Salming
 Poissa
Suosikkijoukkue: Huuhkajat, Chelsea FC
|
 |
Vastaus #838 : 10.10.2019 klo 23:45:07 |
|
Suomi 4-4-2 vs. Malta, U21 EM-karsinnat Veritas Stadion 10.10.2019
Källman 9 - Valakari 11
Assehnoun 18 - Kairinen 6 - Lingman 16 - Soisalo 7
Sundman 3 - Pikkarainen 4 - Halme 2 - Virtanen 17
Jääskeläinen 1
Olin ensi kertaa katsomassa Suomen alle 21-vuotiaiden maajoukkueen maaottelua. Ottelu toimi samalla lämmittelynä tiistaina pelattavalle Suomi-Armenia A-maaottelulle. Koska peli ratkesi jo käytännössä avausjaksolla, päätin poistua 65. minuutilla ehtiäkseni kotiin aikaisemmalla linja-autolla, jottei minun tarvinnut odottaa pelin jälkeen tuntia, joten seuraavat havainnot koskevat pelin ensimmäisiä 65 minuuttia. Käytännössä kumpikaan joukkue ei muuttanut mitään pelin edetessä, vaan pitäytyivät alkuperäisissä pelisuunnitelmissaan. Yleisömäärästä en osaa sanoa, mutta pidin jälleen siitä, että pääkatsomossa sai vapaasti valita oman paikkansa kuten kesäkuussa Helmareiden maaottelussa, joten pystyin asettumaan lähes keskelle kenttää ja vieläpä suhteellisen korkealle, jolloin näköyhteys viheriölle analyysia ajatellen oli optimaalinen. Pidemmittä puheitta itse asiaan.
Puolustus:
- Suomi puolusti avausjaksolla puolessa kentässä kahdessa eri muodossa. Pari yksittäistä kertaa Lingman oli muuta keskikentän linjaa alempana, jolloin muoto oli 4-1-4-1, mutta paljon useammin hän oli samassa tasossa kuin Kairinen ja laiturit, jolloin Valakari ei enää pudottanut keskikentän linjaan, vaan liikkui Källmanin alapuolella tai välillä rinnalla, jolloin muoto oli siis 4-4-1-1 tai jopa 4-4-2
- Suomi prässäsi ylempää 4-2-3-1 muodolla pääosin eli laiturit ja Valakari olivat Källmanin alapuolella ja puolestaan Kairinen-Lingman kaksikko jäi suojaamaan puolustuslinjaa. Tarvittaessa toinen heistä irtaantui vuorollaan viidenneksi pelaajaksi ylemmäs hetkellisesti estämään kääntymisiä, jos Malta kykeni pelaamaan keskustaan esimerkiksi Valakarin ja Soisalon/Assehnounin väliin. Joskus harvoin Suomen prässimuoto ylhäältä oli 4-4-2, jos Valakari nousi Källmanin viereen, mutta useimmiten Källman vain prässäsi yksinään Maltan toppareita ja Suomi antoi yllättävän rauhassa Maltan pitää palloa kolmella alimmalla pelaajallaan
- Maltan rakentelumalli alhaalta oli siis 3-4-3 ja se pääsi ehkä kerran tai kaksi korkeintaan avausjaksolla puoleen kenttään hallitusti. Muutoin Suomi tukki vieraiden rakentelun hyvin, kun tosiaan laiturit Assehnoun ja Soisalo prässäsivät tuossa Maltan keskimmäisessä linjassa rakenteluvaiheessa olleita wingbackeja, jos pallo kierrätettiin topparikolmikolta niille ja puolestaan Kairinen-Lingman kaksikko merkkasi keskellä kaksi siellä toppareiden yläpuolella liikkunutta maltalaista. Jos Malta puolestaan