Historiaa liigajoukkueiden taloudesta

[Piippu-Virtanen]

Ja tähän viestiin tuleekin noita KPT:n ja Kopareiden yleisbudjetteja sen eri vuosilta noin vuosien 1969-1991 väliltä vaikka valitettavasti ei lähimainkaan kaikilta noilta vuosilta KuPS:sta poiketen ole yleisbudjetteja löytynyt.

Lisäksi tietenkin vuosien 1982-1987 yleisbudjetit ovat olleet ja ovat merkitty varsin hämäräperäisesti yleensäkin kun tuohon aikaan rahavirran paisuessa välillä joissakin yleisbudjetin luvuissa liikkui myös ilmeisesti ainakin liikevaihdon osia joten ne vuodet ovat vieläkin epäselviä ja voivat muuttua hyvinkin tulevaisuudessa jos tarkempaa tietoa noista vuosista vielä joskus löytyy.

KPT:n ja Kopareiden rahavuosien voisi periaatteessa sanoa käynnistyneen noin vuodesta 1980 lähtien kun erilaiset, jo kauan aiemmin sovitut merkittävät sponsorisopimukset alkoivat nimenomaan markkamääriensa osalta virrata aiempaa vuolaampina vaikkakin vuosina 1980-1982 parantuneet rahanäkymät enemmänkin ehkä heijastelivat vielä KPT:n ja Kopareiden liikevaihtoa ja yleistä seurataloutta enemmän kuin varsinaista yleisbudjettia.

Laitan niitä yleisbudjetteja joka tapauksessa nyt tähän alle ja lisäksi tietenkin tulee tarpeen mukaan myös sarjataustoitus vaikkakin KPT ja Koparit pelasi enimmäkseen noina tutkimuksen vuosina korkeimmalla sarjatasolla:

1969: 40 000 markkaa (KPT pelasi tuolloin Suomen Sarjassa tai Suomensarjassa sen Pohjoislohkoa ja ilman juuri sen lohkon pitkiä ja kalliiksi usein koituneita pelimatkoja yleisbudjetti olisi voinut olla suurempikin joskin seurakonkurssia tuolloin pelättiin.)

1970: 45 706 markkaa (KPT pelasi 2. Divisioonassa/2-divisioonassa joka tietenkin oli entinen Suomen Sarja tai Suomensarja.)

1971: 50 000 markkaa (KPT nousi vuodeksi 1972 Pääsarjaan, 1. Divisioonaan tai 1-divisioonaan, Suomen Ensimmäiseen Divisioonaan tai Suomen Jalkapallon Pääsarjaan erotuksena Englannin vastaavasta sarjatasosta kun sitä mukaillen se oli tosiaan tuolloin nimetty tai nk. Kruunudivariksi kutsuttuun sarjaan koska vuosina 1970-1972 Suomen jalkapalloilussa ei tosiaan periaatteessa ollut mitään erillistä sarjaa vaan erilaisia numeroituja divisioonia. Mahdollisesti KPT:llä oli vuonna 1972 Pääsarjassa yleisbudjetti yli 100 000 markkaa, mutta varmuutta asiaan ei harmittavasti vielä löytynyt.)

1974: 153 000 markkaa (KPT pelasi vuodet 1974-1976 SM-Sarjassa/Mestaruussarjassa ennen kuin se putosi vuoden ajaksi 1. Divisioonaan/1-divisioonaan ja oli tietenkin joutua konkurssiin juurikin ylimitoitetun kausibudjetin johdosta. KPT nousi takaisin SM-Sarjaan/Mestaruussarjaan vuodeksi 1978 vietettyään 1. Divisioonassa/1-divisioonassa vuoden 1977. Lisäksi ainakin viimeistään tästä vuodesta eteenpäin KPT alkoi maksaa pelaajilleen edes jotakin palkkaa mikäli ei sitä ollut tehnyt jo vuosina 1972 tai 1973.)

1975: 400 000 markkaa

1980: 700 000 markkaa (Tänä kyseisenä vuotena alkoivat ensi kertaa aiemmin 1970-luvun aikana neuvotellut sponsorisopimukset näyttää rahallista voimaansa. KPT oli yksi Suomen rikkaimmista jalkapalloseuroista ja sen liikevaihdon voitto-osuudet olivat uskomattoman tuntuiset 6 miljoonaa markkaa.)

1981: Miljoona markkaa (Ensi kertaa tänä kyseisenä vuotena KPT:n seuran yleisbudjetti nousi miljoonaan markkaan saakka. Edelleen rahaa tuntui karttuvan lisää ja vaikka liiketaloudellinen tulos oli lievästi tappiollinen niin liikevaihdon voitto-osuudet olivat edelleen hyvin korkeat ja uskomattoman tuntuiset eli 5 miljoonaa markkaa.

KPT oli vuonna 1981 näillä näkymin SM-Sarjan neljänneksi rikkain seura tai korkeintaan kolmanneksi rikkain hieman riippuen Hakan asemasta kun taas varakkaimmat seurat olivat HJK tai KuPS. KuPS:n ja KPT:n paikalliskilpailu alkoi jo viimeistään tästä vuodesta lähtien kärjistymään melkoiseksi pelaajien ja seuratason sodaksi mikäli se ei sitä jo aiemmin vuosina 1979-1980 vielä ollut.)

1982: 1,3 miljoonaa markkaa (KPT muutti nimensä markkinointisyistä itselleen tuona vuonna Kopareiksi. Koparit saivat nk. Koparitalonsa ja ilman sitä ostoa se hyvin todennäköisesti olisi ollut Suomen rikkain jalkapalloseura.

Käytännössä se hyvin saattoikin olla sitä muilla aloilla mitattuna ellei sitten mahdollisia HJK:n tai Hakan arvokiinteistöjä halua ihan välttämättä alkaa vertailemaan ja sekin olisi hyvin harmaa alue kun noita lukemia ei oikein edes aikansa julkisuudessa paljoa liikkunut.

Koparit oli joko Suomen rikkain jalkapalloseura tai juuri ja juuri KuPS:n mennessä ohi Koparit oli vuonna 1982 SM-Sarjassa toiseksi rikkain seura kun HJK:lla tai Hakalla ei ihan vielä ollut välttämättä ne todella suuret miljoonavirrat auenneet.

Jos toki olivat niin siinä tapauksessa ne pyörivät sitten 1,5 miljoonan markan tai 2 miljoonan markan osuuksilla vielä siinä vaiheessa yleisbudjettien osalta ja HJK ehkä jo 3 miljoonassa markassakin.

Vuonna 1982 lopullisesti Koparit alkoivat saada entistäkin merkittäviä maksuosuuksia sponsoreilta kun heiltä eli erilaisilta kotimaisilta pankeilta ja muilta liikeyrityksiltä niitä alkoi tuona vuonna lankeamaan maksuun. Koparien liikevaihdon voitto-osuus oli seurahistorian suurin, 8,5 miljoonaa markkaa. Vuosi 1982 saattoi olla ainoa kerta SM-Sarjan ajalta ja ehkä kenties myöhemminkin jolloin ainakin parhaimmassa tapauksessa molemmat kuopiolaiset seurat eli KuPS ja Koparit olivat sarjan varakkaimmat kaksi seuraa.

Kuopiossa tuona vuotena pelasi tietenkin myös pieni ja piskuinen Kuopion Elo mikä teki Kuopiosta ehkäpä viimeistä kertaa sellaisen todellisen suomalaisen mahtijalkapalloilun linnakkeen omalla tavallaan.

Kuopio saattoi olla viimeinen mohikaani myös sellaisena suurempana kaupunkina Suomessa jossa ei niin vain annettu periksi jääkiekolle ja jossa tosiaan pelejä vielä jääkiekon aseman parantuessakin katsottiin tai oltiin ainakin valmiita katsomaan jalkapalloa ennen kuin muun muassa aikakauteen kohoavat pääsylippujen hinnat ja kerta kaikkiaan yleisesti jääkiekon parempi markkinointi Suomessa sai ennen pitkää myös kuopiolaisetkin puolelleen.)

1983: Vähintään 2,504771 miljoonaa markkaa ja enintään 7 miljoonaa markkaa (Tänä kyseisenä vuonna Koparit aikaisintaan ja ehkä muutenkin oli varmasti SM-Sarjan rikkain seura sen koko historiassakin. Tämän kaiken mahdollisti muun muassa lainarahoituksen järjestyminen entistäkin suurempana ja tietenkin myös sponsoreiden kasvaneet rahavirrat. Pitkän aikaa tämä ennätys myös säilyi sellaisena etenkin tuon kaikkein varakkaimman mahdollisen yleisbudjetin osalta.

 Näillä näkymin Haka ja HJK tai mahdollisesti ehkä vain HJK pystyi aivan SM-Sarjan loppumetreillä vuosina 1988 tai 1989, niiden sijaan mahdollisesti vuosina 1990-1991 Futisliigassa ja vasta noin vuosien 1996-1998 aikana Veikkausliigassa vihdoin ja viimein varnasti ylittämään Kopareiden tekemän ennätyksen siitä mitä yleisbudjetteihin tuli.

 Ja sitten tietenkin myös Haka, FinnPa ja myöhempi FC Jokerit pystyivät vielä markka-ajalla ylittämään sen ennätysbudjetin vaikkakin osa tietyistä seuroista ei kai mitä ilmeisemmin ainakaan keskivertoisista Veikkausliigankaan ajan seuroista puhuttaessa noita ylittäneet ennen kuin vasta aivan täysin markka-ajan lopussa tai jo euroajan alussa.

Koparit oli ensi kerran pienimmilläänkin varmasti rikkaampi paikalliskilpailijaansa eli KuPS:a. Kopareilla oli myös historiansa suurin liikevaihdon voitto-osuus juuri tänä vuonna mikä ainakin vahvistaa ellei melkein betonoi Kopareiden aseman Suomen rikkaimpana seurana joko tuona kyseisenä vuotena tai sitten seuraavana vuotena eli 1984 jolloin siinä tapauksessa Kopareiden ennätysmäinen yleisbudjetti ei ollut vielä ihan 7 miljoonaa markkaa vuonna 1983. Kopareiden liikevaihdon voitto-osuus oli uskomattomat 10 miljoonaa markkaa.

 Toki tämä ei vielä tässäkään vaiheessa ole aivan täysin varmaa tuon Kopareiden Suomen rikkaimman seuran asema kun olisi vielä mielellään selvitettävä nuo HJK:n ja Hakan tarkat yleisbudjetit ja sittenkin vielä on auki tuo FC Kuusysin yksittäinen rahaseuran vuosi jonka aikana tietääkseni niin HJK, Haka ja Koparit sinä vuonna budjetoivat vähemmän rahaa edustusjoukkueilleen ja jolloin FC Kuusysillä oli tuo 1,8 miljoonaa markkaa.)

