Historiaa liigajoukkueiden taloudesta

[Piippu-Virtanen]

Vuodeksi 1991 Jalkapallon 2. Divisioonaan/2-divisioonaan nousi siis täten vuoden 1990 Jalkapallon 3. Divisioonan/3-divisioonan voittaja eli Kuopion Kings.

Jälleen kerran kuitenkin taloudellisia vaikeuksia oli kuitenkin sattunut nk. Kuninkaille, Kunkuille tai Kurkoille nimensä mukaisesti Kuopioon.

Etenkin kun jälleen ylemmän sarjan kustannukset hirvittivät seuraa ja etenkin syyskuun 1990 ja lokakuun 1990 aikaan vuotta 1991 koskien Kingsin nousupaikka tuntui ylempään sarjaan olevan uhattuna varsinkin kun vähitellen alkoi näyttää siltä, että Suomen talouden kulutusjuhlat olivat ohi ja vähintään ainakin taantumaa uskottiin tulevaksi vaikka ilman muuta vieläkin nk. Rahaonnelan jatkoakin jossain määrin vielä povattiin.

Kuopion pienempi jalkapallo ja ihan huipputasonkin jalkapallo alkoi syöksyä kohti vaikeampia vuosiaan vaikka KuPS vielä huipulla lippua korkealla kannattelikin.

KPT Kuopiosta alkoi olla muuttumassa muutaman vuoden vaikeuksien jälkeen yhä pieneneväksi palkkaseuraksi ja vuodeksi 1991 kiitos sarjaputoamisen palkattomaksi joukkueeksi.

Kingsin suhteen nousu ylempään sarjaan arvelutti myös sen takia, että vaikka paikallisottelun arveltiin tuovan lisätuloja ylemmästä sarjasta niin sen arveltiin myös syövän katsojia vähintään toisesta seurasta Kuopiossa puhuen hieman liiankin vaarallisia määriä kaikessa vähäisyydessään.

Erinäisiä pelaajaeturistiriitojakin oli sillä osa Kingsin omista junioreista halusi lähteä muihin seuroihin tai yrittämään ehkä KuPS:n riveihin pääsyä.

Täysin poissa kuviosta eivät myöskään olleet vanhempien pelaajien osalta myöskään esimerkiksi KuPS:n ollessa kielteinen myös Kuopion Elon riveihinkään loikkaaminen.

Sittemmin jälleen kerran ja ehkä jopa vuoden 1989 vastaavaan taloudelliseen murhenäytelmään nähden nousua koskien alemmasta sarjasta Kuopion Kingsille järjestyi vuodeksi 1991 selvästi paremmin rahoitus ainakin aikaisemmin kaikkea ajatellen.

Toki vaikeuksia tuotti jälleen Pohjoislohkossa pelaaminen.

On paha sanoa, että miten suuri Kingsin yleisbudjetti vuodelle 1991 oli ylempään sarjaan.

Varmaankin jälleen tuntuvasti isompi kuin mikä oli ollut vuoden 1990 Jalkapallon 3. Divisioonan/3-divisioonan vastaava yleisbudjetti.

Ja ilman äärimmäisen suuria ihmeitä yleisbudjetti lienee ollut suurempi ihan reilustikin ja pelaajille varmasti on jotain Kingsissä maksettu ylemmässä sarjassa toisin kuin ensimmäistä kertaa silloisesti pieneen ikuisuuteen palkattomuuteen ja lähes konkurssiin suistuneessa KPT:ssä saman sarjan joukkueena.

Mikäli kuitenkin muu pahin juttu olisi käynyt ja rahoitusta ei olisi järjestynyt Kingsin jäädessä rannalle niin tuolloin muutoin vuoden 1990 Jalkapallon 3. Divisioonasta/3-divisioonasta puhuen vuodeksi 1991 ylempään sarjaan siitä puhuen olisi noussut varmaankin SaPa lohkokakkosena ja tarvittaessa olisi tietenkin pelattu mahdollisesti karsintaotteluja muiden lohkokakkosten kesken.

Onneksi niin ei tarvinnut käydä ja sittemmin Kuopion Kings ajatellen vuotta 1991 ylemmässä sarjassa säilyikin sinne pelaamaan myös vuodeksi 1992 ja luomaan jatkuvuutta silloisesti.

[Piippu-Virtanen]

Vuoden 1991 Jalkapallon 3. Divisioonan/3-divisioonan taival oli synkkääkin synkempi Joensuun Karpalolle ja tuon vuoden aikana tietysti taantuma Suomessa ennen nk. Suomen Lamaa oli verraten tuhoisa monille seuroille kautta maan jalkapallossa.

Etenkin mitä pienempi ja vähävaraisempi seura oli kyseessä.

Lisäksi Karpalo oli itsekin vuosiin 1989-1990 nähden selvästikin jo huonommalla yleisbudjetilla liikenteessä.

Vuoden 1989 aikaiset seuran pelastustoimenpiteet olivat valua tyhjiin taloudellisesti ja vuodesta 1991 eteenpäin oikeammin lopullisesti alkoikin konkurssi pysyvästi kolkuttaa Karpalon ovella.

Etenkin kun noususta ei ollut enää ollut hetkeen millään tapaa oikeastikaan tietoa muuta kuin päiväunissa.

Myös 28.4.1991 alkanut sarja-avaus vierasotteluna ei ollut Karpalolle muu kuin jääkylmä tai tulikuuma suihku niskaan vahinkoa aiheuttaen Karpalon hävitessä maalein 1-7 VarTP:lle.

Ongelma Karpalolla oli myös se, että Joensuussa oli muutama pienempi seura alkanut viedä mediahuomiota ja vähän tämän tästä Karpalon nenän edestä sen kaipaamaa rahoitustakin!

Yksi kiusankappale tuntui olevan myös silloinen uusi seura eli Joensuun Pallo JoPa:na tai JosPa:na tuntien.

Kuitenkin tämän vuosien 1991-1993 ajan olleen seuran nimi tuntui yllättävänkin nopeasti muuttuvan kansan suussa helpommin lausuttavaksi JiiPee:ksi.

Niin selvä nimenlausunta kuin myös sekoittuminen Joensuussa nousevana lajina tunnettuun salibandyn Josbaan oli, että ennen pitkää vuodeksi 1994 tämä seura muuttui virallisestikin olemaan Joensuun JiiPee.

Tuolloin ihan heti sitä ei vielä pohdittu vaan 5.5.1991 olevaan kotiavaukseen mennessä Nilsiän Pallo-Haukkoja/Pallohaukkoja vastaan haluttiin saada kausi alkamaan Karpalon suhteen voittoisasti keinolla millä hyvänsä keskellä mitä erinäisimpiä muita talouteen liittyviä sotkuja kuten myös erinäisiä kavallusväitteitä mitä seuraan tuli sellaisenaan.

Tämän ottelun eli 5.5.1991 pelatun Karpalo-NP-H hävisi Karpalo maalein 0-5.

