olleet todella huolimatta näillä näkymin ehkä yhtä vuotta huomioimatta aina verraten erittäin vaatimattomia tasoltaan.

Vuosi 1998 oli viimeinen vähän perinteisempi 1990-luvun jalkapallovuosi muutenkin nk. Laman jälkeisenä aikakautena tai vuosien 1989-1991 ajan nk. Rahavuosien jälkeen.

Kun seuraavana vuonna eli 1999 sitten tulivat nykypäivän tai uudemman historiallisemman ajan nk. Rahavuodet päättyen vuoteen 2002 niin näillä näkymin suomalainen naisjalkapallo ilmiönä ei päässyt samalla tapaa mukaan siihen ainakaan palkoissa määritellen ellei muuta sitten asiaan järkevämmin ole osoittaa.

Kuvailu tuosta ajasta tuntuu jääneen palkallisessa kehityksessä jonnekin Miesten Jalkapallon Nelosen ja Jalkapallon Vitosen/Viitosen väliin tai jonkin verran jälkimainittua paremmaksi, mutta ääritapauksessa ensimainittua jopa huonommaksikin.

Tosin täytyy muistaa, että edes nk. Rahavuosina vuosien 1999-2002 ollessa kyseessä Jalkapallon Nelonenkaan ei ehkä ihan aivan huipuimpia joukkueita huomioimatta ei päässyt edes sekään sellaiseen suureen rahakylpyyn kuin mitä Jalkapallon Kakkonen tai Jalkapallon Kolmonenkin vielä pääsivät.

Eli siinä mielessä edes mahdollinen Jalkapallon Nelosen etumatka nk. Mimmiliigaan nähden ei ollut liian suuri.

Joka tapauksessa vuonna 1998 ilman ihmeitä sarjan kovimman pelaajattaren palkka nk. Mimmiliigassa on näillä näkymin ollut 56 000 markkaa.

Tuo kun vuonna 1998 oli nk. Ammattilaispalkan takaraja ja jopa viimeisenä vähän vaatimattomana Jalkapallon Kakkosenkin vuonna esimerkiksi saatiin tuo summa kaudessa kokoon melko helpostikin tai se oli ainakin tuntuvasti helpompi saada kokoon kautta kohti.

Puhumattakaan sitten heti nk. Rahavuosien alettua.

Selvää myös oli, että monet saivat nk. Mimmiliigassa tyytyä tietenkin huomattavastikin vähempään kautta kohti kun vaikka mahdollisesti joillakin joukkueilla oli jo melko isot yleisbudjetit vihdoin ja viimein niin itse palkallisuus oli erittäin vähäistä sarjassa.

[Piippu-Virtanen]

Jalkapallon Naisten SM-Sarjassa vuonna 1999 eli nk. Mimmiliigassa todettiin palkallisuuden ainakin ihan sarjan kovimman pelaajattaren palkan osalta jääneen aivan samaan kuin vuotta aiemmin silloinkin.

Toisin sanoen kaikessa vaatimattomuudessaan nk. Mimmiliigan kovin palkka pyöri edelleen 56 000 markassa kauteen eli aiemmin kerrotussa nk. Ammattilaispalkassa ja monet saivat tietenkin tuntuvasti vähemmänkin kautta kohti.

Rahavuosien alettua kotimaisen jalkapallon alasarjojenkin tasolla vuosiksi 1999-2002 tuolloin ne suhteessa pahensivat toki vähitellen, mutta tuskastuttavan hitaasti ajoittain mainettaan muutoin pelillisesti parantaneen suomalaisen naisjalkapalloilun tasoa suhteessa miehiin nähden.

Milleniumiksi eli vuodeksi 2000 tai silloisille lähivuosille naisjalkapalloilun toki toivottiin saavan nostetta, mutta sille ei ollut realistisia odotuksia kun melkein kaikki mahdolliset sponsorien tukemiset olivat keskittyneet miesten sarjoihin laajimmillaan aina jopa Jalkapallon Nelostakin myöten ja Jalkapallon Vitosesta/Viitosestakin puhuttiin ainakin nk. Rahavuosien niin jatkuessa siihenkin siirtyvän viimein tukivirrat.