yritti roiskaista pallon pitkänä Suomen alimman linjan taakse, Suomella oli aina 4v3 ylivoima juoksukilpailuissa ja pääpalloissa. Kaiken kaikkiaan kuitenkin siis Suomelta ei nähty mitään valtaisan kiimaisaa prässiä täysin ylhäältä, jota ehkä odotin Malisen tuntien, vaan tosiaan Källman lähinnä yksinään ohjasi Maltan topparikolmikon kierrättämään pallon joko laitaan wingbackeille, jolloin Soisalo ja Assehnoun tulivat vastaan pakottaen maltalaiset syöttämään takaisin alas tai jos vieraat saivat jotenkin pelattua pallon keskemmäs, sitten Lingman ja Kairinen puolestaan puolustivat eteenpäin ja Valakari liikkui sulkemaan syöttösuunnan takaisin alas ahdistaen vieraat eräänlaiseen umpikujaan, jolloin usein ainoa mahdollisuus oli pelata pallo ilmassa johonkin suuntaan ja jos kohteena oli jokin vieraiden yläkolmikon pelaaja, Suomen puolustuslinja hoiti varmasti 4v3 ylivoimallaan pallon lähes aina isännille, kun kamppailukovuudessakin oli eroa
- Mitä tulee vielä Suomen eteenpäin puolustamiseen, se toimi tosiaan mielestäni hyvin eivätkä maltalaiset pahemmin päässeet kääntymään pallo jalassa kohti maalia. Avausjaksolla Jääskeläistä kohti ei taidettu ammua kertaakaan, vaan Suomi riisti pallot viimeistään puolessa kentässä tai sitten alin linja voitti juoksukilvat 4v3 ylivoimallaan, jos Malta yritti pelata linjan taakse. Toisella jaksolla puolestaan kertaalleen kaiketi Sundman-Pikkarainen kaksikko hieman empi siinä, kumpi irtoaa vastaan ja lopulta molemmat perääntyivät, mutta heidän väliin avautui tila pelata pystyyn Brincatille, joka pääsi jopa ampumaan boksin sisästä, mutta Häkkinen ehti paikata tilanteen liukumalla eteen, mutta toki veto meni muutenkin päätykatsomoon oikeaa sivuverkkoa nuollen
- Hieman ylempään liittyen menetyksien jälkeinen vastaprässi toimi myös sen 65 minuutin ajan, kun olin katsomossa. Alin linja ei perääntynyt missään vaiheessa liian aikaisin, vaan tuki hyvin vastaprässäämistä ja varsinkin Virtanen, Halme ja Pikkarainen tulivat kukin miehekkäästi vastaan voittaen palloja Suomelle. Virtanen voitti niitä enimmäkseen vahvojen jalkojensa ansiosta maissa ja topparipari puolestaan ilmassa, mutta kumpikin teki myös pari hyvää katkoa maitse puolessa kentässä. Halme tosin otti yhden varoituksen irrottuaan liian myöhässä alimmasta linjasta ja sitten hän taklasikin maltalaisen nurmen pintaan tämän ehdittyä koskemaan irtopalloon ensin puolessa kentässä
Hyökkäys:
- Suomi käytti kahta eri rakenteluvariaatiota. Kun pallo saatiin haltuun, pelaajat liikkuivat melko odotettuun 2-4-4 muotoon eli topparit olivat leveällä, laitapuolustaja Virtanen ja Sundman nousivat Lingmanin ja Kairisen tasolle ja puolestaan sitten Maltan puolustuslinjaan jäivät Assehnoun, Källman, Valakari ja Soisalo.