Sentään ennen pitkää myöhemmin kaudella toukokuussa 1991 Karpalo onnistui saamaan edes avauksen pistetiliinsä tasapelin 1-1 muodossa Sorsakosken Urheilijoista eli SoU:sta.

Tosin tästä tappiot tosin jatkuivat myös jälleen toukokuusta 1991 puhuen esimerkiksi Iisalmen IiPV:lle vierasottelussa ennen pitkää maalein 1-2.

Myöhemmin myönteisenä piirteenä kaudella Karpalo voitti erinäisiä Joensuun omia paikallisottelujakin kuten muun muassa kesäkuussa 1991 vielä KPP Kajaanin esimerkiksi maalein 3-0.

Sekään kaikki ei poistanut seuraan liittyvää kielteistä julkisuuskuvaa.

Joensuun Karpalon heikentynyttä yleisbudjettia ei ikävä kyllä löytynyt vuodeksi 1991, mutta mielenkiintoisesti seuran tilinpäätöksessä edeltävän päätöksen mukaan seuran talous oli 900 Suomen Markkaa plussalla eli melkoisen vähän.

Seuran tasesumma oli seurapuheenjohtaja Matti 'Masa' Kankaanrinnan mukaan 115 000 Suomen Markkaa seuran tilinpäätöksessä silloisen edeltävän päätöksen mukaan.

Tuo kerrottu summa taseena oli siis yleinen loppusumma.

Vaikka jonkinlainen rahoitus tai velkajärjestely olisi ollutkin Karpalolle mahdollinen niin kohua seura silti herätti.

Karpalon omat C ja B-nuoret ikäryhmissään oli suljettu vuoden 1991 pelikautta koskien kokonaan ikäryhmän edustuksellisista sarjoista osallistumiskiellon myötä kun lisenssi- ja vakuutusmaksuissa epäiltiin petosta ja mikäli ne poliisin tai syyttäjänviraston mukaan olisivat olleetkin itsessään puhtaita ilman petosta niin kaiken kaikkiaan maksuissa oli ollut viivyttelyjä, puutteita ja pimitystä mukana yrityksenäkin niin paljon, että kyseessä oli viittä vaille käytännössä rikosasia näitä kahta tahoa merkitsevänä asiaan tutkimuksineen päivineen.

Kauden loppuun mennessä Jalkapallon 3. Divisioona/3-divisioona vuodeksi 1991 päättyi näillä näkymin Pohjois-Karjalan ja Etelä-Karjalan alueella kovin vaihtelevasti keskimäärin mainittuna kuitenkin syyskuussa sattuneeksi ja noin päivämäärillä 21.9.1991-22.9.1991.

Noina päivinä Karpalo Joensuusta päätti talousvaikeuksiensa pahentumisen keskellä sentään Jalkapallon 4. Divisioonaan/4-divisioonaan vuodeksi 1992 putoamaan tuomitun Etelä-Kuopion Ilveksen tai myös FC E-KI:n/EK-I:n kauden omansa lisäksi voittoon maalein 4-1.

Kaikkiaan siis Karpalo säilyi kuten myös muutkin sen lähtökohtaiset kilpailijat kun Ilves Etelä-Kuopiosta, KPP Kajaanista ja SiPS Siilinjärveltä putosivat alempaan sarjaan yhden näistä ollessa jo mainittu.

Karpalo oli silti melko vaaravyöhykkeessä pudota virheidensä takia kaudelle kun alle jäivät vain SoU eli Sorsakosken Urheilijat ja Juankosken Pyrkivä mitä sarjassa pelaamiseen tuli.

Nousija Jalkapallon 2. Divisioonaan/2-divisioonaan tuolloin vuodeksi 1992 oli tietenkin KaPa Kajaanista kertaakaan häviämättä otteluissa mitenkään kaudella, mutta eroa silti sarjakakkoseen eli VarTP:n suhteen oli vaivaiset kolme pistettä eli liian kauas ei päästy esimerkiksi edes Uusintaottelua Nousemisesta koskien ja sarjakolmoseen omassa lohkossaan eli Iisalmen IiPV:n suhteen eroa olikin jo vähän selvemmin eli kuusi pistettä.

[Piippu-Virtanen]

Pitkästä aikaa erinäisiä ja ainakin jalkapallon vanhempien aikojen alasarjoja mietittäessä olevia yleisbudjetteja on selvinnyt:

IP-75:lle eli Ilomantsin Pallo-75:lle löytyi kieltämättä erittäin alhaisesta sarjasta näillä näkymin sen yleisbudjetti vuodelle 1976 ja jos se ei ollutkaan aivan se niin käytännössä yleisbudjetti suurimmillaankaan ei ole ollut paljoa alle tulevaa lukua suurempi silloin.

Kyse kun oli tiettävästi melkein koko lähtökohtaisesti yleisbudjettina kauteen pidettävän luvun tuhlanneista joukkueen yleiskuluista kiitos pitkien pelimatkojen niin Savossa kuin Pohjois-Karjalan alueella.

Jalkapallon 5. Divisioonasta/5-divisioonasta tai silloisesti myös usein vielä pitkään nimitettäessä Jalkapallon Korkeimmasta Piirisarjasta oli IP-75 noussut vuodeksi 1977 ylempään sarjaan eli Jalkapallon 4. Divisioonaan/4-divisioonaan.

Itse voittokauden tai nousukauden 1976 yleiskulut olivat aikakauteen nähden niin alhaiseen sarjaan kuten myös niin pienimuotoisen toiminnan joukkueelle hirveät eli silloiset 16 000 Suomen Markkaa.

Yleiskulujen suuruus oli sitä luokkaa, että vuodeksi 1977 kaikkia kuluja karsiakseen ja yleisbudjettia säästääkseen hädin tuskin mitenkään aiottiin käyttää seuran omia erikoisautoja tai linja-autoja aiottiin käyttää talkoohenkisesti omia autoja tai kaikkien lähimpien kotiottelujen ollessa kyseessä otteluihin mentiin jalan tai pyöräillen.

Yleisbudjetti vuodeksi 1977 ei ikävä kyllä tullut ilmi, mutta korkeampaan sarjaan oltiin puhuttu vakavasti sarjapaikan luopumisesta ennen kuin Ilomantsissa kunta pystyi myöntämään viimein jo valmiiksi vuodelta 1976 nousujuhlallisuuksista lykkäämänsä 5000 markan sarjanousurahan avustuksena seuralle.

Tämäkin tapahtui aivan koko pelikauden kynnyksellä eli keväällä 1977, mutta onneksi voitiin jäädä ylempään sarjaan näin menetellen.

Suurimmaksi osaksi muutenkin seuran sanottiin olleen yksi köyhimmistä Savon ja Pohjois-Karjalan alueella jolloin pienseuralle muun muassa erinäiset lahjoitukset ja muut ylimääräiset talkoot olivat tärkeitä.