Joskin sentään Jalkapallon Vitosen/Viitosen kohdalla kasvun rajat kyllä tulivat vastaan kun Jalkapallon Nelonenkin oli niillä rajoilla mahtimarkkojen saannissa silloin.

Vuonna 1999 ei kotimaisessa naisurheilussa ollut tapahtunut vuoteen 1998 nähden palkallisesti mitään muuta erikoista merkittävää asiaa.

Ellei tietenkin muistettu Pesäpallon nk. Sopupeliskandaalia mikä iski myös naispesäpalloiluun varsin täydellä voimalla ja vei yllättävänkin lyhyessä ajassa sen aseman palkallisesti parhaimpana naisurheiluna Suomessa.

Senkin aseman toivottiin parantavan suomalaisen naisjalkapalloilun kasvua niin lajina kuin palkallisestikin sen sijaan, että se olisi ollut peränpitäjä yhdessä Jääkiekon Naisten SM-Liigan kanssa.

[Piippu-Virtanen]

Vuodeksi 2000 eli Milleniumiksi Jalkapallon Naisten SM-Sarjassa eli nk. Mimmiliigassa ei juuri muutosta aiempaan tapahtunut joskin ihan vähän sarjan parhaiten palkatuimman pelaajattaren vuosirajat tienesteissä parantuivat ja ainakin osalta sarjan pelaajistakin tulot alkoivat pienemmissä palkkaluokissa vähän parantua.

Verrattuna vuosiin 1997-1999 noita nk. Ammatilaispalkan määritelmiä muutenkin suomalaisurheilussa määriteltiin uusiksi aiempaan nähden.

Kun noina vuosina oli ajoittain ollut sellaisiakin seuroja lajeittain katsottu ammattilaispalkallisiksi urheiluseuroiksi joissa muun muassa koripallon puolella palkkaa maksavaksi seuraksi katsottiin sellainekin seura jonka yleisbudjetti vuotta kohti ei olisi riittänyt edes muun muassa Jääkiekon upouuden silloisen Suomi-sarjan, juuri tulleen tai tulevan myös upouuden Jääkiekon Mestiksen tai puhumattakaan sitten edes Jääkiekon SM-Liigan vähän alempaan normaaliin kausikohtaiseen pelaajapalkkaankaan!

Mimmiliigassa näillä näkymin vuodeksi 2000 eniten ansainneimman pelaajattaren vuositulo korottui tosiaan, mutta vain erittäin vähän eli 56 400 markkaan kaudessa ja vaikka alemmassa päässä näillä näkymin hieman korotusta parempaan päin tapahtui niin erittäin vähäiseltä se ainakin tuntui tuolloin.

[Piippu-Virtanen]

Vuonna 2001 Jalkapallon Naisten SM-Sarjan eli nk. Mimmiliigan tilanne viimeisenä Suomen Markkojen käyttövuotena osin vuoden 2002 alkua huomioimatta oli edelleen palkallisesti vaatimattomalla tasolla.

Jälleen ainakin sarjan parhaimman pelaajattaren vuositienesti tuntui korottuvan ja pysyvän silloisen nk. Ammattilaispalkan tuntumassa tai sen rajalla.

Toisin sanoen se tarkoitti markkoina kauteen 56 640 markkaa ja vuodesta 1998 lähtien ja mahdollisesti noin vuodesta 1997 lähtien summa oli siis korottunut vain 640 markalla vuoteen.

Jonkin verran toki vähemmän ansaitsevilla pelaajattarilla vuositulot olivat kohonneet, mutta siinäkään tapauksessa eivät liikaa.