1984: Vähintään 2,311546 miljoonaa markkaa ja enintään 6 tai jopa 7 miljoonaa markkaa (Edelleen Koparit oli tänä kyseisenä vuonna SM-Sarjan rikkain seura ja tiettävästi tänä kyseisenä vuotena HJK ja Haka Kopareiden suurten yleisbudjettien aiheuttamien järkytysten hälvennyttyä aloittivat viimeistään omien yleisbudjettiensa paisuttamisen.

Edelleen mikäli HJK, Haka tai vaikka Koparit olisivat budjetoineet vähemmän yleisbudjettiin rahaa tänä kyseisenä vuotena niin sitten myös FC Kuusysi oli vakavassa kilvassa Suomen rikkaimman jalkapalloseuran asemasta tuolloin ainakin yleisbudjetin muistaen joskin sen unohtaen lahtelaiset eivät olleet ihan niinkään hyvässä asemassa.

Liikevaihdon voitto-osuuden sanottiin olleen vieläkin useita miljoonia markkoja vaikka väistämättä erinäiset muut kustannukset sitä laskivat.)

1985: Vähintään 1,6 miljoonaa markkaa vaihdellen vähimmäismäärältään aina 2 miljoonaan markkaan asti ja enintään 5 miljoonaa markkaa (Edelleen Koparit jatkoi tänä kyseisenä vuotena SM-Sarjan rikkaimman seuran maineen asemaa. Tai yhden rikkaimmista koska viimeistään tänä kyseisenä vuotena HJK ja Haka aivan todella suomalaisessa jalkapallossa olivat jo aloittaneet kilpajuoksun korkeimmasta yleisbudjetista sarjassa jos ei kauan tätäkin ennen ja monet muutkin seurat alkoivat jo nostaa yleisbudjettejaan.

Vähimmäismäärä on liukuva koska tänä vuonna Koparit päätti tilapäisen taloudellisen saneerauksensa ja muutenkin yleensä erinäisten syiden johdosta budjetoi rahaa vähemmän. Tässä vaiheessakin enimmäisrahamäärä yleisbudjetin suhteen on voinut olla 6 miljoonaa markkaa tai 7 miljoonaa markkaa, mutta todennäköisyys sille Koparien koko ajan heikkenevien taloudellisten näkymien johdosta on pienempi kuin vuosina 1983-1984 oli ollut.

FC Kuusysin osalta tämä kyseinen vuosi on myös erittäin todennäköinen olemaan vuoden 1987 kanssa se vuosi jolloin se olisi saattanut olla tilapäisesti vuoden ajan Suomen rikkain seura SM-Sarjassa. Ja kun taas vaikkapa Kopareita muuten miettii niin Koparit ainakin vuoteen 1987 vertaa niin vielä tässäkin vaiheessa sitä vuotta todennäköisemmin Koparit oli Suomen rikkain seura. Hälyttävänä piirteenä liikevaihdollinen voitto-osuus pienentyi koko ajan vaikka se oli vielä tässä vaiheessakin tietenkin useita miljoonia markkoja.)

1986: Vähintään 1,997683 miljoonaa markkaa vaihdellen 2,2 miljoonaan markkaan ja enintään 4 miljoonaa markkaa (Tässä vaiheessa liikevaihdon voitto-osuus notkahti ja vaikka miljoonaluokassa pysyttiin niin se alkoi olla jo hälyttävän lähellä enemmän miljoonan tai parin miljoonan markan luokkaa kuin vain useiden miljoonien markkojen luokkaa ja mikäli vieläkin se olisi ollut enemmän niin tietääkseni nyt oltiin jo alle 5 miljoonan markan myös voitto-osuuksissakin.

Muutoin seurana Koparit saattoi olla vieläkin Suomen rikkain seura ainakin yleisbudjettinsa osalta, mutta sen aika sellaisena oli päättymässä kun jalkapallon ulkopuolisia ongelmia riitti ja HJK yhdessä Hakan ja FC Kuusysin kanssa alkoivat nousta useiden miljoonien markkojen tuntumaan yleisbudjettiensa osalta puhuttaessa.

Joskus olen kuullut vuoden 1986 Kopareiden osalta vielä pienemmästäkin yleisbudjetista eli 1,6 miljoonan markan yleisbudjetin vuodesta jolloin edelleen FC Kuusysillä olisi ollut Suomen rikkaimman seuran vuosi mahdollisesti vielä tämä vaikkakin todennäköisemmin se vuosi oli 1984 tai 1985 ja ehkä todennäköisin vuosi vuosien 1983-1985 välisenä aikana oli juuri vuosi 1985.)

1987: Vähintään 1,6 miljoonaa markkaa ja enintään 3 miljoonaa markkaa (Tämä oli Kopareiden viimeinen vuosi SM-Sarjassa ennen putoamista vuosiksi 1988-1990 1. Divisioonaan/1-divisioonaan ja vuonna 1991 se tietenkin pelasi viimeisen vuotensa 2. Divisioonaan/2-divisioonaan pudonneena. Tietenkin voin erehtyä, mutta Kopareiden taloudellisen tilanteen huonontuminen puhuu selvää kieltään näillä näkymin enää vain kynsin hampain miljoonabudjeteista ylläpitäneestä seurasta tai jopa SM-Sarjan rikkaimman seuran maineen menettämisestäkin.

Ensimmäistä kertaa tai sitten korkeintaan vuonna 1986 olisi ollut myös niin, että liikevaihdon vuosivoiton osuus laski vain sen miljoonan markan tietämiin ja jopa tämänkin alle ja hyvin pitkästä aikaa Koparit kirjasivat myös yleistappiollisen tuloksen vaikkakin muissa liiketoiminnassa kuin urheilullisissa mielissä tappioita oli ollut paljon tätä aiemmin liiketuloksissa.

Äärimmillään jos jostakin syystä Koparien asema todella olisi ollut huonompi 1980-luvun alussa mikä ei ole todennäköistä niin siinä tapauksessa tänä kyseisenä vuotena olisi edelleen oltu isommallakin kuin 3 miljoonan markan yleisbudjetilla liikkeellä aina sinne 4-6 miljoonaan markkaan asti koska 7 miljoonaa markkaa oli aikanaan Kopareilla vain yhden ainoan kerran tapahtunut oma suuri rahallinen ihme joka ei tietenkään toistunut.

Kopareiden pelaajiston osalta vaikka ison rahan vuodet olivat pelaajillekin kelvanneet ainakin tämän FC Kuusysin Ismo Liuksen 1980-luvun puolenvälin palkkakohun jälkeen niin palkkasummien nousuun tuli stoppi kun vaikka ne ajoittain jotain uskomattomia määriä suomalaisen jalkapalloilun muistaen olivatkin niin ne oli sidottu juurikin vuosina 1986-1987 seuran täydelliseen ohjaukseen jolloin vuotta kohti määrät olivat alkaneet herättää tyytymättömyyttä.

Etenkin kun sitten niiden vastineeksi olisi suurin piirtein pitänyt sitouttaa koko pelaajaura ainakin joissakin tapauksissa enimmillään koko pelaajauran ajaksi eikä etenkään kaikkien oikeudenkäyntikohujen ja jopa rikollisuuden kukoistaessa kulissien takana kukaan normaali ja järkevä pelaaja halunnut sellaisiin tarttua kun niitä rahoja ei olisi välttämättä sitten tullutkaan luvatun suuruisina.

 Koparit saattoikin ensi kertaa sitten vuoden 1983 menettää asemansa Suomen rikkaimpana seurana HJK:lle tai Hakalle ja enintään ehkä vielä nämä kaikki seurat menettivät asemansa FC Kuusysille mikäli tosiaan budjetoivat pienimmillään FC Kuusysin 1,8 miljoonan markan yleisbudjettia vähemmän. Kopareiden yleisbudjetti olisi siinä mahdollisessa tapauksessa ollut vasta SM-Sarjan neljänneksi paras seura koska Hakalla ja HJK:lla oli yleisbudjettien vähennys tehtynäkin suurempi yleisbudjetti.

Tietenkin vain jos FC Kuusysi todella oli vielä näin myöhään Suomen jalkapallon rikkain seura edes sen vuoden ajan ja aikana jolloin nk. Kasinotalous oli jo pitkän aikaa ollut erittäinkin kiihtynyttä toimintaa.

Tämä vuosi merkitsi Kopareiden historian lopullisen päättymisen alkua kun tosiaan aiemmin mainitut poliisiasiat ja oikeussalinäytelmät alkoivat kunnolla herätä henkiin muutaman hiljaisemman vuoden jälkeen oikeussalien puolelta ja poliisiasioiden osalta itse asiassa 12 vuoteen vaikkakin suurelta osin eli hieman tutkimistani lehdistä riippuen 5-10 vuotta KPT:n ja Kopareiden toimintaa oli tarkkailtu Saastamoisen Tehdasalueen sotkujen jälkeen vuonna 1975.

Itse varsinainen, rikoksiin sortuneiden rahamiesten ja vastaavien yhteistyötahojen varjostus varsinaisia, odotettavissa olleita pidätyksiä varten oli aloitettu kuitenkin vasta pari vuotta aiemmin korkeintaan ja muutoin vaihtelevasti vuosien 1986 ja 1987 aikana tietenkin ennen pidätyksiä tai muita rikostoiminnallisesta syystä vaadittujen tiukempien kuulustelujen ja kiinniottojen aloittamista.

Koko surullinen poliisiasia myös oikeudenkäynteineen ja siitä ennen pitkää tuleviin tuomioihin asti kesti näillä näkymin joulukuulta 1986 aina lokakuuhun 1988 sen kuun loppuun asti. On mahdollista, että se kesti kuun loppuun asti vaikka olen myös kuullut tuon surullisen poliisiasian päättyneen myös jo niinkin aikaisin kun 20.10.1988.

Ja nuohan siis oli tietenkin ne viimeiset mahdolliset oikeudenkäynnit jotka päättyivät niihin sakkoihin kun tätä aiemmat nk. Kopari-Ketkujen ja Osmo Kaitokarin tuomiot tai niiltä välttymiset annettiin ja päätettiin aiemmin.

