Perustettu: 2001
Kotistadion: Joensuun keskuskenttä/Mehtimäen tekonurmi
Kaudet Ykkösessä: 9 (2006-2014)
Kaudet Kakkosessa: 6 (2002-2005, 2015, 2018)
Kaudet Kolmosessa: 2 (2016-2017)
Sijoitus kaudella 2018 Kakkosen A-lohkossa: 3.
Kotisivut: http://www.jippo.fi/Facebook: https://www.facebook.com/JippoJoensuuTwitter: https://twitter.com/JippoJnsInstagram: https://www.instagram.com/jippoedustus/YouTube: https://www.youtube.com/channel/UCW5sw_C2QOzrt6OeTHquRMQSEURAJOHTOToiminnanjohtaja: Timo Tahvanainen
Johtokunnan puheenjohtaja: Juha Purmonen
Varapuheenjohtaja: Jouni Turunen
Sihteeri: Rauno Vainikainen
Muu johtokunta:Seppo Eskelinen
Jorma Karttunen
Ari Niskanen
Antti Tolonen
KAUSI 2018LähtöasetelmatJippo lähti päättyneeseen kauteen yhtenä Kakkosen A-lohkon peräti viidestä sarjanousijasta. Joukkueen rakentaminen alkoi lokakuussa päävalmentaja
Jouni Lehtimäen jatkosopimuksella. Valmennustiimi vahvistui maalivahtivalmentaja
Jussi Nevalaisella sekä kakkosvalmentajaksi värvätyllä entisellä Jippo-pelaajalla ja liigajyrällä
Sasha Anttilaisella, jonka pelaajaura loppui ennen aikojaan vammojen takia. Harjoituskauden alettua marraskuussa nousun tuoneesta pelaajaryhmästä lähes kaikkien kanssa oltiin jo sorvattu jatkosopimus, joten kauden 2018 joukkueen runko oli kasassa erittäin aikaisessa vaiheessa. Edelliskauden luottopelaajista menetettiin vain siviilikiireiden takia pois jäänyt toppari
Topi Sormunen, Kuopioon palannut keskikenttäpelaaja
Elias Palpatzis sekä penkin alle henkilökohtaisesti menneen kauden myötä välivuoteen jalkapallosta päätynyt hyökkääjä
Elias Tolvanen.
Joulukuun aikana runkoa vahvistettiin MiPK:n edelliskauden parhaaksi pelaajaksi valitulla laitapuolustajalla
Ville Teräsrannalla, PEPO:ssa ulkomaalaisvahvistusten takana vähälle peliajalle jääneellä maalivahdilla
Jirko Sorsalla, Ykköseen nousseesta AC Kajaanista palanneella keskikenttäpelaajalla
Miika Vainikaisella sekä Kultsusta palanneella puolustajalla
Johannes Monosella, joka lopulta päätti keskittyä pelaamisen sijasta valmentamaan Jipon Nelosessa pelaavaa farmijoukkuetta, LehPa yj:tä.
Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä joululahjana kaikille Jippo-mielisille tiedotettiin
Timo Tahvanaisen paluusta seuraan. Kaudella 2010 edellisen virallisen ottelunsa Jipossa pelannut ”Tinke” ehti kokea SJK:n paidassa liiganousun, Suomen mestaruuden, hopeaa, pronssia, Suomen Cupin voiton sekä europelejä. Henkilökohtaisina meriitteinä valinta mestaruuskauden 2015 Veikkausliigan tähdistöjoukkueeseen sekä A-maajoukkuedebyytti kevättalvella 2016. Parin loukkaantumisten sotkeman liigakauden jälkeen Tahvanainen päätti tarttua rakkaan Jipon tarjoukseen, jossa huomioitiin tulevaisuus viheriöiden ulkopuolella: tiedossa oli kaksoisrooli pelaajana ja toiminnanjohtajana.
"Tinke" palasi kotiinTammikuussa kyliltä alkoi kantautua hämmentäviä ja vaikeasti uskottavia huhuja, jotka huipentuivat kuun lopussa todelliseen siirtopommiin: entinen Veikkausliigan ja Ykkösen maalikuningas ja paras pelaaja
Irakli Sirbiladze siirtyy Jippoon. Vielä edelliskaudella KPV:lle kahdeksan maalia Ykkösessä viimeistellyt ”Sirbi” jätti näin ammattilaiskentät taakseen ja saapui Joensuuhun, jossa edessä oli pelihommien lisäksi osa-aikainen siviilityö. Vaikka georgialaisjätin parhaat päivät ovatkin kaukana takanapäin, voitiin odottaa miehen olevan todella kova tekijä Kakkosen tasolla. Tämän hankinnan myötä oli viimeistäänkin selvää, että sarjanousijastatuksesta huolimatta Jipon tavoitteena on olla kärkikastissa.