- Malta puolusti 5-4-1 muodossa, joten Suomella oli siis useimmiten 4v5 alivoima Maltan puolustuslinjassa, mutta siksi isännät muuttivat muotonsa toisinaan 2-3-5:een, jolloin useimmiten Kairinen, mutta välillä myös Lingman nousi viidenneksi pelaajaksi ylemmäs vieraiden kahden alimman linjan väliin
- Koska Malta pelasi viiden alakerralla, Suomen laiturit eivät missään vaiheessa kaventaneet keskelle välikaistoille, vaan halasivat vain sivurajaa ja venyttivät siten vastustajan muotoa sivuttaissuunnassa. Källman ja Valakari sen sijaan olivat sitten keskiakselilla etsimässä tiloja. Valakari oli heistä se, joka liikkui lähinnä keskiympyrässä Maltan kahden alimman linjan välissä kymppialueella ja yritti tehdä itsensä pelattavaksi. Källman puolestaan jäi useammin roikkumaan vieraiden toppareiden viereen ja teki sitten juoksuja pystyyn linjan taakse tai pudotti kerralla voimakkaasti vastaan puoleen kenttään. Jos Lingman tai Kairinen nousi viidenneksi pelaajaksi ylös, sitten Valakari liikkui lähemmäs Källmania ja Kairinen/Lingman puolestaan oli vielä selvemmin etsimässä tiloja linjojen välissä
- Suomella oli oikeastaan kaksi selkeää tapaa hyökätä. Ensimmäinen oli se, että pallo pyrittiin pelaamaan joko Soisalolle tai Assehnounille laitaan, jolloin nämä pääsivät käyttämään 1v1-osaamistaan. Kumpikin toppareista eli sekä Pikkarainen että Halme pystyivät antamaan ilmassa syöttöjä Maltan wingbackien selustaan siten, että laiturit pääsivät luomaan paikkoja haastoista laadullisen ylivoiman turvin. Myös Virtanen antoi pari hyvää ristipalloa kohti Assehnounia avausjaksolla. Kairinen ja Lingman toki jakoivat myös keskiakselilta palloja laitureille vauhtiin. Kairinen varsinkin usein pallon saadessaan syötti sen heti maitse Assehnounille ohi Maltan keskikentän linjan
- Toinen tapa hyökätä oli se, että pallo pyrittiin pelaamaan maitse Valakarille Maltan kahden alimman linjan väliin, jonka jälkeen Valakari pääsi kääntymään, kuljettamaan hetken vasurillaan ja jakamaan pallon sitten joko laitureille linjan taakse tai eteenpäin kohti Källmania. Valakari oli kyllä erinomainen tulkitsemaan tilaa noin heikkoa vastustajaa vastaan ja Kairinen-Lingman akseli löysikin hänet monesti vapaana
- Miten Suomen maalit sitten syntyivät? Kolme ensimmäistä maalia rakennettiin juuri laitojen kautta. Maltan puolustusmuodon murtamisessa kesti lopulta reilut 20 minuuttia, vaikka jo 11. minuutilla Källman nikkasi yhden Soisalon keskityksen hieman yli maalin vitosen viivalta. Avausmaalissa kuitenkin Soisalo pelattiin taas kerran vauhtiin laidallaan pitkällä syötöllä ja taas kerran hetkellinen laadullinen ylivoima 1v1-tilanteessa ennen tuen saapumista päättyi Soisalon ohitukseen sekä keskitykeen rangaistusalueelle. Assehnoun juoksi painottomalta puolelta erinomaisesti tekopaikkaan ja viimeisteli varmasti yhdellä kosketuksella pallon maaliin. Toisessa maalissa puolestaan tultiin vasemman kautta. Assehnoun ei sillä kertaa lähtenyt haastamaan 1v1-tilanteessa, vaan pudotti alemmas puolitilaan Lingmanille, joka keskitti yhdellä kosketuksella ja oikea-aikaisesti boksiin linjan taakse juossut Källman nikkasi helpohkosti pallon maalivahdin käsien kautta maaliin. Kolmas maali puolestaan oli sitten taas Soisalon esityöstä, kun hän selvitti laidassa Valakarin kanssa 2v2-tilanteen ja keskitti lopulta pallon blokin kautta kohti takakulmaa ja Vella nyrkkeili pallon omaan maaliin