Ainoana muuna ilmentymänä alkoi tuolloin näyttää siltä, että nk. Rahavuodet kotimaisessa jalkapallossa alkoivat tulla tiensä päähän ja erittäin murheellisena nähtiin tosiaan naisjalkapallon pääsemättömyys yrityksistä huolimatta ainakin sarjapuolen jalkapalloilussa julkisuuden parempaan valokeilaan suhteessa miehiin nähden.

[Piippu-Virtanen]

Vuoden 2002 Jalkapallon Naisten SM-Sarjassa eli nk. Mimmiliigassa tilanne palkallisesti puhuttaessa näyttäisi ainoana vuotena hieman uudempien tietojen valossa olevan markka-ajan päätteeksi ja euroajan aluksi olleen jonkin verrankin jopa ihan nk. Ammattilaistason palkkaa parempi ainakin parhaimpien pelaajattarien tulotason ohessa.

Itse sarjasta olen aiemmin maininnut siltä vuodelta vain sen, että esimerkiksi joillakin sarjan kärkijoukkueilla oli ainakin kuusinkertainen ero yleisbudjeteissa suhteessa Jalkapallon Naisten Ykköseen ja pelaajabudjeteissa ero on ollut hyvin todennäköisesti moninkertainen tuohon nähden.

Sikäli kun tarkemmin vain tietoja löytäisi tästä näillä näkymin olleesta naisjalkapalloilun ainoasta vähän kovemmasta palkallisesta vuodesta uudemmalta ajalta (Ellei nyt vanhemmalta ajalta jostakin seurasta ehkä löydy jotakin ja kun myös naisjalkapalloilussakin ihme kyllä vähäksi aikaa rahakkaat vuodet 1989-1991 unohtaa laskuista.) niin se olisi parempi epävarmuuden hälventämiseksi.

Vuosien 1998-2001 ajan parhain tienestitaso vuositasolla olisi ollut 56 000 markkaa, 56 400 markkaa ja 56 640 markkaa ja ne olisivat olleet vuoden 2002 euroissa laskettuna 9333,33333 euroa, 9400 euroa ja 9440 euroa vuoteen.

Ne olisivat noudatelleet silloista nk. Ammattipalkkaisen urheilijan vuosirajaa.

Vuodeksi 2002 Jalkapallon Naisten SM-Sarjan tai nk. Mimmiliigan parhaiten tiennannut pelaajatar ansaitsi näillä näkymin 70 632 markkaa vuoteen eli
11 772 euroa ja toiseksi parhaiten palkattu pelaajatar ansaitsi näillä näkymin 70 000 markkaa vuoteen eli 11 666,6667 euroa ja sehän oli molemmissa tapauksissa yli tuon vuoden nk. Ammattipalkkaisen urheilijan vuosirajan.

Todellisempi tienestitaso oli yllättävänkin vaatimaton vuotta kohti.

Monet pelaajattaret kaudella eivät tienanneet kautta kohti paljoakaan.

Varsinaisen tienestitason katsottiin olevan 35 316 markan eli 5886 euron tuntumassa ja mikä tahansa alle 35 000 markan palkka tai 5833,33333 euron palkka katsottiin sarjassa vähäiseksi ja jopa huonoksi ennen pitkää ja ne vastasivat parhaiten ja toiseksi parhaiten palkatuimman pelaajattaren arvioituja puolen vuoden tuloja sarjassa.

Paljon tuotakin vähemmän maksettiin naisjalkapalloilussa silloin ja se vain jälleen leimasi naisjalkapallon asemaa huonommaksi suhteessa miehiin nähden.

Satunnaisesti toki jonkin verran enemmänkin maksettiin ilman muuta.

Itse varsinainen nk. Ammattipalkkaisen urheilijan vuosiraja siltä vuodelta katsottiin takarajaksi sellaisena mittapuuna, että siitä eteenpäin vuonna 2002 tienestitaso kotimaisessa naisjalkapallossa olisi ollut kovaa luokkaa.