Irakli Sirbiladze - seurahistorian nimekkäin hankintaHelmi-maaliskuussa joukkue muotoutui lopulliseen muotoonsa keskikenttäpelaaja
Tommi Tainion (KäPa), maalivahti
Akseli Eklundin (LehPa) ja keskikenttäpelaaja
Iiro-Pekka Naakan (JoPS) hankintojen sekä laitapelaaja
Nelson Appiahin jatkosopimuksen myötä.
Harjoitusottelut sujuivat ulkokentille pääsyn myötä vähintäänkin mukiinmenevästi: Irakli Sirbiladze takoi maaleja ja puolustus piti mallikkaasti. Viimeinen ottelu A-lohkon kärkeen povattua PEPO:a vastaan nosti tasaisuudellaan odotuksia tulevaa kautta kohtaan, vaikka lappeenrantalaiset ottivatkin kotikentällään voiton kahdella erikoistilannemaalillaan.
Kausi käyntiinKakkoseen palattiin pehmeällä laskulla (vai nousulla?), sillä sarja alkoi kotiottelulla kabinettinousun saavuttanutta helsinkiläistä kaupunginosajoukkuetta LPS:ää vastaan. Jippo ei millään mittarilla ollut vielä parhaimmillaan, mutta tuloksena oli silti helppo 4-1-voitto Irakli Sirbiladzen tehtyä lupaamansa kaksi maalia. Toisen kierroksen ottelun alla ”Sirbi” putosi kuitenkin pois vahvuudesta polvivaivan takia. Uhkakuvat kävivät toteen, ja edessä oli leikkaus sekä vähintään juhannukseen asti kestävä sairausloma.
Pelillisesti joukkue suoritti touko-kesäkuun otteluissa ajoittain oikeinkin mallikkaasti, mutta maalinteosta muodostui odotettuakin suurempi ongelma. Tilannetta ei helpottanut yhtään se, että ennen kautta Sirbiladzen kärkipariksi kaavailtu
Zakaria Abahassine loukkasi takareitensä toukokuun puolivälissä ottelussa Gnistania vastaan ja liittyi georgialaisen seuraksi sairastuvalle. ”Zaken” paluu kentille FCV:tä vastaan kesäkuun alussa tapahtui liian aikaisin: vamma uusiutui ja mies oli lasaretissa syksyyn asti. Kärkihyökkääjien vammojen takia kymppipaikan maestro
Miko Mäkirinne jouduttiin pakon sanelemana laittamaan piikkiin. Mäkirinne suoriutui vieraalla pelipaikalla varsin mainiosti ja iski hyvään tahtiin maaleja. Tulitukea ei kuitenkaan tullut oikein mistään suunnasta, kun pienemmistä vammoista kärsineen
Jere Kähkösen ja poissaolojen myötä avaukseen nousseen, lähinnä oikealla laidalla pelanneen 18-vuotiaan
Aleksi Nissisen ruuti oli märkää. Mäkirinteen kärjessä pelaamisella oli myös negatiivinen vaikutus keskikentän pelinrakenteluun.
Maalinteko oli liikaa Miko Mäkirinteen varassaMaalinteko-ongelmien ohella Jipon alkukautta leimasi vieraissa voittamisen vaikeus. MYPA:a vastaan aloitettiin vahvasti, mutta usean maalipaikan ja parin tolppalaukauksenkin jälkeen vastustaja rankaisi erikoistilanteesta. Toisen jakson puurtamisen tulokseksi jäi yksi maali ja tasapeli. PKKU:ta vastaan jalat olivat jääneet bussiin, mistä kotijoukkue rankaisi heti alussa. Vaikean alun jälkeen skarpattiin, ja toinen jakso kului liki kokonaan keravalaisten päädyssä. Tuloksena kuitenkin vain yksi rankkarimaali ja tasapeli. Kesäkuun puolivälissä MiPK:iä vastaan päästettiin vastustaja heti alussa johtoon, jonka jälkeen peli oli täysin Jipon hallinnassa. Hallinnan tuloksena toisella jaksolla tutusti yksi maali ja tasapeli. Väliin mahtui myös Järvenpään vierailu, jossa ilman Mäkirinnettä pelannut Jippo jäi maalittomaan pistejakoon. Kotiotteluissa meininki oli varsin toisenlainen, sillä vähän heikommistakin peleistä saatiin kerrytettyä pistesaldoa voitoilla. Poikkeuksena toukokuun Gnistan-ottelu, joka muistutti enemmän vierasotteluiden trendiä, paitsi että vastustajalle annetun, mielipiteitä vahvasti jakaneen rankkarituomion myötä tasapelin sijasta päädyttiin tappioon.
