FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
19.11.2018 klo 07:14:16 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Facebook & Twitter
 
FF2-kauppa:kauppa.ff2.fi, Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org
Sivuja: 1 2 [3] 4
 
Kirjoittaja Aihe: Historiaa liigajoukkueiden taloudesta  (Luettu 9263 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Piippu-Virtanen

Poissa Poissa


Vastaus #50 : 31.10.2018 klo 08:35:19

1980-luvulla ainakin erääseen aikaan FC Kuusysi oli ainakin tiettävästi vähän aikaa rikkain seura SM-Sarjassa jo ennen tunnettuja europeliensä rahakkaita vuosia.

Tuolloin kun se oli rikkain seura niin sen yleisbudjetin sanottiin silloin olleen kautta kohti 1,8 miljoonaa markkaa ainakin jollakin tietyllä 1980-luvun alun ja 1980-luvun puolivälin vuotena ennen europeliensä vuosia ja ennen vuotta 1988.

Sinä vuonna kun se oli rikkain seura Suomessa yleisbudjettinsa osalta niin HJK:lla sanottiin olleen 1,6 miljoonan markan yleisbudjetti ja Hakalla sanottiin olleen 1,5 miljoonan markan yleisbudjetti.

KuPS:n budjetin todettiin olleen myös erittäin suuri, mutta tietyn huippunsa saavutettuaan se ei enää kasvanut ja se jopa kutistui. Saman kohtalon ainakin vähäksi aikaa koki myös FC Kuusysikin siinä missä taas Hakan ja HJK:n budjetit lähtivät omille luvuilleen.

FC Kuusysi ei tosin tunnettua europelivelkaisuuksiensa vuosiakin maineen ja kunnian lisäksi silti vajonnut KuPS:n kaltaiselle ja koko ajan nousevalle velkauralle. Toisin sanoen sen budjetti pysytteli samana ilman kutistumista mitä tapahtui KuPS:lle noin vuoden 1981 tai 1982 huippuvuoden jälkeen noin vuodesta 1983 eteenpäin vähäksi aikaa ennen sitten jälleen tulleita ison rahan vuosia jotka päättyivät tietenkin murheellisiin lamavuosiin ja ennen pitkää tapahtuneeseen putoamiseenkin.

KuPS:lla oli tosiaan vuonna 1980 1,1 miljoonan markan yleisbudjetti ja vuonna 1981 1,3 miljoonaa markkaa budjetti ja sen sanottiin olleen suurin heti Hakan ja HJK:n jälkeen joten sekin rajaa jossain määrin pois nk. Kyykän olemista kolmen suurimman joukossa tuolloin.

1980-luvun loppua kohti eli vuosina 1986-1987 kenties tai vähän sitä ennenkin ehkä, mutta ei kuitenkaan enää vuonna 1988 FC Kuusysi yhä pysytellyt 1,8 miljoonan markan yleisbudjetissa vaan silloin taisi jo SM-Sarjan budjettien kohoaminen pakottaa senkin suurempaan yleisbudjettiin kautta kohti.

Kuitenkin jo noina vuosina tai sitä ennenkin ainakin tietääkseni Haka oli jo ylittänyt ensi kerran 2 miljoonan markan rajan ja HJK 3 miljoonan markan rajan siinä mitä tuli yleisbudjetteihin jalkapallon silloisessa SM-Sarjassa.

Ja niinä vuosina kun Hakan ja HJK:n sanottiin saavuttaneen omat merkkirajansa niin FC Kuusysin kerrottiin olleen tuolloin edelleen kolmanneksi varakkain SM-Sarjan seura.

On paha sanoa, että milloin oikein 1980-luvulla FC Kuusysi todella olisi ollut Suomen rikkain seura kotimaisessa jalkapallossa noin 1,8 miljoonan markan yleisbudjetillaan ennen ja nimenomaan ilman tunnettuja ja kerrottuja eurovuosiaan?

Vuosien 1988 ja 1989 SM-Sarjan viimeisten vuosien Hakan ja HJK:n ennätysbudjetteihin kun ei FC Kuusysillä ollut mitään asiaa eikä edes Futisliigassakaan vuosina 1990-1991 ennen sitten tullutta Suomen Lamaa ja Veikkausliigan ensimmäistä kautta sillä ollut niin paljon varoja käytössä kuin mitä Hakalla ja HJK:lla oli.

Hakalla oli ainakin vuonna 1989 tiettävästi ensimmäisen kerran 4 miljoonan markan yleisbudjetti ja Futisliigassa pyöri jossain 4,5 miljoonan-5 miljoonan markan välillä, ehkä suurimmillaan siellä 5,5 miljoonassa markassa ja HJK pystyi vielä pienestä notkahduksesta huolimatta pitämään yleisbudjettinsa Futisliigassa jopa lähellä 6 miljoonaa markkaa.

Tai ehkä nimenomaan tasan 6 miljoonassa markassa kun puhutaan HJK:sta.

Sittenhän tietenkin tuli Lama ja sen jälkeen HJK esimerkiksi saavutti tuon 1980-luvun lopun ennätysbudjettinsa vuonna 1996 ja Futisliigan aikaiset budjettinsa tietääkseni Veikkausliigan aikaan vuosina 1994 tai 1995.

Hakalla sitten kesti jonkin aikaa pidempään saada entiset aivan suurimman ajan budjettinsa takaisin, mutta kun sai niin ei sillä oikein ollut enää muita kilpailijoita budjeteissa kuin HJK ja tietenkin FinnPa ja myöhempi FC Jokerit.

Mielenkiintoista olisi tuo FC Kuusysin tietyn ja nimenomaan tuon väitetyn Suomen rikkaimman seuran tarkka vuosi tietää, mutta tiedon puutteessa nimenomaan ajalta ennen tunnettuja europelien vuosia sanoisin sen kyllä kaiken mukaan olleen siinä vuosien 1982-1985 tuntumassa.
« Viimeksi muokattu: 31.10.2018 klo 08:39:08 kirjoittanut Piippu-Virtanen »
Piippu-Virtanen

Poissa Poissa


Vastaus #51 : 31.10.2018 klo 09:38:27

Rovaniemen Reippaan yleisbudjetteja tulee seuraavaksi jonkin verran 1980-luvun vuosilta ja lisäksi vuosilta 1990-1991:

Rovaniemen Reippaan yleisbudjetit vuosina 1980-1986 ja 1990-1991

1980: 354 600 markkaa (Rovaniemen Reipas tai joskus huumorinimeltään Lapin Reipas ja vakavammalta lyhennenimeltään RoRe pelasi tuohon aikaan 2. Divisioonaa/2-divisioonaa.)

1981: 499 165,88 markkaa (Rovaniemen Reipas pelasi tuolloin 2. Divisioonaa/2-divisioonaa, mutta tippui vuodeksi 1982 3. Divisioonan/3-divisioonaan.)

1982: 239 599,622 markkaa (Rovaniemen Reipas pelasi tuolloin 3. Divisioonaa/3-divisioonaa.)

1983: 551 800 markkaa (Rovaniemen Reipas pelasi tuolloin 3. Divisioonaa/3-divisioonaa ja nousi vuodeksi 1984 2. Divisioonaan/2-divisioonaan.)

1984: 550 000 markkaa (Rovaniemen Reipas pelasi tuolloin 2. Divisioonaa/2-divisioonaa.)

1985: 489 500 markkaa (Rovaniemen Reipas pelasi tuolloin 2. Divisioonaa/2-divisioonaa.)

1986: 850 000 markkaa (Rovaniemen Reipas pelasi tuolloin 2. Divisioonaa/2-divisioonaa. Tuolloinen summa oli yksi suurimpia ellei ehkä oman aikansa suurin 2. Divisioonan/2-divisioonan yleisbudjetti.)

1990: 500 000 markkaa (Rovaniemen Reipas pelasi tuolloin 3. Divisioonaa/3-divisioonaa ja se tietenkin nousi vuodeksi 1991 2. Divisioonaan/2-divisioonan. Vuonna 1990 se maksoi yhtenä harvoista ellei ehkä peräti melkein ainoana tuon ajan 3. Divisioonan/3-divisioonan seuroista minkäänlaista järkevää kulukorvausta, mutta niitä se silti tosiaan maksoi ja oman aikansa palloilusarjan mittakaavassa valtavan paljon. Peräti 200 000 markkaa seuran yleisbudjetista meni niihin. Mahdollisesti oman aikansa 3. Divisioonassa/3-divisioonassa Rovaniemen Reipas saattoi olla yksi varakkaimpia seuroja ellei ehkä melkein varakkainkin sarjatasollaan kun budjetit tunnetusti tuolloin olivat aika pieniä siinä.)

1991: 458 000 markkaa (Rovaniemen Reipas pelasi tuolloin 2. Divisioonaa/2-divisioonaa.)
« Viimeksi muokattu: 31.10.2018 klo 09:54:55 kirjoittanut Piippu-Virtanen »
Piippu-Virtanen

Poissa Poissa


Vastaus #52 : 31.10.2018 klo 09:42:22

Rovaniemen Reippaan viimeistä vuotta eli vuoden 1992 yleisbudjettia en harmittavasti löytänyt mistään, mutta sen on täytynyt olla todella pieni kun seura tosiaan joutui fuusioitumaan keskellä Suomen Lamaa Rovaniemen Työväen Palloilijoiden eli RTP:n tai RoTP:n ja Rovaniemen Lappi-nimisen jalkapalloseuran kanssa joiden kanssa se muodosti fuusioseuran nimeltä FC Santa Claus.

Vuonna 1993 kaikkien aikojen viimeisessä 2. Divisioonassa/2-divisioonassa FC Santa Clausin ensimmäisen vuoden yleisbudjetti oli 500 000 markkaa.
« Viimeksi muokattu: 31.10.2018 klo 09:46:35 kirjoittanut Piippu-Virtanen »
Piippu-Virtanen

Poissa Poissa


Vastaus #53 : 31.10.2018 klo 11:13:00

Näin viime vuosina kun julkisuuteen ei isommin ole enää tihkunut isommin tietoja Veikkausliigaa tai Ykköstä alempien sarjojen mahdollisista palkoista tai palkkioista kauteen niin eräs kummallinen piirre niissä harvoissa kuulemissani, noin vuosien 2012-2014 oletetuissa Kakkosen palkoissa näin esimerkiksi niin ne hyvin pienet ilmoitetut ja mahdolliset palkat olivat ilmoitettu ikään kuin kuukausirahana tai ansiona kuukaudessa eikä kiinteänä varsinaisena palkkana Veikkausliigan tai Ykkösen tapaan.

Ykkösestäkin olen kuullut joskus juttuja siitä, että kun maksukyky sielläkin alkoi hävitä niin alettiin siirtyä noin vuodesta 2012 lähtien alustavasti ja viimeistään vuodesta 2014 eteenpäin juurikin Kakkosen kaltaiseen kuukausiraha tai kuukausiansioon kiinteiden varsinaisten palkkojen sijaan. Tuo tosin taitanee olla totta vain kaikkein köyhimpien Ykkösen seurojen osalta kuin muutoin.

Muutoin sitten Kakkosessa onkin tilanne varmaankin juuri sellainen vaikkakin harmittavasti se lisää juurikin tuota monimutkaisuutta noiden tietämisten ja mahdollisten vertailujen suhteen eri seurojen kesken.

Tosin joskus vuonna 2012 Veikkausliigankin osalta julkaistiin ainakin alustavasti joissakin palkkatiedoissa kauden ajalta ne erikoisesti palkkana kuukaudessa kuin vuotta kohti.

Tuolloinhan keskipalkan arveltiin olevan 23 000 euroa vuodessa.

Lisäksi joissakin arvioissa kuukausipalkkojenkin sanottiin joidenkin pelaajien osalta todella paljon korkeampia kuin mitä ne oikeasti ehkä olivatkin.

Tiedä sitten, että mikä liene ollut keskiansio kuukautta kohti Veikkausliigassa vuosina 2012-2017 ja miten se lienee sitten tänä päivänä?
Piippu-Virtanen

Poissa Poissa


Vastaus #54 : 31.10.2018 klo 11:34:17

Vuonna 1994 TPS:llä oli Veikkausliigassa yksi pienimpiä, mutta ei kuitenkaan kaikkein pienin yleisbudjetti sarjassa.

Tosin toiseksi tai kolmanneksi pienin yleisbudjetti vuoden 1995 Veikkausliigan FC Ilveksen tapaan TPS:llä saattoi hyvinkin vuonna 1994 Veikkausliigassa ollakin.

TPS:n osalta sillä ei ollut oikein juuri tukijoitakaan ja suurimmat sponsorit eli Masa-Yards ja Leiras olivat leikanneet omia maksuosuuksiaan aiempiin vuosiin nähden merkittävästi.

TPS:n yleisbudjetti Veikkausliigassa vuonna 1994 oli vain 1,5 miljoonaa markkaa.
Piippu-Virtanen

Poissa Poissa


Vastaus #55 : 31.10.2018 klo 13:13:38

Vuoden 1995 ja 1996 FF Jaron Veikkausliigan yleisbudjetit ja pelaajabudjetit ovat löytyneet ja laitan niistä tähän vertailua seuraavaksi.

Tässä budjettivertailut vuosien 1995 ja 1996 välillä Jarosta puhuttaessa:

Jaro vuonna 1995

Veikkausliigan yleisbudjetti Jarolla 1995: 3,52 miljoonaa markkaa

Veikkausliigan pelaajabudjetti Jarolla 1995: 1,760 miljoonaa markkaa (Vuonna 2015 Veikkausliigan euromääräinen FF Jaron pelaajabudjetti oli täsmälleen sama suhteellisesti kuin vuonna 1995.)

Jaro vuonna 1996

Veikkausliigan yleisbudjetti Jarolla 1996: 4 miljoonaa markkaa

Veikkausliigan pelaajabudjetti Jarolla 1996: 2,4 miljoonaa markkaa
Piippu-Virtanen

Poissa Poissa


Vastaus #56 : 31.10.2018 klo 15:12:10

Espoon Palloseuralla eli EPS:llä ja lisäksi sen veliseura FC Espoolla oli samanlaiset yleisbudjetit vuosina 1990-1992 niiden ainakin näillä näkymin aina ollessa Jalkapallon 3. Divisioonassa/3-divisioonassa ainakin FC Espoon osalta joskin EPS saattoi tippua 4. Divisioonaan/4-divisioonaan noiden vuosien aikana.