Tuo nk. Ammattipalkkaisen urheilijan vuosituloraja oli 57 151,56 markkaa eli 9525,26 euroa vuonna 2002 kun tämän jälkeen on aina ollut käytössä vain euroja.

[Piippu-Virtanen]

Vuonna 2003 Jalkapallon Naisten SM-Sarjassa eli nk. Mimmiliigassa oli euroajan säännöllisempään alkuun vuoden 2002 tilanteen jättäen ulos tuolloin vielä markkoja sisältäen ongelmallinen vuosi.

Jalkapallon kotimaiset nk. Rahavuodet olivat ohi, mutta paljoakaan korkeammalle se tilanne ei auttanut nk. Mimmiliigaa.

Tässä vaiheessa takamatka muun muassa nk. Mimmiliigalla muun muassa Jalkapallon Kakkosta vastaan oli todennäköisesti pienin kun jopa sielläkin asti tosiaan palkallisuustaso romahti nk. Rahavuosista pohjalukemiin ja tuolloin pelättiin jopa palkallista sukupuuttoakin tavallaan kun tilanne siellä oli sen verran vakava kun oli eikä oikein aina edes kulukorvauksillakaan tuntunut katetta olevan tavallaan.

Mikäli vielä noinkin pohjalukemissa ollutta Jalkapallon Kakkosta pystyi vielä pitämään sellaisenaan edes osin palkallisena sarjana niin ainakaan enää Jalkapallon Kolmosta tai Nelosta silloin ei voinut pitää kun romahdus oli tapahtunut.

Joka tapauksessa nk. Mimmiliigan parhaiten ansainnut pelaajatarkin joutui näillä näkymin toteamaan vuositulojensa pelaamisesta olevan laskussa jälleen nk. Ammattipalkkaisuuden rajan mukaan menevään summaan asti.

Se oli vuonna 2003 9600 euroa vuotta kohti eli erittäinkin vähän ja paljon tätäkin vähemmän ansaittiin näillä näkymin joskin jälleen ihan alimmalla palkkapohjalla lähtökohtaisesti naisissa kehitystä ainakin näillä näkymin tapahtui.

[Piippu-Virtanen]

Vuonna 2004 Jalkapallon Naisten SM-Sarjassa eli nk. Mimmiliigassa tapahtui pientä pudotusta nk. Ammattilaispalkkaan nähden parhaiten tienanneen pelaajattaren kohdalla.

Se oli 9500 euroa vuotta kohti eli nk. Ammattilaispalkan rajaa hipova.

Monilla muilla tietenkin oli vähemmän.

Tässä vaiheessa kotimaisessa naisurheilussa oli siihen mennessä tullut muutos kun naislentopallo ja naiskäsipallo olivat alkaneet vallata alaa naispesäpallolta, mutta valitettavasti naisjalkapallo oli jäänyt pitämään edelleen perää naisjääkiekon kanssa.

[Piippu-Virtanen]

Vuonna 2005 Jalkapallon Naisten SM-Sarjassa eli nk. Mimmiliigassa tapahtui marginaalisen pientä kasvua palkallisuudessa nk. Ammattilaispalkkaan nähden parhaiten tienanneen pelaajattaren kohdalla.

Se oli 9526 euroa vuotta kohti eli nk. Ammattilaispalkan rajaa hipova.

Monilla muilla tietenkin oli 15 vuotta sitten naisjalkapallossa paljon vähäisemmätkin tulot kauteen.

[Piippu-Virtanen]

Harmittavasti vuosilta 2006-2009 naisjalkapalloilun osalta sen lopullisesti virallistettua nimensä Jalkapallon Naisten Liigaksi tuolla aikavälillä historiallisen nk. Mimmiliigan edelleen pysyessä taustanimenä tai historiallisena lempinimenä sen tienestitasoista ainakin parhaiten palkatuimpien pelaajattarien osalta suhteessa nk. Ammattilaispalkkaan nähden tai sen yli ei paljoakaan tullut vastaan mitään erityisempää lisätietoa.