Keskikesän syväkyykkyHuonosta vierasottelurekordista huolimatta heinäkuun ensimmäiseen otteluun lähdettäessä Jippo oli sarjataulukossa varsin hyvissä kyttäysasemissa muutaman pisteen päässä kärjestä. Kotikentällä vastaan asettui heikossa vireessä ollut MYPA, eli lähtökohtaisesti mikään muu kuin kolme pistettä ei tyydyttäisi. Ottelusta muodostui kuitenkin täydellinen pannukakku: Jippo oli alusta asti askeleen perässä, ja ensimmäisen jakson jälkeen tulostaululla oli 0-2 vierasjoukkueen onnistuttua kulma- ja rangaistuspotkusta. Kauden löysin peliesitys sai kruunun toisella jaksolla, kun vieraat lisäsivät johtoon vielä yhdellä (paitsio)maalilla, eikä lopputulos 0-3 jättänyt selityksille sijaa. Seuraavassa ottelussa MP:tä vastaan päästiin ensimmäistä kertaa vieraissa johtoasemassa tauolle, mutta toisella jaksolla peli suli täysin ja loppulukemat olivat tylyt 3-1 mikkeliläisille. Kun kuun viimeisessä ottelussa jäätiin vaisun esityksen jälkeen tasapeliin peräpään PKKU:ta vastaan, alkoikin näyttää vahvasti siltä, että lohkovoiton sijasta loppukausi taistellaankin putoamista vastaan.
Tommi Tainion ilme kuvastaa Jipon heinäkuutaTappiollisella Mikkelin-vierailulla nähtiin avauskierroksen jälkeen loukkaantuneen Irakli Sirbiladzen odotettu paluu kokoonpanoon. Vaihdosta sisään tullut ”Sirbi” ei kyennyt ihmeisiin koko joukkueen kyntäessä, vaikka antoikin yhden namupassin, joka ei kuitenkaan johtanut maaliin. Tämä jäi kuitenkin Sirbiladzen kauden viimeiseksi otteluksi. Kävi ilmi, että keväällä tehty polvileikkaus oli mennyt mönkään ja edessä oli uusi leikkaus.
Pakon sanelemalla muutoksella eteenpäinElokuun alussa näytti pahalta. Joukkue oli heikossa vireessä, ja edessä oli peräkkäiset vierasottelut sarjan kärkikaksikkoa vastaan. Jippo oli pelannut koko kauden kolmen topparin linjalla, jonka muodostivat
Aapi Helvelahti,
Tuomas Kettunen ja joukkueen kapteeni
Antti Åke. Gnistan-vierasotteluun lähdettiin tilanteessa, jossa Helvelahti ja Kettunen olivat pelikieltoisia ja Åke loukkaantuneena. Toppareiden puute pakotti valmennuksen toimenpiteisiin. Siirryttiin neljän linjaan, jossa joukkueen tähtipelaaja Timo Tahvanainen ja alkukauden vammojen takia sivussa ollut ja sen jälkeenkin ihmeen vähälle vastuulle jäänyt Ville Teräsranta pelasivat laidoilla, käytännössä koko kauden pelaamatta olleen varamies
Tuomo Tolosen ja keskikentältä tiputetun
Sauli Kettusen ottaessa keskuspuolustuksen haltuun. Heti ottelun alussa tapahtui nukahdus, jonka myötä kotijoukkue meni johtoon. Tästä toivuttuaan puolustuslinja pystyi kuitenkin pitämään Gnistanin vähillä maalipaikoilla koko ottelun ajan, ja Miko Mäkirinteen osuttua loppuhetkillä hankkimastaan rangaistuspotkusta tuloksena oli kauden tyydyttävin tasapeli. Seuraavaan otteluun PEPO:a vastaan poissa olleet topparit palasivat kokoonpanoon, mutta Jippo jatkoi neljän linjalla Helvelahden sekä Åken ottaessa paikkansa keskuspuolustuksesta ja Tahvanaisen sekä Teräsrannan jatkaessa pakkeina. Nyt puolustus toimi alusta loppuun saakka, ja Åken iskettyä viime minuuteilla kulmapotkun jälkitilanteesta pallon maaliin päästiin loppuvihellyksen jälkeen juhlimaan voittoa. Vierasotteluista sarjan kärkikaksikkoa vastaan saldoksi jäi siis neljä pistettä.
Tuloksellisesti vahvan elokuun alun aikana saatiin myös jobinpostia, sillä Jere Kähkönen loukkaantui Gnistania vastaan ja joutui loppukaudeksi sivuun. Hyökkäyspään uskomatonta loukkaantumissumaa saatiin yllättäen paikattua heti seuraavaan otteluun, sillä PEPO-ottelussa vasemman laiturin paikalla debytoi uusi hankinta, nimenomaan PEPO:ssa edelliskaudella kymmenen maalia iskenyt
Aleksi Ikonen. Heti ensimmäisen ottelun aikana kävi ilmi, että kyseessä on kovan luokan vahvistus, joka on iso apu joukkueen hyökkäyspelille loppukauden aikana.