Joka tapauksessa laitan näiden seurojen yleisbudjetit vuosilta 1990-1992:

EPS:n Yleisbudjetti 3. Divisioonassa/3-divisioonassa 1990: 300 000 markkaa

FC Espoon Yleisbudjetti 3. Divisioonassa/3-divisioonassa 1990: 300 000 markkaa

EPS:n Yleisbudjetti joko 3. Divisioonassa/3-divisioonassa 1991 tai 4. Divisioonassa/4-divisioonassa 1991: 150 000 markkaa (Aivan varma en ole, että oliko EPS vielä tuolloin 3. Divisioonassa/3-divisioonassa vai oliko se jo pudonnut sarjatasoa alemmas.)

FC Espoon Yleisbudjetti 3. Divisioonassa/3-divisioonassa 1991: 150 000 markkaa

EPS:n Yleisbudjetti 4. Divisioonassa/4-divisioonassa 1992: 120 000 markkaa

FC Espoon Yleisbudjetti 3. Divisioonassa 1992: 120 000 markkaa

Vuonna 1993 EPS:n yleisbudjetista ilmeisesti edelleen 4. Divisioonassa/4-divisioonassa tai jopa tätäkin alemmalla sarjatasolla ei löytynyt mitään tietoa ja vuonna 1993 FC Espoon yleisbudjetti 2. Divisioonassa/2-divisioonassa sen historian viimeisenä vuonna oli 240 000 markkaa.

FC Espoon yleisbudjetti oli noin suuri kuin oli vuonna 1993 vain ja ainoastaan sen vuoksi, että se voitti Espoon Jalkapalloilun Tuki Oy:ltä jo vuodesta 1990 lähtien sen lupaaman 120 000 markan sarjanousun tukipotin jonka Tuki Oy oli luvannut jo heti EPS:n ja FC Espoon perustamishetkestä lähtien sille seuralle näistä kahdesta joka ensimmäisenä näistä seuroista olisi noussut perustamishetken aloituksen sarjatasosta eli 3. Divisioonasta/3-divisioonasta 2. Divisioonaan/2-divisioonaan.

Myöhempinä vuosina näin esimerkiksi FC Espoolle luvattiin 150 000 markkaa Ykköseen noususta ja Veikkausliigaan noususta 300 000 markkaa, mille tahansa sijalle kolmen parhaan joukkoon sijoittumisesta Veikkausliigassa olemalla joko toinen tai kolmas niin 500 000 markkaa ja miljoona markkaa puhtaana käteen mikäli se olisi onnistunut voittamaan Veikkausliigan mestaruuden joskin osittain nuokin kovin optimistiset summat perustuivat lähinnä oletettuun FC Espoon nousujohteisuuteen vuoden 1993 aikana kun seura pelasi tuolloin 2. Divisioonassa/2-divisioonassa.

Tuolloin sen olisi pitänyt vuosina 1995 tai 1996 nousta Ykköseen, siitä vuoden sisällä eli vuonna 1996 tai 1997 nousta Veikkausliigaan ja vuoteen 2000 mennessä voittaa Veikkausliigan mestaruus tai olla ensin edes kolmen parhaan joukossa ja sitten 2000-luvun muina alkuvuosina olisi pitänyt viimeistään voittaa mestaruus.
« Viimeksi muokattu: 31.10.2018 klo 15:14:57 kirjoittanut Piippu-Virtanen »
Piippu-Virtanen

Poissa Poissa


Vastaus #57 : 01.11.2018 klo 07:13:00

FinnPa:n osalta sen pelatessa 1. Divisioonaa/1-divisioonaa on selvinnyt vuodelta 1992 sen vuoden yleisbudjetti. Pelaajabudjettihan oli 400 000 markkaa.

Yleisbudjetti vuorostaan oli 1,5 miljoonaa markkaa eli vuoden 1991 1. Divisioonan/1-divisioonan hyvän budjetin eli 1,4 miljoonan markan ylittänyt yleisbudjetti.

Vuonna 1992 1,5 miljoonaa markkaa 1. Divisioonassa/1-divisioonassa oli ajan tason mukainen hyvä budjetti kun sarjan rikkaimmalla seuralla oli hieman yli 2 miljoonan markan yleisbudjetti vuoden 1991 tasan 2 miljoonan markan yleisbudjetista poiketen.
Piippu-Virtanen

Poissa Poissa


Vastaus #58 : 01.11.2018 klo 07:21:59

Vuoden 1994 Veikkausliigasta puhuttaessa FinnPa:n ja FF Jaron Veikkausliigan yleisbudjetit ja pelaajabudjetit ovat nyt löytyneet ja laitan niistä tähän vertailua seuraavaksi.

Tässä budjettivertailut vuodelta 1994 Jarosta puhuttaessa:

Jaro vuonna 1994

Veikkausliigan yleisbudjetti Jarolla 1994: 3,872 miljoonaa markkaa

Veikkausliigan pelaajabudjetti Jarolla 1994: 2,1296 miljoonaa markkaa

Ja tässä FinnPa:n vuoden 1994 budjettivertailu:

FinnPa vuonna 1994

Veikkausliigan yleisbudjetti FinnPa:lla 1994: 3,5 miljoonaa markkaa

Veikkausliigan pelaajabudjetti FinnPa:lla 1994: Miljoona markkaa

Vuoden 1994 pelaajabudjettia FinnPa:lla sanottiin yllättävänkin pieneksi niin suuren yleisbudjetin omanneeksi seuraksi ja kun sen alustavissa ennakoissa arveltiin lyövän laudalta muun muassa koviksi tiedetyt MyPa:n ja FC Jazzin pelaajabudjetit.

Toki vuoden 1994 pelaajabudjetti oli FinnPa:n osalta yleisesti ottaen viimeinen nk. Vaatimattomien Vuosien pelaajabudjetti koska tämän jälkeen alkoivat suuret pelaajabudjettien vuodet sillä seuralla.

Jarossa taas vuorostaan seuraavaksi vuodeksi yleisbudjettia ja pelaajabudjettia piennettiin ja muutenkin Jaron yleisbudjetti ja pelaajabudjetti oli yllättävänkin suuri.

Vuoden 1993 Veikkausliigan seuroista puhuttaessa Jaro ainakin tiettävästi kilpaili niin yleisbudjettinsa kuin pelaajabudjettinsa osalta sarjanousijan TPV:n vastaavan kanssa, mutta tarkkojen tietojen puuttuessa on paha sanoa sen vuoden yleisbudjetista tai pelaajabudjetista suhteessa vaikkapa FinnPaa:n tai muihin paljoakaan.
Piippu-Virtanen

Poissa Poissa


Vastaus #59 : 01.11.2018 klo 07:35:24

FC Kuusysin tästä aiemmin pohdiskelemastani 1980-luvun vuodesta jolloin se oli vähän aikaa tuon ajan SM-Sarjan rikkain seura 1,8 miljoonan markan yleisbudjetillaan niin ei ole tullut paljoakaan uutta tietoa tai edes vihjeitä siitä, että mikä vuosi se olisi ollut.

Ainoat vuodet ovat lähinnä Ismo Liuksen pelivuodet FC Kuusysissä ja nimenomaan joko silloin kun Lius oli vähän aikaa Suomen tai ainakin FC Kuusysin parhaiten palkattu jalkapalloilija SM-Sarjassa ja sitten nimenomaan tämä tilanne milloin FC Kuusysi oli yhden vuoden ajan ennen tunnettua europelien vuotta SM-Sarjan varakkain seura rajaa tuon arvioimani 1,8 miljoonan markan yleisbudjetin vuoden vuosille 1983-1985 ainakin lähtökohtaisesti ja muutoin vuosille 1986-1987.

FC Kuusysin tuosta 1,8 miljoonan markan yleisbudjetin vuodesta ainoastaan ainoa muu vihje Ismo Liuksen aikakauden hurjan yleispalkan hehkuttamisen lisäksi oli myös se, että pienipalkkaisinkin FC Kuusysin pelaaja olisi tuona yksittäisenä ja ainoana SM-Sarjan varakkaimman seuran vuonna ansainnut ainakin 10 000 markkaa vuodessa.

Liuksella palkkaus oli sitten omaa luokkaansa tiettävästi 60 000 markan pelkällä tavallisella yleispalkkiolla ja siihen vielä erinäisiä muita bonuksia muun muassa europelien menestyksellä tai muulla mahtavalla tuli päälle jolloin lopullinen vuosipalkka alkoi pyöriä mitä tahansa 65 000-75 000 markan välillä, mutta parhaimmillaan puhuttiin ylärajan osalta 80 000-100 000 markankin palkasta johon oli tietenkin luettu valmiiksi tuo 60 000 markan pelkkä peruspalkkio.

 Se oli omana aikanaan huippuluokkaa kun tätä ennen oli maksettu kertaalleen koko SM-Sarjan historiassa 50 000 markkaa ylittänyt pelkkä peruspalkkion summa vain vuosi-pari tai ehkä korkeintaan muutama vuosi ennen tätä FC Kuusysin tai Kyykän rahavuotta eikä välttämättä muistaakseni edes kotimaiselle pelaajalle vaan ulkomaiselle pelaajalle ja mikäli muistini ei petä niin puolalaiselle sellaiselle.

Tuon FC Kuusysin pienimmänkin vuosisumman tienanneen pelaajan osalta kohua riitti kun yleisesti ottaen SM-Sarjassa heikoimmat palkat pyörivät markoissa laskien muutamassa tonnissa, tonnissa, reilusti alle tonnissa, huonoimmillaan satasessa ja monet, varsinkin aloittelevat pelaajat eivät välttämättä tienanneet muuta kuin pinnarahoja, nk. Hyvän Miehen Lisiä tai erinäisten muiden rahallisten erotuksia esimerkiksi seurakassasta tai pääsylipputuloista sitten kauden jälkeen erikseen.
Piippu-Virtanen

Poissa Poissa


Vastaus #60 : 05.11.2018 klo 15:44:11

Uutta ei viime aikoina ole kuulunut harmittavasti tuosta FC Kuusysin varakkaimman seuran vuodesta 1980-luvulla.

Tosin aiemmin mainitsemaani Ismo Liuksen palkkakohun vuotena tuohon aikaan tuon palkan silloista ennen kuulumattomuutta kuvasi sellainenkin asia, että muutama tuon ajan aiempi SM-Sarjan nimipelaaja HJK:ssa ja Hakassa olivat vähän aiemmin ennen tuota Liuksen palkkakohua kyselleet itselleen mahtavia palkankorotuksia tai oletettavia sellaisia.

Ja mikäli palkankorotus ei olisi ollut mahdollinen niin he halusivat Liuksen tapaan kiinteän yleispalkkion tai siihen rinnastettavan rahasumman itselleen.

Tämä yleispalkkio tai siihen rinnastettava rahasumma olisi ollut siihen aikaan 30 000-40 000 markkaa mikä enemmän vastasi sen ajan SM-Sarjan paremman rivitason pelaajan tai eliittipelaajan normaalia ansiotuloa vuoteen tai ainakin edes kauteen.

Tiettävästi HJK:n ja Hakan pomot olivat sanoneet sellaisia kehotuksia ehdottaneille huippupelaajille, että seuraavasta ehdotuksesta ja sen maininnasta sormen osoittamassa suunnassa olisi ollut nämä asiat maininneelle pelaajalle tai pelaajille ovi.

Takaisin ei olisi ollut tulemista.

Ja tämä kaikki keskimäärin kuitenkin siihen aikaan normaaleissa oloissa myös FC Kuusysiä rikkaammilta seuroilta.
Piippu-Virtanen

Poissa Poissa


Vastaus #61 : 05.11.2018 klo 17:04:13

1980-luvulla FC Kuusysin ohella oli yksi toinenkin seura mikä järkytti kahta suurta suomalaisessa jalkapalloilussa eli HJK:ta ja Hakaa.

Tämä ei suinkaan ollut KuPS vaikkakin myös KuPS oli vähän aikaa myöskin ainakin kolmen rikkaimman suomalaisen jalkapalloseuran joukossa aivan 1970-luvun lopussa ja usein 1980-luvulla ja ainakin kertaalleen maistettuaan rikkautta se oli aika usein toiseksi rikkain.

Ehkä vielä kerran tai kaksi kertaa se olisi voinut olla jälleen rikkainkin, mutta kun olisi voinut olla niin se ei ainakaan tietääkseni silloinkaan sitä ollut ja järkytys oli yhdestä muustakin asiasta johtuen KuPS:n pomoilla jonakin 1980-luvun vuotena varsin suuri:

Koparit nimittäin jossain välin vuosina 1982-1987 KuPS:n tunnettuna paikalliskilpailijana oli SM-Sarjan rikkain ja tietääkseni vähän aikaa myös kotimaisen jalkapallon historian rikkainkin seura nimenomaan ajalta ennen Suomen Lamaa ja ennen kuin HJK sitten uskomattomasti puski joko Futisliigan vuosina juuri ennen Suomen Lamaa nk. Kasinotalousvuosien loppumetreillä tuon Kopareidenkin budjettiennätyksen rikki tai sitten vasta noin vuosien 1994-1996 aikaan Veikkausliigassa joista todennäköisimmin vasta vuonna 1996 kuin sitä aiemmin, mutta aivan varmasti en mene asiaa sanomaan vielä tässä vaiheessa.

Etenkin kun pitää vielä tutkia noita KuPS:n, Kuopion Pallo-Tovereiden/Kopareiden ja myös piskuisen Kuopion Elon budjetteja mikäli niitä vain löytyy.