Kenttätilanne oli myös huono ellei perin surkea:

Ilomantsin Pääkenttä eli nk. Kirkonkylän Kenttä ruohokenttänä oli käyttökelvoton osin muutenkin epäonnistuneiden remonttien vuoksi ja samoin kun seuralle muutenkin etsittiin parempaa uutta ruohokenttää.

Kun näin oli niin nk. Arvo-otteluja huomioimatta seura pelasi useimmiten kauden yleiset ottelunsa hiekkakentällä jakaen sen siis milloin mitenkin Ilomantsin erilaisten pesäpallojoukkueiden kanssa.

Mikäli kuitenkin hiekkakenttää ei voinut käyttää pesäpalloseurojen vaatimuksesta erikseen niin silloin pelattiin aiemmin lähinnä vararuohokenttänä hätävarana olleella Sonkajan Kentällä.

Sonkajan Kenttä oli siis siitä hyvä, että liian pienestä ja muhkuraisesta ruohokentästä huolimatta säästöä tuli kun useimmat pelaajista enemmistönä sieltä suunnalta alkujaan paikallispelaajina olivat sieltä kotoisin niin erilaista muuta automatkailua tai vaeltelua ei tullut niin paljon kuin mitä muuten olisi tullut.

Ongelmallista olisi ollut kuitenkin laajentaa Sonkajan Kenttä parempaan muotoon Palloliiton silloisten harjoituskenttäsääntöjen mukaisesta enemmän sarjapelisääntöjen suuntaan olevaksi.

Muuntorahat olisivat varovasti arvioiden olleet sen 2000-3000 Suomen Markkaa alustavasti, mutta käytännössä mahdolliseen sarjapelisääntöjen mukaiseen muuttoon olisi mennyt sitten varmaankin Ilomantsin myöntämä nousuraha ellei enemmänkin.

Nousurahalla ei ainakaan missään tapauksessa olisi päässyt alkuunkaan jos jostakin lähes hulluna pidettävästä ajatuksestakin olisi tullut totta, että vielä olisi yritetty lopullisella korjausremontilla saada nk. Kirkonkylän Kenttä kuntoon siellä!

Ja joka tapauksessa vähänkin laajemmin menetellessä niin tai näin olisi vuotta 1977 koskien joutunut IP-75 sarjapaikastaan luopumaan kun varoja pelikauteen muuten ei olisi ollut.

Onneksi näin ei tarvinnut tehdä sellaisenaan vaikka enemmänkin kuin tiukkaa tuolloin olikin.

[Piippu-Virtanen]

Jalkapallon 2. Divisioonasta/2-divisioonasta vuodeksi 1974 puhuen ei harmittavasti selvinnyt muun muassa sitä, että miten suuri olisi ollut STPS Savonlinnan yleisbudjetti sille vuodelle.

Se kuitenkin näyttää olleen näillä näkymin melkoisen suuri ja ainakin suurempi kuin LaPa:n vastaava yleisbudjetti oli samaan sarjaan.

Etenkin ainakin mikäli oli näillä näkymin vara ylläpitää melkoisenkin paljon aikakauteen nähden harjoitteluleirejä ja pestata parhaimmillaan 10 000 Suomen Markalla siihen vielä päälle lisättynä erityisin menestysbonuksin muun muassa KuPS:ssakin tiettävästi pelannut Ismo Mononen seuraan.

LaPa kun oli joutunut luopumaan Monosesta seurasta siksi, että heillä ei ollut toivoakaan pistää oikein juuri mitään rahaa peliin kenellekään koko vuonna kun lähinnä oltiin palkattomia tai enintään pienin kulukorvauksin liikkeellä sillä vuodella oltiin.

Pitkälti kun LaPa oli menettänyt sponsoriehdokkaita joilla oltiin yritetty kalastella ennen kautta Kuopion alueen pelaajia niin KuPS:sta kuin KPT:stäkin.

LaPa:n yleisbudjettihan olikin lopulta vuodeksi 1974 tuohon sarjaan hyvin pitkä aika sitten jo kertomani mukainen 20 000 Suomen Markkaa.

[Tarinankertoja]

Jalkapallon 2. Divisioonasta/2-divisioonasta vuodeksi 1974 puhuen

Talousasiat joskus 70 luvulla voi olla vaikeita selvittää, sillä esimerkiksi 75 kakkosessa aloittaneen Ilves-Pallon valmentajapalkkion maksoi Ilves, muuten Ilves-Pallolla ei ollut omaa kirjanpitoa. Pelivarusteita, kuten pelisukat, haettiin ilman laskua/maksua Sidosteelta ja TAP johtaja maksoi pelireissujen aterioita. Palkanmaksu, sitäkin jotkut sai, oli tyyliä ruskea kirjekuori jne.

..lähteenä tuolloinen valmentaja.

[Piippu-Virtanen]

Vuoden 2018 Veikkausliigan osalta puhuen voisi ehkä viimein lähipäivinä tai miksi ei vaikka lähitunteinakin tulla kerrotuksi niiden yleisbudjetteja tietoineen.

Ongelmana on vain se, että hirveän paljon sellaisia tuon vuoden vuorenvarmoja yleisbudjetteja ei paljon pahemmin ole oikein millään julkisuudesta puhuen löytynyt.

Kuusi vuottakin on kulunut, mutta ne olivat kieltämättä jo ilmestymisvuotenaan kovin oudon salaisen tuntuisia.

Etenkin vieläpä siis ennen korona-aikaa löytää.

Korona-ajan jälkeenkään kun vielä lisää muut kaikki valtavirtauutiset nykyään Veikkausliigasta niin harmin paikka toki kuuden vuoden takaisen suhteen, mutta välillä on tuntunut olevan vähän hankalaa kyllä löytää noita yleisbudjettien tilanteita nykypäiväänkään tullen.

FC Ilveksen tai uudemman ajan Ilves Jalkapallon vastaava yleisbudjetti on yksi harvoja tai suhteellisen ainutkertaisen vuorenvarmasti kerrottu vuoden 2018 yleisbudjetti.

Totta kai mikäli kaiken laskee niin hyvin, hyvin monelta ellei kaikiltakin seuroilta on tavallaan ilmoitustapoineen tähän päivään mennessä löytynyt vuoden 2018 yleisbudjetti, mutta ne kieltämättä osalle joukkueista ovat vähän turhan suuren tuntuisia tai ne voivat olla menneet sekaisin toisten lukujen kanssa.

Muun muassa SJK:lla ja HJK:lla olisi kieltämättä olleet tuona vuotena hyvinkin suuret yleisbudjetit ja samoin oli myös FC Interillä Turussa.

Joiden pelkään ainakin osin menneen sekaisin liikevaihdon kanssa kun välillä toinen oli toista ilmoitettua joko reilusti suurempi tai pienempi.