- Assehnoun ja Soisalo olivat kyllä elementissään noissa 1v1-tilanteissa Maltan wingbackeja Grechia ja Cassaria vastaan. Kikkarapää Grech oli varsinkin Assehnounin vietävänä oikeastaan jatkuvasti eikä millään saanut kuriin Assehnounin sisäänpäin leikkaamisia. Cassar puolestaan peitti vähän paremmin ajoittain Soisalon etenemistä ja ohjasi tämän keskittämään lähemmäs kulmalippua, mutta jäi kyllä myös jälkeen silloin, kun Soisalon uskomaton jalkatyö pääsi vauhtiin. Soisaloa vastaan Cassar sai välillä avukseen kapteeni Borgin, mutta siltikin Mikael puski itsensä läpi tuplattunakin. Mieleeni jäi tilanne, jossa hän aivan päätyrajalla huijasi tuplattuna maltalaiset vipuun ja pääsi etenemään boksiin, mutta samalla hän menetti tasapainonsa, kun piti antaa ratkaiseva syöttö ja tilanne kuihtui kokoon, mutta tuossakin oli avainasemassa kantapäällä tehty harhautus
- Koska käytössä olivat Soisalon ja Assehnounin kaltaiset laiturit, pidin Suomen hyökkäyspelisuunnitelmasta hyödyntää heitä oikeastaan ihan koko ajan, koska keskellä oli luonnollisesti ahtaampaa, mutta kun Soisalo ja Assehnoun halasivat sivurajaa, heille jäi tilaa 1v1-haastoille Maltan muodon venyttyä sivuttain. Keskempänä olleet Valakari ja Källman puolestaan tekivät myös ajoittain repiviä juoksuja Maltan puolustuslinjan selustaan, jos Kairinen tai Lingman sai jalan auki kentän keskiakselilla ja varsinkin jos esimerkiksi Kairinen nousi viidenneksi pelaajaksi ylös linjojen väliin, sitten Valakari oli lähempänä Källmania kuten jo totesin ja teki pyrähdyksiä pystyyn sen sijaan, että hänkin olisi etsinyt tilaa linjojen välistä noissa tilanteissa
- Malista oli hauska kuunnella kentän laidalla. Hänen tärkein ohjeistuksensa oli "ykskaks!" ja veikkaan sen liittyneen siihen, että aina kun Suomi riisti pallon, Malinen huusi tuon ohjeen tarkoittaen sitä, että palloa tuli liikuttaa korkeintaan kahdella kosketuksella, jotta Malta saatiin juoksemaan jatkuvasti ja väsyttämään itsensä. Huuhkajathan pelasi täysin samoin Liechtensteinia vastaan vieraissa eli se halusi pitää pelitekojen määrän mahdollisimman korkeana, jotta puolustusmuodossa istunut vastustaja ei päässyt levähtämään hetkeksikään. Myös rajaheitot laitettiin nopeasti takaisin peliin. Suomen pallonhallinta avausjaksolla oli 62%, joten se tosiaan määräsi siten pelin kulun ja sai määrittää temmon, joka yritettiin pitää kiihkeänä Malisen toiveesta, mikä oli viisasta ja toimi hyvin, koska tosiaan sen verran monesti nopea pallonliikuttelu johti siihen, että Kairinen-Lingman akseli pääsi jakamaan palloa vauhtiin laitureille noihin 1v1-tilanteiseen tai sitten Valakarille linjojen väliin
- Vain pari kertaa Suomella tuli kiire rakenteluvaiheessa, kun Maltan viisi ylintä pelaajaa tunnistivat tilanteen sellaiseksi, että Suomi oli mahdollista ahdistaa omalle rangaistusalueelleen asti, mutta noistakin lopulta Malisen poppoo selvisi kuivin jaloin eikä menettänyt palloja vaarallisilla alueilla lähellä omaa maalia
Erikoistilanteet:
- Kulmapotkuja antoivat Kairinen ja Soisalo. Rangaistusalueella suosituin variaatio oli se, että Assehnoun oli Maltan maalivahdin lähellä häiritsemässä ja puolestaan sitten loput neljä boksissa ollutta pelaajaa eli Pikkarainen, Halme, Valakari ja Källman muodostivat junan, josta hajaannuttiin juoksemaan kohti maalia keskityksen lähtiessä
- Pelin alussa suoran vapaapotkun ampui Kairinen, mutta pallon takana oli myös Soisalo. Kairisen laukaus meni kuitenkin sen verran keskelle, ettei Vellalla ollut ongelmia tipata palloa yli maalin
- Maltan vapaapotkussa avausjaksolla Suomi muodosti kahdeksan pelaajan linjan rangaistusalueen reunalle. Soisalo ja muistaakseni Valakari menivät muuriin ja estämään samalla lyhyen syötön viereen. Malta nosti viisi pelaajaa boksiin, mutta Suomi selvitti 8v5 ylivoimansa turvin helpohkosti maltalaisten vapaapotkun puolesta välistä Suomen kenttäpuoliskoa