Mahdollisesti nk. Kopari-Ketkut valittivat tuomioistaan ja niistä annettiin tuomiot tuon ajanjakson ulkopuolella, mutta vähempiin rangaistuksiin tuomitut tai Kaitokarin erillisen sovittelumaksun johdosta sille eräälle erittäin pitkäaikaiselle, erittäin pidetylle ja tapahtumahetkellä kai koko yrityksen vanhimmalle työntekijälle muutenkin päättivät nämä ainakin näillä näkymin olla valittamatta päätöksistään. Kaitokarin tapauksessa se oli jo aikamoinen ihme, että tuomiota ei tullut kaiken jälkeen kun oli tosiaan pokkaa valehdella oikeudelle ja vieläpä aika härskisti.)

1990: Enintään 383 438 markkaa (KPT pelasi tietenkin jo vuodesta 1988 eteenpäin nimensä muuttaneena vuosina 1988-1990 1. Divisioonassa/1-divisioonassa. Kahdessa vuodessa seura oli vuoden 1987 jälkeen taantunut uskomattoman paljon ja menettänyt oikeastaan vuoden 1989 loppuun mennessä kaiken mitä sillä järkevästi oli ollut menetettävänään.

Toki tietenkin oli vielä seuratoiminta ja junioritoiminta, mutta ei ollut enää esimerkiksi Koparitaloa eikä juuri mitään muitakaan hyödyllisiä kiinteistöjä ja ennen kaikkea ei sponsoreitakaan.

KPT:tä sanottiin yhdeksi tuon vuoden köyhimmistä ellei köyhimmäksi seuraksi 1. Divisioonassa/1-divisioonassa. Vuosi oli myös viimeinen jolloin pelaajille maksettiin kaikessa olemattomuudessaankin edes jotakin palkkaa. Kaikkien nöyryytystensä päätteeksi se putosi 2. Divisioonaan/2-divisioonaan.

Vuosina 1988-1990 seura olisi halunnut vapaaehtoisesti ajoittain vetäytyä ja muutoin kieltäytyi vetäytymästä pelaamastaan sarjasta Palloliiton toivomuksista piittaamatta. Ajoittain tuotakin kohua pahentaakseen Palloliitto itse kieltäytyi sulkemasta sitä sarjasta ja sitten tietenkin välillä kommentoi suomalaisen jalkapallon maineen tai Palloliiton maineen pilaamisesta tätä seuraa noina vuosina.

KPT:n uudetkin seurapomot raivosivat lehtien Palloliiton ja eri oikeusasteiden kohtuuttomuudesta heitä kohtaan koska välillä uusikin seurajohto yhdistettiin Kopareiden ajan rikoksiin.)

1991: Enintään noin 100 000 markkaa (KPT:n viimeisenä vuotena se pelasi 2. Divisioonassa/2-divisioonassa täysin talkoohengessä ensi kertaa sitten Suomen Sarjan/Suomensarjan aikojensa, se ei enää maksanut pelaajilleen palkkaa ensi kertaa vaihtelevasti sitten joko vuoden 1972, 1973 tai 1974.

Ei tietääkseni edes valmentaja saanut noita ohjauspalkkioita kun rikosoikeudenkäynnit taisivat sen ainakin maksaa seuralle jos ei jo vuonna 1988 niin viimeistään ainakin tällöin.

 Siinä tapauksessa valmentaja lienee rahoittanut kaiken omasta pussistaan tai muun työn kautta kerta kaikkiaan on mahdollisesti saanut osuutensa koska seurakassakin oli olematon ja vuodesta 1988 eteenpäin koko ajan seura oli tehnyt tappiota tai juuri ja juuri ehkä myös jo Kopareiden viimeisenä vuonna 1987. Samalla KPT oli näillä näkymin ehkä yksi köyhimpiä ellei jopa köyhin seura 2. Divisioonassa/2-divisioonassa tuolloin.

Monet tuonkin ajan 2. Divisioonan/2-divisioonan seurat sentään jo maksoivat palkkaa tai jos ei palkkaa niin edes erilaisia palkkioluonteisia palkkoja ja monen eri asteen kulukorvauksia ja pinnarahoja.

Tosiaan vähemmänkin kuin 100 000 markkaa saattoi olla KPT:llä käytössä kun vuotta aiemmin Kuopion Elo oli suljettu rikollisen toiminnan takia vuonna 1990 1. Divisioonasta/1-divisioonasta ja pahimmillaan myös KPT:tä oli uhannut samanlainen suomalaisen edustusjalkapallon ja Palloliiton mainetta ja sen lokaamisen takia mahdollisesti tuleva rangaistus.

KPT suostui lopultakin seurafuusioon Kuopion Elon kanssa muodostaen FC Kuopion ja FC Kuopio sai myös pitää ihme kyllä pitää, ehkä juuri kokonaan uuden seuran asemansa takia paikkansa 3. Divisioonassa/3-divisioonassa vuonna 1992. Vuosien 1991-1992 aikaisessa 3. Divisioonassa/3-divisioonassakin tuo enintään 100 000 markan yleisbudjetti olisi ollut jotain todella järkyttävän pientä pitää yllä ja vielä selvitä sillä kaikella kauteen.)

[Piippu-Virtanen]

Vuonna 1992 FC Jazzilla sanottiin olleen omanlaisensa yleisbudjetti josta voitiin olla montaa mieltä.

FC Jazzin yleisbudjetti tuona kyseisenä vuotena oli näkemyksestä riippuen enintään ylemmän keskikastin välittömässä ala-asemassa eli juuri ylemmän keskikastin seurojen välitön seuraaja, mutta keskimäärin sen sanottiin edustavan joko tuon ajan tervettä Veikkausliigan ensimmäisen kauden yleisbudjettia tai jopa olevan jo keskikastin alapuolellakin.

Toisaalta keskikastin alapuolen seurojen kuningas FC Jazz ilman muuta tuon ajan Veikkausliigan ensimmäisen kauden osalta oli siinä mitä tuli yleisbudjetteihin.

Kun vielä 1990-luvun laman muistaa ja vielä perinteisten rahaseurojen konttaukset niin FC Jazzin yleisbudjetti itse asiassa oli erittäinkin hieno omalla tavallaan.

Mikäli se sitten alakanttiin olikin niin huono se ei nimenomaan tuon ajan, vastasyntyneessä Veikkausliigassa ollut.

Viimeisenä vertauksena FC Jazzilla sanottiin olleen sen yleisbudjetin täsmälleen sen verran minkä 1. Divisioonan/1-divisioonan Suomen rikkain seura vuonna 1992 olisi itselleen kauteen halunnut, mutta nk. Divarin Rikkain joutui tyytymään vain hieman yli 2 miljoonan markan budjettiin joka sitten harmitti sen rikkaimman divariseuran pomoja siihen aikaan.

Harmittavasti tätä ihan rikkainta divariseuraa ei mainittu eikä kovista etsinnöistä huolimatta löytynyt edes vihjeitä siitä, että mikä seura olisi ollut Suomen rikkain tuolloin nk. Divarissa vuonna 1992?

FC Jazzin yleisbudjetti mainittiin ja se siis olisi ollut myös tämän nk. Divarin Rikkaimman haluama yleisbudjetti vuoteen joka tietenkin 1. Divisioonassa/1-divisioonassa olisi ollut jo uskomaton omaan aikakauteen nähden ja tietenkin keskellä lamaa.

Vuonna 1992 toisin sanoen siis Veikkausliigassa FC Jazzin yleisbudjetti oli 2,6 miljoonaa markkaa ja pelaajabudjetti oli hieman yli miljoona markkaa, täsmälleen sanottuna 1,04 miljoonaa markkaa.

[Piippu-Virtanen]

Viime aikoina en harmittavasti ole saanut ratkaisevaa lisätietoa siitä, että kuka pelaaja oli SM-Sarjan 1980-luvun alun osalta ennen FC Kuusysin ja Ismo Liuksen rahavuotta myöskin 1980-luvun alussa, noin vuosina 1982-1987 ja todennäköisimmin noin vuosina 1983-1985 se pelaaja joka sai 50 000 markkaa yleispalkkiona kauteen.

Sen sijaan olen saanut ratkaisevaa lisätietoa siitä, että ketkä pelaajat olivat ensimmäisiä ja sensaatiomaisesti sitä alemmissa sarjoissa 1980-luvun alussa ne pelaajat joiden pelkät peruspalkkiot joko olivat 50 000 markkaa tai lähentelivät sitä.

Nämä pelaajat eivät lopulta kaiken kaikkiaan olleet kotimaisia pelaajia vaan ulkomaisia pelaajia.

Tämä siis nimenomaan ennen paljon kohuttua FC Kuusysin ja Ismo Liuksen rahavuotta myöskin 1980-luvun alussa, noin vuosina 1982-1987 ja todennäköisimmin noin vuosina 1983-1985.

Tämän kerran kovapalkkaisimmat pelaajat pelasivat Suomessa näillä näkymin valitettavan ristiriitaisten lähteiden perusteella vuosina 1981-1982 ja tämä koskee siis kahta pelaajaa kohta tulevasta kolmesta pelaajasta koska näistä kovapalkkaisin pelaaja pelasi vuonna 1982 ja teki samalla oman aikansa 1. Divisioonan/1-divisioonan historiaa olemalla kovapalkkaisin pelaaja.

Pelaajat tosiaan tulivat lopulta Puolasta.

Ensin puhun kahdesta pienemmän palkan puolalaisesta ja sitten kovapalkkaisimmasta puolalaisesta.

Kaksi pienempää palkkaa saanutta olivat tosiaan Rovaniemen Reippaassa ja niillä oli sen ajan alempien sarjojen, toisin sanoen 2. Divisioonan/2-divisioonan tai 3. Divisioonan/3-divisioonan kautta aikojen peruspalkka:

Molemmat saivat 30 000 markan pelkän yleispalkkion ja runsaasti bonuksia päälle jolloin lopullinen vuosipalkka pyöri 50 000 markassa.

Ja tämä vielä 2. Divisioonassa/2-divisioonassa tai 3. Divisioonassa/3-divisioonassa noin vuosina 1981-1982.

Eikä tässä vielä kaikki:

Aikanaan näiden pelaajien eräs manageri tai manageritoimintaa hieman muutenkin Suomessa tilapäisesti luotsannut mies, itse asiassa noiden vuosien Puolan Urheiluministeri, rohkeni eräänä päivänä tosiaan lähettää autosaattueen Rovaniemen Reippaan toimistolle saapuen tietenkin sen mukana itsekin paikalle ja kieltämättä Puolan valtiollisin tunnuksin varustettu diplomaattiauto hieman herätti huomiota.

Kun sitten sopimuspöytiin päästiin niin alkuesittelyjen jälkeen Puolan Urheiluministeri totisesti tuntui olevan lievästi sanottuna pihalla suomalaisesta tuon ajan jalkapallosta.