Vuoden 2018 jälkeen myös muun muassa korona-aikanakin tiettävästi HJK on pitänyt yllä kauteen tätä kyseistä vuotta jonkin verran pienempää yleisbudjettia yllä.

Eikä tietenkään ole ollut mikään suuren suuri tarve ollakaan niin suuri kun hyvin menee.

SJK:lla taas on saattanut suhteellisesti jopa laskea yleisbudjetti vuodesta 2018 verrattuna tähän päivään ainakin jonkin verran. Ja mikäli kielteinen haluaa/haluaisi olla niin jopa rajustikin olisi laskenut SJK:lla Seinäjoella yleisbudjetti arvioissa tai tulevaisuuden uskossa noista päivistä.

Edelleen on menettelevän varakas seura.

Korona-aika toki oli eri juttu huonoudessaan.

Vuonna 2018 tilanne oli toinen ja yllättävän monella seuralla oli yleisbudjetit keskenään huomattavan tasaisia ja kovassa seurassa kai Tampereella päin uudemman polven FC Ilveksellä oli täten siksi alemmaksi arvioitu sijoitus 12 joukkueen keskuudessa.

Heikoimmat yleisbudjetit ovat kai olleet töin tuskin miljoonaa euroa tai ovat olleet jo vähän allekin vuonna 2018.

Tosin välillä ovat olleet vähän ylikin, mutta jälleen pelkään niidenkin menneen sekaisin liikevaihtojen, joidenkin erinäisten lisien kanssa joita ei koskaan pitäisi laskea yleisbudjettien joukkoon ja muuten vain erinäisten seuran sisällä liikkuneiden lukujen osalta.

Pahimmillaan jopa sarjan nk. Köyhimmilläkin tuolloin olisi riittävän 'myönteisiä' mittareita käyttäen ollut yllättävänkin elinkelpoinen yleisbudjetti, mutta tietysti totuus lienee varmaan ollut ja myös oli toinen.

Tai sellaiseksi se ainakin osoittautui jo silloin tai tuleville lähivuosille.

Myös välillä erinäiset muut julkisuuden huhut tai huutelut ovat tuoneet noihin kyllä oman ongelmansa selvittää. Kuten myös erilainen tutkinta- ja selvitystapa suomalaisissa tai vaikka ruotsinkielisen rannikon sanomalehdissä asioista.

Pitänee mahdollisesti laittaa noita arvioituja yleisbudjettien lukuja kun Tampereen Ilveksen jalkapallopuoli oli tasaisuutensa ja pienten erojen vuoksi kilpailijoihin nähden kasipaikalla sarjassa ja vertailuksi HJK saattoi tuolloin tehdä Veikkausliigassa ja koko suomalaisessa jalkapallossa jälleen aikansa ja ehkä edelleen voimassa olevan Suomen Ennätyksen siinä mitä tulee siis yleisbudjetteihin seurajalkapallossa.

Tämäkin SJK:n myös omasta huomattavasta yleisbudjettiennätyksestä huolimatta omalle tasolleen kun tämän jälkeen tiettävästi ei SJK ole kyennyt ihan samaan kuin mitä tuolloin vuodeksi 2018 vielä kykeni tekemään.

Kuusi vuotta sitten vuodeksi 2018 myös KuPS oli vähän hämärä siitä mitä yleisbudjettiin tuli, mutta se kilpaili kolmostilasta tai nelostilasta mitä sinänsä tarkemmin kai yleisbudjetin suuruuteen tuli valmiiksi myös menettelevän varakkaana seurana ja SJK:n tai HJK:n monimiljoonapyöritykseen ei vain kerta kaikkiaan viitsitty lähteä ainakaan tiettävästi kun riskit nähtiin yhtä liian suurina kai silloin. Toki vaihtoehtoisesti ei heillä vain kai ollut tuolloin tarvetta tai täytyi yrittää talouden tasapainotusta sitten muilla tavoin.

[Piippu-Virtanen]

Aiemmin noin pian neljä vuotta sitten korona-aikaan lokakuussa 2020 tuli löydettyä ja täydennettyä viimeiset silloisesti aiemmin puuttuneet Joutsenon Kullervon yleisbudjetit.

Mielenkiintoisesti tuossa jonkin aikaa aiemmin kun etsin muita seuroja taloustietoineen niin tuli siinä sivussa juurikin yritettyä etsiä myös Joutsenon Kullervon noita vuoden 1977 yleisömääriä.

Kun tuolloin keskellä etsintöjä katsoin myös vuosien 1978 ja 1979 kohdalta eräitä toisia asioita niin Joutsenon Kullervon tilanne oli oikeastaan melko mielenkiintoinen mitä tuli yleisbudjettiin sille vuodelle:

Eli vuodelle 1978 puhuen yleisbudjetti alustavimmillaankin olisi ollut vielä suurempi kuin oli, mutta sitten oli erinäisiä muitakin kuluja.

Samalla silloisesti ensimmäistä kertaa kai oli ehdolla jo pitää omaa pelaajabudjettiakin, mutta vaikeuksia sitten tuli ja vielä jouduttiin odottamaan tulevia aikoja.

Mahdollisesti arvioitu pelaajabudjetin kokonaismäärän osuus tai muu yleisbudjetin arvioitu lisä eli 34 000 Suomen Markkaa meni ikävä kyllä ja toki myös pidemmän kannalta hyvänä juttuna ilman muuta sellaisenaan joukkueen oman silloisen pysyvän matkustuskäyttöön tarkoitetun yleisbussin ostoon!

Eli 100 000 Suomen Markan yleisbudjetin äärimmäisen minimin sijaan se olisi ollut kaiketi 134 000 Suomen Markkaa ja kun oikea löytynyt yleisbudjetti oli 150 000 Suomen Markkaa silloisen neljän vuoden takaisen löydön yhteydessä niin kun ottaa huomioon tuon menetetyn arvioidun lisän ja eräitä joukkoja pienempiä sponsorimenetyksiä sinä vuonna ikävä kyllä niin ilman noita menoja ja menetyksiä vuoden 1978 yleisbudjetti Joutsenon Kullervolle olisi voinut olla niinkin suuri kuin 184 000 Suomen Markkaa ja yleisbudjetin äärimmäisen huipun summa olisi ollut ehkä ihan vähän päälle 200 000 Suomen Markkaa.

Toki sitten isommin yleisbudjetein joukkueella olisi sitten ollut melkoisen hankaluuksia tuottavaa kulkea aina vain pelkillä muilla bussikyydeillä tai vuokrabusseilla otteluihin.

Siten paheeksi jäi, että pelaajille tosiaan ei maksettu muuta kuin ainoastaan kulukorvauksia, nk. Hyvän Miehen Lisiä tai Pisterahoja. Toisaalta parantunut taloustilanne yleensäkin rahan alkaessa tulla seuraan kunnolla sai kuitenkin seuran johtajistot lupaamaan sen, että pelaajien niukkuuden aika tulee loppumaan silloisen 1-2 vuoden kuluessa kuten lopulta kävikin vuodesta 1980 alkaen.