Sitten vielä lyhyesti käsittelyyn Suomen yksilöt. Jo alkulämmittelyissä keskityin paljon tarkkailemaan pelaajia, koska suurinta osaa en ollut nähnyt ikinä livenä. Jääskeläisestä jäi mieleen se, että kun hän harjoitteli pitkiä avauksia, Keto sai koko ajan juosta puolessa kentässä Maltan puoliskoa sivuttain edestakaisin, koska avaukset olivat niin epätarkkoja molemmilla jaloilla ja ehkä yksi avaus viidestä meni edes suunnilleen kohti Ketoa, joten jalalla pelaamista Jääskeläisen tulee vielä kehittää. Itse pelissä tosin hän löysi pari kertaa hyvin hieman matalemmilla, mutta kovemmilla avauksilla Källmanin puolesta kentästä, kun tämä tuli vastaan ja kykeni vielä pudottamaan pallon omille, joten syötöt eivät olleet liian hankalia. Halmeesta sen sijaan pidin jo alkulämmöissä, sillä tämän suunnanmuutokset ihastuttivat minua, kun avauskokoonpano pelasi pienpeliä kartioilla rajatulla pelialueella Ylätuvan ja Oksasen oltua pelialueen ulkopuolella syöttölautoina. Lisäksi Pikkaraisen ja Halmeen harjoitellessa puolenvaihtoja toisilleen, kumpikin antoi puhtaita ja tarkkoja laakapalloja, jotka toinen kykeni kuolettamaan rinnallaan alas. Viimeistelyharjoituksissa puolestaan lämmittelyjen lopussa Soisalo laukoi pari painavaa pommia valmentajan pudotuksesta vasempaan alakulmaan oikealla jalallaan ja mieleeni tuli hyvin pitkälti Ratinassa samanlaisia painavia kuteja boksin reunalta niin ikään lämmittelyssä laukonut Italian Federico Chiesa. Kumpaakin myös yhdistää tietysti oikean laiturin pelipaikka, joten Soisalo on siis hyvällä tiellä kohti kansainvälisen tason oikeaa jalkaa.
Mitä tulee itse pelisuorituksiin sitten, Jääskeläinen maalissa jäi tosiaan melko vähän työllistetyksi varsinkin avausjaksolla. Jalalla pelaaminen oli parempaa kuin lämmittelyissä ja hän tosiaan löysi Källmanin pari kertaa kivasti puolesta kentästä sekä kierrätti sitten varmasti lyhyillä syötöillä alempana palloa. Toisella jaksolla siinä Maltan vaarallisimmassa paikassa hän peitti minusta vastaantulollaan melko hyvin etukulman ja kun Häkkinen sitten liu'ullaan olisi viimeistään blokannut takakulmaan mahdollisesti suuntautuneen vedon, Brincatille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin kokeilla etuyläkulmaan tuloksetta.
Puolustuslinjassa Sundman oli tavallaan se pelaaja, joka jäi useimmiten suosiolla vähän pelin ulkopuolelle ja toimi vain yksinkertaisena syöttölautana eikä yrittänyt mitään, mitä ei osannut. Hän oli vähän siis kuin Raitala A-maajoukkueessa ja tyytyi hoitamaan oman ruutunsa puolustussuuntaan mahdollisimman moitteetta ja antoi pallollisen vastuun muille. Hänen jalastaan ei esimerkiksi tainnut lähteä kuin ehkä korkeintaan joku yksittäinen ristipallo Maltan alimman linjan taakse, kun kolme muuta puolustuslinjan pelaajaa olivat hanakkaampia yrittämään pitkiä syöttöjä. Kaksinkamppailuissa Sundman oli terävyydeltään perässä Virtasta ja Halmetta, mutta rauhallisuudellaan ja sijoittumisellaan hän hoiti tilanteet ilman virheitä sekä kaivoi pallon useimmiten Suomelle. Hän oli taitava asettamaan kehonsa pallon ja miehen väliin, vaikka tosiaan räjähtävyys ei ollut parasta mahdollista A-luokkaa. Toinen laitapuolustaja Virtanen puolestaan oli todella hyvä mielestäni. Hän erottui Halmeen kanssa fysiikaltaan puolustuslinjassa ja ero Veikkausliigassa tahkoaviin Sundmaniin ja Pikkaraiseen oli selkeä. Koska Soisalo piti leveyden oikealla laidalla, Virtaselle jäi monesti tilaa kuljettaa palloa itse muodon sisään ja avautuneen tilan hän käyttikin melkein aina hyödyksi ennen pallon pelaamista eteenpäin esimerkiksi Valakarille. Virtanen oli myös pallottomana hyvä, sillä hän puolusti eteenpäin lähes moitteetta ja teki katkoja voimakkaiden jalkojensa ansiosta. Esimerkiksi Valakarin hentoisilla jaloilla ei juuri riistetä palloja puhtaissa maakaksinkamppailuissa toisin kuin Virtasen patukkamaisilla alaraajoilla.