Kopareidenkin nk. Ison Rahan Vuosi oli ainakin tietääkseni ennen FC Kuusysin rahavuotta tai sitten heti välittömästi vielä senkin jälkeen mikä sitten pakotti HJK:n ja Hakan pistämään ne oman aikansa mukaiset todella isot rahavirrat liikkeelle kun sitä ennen ne todella olivat olleet hyvin vaatimattomia kotimaisessa jalkapalloilussa ja jos eivät itse seurabudjetit yleisesti olletkaan vaatimattomia niin erinäiset pelaajapalkkiot olivat ainakin näillä näkymin ennen kuin juuri ja juuri ehkä KuPS ja muutoin pelinavaajina menestyshuumassaan toimineet FC Kuusysi ja Koparit tekivät toisin.
Piippu-Virtanen

Poissa Poissa


Vastaus #62 : 08.11.2018 klo 20:40:09

KuPS:n yleisbudjetteja vuosilta 1969-1991 tulee seuraavaksi näiltä vuosilta enin osin tässä viestissä.

Ja tulevissa viesteissä sitten Kuopion Pallo-Tovereiden ja Kuopion Elon yleisbudjetteja joskin on myönnettävä, että niihin kahteen seuraan liittyy tietojen puuttumisen musta aukko suurilta osin varsinkin jälkimmäisen osalta ja ensin mainitun osalta taas varsinkin vuosien 1983-1987 aikaiset yleisbudjetit ovat huomattavan epävarmoja ja hämäriä joskin talousarvioiden puitteessa niitä näillä näkymin laitan kunhan sen vuoro tulee tulla mainituksi jolloin keskustelen asiasta sitten enemmän.

Ja muutoinkaan KPT/Kopareiden yleisbudjetteja ei harmittavasti löytynyt joka vuodelle toisin kun nyt KuPS:lle ainoana koko Kuopion kolmikosta näistä seuroista puhuttaessa.

KuPS:lla alkoi tosiaan rahaa riittää tuon ajanjakson aikana ja ennen pitkää tuli myös väistämätön romahdus. Kuopion talousalueen seuroista kuitenkin sillä äkkirikastumisensa koettuaan oli kuitenkin loppupelissä yllättävänkin maltillinen huippubudjetti 1980-luvulla koska Koparit paikalliskilpailijana vetivät vielä pidemmän korren yleisbudjeteissa ja kun Haka ja HJK alkoivat todella syöstä rahavirtansa liikkeelle niin ei KuPS lopulta kuitenkaan ihan niin varakas ollutkaan.

Toisaalta KuPS:n osalta jarrujen polkaisu kreivin aikaan seuran historiassa keskellä kuumaa nk. Kasinotaloutta ja Suomen Lamaa oli elintärkeää kuin muistaa miten KPT/Kopareiden ja piskuisen Kuopion Elon kävi.

Toisaalta KuPS:n osalta tuhlavuus juurikin lainarahoilla oli paheksuttavaa joskin lainapääoman hoito oli lopulta ratkaiseva tekijä siihen, että miksi jopa vielä kaikkia uskomattomia ongelmia vasten sillä riitti rahaa selviytyä lainoistaan ja veloistaan.

Eikä ikinä joutua konkurssiin vaikkakin konkurssiuhan alaisena seura oli pahimmillaan se ainakin tiettävästi kertaalleen joutui saneeraukseen tai sitä vastaavaan toimenpiteeseen.

Itse asiassa seura menetti muun muassa vuoden 1988 aikana eräässä vaiheessa kaikki sponsorit ja vain selviäminen SM-Sarjassa erään huonon vuoden jälkeen pelasti kaikki nämä sponsorisopimukset kun jo ne peruneet pamput suostuivat ne uudelleen neuvottelupöydässä allekirjoittamaan ja joiden menettäminen olisi melkein tiennyt sitten koko seuran vaarantumista vaikka rahaa olisi tietenkin ollut 1. Divisioonassa/1-divisioonassa elinkelvollinen määrä jopa hyvinkin pitkään sinnittelyyn.

Ja mikäli velanhoito puutteellista olisi ollutkin niin Kopareista ja Elosta poiketen KuPS ei sentään ryvettänyt itseään kaikkein pahimmissa mahdollisissa lehtiotsikoiden skandaaleissa, Oikeuden Määräyksen Tilitarkastusten törkeissä laiminlyönneissä tai seurajohdon korruptiokohuissa ja niistä pahimmissa tapauksissa myös pidätyksissä.

KuPS:n yleisistä budjeteista kuten myös Kopareiden ja Elon vastaavista voisi puhua enemmänkin yleistä suuntaa antavia keskusteluja koska kaikki nuo kuopiolaiset seurat, mutta etenkin KuPS ja Koparit pistivät omalta osaltaan edes jonkinlaisen ammattilaisen jalkapallon rattaat taas maassamme pyörimään vaikka ehkä ihan alkuaskeleet ja kiitokset kuuluvat Hakalle tai HJK:lle ja niitä ennen oikein vanhaan aikaan joko HIFK:lle tai HPS:lle.

Joka tapauksessa tässä yleisbudjetteja KuPS:n osalta ja lisähuomiot tulevat sulkuihin:

Kuopion Palloseuran Yleisbudjetit vuosina 1969-1991

1969: 113 500 markkaa (KuPS pelasi tuolloin Mestaruussarjassa.)

1970: 50 000 markkaa (KuPS pelasi tuolloin Pääsarjassa, 1. Divisioonassa, Ensimmäisessä Divisioonassa, Suomen Pääsarjassa erotuksena Englannin Pääsarjasta tai nk. Kruunudivarissa.

KuPS:n yleisbudjetti oli tuolloin pieni johtuen muun muassa yllättäen kokonaan laskeneista liike-elämän sponsorirahamääristä ja lisäksi myös tappiolliset ulkomaiden ottelumatkojen matkakulut painoivat koko yleisbudjetin 1970-luvun alhaisimmaksi koko seuralla ja pahimmillaan pelättiin jopa konkurssia. Vertailun vuoksi paikalliskilpailija Kuopion Pallotoverien tai KPT:n yleisbudjetti oli 45 706 markkaa silloisessa Jalkapallon 2. Divisioonassa tai 2-divisioonassa tai tuolloisten juttujen mukaan myös nk. Tavallisessa Divarissa.)

1971: 91 000 markkaa (KuPS jatkoi edelleen pelaamista Pääsarjassa. KPT nousi 2. Divisioonasta/2-divisioonasta Pääsarjaan vuodeksi 1972.)

1972: 232 000 markkaa (KuPS jatkoi edelleen pelaamista Pääsarjassa ja yleisbudjetin parantuminen johtui muun muassa KPT:n noustua Pääsarjaan vuonna 1972 eli samana vuonna ja sen pysyessä tulevassa SM-Sarjassa/Mestaruussarjassa vuodeksi 1973, kasvaneesta liike-elämän tuesta, parista hyvästä muusta yrityskaupasta seuran osalta ja lisäksi myös yleisesti parantuneista pääsylipputuloista johtuen.)

1973: 241 000 markkaa (KuPS pelasi SM-Sarjassa/Mestaruussarjassa ja koska KuPS ei vertailuaikana koskaan pudonnut mihinkään niin mainitsen seuraavan kerran erinäisiä sarjoja vain kun ne erikseen muuttavan nimeään Suomen korkeimman sarjatason osalta ja muutoin keskityn vain taloudellisiin mainintoihin kuin tarvetta on.)

1974: 285 000 markkaa

1975: 440 000 markkaa (Suurin piirtein tästä vuodesta eteenpäin alkoi pikkuhiljalleen KuPS:n kehitys kohti rahaseuran mainetta joskin 1970-luvun oma nk. Suuri Lama painoi tai tulisi painamaan ennen pitkää seurataloutta alaspäin. KPT:n yleisbudjetti samaan aikaan oli 400 000 markkaa.)

1976: 502 000 markkaa (KuPS näillä näkymin oli yleisbudjetillaan SM-Sarjan/Mestaruussarjan toiseksi varakkain seura heti HJK:n jälkeen lyöden laudalta nipin napin Hakan vastaavan yleisbudjetin.)

1977: 680 000 markkaa (KuPS saattoi olla varakkain seura SM-Sarjassa/Mestaruussarjassa ellei sitten HJK ensi kerran ylittänyt miljoonaa markkaa tai laittanut juuri sinä vuonna sitä ensi kerran peliin koska jossakin välin aivan 1970-luvun loppua HJK ensimmäisenä Suomessa pisti peliin miljoona markkaa pelivuotta kohti yleisbudjeteissa ja Haka tulisi seuraamaan pian perässä.)

1978: 600 000 markkaa (KuPS oli edelleen yksi varakkaimpia ellei ehkä varakkain seura SM-Sarjassa/Mestaruussarjassa, mutta todennäköisesti vasta toiseksi varakkain tai kolmanneksi varakkain seura koska HJK:lla oli vuotta 1977 todennäköisemmin jo tuolloin miljoonan markan yleisbudjetti ja Hakankin yleisbudjetti oli noussut vuotta aiempaan nähden selvästi.)

1979: 400 000 markkaa (KuPS teki pahoja tappioita ja lisäksi sillä tosiaan oli rakennushankkeita menossa mikä söi seurakassaa ja omalta osaltaan oli vaikeuttamassa tilannetta SM-Sarjassa/Mestaruussarjassa.

Tälle vuodelle KuPS:n alkuperäinen tavoite oli ollut mennä ensi kertaa tasan 1 miljoonan markan yleisbudjettiin, mutta siitä hankkeesta oli luovuttu osin jo vuoden 1978 puolella koska 1 miljoonaan markkaan yleisbudjetin nosto olisi saattanut tietää lähes konkurssia ilman mestaruutta ja senkin kanssa tiukkaa olisi saattanut tehdä joten yleisbudjettia pienennettiin mieluummin.)

1980: 1,1 miljoonaa markkaa (KuPS oli tällä rahalla SM-Sarjan varakkain seura sinä vuonna. Ja mikäli ei ollut niin eivät HJK ja Haka hirveän paljoa sitä varakkaampiakaan olleet. Yleisbudjetin raju kasvu liittyi aiemmin kerrottuun isoon lainoituksen nostattamisiin ja tänä vuonna KuPS oli melkein varmasti varakkain seura Suomessa muutaman lähivuoden aikana ja 1980-luvun alun vuosista puhuttaessa.)

1981: 1,3 miljoonaa markkaa (KuPS oli tällä rahalla edellistäkin vuotta varmemmin SM-Sarjan ja Suomen varakkain seura, mutta ei toki aivan täysin välttämättä koska HJK alkoi jo lähennellä puolta toista miljoonaa markkaa tai kahta miljoonaa markkaa yleisbudjetiltaan ja Hakakin tuli aivan perässä tai oli KuPS:n ohi mennyt. Kuopiossa oltiin eniten huolissaan KPT:stä jonka yleisbudjetti oli myös noussut miljoonaluokkaan.)

1982: 1,35 miljoonaa markkaa (KuPS oli tällä rahalla SM-Sarjan varakkain seura ja mikäli ei ollut niin sitten HJK tai Haka oli sen edellä koska tuolloin puhuttiin toisen näistä seuroista olleen ensi kertaa erittäin lähellä jo 2 miljoonaa markkaa ja ylittäneen 1,5 miljoonaa markkaa pariin edeltävään kauteen verrattuna varmemmin.

Lisäksi SM-Sarjassa pelasi myös Kuopion Elo mikä osaltaan johti ongelmiin kun Kuopiossa ei vain oikein tuntunut riittävän katsojia kaikelle kolmelle seuralle, se pisti Elolle suunnattomia paineita pysyä SM-Sarjassa ja lisäksi ulkopuolisille kuin kuopiolaisille oli hyvin hankalaa markkinoida Eloa sellaiseksi kannatettavaksi seuraksi toisin kuin valtakunnallisesti ja myös TV-lähetysten kautta hyvin tunnettua KuPS:a tai Kopareita.

KPT oli muuttanut nimensä Kopareiksi ja mikäli HJK tai Haka jostakin uskomattomasta syystä olisivat budjetoineet tälle vuodelle vähemmän rahaa yleisbudjettiin siinä tapauksessa Koparit olisivat olleet SM-Sarjan toiseksi tai kolmanneksi rikkain seura heti KuPS:n jälkeen ja vuosi 1982 itse asiassa saattoi olla viimeinen mahdollisuus KuPS:lle kaikkien tutkimusten jälkeen olla nimenomaan SM-Sarjan rikkain seura!)

1983: 1,4 miljoonaa markkaa (KuPS ei enää tällä rahalla ollut edes varakkain seura vaan ainoastaan kolmanneksi tai neljänneksi varakkain seura koska Kopareiden yleisbudjetti alkoi tästä vuodesta eteenpäin aina vuoteen 1987 asti olla jotakin uskomattoman ylimaallista SM-Sarjassa kaikkien tutkimusten jälkeen.

Samoin myös viimeistään tästä vuodesta eteenpäin jos ei sitä ennen alkoivat HJK ja Hakakin käynnistää miljoonavirrat markoissa laskien ja lisäksi tuli vielä vuosien 1983-1987 väliselle ajalle josta todennäköisimmin vuosille 1983-1985 FC Kuusysi kilpailemaan ja myös olemaan SM-Sarjan varakkain seura ainakin edes yhdeksi noista vuosista.

Vuonna 1983 todennäköisesti varakkain seura oli Koparit tuolloisella ylimaallisen oloisella yleisbudjetilla josta puhun lisää myöhemmin vaikkakin KuPS:n vastaaviin yleisbudjetteihin nähden KPT/Kopareiden yleisbudjetit olivat huomattavasti hämärämpiä luonteeltaan selvittää, mutta joka tapauksessa miljoonamenot olivat uskomattomia ja jopa KuPS:n vastaaviin verrattuna pöyristyttävän korkeita ja tuhlaavia luonteiltaan.)

1984: 1,45 miljoonaa markkaa (Edelleen KuPS oli SM-Sarjassa korkeintaan kolmanneksi varakkain seura heti Hakan ja HJK:n jälkeen tai muussa tapauksessa vasta neljänneksi tai viidenneksi varakkain seura Kopareiden ja FC Kuusysin yksittäisestä rahavuodesta riippuen joskin Kopareilla alkoi olla yleisbudjeteissaan pikkuhiljaa näinä vuosina tai vuoden 1984 osaltakin arvioituna jopa useita miljoonia markkoja mikä oli ennen kuulumatonta suomalaisessa jalkapallossa.)