Noina vuosina tuo palkkataso marginaalisesti nousi vuoden 2003 tasolle eli 9600 euroon vuotta kohti vuoteen 2009 mennessä oltuaan mahdollisesti noina vuosina myös pysähdyksissä sen rajan saavutettuaan jälleen.

Vuonna 2010 Jalkapallon Naisten Liigan näillä näkymin parhaiten ansainneimman pelaajattaren vuositulo oli aivan 10 000 euron vuosisumman rajamailla, mutta ei sitä yilittävä.

Se olisi ollut 9910 euroa vuotta kohti.

Se noudatteli 10 vuotta sitten ollutta nk. Ammattilaispalkan rajaa sinä vuonna.

Yleisesti ottaen Naisten Liiga jalkapallossa ei ollut erityisen suurta luokkaa tienesteissä nauttinut sarja vaan tietenkin edelleen pohjalukemissa naisten omissakin lajeissa ja miesten lajeissa jalkapallossakin alasarjoja huomioimatta.

Jalkapallon Naisten Liigassa ja Jalkapallon Kakkosessa oli Jalkapallon Ykköseen yhdistävä tekijä sinä vuonna.

Se oli nimittäin palkkatason maksussa siihen nähden, että kuka pääsi suoraan kenttäpelaajistoon niin heillä sitten oli tietenkin yleisesti ottaen isommat tulot.

Jalkapallon Naisten Liiga ei näillä näkymin yltänyt suoran kenttäpelaajiston palkkatasossa edes Jalkapallon Kakkosen vastaavaan tulotasoon tuolloin.

Jalkapallon Naisten Liigan palkallisen tilanteen ollessa näillä näkymin tuolloin mitä oli niin palkallisuus oli äärimmäisen harvinaista kun mahdolliset isommatkin rahat sinänsä ihan tosiaan joitakin kotimaisia pelaajattaria huomioimatta olivat valuneet tuossa sarjassa sarjan ulkomaalaispelaajattarille.

Jalkapallon Naisten Liigan asema tuolloin verrattuna nykypäivään tullessa sentään edes jotenkin parantuneeseen palkallisuustasoon nähden sinänsä tai ainakin odotettavissa sellaiseen olevaan nähden oli se, että silloin kun palkkaa pelaajattarille ei maksettu niin sen vastineeksi toisaalta saatiin huojennuksia jäsenmaksuihin, ei välttämättä tarvinnut tehdä ihan niin paljon esimerkiksi talkootöitä tai hyvin vähäisiä määriä verrattuna alempiin naisjalkapalloilun sarjoihin nähden, ilmaisia varusteita aterioineen päivineen myös rajoitettujen asuntoetujen kanssa ja veloitukseton kuntoutus vakuutuksineen loukkaantumistilanteissa tai mahdollisessa varhaiseläköitymistilanteissa.

Myös matkakorvauksiakin verottomina Jalkapallon Naisten Liigan tasolla tuolloin oli mahdollista saada paljon laajemmin kuin aiemmin oli ollut.

[Piippu-Virtanen]

Jalkapallon Naisten Liigasta ei vuosien 2010-2014 väliltä aiemmin puhuttaessa tosiaan löytynyt juuri lainkaan tietoa lähinnä vuosien 2011-2012 tasoilta puhuttaessa palkallisesti tai nk. Ammattipalkkaisuuden rajavertailusta kun siinä vertailussa olisi ollut näillä näkymin aina noiden vuosien eniten ansainnut pelaajatar.

Vuosina 2011-2012 näillä näkymin tuo nk. Ammattipalkkaisuuden raja oli mitä tahansa 9600-10 689 euron väliltä kun toisena noista vuosista mentiin yli 10 000 euron rajan ja toisena näistä vuosista tosiaan taas taannuttiin palkallisuudessa aina tuohon 9600 euron rajaan asti.