Aleksi Ikonen osoittautui todelliseksi täsmävahvistukseksiJippo jatkoi koko syksyn ajan hyvin toimineella 4-2-3-1-ryhmityksellä. Elokuun 18. päivänä pelattu JäPS-kotiottelu jäi tilastoihin työtapaturmana, kun kotijoukkueen vahvasta näytöksestä huolimatta vieraat veivät pisteet kaksinkertaisen tuomarivirheen jälkeen syntyneen rankkarimaalin sekä Jipon pelaajasta sisään kimmonneen kulmapotkumaalin myötä. Tämän jälkeen pelatut viisi ottelua päättyivät kaikki Jipon voittoon. Kohokohtana syyskuun alussa pelattu MiPK-ottelu, jossa pelillinen dominointi näkyi viimein myös tulostaululla, joukkueen ottaessa kotiyleisön edessä 3-0-voiton. Vahvan syksyn ansiosta päätöskierrokselle lähdettiin tilanteessa, jossa joukkueella oli vielä teoreettinen sauma lohkovoittoon. Muilta ei saatu riittävästi apuja, että siihen oltaisiin päästy, mutta oman osansa Jippo hoiti varsin tyylikkäästi kaataen NJS:n vieraissa 2-4.
Loppukauden hienon vireen avaimia olivat taktiset muutokset sekä Aleksi Ikosen hankinta. Puolustuslinja oli rautainen: Timo Tahvanainen ja Ville Teräsranta ovat Kakkosen tasolle erinomaisia hyökkääviä laitapuolustajia, jotka olivat mukana useamman maalin rakentelussa. Kolmen pelaavan topparin vaihtuminen kahteen taas johti siihen, että siinä missä alkukausi mentiin keskuspuolustuksen suhteen käytännössä ilman särkymävaraa, nyt Jipolla oli reservissään yksi laadukas Kakkosen toppari. Kun sitten akillesjännevamma esti Åken pelaamisen kolmella viimeisellä kierroksella, pystyi hienon tulokaskauden edustusjoukkueessa pelannut Tuomas Kettunen paikkaamaan kapteenia lähestulkoon yksi yhteen. Hyökkäyspäässä Aleksit Ikonen ja Nissinen muodostivat alati vaarallisen parin laidoille nopeudellaan, haastokyvyllään ja laukauksellaan. Hyökkääjän koulutuksen saanut Nissinen oli 4-2-3-1-ryhmityksessä huomattavasti enemmän kotonaan laidalla kuin isomman puolustusvastuun 3-5-2:ssa. Ryhmityksen ja laitojen roolin muututtua joukkueen sisäisen maalipörssin ylivoimaisen voittajan, ysi- sekä kymppipaikalla pelanneen Miko Mäkirinteen tehot laskivat merkittävästi maalintekovastuun jakautuessa tasaisemmin.
YhteenvetoKokonaisuudessaan Jipon kaudesta jäi positiivinen maku suuhun, kiitos erinomaisen loppusyksyn. Jossiteltavaakin jäi, sillä A-lohkon suurimpien ennakkosuosikkien konttaamisen ja jatkuvan ristiin pelaamisen myötä jopa nousukarsintapaikka olisi äärimmäisen tasaisessa lohkossa ollut otettavissa. Jipon pelaajamateriaali oli lohkon kärkikastia ja peli näytti suurimman osan kaudesta varsin hyvältä. Maalinteko kuitenkin tökki. Mitä jos Sirbiladze olisi pysynyt kunnossa? Tai Abahassine, tai edes Kähkönen? Mitä jos heinäkuussa ei olisi kyykätty, mitä jos neljän linjaan olisi siirrytty aiemmin? Lohkon kärkisijaan olisi riittänyt yhden ottelun päättyminen eri tavalla, mutta sama toisaalta koskee useaa muutakin joukkuetta. Kolmossija etukäteen monen kovimmaksi arvioimassa Kakkosen lohkossa on hyvä suoritus. Jippo näytti sarjanousijana vakuuttavasti, että kuuluu jatkossakin tälle tasolle. Vaikka heinä-elokuussa näytti heikolta, ei putoamisen mahdollisuus tuntunut missään vaiheessa kovin realistiselta.
Pelaajistossa oli useita onnistujia. Uusista tuttavuuksista Jirko Sorsa valtasi ykkösmaalivahdin paikan upeasti. 21 ottelussa vain 23 päästettyä maalia, joista ehkä yksi meni vähän helposti. Tommi Tainio teki saulikettuset: laitapuolustajana aiemmin pelannut helsinkiläinen kotiutui keskikentän pohjalle loistavasti. Pallovarmana ja vahvana kaksinkamppailijana Tainio rytmitti peliä keskustassa hienosti ja kellotti eniten peliminuutteja koko joukkueesta. Elokuussa joukkueeseen liittynyt Aleksi Ikonen ehti vain seitsemässä ottelussa nousta joukkueen sisäisen maalipörssin kakkoseksi neljällä osumallaan.