Toppariparista Pikkarainen oli hujoppimainen ja hieman hontelo, mutta yllätti minut virheettömyydellään. Kuten DiBiagio totesi ylempänä, Pikkarainen ei vuotanut oikeastaan kertaakaan, vaan teki oikea-aikaisia katkoja pudottaen palloja nätisti omille ja oli pallollisena vasemmalla jalallaan melko hyvä kuten jo alkulämmittelyissa havaitsin hänen lähetettyä laakapalloja Halmeelle ja toisinpäin. Pallon kierrätyksessä Pikkarainen ei myöskään tehnyt harhasyöttöjä prässin alla. Kaksinkamppailuissa hän oli yllättävän vahva raakilemaisesta olemuksestaan huolimatta. Pituus on kunnossa ja kun runkoon tulee vielä lisää voimaa, kaikki on mahdollista. Halme puolestaan jyräsi fysiikallaan kaksinkamppailuissa ja dominoi arajuurimaisesti pääpalloissa. Maltalaiset protestoivat monesti tuomarille tilanteissa, kun Halme jyräsi voimalla noihin pääpalloihin puolessa kentässä, mutta tuomari ei antanut vapaapotkuja ajoittaisista selkääntulemisista, koska ne eivät olleet mitään räikeitä, vaan juuri sellaisia, joihin kansainvälisissä peleissä tulee tottua. Tilannekovuus oli Halmeella siis kunnossa, mutta peliäly ja kypsyys ei ollut tänään ihan Pikkaraisen tasolla, vaan Halme antoi ottelun alussa varsinkin pari pakotettua harhasyöttöä omalla kenttäpuoliskolla yrittäessään väkisin pelata kohti Kairista tai Lingmania. Ristipallot linjan taakse sen sijaan olivat melko laadukkaita Pikkaraisen tavoin, mutta Halmeesta tuli tavallaan hieman sellainen kuva, että hän yritti väkisin näyttää olevansa joukkueen ykköstoppari, kun paljon vähempi hosuminen olisi antanut paremman kuvan. Maailman huipputopparit eivät turhaan höntyile, vaan ajoittavat kaikki vastaantulonsa huolellisesti ja kierrättävät palloa eleettömästi, joten toivottavasti Halme pystyy saamaan pelaamisestaan pois vielä tuon turhan "junnumaisen" ylipelaamisen, koska fyysiset ja pallolliset ominaisuudet ovat jo melko hyvällä tasolla ja nyt pitäisi sitten vielä pääkoppa sellaiseen mielentilaan, että keskittyminen pysyy täydet 90 minuuttia illasta toiseen. Pikkarainen rinnalla tiedosti omat vajavaisuutensa ja teki siksi harkitumpia ratkaisuja, joten toivon siis Halmeelta jotain samanlaista jatkossa.