1985: 1,5 miljoonaa markkaa (KuPS oli edelleen yksi varakkaimpia seuroja, mutta keskimäärin tästä vuodesta eteenpäin SM-Sarjan loppuun asti yllättävänkin moni muukin seura alkoi nostaa yleisbudjettejaan ja pelaajabudjettejaan jolloin KuPS:n yleisbudjetit tai pelaajabudjetit eivät enää olleet kovinkaan korkeita.)

1986: 2 miljoonaa markkaa (KuPS sai itselleen ennätysbudjetin, mutta silti parantuneesta taloudesta huolimatta pikkuhiljaa alkoivat jo ensimmäiset velkaongelmat. Kopareiden edelleen pöyristyttäviin rahasummiin ja lainahankkeisiin verrattuna KuPS säilyi jopa aiemmin luulemaani maltillisempana seurana taloudenpidoltaan ja FC Kuusysin päivät varakkaimpana seurana Suomessa olivat nyt hyvin vähissä kun HJK:n ja Hakan rahavirrat alkoivat jo olla yli 2 miljoonan markan tai HJK:n osalta kohta lähempänä 4-5 miljoonaa markkaa ja keskimäärin noin 3 miljoonaa markkaa.

Koparit pystyi vielä vastaamaan budjettitaistojen kutsuun, mutta yhä epätodennäköisemmin kuin mitä vielä vuosina 1982-1985 oli kyennyt.)

1987: 2,1 miljoonaa markkaa (KuPS oli edelleen parhaimmillaan yksi varakkaimpia seuroja, mutta enemmän se oli vajoamassa SM-Sarjan keskikastiin tai sen kuninkaaksi olematta kuitenkaan kukkulan kuningas yleisbudjeteissa.

Tämä vuosi oli viimeinen mahdollinen jolloin SM-Sarjan suuren rahan seurat HJK tai Haka olisivat pitäneet pienempää yleisbudjettia ja jolloin esimerkiksi Koparit tai FC Kuusysi olisi voinut olla varakkain seura Suomessa.

Hyvin todennäköisesti kuitenkin ja varsinkin FC Kuusysin kannalta se varakkaimman seuran vuosi oli jo aiemmin koska tuolloin kun nk. Kyykkä oli varakkain niin silloin sen yleisbudjetti oli 1,8 miljoonaa markkaa ja Hakalla oli 1,5 miljoonaa markkaa ja HJK:lla oli 1,65 miljoonaa markkaa.

Lisäksi Kopareilla oli myös sanansa sanottavana siinä pelissä koska sen kaikkein köyhimpänäkin suuren rahan vuotena sillä oli tosiaan 1,6 miljoonaa markkaa ainakin yleisbudjetti kun kovan rahan markkinat oli käyntiin pistetty. Koparit pisti vielä vaikeuksienkin keskellä rahaa tällä sarjakaudella peliin uskomattoman paljon enemmän kuin mitä olisi pitänyt ja maksoi siitä kalliin hinnan putoamisen muodossa 1. Divisioonaan/1-divisioonaan.)

1988: 2 miljoonaa markkaa (KuPS:lla oli Kuopion herruus Kopareiden pudottua ja muututtua takaisin Kuopion Pallotovereiksi myös markkinointinimeltäänkin, mutta SM-Sarjan seurojen yleisbudjetin keskimäärin ollessa 1-3 miljoonaa markkaa Hakalla sen ollessa jo ainakin 3,5 miljoonaa-4 miljoonaa markkaa ja HJK:lla 5-6 miljoonaa markkaa ja pienimmilläänkin 4-4,5 miljoonaa markkaa oli KuPS:n yleisbudjetti enemmän normaalia yleisbudjettia vastaava ja jopa alakanttiin.)

1989: 2,5 miljoonaa markkaa (KuPS:n yleisbudjetti oli ennätysmäinen johtuen SM-Sarjan historian viimeisenä vuonna KOP:n lisääntyneestä sponsoroinnista. Lisäksi KOP oli tukenut KuPS:n joukkuetta jo vuodesta 1986 lähtien aikoen irtisanoa sen vain kerran, vuonna 1988 kun tuolloin KuPS oli ainakin mitä ilmeisemmin putoamassa SM-Sarjasta.

Valitettavasti monien muiden seurojen nostaessa koko ajan yleisbudjettejaan ja Hakan ja HJK:n liidellessä useine miljoonineen markkoineen ylhäisessä yksinäisyydessään oli KuPS:lla miettimistä myös seuran velkamäärien kasvussakin.)

1990: 2,5 miljoonaa markkaa (KuPS:n yleisbudjetti Futisliigassa oli oikeastaan jälleen yllättävänkin keskiverto tai normaali, mutta myös ehkä alakanttiin menevä. Missään nimessä sentään köyhin KuPS ei vielä tuolloinkaan ollut.

KPT:n ja Elon ollessa täysin elinkelvottomuutta lähellä olleita konkurssiseuroja tai jälkimmäisen kohdalla jopa rikollisiksi epäilty seuroja niin KuPS sentään kaikkea velkataustaansa vastaan sentään vielä kykeni säilyttämään kunniallisuutensa patinan, mutta sen olisi onnistuttava voittamaan tai olemaan Futisliigassa todella korkealla jotta jälleen olisi seura voinut saada uusia tukijoita mitä se ei saanut. KuPS:n yleiset, tappiolliset liikevuodet huipentuivat tähän vuoteen.)

1991: 2,3 miljoonaa markkaa (KuPS:n viimeinen isomman rahan yleisbudjetti Futisliigassa oli huonontamassa sitä juuri ennen 1990-luvun lamaa enemmän alakanttiin olevaksi seuraksi tai jopa köyhemmäksi seuraksi, mutta niin ei tietenkään käynyt.

Elo oli suljettu kokonaan ja konkurssikypsä eikä KPT myöskään ollut kun nuijan kopauksen päässä konkurssista 3. Divisioonaan/3-divisioonaan tippuvana kun muutoin viimeinen vuosi oli KPT:llä melkein täydellistä hengettömyyttä 2. Divisioonassa/2-divisioonassa ainakin taloudellisesti sanottuna.

KPT oltiin sulkea myöskin kokonaan Elon tapaan sarjatoiminnasta ja KPT oli pyytänyt vuosien 1989 ja 1990 tapaan sarjasta sulkemista, mutta tuolloin ehtoihin ei ollut suostuttu ja vuonna 1991 oli KPT itse kesken kauden muuttanut mielensä kun seurajohdon vaatimuksiin jättäytymisestä ulkopuolelle olisi suostuttu.

KuPS:n osalta velkaleikkaukset olivat rajuja, jopa 200 000 markkaa lähti kertamaksuna eräässäkin yksittäisvelassa ja monta muutakin ison rahan maksua odotti oven takana.

Lisäksi mielipuolista oli joidenkin vanhojenkin velkojen täydellisen lyhentämättömyydenkin laiminlyönti. Vanhin yksittäisvelka toki pienkorkomaksuisena oli ollut maksamatta jo vuodesta 1977 eikä moni muukaan asia ollut hyvin.

Vaikka lainoja seura ei saanut niin pankkivelat yllättäen vielä vuonna 1991 lyhenivät toisin kuin siitä eteenpäin pitkän aikaan ja uskomattomasti liiketaloudellisesti puhuttuna yleistulos oli pitkästä aikaa voitollinen.

Ensimmäistä kertaa ikuisuuteen tosin aiemmin menestysvuosina vain satunnainen tai keskimäärin yksittäistä tai paria pelaajaa koskenut palkanmaksuhäiriö oli ensi kertaa sitten vuoden 1979 hyvinkin yleistä KuPS:ssa.

Lopullinen viimeinen pisara oli pahimmillaan jopa yli 2 miljoonaan markkaan kohonneet yleisvelkamaksut jotka toivat melkein täydellisen velattomuuden, mutta vuodeksi 1992 alustava yleisbudjetti olisi ollut jopa vain 100 000 markkaa kunnes lopulta isoilta osin sponsorinsa menettänyt seura sai vuonna 1992 Veikkausliigassa yleisbudjettinsa olemaan 600 000 markkaa jolla KuPS oli Veikkausliigan köyhin seura.)
« Viimeksi muokattu: 10.11.2018 klo 18:09:07 kirjoittanut Piippu-Virtanen »
Nice10

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: I support FF


Vastaus #63 : 08.11.2018 klo 20:43:28

Pakko antaa pieni peukku Piippu-Virtaselle Ylos
hoc

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Dogmaattinen Struktuuri


Vastaus #64 : 08.11.2018 klo 20:46:18

Nämä on kyllä olleet todella mielenkiintoista luettavaa. Piippu-Virtaselle iso käsi vaivannäöstä...
DiBiagio

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: RoPS


Vastaus #65 : 08.11.2018 klo 21:03:58

Nämä on kyllä olleet todella mielenkiintoista luettavaa. Piippu-Virtaselle iso käsi vaivannäöstä...

Muuten sama, mutta ilmaisun selkeyteen panostaisin hieman lisää. Varsinkin pitkiä tekstipätkiä raastavaa lukea, jos joutuu jokaisen virkkeen kertaamaan useasti saadakseen sisällöstä selvää.
Kratos

Poissa Poissa


Vastaus #66 : 08.11.2018 klo 22:07:55

Pakko antaa pieni peukku Piippu-Virtaselle Ylos

Sama. Täysin nollasisältöä tuotavana itsellä, mutta kyllä tämä ansaitsee kehut, jotta kirjoittaja tietää panostaan arvostettavan. Ylos

Piippu-Virtanen

Poissa Poissa


Vastaus #67 : 08.11.2018 klo 22:35:16

Kiitoksia kehuista!
Piippu-Virtanen

Poissa Poissa


Vastaus #68 : 08.11.2018 klo 22:55:40

Kuopion Elosta tulee pian lisää asiaa erikseen lisääkin, mutta tähän laitan ne parin vuoden yleisbudjetit mitkä onnistuin löytämään ja koska nämäkin ovat tulevaa asiaa vasten valitettavasti vain suurin piirtein olevia yleisbudjetteja niin täysin aukottomasti KuPS:n ja joihinkin KPT/Kopareiden yleisbudjetteihin nähden nämä pari yleisbudjettia ovat merkitty seuraavasti ja liukuvina sellaisina Kuopion Elolta.

Ne ovat vuodelta 1982 ja 1990 koska vuodeksi 1991 se ei rikollisen toimintansa ja Palloliiton sääntöjä rikkoneena saanut osallistumisoikeutta sen joutuessa tietenkin myös 1. Divisioonasta/1-divisioonasta ja mahdollisesti myös 2. Divisioonaan/2-divisioonaan putoavana suljetuksi siitäkin sarjasta jos se sinne olisi pudonnut:

Kuopion Elon Yleisbudjetit 1982 SM-Sarjassa ja 1991 1- Divisioonasta/1-divisioonasta suljettuna

1982: Vähintään Elon Yleisbudjetti oli SM-Sarjassa sinä vuonna 135 973 markkaa ja enimmillään Elon Yleisbudjetti oli 500 000 markkaa ja suurimman osan historiaansa ei Elolla ollut edes noinkaan hyvä yleisen budjetin tilanne. Elo oli yksi köyhimmistä ellei ehkä jopa köyhin seura SM-Sarjassa vuonna 1982 joka tapauksessa.

1991: Elon sekavan tilanteen takia kuten myös KPT:n konkurssikypsyyden takia Elon oikea, hyväksytty tuon ajan yleinen budjetti oli samaa tasoa kuin mitä vuonna 1982 oli ollut SM-Sarjassa eli sen puolisen miljoonaa markkaa ja hyvin todennäköisesti se oli vielä sitäkin puolta miljoonaa markkaa vähemmän, aina 166 712 markkaan asti koska Elolla ei viimeisenä toimintavuotenaan ollut järkeviä sponsoreita eikä oikein edes varsinaista yleisbudjettiakaan sen ollessa käytännössä suljettu edustamastaan sarjasta jo enemmän kuin vuoden ajan.

Suurimmillaan toki yleisbudjetin sanottiin olevan jopa niinkin suuri kuin miljoona markkaa huhuissa, mutta lienee sekin rahamäärä kaikessa uskomattomuudessaan olevan sekoitettu kenties KPT:n ja Elon riitaisaan vaikkakin alkuvuosinaan lopulta yllättävänkin varakkaaseen fuusioseuraan eli FC Kuopioon jolla tosiaan esimerkiksi oli miljoonan markan yleisbudjetti vuonna 1993 suhteellisen uskomattomasti 3. Divisioonassa/3-divisioonassa.

Toisaalta FC Kuopion tilanne oli toinen jopa keskellä kovinta Suomen Lamaa kun uutta seuraa sentään fuusionakin suostuttiin tukemaan toisin kuin kahta konkurssikypsää erillistä seuraa. FC Kuopiolla oli ensimmäisenäkin yleisbudjettina vuonna 1992 3. Divisioonassa/3-divisioonassa 270 000 markkaa ja kaikkien muiden mahdollisten seuraomaisuuksien yhteenmitoituksien jälkeen sen miljoona markkaa.
« Viimeksi muokattu: 08.11.2018 klo 23:11:57 kirjoittanut Piippu-Virtanen »
Piippu-Virtanen

Poissa Poissa


Vastaus #69 : 08.11.2018 klo 22:59:44

Ennen KPT/Kopareita saa seuraavaksi taustoitusta Kuopion Elo.

Elo tosiaan oli yleisenä urheiluseurana erikoinen ja omalta osaltaan aina vaikeuksissa toisin kuin KuPS tai Kuopion Pallotoverit.

Ne kun olivat ainakin myöhempinä vuosinaan lopullisen selvästi enemmän puhtaita jalkapalloseuroja.

Elo lisäksi oli myös vasemmistolaismyönteisempi kun nämä kaksi myöhempää suuren rahan seuraa.

Elo joutui kärsimään myös parista muusta asiasta.

Ensinnäkin sen suuruutensa vuosina eli vuosien 1969-1970 Mestaruussarjan ja Pääsarjan vuosien jälkeen se pysytteli 2. Divisioonassa/2-divisioonassa se käytännössä laskeutui alemmalle sarjatasolle pelaamatta.