Omista junioreista Tuomas Kettunen korvasi hienosti Topi Sormusen lähdön keskuspuolustuksessa ja Aleksi Nissinen otti ison roolin hyökkäyspäässä, voittaen selvästi joukkueen sisäisen maalisyöttötilaston. Kakkosen kaudella 2015 edustusjoukkueessa seitsemällä maalillaan läpi lyönyt Miko Mäkirinne oli jälleen joukkueen tehokkain pelaaja. Neljässä kaudessa 32 sarjamaalia tehnyt ja päälle kaksikymmentä syöttänyt Mäkirinne on 21-vuotiaana edelleen hiomaton timantti. Tuntuu, että tiettyjä osa-alueita (kuten fysiikkaa) kehittämällä miestä voisi kutsua paljon isommat areenat, elleivät kutsu jo nyt.
Timo Tahvanainen oli etenkin laitapuolustajaksi siirryttyään niin kova kuin odotettiinkin, ja Ville Teräsranta otti toisen laidan suvereenisti haltuun loppukaudesta. ”Vanhasta kalustosta” Antti Åke, Sauli Kettunen ja Aapi Helvelahti suorittivat sillä tasolla kuin pitikin, mitä nyt Helvelahdelta tuli taas muutama älyvapaa tavaramerkkirike.
Teemu Hallikainen pelasi etenkin loppua kohden vaisun kauden, eikä Miika Vainikainen päässyt kasvaneesta vastuusta huolimatta ihan sille tasolle kuin olisi toivottu. Jere Kähkösen kausi päättyi ikävästi loukkaantumiseen juuri joukkueen pelin lentoon lähtemisen kynnyksellä. Uskoisin, että Kähkösen maalisaldo ei olisi jäänyt kolmeen, jos olisi pelannut syksyn ajan piikissä.
Jouni Lehtimäen aikakausi päättyiA-lohkon kolmas sija on ihan kunniakas päätös Jouni Lehtimäen pestille Jipon päävalmentajana. Kolmen vuoden mittaisen rupeaman aikana joukkue pystyi ”Jonen” johdolla siihen, mihin pyrittiin: nousu Kolmosesta takaisin ylöspäin ja Kakkosen kärkipäähän. Minään taktisena nerona Lehtimäkeä tuskin kukaan pitää, mutta kehitystä tässä ajassa ehti kyllä tapahtua. Silti tälläkin kaudella hakattiin vähän turhan kauan päätä seinään, ennen kuin asioihin lähdettiin reagoimaan. Vaadittiin kuusi voitotonta vierasottelua ja poissaolojen suma ennen mitään näkyviä taktisia muutoksia, vaikka kaikki olivat ehtineet jo oppia, miten Jippo pelaa. Erikoistilanteissa taas luotettiin aivan liian kauan samaan vetäjään, vaikka Hallikaisen vaparit viuhuivat kerta toisensa jälkeen katsomoon. Myös jotkin peluutukselliset ratkaisut kummastuttivat, kuten Teräsrannan penkittäminen. Reagointi oli hidasta, mutta odotus ainakin näiden esimerkkien osalta palkittiin. Siitä pisteet ”Jonelle”.
Epäviralliset pelaajatilastotSopimuspelaajista ilman peliminuutteja jäivät maalivahdit Oskari Ikonen (3 ottelua penkillä) ja Akseli Eklund, farmijoukkue LehPa YJ:n valmentamiseen keskittynyt Johannes Mononen sekä puolustaja Jussi Tolonen (1 ottelu penkillä). B-junioreista Matias Kellokumpu 2 ottelua penkillä. Ihanneavaus 3-5-2 (kierrokset 1-14) Mäkirinne - Kähkönen
Hallikainen - Tahvanainen - Nissinen
Tainio - S.Kettunen
Helvelahti - T.Kettunen - Åke (c)
SorsaIhanneavaus 4-2-3-1 (kierrokset 15-22) Mäkirinne
Ikonen - Vainikainen - Nissinen
Tainio - S.Kettunen
Tahvanainen - Helvelahti - Åke (c) - Teräsranta
SorsaKAUSI 2019ValmennusJoensuussa on kauan luotettu paikallisiin tai muuten erittäin tuttuihin nimiin valmentajarekrytointeja tehdessä. Nyt Jipon seurajohto Timo Tahvanaisen johdolla päätyi kuitenkin todelliseen ”out of the box” -valintaan ja nimesi uudeksi päävalmentajaksi 1+1-vuotisella sopimuksella espoolaisen
Jussi Leppälahden. 32-vuotias Leppälahti on monelle tuttu kärkkäänä ja analyyttisenä toimittajana, jonka juttuja on julkaistu etenkin vanhan Urheilulehden ja nykyisin Elmon sivuilla. Leppälahden valmennukselliset meriitit ovat vielä varsin ohuet. Hän nosti päävalmentajana Espoon Palloseuran Nelosesta Kolmoseen syksyllä 2015 ja onnistui vaivoin säilyttämään joukkueen sarjassa seuraavalla kaudella. Muuten Leppälahti on toiminut juniorijalkapalloilun parissa FC Espoossa, HIFK:ssa, FC Hongassa sekä viimeksi Englannissa Northampton Townin akatemiassa.