Sitten keskikentän linjaan. Laitureista onkin jo kerrottu paljon yllä. Soisalo ihastutti uskomattomalla jalkatyöllään ja pystyi veivaamaan vipuun parikin pelaajaa yhtä aikaa. Hän jaksoi myös prässätä läpi illan, koska fysiikka oli kunnossa. Soisalolle ainoa miinus tulee pomppivista syötöistä, joita hän antoi varsinkin silloin, kun hän yritti yhdellä kosketuksella pudottaa pallon Virtaselle ja Virtanen puolestaan pystyi antamaan maitse vielä kovempia syöttöjä siten, että pallo suorastaan nuoli nurmimattoa vieriessään oman pelaajan jalkaan, joten ei muuta kuin harjoittelemaan pienen tilan sisasyrjäsyöttöjä entistä enemmän, Mikael! Toisella laidalla Assehnoun alisti myös vastassa ollutta wingbackia Soisalon tavoin kuten jo ylempänä totesin. Hänellä oli tapana leikata keskelle melkein joka kerta, kun puolestaan Soisalo haastoi enemmän laidan puolelle yrittäen saada oikean jalan vapaaksi, mutta Assehnoun tietysti myös oikeajalkaisena luontevammin leikkasi useammin keskelle vasemmalta ja teki sen tosiaan onnistuneesti useamman kerran ja kykeni luomaan itselleen vetopaikkoja boksin reunalta. Maali kuitenkin syntyi Soisalon keskityksestä boksin sisältä. Assehnoun oli yksi niistä pelaajista, jonka olin aiemmin nähnyt livenä, kun pelasi HJK:ta vastaan Lahden paidassa elokuussa. Vielä tuolloin hän ei erottunut läheskään yhtä positiivisesti kuin tänään ohittaessaan kultaisissa nappulakengissään Grechin useamman kerran.
Keskustan kaksikosta Kairiseen pätee hieman sama kuin Assehnouniin. Olen nähnyt hänet pari kertaa aiemmin livenä Veikkausliigassa enkä ole pitänyt näkemästäni, mutta tänään hän oli hyvä, joka toki saattaa johtua vastustajan laadustakin. Veikkausliigassa peliä edistävät syötöt ovat jääneet vähiin näkemissäni peleissä, mutta Maltaa vastaan hän kykeni todella monta kertaa jatkamaan vasempana keskikentän keskustan pelaajana sisäsyrjällä pallon laitaan Assehnounille 1v1-tilanteisiin ja syöttöjensä jälkeen hän myös tuki Assehnounia juoksemalla pystyyn samalla, kun Assehnoun itse haastoi keskelle, mutta pallon saadessaan käännöt takaviistoon eivät löytäneet vain omia boksin sisästä. Yhdessä Lingmanin kanssa kumpikin liikutti palloa 1-2 kosketuksella Malisen toiveesta ja piti temmon korkealla. Kairinen oli myös maakaksinkamppailuissa melko hyvä keskikentällä ja tavallaan sellainen Veikkausliiga-peleissä nähty tasapaksuus loisti nyt poissaolollaan, mutta kuten todettua se saattoi johtua hyvin pitkälti myös vastustajan köykäisyydestä, joten ihan vielä en hyppää kriitikkovaunuista Kairisen faniklubiin, mutta ainakin vähän hän nosti osakkeitaan minun silmissäni aiempiin näkemiini peleihin verrattuna. Mitä tulee Lingmaniin, hän liikutti palloa hyvin Kairisen tavoin nopeilla kosketuksilla määrittäen pelin temmon keskikentällä. Syöttövarmuus oli hyvää ja matala painopiste mahdollisti terävät kääntymiset prässin alla. Pari kertaa näytti siltä, että Lingmanille tulee kiire, mutta silti hän aina onnistui pelaamaan lopulta pallon omille ja keskivartalossa riitti myös voimaa tarpeeksi pitämään vastustaja selkäpuolella. Ehkä tärkein huomio paikan päältä nähtynä Lingmanista oli kuitenkin se, että hän ohjeisti muita pelaajia sparvmaisesti. Esimerkiksi kun Soisalo oli pallossa laidalla kerran, Lingman näytti kädellä vieressä, että Virtanen on vapaana alempana ja Soisalo teki työtä käskettyä pudottaen pallon alas. Toinen hyvä esimerkki Lingmanin pelinohjaamisesta oli se, kun Halmeelle kierrätettiin pallo alhaalla ja Lingman viittelöi heti Aapoa ottamaan niin sanotusti "tyhjät pois" ja kuljettamaan puoleen kenttään, kun tilaa oli ja samalla Lingman itse sitten liikkui pelattavaksi keskiympyrän keskelle. On kuitenkin siis hienoa, että Pikkuhuuhkajissakin on kasvamassa pelaajia, jotka kommunikoivat pelin aikana paljon ja tuossa keskikentän keskustassa sopiikin ottaa vastuuta muiden ohjeistamisesta kuten Sparv tekee A-maajoukkueessa.