Palloliitto päätti luoda vuonna 1973 kokonaan uuden ja erillisen 1. Divisioonan/1-divisioonan jälleen SM-Sarjaksi/Mestaruussarjaksi nimetyn entisen Pääsarjan ja 2. Divisioonan/2-divisioonan väliin sen sijaan, että se olisi vaikkapa erillisesti pitänyt jo olemassa olevan sarjan samana tai vaihtanut yksinkertaisesti sen nimen vaikkapa työnimeltään Divariksi ja sitten korottanut vastaavasti pykälällä muita olemassa olevia sarjoja.

Toinen mistä Elo kärsi oli alhaisimpana vuotenaan 1978 silloisessa 3. Divisioonassa/3-divisioonassa Kuopion Pallo-48:n seurayhdistymisen aiheuttamasta rasituksesta mikä oli viedä sen jo aikaisemminkin konkurssiin.

Elon rakettimainen nousu vuosien 1979-1981 välillä aina SM-Sarjaan asti oli unelmoitu asia, mutta siihen mennessä SM-Sarjan seurat olivat jo sitä turhan paljon edellä kun Elon ihanteet kuuluivat sen 15-20 vuotta, pahimmillaan jopa reilusti 30 vuotta aikaisempaan aikakauteen.

Toisaalta kun Elo putosi niin varsinaisesti piskuisuudestaan ja ennemmin tai myöhemmin säännöllisestä 1. Divisioonan/1-divisioonan köyhimmän tai köyhimpien seurojen maineesta kärsineenäkin ei kuitenkaan enää ikinä pudonnut alemmaksi.

Se sääntö tosin oli totta vain itse pelikentällä.

Pelikenttien ulkopuolella tilanne oli toinen.

Elon osalta kuvaavaa oli myös keskimäärin Kuopiossa vietetty nk. Pääsiäisleiri kevätkauden ja joskus jopa pelikauden ainoana suurena harjoitteluleiritapahtumana kun KuPS tai Koparit pyörivät Länsi-Saksassa, Espanjassa, Portugalissa, Englannissa, Tsekkoslovakiassa tai Neuvostoliitossa  monilla ulkomaanleireillä tai olivat ainakin vakavasti menossa sinne usein ison rahan vuosinaan milloin sitä vain riitti.

Kotimaan monia harjoitteluleiritapahtumia tietenkään unohtamatta.

Elolla oli myös 1970-luvun ajan selviytymistaistelua kun markat oli revittävä sieltä mistä irti sai.

Tanssijaisia, bingoiltoja, myyjäisiä, erikoisiltojen järjestämisiä ja erikoisimmillaan jopa paperinkeräyskampanjoista Männistöltä ja Itkosenniemeltä sai Elo markkansa.

Jopa vielä huomattavasti enemmän aikakauteen vaikeaan sidonnaisuuteen nähden kuin mikä olisi ollut suotavaa silloin kun Elo oli pudonnut jo kauas SM-Sarjan/Mestaruussarjan unelmista.

Käytännössä seura edusti omana aikanaan jopa aikakauteen nähden hyvin puhdasta amatöörihenkeä!

Toisaalta vuoden 1978 aikaan Elo vihdoin ja viimein alkoi nauttia myös noita nk. Ohjauspalkkiojärjestelmiä jotka nousivat riittävän kilpailukykyiseksi jalkapallopuolelle jotta seuravetäjät edes alkoivat harkita jäämistä seuran palvelukseen ilman muita nurinoita ja kaiken kaikkiaan myös muun muassa Elon hiihtojaoston tultua omaksi seurakseen eli Kuopion Hiihtäjiksi alkoi Elo erikoistua jalkapallon puolellekin paremmin.

Elo tosin kärsi KP-48:n käydystä fuusiosta jonkin verran ja tuo seura olikin uskomattoman velkainen jo aikakauteen nähden pelkässä 2. Divisioonassa/2-divisioonassa.

Konkurssivelka oli 231 000 markkaa ja pelkkä hoitokulumaksu velasta edes teoreettista saneerauksen harkitsemista konkurssin mahdollistamiseksi olisi ollut Oikeuden Määräyksellä 92 057 markkaa ja se olisi pitänyt hoitaa konkurssihetkellä korkeintaan 30 päivän sisällä ilmoituksesta ja nopeimmillaan heti ilmoituksen jälkeen.

Näin ei tietenkään käynyt ja noidenkin kulujen erillismaksuista tuli Elolle omalla tavallaan painetta. Etenkin kun tuon ajan konkurssilaki Suomessa oli mitä oli ja lisäksi vielä KP-48:n konkurssiin pääseminenkin olisi saattanut raueta hoitokulumaksun yleispuutteeseen muiden hoitokulumaksuerien puitteissa.

Muuten sitten tietysti yleensä tuon ajan konkurssilaissa ongelmana muutoin oli lähinnä yleisvarain puute jos oli.

Elolla ei oikeastaan ennen SM-Sarjan vuotta 1982 ollut 1. Divisioonassa/1-divisioonassa tai 2. Divisioonassa/2-divisioonassa oikeastaan mitään eroa aiempaan nähden vuosina 1979-1981.

Yleisbudjetit tunnuttiin huonoimmillaan keräävän edelleen kasaan lähinnä talkoohengessä tai sittemmin erittäin vakiintuneella bingotoiminnalla. Monessa muussa seurassa 1. Divisioonassa/1-divisioonassa tai jopa 2. Divisioonassa/2-divisioonassa jopa noina vuosina oli jo herätty mieluummin keräämään yleisbudjetit seurakassan tai yleisen taloudellisen tilanteen ollessa kehno korkeammista pääsylipputuloista tai sitten vihdoin ja viimein herätty liike-elämän sponsorisopimuksiin joita aiemmin oli jopa SM-Sarjassa/Mestaruussarjassa esiintynyt näitä alempia sarjoja aiemmin.

Kun Elo sitten oli SM-Sarjassa vuonna 1982 kolmatta ja viimeistä kertaa niin yleisbudjetti tuntui todella liukuvalta ja se oli yksi pienimmistä ellei ehkä pienin koko sarjassa sinä vuonna. Ainakin varmasti toiseksi tai kolmanneksi pienin yleisbudjetti sillä oli.

Pudottuaan Elo tosiaan vihdoin ja viimein sai tarpeekseen sinänsä ainakin täydestä amatöörihengestä ja alkoi maksaa palkkaa muillekin kuin vain johtokunnalle, koko seuran omistajalle tai suurin piirtein huumorillisesti sanottuna bingotyöntekijöille.

Elo sai loppuvuosinaan myös STS-pankin taakseen mikä käytännössä oli seuran ensimmäinen ja hyvin todennäköisesti viimeiseksi jäänyt varsinainen ulkopuolinen sponsorisopimus sen varsinaisessa merkityksessä.

Tosin STS-pankin panostus oli silti melkoisen olematonta suhteessa KuPS:n KOP:n panostukseen ja puhumattakaan sitten Kopareiden tai jopa pudonneen KPT:n sponsorisopimuksista.

Lopulta Elokin joutui seuransa osalta rikollisuuden tielle ja pahimpana skandaalina tietenkin vangittiin itse rahamies Yläkorhola maaliskuussa 1991 oikeuden päätöksellä joka oli sotkeutunut lukemattomiin kulukorvausten perusteettomiin lihottamisiin, seuran myyntikatteiden liioitteluun ja kaiken huippuna syyllistynyt lokakuun 1991 Kuopion raastuvanoikeuden päätöksessä myös erillisiin, jalkapallon ulkopuolellakin tapahtuneisiin rikollisuusasioihin ja muihinkin pankkikavalluksiin.

Aivan kaikkea muuta rikollisuutta huomioimatta pankkikavallusta ei kuitenkaan voitu näyttää oikeudessa toteen joten se muu Yläkorholan taakkana ollut syyllisyysolettama jäi suhteessa tehtyihin rikoksiin nähden varsin pieneksi.

Etenkin kun tiedettiin millaisia korruptioketkuja Kopareilla oli takana ainakin oletetusti.

Ja pahin Yläkorholan kupru taisi ennen Elon jalkapallopuolen tai pankkisotkuja olla lähinnä Suokadun kiinteistökauppojen hämäräperäinen tiskin alta myynti kovemman luokan rikollisille.

Mikäli sitten Yläkorhola ei siihen sitten ollutkaan syyllinen niin ainakin joku Yläkorholan luotettu yhteyshenkilö sitten viimeistään siihen oli.
donner

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: KuPS, ManU


Vastaus #70 : 09.11.2018 klo 08:41:21

hyvää asiaa kuopiolaisista seuroista Ylos
Piippu-Virtanen

Poissa Poissa


Vastaus #71 : 10.11.2018 klo 20:17:06

Ja viime aikojen kuopiolaisten seurojen taloudellisten asioiden kertomisen päätteeksi laitan tähän nyt juttua Kuopion Pallotovereista eli KPT:stä tai vuosien 1982-1987 aikana olleen nimeämistavan mukaisesti Kopareista.

KPT/Koparit tosiaan olivat aikanaan melkoisen varmasti SM-Sarjan rikkain seura 1980-luvulla ainakin kertaalleen ja mahdollisesti useammin. Ja mikäli ei ollut niin se oli HJK:n ja Hakankin pistettyä miljoonien markkojen virrat virtaamaan siltikin näillä näkymin kolmanneksi tai neljänneksi rikkain seura Suomessa monta vuotta riippuen toki hieman myös FC Kuusysin yksittäisestä rahavuodesta 1980-luvun aikana.

KPT:llä oli silti varsin vaatimaton alku ainakin.

Harmittavasti ei aivan kaikilta vuosilta vuosien 1969-1991 väliseltä ajalta tosiaan löytynyt noita yleisbudjetteja ja edelleen 1980-luvun suurten rahavuosien yleisbudjeteista puhuttaessa ongelmia löytyi myös siitä, että tuon ajan Kopareiden talouslaskennat ovat ilmeisesti liittäneet myös erinäisiä muita liikevaihdon osia yleisbudjettia lihottamaan.

KPT tosiaan oli joutua konkurssiin ajanjakson aikana sen pelatessa jalkapallon Suomen Sarjassa/Suomensarjassa johtuen pitkälti liian kalliiksi osoittautuneista Pohjoislohkon pelimatkoista ja sen yleisbudjettikin kaudessa oli tosiaan melkoisen vaatimaton.

Paljoa suuremmaksi se ei noussut myöskään nousulla silloiseen Pääsarjaan ja myöhempään SM-Sarjaan/Mestaruussarjaan.

Toisaalta KPT oli jalkapallon puoliammattilaisuuden ja äärimmäisen rajoitetun ammattilaisuudenkin edustaja hetken aikaa Suomessa.

KPT muun muassa palkkasi ensimmäisen päätoimisen valmentajan itselleen jo vuonna 1972, aikana jolloin hädin tuskin ihan tuon ajan suomalaisessa jalkapallossa muutoin oli päätoimisia ja saatikka sitten palkattuja päätoimisia valmentajia kun omanlaisensa suuri harvinaisuus oli vaikkapa sellainen osa-aika palkattukin valmentaja.

Tai sitten valmentaja saattoi olla päätoiminen, mutta sitten palkan maksusta ei ollut puhettakaan ja muutoin palkkaa maksettiin tietenkin jos valmentaja oli juurikin vain sellainen osa-aikainen jolle myös oli aivan pakko maksaa myös menetetyn työajan korvauksia.

Elintärkeää ennen kaikkea palkallisen ja päätoimisen valmentajan tai jopa valmentajiston ylläpitoon KPT:lle oli saada vuodelta 1973 Kuopion kaupungilta Ohjauspalkkioita joita esimerkiksi pieni ja piskuinen Kuopion Elo oli saanut vasta vuonna 1978 ja KuPS vasta aikaisintaan vuonna 1974 ja muutoin vähän ennen Kuopion Eloa mikä jälleen oli KPT:lle hyvä asia.

Suurin piirtein noihin aikoihin tai heti ihan vähän sen jälkeen aloitti myös omanlaistensa selkeiden pelaajapalkkojenkin maksun jonka se joutui aivan täysin lopettamaan vasta vuonna 1991 sen ollessa aivan konkurssikypsä vaikkakin myös vuosina 1988-1990 pelaajapalkat olivat koko ajan olemattomiin katoavia jopa ihan sarjatasoonkin nähden.

KPT:llä oli myöhemmin myös lukemattomia muita pienempiä liiketoimintoja, bingosali, ikioma veikkauspiste, kahvio ja monta muutakin paikkaa joista kerron myöhemmin tässä tai tarpeen tullen seuraavissa viesteissä lisää.

KPT:n osalta sille lottovoittoa vastannut mahdollisuus oli saada puheenjohtajakseen seuralle Raimo Korhonen mikä samalla oli Suomen Yhdyspankin Kuopion Pankinjohtaja. Tämä kyseinen herra loi tavallaan sponsorisopimusten puitteillaan ja neuvottelukyvyillään pohjaa myöhemille 1970-luvun aivan lopun ja 1980-luvun lukuisille sponsorisopimuksille mitä KPT tai myöhempi Koparit tulisivat saamaan.

Silti KPT oli jälleen joutua konkurssiin vuonna 1976 sen pudottua yhdeksi vuodeksi 1. Divisioonaan/1-divisioonaan koska se oli mitoittanut pysymisensä SM-Sarjassa/Mestaruussarjan arviolta 24 000 vuosikatsojan mukaan ja lopulta 1. Divisioonassa/1-divisioonassa 10 000 vuosikatsojaa oli tosiaan lukema vuonna 1977. Vaikka konkurssin välttämiseksi sentään noustiin takaisin SM-Sarjaan/Mestaruussarjaan jo vuodeksi 1978.

Tämän jälkeen viimeistään jos ei jo merkittävästi ennen sitäkin KPT hylkäsi lopullisesti talkoohenkisen puuhastelun jos se ei ollut hylännyt sitä tavallaan jo ennenkin ja alkoi panostaa merkittävästi myös liike-elämän sopimuksiin. Aiemmin kun tosiaan tuntuivat kaikki yleisbudjetit ainakin ajoittain perustuvan aivan liikaa vain pääsylipputuloihin ja siitä ei tietenkään seurakassa kiittänyt jos sattui huono vuosi.