Sellaiset summat mitä Puolan Urheiluministeri esitti pöytään tuolloin olisi ehkä enemmän käynyt 1980-luvun aikana ehkä Hakan, HJK:n ja lisäksi vielä Kopareiden pöydässä, silloinkin kun miljoonien markkavirrat todella alkoivat velloa valtoimenaan suomalaisessa edustusjalkapallossa ja muutoin lähinnä Futisliigan/Veikkausliigan ajalla suurin piirtein 1990-luvun alusta 1990-luvun puoleenväliin ja vielä paljon ehkä tätäkin myöhemmin.

Puolan Urheiluministeri kun tokaisi, että hänen pelaajilleen pitää maksaa puolalaisen alemman sarjan tason huippupalkan mukaan eli suomalaisissa markoissa se olisi ollut pelkän tavallisen yleispalkkion osalta aluksi vähintään 100 000 markkaa ja bonukset päälle.

Summa oli tuon ajan alasarjoissa järjenvastainen eikä myöskään edes Puolan Urheiluministerin esittämä kiivasluontoinen kompromissi, kattona 100 000 markkaa huomattavan alhaisemmalla muulla yleispalkkiolla ei kelvannut Rovaniemen Reippaan seurapomoille koska yksinkertaisesti Puolan Urheiluministerin sopimuksen bonushinnat pyörivät liian katossa eikä missään tapauksessa Rovaniemen Reipas pystynyt maksamaan kahdelle miehelle 100 000 markkaa!

Yhdelle ainoallekin se olisi ollut kerta kaikkiaan liikaa.

Seppo Niva ja Kuntolan Ale lievästi sanottuna vetivät Puolan Urheiluministerille varsinaisen itkuvärssyn siitä, että 100 000 markalla ihan yhdelle ainoallekin pelaajalle saataisiin koko työväen urheiluseura konkurssiin mikäli ikinä sellaista summaa maksetaan.

Lopulta sitten Niva ehdottikin kompromissiä missä bonukset olisivat edelleen korkeita ja osin sidottuja siihen, että pelaajat jäädessään pidemmäksi aikaa Suomeen saisivat sitten ennen pitkää sen rahan mitä he haluaisivat.

Kuitenkin yleispalkkio ei saisi olla yhtään enempää kuin 30 000 markkaa mikäli he haluaisivat olla vuoden sopimuksella ja enintään 60 000 markkaa kahden vuoden sopimuksella. Varsinainen yläraja jo 30 000 markan yleispalkkio mukaan luettuna olisi ollut 50 000 markkaa minkä lisäksi korkeintaan 10 000 markan nousubonusta voitiin harkita mikäli sopimusaikana Rovaniemen Reipas olisi noussut vaikkapa 1. Divisioonaan/1-divisioonaan tai SM-Sarjaan saakka.

Toisin sanoen he olisivat kaikkein parhaimmassa tapauksessa saaneet 100 000 markan kahden vuoden kuluessa yhteisesti vaikkakin mutkien kautta ja Nivan sanoin puuttuvat rahat muusta sopimuksesta olisi ollut pakko ottaa hätätapauksessa seurakassasta.

Lopulta lievästi sanottuna pitkän puolalaisittain ja Nivan sanoin posmottamisen jälkeen Puolan Urheiluministeri suostui tosiaan tuohon 30 000 markan yleispalkkioon ja 50 000 markan ylärajaan vuotta kohti.

Kun olihan Rovaniemen Reipas Puolan Urheiluministerinkin sanojen mukaan vain pieni, luotettava ja mukava suomalainen työväen urheiluseura ja vain porvareilta oli vara tiristää mehua enemmänkin!

Ajoittain ja varsinkin jälkikäteen jo raivosta katkeamispisteeseen olisi saanut Seppo Nivan mukaan Rovaniemen Reippaan seurapomot varsinkin ylintä mahdollista puheenjohtajaa myöten saanut vaikkapa sellaisellakin summalla kun 15 000 markan yleispalkkiolla pelkästään kaudessa ja 30 000 markkaa enimmillään yhtä vuotta kohti bonukset laskettuna.

 Sellaista palkkaa oltiin vähän aiemmin ehdotettu yleisen sarjan parhaalle kotimaiselle pelaajalle Rovaniemen Reippaan pelatessa säännöllisemmin 2. Divisioonassa/2-divisioonassa aivan 1970-luvun lopussa ja 1980-luvun ihan alussa, todennäköisimmin noin vuotta-kahta ennen tätä puolalaispelaajien kanssa palkoista kiistelyä jolloin Rovaniemen Reippaan seurajohdon ylimmän pomoaineksen mielestä ei tullut sellainen kuuloonkaan.

Joka tapauksessa Rovaniemen Reippaassa joko vuonna 1981 tai 1982 ristiriitaisesti suomalaisten tai puolalaisten sanomalehtien mukaan pelasivat tuon ajan ennätysmäisillä alasarjan yleispalkkioilla ja kokonaispalkalla eli 30 000 markan yleispalkkiolla ja 50 000 markan ylärajalla Andrzej 'Drontti' Drozdowski ja Grzegorz 'Kyrsä' 'Kyrsäkorsi' Ostalczyk.

Sitten 1. Divisioonaan/1-divisioonaan ja vuoteen 1982:

Vuonna 1982 tosiaan maksettiin Rovaniemen Palloseurassa eli RoPS:ssa kaikkien aikojen yleispalkkio omana aikanaan ja ensi kertaa siis 100 000 markan raja vuotta kohti rikottiin joskin tietenkin vain kahden vuoden sopimuksella joka tietenkin myös jäi yksivuotiseksi kovasta hehkutuksesta huolimatta.

Kyseinen pelaaja sai sillä kaudella jo pelkästään 50 000 markan yleispalkkion vuotta kohti ja lisäksi runsaasti muita bonuksia joiden ansiosta jo pelkästään palkka alkoi vuotta kohti pyöriä 70 000 markassa vähintäänkin kun mukaan luki 20 000 markan nousubonuksen minkä RoPS oli tälle pelaajalle luvannut mikäli RoPS nousee vuodeksi 1983 SM-Sarjaan ja lopullinen palkka vuotta kohti oli melkein 100 000 markkaa, itse asiassa 95 000 markkaa johon oli tietenkin luettu valmiiksi tuo pelkkä 50 000 markan peruspalkkio ja 20 000 markan nousubonus.

Suurin piirtein samoihin aikoihin, vuotta-kahta aiemmin korkeintaan tai jopa ääritapauksessa uskomattomasti vasta vuotta tai enintään kahta myöhemmin vuosina 1983-1984 SM-Sarjassa maksettiin ensi kertaa myöskin 50 000 markkaa pelkkänä peruspalkkiona jollekin pelaajalle joka ei välttämättä edes ollut kotimainen vaan pikemminkin ulkomaalaiselle ja mitä ilmeisimmin myös puolalaiselle pelaajalle kauteen pelkkänä peruspalkkiona ja siitä päälle tietenkin tuli vielä omana aikanaan runsaita bonuksiakin.

Joka tapauksessa 1. Divisioonan/1-divisioonan palkkakuningas vuonna 1982 tai ainakin hyvin vahva sellainen juurikin ennätysmäisen summan johdosta oli Boguslaw 'Bogu' Kaczmarek RoPS:ssa.

[Piippu-Virtanen]

1980-luvun kotimaisen jalkapalloilun rahaseurojen arvuuttelussa ainakin vuoden 1986 mahdollisesti Suomen rikkaimman ja varmasti ainakin Suomen toiseksi rikkaimman seuran asema on selvinnyt.

Kun aiemmin tosiaan on ollut ongelmia sijoittaa muun muassa FC Kuusysin yksittäistä Suomen rikkaimman seuran aseman vuotta kun 1980-luvulla tosiaan oli tämä Ismo Liuksen ison rahan kohu ja missään nimessä se ei ainakaan nyt ole kaikkien uusimpien tietojeni jälkeen vuosi 1986.

Siinä tapauksessa vuosi jolloin FC Kuusysi oli edes yhden vuoden ajan Suomen rikkain seura näyttää olevan vuosien 1982-1985 ja vuoden 1987 aikana ollut vuosi.

Näistä todennäköisimmin vuosina 1983-1985 ja vuonna 1987 viimeistään FC Kuusysi oli yhden vuoden ajan Suomen rikkain seura SM-Sarjassa koska Haka, HJK ja Koparit budjetoivat vähemmän sinä vuonna kun FC Kuusysin sanottiin tilapäisesti olleen Suomen rikkain seura ja silloin kun FC Kuusysi oli edes vuoden ajan Suomen rikkain seura niin silloin sillä oli yleisbudjetti 1,8 miljoonaa markkaa.

Mitä kuitenkin tulee Suomen rikkaimman seuran asemaan vuonna 1986 SM-Sarjassa niin tasan tarkkaan kaksi seuraa olivat rikkaimmat ja toinen näistä seuroista jonka yleisbudjetti löytyi niin oli tietenkin joko se rikkain tai varmasti ainakin toiseksi rikkain:

HJK on varmasti ainakin ollut toiseksi rikkain seura Suomessa sinä vuonna 4,3 miljoonan markan budjetilla häviten enintään Kopareille jos heillekään rahamäärissä yleisbudjettien osalle kun Hakalta löytyi vain vähän alle 4 miljoonaa markkaa vaikkakin silläkin oli jo ollut useita miljoonia markkoja yleisbudjetit jonkin aikaa.

Kopareiden osalta budjetti näyttää näiden HJK:n vuoden 1986 yleisbudjetin löytymisen jälkeen olevan hieman ristiriitainen.

Enimmillään heillä kyllä oli vielä nyt HJK:n osalta löytyneiden uusien tietojen perusteella olleen ihan vähän enemmän rahaa käytössään koska tuolloisen tiedotuspäällikön ja mediapäällikön eli Thomas Ziliacuksen mukaan Kopareilla juurikin oli tuolloin ollut uusi sponsorisopimus ja suurin piirtein Kopareilla tuolloin oli ollut hieman enemmän varattu vuodelle 1986 ainakin alustavasti rahaa kuin HJK:lle.

Jos näin oli niin kattosumma vaikuttaisi kuitenkin olleen vuonna 1986 joka tapauksessa vuotta aiempaa eli vuotta 1985 vähemmän. Kattosumma Kopareilla juurikin myös seuran aiemmin kerrottujen tappioiden ja muiden jalkapallon ulkopuolisten kuluttavien asioiden myötä vaikuttaa olleen enintään 4,5 miljoonaa silloista markkaa vuoteen ja mikäli se oli vähän köyhempi kuin HJK niin siinä tapauksessa sillä oli enintään se 4 miljoonaa markkaa aiemmin kerrotun mukaisesti kauteen.