Vuoden 1979 ihan alustava yleisbudjetti oli yllättävänkin alakanttiin laskettu Joutsenon Kullervolle.

Se olisi ollut 130 000 Suomen Markkaa ja lopulta jouduttiin tarvitsemaan ja vietiin kausi läpi jo silloin aiemmin kerrotusti pian neljä vuotta sitten 147 637 Suomen Markalla.

Välillä vanhempien aikojen seurojen yleisbudjetteja etsiessä on tullut vastaan myös yhtä vanhan ajan talousarvioita.

Välillä niiden raja on hämärän oloinen kun on yritetty enemmän tai vähemmän häivyttää olemattomiin niiden eroja ja ikään kuin ne olisivat samoja asioita, mutta toisaalta taas ja oikeammin eihän niinkään ole.

Esimerkiksi Joutsenon Kullervon vuoden 1979 koko talousarvio oli mitoitettu silloisten seurapuheiden mukaan alakanttiin ja tämä alakanttiraja oli siis 260 000 Suomen Markkaa eli reilusti enemmän kuin itse yleisbudjetti eikä ihan hetkeen sellaista todellakaan voitu havitella tai toivoa kun niin kielteinen asenne tuntui olevan silloisella emoseuralla tai koko seuran taloushallituksella.

Ei liene ollut ihan liian pieni seura enää silloin pyörittää Kullervoa Joutsenosta siihen mitä rahaan tuli kun koko seuran mahdolliseen talouteen olisi pitänyt laskea lisäksi myös seuran yleisurheilupuoli, hiihtopuoli, lentopallopuoli, painonnostopuoli ja suunnistuspuoli.

[Piippu-Virtanen]

Vuoden 1978 KuPS:n osalta on myös löytynyt mielenkiintoisia asioita siltä vuodelta taloudellisesti osin tai suoraan sellaisenaan kertoen.

Kuusi vuotta sitten tietysti kerroin sen vuoden yleisbudjetin tietoja ja pian tulee vertailukelpoistakin asiaa, mutta ensin hieman välillisiin kuluihin:

Vuosi oli KuPS:n osalta vaikea kun vuoteen 1977 verraten eli silloiseen edellisvuoteen nähden KuPS menetti siis vuotensa aikana 10 000 katsojaa tai enemmän ja muutoinkin hyvin lähelle noita katsojalukumääriä menetettiin kauteen 1977 verraten siis vuonna 1978.

Tuo verrokkimenetys aiheutti murheellisesti sitten erään KuPS:n yleisömäärän sidonnaisen sponsoritaloudellisen velkavelvoitteen muuttumisesta myönteisestä kielteiseksi velkavelvoitemaksuksi ja se tiesi välittömästi 120 000 Suomen Markan tappiota seuralle saman tein!

Suorempia kuluja suuruudessaan aiheutti monikin eri asia:

Muun muassa täysipalkkaisen ja täysipäiväisen Toiminnanjohtajan palkkaaminen, viiden erilaisen bingopisteen pyörittäminen yhtä monella täysipalkkaisella nk. Arpajaisylimyyntijohtajalla jonka päivittäistoimenkuva vähän huvittavasti vastasi enemmän siis sellaista vanhempaa perusbingosalin hoitajan johtajaa tai sitäkin pikemmin sellaista johtajan esimiestasoa ja tietenkin seuran junioritoiminta.

On paha sanoa, että oliko kyseinen KuPS:n silloisessa käytössä ollut summa todella pääjuniorijoukkueen kausibudjettisumma vai oliko se kuitenkin mahdollisesti sentään erilaisten kaikkien mahdollisten juniorijoukkueiden yleisbudjettien loppusumma kauteen 1978.

Niin tai näin niin esimerkiksi silloisten johtokuntien mielestä junioritoiminta oli tärkeää, mutta panostus silloisissa oloissa kestämättömän kovaa.

Ja tuolloin kyseltiin sitäkin, että mihin ihmeeseen KuPS tarvitsee HJK:n, Hakan tai Lahden Reippaan tason juniorijoukkueen/juniorijoukkueiden kausibudjettitasoa olevine kuluineen?

KuPS:n yleisbudjetti olisi vuonna 1978 saattanut olla vuotta 1977 korkeampi monestakin syystä, mutta siten siis painui sitä alemmas.

Vähintään ilman kuluja reilusti suurempi ja siinä valossa kaiken jälkeen yleisbudjetti oli KuPS:lla 600 000 Suomen Markkaa kun vuonna 1977 oli ollut 680 000 Suomen Markkaa.

Vuoden 1978 yleisbudjetti oli siis pienempi muun muassa kuin Lahden Reippaalla jolla oli 800 000 Suomen Markkaa yleisbudjetti sille vuodelle.

Tuo juniorijoukkueen/juniorijoukkueiden paljon paheksuttu tai kauhisteltu summa silloin oli 180 000 Suomen Markkaa vuoden 1978 osalta siis ja kiista oli kova siitä, että oliko se sitten hukkaan heitettyä rahaa vai ei!

Mikäli junioritoiminta ei olisi ollut niin laajaa kuin oli niin ainakin nimellisen teoriassa KuPS:lla olisi voinut olla alustava yleisbudjetti vuodelle 1978 siis täten 780 000 Suomen Markkaa jolla olisi oltu vuotta 1977 siis paremmalla tasolla liikkeellä, mutta eihän tietenkään junioritoimintaa voinut enää edes sen ajan Suomen seurajalkapallossa aivan olemattomastikaan pyöritellä.

Ei ainakaan mikäli halusi kuulua nk. Rahaseurojen joukkoon.

Vuosina 1977-1978 tuli tietenkin vanhin/vanhimmat maksamattomat yksittäispienvelat olemaan seuran riesa ennen pitkää sitten jo silloin vuosia sitten kerrotun mukaisesti huipentumaan vuoden 1991 KuPS:n taloudellisten sotkujen ajan yhdeksi suurimmaksi ongelmaksi.

Silloin valitettavasti asiaa ei ymmärretty tai piitattu sen käsittelystä vaikka ihan vain yksittäispienvelkanakin.

Muu ongelma tuon KuPS:n taloustilanteen tai junioritalouskohun lisäksi oli Kuopion jalkapallossa se, että mitä ihmettä tulee tapahtumaan lokakuussa 1978 silloisen tulevan vuoden eli 1979 osalta KP-48:lle ja mikä tulisi olemaan sen nimi?

KP-48 kun oli oikeastaan mennyt konkurssiin ja hävinnyt kartalta jo ennen vuotta 1978 pelikautena, mutta Palloliiton poikkeusluvalla vielä seura sai muulla taloustakuulla lisäksi vetää kauden läpi joskin tuolloin nimitys oli KP tai PK eli Kuopion Pallo tai Pallo-Kuopio.