Keskellä ylhäällä häärivät Källman ja Valakari. Källman tosiaan roikkui enemmän puolustuslinjassa ja teki juoksuja linjan taakse tai sitten kerralla pudotti puoleen kenttään, suojasi ja odotti, että muut ehtivät parempiin asemiin. Hänen syöttö- ja suojaamistaitonsa riittivät helposti maltalaisia vastaan. Laukaukset olivat painavia ja yksi osuikin tolppaan toisen jakson alussa. Avausjaksolla hän puolestaan ehti tuhlata yhden avopaikan ennen kuin sitten onnistui toisesta puskupaikasta iskemään 2-0 maalin. Ylhäältä prässätessä Källman enemmänkin ohjasi kuin prässäsi voimakkaasti ja se oli ihan viisasta voimien säästämistä noihin pystyjuoksualoitteisiin silloin, kun Suomella oli pallo. Kaikkiaan Källman pelasi kiitettävästi, vaikka paikkoja oli ainakin yhteen lisämaaliin. Valakari puolestaan tulkitsi tilaa mahtavasti avausjaksolla kuten jo ylempänäkin totesin. Hänet löydettiin monesti kahden alimman linjan välistä ja taitotaso riitti sitten kääntymään pallon kanssa, vaikka jokin Maltan topparikolmikosta olisikin ollut selässä kiinni. Kääntymisten jälkeen hän myös löysi usein joko Soisalon tai Assehnounin vapaana laidasta antaen useita peliä edistäviä syöttöjä 1v1-asetelmiin. Lisäksi Valakari kykeni hankkimaan vapaapotkuja kuskatessaan palloa. Erinomainen esitys kaikkinensa hyökkäyssuuntaan ja juuri kun olin lähtenyt, hän teki vielä ottelun viimeisen maalin. Pallottomana Valakari raastoi nöyrästi eikä pelännyt mennä tilanteisiin, vaikka jalat ovatkin hieman kevyet ja hauraat vielä. Yksi asia, joka Källmania ja Valakaria yhdisti yläkerrassa oli muuten vielä se, että molemmat pystyivät ottamaan palloja haltuun vaikeissakin asennoissa ja sitten pelaamaan ne omille. Valakari varsinkin osoitti sen, ettei hän turhaan saa vastuuta Norjan pääsarjassa kierroksesta toiseen, vaan pidin näkemästäni hyvin paljon.
Vaihdosta kehiin tulivat Häkkinen, Vertainen, Ylätupa, Oksanen ja Banza. Kolmesta viimeisimmästä ehdin tehdä havaintoja vain lämmittelyissä, mutta sekä Ylätupa että Oksanen olivat juuri sellaisia teknisiä pikkuväkkäröitä kuin televisiosta oli välittynyt aiemmin. Molempien syöttöjen laatu ahtaassa tilassa oli riittävällä tasolla ja Oksasella pää pyöri myös kiitettävästi, kun hän oli pari kertaa alueen keskelläkin. Jos vertaan kuitenkin Oksasta Kairiseen, lämmittelyjen pienpelin perusteella Kairinen vaikutti olevan silti vielä ihan ansaitusti Oksasta edellä nokkimisjärjestyksessä. Banzasta ei ole oikein mitään sanottavaa. Häkkinen sen sijaan tuli Halmeen tilalle toppariksi. Hänestä pitää sanoa se, että hän ei ollut sisäistänyt Malisen toivetta nopeasta pallonliikuttelusta, vaan varsinkin kymmenellä ensimmäisellä minuutillaan kentällä hän katsoi todella rauhassa sen, mihin ja kelle syöttää. Ei hän toki virheitä tehnyt, mutta päätöksenteko oli ylivoimaisesti hitainta. Hän kuitenkin paransi hieman päästyään paremmin pelin sisään ja tosiaan teki sitten sen yhden hyvän liu'un peittämään Brincatin laukausta ennen kuin poistuin katsomosta. Vertaisesta en oikein ehtinyt saada kunnollista kuvaa lyhyessä ajassa. Hänet olen toki nähnyt aiemmin livenä, mutta tietty tasapaksuus olemuksesta välittyi Källmaniin verrattuna nyt, kun molemmat oli mahdollista nähdä samassa ottelussa kentällä.
|