Jussi LeppälahtiLeppälahti on Jipolle todellinen ”High risk, High reward” -valinta. Toimittajana hän on jakanut vahvasti mielipiteitä kärjistävällä ja huomiota hakevalla tyylillä (etenkin Urheilulehti-aikoinaan), jonka fani en ole itsekään koskaan ollut. Tämän kun yhdistää valmennuksellisten meriittien puutteeseen, on moni jo tähän mennessä ehtinyt tuomita Jipon menestysmahdollisuudet tulevalla kaudella. Täytyy kuitenkin muistaa, että Leppälahti ei ole koskaan toiminut päävalmentajana Jipon kaltaisessa seurassa ja joukkueessa, toimintaympäristössä tai yleensä Kakkosen tasolla. Meriitit puuttuvat, mutta niin puuttuvat epäonnistumisetkin. Ärsyttävästä kirjoitustyylistään huolimatta taktisesti kunnianhimoinen Leppälahti osaa nähdä ja analysoida peliä hyvin, ja hänellä on nuoresta iästään huolimatta kokemusta useissa eri organisaatioissa toimimisesta ulkomaita myöten, olkoonkin kokemus sitten lähinnä junioripuolelta. Leppälahti nojaa jalkapalloajattelussaan
Positional play’hin. Jos hän saa siirrettyä ajatuksensa kentälle ja käytäntöön, niin kuka tietää mihin asti se johtaa. Yhtenä oleellisena riskinä tässä on se, ettei Leppälahti saa myytyä ajatuksiaan pelaajille, jotka eivät Jouni Lehtimäen aikana ole taatusti tottuneet mihinkään mikromanagerointiin.
Jipon taustatiimiä ei Leppälahtea lukuun ottamatta ole toistaiseksi julkistettu, mutta siihen tuskin tulee merkittäviä muutoksia. Sasha Anttilainen on jatkamassa uudenkin päävalmentajan apuna.
PelaajistoTulevan kauden joukkueen rakentaminen aloitettiin syyskuun puolivälissä, jolloin läpimurron edustusjoukkueeseen tehneet juniorit Tuomas Kettunen ja Aleksi Nissinen kiinnitettiin 2+1-vuotisilla sopimuksilla. Ennen tätä kiinnitettyinä oli vain vähemmillä tai olemattomilla peliminuuteilla edustusjoukkueen ringissä mukana olleita junnuja. Syyskuun loppupuolella tehtiin sopimus uuden päävalmentajan kanssa, minkä jälkeen joukkueen rakennus pääsi tosissaan käyntiin.
Kauden päätyttyä ensimmäiset jatkosopimukset sorvattiin ykkösmaalivahti Jirko Sorsan sekä keskikentän keskustan haltuun ottaneen Tommi Tainion kanssa. Tätä seurasivat kapteeni Antti Åken sekä varakapteeni Aapi Helvelahden sopimukset. Viimeisimmät jatkosopimukset solmittiin Timo Tahvanaisen ja Jere Kähkösen kanssa.
Jatkosopimusrumba aloitettiin tärkeimmästä päästä: Tommi Tainio ja Jirko SorsaSorsan jatkon myötä Jipolla on sopimuksenalaisia maalivahteja nyt kolme kappaletta.
Oskari Ikosella ja Akseli Eklundilla ei tosin ole lainkaan kokemusta Kakkosessa pelaamisesta, enkä ole oikein nähnyt, että Jipolla olisi kummempia tulevaisuuden suunnitelmia kummankaan suhteen. Kumpikaan ei tainnut pelata menneellä kaudella yhtään ottelua millään tasolla, eivätkä he ole enää mitään junioreita. Toivoisinkin kovasti, että Kolmosen kausina Jipon ykkösmaalivahtina toiminut Paavo Jarva tekisi jatkosopimuksen. Jarva on tosin vähän vaikeassa raossa, sillä Sorsan pelatessa viime kauden tasolla peliajan saaminen olisi jatkossakin hankalaa.
Puolustus näyttää jo varsin hyvältä, sillä kaikki viime kauden top3-topparit Åke, Helvelahti ja Kettunen jatkavat, kuten myös vasempana pakkina loppukaudesta dominoinut toiminnanjohtaja Tahvanainen. Sopimuksenalaisia ovat myös Tuomo sekä
Jussi Tolonen, joille tuskin on kummoista roolia luvassa ensi kaudellakaan. Oikean laidan Ville Teräsrannan jatko on auki. Mikäli Teräsrantakin jatkaisi, olisi puolustus käytännössä valmis. Tosin syvyyttä voisi olla hieman enemmän.
Keskikentän keskustassa on tällä hetkellä vain Tainio. Sauli Kettusen jatko olisi ensisijaisen tärkeää. Miika Vainikaisen jatkokin kelpaisi, mutta hänen pitäisi kyllä viimeinkin laittaa fysiikkansa kuntoon, jos haluaa joskus isompaa roolia tai edetä urallaan. Iiro-Pekka Naakalla on optio ensi kaudesta, mutta hänelle on vaikea nähdä käyttöä ensi kauden Jipossa.