Sittemmin tilapäistoimiluvan rauettua oli vaikeaa hahmottaa, että olisiko KP nyt KP-j vai KP-u johtuen tietysti seuran halusta mutkien kautta jatkaa edelleen itsenäisenä omana seuranaan kaiken jälkeenkin.

Kaikkihan siinä jo kuusi vuotta sitten kerrotun jutun mukaan raukesi tyhjiin ja Kuopion Elolla oli omanlaisensa selvittely.

Erikoista oli sekin, että miksi Kuopiossa ei vain kerta kaikkiaan voitu suostua siihen järjestelyyn samalla tapaa Palloliiton toimesta kuin miten Seinäjoella oli suostuttu joskin pitkin hampain osin maaliskuussa 1978 töin tuskin kuukautta helmikuun 1978 nk. Vanhan SePS:n romahduksen jälkeen?

Siinäkin oli aikanaan omat sotkunsa, mutta elintärkeästi Seinäjoelta löytyi silloin paremmin tukea kuten myös perusteet katsoa juttu kunnolla läpi tarvittaessa oikeudessa.

Tosin todella, todella ankeaa homma olisi ollut mikäli Palloliitto olisi asettunut silloin ennen pelikautta poikkiteloin tai muutoin erillinen oikeusjuttu olisi tullut taustayhdistyksen/seurapelaajayhdistyksen toiminnasta.

Huonoimmillaan vaikka Palloliiton sääntöjä ja toimilupanimitystä olisi pidetty kunniassa sillä, että Seinäjoen Sepsit olisivat olleet nk. Vanhan SePS:n nimellisen oikea seuraaja vaikkapa nimellä SePS-u tai SePS-j niin yksinkertaisesti minkäänlaisia järkeviä varoja ei vain voinut olla käytössä sellaista toimintaa varten mitä pyöritys olisi vaatinut.

Seinäjoen Sepsit kun oli perustettu ja liitetty yleensä pelaamaan nk. Vanhan SePS:n Reservinä käytännössä hyvä kuin vähän päälle vuottakaan ennen koko nk. Vanhan SePS:n tilanteen lopun alkua!

Sillä oletuksella, että Palloliitto olisi katsonut tilanteen olevan suuri konkurssi enemmän kuin vain taloudellisesta saneerauksesta johtuva, enintään hallittu konkurssi niin tuolloin olisi ollut nousukielto oletettaviin suurempiin sarjoihin ja korkein mahdollinen divisioona mistä aloittaa olisi ollut Jalkapallon 4. Divisioona/4-divisioona.

Yleensä alempikin.

Lopulta kuitenkin tilanne etenkin Seinäjoella lähti myös kehittymään paremmin toki hyvin vaikean ja vaakalaudalla olleen ohuen yleistoiminnan huomioiden Sepsi-78:lla minkä siipien alle sitten tietyistä kulmakarvan kohotuksista huolimatta Seinäjoen Sepsit/Sepsi pystyi liittymään.

KP-48:lla tai oikeammin edesmenneellä sellaisella oli hyvin vaikea oikein hakea jatkoperusteita edes Palloliiton tilapäiselle toimiluvalle vuoden 1979 kausipelaamista varten.

Lopulta erilainen kikkailuvenkoilu ja oikeustappiota odottaen jopa Jalkapallon 5. Divisioonaa/5-divisioonaa arveltiin näkyvän pelata ja siihen olisi tiettyihin ylempiin sarjoihin tullut vielä tavallista pidempi mahdollinen osallistumiskielto kun vaikeuksien laajuutta oltiin kohun kestäessä käytännössä valehdeltu Palloliitolle silloin.

Vaikka aluksi vastustelu oli kovaa niin kyllä loppuratkaisu oli yllättävän samanlainen kuin miten myöhemmin tuli sitten olemaan Kuopion Elo-j/Elo-u-sotkun kanssa:

Ja tietenkin myönteisempi sulautuminen toisin kuin Kuopion Elon vuoden 1991 lopun jälkeisinä erikoisina aikoina milloin yritettiin viittä vaille olematonta ja rikoskohujen vuoksi täysin tahriutunutta seuraa vielä ylläpitää kotimaisessa jalkapallossa!

[Piippu-Virtanen]

Jalkapallon 4. Divisioonaan/4-divisioonaan vuodeksi 1980 tuolloin käytännössä aivan kynnykselle varmistui Niemisen Urheilijoiden eli NiemU:n tai myös NU Niemisen luopuminen kyseisestä sarjasta.

Yleisesti ottaen alimpia kotimaisia sarjoja siihen astikin pelannut pienseura oli ollut ikävä kyllä mitä erinäisimmissä aikakautensa mittapuun velkaongelmallisia seuroja.

Voidakseen vetää kauden läpi ja noustakseen ylempään sarjaan se oli vuoden 1979 Jalkapallon 5. Divisioonan/5-divisioonan kaudella käytännössä silloin tällöin tuohon aikaan vieläkin Jalkapallon Korkeimpana Piirisarjana tunnetussa sarjassa joutunut ottamaan 20 000 Suomen Markkaa lainaa käytännössä velkana.

Velaksi erityisesti sen teki se, että sitä ei ollut aikanaan erityisemmin suunniteltu.

Täten aiempi enintään Suomen 45 000 Markan yleisvelka kasvoi 65 000 Suomen Markkaan nousevin koroin mikä nähtiin tuolloin kestämättömänä tilanteena.

Niemisen Urheilijat olivat vuodesta 1965 lähtien olleet suuremminkin mukana erilaisissa nousujen tai luopumisten kysymyksissä alueella koskien alasarjoja.

Yksi luopumisen syistä oli se, että se ei ollut suostunut myymään seurataloaan velkojen ja sarjapaikan vakuusrahoiksi kauden läpivetämiseksi.

Seuratalo myös urheilutalona tunnettuna oli arvokas ja siitä ei haluttu luopua vaikka kustannukset ylläpitokuluineen tuntuivat olevan kerta kaikkiaan liikaa niin sille kun oikeastaan isompana kohuna vähän Rääkkylän urheiluelämällekin.

Urheilutalon ja siihen kuuluvan Urheilutalon Kentän lisäksi Niemisen Urheilijoita rasitti myös parinkin eri pienemmän jalkapallokentän ylläpito kun toinen oli hiekkakenttä ja toinen oli nurmikenttä.

Niemisen Urheilijat pyysivät poikkeuslupaa pelata pienemmillä kentillään Urheilutalon Kentän sijaan.

Palloliitto oli järkähtämätön:

Urheilutalon Kenttä oli ainut kenttä minkä Palloliitto olisi juuri ja juuri voinut kelpuuttaa nk. Liiton Sarjan peleihin juurikin melko rimaa hipoen edes Jalkapallon 4. Divisioonan/4-divisioonan ottelukentäksi ja se olisi ollut samalla ainoa riittävä nk. Liiton Sarjan ottelukenttä Niemiseen ja ylipäätään Rääkkylään!