Vuonna 1978 KPT:llä tapahtui valtava organisaatiomuutos kun yllättäen rahaa alkoi tulla sisään ovista ja ikkunoista osin Pankinjohtaja Korhosenkin onnistuneiden neuvotteluiden ansiosta ja myös helpotettuja lainojakin alkoi järjestyä. Tosin jonkin verran itse KPT joutui markkamiljooniaan odottamaan koska yhteistyösopimukset olivat mitoitettu alkamaan vasta 1980-luvun alussa tai aivan aikaisintaan vuonna 1979 ja tietenkin alkuun niistä olisi ollut saatavilla vain osia.

Vuosina 1978-1979 oli näin jälkikäteen havaittavissa KPT:n tulevaisuuden vauhtisokeuden ensimerkit:

Esimerkiksi johtokunta kasvoi seurapäätösten vanhempien aikojen enimmäisrajasta eli 15:sta henkilöstä reilusti yli pariinkymmeneen, oheishenkilöstöstä puhuttaessa palkattiin muun muassa talouspäällikköä, markkinointipäällikköä, toiminnanjohtajaa ja urheilutoimenjohtajaa joko ihan täydelle ajalle tai vahvan osa-aikaiselle palkkatyölle.

Vuodesta 1980 alkaen muun muassa toiminnanjohtajan ja urheilutoimenjohtajan työpaikat lopullisesti vakituistettiin.

KPT:ssä Toiminnanjohtajan tehtävä oli tietysti vastata kaikesta johtokunnalle tärkeästä seurataloudesta ja liiketoiminnasta ja urheilutoimenjohtajan tehtävänä tuli olla muun muassa valmentajien esimies ja vastata kilpailutoiminnasta niin edustusjoukkueen, junioritoiminnan kuin nappulatoiminnan osalta.

Vuonna 1981 myös markkinointipäällikön virka vakituistettiin, mutta siihen tuntui varaa olevan niin yleisen seurakassan ohella kuin myös miljoonaluokkaan paisuneen urheilullisen yleisbudjetin osalta.

Vuoden 1981 muusta oheishenkilötoiminnasta KPT:ssä mainitsen lyhyesti tässä näin:

Kaudella 1981 seuraan palkattiin päätoiminen markkinointipäällikkö ja ylimmän seurajohdon toimenkuvat laadittiin
yksityiskohtaisemmiksi.

Seuran johtajana toimi edelleen johtokunnan puheenjohtaja, jonka apuna
toimi 20 johtokunnan jäsentä.

Johtokunnan alapuolella toimi kahdeksan henkilön johtoryhmä, johon
kuuluivat kaikki palkatut päätoimiset toimihenkilöt.

Toiminnanjohtajan nimike oli vaihtunut
liiketoimintajohtajaksi, vastuualueena olivat seuran liiketoiminnot; Nk. Kopari-kioski, bingot, seuralle muut tärkeät yleiskiinteistöt ja osittain ostetun Kuopion
squashhallin toiminta.

Urheilutoimenjohtajan tehtävänä oli nuorisotyön organisointi ja tiedotus,
edustusjoukkueen toiminta oli lisääntyneen miljoonien markkojen virran takia ensi kertaa omana yksikkönään. Markkinointipäällikön toimenkuvaan kuului PR-toiminta, varainhankinta ja kansainväliset toiminnot.

Vuonna 1982 toiminta paisui entisestään ja tässä vaiheessa alettiin jo kyseenalaistaa joitakin merkilliseltä tuon ajan suomalaisessa jalkapalloilussa ja ehkä kenties myöhemminkin kuullostaneita asioita.

Tällainen oli esimerkiksi Kopareiden Pelaajahallintoneuvosto jonka tarkoitus oli toimia jonkinlaisena välittäjänä seuran toimihenkilöiden, johtokunnan ja pelaajien kesken.

Kopareiden Pelaajahallintoneuvoston ehkä menestyksekkäin asia aikanaan oli sopia yhteistyösopimus monien puolalaisten ja englantilaisten seurojen kanssa vaikkakin brittiseurojen osalta kupruksi jäi ylivoimainen pysähtyminen brittien omiin työvoimasääntöjen koukeroihin mikä esti monen potentiaalisen Kopari-pelaajan siirtymisen Englantiin edes harjoittelusopimuksen alaiseen pelaamiseen.

Tuon ajan Kopareiden Toiminnanjohtajan Jalo Nykäsen mukaan toiminta laajentuneena oli välttämätöntä koska järjestöveteraanien kontolle ei voinut kaikkea langettaa niin kuin tuon ajan muussa suomalaisessa jalkapallossa eri seuroilla oli ollut tapana tehdä ja jotta suomalaisessa jalkapallossa olisi ollut tuohon aikaan edes eväät yleiseen puoliammattilaisuuteen siirtymisessä niin olisi pitänyt saada kutakin sektoria vetämään kullekin sektorille erikoistunut, ulkopuolinenkin ammattimies tarpeen mukaan.

Toisaalta tuohon aikaan tai noina vuosina alkoivat myös oletetusti julkisuudessa ensimmäiset Kopareiden hämäräkauppojen arvuuttelut ja myöhemmät mediassakin paljon puidut syyllistämiset vaikkakin ensimmäinen ja vähemmälle huomiolle jäänyt KPT:n tuon ajan kiinteistökupru oli tullut jo Saastamoisen tehdasalueen sotkuissa jo vuonna 1975 jolloin seuralla oli vielä melko pieniä määriä rahaa seurakassan puolella eikä hirveän paljon ollut vielä yleisbudjetissakaan.

Saastamoisen tehdasalueen sotkuissa muun muassa poliisi takavarikoi laittomia ja pimeiltä markkinoilta hankittuja rautapaalauskoneita, muita remonttivälineitä ja myös useita kuorma-autoja. Noissa sotkuissa KPT nähtiin kuitenkin seurana vielä yllättävänkin paljon vähemmän syylliseksi toisin kuin esimerkiksi KuPS jolla oli tuolloin ollut KPT:tä suhteessa enemmän kiinteistöomistuksia tuolloin olleiden rakennushankkeiden lisäksi Kuopion tennishalliinkin.

KPT:n muutaman merkittävän tahdon mukaan alueen nuo muut poliisin suorittamat takavarikot olisi voitukin järjestää, mutta esimerkiksi kuorma-autojen takavarikot tulivat kalliiksi kun noissa Saastamoisen tehdasalueen sotkuissa ryvettyi tai tuntui ryvettyvän myös alueen kunnialistenkin kuorma-autoyrittäjien maine. Lisäksi kuorma-autoalan miehistöt kaikkiaan olivat olleet KPT:lle kuten KuPS:lle tärkeitä välillisiä edustajia kuten myös alueen linja-autoyrittäjätkin.

1980-luvun alussa KPT:llä oli kunnianhimoinen siirtyminen myös puoliammattilaisuuteen ja huonoimmassakin tapauksessa milloin tahansa vuosien 1985-1990 välillä täysammattilaisuuteen.

Näistä tavoitteista lähinnä puoliammattilaisuustavoite toteutui ja täysammattilaisuus vain aivan ohimenevän hetken ajaksi jonakin yksittäisenä Kopareiden miljoonavuotena, mutta muutoin hanke oli aika tuhoon tuomittu erityisesti kun 1980-luvun alusta lähtien eli noin vuosina 1982-1983 alkoi myös velanotto lähteä paljon nopeammin käsistä kuin mitä jopa kilpailija KuPS:lla.

Toki Kopareilla oli myös oveluuttakin lähteä muun muassa hankkimaan itselleen palstatilaa aiempaan kilpailijalehteen ja myös erittäin paljon vierastamaan Kuopion Elon merkittävään lehteen ja tukijaan eli Kansan Sanaan. Kansan Sana kun oli SKDL:n äänenkannattaja ja vasemmistolaislehti mikä ei ollut suuressa huudossa ollut ennen tietenkin mukavia summia takataskuun.

KPT hankki itselleen oman kiinteistön, Koparitalon, vuonna 1982 liiketoimintojen keskittämistä
varten.

Oman kiinteistön hankinnalla seura pyrki säästämään, sillä aiemmin bingot, toimisto ja nk. Kopari-kioskia huomioimatta seuran hallinto-oikeudellisesti omistamat muut kioskit olivat toimineet vuokrakiinteistöissä.

Oman kiinteistön hankkimisen taustalla oli myös
aikaisempien toimipisteiden vuokrasopimusten maksupohjan epävakaus, jonka vuoksi toiminnalle haluttiin
mittavalla taloinvestoinnilla vakaampi pohja.

Myöhemmin 1980-luvulla miljoonien virratessa pystyi Koparit lunastamaan noita aiemmin mainittuja muita liiketoimintoja kuten erilaisia kahvioita omakseen tai erillismaksusopimuksilla joista tietyn summan jälkeen olisi tullut omia mikäli vain sovitut summat olisivat menneet muille omistajille.

Koparitalo tosiaan tuli maksamaan paljon.

1,4 miljoonaa markkaa meni siihen ja varsin iso osa siitäkin summasta oli kiihdytettyä lainarahaa jota sittemmin murheellisesti alettiin ottaa hieman liikaa muuhunkin kun järkevintä olisi ollut vielä siinä vaiheessa pitää muut velat minimissä ja korkeintaan lainata esimerkiksi vain Koparitaloon.

Kiinteistön hankkimisen ohella liiketoimintoja tarvittiin tulevaisuuden hankkeiden rahoittamista
varten, joihin kuului ikioman harjoituskentän hankkiminen, ikioma leirikeskus, välittömään puoliammattilaisuuteen
siirtyminen vuoteen 1985 mennessä ja täysammattilaisuuteen siirtyminen viiden vuoden aikana eli vuoteen 1987 mennessä aikaisemman vuoden 1990 sijaan.

Tässä vaiheessa melkein kaikki muu oli ollut Kopareilla yllättävänkin realistista toteutuakseen, mutta juurikin nuo ammattilaisuushankkeet tyrmättiin mahdollista rajoitettua puoliammattilaistoimintaa tai ehkä jopa pysyvää puoliammattilaistoimintaa huomioimatta kokonaan jalkapallopiireissä huolimatta toki uskomattoman nopeasta edistymisestä.

Lopulta noista totta aikavälillä 1982-1987 tuli vain tuon ikioman harjoitusleirikeskuksen hankinta, tietenkin ainakin ajoittain erittäin vahva puoliammattilaistoiminta, selkeä palkanmaksukyky sen pelaajille huolimatta toki myös palkanmaksukyvyn kritiikistä ja ennen kaikkea juurikin mahdollisesti kautta kohti pienistä rahoista ainakin ennen FC Kuusysin erikoista yksittäistä rahavuotta SM-Sarjan kärjessä ja Kopareiden Suomen rikkaimman seuran maine SM-Sarjassa.

Itse ammattilaisuustoiminta jäi ohimenevää hetkeä huomioimatta noina vuosina kokonaan toteutumatta tai erittäin vahvasti puolitiehen.

Tosin ei kyllä edes rahaseura HJK:sta tai Hakastakaan tätä tavoitetta ollut Suomessa ja suomalaisessa jalkapallossa toteuttamaan joten Kopareilla oli siihen nähden ainakin rohkeutta yrittää.

Täysammattilaisuuden tai edes todella merkittävän puoliammattilaisuuden kysymyksessä Kopareiden seurajohdon esikuvana oli ruotsalaiset
jalkapalloseurat Malmö FF ja Karlstad FF, joista ensin mainittu oli hyvinkin tunnettu ammattiseura ja joista toiseksi mainittu oli puoliammattilaisuuteen siirtymisellä seurana noussut kansallisen tason kärkeen ja eurocup-otteluihin.

Myös palkanmaksutavat olivat kuin kopioituja Malmö FF:n ja Karlstad FF:n tavasta maksaa palkkaa.

Mikä tietenkin oli suomalaisessa jalkapallossa hyvin harvinaista omana aikanaan tai jopa tuntematonta menetellä maksussa aina sillä tavalla.

Tuohon aikaan ruotsalaisessa jalkapallossa tosiaan muun muassa vaikkapa puoliammattipiireissä palkat maksettiin noin puolikkaana ihan kiinteänä palkkana ja loput puolikkaat palkasta pidätettiin muun muassa kiinteän seuratyöpaikan maksuna tai erillisen, yritystyöntekijämaksun muodossa mikä tapa oli tosiaan erikoinen ja mistä varsinkaan Ruotsin Verottaja ei pitänyt sitten lainkaan.

Ja mikäli noista rahoista tuli ongelmia niin keskimäärin pelaajille pystyttiin kuitenkin Ruotsissa varsinkin takaamaan toimeentulo seuran erillisten sponsorien maksamien korvausten kautta jolloin ongelmia ei periaatteessa edes palkattomuudestakaan hätätapauksessa tulisi.

Tätä järjestelmää Koparit yritti ajaa Suomeenkin varsinkin mahdollistamaan edes tulevaa laajamittaisempaa puoliammattilaista suomalaista jalkapalloa sen toimiessa mahdollisena yksinäisenä ammattilaisena seuranakin tuolloisessa tulevaisuudessa.

Vuonna 1982 tosiaan Kuopion Elokin nousi SM-Sarjaan ja se oli ongelma myös Kopareille kun Kuopion alueella oli kolme seuraa korkeimmalla sarjatasolla ja se hajautti yleisöä ja vei siltikin vielä melko tärkeitä pääsylipputuloja joiden tappioita katettiin sittemmin rohkeammalla lainanotolla verrattuna KuPS:n tai Eloon.

Myöhemmin 1980-luvun aikana rahavuosista huolimatta jouduttiin ajoittain purkamaan tai uudelleenvahvistamaan Koparien muuta miehitystä ja se alkoi todella maksaa liikaa sille rahaa kausittain.

SM-Sarjan loppuaikoja lähestyttäessä ylimaalliselta tuntuneen SM-Sarjan ennätysbudjetin tai ainakin edes ennätysbudjetien vuotensa jälkeen 1980-luvun alussa ja sen jälkeen sillä oli myös järkyttävä velkalaskukin lankeamassa harteilleen ja se oli tosiaan kaiken jälkeen enemmän kuin mitä jopa KuPS:lla.

