Edmundo
 Poissa
|
 |
Vastaus #20 : 03.12.2018 klo 20:38:07 |
|
Bournemouth-Huddersfield
Paperilla Bournemouth on näyttänyt olevan syöksykierteessä, sillä takana on neljä peräkkäistä tappiota, mutta pitää muistaa, että kolme näistä tuli ManUa, Arsenalia ja Man Cityä vastaan. Peliesitykset ovat kuitenkin olleet ihan kelvollisia ja alkukaudesta Cherries näytti jopa kauden yllättäjältä. Huddersfield sen sijaan on piristynyt karmean alkukauden jälkeen (kymmenen ensimmäistä peliä ilman voittoja) ja on alkanut napsia voittojakin viime aikoina. Mounien punainen Brightonia vastaan oli epäonnekas ja ilman sitä lopputulos olisi voinut olla aivan erilainen. Wolves kaatui sitä ennen varsin vakuuttavasti Mooyn johdolla.
Bournemouth lähtee omissa kirjoissani otteluun lievänä ennakkosuosikkina, vaikka näiden kahden kohtaamisessa voidaan odottaa käytännössä mitä vain. Viime kaudella molemmat hoitivat kotiottelunsa vakuuttavasti (Bournemouth 4-0 ja Huddersfield 4-1), joten odotettavissa voi olla yllättävänkin viihdyttävä ottelu.
Seuraa näitä: Callum Wilson on päässyt taas kovaan vireeseen ja halunnee toistaa viime kauden hattutemppunsa Terriersiä vastaan. Mielenkiintoiset Fraser ja Brooks luovat varmasti riittävästi maalipaikkoja. Huddersfieldin Mathias Zanka Jørgensen pelaa tällä hetkellä uransa parasta jalkapalloa ja antaa mainiosti tukea erinomaiselle Aaron Mooylle, jonka varjoon joutuu toisinaan jäämään.
Arvio: 2-1
Brighton-Crystal Palace
Crystal Palace sai vihdoinkin muutettua pirteät peliesityksensä pisteiksi, kun Burnley kaatui vakuuttavan dominoinnin jälkeen 2-0. Palacelta on koko ajan puuttunut luotettava maalintekijä, muutoin sijoitus liigassa olisi roppakaupalla parempi. Burnleystä ei tosin oikein ollut kunnon mittariksi; niin sekaisin Sean Dychen miehistö on tällä kaudella ollut. Hughtonin Brighton on pelannut tällä kaudella varsin mallikkaasti hyödyntäen erityisesti vahvuuksiaan: Glenn Murraya ja erikoistilanteita.
Florin Andone esiintyi pirteästi ensimmäisessä Valjustartissaan, mutta Murray palannee tähän koitokseen kuitenkin avaukseen. Palace jatkanee samaan malliin kuin Burnleyä vastaan ja vähän samaa tyyliä edustava Brighton sopinee hyvin Kotkien pelityylille. Viime kaudella Palace vei liigakohtaamisten pisteet 4-1.
Seuraa näitä:Brightonin alakerta tulee olemaan lähtökohtaisesti ongelmissa Palacen nopeiden ja liukkaiden pelaajien (Zaha, Townsend, van Aanholt, Wan-Bissaka) kanssa, joten koko ottelu riippuu Palacen viimeistelytaidosta ja toisaalta oman pään erikoistilannepuolustamisesta. Duffy ja Dunk ovat viimeistelleet tällä kaudella toppariparille varsin kunnioitettavat viisi maalia ja Murray on tunnettu pääpeliuhka myöskin.
Arvio: 1-2
West Ham-Cardiff
Hammers on ollut tällä kaudella todellinen Dr Jekyll – Mr. Hyde -joukkue. Epätasaisuus on leimannut peliesityksiä ja koko joukkue onkin vähän kuin malliesimerkki Felipe Andersonista: parhaimmillaan pysäyttämätön ja huonoimmillaan surkea. Anderson on itse viime aikoina noussut esiin mainioilla otteillaan ja onnistunut myös maaliteossa neljästi viimeisessä neljässä matsissaan. Pellegrinin neronleimaus, eli 4-4-2 ja Chichariton nostaminen avaukseen, onnistui Newcastlea vastaan täydellisesti ja nyt onkin mielenkiintoista nähdä jatketaanko Cardiffiakin vastaan samalla kaavalla.