Muut pienemmät kentät nurmella tai hiekalla pintanaan eivät kelvanneet kuin enintään Jalkapallon 5. Divisioonaan/5-divisioonaan tai Jalkapallon 6. Divisioonaan/6-divisioonaan tilanteen tullen mukaan ja vastaan.

Muuna hätäkeinona yritettiin väliaikaisesti luopua jalkapallosta tai luovuttaa tilapäisesti vuoden tai enintään muutaman vuoden ajaksi takavuosina jalkapalloa myöskin pelanneelle Rääkkylän Kipinälle sarjapaikka, mutta Kipinä ei ollut kiinnostunut paluusta jalkapallon pariin heti tuolloin, oikein kyllä vuodeksi 1981 eikä oikein totuuden nimissä ilman ainakin muutaman vuoden lisäharjoitteluaikaa 1980-luvulla myöhempää paluuta varten!

Sittemmin muu hätäkeino oli vielä ennen senkin turhaksi havaitsemista, että pääaatteellinen taustayhtiö emoseuran alaisuudessa olisi tehnyt suurtaloudellisen saneerauksen tai konkurssin ja siirtänyt sarjapaikat ja jäljelle jääneet seurakäyttövarat alueen nuorisoseuran palloilupiirin haltuun.

Ikävä kyllä tämäkin nähtiin turhaksi siksi, että harjoittelutaso liian nuorilla junioreilla olisi ollut perin olematon jo olemassa olleeseen edustusjoukkueeseen nähden ja lisäksi ei ollut oikein junioreitakaan.

Töin tuskin oli enää joukkueellistakaan junioreita silloin Rääkkylässä jäljellä kun parhaimpina aikoina Niemisen Urheilijoissa oli jouduttu jalkapallon parista vähän harmittavasti käännyttämään pois silloisia lupaavia junioreita kun oli ollut viiden joukkueenkin edestä koottava nippu nuoria jalkapalloilijan alkuja!

Tähän kaikkeen helpotusta ei tuonut Palloliitto kun muutenkin se ei muilla tavoin halunnut myöskään myöntää etukäteislykkäystä Niemisen Urheilijoille sitten muutoin vain liittyä sarjakauden alettua erikseen pelaamaan kuitenkin ennen kuin pysyväisluovutusraja olisi tullut vastaan!

Kuten ei tietenkään halunnut lykätä muuta sarjaa alultaan.

Viimeinen kuolinisku seuran pelaamiselle Jalkapallon 4. Divisioonassa/4-divisioonassa oli tietysti kustannukset yleensäkin ajan loppuessa kesken.

Vuoden 1980 tarkkaa Niemisen Urheilijoiden yleisbudjettia ei selvinnyt, mutta sen sanottiin olevan kestämätön juurikin tuohon toistetusti kerrottuun sarjaan ja aika pieni myös pakkosiirtona tapahtuneeseen lähtöön Jalkapallon 5. Divisioonan/5-divisioonan puolellekin.

Vuoden 1980 Niemisen Urheilijoille yleisbudjetti olisi tiettävästi ollut viittä vaille historiaa mikäli siis Jalkapallon 4. Divisioonaan/4-divisioonaan olisi lähdetty kausi viemään läpi luovutuksin tai ilman.

Siihen lohkoon mihin Niemisen Urheilijat olisivat menneet pelaamaan niin olisi tarvinnut vähintään 25 000 Suomen Markkaa pelkkiin matkustuskuluihin, velaksi otettuna olisi sitten seuran yleisvelka ollutkin 90 000 Suomen Markkaa ja siinä kohtaa silloinen Seurapuheenjohtaja jo vuodesta 1959 lähtien olleena eli Osmo Mölsä vihelsi pelin poikki ja päätti joukkueen pelaavan sitten alemmassa sarjassa kun siellä ei olisi tarvinnut noin korkeita matkustuskuluja jos juuri mitäänkään ja pienemmätkin kentät olisivat vielä kelvanneet kauden otteluihin.

Murheellisesti tuolloin Niemisen Urheilijoille ihan vielä silloin puhuen helpotusta ei ollut luvassa tulevaisuuteen. Ja tiedä sitten, että pelasivatko edes alemmassakaan sarjassa ellei sitten sinne Palloliitto antanutkin lupaa liittyä vielä kuten teki.

Osin siksikin kun nuo ihan alimmat sarjat eivät vielä tosiaan huhtikuussa 1980 sentään alkaneet kaudeltaan ja niihin varmaan Niemisen Urheilijat ehkä ehti liittyä mukaan kaudestaan puhuen. Toisaalta varmaankin tuota Niemisen Urheilijoiden tyhjäksi jättämää paikkaa ei välttämättä ehditty enää täydentää ajallaan jollain muulla joukkueella.

[Piippu-Virtanen]

Kun vielä tuli vuoden 1980 Niemisen Urheilijoiden ikävästä tilanteesta puhetta niin toiveita oli vielä muutoinkin erinäisen sarjapaikan muodossa sen ja Rääkkylän Kipinän oltua siis menemättä paikoiltaan Jalkapallon 4. Divisioonaan/4-divisioonaan niin yksi muu toivo jäljellä:

Nimittäin saman paikkakunnan selvästi tuoreempi ja mahdollisesta uudelleen tulemisestaan riippumatta silti näitä kahta seuraa nuorempi seura eli Kestin Palloilijat joskus myös Kestin Pallona tunnettuna.

Tai lyhennenimeltään KesPa:na, KePa:na tai KestPa:na.

Rääkkylän Kipinä ehkä vielä keväällä 1980 oli ollut melko ylimielinen tehdessään mitä teki ja kieltäytyessään palaamasta jalkapallon pariin pysyen omassa leipälajeissaan, mutta jo saman vuoden aikana muun muassa lentopallopuoli oli kestämättömällä pohjalla ja sekin sitten päätettiin ajaa alas käytännössä siis lopettaen.

Jo kevään 1980 osalta kun Kestin Palloilijoita mietti niin heillekin mietittiin tosiaan sarjapaikkoja ja kun vielä Rääkkylän Kipinälle tulivat omat ongelmansa niin heitä olisi parhaassa tapauksessa ehkä kyetty viimeistään vuoteen 1981 mennessä näkemään jotenkin niin lentopallon, mutta myös kotimaisen jalkapallonkin suhteen siinä!

Ikävä kyllä vaikka jonkin verran Rääkkylän Kipinään verrattuna paluuta tai menoa sitten tuoreempana seurana ehkä ensi kertaakin pelaamaan jalkapalloa vakavammin tultiin sitten muutenkin päätökseen, että mahdollisesti omitaan lentopallopuoli mikäli mitään näiltä vaikeuksissa olevilta seuroilta.