HJK:lla oli alustavasti varattu suurempikin budjetti vuodelle 1986, mutta se kutistui johtuen juurikin Kopareiden ja FC Kuusysin äkkiä nousseista pelaajapalkkioista jolloin Ziliacuksen mukaan pelaajabudjettiin alustavasti varattu miljoona markkaa ei välttämättä edes riittäisi pitämään HJK:n pelaajia mitenkään tyytyväisenä mikä vuorostaan vielä muutamaa vuotta aiemmin olisi ollut ylimaallisen tuntuinen raha SM-Sarjan ja ihan HJK:nkin pelaajistolle vuotta kohti maksettuna.

Harmittavasti vain tuo Kopareiden aivan tarkka yleisbudjetti vuodelle 1986 pysyy edelleen hämärän peitossa, mutta HJK:n budjetti ainakin tosiaan oli vähintään joka tapauksessa toiseksi suurin yleisbudjetti vuonna 1986.

[Piippu-Virtanen]

Lahden Reipas oli aikanaan SM-Sarjan lopulla 1980-luvun lopussa ja Futisliigassa vuosina 1990-1991 hyvinkin mielenkiintoinen seura.

Reippaalla tuntui olevan rahaa, mutta eräänlaisen henkisen kilpailijansa eli KuPS:n tapaan sillä tuntui olevan runsaasti velkaa ja ajoittain se tuntui olevan ikään kuin piirun verran tuhlaavaisempi seura rahankäytössä niin sen valmentajiin kuin pelaajiinkin kuin mitä KuPS oli, mutta silti esimerkiksi Kopareihin verrattuna 1980-luvun aikana Reippaan sanottiin olevan ilmiselvä pihtari kuin tuhluri.

Reippaan osalta se tosiaan joutui velanottonsa kanssa vaikeuksiin kun esimerkiksi 1. Divisioonaan/1-divisioonaan putoamisen hetkellä sen vanhimmat yksittäiset velat olivat vuodelta 1978 tai 1979 vaihtelevasti eri lehtien kertoman mukaan, yleistä velkaa oli 2 miljoonaa markkaa kaikkiaan ja pelkkä velanhoitoon liittyvä korkomaksu oli 300 000 markkaa vuotta kohti mikäli pääomaa velasta ei haluttu lyhentää.

Tai ei oikeammin kyetty hoitamaan.

Lopultahan tuossa kyettiin hoitamaan ainoastaan vain ajallaan maksettava korko-osuus tai se mitä velkoja halusi kulloinkin maksettavan. Mikäli niitä ei olisi kyetty maksamaan niin pahimmillaan konkurssin sanottiin kolkuttavan jo oven takana joskin se oli kyseessä enemmän vasta nk. Divarissa kuin sitä aiemmin edes Futisliigassakaan.

Välillä Reipas olisi voinut toki parempina vuosina ja jopa nk. Kasinotalouden alkaessa Suomessa piiputtaakin kyetä maksamaan velkansa lopulta melko helpostikin ja parhaimpina rahavuosinaan yksinkertaisesti pelaamalla sen velanmaksuvuoden ajan pienemmällä budjetilla ja sitten nostavan taas seuraavaksi vuodeksi budjettiaan.

Sitäkään ei vain jostakin löperön oloisesta syystä haluttu tehdä.

Reipas vaikutti omalla tavallaan vuosina 1987-1991 elinvoimaiselta kuten moni muukin jalkapalloseura Suomessa ja jos ei niin elinvoimaiselta niin uskoa huomiseen ainakin tuntui aina riittävän.

Kuitenkin kasvavat kulut olisivat ainakin välillä olleet hiusten halkomista tuottavia Reippaan seurapomojen kabineteissa ilman suurempia ja 1980-luvun aikana kasvaneita velkojakin.

Reippaan vuoden 1988 SM-Sarjan yleisbudjetti näin esimerkiksi sanottiin olleen kaksi kertaa niin suuri kuin vuonna 1987 oli ollut.

Varsinaiset löytämäni yleisbudjettien ja pelaajabudjettien tiedot Lahden Reippaalta tulevat seuraavaksi sen Futisliigan vuosilta eli vuosilta 1990-1991 jolloin vielä vuonna 1990 yleisbudjetin kehuttiin olleen erittäinkin hyvä ellei peräti mainio yleisbudjetti ja pelaajabudjettikin vielä kelpasi. Sen sijaan vuoden 1991 yleisbudjetti oli jo selvästi leikatumman oloiseksi sanottu ja etenkin pelaajabudjetin sanottiin lähivuosina kutistuvan entisestään huolimatta siitä, että vuonna 1991 vielä maksettiinkin menettelevästi pelaajille:

Lahden Reippaan Budjetit 1990 Futisliigassa

Reippaan Yleisbudjetti: 4 miljoonaa markkaa

Reippaan Pelaajabudjetti: 2 miljoonaa markkaa

Lahden Reippaan Budjetit 1991 Futisliigassa

Reippaan Yleisbudjetti: 2 miljoonaa markkaa

Reippaan Pelaajabudjetti: Miljoona markkaa

Huolimatta siitä, että pelaajabudjetti Reippaalla oli miljoona markkaa vuonna 1991 niin pelaajien palkanmaksussa oli kuitenkin järkyttävän suuria vaikeuksia ja kuukausierät tai muut erinäiset sitä vastaavat palkanhyvitykset tulivat selkeästi myöhemmin kuin vuonna 1990 keskimäärin olivat tulleet myöhäisimmillänkin. Lisäksi seuran kirjoilla oli vuonna 1991 pahimmillaan eräässä vaiheessa parikymmentäkin pelaajaa joilla oli ollut jotain ongelmia palkanmaksussa joko kokonaispalkan tai vaihtoehtoisesti palkkaerien kanssa.

Vuonna 1990 tällaisia ongelmia oli ollut vain muutamalla pelaajalla kaikkiaan ja tätä ennen Reippaalla ei SM-Sarjan loppuvuosina ollut vuotta 1987 huomioimatta ollut erinäisiä palkanmaksuongelmia. Tuolloin ongelmana ei niinkään ollut palkanmaksu vaan muun muassa tuon ajan junioritoiminnan laajennuksesta johtunut nk. Kasvattajan Rahan tilittämättömyydestä aiheutuneet ongelmat pelaajistossa.

Vuonna 1987 lisäksi Reippaalla oli sattunut myös hieman ikävähkö nk. Lahden Bingoalan Skandaali jossa tosiaan Reippaalle tuli kylmää vettä niskaan ja puolen miljoonan markan tappiot minkä johdosta yleisbudjettikin kärsi.

Reippaan lopulliseksi taloudelliseksi tuhoksi tai tuhon aluksi tuolloin koitui myös useita muita Futisliigan joukkueita suurempi riippuvuus muun muassa tavallisista pääsylipputuloista jotka tietenkin vuoden 1991 jatkuvien tappioiden tai negatiivisen muun oheisjulkisuuden takia pysyivät alamaissa.

Reipas putosi tietenkin vuodeksi 1992 1. Divisioonaan/1-divisioonaan korviaan myöten veloissa kun osa aiemmin luokitelluista maksueristä tietenkin meni erääntyneiksi ja tuolloin sen sanottiin siirtyvän enemmän kulukorvauslinjalle ilman palkanmaksua ellei sitten velkajärjestelyissä pystyttäisi parempaan ja ihmeenä pidettiin miljoonankin markan yleisbudjettia.

[Piippu-Virtanen]

FC Oululla ei aikanaan fuusioseurana vuoden 1992 ensimmäistä sarjakauttaan viettäneessä Veikkausliigassa ollut kovinkaan suuri yleisbudjetti kauteen.

FC Oululla oli ainakin näillä näkymin sarjan toiseksi pienin yleisbudjetti ainakin pienimmillään ja tuskin ainakaan kolmanneksi tai neljänneksi pienimmän seuran asemaa parempi yleisbudjetti.

FC Oululla tosin sanottiin olleen sentään palkanmaksukykyä toisin kuin esimerkiksi 600 000 markan yleisbudjetilla pyörineellä KuPS:lla.

Ja KuPS:lla oli Veikkausliigan historian ensimmäisen kauden pienin yleisbudjetti vuonna 1992.

FC Oulun yleisbudjetti lähtökohtaisesti Veikkausliigan vuoden 1992 toiseksi pienimpänä yleisbudjettina ja muutoin kolmanneksi tai enintään neljänneksi pienimpänä yleisbudjettina oli 750 000 markkaa.

Pelaajabudjetin osalta palkkaa kyettiin ihme kyllä maksamaan, mutta palkkasummien kattoraja oli kuitenkin tiukkaan määritelty ja se sinä vuonna oli 225 000 markkaa.

Vertailun vuoksi Veikkausliigaan vuodeksi 1993 nousseen FinnPa:n muiden sponsorien yhteiset summat kauteen päätukijaa eli Finnairia huomioimatta olivat vuonna 1992 1. Divisioonassa/1-divisioonassa juurikin tuon 225 000 markkaa.

[Piippu-Virtanen]

Vuonna 1981 Rovaniemen Palloseura eli RoPS pelasi ensi kertaa Jalkapallon SM-Sarjassa.

RoPS:lla oli oikeastaan verraten menettelevä yleisbudjetti sinä vuonna.

Tuona vuonna 500 000 markan yleisbudjetin sanottiin olleen menettelevän normaali vaikkakin sitten näkökannasta riippuen joko hieman alakanttiin tai ehkä ihan vähän yläkanttiin mikäli jaksoi olla riittävän optimistinen.

Toisaalta enemmänkin rahaa olisi voinut olla käytössä.

RoPS:n haluamalla rahasummalla kauteen eli 800 000 markalla SM-Sarjassa debytoivana seurana olisi siihen aikaan ollut jo hyvän yleisbudjetin seura ellei melkein jo huippuseura koska tuohon aikaan miljoonaseurat suomalaisessa jalkapalloilussa olivat vieläkin melkoisen uutta joskin eivät enää uutta ja ennenkuulumattomia.

Mahdollisia miljoonaseuroja jo aiemmin mainittujen KuPS:n, HJK:n, Hakan ja KPT:n ohella saattoi olla myös kaksi perättäistä mestaruutta eli SM-Sarjan/Mestaruussarjan viimeisen mestaruuden vuonna 1979 ja SM-Sarjan ensimmäisen mestaruuden vuonna 1980 voittanut Oulun Palloseura eli OPS jolle juurikin oli tullut uusia sponsoreita ja mikäli mestaruusputki olisi jatkunut niin sille olisi tullut sen uusilta tukijoilta mestaruuden voittamisen bonuksena ainakin vielä kerran 500 000 markkaa vähintään ja suurimmillaan jopa 1,5 miljoonaa markkaa.