Cardiff on ollut tällä kaudella taistelupallon esiintymä ja valmentajansa näköinen joukkue. Joukko ”täysin väärällä sarjatasolla pelaavia” pelaajia on napsinut pisteitä ihan mukavaan tahtiin, ja sarjan heikommalla materiaalilla operoiva jengi löytyykin putoamisviivan yläpuolelta. Köyhän miehen Islantia muistuttava porukka luottaa pitkiin rajaheittoihin ja erikoistilanteisiin, mutta löytyy jengistä tarvittaessa myös luovuutta ja/tai räjähtävyyttä Victor Camarasan, Junior Hoilettin ja kauden yllättäjän (vähäisestä peliajastaan huolimatta), Kadeem Harrisin muodossa.
Seuraa näitä: Callum Paterson on juuri sopivan vittumainen pelaaja walesiläisten kärjessä. Kiehnää, filmaa, ärsyttää ja tekee tarvittaessa myös maalin tai pari. West Hamilla taas silmä osuu itsestäänselvästi parivaljakkoon Marko Arnautovic – Felipe Anderson. Maaginen kaksikko voi tarvittaessa löytää tarvittavat tilat tiukan Cardiff-puolustuksen välistä. Peli ratkennee loistavaan yksilösuoritukseen.
Arvio: 1-0
Watford-Man City
Watford on pelannut koko kauden putkia keräille. Tappiottomien putkien jälkeen on tullut voitottomia putkia ja päinvastoin. Nyt on vuorossa voitoton putki. Ja se tulee jatkumaan myös tämän pelin jälkeen. City on tehnyt jälleen kerran vastustajistaan hakkelusta ottelusta toiseen, eikä tarinalle näy tällä hetkellä pysäyttäjää. Bournemouth olisi voinut olla pieni kanto kaskessa, jos Fernandinhon tönäisy selästä olisi vihelletty rankkariksi, mutta Taivaansiniset hoitivat kuitenkin rehellisyyden nimissä hommaan nimiinsä ihan rutiinilla.
Molemmat joukkueet pelaavat vähintäänkin kohtalaisen seksikästä futista, joten pelistä voi tulla melkoisen viihdyttävä. Watfordin puolustus ei kuitenkaan taida riittää Cityn pyörityksessä ja riippuen siitä, meneekö valitus Capouen pelikiellosta läpi (ehditäänkö tätä edes käsitellä näin nopeasti?), keskikentälläkään ei välttämättä ole tarvittavan dynaamista kahden suunnan pelaajaa.
Seuraa näitä: Cityn hyökkäyspeli. Tarvitseeko tätä edes perustella? Sterling, Sane, Silvat, Mahrez, kuka ikinä piikissä pelaakaan… Watfordin alakerralle tulee ylitsepääsemättömiä vaikeuksia pysyä mukana. Hornetsin mahdollisuus piilee ehkäpä Troy Deeneyn ottamiseen kentälle tsemppaamaan ja aiheuttamaan ongelmia periksiantamattomuudellaan.
Arvio: 0-3
Burnley-Liverpool
Burnley on ollut ylivoimaisesti suurin pettymys tällä kaudella. Viime kauden tähdenlento europaikoille ei voisi olla suuremmassa kontrastissa tämän kauden katastrofiin. Mikään ei tällä hetkellä toimi ja Dyche onkin tuskaillut, että pelaajilta puuttuu itseluottamuksen lisäksi myös oikea tahtotila. Epäonnistumiset ruokkivat syöksykierrettä ja tällä hetkellä putoaminenkin näyttää ihan realistiselta vaihtoehdolta. Seuraavaan neljään peliin vastaan asettuvat myöskin Liverpool, Tottenham ja Arsenal, joten ei kovin valoisalta näytä. Dychelle tuskin kuitenkaan ihan helpolla monoa annetaan persuksille, mutta rajansa kaikella kuitenkin loppupeleissä…
Kloppon Pool on ollut oikein hyvä tällä kaudella, vaikka Euroopassa onkin vähän nihkeää. Liigassa peli on ollut vakuuttavaa ja voittoja on irronnut myös silloin kuin peliesitys ei välttämättä ole ollut ihan paras mahdollinen (vaikka sitten tuurilla, kuten Evertonia vastaan). Suuri kiitos Poolin hyvälle startille kuuluu kuitenkin puolustukselle. Van Dijkin johdolla joukkue on päästänyt vähiten maaleja kaikista jengeistä Valioliigassa. Laitapakit osallistuvat myös kiitettävästi ylöspäin, vaikka Alexander-Arnoldia välistä forumilla parjataankin. Hyökkäyspeli ei myöskään ole käytännössä Salahin maalien varassa, vaan myös Mane on ottanut tällä kaudella vastuuta. ”Maailman paras puolustava hyökkääjä” sitten hoitelee duunit siinä vierellä. Tämä ottelu on taputeltu jo ennakkoon, mutta en usko Poolin järjestävän kuitenkaan raiskajaisia, vaan ensimmäinen maali on vähän kiven takana. Toinen tulee sitten loppuhetkillä omalla painollaan.