Aleksi Nissinen pelannee ensi kaudellakin isossa roolissa laidalla tai kärjessä, johon tyrkyllä on myös Jere Kähkönen. Muista sopimuksenalaisista nuorista
Niko Niemeläinen ja
Markus Swahne kärkkyvät peliaikaa laidoilla ja
Väinö Häkki lienee varamies kymppipaikalle. Sopimuksettomista Miko Mäkirinteen ja Aleksi Ikosen jatkaminen olisi lottovoitto, sillä heillä luulisi olevan ottajia korkeammallakin tasolla. Mäkirinteen onkin huhuiltu siirtyvän pääkaupunkiseudulle. Teemu Hallikaisen jatkon suhteen olen vähän epäileväinen: jaksaako perhe-elämän ja työkiireiden lomassa panostaa vielä jalkapalloon pienenevässä roolissa?
Hyökkääjistä Irakli Sirbiladzella on optio ensi kaudesta. Veikkaisin, että “Sirbi” jatkaa, JOS polvi tulee kuntoon. 36-vuotias, käytännössä kokonaisen kauden polvivamman takia missannut pelaaja tuskin saa enää kovin rahakasta sopimusta mistään, edes noilla meriiteillä. Kuntoutuessaan voisi uskoakseni paukutella hyvän määrän maaleja Kakkosessa ainakin vielä ensi kaudella.
Viime kauden joukkueesta varmoja poislähtijöitä ovat kotiseuduilleen palaava Zakaria Abahassine sekä joukkueen jo kesken viime kauden jättänyt ghanalainen Nelson Appiah. Tulijoista ei ole vielä mitään tietoa. Ykkösen KTP:tä menneellä kaudella kipparoinutta puolustajaa
Topi Pasia on huhuttu Jippoon hänen saatuaan opiskelupaikan Joensuusta.
Jipon joukkueharjoitukset pyörähtävät käyntiin 12. marraskuuta.
TavoitteetKaiken järjen mukaan Jippo tulee ensi kaudellakin saamaan kasaan joukkueen, jonka pitäisi paperilla pärjätä mitä muuta Kakkosen joukkuetta vastaan tahansa, vaikkei nyt ihan suosikkina lähtisikään joka otteluun. Riippumatta siitä, mihin lohkoon Jippo ensi kaudeksi arvotaan, tavoitteena pitää olla nousukarsintapaikka. Siihen vaaditaan totta kai paljon, ja samaan pyrkii moni muukin, mutta siitä täytyy kyetä ainakin taistelemaan realistisesti.
Olosuhteet ja ottelutapahtumatJipon talviharjoitteluolosuhteet tulevat piakkoin paranemaan merkittävästi, sillä Rantakylään nousee näillä näkymin joulukuussa kauan odotettu jalkapallohalli (
livekuvaa rakennustyömaasta). Siitä tulee ihan tavallinen ylipainehalli, jollaisia on vaikka minkä verran ympäri Suomen, mutta Joensuussa ei sellaista ole ennen ollut. Jippo pääsee ensimmäistä kertaa koskaan harjoittelemaan talvikuukausinakin säännöllisesti täysimittaisella jalkapallonurmella. Hallin myötä harjoitusotteluitakin päästäneen kevättalvellakin pelaamaan kotona aiempaa useammin.
Harjoitusotteluiden lisäksi Joensuussa nähdään kevättalvella pienen tauon jälkeen myös Suomen Cupia. Edelliseen Cupiin ei alasarjajoukkueiden kannalta epäedullisen järjestelmän takia lähdetty ollenkaan mukaan, mutta nyt Palloliitto on arponut taas uuden systeemin. Sen läpi käyminen ei kuulu tähän topikkiin, mutta mikäli ymmärsin
säännöt oikein, on Jipolla edessään vähintään kaksi ottelua muita Kakkosen joukkueita vastaan.