Siltikin tilanne vain jatkui entisellään ja törsääminen jopa paheni kun nk. Kasinotalous pääsi vauhtiin vuosien 1984-1987 välisenä aikana oikein kunnolla joka oli ongelma ainakin jälkikäteen muutenkin Suomessa eikä vain pelkän suomalaisen jalkapallon suhteen.

Merkittäviin sponsoritukijoihin tietenkin kuului Kopareiden menestysaikoina tietenkin SYP, KOP ennen kuin KuPS sen sitten itselleen isommin sai ja myös STS ennen kuin se päätti alkaa tukemaan Kuopion Eloa sarjatasoa alempana. Eniten ehkä Kopareiden kannalta harmittavin juttu oli joutua tyytymään vain osittaiseen sponsorointiin KalPa:n alun perin havitteleman PoSa:n kanssa. PoSa:n tukisumma olisi ollut aikanaan SM-Sarjan jalkapallon kaikkien aikojen suurin mikäli sen Koparit olisivat itselleen onnistuneet saamaan, mutta ositustenkin kanssa Kopareille se oli jälkikäteen elintärkeä tuki koska muussa tapauksessa Koparien kulutusjuhla olisi päättynyt jopa vuotta-kahta ennen kuin päättyikään ja putoaminen olisi ollut lähempi tosiasia.

Kun noita muita hankkeita kuten oletettua ammattilaisuutta miettii niin esimerkiksi KuPS ei edes kilpailijaseurana tavoitellut siinä asiassa kuuta taivaalta.

KuPS:lle näin vertailun vuoksi suuri ihme olisi ollut jo isosta yleisbudjetista huolimattakin noina vuosina siirtyä normaaliin puoliammattilaistasoon koska aivan parhaiten palkattuja pelaajia huomioimatta kaikki muut kävivät edelleen keskimäärin pelaajista puhuttaessa päivätöissä ja tämä oli tilanne käytännössä melkein SM-Sarjan loppuun asti. Futisliigan aikaan KuPS vaikutti vihdoin ja viimein kykenevän ennen Lamaa muuttamaan tilanteensa, mutta sen jälkeen se ei siihen sitten tietenkään kyennyt.

KPT:n taloudellisten vaikeuksien pohja oli luotu vuosien 1980–1982 aikana, kun seura oli alkanut
kehittää voimakkaasti liiketoimintaansa noustuaan miljoonaseuraksi.

Investointeja oli tehty vuodesta 1983 eteenpäin hirvittävästi myös vieraalla pääomalla, minkä
seurauksena seura oli velkaantunut ja riskit kasvaneet.

Velat eivät olleet 1980-luvun ensimmäisinä
vuosina esimerkiksi KuPS:n verrattuna koskaan suora ongelma, sillä liiketoimintaaa tukeneet sponsorit tuottivat seuralle hyvin rahaa antaen seurajohdolle
ymmärrettävästi riittävän pohjan uusiin pelaajahankintoihin ja liiketoiminnan jatkoinvestointeihin.

Liiketoiminnan tuoton ja katsojamääräkehityksen ei tuolloin tiedetty riittävän kompensoimaan
tulevia taloudellisia tappioita pääsylipputuloista sekä sponsoritulojen vähentymistä.

Pelaajapuolelle oli satsattu paljon rahaa, koska seuran oma juniorituotanto valtavista panostuksista huolimatta ei tuottanut riittävästi pelaajia
edustusjoukkueeseen. Eikä ulkopuolisia junioreja ennen pitkää taloudellisten vaikeuksien alkaessa haluttu värvätä samalla tavalla joukkueeseen kuin niitä ennen.

Pelaajasopimuksiin liittyy aina urheilutoiminnassa riski, jossa kallis
pelaajasopimus ei korreloi automaattisesti menestyksen kanssa.

Muun liiketoiminnan osalta monet muutkin liiketoiminnat alkoivat yllättäen tuottaa tappiota ja myös Koparitalonkin omistusjärjestelyt oli jouduttu suojaamaan omistajajärjestysmenettelyllä jo niin aikaisin kuin vuonna 1983. Toisaalta se olikin lähtökohtaisen viisas päätös tulevaisuuden varalta. Verottaja alkoi nimittäin periä saataviaan 1980-luvun lopussa yhä uhkaavammin ja vaikka suurimmalla osalla verottajan uhkauksista ei katetta ollutkaan niin ensimmäinen lievempi virhe oli muun muassa juuri ennen miljoonarahan vuosia jättää bingoverot maksamatta mistä myös tuli myös ennen pitkää oma sakkomaksunsa Kopareiden pomoille.

Sitten alkoivatkin tulla ensimmäiset viralliset verorikosten syytteet ja oikeudenkäynnit kun alkoi olla näyttöä Kopareiden veropetosepäilyistä. Toisaalta tuolloin vielä Kopareilla oli kerta kaikkiaan niin paljon rahaa takataskussa ja liike-elämän hämärienkin mahtimiesten tukea takana, että Suomen Verohallinnossa ja muun muassa Syyttäjänvirastossa podettiin yhtäkkiä äkillistä muistinmenetystä ja Kopareita vastaan jätettiin syyttämättä jättämisen päätös.

Mikäli Verottaja ja Syyttäjänvirasto olisivat saaneet muun muassa jäännösverosyytteenkin läpi vastineeksi muiden verorikosten syytteiden hylkäämisestä niin jäännösveromaksut, Oikeuden Määräyksen Erikoistilitarkastusten kustannukset ja kaiken kaikkiaan muut oikeudenkäyntikulumaksut olisivat tienneet Kopareille ennenaikaista konkurssia.

Jussi Tuovisen mukaan yksinkertaisesti Kopareiden pomot maksoivat Verottajan ja Syyttäjänviraston hiljaiseksi tai jollakin muulla merkittävällä tavalla saivat nämä muutamaan mielensä ja vielä siinä vaiheessa loppupelissä aika edesvastuuttoman suuri tuhlailu sai jatkua kenenkään estämättä.

Jatkan vielä Kopareiden asiaa seuraavassa viestissä.
« Viimeksi muokattu: 10.11.2018 klo 20:21:56 kirjoittanut Piippu-Virtanen »
Piippu-Virtanen

Poissa Poissa


Vastaus #72 : 10.11.2018 klo 22:05:11

Koparien osalta 1980-luvun puolivälissä alkoivat kulissien takana jo olla kohtalon hetket käsillä, mutta vaikka muissa osastoissa alettiin jo herätä pikkuhiljaa tuleviin ongelmiin niin seurajohdossa ei oikein tunnuttu asioita vielä tajuavan.

Ongelmat unohtaen tuolloin Jussi Tuovisen mukaan elintärkeää oli saada suomalaisen jalkapallon palkanmaksu paremmalle tolalle tai edes nykyajalle.

Samaan aikaan Koparit kritisoi ei vain pelkästään KuPS:a vaan myös Kuopion Eloa muun muassa palkanmaksun vanhanaikaisuudesta.

Tuovisen mukaan SM-Sarjan pomotkin tuntuivat olevan ajasta jäljessään sen 15-20 vuotta, jopa ehkä 30 vuottakin suhteessa tapahtuma-aikaan eli noin vuosina 1984-1985.

Kyse siis tietenkin oli palkanmaksupuolesta.

Etenkin kun vieläkin tuntui olevan ainakin huonoimmillaan sellainen ajattelutapa ilmoilla, että maksettaessakin summa olisi ollut aina sama oltiinpa mestareita tai häntäpäässä.

Pisterahojenkin olisi pitänyt olla paljon toteutuneita vastaavia suurempia ja vain pelkät pelaajien omat, täysin kustannuksia kattamattomat kulukorvaukset olisi pitänyt myös unohtaa välittömästi tai korkeintaan muutaman vuoden sisällä.

Silloinen käytäntö aiheutti sen, että
heikon sarjaesityksen jälkeen useat seurat alkoivat SM-Sarjan loppuvuosina velkaantumaan, kun pelaajille oli neuvoteltu aivan liian alimitoitetut tavalliset pelaajapalkat ja aivan liian ylimitoitetut vuosikohtaiset perussopimukset tai erinäiset menestysbonukset jotka vain lupasivat suuria palkkoja tulevaisuudessa eivätkä kautta kohti tai lähivuosille.

Liian suuri virkamiesorganisaatio ei välttämättä ollut
taloudellisesti ja toiminnallisesti hyvä asia suomalaiselle jalkapalloilulle tuolloin.

Tämä tunnetusti oli ongelma useilla seuroilla sen ajan suomalaisessa jalkapallossa.

Toisaalta Kopareilla ei ollut samaa ongelmaa paitsi tietenkin tuon liian suuren virkamiesorganisaation kanssa.

Kaiken kaikkiaan 1980-luvun KPT:n urheilutoimenjohtamisessa
näkyi talouden osalta tilannekuvan hahmottamisen ongelmia; seurassa ei tiedostettu kuopiolaisten
jalkapalloseurojen ja urheilulajien keskinäistä kiristyvää paikalliskilpailua.

Seurajohto rakensi liian
kalliin organisaation suhteessa Suomen jalkapallon oloihin ja rahankäyttö oli järkyttävän ylimitoitettua suhteessa tuloihin jonka rinnalla jopa HJK:nkin ylisuuriksi 1980-luvulla usein moititut tulot tai menot olivat nappikauppaa, minkä seurauksena seura
oli riskinoton myötä velkaantunut sekä maksuvalmiusongelmissa aivan rahaseuran vuosiensa lopussa eli joko vuonna 1986 tai 1987.

Lisäksi vähitellen Koparit alkoi luopua muustakin liiketoiminnastaan kuten nk. Koparikioskista, Kuopion Keskustan nk. H-tavaratalon myyntipisteistään lähellä Koparikioskia ja erillisestä veikkaustoimistostaan.

Koparitalo oli sentään vieläkin edes Koparien, mutta senkin osalta omistusjärjestelmät muuttuivat ainakin osittain merkittävästi kun eräs erittäin varakas ja hämäräperäisen maineen jos ei itse niin alaistensa kanssa omannut helsinkiläinen yksityisliikemies ei saanut ensin itse osuutta Koparitaloon jolloin sitten Kuopion Kiinteistöyhtymä puuttui peliin ja vuoden 1985 aikana Koparien seurapomot joutuivat alistumaan Koparitalosta puhuttaessa enää vain helsinkiläisen yksityisliikemiehen vuokralaisiksi.

Tosin onneksi Kuopion Kiinteistöyhtymän turvaaman osakeasumisluvan turvin jolloin periaatteessa siinä ei edelleenkään tapahtunut mitään todella dramaattista muutosta tai joutumista sentään ihan vain täydellisen pelkäksi vuokralaiseksi jolloin ongelmia olisi kyllä tullut vielä paljon enemmän kuin mitä sillä tuolloin edes olikaan.

Tosin Kuopion Kiinteistöyhtymän sopimuksen puitteissa tullut voitto-osuus meni pitkälti koko ajan kasvavien velkojen maksuun tai jopa viime viestini mukaisesti tuolloin olleen Veroviraston ja Syyttäjänviraston nk. Äkilliseen Mielenmuutokseen kun noita kupruja alkoi olla hieman liikaa.

Vuonna 1986 Koparit tosiaan kilpaili KalPa:n kanssa tuosta aiemmasta PoSa:n sopimuksesta ja lisäksi solmi elintärkeän uuden sponsorisopimuksen mikä piti sitä elossa myös 1. Divisioonan/1-divisioonan aikoina pudottuaan.

Kyseessä oli vuosien 1986-1989 välinen sponsorisopimus SYP:n kanssa joka myös edelleenkin oli äärimmäisen merkittävä huolimatta tietenkin koko ajan pienenevistä osuuksista kun seura sitten divariin tippui.

Kun sitten vaikeudet alkoivat Koparien osalta tulla julki niin siltikin Kuopion kaupungin liike-elämässä löytyi kerta kaikkiaan tukijoita ja monenlaiset pankkipomotkin kerta kaikkiaan halusivat pitää Koparit hengissä.

Helsinkiläinen yksityisliikemieskin vetäytyi taustalta rahoittamasta niin Kopareita kuin Koparitaloa mikä toi erillisiä vaikeuksia itse seuralle. Lopulta pienvähemmistöosuutta huomioimatta vuoden 1986 aikana Koparit päättivät muuttaa asemansa kokonaan vuokralaisiksi ensin ja lopulta ennen pitkää ennen tuota vuoden 1989 loppua Koparit luopui täysin lopullisesti Koparitalosta. Siitä sai paljon rahaa vaikkakin päätös luopua Koparitalosta oli murheellinen etenkin henkisesti.

Lisäksi uuden tukikohdan etsintä ainakin tavallaan oli hyvin vaikeaa kun Kuopion talous alkoi ruveta ylikuumentumaan 1980-luvun lopulla.

Tätä ennen oli Kopareita erikoisesti jälleen haettu milloin mistäkin veroasiasta tai hämäräperäisestä liiketoimintaan liittyvästä rikoksesta oikeuden eteen.

Eräässä vaiheessa taas kerran vaikeuksien keskellä muun muassa Kuopion Kaupunginvouti haki konkurssiin seuraa ja aiempi yksityisliikemieskin haastoi oman yrityksensä kautta Koparit oikeuteen. Tämä tosin loppui hyvin nopeasti kun Kaupunginvouti päätti yllättäen konkurssiin hakemisen sijaan tyytyä sovitteluratkaisuun ja yksityisliikemies itse yllättäen päätti luopua oikeuteen menosta.

Viimeisenä vuonna SM-Sarjassa eli 1987 Kopareilla oli edelleen rahaseuran asema ja tuolloin sillä oli FC Kuusysin tapaan ainakin näillä näkymin viimeinen mahdollisuus olla Suomen rikkain seura.

Näistä tosin Kopareiden suuren rahan seuran vuosi taisi olla jo aiemmin 1980-luvulla kaiken jälkeen ja etenkin HJK ja Haka olivat jo ainakin tiettävästi aloittaneet suurten ja useiden miljoonien markkojen yleisbudjettiensa esittelyn. FC Kuusysin osalta tosin Suomen mahdollisen rikkaimman seuran vuotta tukisi vain se jos niin HJK, Haka ja Koparit olisivat budjetoineet jonakin vuonna selvästi vähemmän kuin se.