Seuraa näitä: Andrew Robertson senkun paranee. Tärkeä osanen Poolin hyökkäyspeliä ja alustanee tässäkin pelissä maalin, veikkaamma. Burnleyn ainoa ase on kilpikonnapuolustus, mutta itseluottamuksensa menettänyt parhaimmillaankin keskinkertainen joukkue ei kykene pysäyttämään Liverpoolin luovaa osastoa. Shaqiri saattaisi olla hyvä veto tähän matsiin avaamaan puolustusta.
Arvio: 0-2
Fulham-Leicester
Omaan silmääni koko kierroksen mielenkiintoisin matsi. Ranieri kohtaa vanhan seuransa, jolla on ollut kulisseissa rankka ja traaginen kausi takana. Tunnelma tulee varmasti olemaan ystävällismielinen ja kunnioittava. Fulhamilta joukkueena voi odottaa mitä tahansa. Potentiaalia on valtavat määrät, mutta puolustus on täyttä reikäjuustoa. Lähtökohtaisesti Fulhamin pelitavan voisi olettaa sopivan Leicesterille, jonka nopeat hyökkäykset repivät Cottagersin alakerran teippiviritelmää riekaleiksi. Kauden floppeihin lukeutuva Seri ei herätä lainkaan luottamusta keskikentän pohjalla ja Ranieri reagoikin tähän nostamalla Chambersin keskikentälle Anguissan ja McDonaldin ollessa poissa. Ei sekään mikään ratkaisu ongelmiin.
Leicester pelaa kivaa jalkapalloa, niin kuin aina, ja on vakiinnuttanut paikkansa (ylemmän) keskikastin joukkueena. James Maddison on ottanut keskikentän omakseen ja Vardy juoksee edelleen pallon perässä. Ben Chilwell on lunastanut kovat odotukset ja noussut maajoukkueeseen. Puelin rauhallinen käyttäytyminen on sopivaa jatkumoa Ranierin herrasmiesmäisyydelle (Pearsonin vastakohta), ja joukkue pelaa edesmenneelle omistajalleen viikosta toiseen.
Seuraa näitä: Ryan Sessegnon ei ole vielä onnistunut lunastamaan kovia odotuksia pääsarjatasolla ja kohu superjunnun ympärillä onkin jo ehtinyt vähän laantumaan, mikä varmasti tekee pojalle henkisesti ihan hyvää. Supertähdet Schürrle (jos kunnossa) ja Mitrovic vievät tässäkin pelissä varmasti kovimman mielenkiinnon, joten Sesseli saa kehittyä rauhassa ja suojassa. Vrt. Zaha Crystal Palacessa ManU-visiitin jälkeen. Leicesterin unsung hero Wilfred Ndidi dominoi keskikenttää, vaikka ei ehkä mikään Kante olekaan (kuka olisi?).