Toki ei RoPS tullut tuolloisten alustavien tavoitteiden mukaan olemaan mikään miljoonaseura markoissa laskettuna kuulemma 5-10 vuoteen koska se vain olisi ollut niin vaikeaa toteuttaa normaalein keinoin ja velkaa ottamalla olisi saatettu sitten vaarantaa tulevaisuus mikäli niille ei olisi vastinetta saanut.

Puuttuneesta 300 000 markasta voitiin ainakin 200 000 markkaa selittää luonnollisella välttämättömyydellä:

200 000 markkaa vastasi nimittäin RoPS:n tuon vuoden yleistä pelimatkoihin käytettyä rahasummaa.

200 000 markkaa oli myös se kipuraja minkä alle jokainen tuon ajan SM-Sarjan seura kotimaisessa jalkapalloilussa voitiin katsoa köyhäksi seuraksi.

Toisin sanoen pelkkä RoPS:n matkabudjetti olisi jo riittänyt olemaan SM-Sarjan köyhimpien seurojen yleisbudjetti.

RoPS kuitenkin tippui 1. Divisioonaan/1-divisioonaan vuodeksi 1982 olemaan siellä hyvin todennäköisesti sen vuoden rahaseura osin myös kaikkein kovapalkkaisimman puolalaispelaajankin eli Boguslaw 'Bogu' Kaczmarekin takia.

[Piippu-Virtanen]

Jälleen on tullut valoa lisää 1980-luvun SM-Sarjan eri seurojen ja nimenomaan suurimpien seurojen yleisbudjeteista puhuttaessa.

Vuoden 1984 osalta ainakin SM-Sarjan yleisbudjetit ovat jälleen hieman parempaan päin selvinneet.

Jälleen se rajaa hieman myös FC Kuusysin yksittäisen rahavuoden ja Suomen rikkaimman seuran näkymiä 1980-luvulta puhuttaessa jälleen yhtä vuotta vähemmäksi.

Tällä hetkellä FC Kuusysi näyttää olleen siis Suomen rikkain seura korkeintaan kerran vuosina 1982-1983, 1985 ja 1987 joista todennäköisimmin vuosina 1983, 1985 ja 1987 ja ehkä vielä näistäkin todennäköisimpänä vain joko vuonna 1985 tai 1987 koska vuonna 1983 näyttää Kopareilla olleen se kaikkien aikojen SM-Sarjan suurin budjetti ja vain toinen vuosista 1985 tai 1987 kelpaa olemaan FC Kuusysille se rikkaimman seuran vuosi koska näistä vuosista puhuttaessa niistä toisella Koparit, HJK ja Haka budjetoivat poikkeuksellisesti sille vuodelle paljon vähemmän rahaa yleisbudjettiin eräänlaisena välivuoden mallina.

Vuonna 1984 FC Kuusysi oli joko neljänneksi tai viidenneksi rikkain seura KuPS:n tapaan koska kolmanneksi rikkain seura oli Haka.

Hakan yleisbudjetin ja pelaajabudjetin selvittyä tuohon aikaan puhuttiin siitä, että ainoastaan HJK:lla ja Kopareilla oli Suomessa lukemattomien miljoonien markkojen rahavirrat vaikka Hakankin kehuttiin nyt päässeen vauhtiin oman yleisbudjettinsa voimin ja olihan jo Hakakin kuluttanut 1980-luvulle tultaessa jo useita miljoonia markkoja ja aivan 1970-luvun lopun miljoonavuodet laskien jo enemmän kuin 10 miljoonaa markkaa.

Eli Haka ainakin näillä näkymin oli ollut vuoteen 1984 mennessä jo kauan miljoonaseura markoista puhuttaessa.

Hakalla tosiaan oli sinä vuonna paljon erilaisia muita etuja jotka olivat todella harvinaisia olleet vain muutamia vuosia aiemmin ellei HJK:ta ja suoranaisena rahanousukkaana tunnetuja Kopareita mukaan laskettu.

Asuntoetuja, autoetuja, työpaikkaetuja, opiskelijaetuja ja paljon muuta mukavaa mahtui seuran toimintaan vaikkakin se alkoi käydä kukkaron päälle ja miljoonaseuran mainetta ei voinut monien Hakan päättäjien mielestä ylläpitää mitenkään enää kauan ilman mahtavaa yleistä sponsoria.

Haka vuonna 1984 menetti katkerasti ainakin SKOP:n, SYP:n ja Fazerin isot sponsoriedut.

Hakan yleisbudjetti vuonna 1984 oli 2,2 miljoonaa markkaa ja pelaajabudjetti oli ensi kerran miljoona markkaa kun tätä ennen oltiin pyöritty lähempänä miljoonaa markkaa jo muutaman vuoden ajan.

Hakan pelaajabudjetti oli kuitenkin samaa luokkaa muun muassa HJK:n ja Kopareiden pienempien sponsorisummien kanssa jolloin HJK ja Koparit pystyivät pistämään rahaa selvästi enemmän peliin toisin kuin Haka jolle esimerkiksi kaikkien sen tukijoiden yhteenlaskemat summat edes pääsponsoriltakaan eivät olleet riittää takaamaan pelaajabudjettia tai oikein edes koko yleisbudjettiakaan.

Vaihtoehtoisesti sanottuna Hakan sponsorisummat saattoivat yhteenlaskettuna olla jo huomattavia vuonna 1984, mutta sponsorien kertasummat kuitenkin olivat pienempiä selvästi kuin HJK:lla ja Kopareilla jotka tosiaan ainoana Suomessa tuolloin pyörivät useilla miljoonilla markoilla SM-Sarjassa.

HJK:n yleisbudjetti ei tullut harmittavasti esille, mutta se lienee ollut 2,3-5,5 miljoonan markan välillä ja Koparien yleisbudjetin olenkin aiemmin maininnut jolloin se enintään oli sen 6 tai 7 miljoonaa markkaa riippuen vain vuoden 1983 tai vasta 1984 olleen Kopareiden ennätysvuosi SM-Sarjan budjettien osalta.

Hakan onni tavallaan oli se, että jo aivan vuoden 1984 lopussa alkoi lievästi sanottuna Suomessa nk. Kasinotalous mikä merkitsi ennen pitkää kasvavaa rahaonnelaa niin sille kuin muutenkin Suomessa ja valitettavasti myös ennen pitkää tullutta taantumaa ja lamaa vaikkakin hieman erilaisella politiikalla Suomi olisi kyennyt elämään ainakin pidempään vain pelkässä sellaisessa vuosien 1990-1991 kaltaisessa taantumavaiheessa lamaan romahtamatta vaikkakin itse lamaa ei noin vuosien 1988-1989 aikaisten ratkaisujen takia enää kyettykään välttämään.

Taantumavaiheen elämään ja jonkinlaiseen nk. Kasinotalouden pitkittämiseen ja laman rajuimpien seurausten torjumiseen olisi kyllä kyetty kun olisi vain osattu tehdä oikeat ratkaisut, mutta niihin ei kyetty tai pahimmillaan niitä ei oikein edes haluttukaan tehdä.

[Piippu-Virtanen]

Jalkapallon alemmissa kotimaisissa sarjoissa on ollut joillakin seuroilla hyvin mielenkiintoisia ja samalla pieniä budjetteja.

Keskityn muutamassa seuraavassa viestissä enimmäkseen Kakkosen seuroihin joskin myös Kolmosen seurojakin saattaa esiintyä.

Niiden pieni koko on ajoittain ollut todella järkyttävän uskomatonta seurata joskin hattua pitää myös nostaa siitä, että etenkin kaikkein köyhimpien budjettien osalta niiden ollessa kyseessä voidaan edes pelata kotimaista jalkapalloa näinkin korkealla sarjatasolla.

[Piippu-Virtanen]

IF Gnistanilla tosiaan oli aikanaan Ykkösen pyhän hengen budjetti vuosimallia 1997.

Ajat tosiaan olivat tuolloin varsin erilaiset.

Pelatessaan Kakkosessa vuosina 2012-2013 sen budjetti pyöri 100 000 eurossa ja vähän sen yli.

Toisaalta kun eräs avokätinen sponsori vetäytyi taustalta niin sen budjetti aleni vuodeksi 2014 vain 50 000 euroon.

Kaiken kaikkiaan IF Gnistania on pidetty pienen budjetin seurana, mutta kun monilla muillakin seuroilla maksukykyä on Kakkosessa hävinnyt niin ei se oikeastaan enää niin pieni seura olekaan.

Tai ollut ennen kun tuo budjetti tosiaan pienentyi tuohon 50 000 euroon mikä oli vähän jo vuonna 2014.

[Piippu-Virtanen]

FC Myllypuro vuorostaan oli vuonna 2014 Kakkoseen noussut entinen Kolmosen seura.

FC Myllypuro olisi saattanut ehkä olla sinä vuonna huomattavasti suuremmalla budjetilla liikkeessä kuin mitä oli, mutta 2 viikon harjoitteluleiri Turkissa tuntui ennenkuulumattomalta niin pienelle seuralle ja maksoi paljon arvokasta budjettirahaa.

Itse asiassa niin paljon, että pelaajat joutuivat yllättäen sponsorituen osoittauduttua leiriä varten riittämättömäksi rahoittamaan myös osia harjoitteluleirin matkakulujen loppusummista.

FC Myllypuron budjetti oli pienimmillään ennen tuota harjoitteluleiriä mitoitettu olemaan edes 70 000 euroa ja se tietenkin olisi ollut enemmänkin normaaliolosuhteissa eli sen 100 000 euroa ja paljon, paljon enemmän kun pääkaupunkiseudun joukkue oltiin.

Lopulta FC Myllypuron budjetti oli yksi pienimpiä ja hyvin lähellä Kakkosen köyhintä seuraa sinä vuonna kun pyörittiin sen 30 000-40 000 euron kausibudjetilla.

Ja tämä oli tilanne jälleen jo vuonna 2014.

[Piippu-Virtanen]

JS Hercules eli Jalkapalloseura Hercules oli vuonna 2016 eli pari vuotta sitten meneteltävän rikkaana pidetty Kolmosen noususeura.

Kakkosessa arki tuli nopeasti vastaan ja sen budjetti oli tuolloin 100 000 euroa mikä oli Kakkoseen pari vuotta sitten viime vuoden ja tämän vuoden tapaan tai yleensäkin nyt 2010-lukua elettäessä pieni.

JS Herculeksen sanottiin tiettävästi ensi kerran tai ensimmäisiä kertoja (Ehkä enintään 2-3 vuotta laskien jo vuoden 2016 maksuvuodeksi.) maksaneen seuran historian osalta sen pelaajilleen edes jotakin vaivanpalkkaa kaudelta, mutta summia ei todennäköisesti kaikessa olemattomuudessaan edes viitsitty paljastaa.