Vuoden 2013 vastaavan olen maininnut aiemmin ja se oli 10 690 euroa vuotta kohti.

Vuonna 2014 tuo summa Jalkapallon Naisten Liigassa eniten tienanneimman osalta oli 10 700 euroa, vähän yli tai vähän sen alle eli käytännössä hyvin vähän oli muuttunut edeltävään vuoteen nähden vuotta kohti olevissa tienesteissä silloin.

Tuolloin 6 vuotta sitten tosin sellainen normaalimpi palkallisuus Jalkapallon Naisten Liigassa oli nousussa, mutta edelleen se oli erittäin vähäinen kautta kohti ja mikä tahansa yli 9600 euron summa kauteen katsottiin suureksi tuolloin näillä näkymin tuossa sarjassa.

Se tarkoitti kuitenkin lähinnä palkallisen naisurheilun häntäpäässä olemista yhdessä Jääkiekon Naisten SM-Liigan tai tulevan Jääkiekon Naisten Liigan kanssa ja hiljaista, mutta lähtökohtaisen varmaan Naisten Superpesiksen saavuttamista naisurheilun palkallisuudessa sen tosiaan taannuttua melkoisella tavalla pitkin 2000-lukua ja 2010-lukua.

Muun jalkapallon saralla näin vuosina 2004-2014 esimerkiksi Jalkapallon Kakkonen miesten puolella oli lähtenyt jo parantumaan ajat sitten palkallisuudessa joskin vasta todellisempi kasvuvauhti tuolla aikavälillä oli alkanut noin vuosien 2009-2010 vaihteessa saavuttaen tai ollen uuden huipun tuntumassa vuonna 2014 siihen mitä palkallisuuteen tuli.

Jalkapallon Kolmonen oli myös nousussa vuosina 2004-2014, mutta ei samalla tahdilla palkallisuudesta puhuttaessa kuin mitä Jalkapallon Kakkonen oli.

[Piippu-Virtanen]

Jalkapallon Naisten Liigasta ei vuodelta 2015 siitä puhuttaessa tosiaan löytynyt juuri lainkaan tietoa lähinnä vuosien 2015-2016 tasoilta puhuttaessa palkallisesti tai nk. Ammattipalkkaisuuden rajavertailusta kun siinä vertailussa olisi ollut näillä näkymin aina noiden vuosien eniten ansainnut pelaajatar.

Vuosina 2015-2016 näillä näkymin tuo nk. Ammattipalkkaisuuden raja oli mitä tahansa 9600-11 059 euron väliltä kun tuolla aikavälillä vuotena 2016 mentiin mentiin yli 11 000 euron rajan ja toisena näistä vuosista tosiaan jälleen pysyttiin samassa kuin ennenkin, parannuttiin tai taas taannuttiin palkallisuudessa aina tuohon 9600 euron rajaan asti.

Vuoden 2017 vastaavan olen maininnut aiemmin ja se oli 11 190 euroa vuotta kohti.

Tuolla aikavälillä puhuttaessa muusta jalkapallosta Jalkapallon Kakkonen ja tuohon mennessä myös Jalkapallon Kolmonenkin alkoivat palkallisuudessa kohota jälleen erittäin lähelle nykyistä tilannetta jossa tosiaan silloin kun palkkaa maksetaan niin ei olla kohottu nk. Rahavuosiin asti, mutta ollaan kenties voitettu vanhemman ajan vastaavat palkkatilanteet mahdollisia silloisia vanhempien aikojen nk. Rahavuosia eli vuosia 1989-1991 huomioimatta.

Näillä näkymin ainakin nyt edes vuotta 1998 edeltäneet sarjatilanteet palkallisuudessa on ohitettu.

Vuoden 2016 Jalkapallon Naisten Liigan eniten tienanneimman naisjalkapallon pelaajattaren tienesti vuotta kohti oli 11 060 euroa, vähän sen yli, tasan sen verran tai vähän sen alikin.