Tuolloinhan eli vuosien 1982-1987 välisenä aikana joista todennäköisimmin vuosina 1983-1985 tai vuosina 1986-1987 HJK ja Haka olivat yhden vuoden ajan säästölinjalla jonka aikana FC Kuusysillä oli ollut 1,8 miljoonaa markkaa ja Kopareilla esimerkiksi oli 1,6 miljoonaa markkaa tuo yleisbudjetti.

Kopareilla tosin oli ollut parhaimmillaan jo pitkän aikaa yleisbudjetti jo useitakin miljoonia markkoja.

Vuonna 1987 sillä oli karanteenimaksutkin kohdillaan:

Niistä Koparit pulitti 240 000 markkaa.

Hämäräperäisyys alkoi myös erinäisten yhteyksien kautta ulottaa lonkeronsa liiankin kauas laittomuuksiin ja valitettavasti Koparit tuohon aikaan alettiin yhdistää siihen liikaa aiemman viattoman tai vainotun seuran sijaan.

Samaan aikaan seuran todellinen tila paljastui kaikille, kun 12 vuoden tauon jälkeen ja tällä kertaa vuoden 1975 Saastamoisen teollisuusalueen sotkuista poiketen Savon Sanomissa Kuopion poliisilaitos
kertoi avoimesti KPT:n talousepäselvyyksistä, niiden tutkinnasta, niiden uudelleenkäynnistymisestä hiljaisempienkin vuosien tarkkailun jälkeen ja ennen kaikkea seuran johtohenkilöiden liian tiiviistä yhteydenpidosta suhteessa tuon ajan poliisille turhankin tuttujen korruptiosta epäiltyjen liikemiesten kanssa.

Poliisilaitoksen oli Kuopiossa ennen kaikkea saanut suivaantumaan tapa jolla Koparit oli selvinnyt vaikeuksistaan, kohdellut nimenomaan jo ennen rahavuosiaan ja sitten miljoonavuosinaan mahdollisesti törkeästikin entisiä työntekijöitään, ollut osallisena eräiden tuon ajan merkittävien poliisiammattiyhdistyksen merkkihenkilöiden lahjontaskandaaleissa ja myös lopullisen tärkeästi se seikka, että seurajohto oli jättänyt maksamatta tai muutoin vain pimittänyt 400 000 markkaa työntekijöidensä palkkojen ennakkoveroja ja sosiaaliturvamaksuja itselleen.

Lisäksi myös eläkemaksujakin oli pimitetty huomattava määrä.

Korkein yksittäinen eläkemaksu oli eräälläkin kokeneella työntekijällä ollut perusteettoman erottamisen jälkeen ollut 88 441 markkaa ja se oli jäänyt hänen työvuosinaan tietenkin saamatta.

Poliisi suoritti kuulustelujen aikana myös pidätyksiä ja suositti myös pidättämiensä alamaailman veikkosten todistajalausuntojen perusteella Puheenjohtaja Osmo Kaitokarin vangintaa oikeudelle.

Oikeudelle silloisen puheenjohtajan Osmo Kaitokarin antaman lausunnon mukaan kyse ei koskaan
ollut työntekijälle aiheutetusta tahallisesta vahingonteosta, tahallisesta verovilpistä tai salailusta, ainoastaan yksinkertaisesti työntekijöille kohdennettujen varojen puutteesta.

Sanomattakin selvää oli, että oikeus ei tästä valehtelusta pitänyt ja seuraukset olivat Kaitokarille melkoisia ainakin alustavasti kun vankeustuomiotakin haettiin poikkeuksellisesti yleensä tuollaisista rahamiesoikeudenkäynneistä kotimaisittain poiketen suoraan ehdottomana ennen kun sitten nk. Hyvien Veljien Verkosto taisi saada Kaitokarin ainakin välttämään vankeustuomion ja maksamaan vain yleisiä sakkoja.

Maksamattomat verorästit maksoi myöhemmin kyseinen henkilö henkilökohtaisista varoistaan
oma-aloitteisesti vankeustuomion välttämiseksi loukkaamalleen ja kaikkien pitämälle vanhalle seurahenkilölle.

Verottajalla oli myös onnenpäivänsä sen alkaessa vaatia Kopareilta vaikka mitä sellaisilla tavoilla jotka alkoivat muistuttaa ainakin viimeisinä vuosinaan täysin kostonhimoiselta ja kuin kuollutta hevosta olisi potkinut.

Syyttäjänvirastolla ja kuopiolaisilla asianajajillakin kiirettä piti kun Koparit oli nyt kiikkiin saatu.

Kaikki kuitenkaan eivät päässeet Osmo Kaitokarin tapaan kiipelistä.

Kaitokarin sijaan ainakin kuudella muulla, pahimmalla Kopari-ketkulla ei tässä tapauksessa ollut aivan yhtä hyvä onni kun kaikki heistä tuomittiin vankeuteen.

Kuusi muuta myös Kaitokarin ja osittain Kuopion Elon Yläkorholan kanssa samoihin rikollisiin bisneksiin sortunutta, olevinaan niin vähäosaisena itseään pitävää ja silti Koparien hallituksessa istunutta rahamiestä tuomittiin Kuopion Raastuvanoikeudessa lokakuussa 1988 sakkoihin.

Rahavuosien loppua ja ennen pitkää myös nimensä uudelleen myös markkinointimielessä KPT:ksi muuttaneen seuran täyttä tuhoutumista tietenkin juuri kiihdyttivät jatkuvat oikeudenkäynnit milloin mihinkin suuntaan.

Mikäli sotkeutumista hämäriin bisneksiin ei olisi ikinä ollut ja muutenkin kun olisi ollut hieman enenmmän järkeä ja malttia taloudenpidossa niin Koparit olisi voinut olla vielä paljon rikkaampikin seura kuin mitä oli ja osittain tietenkin näin ilman rikollistakin rahaa.

Vuonna 1988 KPT oli menettänyt yleisbudjettiaan ja tuntui olevaan 1. Divisioonassa/1-divisioonassa kuin varjo entisestään. Yleisbudjetti tuntui vain pienentyvän ja menetykset kasvoivat ja vuoden 1989 loppuun mennessä ei tietenkään ollut lainkaan Koparitaloa ja ei myöskään enää SYP:n tukeakaan kun se oli muutenkin kutistunut joukkueen pudottua divariin vuoden 1987 lopuksi.

Lisäksi alkoi ongelmat Palloliiton kanssa jonka maine oli jossain määrin myös ryvettynyt joskin moniin muihin Palloliiton kohuihin verrattuna nyt ei ainakaan ollut Palloliiton vika siinä, että Suomen rikkaimmalla tai yhdellä rikkaimmista seuroista oli tekemistä aivan liikaa hämärissä ja laittomissa bisneksissä.

Palloliitto halusi jo ajaa KPT:n toiminnan alas, mutta KPT ei itse suostunut ajamaan toimintaa alas tai seurafuusiota tekemään minkään muun seuran kanssa.

Vuonna 1990 toiseksi viimeisenä vuotenaan KPT oli tippumaisillaan 2. Divisioonaan/2-divisioonaan 1. Divisioonasta/1-divisioonasta, se vuosi oli viimeinen jolloin KPT vieläkin kykeni maksamaan palkkaa pelaajilleen vaikkakin vuosina 1988-1990 sen välisenä aikana pelaajapalkat olivat pudonneet yhä pienemmiksi ollen lopulta ajanjakson päätteeksi jo melkein olemattomia.

Lisäksi KPT oli täysin niiden viimeisten liike-elämän tukijoiden armeliaisuuden varassa ja jotka eivät tietenkään olleet heitä hylänneet vuosien 1987-1989 oikeudenkäyntikohujen tai tätä aiemminkin olleiden oikeudenkäyntikohujen aikana.

Vuonna 1991 viimeisenä toimintavuotenaan KPT:n yleisbudjetti oli 2. Divisioonan/2-divisioonan tasolla hävettävänkin pieni, se eli ensi kertaa sitten Suomen Sarja/Suomensarja-vuosiensa jälkeen oikeastaan täysin amatöörihengessä, se ei tosiaan enää maksanut ensimmäistä kertaa 20 vuoteen tai ainakaan melkein 20 vuoteen mitään palkkaa kun se tähän asti oli kyennyt maksamaan edes jotakin palkkaa aina pelaajilleen Pääsarjan vuosina tai jo SM-Sarjan/Mestaruussarjan vuosinaan ajalla jolloin yleensäkin koko palkanmaksu oli tuolloisten sarjan sääntöjen ja Suomen Palloliiton antamienkin ohjeiden puitteissa erikoinen ja vaikea käsite sinällään.

KPT tosiaan pyöri talkoohengessä ja romahdus oli odotettavissa milloin tahansa. KPT ei lopulta suostunut vielä myöskään luopumaan sarjapaikastaan tai edustuksestaan vaikka nyt vuodeksi 1991 Palloliitto olisi jo antanut luvan kun aiemmin Palloliitto ei ollut antanut suostumustaan erilliselle sarjapaikan luovutukselle taloudellisiin ongelmiin verraten.

Ainoa asia millä KPT ennen muuntumistaan Kuopion Elon kanssa FC Kuopioksi saattoi onnitella itseään oli se, että sentään sitä ei ollut rikollisin perustein suljettu kokonaan Palloliiton toimesta sarjasta toisin kuin Kuopion Elo oli suljettu 1. Divisioonasta/1-divisioonasta juurikin näihin erinäisiin rikoksiin viitaten vaikka toisaalta ei KPT vuoden 1988 oikeudenkäyntikohujensa pahimpana huippuvuonna ollut etäällä myös itsekään siitä sulkemisesta.

Sen verran paljon kupruja tämä vähän aikaa ja ehkä jopa pidempäänkin Suomen jalkapallon rikkaana seurana ollut Kuopion Pallotoverit oli ehtinyt tehtailla.

KPT:n/Kopareiden osalta tosiaan juuri ennen seurafuusiota oli kohtalona tippua 3. Divisioonaan/3-divisioonaan ja sinne ei käytännössä ollut ennen seurafuusiota oikein edes mietitty yleisbudjettiakaan vuodelle 1992.

KPT:n/Kopareiden osalta surullista oli kuitenkin nähdä alennuksen tila entiseltä Suomen varakkaimmalta jalkapalloseuralta ja lisäksi myös se toimi varoitusmerkkinä KuPS:lle lisäten.

Vaikka myöhemmin tosiaan 1990-luvun lama tosiaan tullessaan ovelle ja jo vuosien 1990-1991 aikainen taantuma oli etenkin jo suuri ongelma muutenkin kotimaiselle jalkapallolle ja seuroille ongelmia tuova jo muutenkin kuin vain KPT/Kopareille.

Koparit kuitenkin loi Suomeen merkittävää jalkapallohistoriaa omalla tavallaan vahvistetuilla unelmillaan ja toteutuksillaan edes puoliammattilaisuudesta mikäli sitten ei oikein edes Kopareiden rahaseuravuosina halunnut uskoakaan suomalaiseen ammattilaisjalkapalloon.

Lisäksi Koparit ison rahan esittelyillään teki historiaa pistämällä aiemmin jähmeät HJK:n ja Hakan rahavirrat käytännössä lopullisesti pyörimään kun sitä ennen näilläkin suurseuroilla rahankäyttö pelaajapalkoissa tai valmentajapalkoissa oli ollut välillä vähän turhankin pidättyväistä.

Sittemmin ja ennen pitkää jo ennen lamaa Futisliigan vuosina ja laman jälkeen myöhemmällä 1990-luvulla muiden kärsiessä HJK ja Haka karkasivat rahavirroissa kauas muista ja mikäli unohtaa Koparit, FC Kuusysin, MyPa:n tai FC Jazzin niin oikeastaan ainoa muu suomalainen rahaseura oli ennen pitkää Veikkausliigan aikana FinnPa ja myöhempi FC Jokerit joilla tosiaan sitten oli rahaseuran maine itsessään.

Koparien ennätysvuoden yleisbudjettiin käytetyt rahasummat olivat niin suuria 1980-luvulla, että vasta ihan SM-Sarjan lopussa tai Futisliigan aikana ja viimeistään vasta vuosina 1996-1998 pystyivät niin HJK, Haka ja FinnPa niiden summien yli nousemaan.

Seuraavaan viestiin laitan nuo KPT:n/Kopareiden yleisbudjetit eri vuosilta joskin joiltakin vuosilta niitä tosiaan puuttuu ja tosiaan nuo ihan huippuvuosien yleisbudjetit ovat valitettavasti jääneet hieman hämäräperäisiksi yleensäkin.

Kuitenkin niinäkin vuosina pienin yleisbudjetti oli 1,6 miljoonaa markkaa.

Ja isoimmasta yleisbudjetista kerron sitten lisää seuraavassa viestissä muutaman muun todella suuren yleisbudjetin ohella, mutta ne olivat useita miljoonia markkoja.
JM

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: ACO


Vastaus #73 : 11.11.2018 klo 22:47:22

Mielenkiintoista asiaa kuopiolaisseuroista. Ylos

Mistä lähteestä olet kaivanut tiedot?
Piippu-Virtanen

Poissa Poissa


Vastaus #74 : 12.11.2018 klo 17:14:32

Mielenkiintoista asiaa kuopiolaisseuroista. Ylos

Mistä lähteestä olet kaivanut tiedot?

Edelleen jonkin verran noita lukuja on löytynyt sieltä täältä HS Aikakoneen lehtisivuilta ja jonkin verran ilman niitä kotimaisten ruotsinkielisten alueiden lehdistä kun kotimaisiin lehtiin verrattuna ruotsinkielisen alueen lehdissä on paljon rohkeammin puhuttu tosiaan näin kotimaista jalkapalloa miettien monista lajin ulkopuolisistakin asioista.

Toki nämä laajemmat yhteydet kuopiolaisten seurojen iloista ja murheista niin ne tiedot tosiaan olen kaivanut vanhoista Savon Sanomista, Savo-lehdestä ja Kansan Sanasta.


 
Sivuja: 1 2 [3] 4
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines