SeuraKoko nimi: AC Oulu Oy (Oulun Edustusjalkapallo ry)
Perustettu: 2002
Kotisivut:
www.acoulu.fiKannattajat:
AC Oulun kannattajat,
AC Oulun kannattajat ry,
AC Oulun Etelä-Suomen kannattajaryhmä Etelän PelletTilastot:
https://tilastot.acokannattajat.fi/Facebook:
www.facebook.com/acouluTwitter:
https://twitter.com/ACOuluYoutube:
www.youtube.com/user/ACOuluOfficialInstagram:
https://instagram.com/acoulu/HenkilöstöAC Oulu OyPuheenjohtaja: Ville Puukka
Muut jäsenet: Arto Oja (vpj), Ilkka Kalermo, Timo Kalermo, Paavo Karjalainen, Ilkka Matila, Seppo Klemettilä, Sami Leikas, Marko Hiltunen, Tomi Kaismo
Ulkopuolinen neuvonantaja: Petteri Haapala
Oulun edustusjalkapallo AC Oulu ryPuheenjohtaja: Matti Heikkinen
AC Oulu juniorit ryPuheenjohtaja: Juho Meriläinen
Muut jäsenet: Jaakko Alavuotunki, Pekka Juntunen, Tapio Salokannel
Päävalmentaja: Mika Lähderinne
Toimitusjohtaja: Juho Meriläinen
Urheilutoimenjohtaja & juniorikoordinaattori: Markus Heikkinen
Myynti: Lauri Pietilä
Joukkueenjohtaja: Pasi Moilanen
Stadionpäällikkö: Tapio Salokannel
Turvallisuuspäällikkö: Janne Yrjönheikki
TalousTilikausi Sarja Liikevaihto Tulos
2009 Ykkönen 356 000 € - 428 000 €
2010 Veikkausliiga 697 000 € - 330 000 €
2011 Ykkönen 501 000 € - 313 000 €
2012 Ykkönen 431 000 € - 133 000 €
2013 Ykkönen 367 000 € - 87 000 €
2014 Ykkönen 414 000 € + 2 000 €
2015 Ykkönen 404 000 € - 7 000 €
2016 Ykkönen 431 000 € - 10 600 €
2017 Ykkönen 430 000 € - 19 000 €
Raatin Stadion
Avattu: 1953
Remontoitu: 2009–2011
Kapasiteetti: 4 392 (2 280 katettua kuppi-istuinpaikkaa pääkatsomossa, 2 112 kuppi-istuinpaikkaa aurinkokatsomossa)
Kenttä: lämmitetty luonnonnurmi
Yleisökeskiarvo 2018: 1 179 (+108)
HistoriaSarjasijoitukset2003 Ykkönen 8. 9-8-9, 35p, maalit 37-37
2004 Ykkönen 5. 10-9-7, 39p, maalit 39-33
2005 Ykkönen 10. 8-7-11, 31p, maalit 32-33
2006 Ykkönen 2. 15-7-4, 52p, maalit 53-25
2007 Veikkausliiga 14. 5-7-14, 22p, maalit 28-49
2008 Ykkönen 4. 10-11-5, 41p, maalit 40-26
2009 Ykkönen 1. 16-5-5, 53p, maalit 57-24
2010 Veikkausliiga* 11. 8-6-12, 30p, maalit 31-44
2011 Ykkönen 3. 14-6-4, 48p, maalit 51-22
2012 Ykkönen 6. 9-10-8, 37p, maalit 38-35
2013 Ykkönen 5. 11-7-9, 40p, maalit 36-38
2014 Ykkönen 4. 13-8-6, 47p, maalit 46-32
2015 Ykkönen 5. 12-8-7, 44p, maalit 31-28
2016 Ykkönen 4. 12-7-8, 43p, maalit 50-31
2017 Ykkönen 4. 12-6-9, 42p, maalit 40-40
2018 Ykkönen 4. 13-5-9, 44p, maalit 41-30
*AC Oulu ei saanut liigalisenssiä kaudelle 2011 ja se pudotettiin Ykköseen.
Suomen Cup20033. kierros: Rovaniemi Utd 1 - 2 AC Oulu
4. kierros: SäyRi 1 - 3 AC Oulu
5. kierros: AC Oulu 1 - 3 FC Viikingit
2004-06ei osallistunut
20074. kierros: Kauhajoen Karhu 2 - 5 AC Oulu
5. kierros: VPS 2 - 3 AC Oulu (ja.)
6. kierros: AC Oulu 2 - 0 FC Haka
Puolivälierä: TamU 4 - 3 AC Oulu (rp.)
20084. kierros: OuTa 0 - 6 AC Oulu
5. kierros: AC Oulu 0 - 1 JIPPO
2009ei osallistunut
20104. kierros: VPS 3 - 1 AC Oulu
20115. kierros: SC Riverball 3 - 6 AC Oulu (ja.)
6. kierros: MyPa 2 -0 AC Oulu
20124. kierros: OPS-jp 0 - 2 AC Oulu
5. kierros: TPV 0 - 3 AC Oulu
6. kierros: AC Oulu 0 - 2 KuPS
20133. kierros: JBK 3 - 0 AC Oulu
20143. kierros: GBK 1 - 3 AC Oulu
4. kierros: AC Oulu 0 - 4 TPS
20153. kierros: AC Oulu 3 - 1 VIFK
4. kierros: OTP 0 - 2 AC Oulu
5. kierros: AC Oulu 2 - 1 VPS
6. kierros: AC Oulu 7 - 6 PS Kemi (rp.) (3-3 ja.)
Puolivälierä: IFK Mariehamn 4 - 1 AC Oulu
20164. kierros: AC Oulu 0 - 3 Jaro
2017Lohkovaihe: AC Oulu 4 - 0 OPS
Lohkovaihe: AC Oulu 1 - 2 RoPS
Lohkovaihe: PS Kemi 2 - 1 AC Oulu
Lohkovaihe: HauPa 3 - 5 AC Oulu
Lohkovaihe: AC Oulu 1 - 2 KPV
2018Lohkovaihe: AC Kajaani 3 - 4 AC Oulu
Lohkovaihe: RoPS 1 - 1 AC Oulu
Lohkovaihe: AC Oulu 2 - 6 KuPS
Lohkovaihe: AC Oulu 4 - 1 MuSa
Lohkovaihe: PS Kemi 1 - 2 AC Oulu
Karsinta puolivälieriin: EIF 1 - 0 AC Oulu
SaavutuksetYkkösen mestari 2009
Suomen Cupissa puolivälieriin 2007, 2015
PäävalmentajatAri Härkönen 2003-04
Steven Polack 2005
Aki Lahtinen 2005
Harri Kampman 2006-07
Juha Malinen 2008-2012
Rauno Ojanen 2012-2017
Mika Lähderinne 2018->
EnnätyksetSuurimmat voitotVeikkausliiga
Suurin kotivoitto: 5–1 (2.9.2007 AC Oulu–FF Jaro)
Suurin vierasvoitto: 0–3 (12.6.2010 FC Lahti–AC Oulu)
Ykkönen
Suurin kotivoitto: 7–0 (10.9.2011 AC Oulu–FC Espoo, 20.9.2014 AC Oulu–FC Viikingit)
Suurin vierasvoitto: 0–4 (15.6.2003 IF Kraft–AC Oulu), 1–5 (1.7.2017 Haka–AC Oulu)
Suurimmat tappiotVeikkausliiga
Suurin kotitappio: 2–5 (2.5.2010 AC Oulu–KuPS)
Suurin vierastappio: 6–1 (6.7.2010 JJK–AC Oulu)
Ykkönen
Suurin kotitappio: 0–4 (5.8.2017 AC Oulu–Jaro)
Suurin vierastappio: 6–1 (1.8.2013 Ilves–AC Oulu), 5–0 (18.10.2003 PP-70–AC Oulu)
YleisöennätyksetVeikkausliiga
Suurin kotiyleisö Castrenin kentällä: 4 036 (22.7.2007 AC Oulu–FC Honka)
Pienin kotiyleisö Castrenin kentällä: 1 317 (21.8.2010 AC Oulu–Haka)
Ykkönen
Suurin kotiyleisö Castrenin kentällä: 4 717 (21.10.2006 AC Oulu–Atlantis)
Suurin kotiyleisö Raatin stadionilla: 4 120 (24.7.2013 AC Oulu–OPS)
Pienin kotiyleisö Castrenin kentällä: 144 (2.10.2004 AC Oulu–FC Honka)
Pienin kotiyleisö Raatin stadionilla: 447 (7.10.2017 AC Oulu–EIF)
Eniten virallisia otteluitaHietanen, Janne 224
Stafsula, Dritan 184
Nurmela, Mika 176
Meriläinen, Juho 142
Nurmos, Lassi 138 *uusi*
Eniten maaleja virallisissa otteluissaStafsula, Dritan 54 (16 rp.)
Alvarado Morin, Jesus Alberto 31 (5 rp.) *uusi*
Pires, Jeferson 31 (8 rp.)
Nurmela, Mika 30
Yobe, Donewell 28 (1 rp.)
Kausi 2018Talvella AC Oulussa koitti uusi aikakausi, kun Rauno Ojasen sopimusta ei enää jatkettu ja ruoriin astui ACO:ssa kausilla 2009-10 pelaajana esiintynyt Mika ”Diego” Lähderinne, joka oli aiemmin valmentanut muun muassa PK-37 Iisalmea ja Jippoa. Pelaajapuolella kovin menetys oli Eero-Matti Auvisen siirtyminen Vaasaan, mutta Lassi Nurmoksen paluu Perämeren kuningaskaupunkiin ilahdutti kannattajia heti talvella. Kannattajaryhmä oli myös mahdollistamassa Lamon paluuta perinteisen kannattajien kummipelaajakampanjan merkeissä.
Muilta osin isoja kaappauksia Oulusta pois ei talvella nähty, jos Muden paluuta Hesan Stadiin ei sellaiseksi lasketa. Keskiakselin runko Mako-Jair-Seppo-Morin jatkoi lopulta ja maalille saatiin Pennasen Jussi Miigan laivan ajettua karikolle. Muita merkittävään rooliin astuneita uusia pelaajia joukkueessa olivat laitakiituri Aleksi Gullsten, Jyväskylästä takaisin Ouluun palannut Toni ”Teksti-TV” Tahvanainen, Jarosta tullut laitapakki Walter Moore sekä Opsista tullut Konsta Belov.
Diego aloitti heittämällä edelliskaudella sisäänajetun 3-5-2 –formaation hiuksista kaatopaikalle. Odotusarvona oli suoraviivaisempi pelitapa ja tätä nähtiinkin heti hallikaudella. Hyökkäyspeli oli terävämpää kuin Rauno Ojasen aikakaudella, mutta puolustuspäässä oli vaikeampaa. Cupin matsit olivat hyvin maalirikkaita. Tuloksellisesti ilahdutti jatkopaikka Kemingradin ja vielä käymisvaiheessa olleen Rollon kustannuksella, mutta KuPS:aa vastaan kärsitty 2-6 -selkäsauna huolestutti, vaikka ottelusta puuttui tukku avauskokoonpanon ukkeleita.
Sarja alkoi vierasottelulla AC Kajaania vastaan. Kauden ensimmäiset 30 minuuttia jäi monella näkemättä, koska kannattajien bussista räjähti rengas lähes 100 kilometrin tuntivauhdissa Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakuntarajalla. Onneksi legendaarinen fanibussin kuljettaja Timppa pelasti tilanteen ja kaikki ovat suurin piirtein hengissä edelleen. Alku oli kuulemma dominanssia ja paikkoja oli. Nähty tunti oli vaisuhkoa pelaamista ja Kajaani rokotti puolustusvirheistä. Kausi käyntiin siis tappiolla.
Alkukauden kotipelit menivät onneksi hienosti ja joukkue näytti luonnetta otteluissa ahtaajia ja Hifkiä vastaan. Lopulta liigaan noussutta helsinkiläisjoukkuetta kyykytti monen yllätykseksi kaksikko Aallikko-Tahvanainen molempien kirjatessa ottelusta kendotehot 1+1. Väliin mahtui puolestaan luokaton ja haluttoman näköinen esitys Valkeakoskella, jossa tuli ansaitusti pataan.
Seuraavat kolme ottelua mentiin ilman maaleja. Ensin Klubin farmi niisti pisteet Helsingissä ottelussa, jossa alun ote katosi jälleen totaalisesti toisella jaksolla. Ensimmäinen vierasottelu KPV:tä vastaan oli pelillisesti osin parempi esitys, mutta kunnon maalipaikkoja ei saatu luotua ja Kokkola teki yhden osuman muutamasta tilanteestaan. Jaroa vastaan kotona saatiin aikaan totaalidominanssi, mutta gorilla lymysi edelleen harteilla ja palloa ei saatu lukuisista paikoista huolimatta maaliin asti.
Tunnelin päässä nähtiin hieman valoa seuraavissa otteluissa, kun EIF kaatui vieraissa hyvällä esityksellä ja JJK kotona hieman huonommalla. Ramppia vastaan voitto oli kieltämättä semionnekas. Ottelu ratkesi lisäajalla saatuun rankkarimaaliin.
Kahden voiton jälkeen AC Oulu ajautui neljän ottelun voitottomaan putkeen, jonka päätteeksi Mika Lähderinteen asema joukkueen päävalmentajana oli vakavasti uhattuna. Diego sai osakseen kovaa kritiikkiä kannattajien suunnalta ja kutossaunassa saamieni tietojen mukaan myös seurajohto pohti vakavasti joukkueen valmentajatilannetta. Tilanne kulminoitui Kotkassa kärsittyyn 1–0 -tappioon, jonka jälkeen vaikutti siltä, että AC Oulu taistelee nousun sijasta sarjapaikastaan. Itse ottelu oli kuin joukkueen kevätkausi pähkinänkuoressa. Avausjaksolla Laivastonsiniset hallitsi täydellisesti ottelutapahtumia. Todellisten maalipaikkojen luominen tuotti kuitenkin tuskaa, vaikka Morin puski jo kertaalleen ylärimaan. Toisella jaksolla tuska kasvoi ylitsepääsemättömäksi ja ahtaajat saivat runnottua voittomaalin kulman jälkitilanteesta. Tuossa vaiheessa tilanne vaikutti äärimmäisen toivottomalta.
KTP-tappion jälkeen tapahtui sarja asioita, jotka käänsivät kelkan. Diego, Mako ja muut asianomaiset osaavat varmasti analysoida taustatekijät laajemmin, mutta nostan esiin neljä havainnoimaani seikkaa:
1) Keskikentän kolmio käännettiin toisinpäin eli kahden alemman pelaajan sijasta Jair hoiti pääosin yksin kutospaikan ja kahden kympin myötä saatiin murtautumisvaiheeseen painetta lisää. Tämä kuvio vaihteli jatkossa pelin sisällä tilanteen mukaan
2) Aapo Heikkilä siirtyi RoPS:n riveistä takaisin Ouluun. Vaikka maalimäärät ja teholukemat eivät Aapon osalta olleet lopulta hurjat, kiituri toi aivan uudenlaisen elementin hyökkäyspelaamiseen
3) Jallu Lappalainen palasi ja jäi avauskokoonpanon pelaajaksi. Pois niittokoneen alta vittupäät.
4) Mako oli pelikunnossa tästä eteenpäin koko kauden (pl. ratkaiseva KPV-peli, joka hävittiin)
Seuraava ottelu oli mielestäni kauden hienoin peli ja emotionaalisin kokemus tänä vuonna. Epätoivoisessa tilanteessa mentiin taas Kökkölään Roope-sedän vieraaksi. Joukkueelta upea esitys. KPV:n kasetti hajosi (taas), kaksi punaista ja lopussa Mooren hieno soolo ja Jere pommitti yläpeltiin -> juhlat apinakatsomossa.
Tämän jälkeen joukkueen henkinen tila oli kunnossa ja tappioton putki alkoi. Matkalla nähtiin kauneusvirheitä toki. Ensimmäinen niistä oli EIF-kotimatsin järkyttävä paitsiomaali (ottelu itsessään oli mielestäni kauden parasta näkemääni Ykkösen jalkapalloa, Xatart kauden paras valmentaja) ja seuraava AC Kajaania vastaan ihan itse suoritettu 0-0 -tuhnuilu.
HIFK kuitenkin voitettiin hyvällä ensimmäisen jakson esityksellä kotona ja tasuri Hakaa vastaan vieraissa oli erittäin tärkeä tulos lopulta, vaikka se tuntui yöjunassa matkalla Ouluun tappiolta ja lopulliselta iskulta.
Vakuuttavien esitysten jälkeen otettujen KTP- ja Klubi-voittojen jälkeen kaikki oli vielä mahdollista kotiottelussa KPV:tä vastaan. Avausjakson hallinnan jälkeen vieraat näyttivät jo täysin lyödyiltä, mutta ote katosi tauon jälkeen ja Mooren mielestäni koominen toinen kortti oli ratkaiseva isku, vaikka Jari pelasikin vielä kertaalleen Morinin yksin läpi punaisen jälkeen. Jatkossa tärkeä pohdinta valmennusjohdolle on pelaamisen ja joukkueen henkisen tilan heittely pelin sisällä. Liian monta kertaa nähtiin samanlaista settiä eli klassista AC Oulua. Vaihdetaanko klassisesta moderniin jossain vaiheessa?
KPV-ottelun jälkeen liiganousu oli jälleen kerran horisonttiin haipunut haave, mutta joukkue näytti kuitenkin luonnetta lyömällä Jaron vieraissa ja jo Kakkoseen tippuneen JJK:n kotona. EIF-vierasottelussa panoksena oli myyttinen kolmossija, jonka myötä sijojen 4-5 jo kuusi vuotta kestänyt putki olisi katkennut, mutta loppujen lopuksi se olisi ollut kuitenkin kosmetiikkaa. Rane Trophy siis taas saavutettiin vaikeuksien jälkeen – kukapa olisi arvannut, että kauden draaman kaari olisi tämä
Pelaajat 2018Maalivahdit1. Tommi Lindholm (1 ottelu, 90 minuuttia, 1 nollapeli, 0 päästettyä, 0k/0p)
Tommi palasi Mikkelistä pelattuaan siellä hyvän kauden MiPK:n riveissä. Aloitti talvella ykkösenä harjoitusotteluissa ja cupissa, mutta jäi lopulta kakkosmaalivahdiksi ja pelasi enimmäkseen OLS:n paidassa Kakkosta. Raamikas kaveri ja hyvä lähitorjuja, mutta erityisesti pelinohjaamisessa ja jalalla pelaamisessa edelleen puutteita. Jatkaa toivottavasti molariduon kakkosena.
30. Juhani Pennanen (26 ottelua, 2340 minuuttia, 6 nollapeliä, 31 päästettyä, 0k/0p)
Seuraan tultuaan kiistaton ykkösvahti heti alusta kauden loppuun saakka. Hyvä ja tasainen kausi. Muutamia haparointeja nähtiin, mutta vastapainoksi otti isoissa peleissä tärkeitä torjuntoja. Erittäin hyvä jalalla, ohjaa peliä mainiosti ja erinomainen reaktiotorjuja. Lievänä puutteena pieni koko, mutta on riittävän hyvä maalivahti nousutaistoa ajatellen ja mahdollisesti myös liigassa joskus. Toiveissa pitkä jatkosopimus.
Puolustus4. Samuli Leppälä (10 ottelua, 734 minuuttia, 0+0, 0k/0p)
Sai viime kaudella paljon vastuuta ja tälle kaudelle oli tavallaan pöytä katettuna seuraavaa askelta varten. Mako pysyi kuitenkin nyt ehjänä melkein koko kauden ja tilaisuuksia päästä kentälle tuli viime kautta vähemmän. Pelituntuman puuttumisen myötä Pälä oli viime vuotta virheherkempi ja kehä oli näin valmis. Potentiaali kuitenkin edelleen olemassa ja taistelee ensi kaudella avauksen paikoista keskuspuolustuksessa. Sopimus jatkuu.
5. Lassi Nurmos (22 ottelua, 1980 minuuttia, 0+0, 1k/0p)
Palasi kotiin Kemistä kannattajien kummipelaajana. Kausi 2018 oli Lamon osalta tasaista suorittamista. Suuria virheitä ja onnistumisia ei jäänyt mieleen. Ehkä tämä on topparin osalta hyvä asia. Avauspelaamiseen toivotaan parannusta tulevalle sesongille, välillä pallon pelaaminen ylöspäin oli päämäärätöntä roiskimista. Jatkosoppari ehdottomasti toiveissa. Nousi tällä kaudella kaikkien aikojen ottelulistalla jo viidenneksi, 138 virallista matsia Laivastonsinisten riveissä.
6. Markus Heikkinen (21 ottelua, 1881 minuuttia, 0+0, 3k/0p)
Legenda sai alkukaudesta kritiikkiä hidastuneen liikkeen ja muutaman virhearvion takia. Jotkut epäilivät jo tason riittävyyttä. Merkityksestä joukkueelle kertoo kuitenkin paljon se, että AC Oulu hävisi viisi niistä kuudesta ottelusta, joissa Mako oli pois kokoonpanosta. Sijoittuu edelleen täydellisesti ja voittaa kaksinkamppailut. Henkinen ja pelillinen johtaja, joka jättää ison aukon täytettäväksi. Komea ura päättyy tähän vuoteen.
13. Niilo Hautala (4 ottelua, 210 minuuttia, 0+0, 0k/0p)
Nipa jäi tällä kaudella erittäin pieneen rooliin ja jatko seurassa on auki. Laitapakkistunttina menettelee vielä ensi vuonna, jos motivaatiota harjoitteluun löytyy vielä.
16. Aleksi Lappalainen (18 ottelua, 1376 minuuttia, 0+0, 4k/0p)
Rane oli jättänyt Diegolle ohjeet pitää Jallua edelleen koirankopissa, mutta onneksi tämä paperi revittiin alkukauden jälkeen. Vakiokalustoa KPV-vieraspelistä alkaneessa suonenvedossa. Pelityyli railakas ja kortteja tulee, mutta ilman mustelmia ei tule kukaan ohi. Tärkeä osa joukkueen henkistä selkärankaa. Jatkosoppari sorvattava mönkijäedulla tai kausari lentää grilliin.
24. Alexander Jibrin (5 ottelua, 285 minuuttia, 0+0, 0k/0p)
OLS-laina käväisi auttamassa joukkuetta pahimman topparipulan hetkellä. Erittäin lupaavan oloisia otteita ja toiveissa on jatko ensi kaudelle jossain roolissa.
25. Konstantin Belov (19 ottelua, 1380 minuuttia, 0+0, 7k/0p)
Tuli talvella Miiga-jp:n savuavilta raunioilta ja pelasi pääosin oikeana laitapuolustajana. Alkukaudesta enemmän minuutteja, kunnes Jallu nappasi avaripaikan itselleen. Erittäin kova taistelija, jolla on pallollisessa pelissä jonkin verran puutteita. Rapatessa roiskuu myös Konstalla eli on korttiherkkä pelaaja. Jatkossa oiva stuntti laitapakin paikalle ja miksei myös ylemmäksi. Sopimus jatkuu.
35. Walter Moore (25 ottelua, 1917 minuuttia, 2+5, 4k/1p)
Profiilihankinta vasemmalle laidalle. Ylöspäin huikea pelaaja, mikä näkyy myös tehotilastoissa. Puolustussuuntaan tuli sitten ottelusta otteluun 3-5 pahaa arviointi- ja sijoittumisvirhettä. Ne näkyivät puolestaan päästettyjen maalien tilastossa. Loppukaudesta Mako aavisteli osan hasardeista hyvin, mutta ensi vuonna ei ole tällaista pelastavaa enkeliä samalla puolella hakemassa flipperipalloja pois. Sympaattinen kaveri noin muuten. Jatkosopimus ainoastaan paremman puutteessa.