Tuo summa eli 11 060 euroa vastasi sinä vuonna neljä vuotta sitten silloista nk. Ammattilaispalkkaa.

Vähemmän tietysti pääosin tienattiin vuotta kohti niin tuolloin kuin erikseen mainitulla aikavälilläkin.

[Piippu-Virtanen]

Jalkapallon Naisten Liigassa pari vuotta sitten näillä näkymin parhaiten tienannut pelaajatar on saanut vuoteen vuonna 2018 tasan tai vähän yli tai vähän alle 11 500 euroa.

Ja monet muut tietenkin vähän tätä vähemmän.

Eroa ei juurikaan ole aiempiin vuosiin, mutta erona tietysti pikkuhiljaa alkaa olla tietenkin se 10 000 euron vuosirajan lähentyminen palkkana tienesteissä vuoteen eikä se ole aivan enää niin saavuttamaton kuin aiemmin.

Tosin erittäin vähän silti on näillä näkymin ilman ihmeitä hyvin monille pelaajattarille maksettu.

Tuo raja eli 11 500 euroa vastasi suurin piirtein nk. Ammattilaispalkan rajaa parin vuoden takaa.

[Piippu-Virtanen]

Jalkapallon Naisten Liigan viime vuosi tai kulunut kausi on palkallisuudessa jäänyt hämärän peittoon ja odotukset siten tälle vuodelle olivat ajalta ennen koronaa yllättävänkin saman suuntaiset.

Parhaiten tienanneen pelaajattaren summakin tietysti on pysynyt varsin paikallaan tai vähäisessä kasvussa.

Viime vuonna tai kuluneena vuonna näkökannasta riippuen pysähtyneisyyden tai ihan pienen taantumuksen sanojien mielestä summa olisi ollut hieman alempi ja noin vuoden 2017 tasoa eli sen 11 190 euroa.

Muutoin enimmäkseen summan arvellaan olleen sen 11 500 euroa tai vähän tätä parempi.

Jossain määrin viime vuosi tai kulunut pelivuosi oli paras naisten palkkatasossa näillä näkymin jalkapallossa ainakin sitten vuoden 2002.

Parhaiten tienanneimman pelaajattarenkin sanottiin saaneen verraten paljonkin kautta kohti.

Ei tosin paljoa enempää tuon 11 500 euron yli silloin kun ajateltiin positiivisestikin.

Kun suomalaisen naisjalkapalloilun palkkatasoa Naisten Liigassa vertasi Ruotsin Naisten Damallsvenskaniin niin tilanne oli hyvin selkeä:

Aivan enintään kaikkein kovapalkkaisin pelaajatar kotimaisittain voi ehkä hikisesti saada kauteen sen minkä tietysti sitten länsinaapurissamme tienaisi melko hyvin kuukaudessakin.

Damallsvenskan tosin on Suomen Jalkapallon Naisten Liigaan nähden ollut siitä erikoisessa asemassa, että se on oikeastaan ollut aika kauankin palkkakuopassa tai oikeammin sanoen sen palkallisuus ei ole juurikaan kehittynyt omalla tavallaan oman huippunsa saavutettuaan.

Suomen Jalkapallon Naisten Liiga vuorostaan on kasvanut jossain määrin yleisbudjeteissa ja jopa myös pelaajabudjeteissakin, mutta tuskallisen hitaasti huolimatta jonkin verran koko ajan vähän kerrallaan parantuneesta lajin maineestakin ainakin suhteessa vielä vuoden 1997 tai 1998 tilanteeseen saatikka sitten myös 2000-luvun alunkin tilanteisiin nähden.

Tuskallinen kasvuvauhti on ollut varsin turhauttavaa.

Etenkin kun normaalimman jalkapallon ulkopuolisen palkallisissa kilpailijamaissa kuten Ruotsissa tai Norjassakin tavallaan siellä päin naiset ovat omissa lajeissaan oikeastaan eräänlaisissa palkkakuopissaan ainakin nyt jalkapallon puolella.