Tätä ennen oltiin menty kulukorvausten tai muiden erinäisten työmenetysten korvausten kautta siihen mitä rahaan tuli.

[Piippu-Virtanen]

FC Oulun Pallo pelasi aikanaan myös ainakin tietääkseni Kakkosta vuonna 2007 varsin pienellä budjetilla.

Sitä ei harmittavasti ainakin isommin kerrottu julkisuuteen, mutta kaikessa pienuudessaankin se oli puolitoista kertaa niin suuri kun vuoden 2006 Kolmosessa oli ollut.

Tosin vuodesta 2009 eteenpäin sitä miellettiin Kakkosessa varsin hyvän budjetin seuraksi ennen sen tunnettuja vaikeuksia.

[Piippu-Virtanen]

Vuonna 2012 AC Kajaanin budjetti Kakkosessa oli näillä näkymin 160 000 euroa ja muun muassa Ykkösen nousukarsinnassa sen vastustajalla eli JäPS:llä eli Järvenpään Palloseuralla budjetti oli vain 53 333 euroa.

Eli toisin sanoen AC Kajaanilla oli tuolloin normaali tai jopa hyvä budjetti kun taas JäPS:llä oli vain hieman yli köyhyysrajan ollut budjetti.

[Piippu-Virtanen]

Rauman Pallo-Iiroja on viime vuosina pidetty keskimäärin Kolmosessa varsin varakkaana seurana ottaen huomioon jo tästä sarjasta lähtien keskimäärin jo erittäin alhaiset budjetit.

Viime vuosina Pallo-Iirojen budjetti on pyörinyt 80 000 eurossa keskimäärin Kolmosessa.

Pallo-Iiroissa ei kuitenkaan sen ollessa Kolmosessa Kakkoseen tai Ykköseen verrattuna ei ole maksettu palkkaa vaan ainoastaan keskimäärin kulukorvauksia ja ansionmenetyskuluja.

Ainoastaan jonkinlaista, jossain määrin osapalkaksi rinnastettavaa lisärahoitusta ovat saattaneet saada sellaiset yksittäiset parhaimmat pelaajat jotka ovat olleet opiskelijoita tai jotka käyvät sellaisissa töissä joiden palkkamenetyksiä ei pystytä korvaamaan kulukorvauksin tai ansionmenetyskuluina.

Pudottuaan Kolmoseen Kakkosesta se oli pelannut siellä ennen vuotta 2015 10 vuotta ja sitä ennen Ykkösessä myös pitkän tovin.

Ykkösen ja Kakkosen aikoina aina vuoteen 2015 asti Pallo-Iiroissa maksettiin palkkaa pelaajille erikseen määriteltyjen nk. Ammattilaisen ja nk. Puoliammattilaisen keskiansion mukaan jolloin ne saattoivat vaihdella erittäinkin paljon siitä, että paljon voitiin irrottaa kautta kohti seurakassasta.

Muulla tavoin palkkojen kokonaisosuudet määräytyivät vuoteen 2015 asti kaavalla jossa 45 % oletettavasta palkasta otettiin ennakkoon sponsoreina tai avustuksina, 33 % seuran omista palvelutuotantotuloista ja loput 22 % muiden erinäisten määrittelemättömien kulujen kautta johon varsinkin Kolmoseen putoamisen hetkillä otettiin edes jotakin katetta jäsen- ja kuukausimaksuista koska muuten ei kenellekään olisi kyetty maksamaan edes täyttä palkkaa nk. Puoliammattilaisen keskiansioilla.

Tietenkin varsinkin putoamisen hetkeen eli vuoteen 2015 mennessä todennäköisesti tuskin kukaan oli enää nk. Ammattilaisen keskiansiotasolla kun budjetit olivat pienentyneet rajusti alaspäin parhaimmista vuosista puhuttaessa.

[Piippu-Virtanen]

Pari vuotta sitten yhden erittäin pienen budjetin omanneista seuroista Kakkosessa omisti Kuopion Futis 98 eli KuFu 98.

Kyseisen seuran budjetti oli 60 000 euroa vuodessa.

KuFu 98:lla olisi voinut olla edes meneteltävän normaali ja jopa ehkä Kakkosen nykypäivän normaalia budjettia suurempi vuosibudjetti pari vuotta sitten, mutta sen seuran alustava budjetti suli sellaiseen ulkomaiseen hankkeeseen kuin UEFA Regions Cupin otteluihin ja niiltä edeltäneisiin harjoitusleireihin.

Toki UEFA ihme kyllä pystyi korvaamaan erittäin kalliit lennot ja jonkin verran myös muita majoituskuluja koska muussa tapauksessa KuFu 98 olisi joutunut luovuttamaan edustuspaikan toiselle joukkueelle.

[Piippu-Virtanen]

Viime vuonna Kolmosesta Kakkoseen nousi varsin perinteinen Veikkausliigankin ajan tunnettu rahaseura eli Myllykosken Pallo.

MyPa:n tai joskus myös isolla MYPA:n budjetti Kolmosessa oli varsin menettelevä nykyajan Kolmosen budjetti vaikkakin se tosiaan oli muun muassa puolet Pallo-Iirojen budjetista eli 40 000 euroa.

[Piippu-Virtanen]

Viime vuosina Veikkausliigaan palannut ja ehkä ilman lähivuosina ilman ihmeitä eräänlainen hissijoukkue Veikkausliigan ja Ykkösen välillä tuntuu olevan HIFK.

Vanhempien aikojen ja vuosikymmenten, SM-Sarjan/Mestaruussarjan/Pääsarjan aikojen suurseura on tosiaan ollut monien vaiheiden jälkeen varsin tarkka ja pienen budjettilinjan vetäjä niin yleisesti ottaen kuin pelaajistoltaan.

Vaikka pelaajabudjettien on sanottu toisinaan HIFK:llä olleenkin nykypäivänä korkeita niin totuus kuitenkin on ollut tarua ihmeellisempää nimenomaan nykypäivänä alemmista sarjoista puhuttaessa.

Ennen vuotta 2016 nyt ainakin se oli.

Vuonna 2010 Kakkosessa ollessaan HIFK:ssä juuri ja juuri edes voitiin alkaa pitkästä aikaa harkita edes jonkinlaista järkevää palkanmaksua vaikka muutoin vedettiin viimeistä vuotta oikeastaan vain tutuilla kulukorvauksilla tai ansionmenetyskuluilla ja muilla erilaisilla pienemmillä rahaeduilla ja vain jotkut ihan huippupelaajat tai ulkomaiset seuravahvistukset tarpeen mukaan saivat edes jotain osa-aikaista palkkaa vastaavaa rahaa kauteen.

Enimmäkseen HIFK pelasi ennen vuotta 2016 Ykkösessä, mutta vuodeksi 2013 pudottiin uudelleen Kakkoseen.

Tällä kertaa HIFK sentään maksoi yleisestikin ottaen palkkaa pelaajilleen myös Kakkosessa, mutta ei paljon.

Itse asiassa pääkaupunkiseudun tai oletettavaksi Kakkosen suurseuraksi varsinkin alustava pelaajapalkkojen määrä oli lohduton vaikka lopullinen määrä ainakin tietääkseni oli suurempi.

Pelaajaa kohti maksettujen määrien sanottiin olleen edelleen melko pieniä vaikkakin kulukorvauksia ja ansiomenetyskuluja maksettiin enemmän kuin mitä alasarjoissa oli koko 2000-luvun ajan maksettukaan.

Lisäksi mikäli pelaajat halusivat luopua niistä kauteen niin siinä tapauksessa palkkaa maksettiin jonkin verran enemmän kuin mitä minimimäärä oli kyseistä kautta kohti pelaajapalkkioissa, mutta muutoin sitten saikin olla ilman mitä muihin seuraetuihin tuli ja siten ei monikaan pelaaja niitä halunnut ottaa pelkiltään vaikkakin houkutus ainakin suurimmillaan oli kova.

HIFK:llä huhuttiin olevan myös Kakkosen kovapalkkaisimmat tai ainakin yksiä kovapalkkaisimpia pelaajia ja suurin summa jo peruspalkkiona oli tiettävästi 10 000 euroa mikä alkaa olla nykypäivän Kakkosen tasolla jo aika suurta luokkaa.

Toisaalta Ykkösestä pudonneeksi seuraksi se ei olisi ollut ihan niin ihme sitten kuitenkaan.

Sen sijaan Ykkösessä pihtailua ei ole voinut harrastaa ei sitten mitenkään.

Siellä ennen vuotta 2016 HIFK maksoi jo reilusti pelaajilleen kautta kohti tai edes jotakin kun 100 000 euroa oli ollut huonoimmillaankin nuo pelaajapalkat.

Veikkausliigan alustava pelaajabudjetti oli alustavasti vuodelle 2016 340 000 euroa.

[Piippu-Virtanen]

HIFK:lle nousu Veikkausliigaan oli vuodeksi 2015 varsin tärkeä askel.

Mikäli HIFK ei olisi noussut Veikkausliigaan niin sen keskivertobudjetiksi sanottiin Ykkösessä vuoden 2015 oletetun budjetin olevan ainakin 500 000 euroa, mutta mahdollisten sponsorien tukisummien leikkautumisen tai ulosmarssin myötä budjetti olisi voinut alentua jopa aina 250 000 euron luokkaan tai sen alle.

Parhaimmillaan HIFK:n sanottiin yrittävän Ykkösessä oletetusti vuodeksi 2015 jäädessään pelaavan jopa niinkin suurella budjetilla kuin 750 000 eurolla.

Miljoonarajaan ja sen ylikin HIFK:llä sanottiin olleen mahdollisuuksia jo tuolloin parantuneen yleisen taloudellisen tilanteen johdosta, mutta sen sanottiin olevan liian iso riski Ykkösessä varsinkin jos ei olisi noustu.

Sitä ei tarvinnut onneksi tuolloin kenenkään HIFK:n kannattajan miettiä.

[Piippu-Virtanen]

Joensuun Jippo pelasi vuorostaan 2014 Kakkoseen vuodeksi 2015 putoamassa olleena seurana Ykkösessä seuraavanlaisella budjetilla sen yleisbudjetin ja pelaajabudjetin osalta:

Jipon yleisbudjetti Ykkösessä 2014: 200 000 euroa

Jipon pelaajabudjetti Ykkösessä 2014: 50 000 euroa

Ykkösessä se oli erittäinkin vähän kaikkiaan.