Kestin Palloilijoiden ongelmaksi nähtiin tietenkin pelaajasiirto-ongelmat kuten myös niiden hankinnatkin, pelaajien järkevät harjoittamiset sinänsä koskien jalkapalloa mikäli etenkin puutteellisella harjoittamisella olisi kuitenkin joutunut pelaamaan silti ehkä jo harrastepuolellakin ja vaikeuksia povattiin etenkin mikäli ihan kunnon sarjoihin aina nk. Liiton Sarjoja myöten olisi lähdetty, lisäksi seuran nimenmuutokseen nähtiin vähän tulevan hankaluuksia tai menevyyttä kun välillä Kipinä olisi luovuttanut nimensä käyttöoikeuden ja välillä ei ja eikä myöskään ehdotettu Rääkkylän Salama FC:nä tai ilman kelvannut Kipinälle kuin olisi ollut liian samanlainen tai samalta kuulostava ikään kuin vaikka sitten Rääkkylän Kipinän Reservijoukkueen kutsumanimenä.

Hieman murheellisesti myös edelleen kovin ratkaisematonta tai Palloliiton vaatimuksista remonttia odottavalle Urheilutalon Kentälle ei pääosin olisi kai päässyt uusi seura pelaamaan vaan tiettyyn rajaan asti olisi pitänyt tyytyä jo kerrottuihin muihin pienempiin jalkapallokenttiin Rääkkylässä.

Niemisen Urheilijat kun piti siitä paikasta kiinni luovuttaen käyttöoikeuden enintään varauksella Rääkkylän Kipinälle mikäli se kunnolla olisi palannut jalkapallon pariin jos kuitenkaan sittenkään.

Kestin Palloilijoilla oli tai olisi ollut jalkapalloon sama murheellinen tilanne kuin mitä ollut tuolloin vähän lentopallon puolellekin sinne mennessä joskin lentopallossa yksi ongelma varsinkin ihan alasarjatasolla niin tuolloin vuodeksi 1980 kuin ehkä jopa nykyäänkin saattaisi olla yksinkertaisesti puutteellinen sali.

Tai pikemmin sitten salivuorot vuokrineen ja muiden kulujen myötä.

Lisäksi Palloliitto vaati syyskuun neljäntenä vuonna 1980 melkoisen nopeaa vastausta tulevalta seuralta, että haluaako seura liittyä jalkapallon pariin isommin jolloin olisi saatettu kyetä vuodeksi 1981 siihen mennessä ainakin Palloliiton tilapäislupa saada myönnettyä ainakin pysyväislupaan verrattuna.

Seura joutui ennen pitkää varsin äkkiä luovuttamaan.

Tämä siis mitä tuli Kestin Palloilijoihin.

Ongelmana tietysti tuolloin oli se, että Kaakkois-Suomessa kuten Itä-Suomessakin tavallaan joihinkin lohkoihin oli liikaa joukkueita ja joihinkin aivan liian vähän enää järkevää pelaamista varten.

Toisaalta täydellistä Jalkapallon 4. Divisioonan/4-divisioonan sulauttamista vielä silloin yksilohkoiseksi ei vain voinut tehdä kun silloin olisi ollut aivan liian suuri määrä joukkueita jo valmiiksi arvosteltuun nähden!

Ja sitten tietysti Jalkapallon 5. Divisioonaan/5-divisioonaan tai ajatuksellakin vanhempien aikojen Jalkapallon Perussarjaan eli sittemmin yleensä Jalkapallon 6. Divisioonana/6-divisioonana ja siitä vielä sitäkin myöhemmin tunnettuna Jalkapallon Kutoseen/Kuutoseen noilla alueilla olisi ollut aivan pelottavankin vähän yleensä joukkueita 1980-luvun alussakin kadon oltua käynyt jo laajemmin osin aiempinakin vuosikymmeninä.

Mikäli Kestin Palloilijat olisivat lähteneet kotimaiseen jalkapalloiluun niin heidän olisi tietysti kuten Niemisen Urheilijoiden niin ollut pakko saada jostakin itselleen ainakin ne 25 000 Suomen Markkaa mihin myös NiemU oli kompastunut niin pelkkiin matkakuluihin kaudessa!

Kestin Palloilijat mikäli he olisivat suostuneet ottamaan vastaan jollakin tapaa jalkapallon jatkon Rääkkylässä kai isommin silloisin näkymin Niemisen Urheilijoiden ja Rääkkylän Kipinän ollessa talousvaikeuksissa tai ajaen alas paljonkin eri urheilujaostojaan tärkeimpiä huomioimatta niin olisi saanut omana itsenään tai muun seuranimen alla ennen pitkää käyttöönsä näillä näkymin vähäisesti kokoon kerättyjen tietojen ja muistojen valossa Niemisen Urheilijoilta enimmäkseen pelaajiston ja Palloliiton muun kilpailuluvan käyttöön pelillisen toiminnan perillisenä.

Rääkkylän Kipinältä olisi tullut sitten mahdollinen nimenkäyttöoikeus ennen pitkää ikään kuin nk. Uutena Kipinänä FC:nä tai ilman kuten myös ehkä ei niin olisi käynyt, mutta ainakin budjettipuolelta Kipinä olisi ollut valmis kertaluontoisesti maksamaan kaikki Kestin Palloilijoiden kulut sillä ehdolla, että muutoin pitkässä juoksussa jalkapalloon se ei toiminnankäynnistyksen ja mahdollisen ihan ensimmäisen pelivuoden jälkeen olisi muilla tapaa kääntynyt enää sen puoleen raha-asioissa jalkapalloa koskien.

Tähän ei Kestin Palloilijat voineet suostua osin siksikin kun Kipinän tarjous paikallisena seurana olisi ollut verraten riittämätön ja mahdollisesti jopa paikkakunnan erilaisilla muilla talouskeräyksillä, hyväntekeväisyysasioilla tai jopa hurjilla määrillä tavallista talkootyötä olisi tullut enemmän kassavaroja kokoon kuin odottelemalla erinäisiä ilmoituksia ja varmasti jo valmiiksi itsekin talousvaikeuksissa kärjistelevältä Kipinältä olevia maksuetuuksia.

Siten ei Kestin Palloilijoita nähty ikävä kyllä kotimaisessa jalkapallossa ensin niin vuodeksi 1980 kuin ei myöskään vuodeksi 1981.

Lentopallossa mahdollisesti Kestin Palloilijat jatkoivat jos jatkoivat kun noihin aikoihin oli ollut niin Lentopallon Nelos-Sarja/Nelossarja tai myös numerona ilmaisten 4-Sarja kuin myös Lentopallon Vitos-Sarja/Vitossarja tai myös numerona ilmaisten 5-Sarja ollut pelipaikkana sille eli ihan todella alasarjan menosta puhuttiin sielläkin puolella eikä helppoa ollut.

Mitä nyt lentopallo ikävä kyllä tuolloin ainakin oli jalkapalloa kohtuullisempaa harrastaa sielläkin nousseista kuluista huolimatta.