Joka tapauksessa Jalkapallon Naisten Liiga viimeisenä vuotenaan nyt näillä näkymin kun pelien jatkuessa sitten joskus koronan jälkeen ennen nimenmuutostaan oli monilla tapaa myös aivan viime vuosien tavalla rajoja rikkova sellainen.

Muun muassa jälleen aiemmin saavuttamattomissa ollut tai siltä tuntunut 10 000 euron vuosipalkka naisjalkapalloilussa ei ole enää niin saavuttamattoman tuntuinen edelleenkään.

Pieni se ilman muuta on ja moni edelleenkin tienaa tuotakin vähemmän vuoteen pelaajattarista puhuttaessa, mutta kaikessa vähäisyydessäänkin yleensä palkallisuus on nousussa.

Harmittavasti vaikka jonkinlaista keskustelua vuoden mittaan palkoista oli rannikon ruotsinkielisissä lehdissä ja vaikka ainakin silmiini pisti jossain välin viime vuotta Savon Sanomissakin ollut palkkajuttu naisjalkapalloilusta niin varsinaiset isommat tienestirajat jäivät positiivisemmankin huipun osalta epäselviksi.

Selvää kuitenkin on ollut, että esimerkiksi yleisbudjeteista puhuttaessa Jalkapallon Naisten Liigassa oli ihan parhaimmilla joukkueilla 200 000 euroa yleisbudjetti tai jopa ihan sen ylikin siinä missä vuonna 2015 oli aiemmin kerrotusti tilanne missä milläkään joukkueella koko sarjassa ei ollut parhaimmassakaan tapauksessa 200 000 euroa yleisbudjetti.

Eniten tienannut pelaajatar sai arvioissa Jalkapallon Naisten Liigassa viime vuonna keskimäärin 11 650-12 000 euroa vuoteen tai korkeimmillaan hänen ihan maksimipalkkatason sanottiin olevan tosiaan sama kuin paikalleen jämähtäneessä Ruotsin Damallsvenskanissa palkallisesti eli 1100 euroa kuukaudessa mikä muuten olisi myös Miesten Eestin Meistriliigan/Premiumliigan tason kuukausipalkka ihan lähivuosilta.

Samanlaista palkallista tilannetta oltiin odotettu ajalta ennen koronaa myös tämän vuoden toistaiseksi alkamattomaan naisjalkapalloon.

Sellainen palkallinen tilanne toteutuessaan naisurheilun peränpitäjän asemastaan huolimatta yhdessä Jääkiekon Naisten Liigan kanssa on vastaavasti nimeään muuttaneella entisellä Jalkapallon Naisten Liigalla mahdollisuus päästä vaikkapa muiden naisurheilun peränpitäjien kuten Naisten Superpesiksen, Naisten Salibandyliigan tai Naisten Jääpallon Bandyliigan ohikin.

Esimerkiksi Naisten Superpesikseen nähden sikäli kun ihan vähän vielä ehkä enemmän tulisi noita noin 10 000 euroa vuodessa tienaavia pelaajattaria jalkapallon puolelle niin ehkä ohi siitäkin päästäisiin tai olisi päästy.

Valitettavasti koronan myötä kaikki voi hyvinkin olla toisin.

Tosin ongelmat tulevat koskemaan myös muitakin lajeja kuin vain jalkapalloa niin naisissa kuin miehissäkin.

Samalla tosiaan tuo vähän eri lehdistä riippuen tuo rajasumma eli 11 650-12 000 euroa vuoteen tai lähelle 1000 euroa kuukaudessa hipova summa on tämän hetken tai viime vuodesta lähtien voimassa ollut nk. Ammattilaispalkka kun vähän tuota paremmin on tämä parhaiten ansainnut pelaajatar tienannut kuluneen vuoden tai oikeammin tietenkin viime vuoden Naisten Liigassa ihan palkkaakin.