Arvio: 1-2
Wolves-Chelsea
Susilaumalla on ollut viime aikoina vaikeaa. Alkukauden säväyttäjillä on jo kuusi voitotonta peliä putkeen, mukaan lukien Brighton, Huddersfield ja Cardiff. Pikkuseuroja vastaan pitäisi napsia varmat pisteet, jotta Espirito Santon seksijuna puksuttaisi haluttuihin sfääreihin. Portugalilaismuukalaislegioona pelaa parhaimmillaan nautittavaa futista, mutta ei ole nähtävästi vielä valmis urotekoihin. Moutinho ja Neves pyörittävät peliä ”ihan kivasti” ja Jimenez tekee kärjessä firminomaisesti duunia, mutta jokin on viime aikoina puuttunut. Adama Traoren tuoma ”X-factor” on liian usein vain aivotonta täysillä juoksemista, eikä joukkueesta löydy yhtään luontaista viimeistelijää. Tehtyjen maalien määrä on yksinkertaisesti aivan liian alhainen. Puolustus on toiminut yleisesti ottaen ihan jees, ja varsinkin Conor Coady ja Matt Doherty vaikuttavat tekijämiehiltä (joukkueen harvoja Britteinsaarilta olevia…)
Chelsean alkukausi on näyttänyt ihan hyvältä, mutta Spursia vastaan tuli sitten se katastrofiesitys. Pitkään on keskusteltu siitä kuinka hyvin Kante ja Jorginho pystyvät pelaamaan yhdessä ja etenkin tuossa ottelussa pelot osoittautuivat oikeiksi (vielä kun hyödytön Kovacic täydensi kolmikon). Sarri pitää kynsin hampain kiinni omasta peluutuksestaan ja nähtäväksi jää, onko se oikea ratkaisu. Moni huutanee Loftus-Cheekin perään kroaatin tilalle ja Kanten tiputtamista omaan tuttuun ja turvalliseen rooliinsa. Myös kärjessä on ongelmia, kun tehoton, mutta hyödyllinen Giroud ja tehoton ja hyödytön paitsiossa olija Morata säheltävät. Mutta jottei tämä menisi liian negatiiviseksi, on todettava, että Chelsea on kaikesta huolimatta pelannut kelpo alkukauden ja täydessä iskussaan oleva Hazard voi viedä joukkueen pitkälle.
Seuraa näitä: Kaksoisnimet Ruben Loftus-Cheek ja Morgan Gibbs-White. Kumpikaan on tuskin avauksessa, mutta voivat tarvittaessa tuoda penkiltä täysin uusia ulottuvuuksia. Itse olen hypännyt täysin etenkin jälkimmäisen bandwagoniin ja uskon tulevaisuuden olevan kirkas.
Arvio: 0-1
Everton-Newcastle
Vaikka West Ham pistikin Newcastlen ihan pinoon, niin Harakoiden viime ajat ovat olleet valoisampia kammottavaan alkukauteen verrattuna. Voittojakin on napsunut, vaikka yleisesti ottaen joukkueella on krooninen maalinteko-ongelma. Ajatuksen tasolla Rondonin piti olla ratkaisu, mutta venezuelalainen ei ole välttämättä ihan luontaisin maalinsylkijä, vaikka tuokin runsaasti fyysistä preesenssiä hyökkäykseen. Vähän kuin köyhän miehen Kuqi. Periaatteessa Castlella ei pitäisi olla pulaa luovista pelaajista, sillä Shelvey, Ritchie, Kenedy ja Ki kaikki kykenevät rakentamaan peliä (omasta mielestäni Ki on erityisen aliarvostettu pelaaja), mutta ainakin Shelvey ja Kenedy ovat ihan yhtä tunnettuja aivopieruistaan. Kun kärjessä on pelkkiä nallipyssyjä, niin ei Harakoiden ongelmia ole ihan vielä ratkaistu.
Evertonilla on käynnissä perinteinen Everton-kausi. Ihan jees, ei enempää eikä vähempää. Ison rahan Richarlison on ollut hyvä, Sigurdsson on pikku hiljaa löytämässä omaa tasoaan ja sitten on tusinan verran sellaisia ihan jees -jamppoja. Puolustuksessa Baines on jäänyt auttamatta liian vanhaksi ja Coleman on kadottanut tasonsa loukkaantumisen aikana, mutta samaan aikaan Digne on noussut toivotun hyväksi vahvistukseksi ja Yerry Minasta tulee olemaan vielä paljon hyötyä. Marco Silva lienee tällä hetkellä oikea manageri Evertonin viemiseksi eteenpäin.
Seuraa näitä: Hammersia vastaan Newcastle oli täysin hampaaton ja Rafan on kaivettava jostain taistelutahtoa. Evertonille derby-tappio Pickfordin avustuksella oli kova pala purtavaksi, joten odotettavissa on kahden sisuuntuneen joukkueen kohtaaminen. Ylilataus voi johtaa koviinkin yhteenottoihin, etenkin keskikentällä. Shelvey ja Gueye potkivat toisiaan ja Bernard tulee ärsyttämään lisää. Odotettavissa ainakin yksi punainen.