Keskikenttä8. Josue Soto (19 ottelua, 780 minuuttia, 1+0, 1k/1p)
Sotolle oli räätälöity iso rooli keskikentän kolmion kärjessä Sepon ja Jarin yläpuolella, mutta kausi oli jälleen rikkonainen. On järkevä ja teknisesti taitava pelaaja, mutta ei pysy fyysisesti enää kyydissä vammakierteen takia. Ei jatka joukkueessa enää ensi kaudella. Paljon kiitoksia ja hyvää jatkoa!
15. Jere Aallikko (25 ottelua, 2066 minuuttia, 4+3, 1k/0p)
Josue Soton loukkaantumisten myötä rotaatioroolin pelaajasta tuli toista vuotta putkeen keskikentän pelintekijä tavallaan suunnitelmien vastaisesti. Diego peluutti treenipeleissä aluksi itsepintaisesti Aallikkoa laiturina, mutta vahvuudet tulivat paremmin esiin keskellä. Kausi oli jälleen edistysaskel uralla ja ensi vuonna tarjolla on vieläkin isompaa tonttia nousutaistelussa. Jatkoa sorvattava siis heti.
20. Samuel Kurttila (2 ottelua, 84 minuuttia, 0+0, 0k/0p)
Nuoriso-osaston ukkoja ja perinteiseen oulujunnutyyliin kärsinyt paljon loukkaantumisista. Erittäin pirteä esitys kauden viimeisessä ottelussa JJK:ta vastaan. Alusti hyvällä riistolla viimeisen osuman. Treenikentän kautta kärkkymään paikkaa ensi kauden joukkueessa.
22. Ilari Koljonen (8 ottelua, 157 minuuttia, 0+0, 1k/0p)
Tuli Varsinais-Suomesta talven tryoutin kautta joukkueeseen. Jämäminuutteja enempää ei nyt ollut otettavissa ja moni olisi nähnyt tällä paikalla mieluiten paikallisen junnun. Mukava kaveri jatkoi jo loppukesästä matkaansa muihin maisemiin. Kiitoksia ja hyvää jatkoa.
29. Jair (27 ottelua, 2430 minuuttia, 4+0, 3k/0p)
Sarjan paras pelaaja ja giganttinen osa joukkueen pelillistä selkärankaa. Pelasi ainoana pelaajana kaikissa kauden otteluissa. Toimintasäde on mieletön ja toimittaa pallon varmasti omille pystyen välillä pitämään pelivälinettä ahtaissa paikoissa ja muuttamaan pelin painopistettä. Valtava menetys joukkueelle, joten pohdittavaa riittää toimistolla. Siirtyy ensi kaudeksi Ilvekseen pelaamaan liigaa. Ikävä tulee.
32. David Ramadingaye (24 ottelua, 2028 minuuttia, 1+7, 7k/1p)
Kulttipelaaja Sepon edellinen kausi oli vaikea. Oli loukkaantumisia ja kunto ei ollut riittävän hyvä. Tänä vuonna Aito G palasi duunin kautta takaisin tasolleen. Dave oli erittäin tärkeä pelaaja joukkueelle monella tavalla. Erikoistilanteissa hienoja onnistumisia ja Jairin kanssa yhteistyö toimi loistavasti. Jatkossa luvassa vielä tärkeämpi rooli yhtenä joukkueen henkisistä johtajista Makkosen jäädessä pois. Tyhmiä kortteja voisi jättää tulevaisuudessa ainakin muutaman ottamatta, koska rooli on niin iso. Sopimus jatkuu.
Hyökkäys9. Alberto Alvarado Morin (24 ottelua, 2091 minuuttia, 17+4, 4k/0p)
Uskomaton kausi, jonka maalimäärässä oltiin jo lähellä Aristote ”Totti” Mboman yhden kauden maaliennätystä vuodelta 2016. Härkä tekee maaleja, mutta vääntää samalla valtavasti töitä joukkueen eteen. Kannattajien kauden pelaaja. Tilastojen mukaan tehokkain pelaaja AC Oulun historiassa legendaarisen Randy Edwini-Bonsun jälkeen, ainoastaan 98 minuuttia tarvitaan keskimäärin maaliin tai maalisyöttöön. Nyt jo osa ACO-folklorea edellä mainittujen pelaajien rinnalla. Jatkosopimus olisi kaikkien aikojen lottovoitto.