Kakkosessa vuonna 2015 Jipolla oli seuraavanlainen yleisbudjetti kun pelaajabudjetista ei ole aivan tarkkaa tietoa, mutta mainitsen sen millaisena se ainakin huhuissa oli poikkeuksena sääntöön:

Jipon yleisbudjetti Kakkosessa 2015: 150 000 euroa

Jipon pelaajabudjetti Kakkosessa 2015: Enintään 37 500 euroa huhujen mukaan pelaajille oli varaa maksaa palkkaa ja muutoin mentiin kulukorvauksin tai ansiomenetyskorvauksin pelaajille yleisbudjetin pienentymisen ja tuolloisen Ykköseen uudelleen nousemisen tavoitteen linjoilta puhuttuna

Kakkosen osalta Jipolla sanottiin olleen myös sarjatasolleen erittäin hyvät palkat sen pelaajille ellei peräti ehkä parhaimmat kun seura oli juuri pudonnut Ykkösestä Kakkoseen.

Toki huomattavasti vähemmänkin on voitu maksaa jolloin summat ehkä pyörisivät siinä HIFK:n vuoden 2013 Kakkosen joidenkin normaalien pelaajien peruspalkkioiden tasolla korkeintaan.

Silloin puhuttaisiin satasista tai jokusista tonneista vuotta kohti.

[Piippu-Virtanen]

AC Oulun ja Oulun Palloseuran eli OPS:n välillä on ollut melkoisen paljon keskinäistä vääntöä niin kentällä kuin sen ulkopuolella ja tietenkin on ollut yhteistyötäkin.

Toisaalta AC Oulu on vaikuttanut jo kauan olleen nykypäivän oululaisen jalkapallon pääseura.

AC Oulun yleisten Ykkösen aikakausien yleisbudjetit ja pelaajabudjetit ovat sanottu olleen aina keskimäärin kaksi kertaa niin suuret kuin mitä OPS:llä on ollut viime vuosina.

Toisin sanoen AC Oululla on pyörinyt 400 000 euron budjeteissa yleisbudjetit ja pelaajabudjetit noin 200 000 eurossa viime vuonna sen ollessa 210 000 euroa kun OPS:llä yleisbudjetit ovat pyörineet 200 000 euron budjeteissa yleisbudjetit ja pelaajabudjetit noin 100 000 eurossa viime vuonna sen ollessa noin 105 000 euroa.

Kakkosessa ollessaan OPS:llä on sanottu olleen myös erittäin hyvät sarjatason budjetit ja sielläkin on pyritty varsin poikkeuksellisesti nimenomaan nykypäivän Kakkosen tasolla pitämään kilpailukykyistä budjettia laajemman tai suuremman budjettisäästämisen sijaan. Toki pelaajabudjetit ilman muuta aina Kakkosen ajaksi ainakin näillä näkymin on ajettu alas jotta muuhun seuratoimintaan nähden säästyisi ainakin näillä näkymin aina budjetista täytettä.

AC Oululla on lisäksi ollut mielenkiintoinen usean vuoden suunnitelma sitä varten mikäli Ykkösessä oltaisiin pysytty tai oltaisiin siirtymässä Veikkausliigaan.

Esimerkiksi Ykkösessä budjettinostoa vuoteen 2021 asti on ollut tai olisi mahdollista tehdä aina 600 000 euroon asti jos haluttaisiin ja Veikkausliigaan noustessa tai siellä pelatessa pyrittäisiin pelaamaan ainakin 800 000 euron budjetilla ja mieluummin tasan miljoonalla eurolla.

Vuoteen 2021 mennessä AC Oululla Veikkausliigassa pitäisi olla 1,1 miljoonan euron budjetti vähintään ja mieluummin jo paljon tätäkin enemmän mikäli haluttaisiin saada vuosina 2022-2025 alustavissa suunnitelmissa oleva Veikkausliigan mestaruus.

[Piippu-Virtanen]

Viime vuosina aiemmin mainittu rovaniemeläinen alasarjojen seura ja tänä vuonna 25 vuotta ja itse asiassa jo vähän ylikin oleva FC Santa Claus on keskimäärin viime vuosina pyörinyt sarjatasoillaan Kakkosessa ja Kolmosessa.

Kakkosessa pelatessaan viime vuosien keskimääräisellä budjetilla eli 60 000 eurolla se on ollut hyvin pieni ja melko lähellä köyhyysrajaa ollaan menty.

Sen sijaan Kolmosessa samanlainen keskimääräinen viime vuosien budjetti eli 60 000 euroa on jo selvästi kilpailukykyisempi nimenomaan nykypäivän Kolmosessa ja siitä puhuttaessa.

Ainakin tyydyttävä, melko hyvä ellei peräti jo erinomainen budjetti vaikkakin ei sillä vielä ihan rikkaimpia olla kun muun muassa Pallo-Iiroilla on ollut viime vuosina isompi budjetti.

[Piippu-Virtanen]

Viime vuosina Kakkosessa yksi köyhimpiä seuroja tai ainakin sellaiseksi sanottuja on ainakin näillä näkymin ollut Kaarinan Pojat eli KaaPo.

Varsinaisia budjetteja ei ole tosin harmittavasti juurikin tullut julkisuuteen, mutta viime vuonna ja kuluneena vuonna kun lehtihaastatteluissa tentattiin KaaPo:n seurajohtoa niin yksinkertaisesti ilman todella mahtavia ihmeitä se Kakkosen oman lohkon voittaessaankin joutuisi luopumaan Ykköseen noususta koska yksinkertaisesti tukijoita vain ei ole ollut ja vaikka se Ykköseen nousisikin niin konkurssiuhka olisi kerta kaikkiaan aivan liian suuri.

Palkattomuus myös luonnollisesti jatkuisi teoreettisessa Ykköseen nousussakin vaikka se saisikin jostakin tukijoita taakseen myös todella isoin rahoin eikä sellaista taida olla näköpiirissä.

Eli ehkä aivan koko Kakkosen köyhin seura KaaPo ei ole, mutta paljon ei varmasti puutu kun ei kerran edes nousullakaan kyettäisi muuttamaan tilannetta parempaan päin.

Joitakin vuosia aiemmin KaaPo:lla tosin oli parempi budjettitilanne ja silloin suurimmillaan budjetit pyörivät 130 000-202 000 euron välillä ja tuolloin olisi hyvin voinut kyetä pelaamaan Ykköstä vaikkakin erittäin pieni budjetti se olisi ollut Ykkösessä kun ne muutaman vuoden takaiset budjetit olivat suurin piirtein enemmän nykyajan Kakkoseen sopivia tai jopa tyydyttävän hyviäkin.

[Piippu-Virtanen]

FC Blackbird on ollut myös omanlaisensa mielenkiintoinen seura näinä viime vuosina jalkapallon Kolmosessa.

Ennen vuotta 2016 vuosina 2011-2015 tuohon aikaan viimeisen viiden vuoden aikana sen pelatessa Kolmosessa sen budjetti parhaimmillaan oli vieläkin sarjatasoon nähden menettelevän hyvä.

Parhaimmillaan vuosina 2011-2015 jonakin vuosina noista ja todennäköisimmin vuosina 2011-2014 sen budjetti oli 34 000 euroa parhaimmillaan ja toiseksi parhaimmillaan budjetti oli ollut jonakin noista vuosista 33 000 euroa.

Sen sijaan ainakin näillä näkymin vuosina 2014 ja 2015 tapahtui niiden välisenä aikana äkillinen budjetin puolittuminen julkisuuteen tarkemmin erittelemättömistä syistä aiheuttaen tietenkin romahduksen.

Siten näillä näkymin budjetti oli vuonna 2015 tai juurikin vuonna 2016 budjetti oli ollut 16 000 euroa tai 17 000 euroa enintään.

Se oli enintään kohtalainen, välttävä, pieni ja jopa huonoksi sanottu budjetti myös Kolmosessakin.

[Piippu-Virtanen]

FC Blackbird tai Birdi tai myös Böördi näin lempinimeltään on tosiaan juurikin tänä vuonna ollut viime vuoden tapaan oman viime vuosien Kolmosen ennätysbudjetilla liikkeellä.

Valitettavasti sekään ei ole riittänyt kun Kakkosessa pelaaminen vain olisi ollut liian kallista.

FC Blackbirdin budjetti kun ei ollut edes suurin Kolmosessakaan kun Pallo-Iiroilla tosiaan on se 80 000 euroa ja kaikkein rikkaimmillakin seuroilla tai myös yleensä Kakkosesta Kolmoseen suoraan putoavalla seuralla on ollut sitä enemmän rahaa käytössä vuoteen.

FC Blackbirdin budjetti on silti ollut kuitenkin suurempi kuin mitä esimerkiksi MyPa:n tai MYPA:n budjetit Kolmosessa juurikin viime vuosina huomioimatta äsken kerrottua väliaikaista pienemmällä budjetilla pelaamista.

Toisin sanoen FC Blackbirdin viime vuoden ja tämän vuoden budjetti on ollut 50 000 euroa ja tätä suurempia budjetteja se on pitänyt yllä vain Kakkosessa pelatessaan vuosina 2007-2010.

50 000 euroa Kakkosessa on köyhyysraja ja epäonnistuessaan FC Blackbird voisi romahtaa jopa konkurssiin.

Vertailun vuoksi Kolmosessa budjetit ainakin mitä ilmeisemmin näinä viime vuosina ovat olleet tai pyörineet huhuista riippuen 10 000-50 000 euron välillä ja mikä tahansa 50 000-70 000 euron välillä oleva budjetti on jo tyydyttävä, hyvä ellei peräti jo erinomainen ja Pallo-Iirojen 80 000 eurosta eteenpäin aletaan puhua viimeistään jo huippuseurasta.

Mitä ilmeisimmin rikkaimmalla seuralla mitä rikkaampia voisivat olla vain suorat Kakkosesta putoavat seurat niin taitaa olla kaudessa sen 100 000 euroa vähän yli tuo budjetti kun keskimäärin ilmeisesti ainakin keskiarvo pyörii siinä 15 000-30 000 euron välissä näillä edes verraten normaaleilla Kolmosen seuroilla.

Kolmosen köyhyysrajakin on sen verran vaatimaton nykyään, että yllättävän monella hyvinkin vaatimattomalla jalkapalloseuralla Suomessa voisi olla siihen varaa.

Vaikka ei alle 10 000 euron budjetilla oikein kannata Kolmosessakaan pyöriä tai siltä ainakin vaikuttaa.

Kakkoseen sen sijaan ei ilman romahdusuhkaa ole menemistä joten FC Blackbird jatkanee ilman jotain todella massiivista sponsoritukea pelaamista Kolmosessa ensi vuonnakin.