Arvio: 1-1
ManU-Arsenal
Lähtökohtaisesti helppo matsi ennustaa: ManU on kriisissä ja Arsenal liitää aallonharjalla. Mutta koko käsikirjoitusta ei kuitenkaan voi kirjoittaa etukäteen. Arsenalissa on mielenkiintoista seurata tilannetta Özilin ympärillä. Onko välirikko totta? Palaako mies enää koskaan kokoonpanoon? Onko kaikki vain valheellista tietoa? Özil on kuitenkin ollut aika hyvä tällä kaudella, kun verrataan esimerkiksi Mkhitaryaniin, joka tuntuu olevan ottelusta toiseen vain täysi turhake kentällä (jostain Iwobista puhumattakaan). Arsenalin onneksi kolmikko Aubameyang-Lacazette-Torreira raahaa joukkuetta eteenpäin, ja he ratkaisivatkin NLD:n ja varsin vakuuttavasti. Arsenalin hyökkäystyöskentely on parhaimmillaan seksikkäintä koko Valioliigassa (yhdessä Cityn kanssa) ja perinteiset yhden kosketuksen hyökkäykset ovat myös onnistuneet tällä kaudella. Puolustus on liian usein huumoritasoa, missä piileekin ManUn mahdollisuus tässä ottelussa.
Punaisten paholaisten kausi on ollut täydellisen mitäänsanomaton. Mourinho on ollut taas täysi huru-ukko, eikä peli ole kulkenut missään vaiheessa. Lukaku on lihonnut täydelliseksi turhakkeeksi ja Sanchez on tippunut kuvioista, täysin ansaitusti. Pogba on ”virus”. Puolustus ei toimi edes vähän alusta. Jos plussia pitää mainita, niin Rashford ja Martial ovat nousseet esiin vastuunottajiksi, mutta siihen se taitaakin jäädä.
Seuraa näitä: Pogballa ja Özilillä on kuulemma molemmilla omat kiistansa valmentajiensa kanssa. Pelaako kumpikaan (enää ikinä?). Arsenalin iloinen hyökkäyspeli lienee liikaa ManUn bambi-puolustukselle, joten vaikka Mourinho kuinka yrittää bussittaa (kotonaan!), niin Arsenalin laatu ja luovuus lienee liikaa.
Arvio: 1-3
Tottenham-Southampton
Spursin peli Arsenalia vastaan oli hyvin lähellä surkeaksi luokiteltavaa. Ansaitsematon johtoasema loi väärän turvallisuudentunteen ja paikallisvastustaja oli käytännössä puikoissa koko ottelun ajan. Pochettinolla tulee vuoron perään huippuonnistumisia ja epäonnistumisia taktisella puolella ja joukkue on ailahteleva. Mm. Eriksen, Kane, Trippier ja Vertonghen ovat olleet tällä kaudella hyvin epätasaisia. Toisaalta Moura (vaikka viime aikoina jo vähän hyytynyt), Lamela ja yllättäen Sissoko ovat nousseet esille. Tuloksellisesti alkukausi on ollut kelvollinen, jopa hyvä, mutta samanlaista ilottelua kuin aiemmilla kausilla ollaan nähty, ei ole koviin montaa kertaa tullut esille. NLD oli kova kolaus.
Southampton antoi odotetusti Sparkylle kenkää ja valmennuspuoli onkin nyt sitten täysi arvoitus. Hasenhüttliä tuskin ehditään nimittää ajoissa (?), joten Kelvin Davis hoitaa valmennuksen. Täysi arvoitus. So’tonilta on pari tärkeää palasta sairaslistalla Ingsin ja Bertrandin muodossa. Kärjessä Long-Austin-Gabbiadini-kolmikko onkin onnistunut maalinteossa yhteensä yhden kerran. Hughes yritti herätellä jengiä pistämällä Obafemin avaukseen, eikä se maailman huonoin idea lopulta ollutkaan. Kauden yllättäjä on luultavasti ollut Stuart Armstrong, joka on viime aikoina nostanut osakkeitaan. Hughesin aikana Saintsillä ei kuitenkaan ole ollut selkeää ykköskokoonpanoa, vaan pelaajat ovat pelanneet pelejä sieltä täältä, eikä jatkuvuutta ole ollut lainkaan. Saa nähdä mihin suuntaan tämä lähtee kulkemaan.
Seuraa näitä: Pistääkö Davis kokoonpanon taas uusiksi, kuten Sparky viimeisessä pelissään? Kuka tekee Southamptonin maalit? Tottenhamilla on ollut toisinaan vaikeuksia motivoitua ns. helpompia vastustajia vastaan. Jatkuuko paikalliskamppailun aneemisuus myös tässä pelissä vai palaako ManUn ja Interin kylvettänyt iloinen peli-ilme?
Edit: Hasenhüttlin kanssa ollaan ilmeisesti päästy jo sopuun, joten saas nähdä.
Arvio: Nihkeä 1-0
|
Äänestys