10. Driton Shala (9 ottelua, 217 minuuttia, 0+0, 1k/0p)
Loukkaantumiset pilasivat kauden heti talvella. Liikkuu ja haastaa pirteästi, mutta kokonaiskuva pelaajasta jäi lopulta hämärän peittoon. Jatkotilanteesta ei tietoa.
17. Aleksi Gullsten (24 ottelua, 1798 minuuttia, 5+0, 4k/0p)
Huippunopea laituri näytti jo talvella osaamistaan, mutta loukkaantumisten myötä alkukausi oli vaikea. Meri-Lapissa on ilmeisesti opetettu purjehtimaan kohti kulmalippua, mutta loppukaudesta tuli enemmän suoraviivaisempaa haastamista kohti maalintekoaluetta eli oppi osuu. GULLIa on pidetty myös huonona viimeistelijänä, mutta tällä kaudella tuli muutama todella komea byyri (esim. HJK-farmi övei) eli tässäkin hienoa eteenpäin menoa. Sopimus jatkuu, iso tekijä tulevaisuuden menestyskausilla.
18. Topi Järvi (7 ottelua, 316 minuuttia, 2+1, 1k/0p)
Raatin kutossaunassa kerrottiin joskus talvella, että Topi tuli viime kaudella OTP:hen sen takia, että haluaa päästä AC Ouluun pelaamaan. Voi olla paskapuhetta, mutta joka tapauksessa erittäin hieno duunari kyseessä. Pallolliset taidot rajalliset, mutta työukko teki loistavaa duunia Laivastonsinisille ja lähti loppukaudesta nostamaan TPV:tä Ykköseen. Kiitokset Topille.
21. Juuso Kemppainen (20 ottelua, 793 minuuttia, 0+0, 2k/0p)
Jusella oli alla paha loukkaantuminen ja moni ajatteli, että ainakaan kauden 2018 AC Ouluun Kemppainen ei ole vaihtoehto. Takamaastosta kuitenkin tultiin takaisin pieteetillä ja kannattajia lämmitti huhtikuun alussa Heinäpään viimassa tehty voittomaali Kajaania vastaan viimeisellä minuutilla. Kaudella paras esitys JJK öveissä, jossa Jusen vaihto kentälle muutti matsin hallinnan meille, kun tarvittiin hitaan linjan taakse juoksijoita. Jatkoon rotaatioroolissa ehdottomasti, jos motivaatiota löytyy.
26. Toni Tahvanainen (22 ottelua, 982 minuuttia, 3+5, 2k/0p)
Oulussa tietynlaiseen kulttirooliin noussut Tahvo lähti pari vuotta sitten paskasta kaupunnista Jyväskylään, jossa pelit eivät oikein sujuneet. Nyt koitti paluu ja ACO:n paitaan rotaatiorooliin. Monet naureskelivat hankinnalle, mutta onhan nuo tehot aika maireat vaihtoroolin pelaajalle. Hienoja elämyksiä taas Tahviksen kanssa, varsinkin hesalaisten kyykytys maistui. Matka jatkuu ilmeisesti takaisin Nykäskyllään opiskeluhommiin. Kiitos Tahvis!
47. Aapo Heikkilä (12 ottelua, 995 minuuttia, 1+4, 0k/0p)
Aapon paluu Ouluun oli keskeinen tekijä koko joukkueen kurssin kääntämisessä. Tässä sarjassa on parhaimmillaan dominoiva pelaaja. Aapo Heikkilä vuosimallia 2018 on 1v1 –tilanteissa pelaaja, joka pystyy menemään ohi kenestä haluaa ja samalla heittämään ratkaisusyöttöjä poikki kentän painottomalle puolelle (Tahvis 1-2 vs Haka). Kusen hunajaa, jos jatko saadaan sorvattua.
