Seinäjoen Jalkapallokerho Perustettu: 2007
Kotistadion: OmaSp Stadion (kapasiteetti: 5 817)
Kaudet Veikkausliigassa: 5 (2014-)
Kotisivut:
www.sjk.fiFacebook:
www.facebook.com/SJK07Instagram:
www.instagram.com/sjk_seinajokiTwitter:
www.twitter.com/sjk_seinajokiYoutube:
www.youtube.com/user/TheSJKTVJuniorit:
www.sjk-juniorit.fiKannattajat:
www.facebook.com/SJKKannattajat Saavutukset: Suomen mestari: 1 (2015)
SM-hopea: 1 (2014)
SM-pronssi: 1 (2016)
Suomen Cupin voittaja: 1 (2016)
Suomen Cupin hopea: 1 (2017)
Liigacupin voittaja: 1 (2014)
Seurajohto: Puheenjohtaja: Raimo Sarajärvi
Toimitusjohtaja: Teemu Virtanen
Tekninen johtaja: Richard Dorman
Sopimustilanne kaudelle 2019 (tilanne 7.10.2019) 23 sopimusta:Maalivahdit:1. Jesse Öst (2020+1)
Linkki33. Mihkel Aksalu (2019)
LinkkiPuolustus:2. Joel Mero
Linkki3. Samba Benga
Linkki5. Dani Hatakka (2019)
Linkki15. Trevor Elhi
Linkki16. Joonas Sundman (2021)
Linkki17. Ville Tikkanen (2019)
Linkki18. Jarkko Hurme (2019)
Linkki23. Didier Boris Kadio
Linkki30. José Nadson (2020)
LinkkiKeskikenttä:6. Jude Arthur (2019)
Linkki -> Lainalla Liberty Professionalsista
14. Maximo Tolonen (2019+1)
Linkki19. Obed Malolo
Linkki25. Daniel Håkans
Linkki 26. Jesse Sarajärvi
Linkki49. Zakaria Beglarishvili
Linkki58. Mehmet Hetemaj
LinkkiHyökkäys:9. Matheus Batista (2019)
Linkki -> Lainalla Atlético Tubaraosta
10. Billy Ions
Linkki11. Denys Oliinyk
Linkki29. Jeremiah Streng
Linkki 77. Dion Acoff
LinkkiJoukkueenjohto:Päävalmentaja: Brian Page
Fyysinen valmennus: Mikko Kujala
Maalivahtivalmentaja: Luis Fernando
Joukkueenjohtaja ja huoltaja: Pekka Lehtinen
Fysioterapeutti: Tiitus Lehtinen
Siirrot sisään:Jude Arthur (Liberty Professionals, Ghana)
Sergei Eremenko (Spartaks Jurmala, Latvia)
Moshtagh Yaghoubi (HJK)
Dion Acoff (Valur, Islanti)
José Nadson Ferreira (PFS Krylia Sovetov Samara, Venäjä)
Daniel Håkans (VIFK)
Jeremiah Streng (VIFK)
Trevor Elhi (Botev Vratsa, Bulgaria)
Serge Atakayi (Glasgow Rangers, Skotlanti)
Matheus Batista (Atlético Turabao, Brasilia)
Samba Benga (EIF)
Zakaria Beglarishvili (FC Flora, Viro)
Siirrot ulos:Richie Dorman (lopettaa)
Matti Klinga (FC Lahti)
Aristote Mboma (IFK Mariehamn)
Emile Paul Tendeng (Ilves)
Jordan Mustoe (Dinamo Bukarest, Romania)
Anders Bååth (Syrianska FC, Ruotsi)
Peter Opiyo
Shahdon Winchester
Elias Ahde (FC Haka)
Teppo Marttinen (KPV)
Johannes Laaksonen (Sandnes Ulf, Norja)
Serge Atakayi (Glasgow Rangers, laina päättyi)
Sergei Eremenko (Spartaks Jurmala, laina päättyi)
Moshtagh Yaghoubi
Lähtökohdat kauteen 2018: Pettymykseen päättyneen kauden jälkeen SJK:n oli määrä nousta takaisin sarjan kärkikahinoihin. Kautta 2017 oli leimannut paljon kohua herättänyt valmentajakaruselli, sillä seura irtisanoi reilun puolen vuoden sisällä kolme eri päävalmentajaa. Kaikesta turbulenssista huolimatta SJK pelasi vielä syksyllä ainakin näennäisesti paikasta europeleihin, sijoittuen lopulta kuudenneksi Veikkausliigassa. Jonkinlaisena kauden kohokohtana saattoi pitää kotikentällä pelattua Suomen Cupin finaalia, joka kuitenkin hävittiin HJK:lle. Monet ajattelivat SJK:n heikon kauden olleen vain yksittäinen notkahdus, siirtymävaihe pitkäaikaisen päävalmentajan jälkeiseen aikaan. Kausi 2018 tulisi osoittamaan, että mitään ei oltu vielä nähty. Todellinen pohjakosketus olisi vasta edessä.
Kausi 2018 - Tuskaa ja kärsimystä alusta loppuun Seurajohdon mukaan yhtenä tekijänä edellisen kauden floppaamiseen nähtiin joukkueen myöhäinen rakentaminen. Aiemmista virheistä oppineina joukkue siis kasattiin hyvissä ajoin, ja joulukuun lopussa pelaajisto oli käytännössä valmis. Profiilihankintoja tehtiin niin Suomen sisältä kuin ulkomailtakin, ja Seinäjoelle saapui mm. Ilveksessä sarjan parhaimmistoon lukeutuneet keskikenttäpelaajat Reuben Ayarna ja Emile Paul Tendeng. Kovatasoista Belgian pääsarjaa tahkonnut englantilainen laitapuolustaja Jordan Mustoe ja Allsvenskan-jyrä Anders Bååth olivat meritoituneimmat Suomen ulkopuolelta saapuneet pelaajat. Uuteen nousuun oli tarkoitus lähteä viimeksi alle 21-vuotiaiden maajoukkuetta luotsanneen Tommi Kautosen johdolla, jonka apuvalmentajina jatkoivat edellisen kauden lopussa valmennusvastuuta kantaneet Brian Page ja Toni Lehtinen. Kautosen valinta herätti monissa ihmetystä, sillä lahtelaisen näytöt edellisissä pesteissä olivat optimistisestikin tarkasteltuina keskinkertaisia. Kysymysmerkeistä huolimatta SJK:ta povattiin jälleen laajasti mitalikamppailuun, ja monet nostivat Kerhon KuPS:n ohella HJK:n suurimmaksi haastajaksi.
Uuteen nousuun: Tommi Kautonen tiimeineen valmiina haasteeseen Kautosen aikana SJK:n peli ei kuitenkaan lähtenyt toimimaan yksittäisiä otteluita lukuun ottamatta missään vaiheessa. Harjoituskaudella suurempia katastrofin aineksia ei ollut vielä havaittavissa, vaikka peliesitykset olivatkin pääosin keskinkertaisia. Suomen Cupista tuli keväällä lähtö jo puolivälierässä, kun FC Honka pudotti SJK:n jatkosta OmaSp Stadionilla. Veikkausliigassa homma lähti väärille raiteille heti ensimmäisestä ottelusta lähtien, kun PS Kemi yllätti kaikki hakemalla kolme pistettä Seinäjoelta kotijoukkueen tuhlattua lukuisat maalipaikkansa, eikä aihetta hurraa-huutoihin ilmennyt kovin usein jatkossakaan. Pelaaminen oli hidasta ja pallonhallinta tehotonta pyörittelyä keskialueella, eikä maalintekopaikoille kyetty murtautumaan. Pallonmenetyksiä seurasi jatkuvasti vaaralliset vastahyökkäykset kenttätasapainon ollessa todella pahasti pielessä. Kautosen aikaa värittivät myös lahtelaiselle tyypilliset, ihmetystä herättäneet pelipaikkakokeilut, joista ehkä parhaimmin jäi mieleen Mehmet Hetemaj`n peluuttaminen kymppipaikalla. Toukokuun lopussa seurajohdon kärsivällisyys loppui täysin hengettömän Inter-kotitappion jälkeen. Alexei Eremenko Sr. korvasi Tommi Kautosen SJK:n päävalmentajana. Potkujen aikaan Kerho oli Veikkausliigassa kolmanneksi viimeinen, seitsemän pistettä kahdeksasta ottelusta keränneenä.
Valmentajavaihdos ei lopulta tuonut lyhyellä eikä pidemmälläkään tähtäimellä helpotusta SJK:n ahdinkoon. Kaikkien osapuolten puolustukseksi sanottakoon, että Eremenkon aikakausi ei olisi luultavasti voinut alkaa huonommista lähtökohdista: joukkue kärsi ennennäkemättömästä loukkaantumissumasta, kun pelaajia oli pahimmillaan sivussa jopa kymmenkunta. Myös otteluruuhka koetteli joukkuetta, sillä ensimmäiset kolme ottelua Eremenkon käskytyksessä pelattiin jopa Veikkausliigalle käsittämättömässä tahdissa seitsemän päivän sisään. Suurempaa piristysruisketta valmentajavaihdos ei tuloksellisesti tuonut, eikä peliesityksissäkään nähty sen suurempaa parannusta. Laadukkaiden maalipaikkojen luominen oli edelleen ylitsepääsemättömän hankalaa, ja viimeisteleminen niissä harvoissa hyvin keskinkertaista. Tuloksia saatiin ajoittain pelaamalla hyvin epätyypillistä jalkapalloa Eremenkon ja SJK:n näkökulmasta: luovuttamalla pallonhallinta vastustajalle, puolustamalla viiden linjalla matalalta omaa boksia ja iskemällä nopeista vastahyökkäyksistä.
Alexei Eremenko Sr. ei saanut nostettua SJK:ta pohjamudista Veikkausliigan toiseksi suurimmalla pelaajabudjetilla operoineen SJK:n pelaajamateriaali oli erittäin epätasapainoisesti koottu: keskikentän keskustan pelaajia oli vaikka kahden joukkueen tarpeisiin, mutta laiturit oli jätetty kokonaan hankkimatta. Päävalmentajana kauden aloittaneen Tommi Kautosen reseptinä olikin useimmiten tukkia koko keskikenttä täyteen keskustan pelaajia, jolloin laitapelaaminen jäi täysin oman onnensa nojaan. Koko kauden kestäneet massiiviset loukkaantumisongelmat rokottivat entisestään joukkueen iskukykyä, ja maalinteko-ongelmien kanssa paininut joukkue kaipasi lopulta käytännössä koko kauden missannutta Billy Ionsia kovasti. Myös edellisellä kaudella puolustuksen johtajaksi noussut Dani Hatakka oli sivussa ison osan kaudesta, kuten myös nopeasti kehittynyt Obed Malolo. Kesällä Seinäjoella nähtiin taas aikaisemmilta kausilta tuttua liikehdintää pelaajarintamalla, kun seurasta lähti kolme pelaajaa ja sisään tuli neljä uutta kasvoa.
Kesän kääntyessä syksyyn SJK:n ahdinko sarjan häntäpäässä jatkui. Putoamistaistoa ei saatu missään vaiheessa jätettyä taakse, vaan SJK väänsi sarjan loppuun asti putoamiskarsintojen välttämistä vastaan. Sarjapaikka varmistui vasta viimeisellä kierroksella, joka on jo itsessään häpeällistä käytettävissä olevat resurssit huomioon ottaen. Konkreettista uhkaa suorasta putoamisesta ei sentään ollut, sillä PS Kemin surkeus piti seinäjokelaiset poissa jumbosijan lähettyviltä, vaikka SJK onnistuikin häviämään juuri kemiläisille kahdesti tekemättä maaliakaan heitä vastaan koko kaudella. Läpi kauden jatkuneet ongelmat eivät helpottaneet syksylläkään, vaikka kevyemmän ottelutahdin olisi pitänyt mahdollistaa Eremenkon pelitavan parempi sisäistäminen. Päinvastoin maalinteko ja paikkojen luominen muuttui loppua kohden entistä hankalammaksi, ja piikissä haahuili vuorotellen itseluottamuksensa menettänyt Aristote Mboma tai lähinnä laitapelaajana tunnettu pienikokoinen Shahdon Winchester. Puolustaminen ei missään vaiheessa kautta ollut suuri ongelma, vaan juuri tehottomuus hyökkäyspäässä piti SJK:n sarjan pohjakastissa. SJK teki koko sarjassa vähiten maaleja, ainoastaan 28 kappaletta, mutta vastaavasti päästi niitä neljänneksi vähiten.
Richie Dormanin ura päättyi pelaajana, mutta työt jatkuvat seuran teknisenä johtajanaKausi 2019 ja tulevaisuus Päävalmentaja Alexei Eremenkon tulevaisuus puhutti paljon jo kauden aikana. Puheenjohtaja Sarajärven kommenttien perusteella Eremenko on jatkamassa Seinäjoella ensi kaudellakin, vaikka mennyt kausi olikin pettymys. Suurista odotuksista huolimatta Eremenko ei apuvalmentaja Umar Marhievin kanssa saanut joukkueen kurssia käännettyä tuloksellisesti missään vaiheessa, vaikka SJK:n pelaajamateriaalilla olisi sen puutteista huolimatta pitänyt pystyä paljon parempaan. Siinä missä pelaaminen edistyi kauden edetessä hieman kokonaisuutena, meni hyökkääminen todennäköisesti osittain puolustuksen kustannuksella koko ajan nuhaisempaan suuntaan, ja kun soppaan lisättiin vielä joukkueen tehokkaimpien pelaajien, eli Johannes Laaksosen ja Emile Tendengin loukkaantumiset oli katastrofi valmis. Heikko kausi nostattaa kysymysmerkkejä tulevaisuuden suhteen, sillä vaikeista lähtökohdista huolimatta Eremenkon aloitus ei vastannut alkuunkaan odotuksia. Joukkuetta tullaan vahvistamaan ja harjoituskaudella pelitapaa pääsee ajamaan vielä paremmin sisään, mutta riittääkö se mitalikamppailuun, joka lienee Seinäjoella tavoite ensi kaudellakin?
Pelaajamateriaalin taakse ei voida heikon kauden selittämiseksi mennä, vaikka tiettyjä enemmän tai vähemmän ammottavia aukkoja joukkueessa olikin. Selkeimpänä puutteena oli alun alkaen laitahyökkääjien puute, joka ajoi pelin pitkäksi aikaa hyvin yksipuoliseksi. Myös kliinisen hyökkääjän puuttuminen rokotti tehoja yläkerrasta, eikä muilta osa-alueilta pystytty korvaamaan puuttuvia maaleja. Joukkueen paras maalintekijä Johannes Laaksonen osui kuudesti, kun kaikista muista joukkueista löytyi vähintään yksi ainakin seitsemän maalia tehnyt pelaaja. Kokonaisuutena selkeitä onnistujia on hyvin vaikea löytää joukkueesta. Pelaajien puolustukseksi on kuitenkin todettava, että yksilöiden on hankala loistaa, kun koko joukkueen peli on sekavaa ja tehotonta.
Selvää on että kahden viime kauden kaltaisen alisuorittamisen täytyy aiheuttaa muutoksia urheilupuolen lisäksi myös toimistolla. Menneellä kaudella oikeastaan kaikki mahdollinen meni pieleen: katastrofaalinen valmentajavalinta, pahasti epäonnistunut fyysinen valmennus ja pääsääntöisesti surkeat hankinnat sekä ylipäätään taas penkin alle mennyt joukkueen rakennus. Vastuu epäonnistumisista on loppukädessä seurajohdolla, joka vastaa rekrytoinneista. Valmentajarekryt ovat epäonnistuneet lähes koomisella tavalla, mutta erityisesti pelaajahankinnoissa on jo useamman vuoden ajan suoritettu täysin ala-arvoisella tasolla, ja varsinkin ulkomailta vailla liigakokemusta tulleet pelaajat ovat olleet lähes poikkeuksetta pettymyksiä. Heikkoon menestykseen reagoitiin toimistolla, sillä kauden päättymisen jälkeen uutisoitiin uransa lopettaneen Richie Dormanin siirtyvän teknisen johtajan pestiin ja pitkään Iranin maajoukkueen fysiikkavalmentajana toimineen Mikko Kujalan ottavan haltuunsa fyysisen valmennuksen.
Yksi harvoista positiivisista asioista päättyneellä kaudella oli jatkuvasta alisuorittamisesta huolimatta hyvinä pysyneet yleisömäärät. Seinäjoki ja Etelä-Pohjanmaa ei todellakaan hylännyt seuraansa hädän hetkellä, vaan kannatustoiminta pysyi vireänä läpi kauden ja yleisö löysi lehtereille jatkuvista surkeista esityksistä ja tuloksista huolimatta. Yleisökeskiarvo oli olosuhteisiin nähden ilahduttava 2534, ja tällä kaudella tuo luku myös pitänee hyvin pitkälti paikkansa. Suotavaa olisi yleisön kiinnostuksen jatkuminen, sillä vuosi sitten seuraan myynti- ja markkinointijohtajaksi tulleen Joni Vesalaisen tavoite oli nostaa SJK:n yleisökeskiarvo ensi kaudeksi 4500 katsojaan, ja lopulta kaudella 2020 jopa 5000 silmäpariin. Työtä on edessä paljon, mutta ehkä Reilu-Joni saa ensi kaudella apua tavoitteiden saavuttamiseen myös kentän puolelta?
Edustusjoukkueen surkeasta kaudesta huolimatta seuran voi katsoa menneen taas kokonaisuutena eteenpäin. Suurimpana edistysaskeleena jo vuosikausia haaveiltu jalkapallolukio saatiin vihdoinkin starttamaan Kuortaneella, ja sinne ryhdyttiin rakentamaan täysimittaista jalkapallohallia lukion yhteyteen. Juurikin jalkapallolukion myötä Seinäjoelle alkoi virrata nuorten maajoukkuetoiminnasta tuttuja nimiä, joiden varaan edustusjoukkueenkin toimintaa voidaan tulevaisuudessa rakentaa. Kakkoseen noussut SJK U23 oli kauden suurin valopilkku, sillä nuori joukkue pyöri Kakkosen C-lohkon kärkikamppailussa koko vuoden, ja oli pitkään mukana jopa taistelussa Ykkösen nousukarsintapaikoista. Seuran A-juniorit selviytyivät SM-sarjaan, jossa kymmenen joukkueen sarjassa sijoitus oli kahdeksas. Akatemian nuorimmassa ikäluokassa, eli B-junioreissa varsinainen SM-sarjapaikka jäi niukasti saavuttamatta, mutta paikka tulevan talven SM-karsintaan saavutettiin suvereenisti, ja B-junnujen loistavaan kauteen sisältyi mm. 21 ottelun pituinen tappiottomien otteluiden putki. Myös 15-vuotiaiden ja sitä nuorempien toiminnasta vastaavan SJK-juniorien pelaajamäärä jatkoi tasaista kasvuaan, ja viimeisimmän tiedon mukaan nuoria jalkapalloilijoita on mukana SJK-j:n toiminnassa yli 600.
Uuteen kauteen lähdetään ehkä hieman sekavissa tunnelmissa, sillä vaihtuvuutta pelaajistoon on puheenjohtaja Sarajärven mukaan tiedossa runsaasti. Ilkka-lehden jutun mukaan jopa 40 % joukkueesta on menossa uusiksi, joka tarkoittaisi n. kymmenen pelaajan vaihtuvuutta. Toisaalta päävalmentajana tällä tietoa ensi kaudellakin Kerhoa luotsaavan Alexei Eremenkon jatko ei varmasti herätä tällä hetkellä erityisen suurta luottamusta juuri kenessäkään SJK-henkisessä, mutta realiteetit ovat mitkä ovat. Tasonsa osoittaneiden suomalaisvalmentajien lista on lyhyt, ja näistä saatavilla olevien osalta lista on olematon. Toiveissa olisi, että pelaajahankinnoista jatkossa vastaavat tahot onnistuisivat löytämään laadukkaita vahvistuksia ja uusi fysiikkavalmentaja onnistuu työssään edellistä paremmin, sillä muuten ensi kaudella saatetaan olla jälleen samojen kysymysten äärellä kuin nytkin: mikä meni taas vikaan?
Veikkausliigan otteluohjelma:Suomen Cupin karsintalohko B:Pe 25.01. klo 19.00 SJK - VPS
1-2 (Wallsport Areena)
La 02.02. klo 14.30 Ilves - SJK
2-1 (Pirkkahalli)
La 09.02. klo 14.00 KuPS - SJK
2-2 (Wallsport Areena)
La 16.02. klo 14.00 RoPS - SJK
3-2 (Wallsport Areena)
Pe 22.02. klo 19.00 SJK - KPV
1-1 (Wallsport Areena)
Harjoitusottelut:Pe 21.12. klo 15.00 SJK - FF Jaro
1-1 (Wallsport Areena)
La 19.01. klo 15.15 FF Jaro - SJK
1-2 (Tellushalli)
Pe 08.03. klo 13.30 FC Haka - SJK
1-2 (Eerikkilä)
Pe 15.03. klo 14.00 TPS - SJK
1-0 (Kupittaa 5)
Su 24.03. klo 14.00 KuPS - SJK
2-1 (Savon Sanomat Areena)
La 30.03. klo 14.00 SJK - TPV
1-0 (OmaSp Stadion)