Odotan mielenkiinnolla, mihin suuntaan ottelutapahtumia kehitetään jatkossa. Päättyneellä kaudella Jipon katsojakeskiarvo oli 294, jota pidän harmillisen alhaisena. Ottelukohtaisia yleisömääriä tarkastellessa silmiin osuu kuitenkin yllättävä yksityiskohta. Kauden neljä ensimmäistä ottelua pelattiin Mehtimäen tekonurmella, jossa matalin yleisömäärä oli huhtikuisessa kauden avauksessa, 343. Seuraavien kolmen ottelun keskiarvo ylsi päälle neljänsadan. Kesän koitettua ja keskuskentälle siirryttyä yleisömäärät putosivat roimasti. Osasyitä tähän faktaan lienevät pettymykseen päättyneet ottelut, tehtyjen maalien vähäisyys ja mökkeily-/lomakauden alkaminen. Uskon tähän vaikuttavan kuitenkin myös sen, että piskuisella Mehtimäen ”stadionilla”, jossa ottelua seurataan aivan kentän vierestä, tunnelma oli aivan eri tasolla kuin isolla ja kolkolla keskuskentällä, jossa katsomot ovat aivan liian kaukana kentästä. Ensi kauden ensisijainen pelipaikka on vielä auki. On mahdollista, että Jippo pelaakin lähtökohtaisesti koko kauden Mehtimäellä. Se vaatisi tosin erilaisia järjestelyjä alkeellisten fasiliteettien kehittämiseksi. Jo viime kaudella kentän laidalla nähtiin kaksi väliaikaiskatsomoa, jotka taisivat täyttyä jokaisessa Mehtimäellä pelatussa ottelussa. Pari tällaista lisää ja vaikka vihdoin se kaljateltta, niin johan alkaisi näyttää paremmalta. Täytyy tosin huomioida, että mikäli Jippo sijoitetaan farmijoukkueita vilisevään pohjoislohkoon, saattaa yleisömäärien kasvattaminen osoittautua hankalaksi, vaikka mitä taikatemppuja yritettäisiin.
Mehtimäen olosuhteissa on kehittämisen varaaKausikortit alkavalle kaudelle tulivat myyntiin historiallisen aikaisin. Kortti oikeuttaa sisäänpääsyyn sarjaotteluiden lisäksi kotona pelattaviin Suomen Cupin- sekä harjoitusotteluihin, jotka ovat hallimaksujen vuoksi pääsääntöisesti yleisöllekin maksullisia tapahtumia. Kausikorttien hinnat ovat kuitenkin edelleen varsin kohtuulliset.
MuutaSeuran johtokunnan kokoonpanossa tapahtui hiljattain mainitsemisen arvoinen muutos, kun edelliset vuodet puheenjohtajana toiminut
Jorma Karttunen siirtyi rivijäseneksi toisen pitkään johtokunnassa vaikuttaneen
Juha Purmosen ottaessa puheenjohtajan roolin. Onko tällä sitten mitään syvempää merkitystä seuran toimintaan, sitä en tiedä.
SOPIMUSPELAAJAT 2.9.22 Jirko Sorsa (
2019)
27 Nuutti Kaikkonen (
2019)
2 Tuomas Kettunen (
2020+1)
3 Henrik Hellsten (
2020)
4 Aapi Helvelahti (
2019)
5 Arttu Hyttinen (
2019)
7 Timo Tahvanainen (
2019)
16 Tuomo Tolonen (
2019)
20 Antti Åke (
2020)
24 Jussi Tolonen (
2019)
27 Nuutti Tykkyläinen (
2019)
laina33 Juska Päivänurmi (
2020)
6 Niko Niemeläinen (
2019)
9 Miko Mäkirinne (
2019)
12 Daniel Harakka (
2019)
13 Tommi Tainio (
2019+1)
17 Miika Vainikainen (
2019)
18 Väinö Häkki (
2019)
19 Teemu Hallikainen (
2019)
21 Sauli Kettunen (
2019)
23 Oskari Koskinen (
2019)
26 Santeri Saarenkunnas (
2019)
8 Miro Turunen (
2019)
10 Jere Kähkönen (
2019)
11 Matias Kellokumpu (
2019)
14 Markus Swahne (
2019)
15 Aleksi Nissinen (
2020+1)
25 Risto Kahelin (
2019)
29 Toni Tahvanainen (
2019)
TAUSTATPäävalmentaja: Jussi Leppälahti (
2019+1)
Apuvalmentaja: Sasha Anttilainen
Maalivahtivalmentaja: Jussi Nevalainen
Videoanalyytikko: Ville Naumanen
Data-analyytikko: Antti Sinkkonen
Joukkueenjohtaja: Antti Tolonen
Joukkueenjohtaja: Rauno Vainikainen
Huoltaja: Mikko Makkonen
Lääkäri: Jorma Karttunen
Kuntoutus ja hoidot: Vesa Martiskainen
Kuvaaja: Matti Ikonen
PELAAJASIIRROT<- SisäänHenrik Hellsten (
Sudet, III-div.)
Risto Kahelin (
AC Kajaani, I-div.)
Santeri Saarenkunnas (
SC Kufu-98)
----------
Juska Päivänurmi (
VPS Akatemia)
Toni Tahvanainen (
JJK, I-div./FC Blackbird, III-div.)
Nuutti Tykkyläinen (
KuPS, VL)
lainaUlos ->Zakaria Abahassine (
FC Blackbird, III-div.)
Nelson Appiah (
MiPK)
Aleksi Ikonen (
PEPO)
Oskari Ikonen (
TamU)
Paavo Jarva (KajHa)
Ville Teräsranta (
MiPK)
Iiro-Pekka Naakka (LehPa, III-div.)
Abdirahman Abdalle
Akseli Eklund
Irakli Sirbiladze