Seura: PEPO Lappeenranta ry
Perustettu: 1958
Kotikenttä: Kimpisen stadion, kapasiteetti 4900
Talviharjoituskeskus: Visma Areena
Kakkosessa: 7 eri kautta (1996, 2001, 2010, 2016, 2017, 2018, 2019)
Suomen Cup: Parhaimmillaan 5. kierros
Yleisöennätys sarjaottelu kolmonen: 663 henkeä, PEPO-KuP (Savonlinna) 16.9.2015
Yleisöennätys sarjaottelu kakkonen: 2115 henkeä, PEPO-MP 26.7.2018
Yleisöennätys Suomen Cup: 1266 henkeä, PEPO-HJK (Helsinki) 26.5.2008
Kotisivut/seura:
www.pepofutis.netKotisivut/miehet:
www.lilat.fiFacebook/miehet:
https://www.facebook.com/PEPOedariTwitter/miehet:
https://twitter.com/PEPOedustusInstagram/miehet: pepoedustus
Videokanava/miehet:
https://www.youtube.com/channel/UCVak6rrDpfEF4b5XWsZUGkw/videosJuhlakauden jälkipyykkiPEPO lähti juhlakaudelle 2018 isoin odotuksin. Joukkueeseen oli panostettu merkittävästi talven aikana, ja seura linjasi tavoitteeksi lohkovoiton ja nousun karsintojen kautta. Edwin Salazar, Jonathan Dunyin, Alex Oikkonen ja Alieu Cheesay olisivat olleet mille tahansa Kakkosen seuralle kovia vahvistuksia. Kaikki he saatiin lilapaitoihin ja jokainen heistä vakiinnutti paikan avauskokoonpanosta.
Surkean Suomen cup -rupeaman jälkeen lilapaidat aloittivat Kakkosen kauden kotonaan ottamalla mallikkaan 2-0 voiton MiPK:sta. Ensimmäinen puolisko kaudesta meni loistavasti. Ensimmäinen tappio tuli vasta 21.7. MyPalle. Kotona PEPO napsi pelistä toiseen voittoja, mutta vieraissa oli vaikeaa. Pisteitä menetettiin lohkon alapään jengeille LPS:lle ja NJS:lle. Näitä tappioita pohdiskellessa tulee mieleen, että oliko yksi tämän kauden kompastuskivistä se, että PEPO ei löytänyt lääkkeitä puolustuksen kautta peliin tulevia joukkueita vastaan? Palloa kyllä hallittiin näennäisesti, mutta vaaratilanteet ja todelliset maalipaikat olivat vähissä. Esimerkiksi 12.8 tappio-ottelu JIPPO:a vastaan kotona oli tälläinen. Peli oli täysin PEPO:n näennäisessä hallinnassa, mutta pelaaminen oli kokonaisuudessaan tehotonta pallon siirtelyä. Sitten ottelun lopussa vastustaja tekee voittomaalin erikoistilanteesta.
PEPO jo lähes julistettiin varmaksi lohkovoittajaksi keskikesällä, kun tappioita ei ollut tullut yhtään ja joukkue otti todella suvereeneja voittoja pääkilpailijoista Gnistanista ja MP:stä. Kannattaja pystyi olemaan todella levollinen. Heinon PEPO on viime vuosina ollut tunnettu siitä, että joukkue on iskussa syksyllä. Juhlakaudella 2018 lilapaidat olivat kaikkea muuta kuin iskussa syksyllä. Viimeisestä seitsemästä pelistä viisi peliä päättyi tappioon ja kaksi voittoon, minkä vuoksi nousuhaaveet sortuivat kuin italialaiset sillat konsanaan. Edes Hermes Palominon paluu lilapaitoihin loukkantuneen Salazarin tilalle ei pelastanut kautta. PEPO jäi lopulta viidenneksi tasaisessa lohkossa, neljän pisteen päähän lohkon voittaneesta MYPA:sta.
Mitä sitten oikein tapahtui? Syitä voi olla monia, eikä niihin varmaan mitään eksaktia vastausta saada. Päävalmentaja Heino analyyttisenä ihmisenä on varmasti tehnyt töitä ja analyysiä kauden jälkeen. Foorumilla ja toreilla kuiskitaan joukkuehengestä, oliko se nousuun vaadittavalla tasolla? Paljon on puhuttu siitä, että PEPO:lla on paljon ulkomaalaisvahvistuksia ja tämä syö joukkuehenkeä. Onko InStat:n hyödyntäminen lähtenyt laukalle, ylianalysoidaanko peliä tai saako Heino myytyä ajatusta pelaajille? Lohkon voittaneesta MYPA:sta ja JäPS:stä huokui ihan erilainen intohimo pelaamiseen kuin osalta lilapaitojen pelaajista.
Juhlakaudella tapahtui lopun mahalaskusta huolimatta hienoja asioita. 26.7.2018 pelattiin seuran juhlaottelu MP:a vastaan, jossa tehtiin taas yleisöennätys helteisellä Kimpisellä kun lehtereille saapui 2115 jalkapallon ja urheilun ystävää. Ottelu oli loistavaa markkinointia PEPO:lle, joka nitisti mikkeliläiset komein lukemin 4-0. PEPO on varmasti viime vuosien aikana saanut sitoutettua uusia jalkapallon ystäviä ja kannattajapohja hiljalleen laajenee koko ajan.
Joka tapauksessa, kaudesta jäi vähän hapan maku, koska tavoitteena oli nousu ja kauden loppu oli todellinen mahalasku. Nälkää jäi.
Uusi kausi, uudet kujeetViime kausi piti olla kausi, kun sinne Ykköseen noustaan. Hieman on sellainen olo, ettei osaa yhtään sanoa mitä odottaa ensi kaudelta. Toisaalta se voi olla ihan hyvä. Toivon seurajohdolta jonkinlaista linjausta tai jopa strategiaa, miten tulevaisuudessa edustusjoukkuetta rakennetaan. Etelä-Saimaassa oli kauden jälkeen juttua, että Heino keskustelee seurajohdon kanssa siitä, miten paljon junnuja esimerkiksi ensi kaudelle nostetaan pelaavaan rinkiin. Tästä ei ole vielä kuulunut mitään. Minä toivon, että omille hyville kasvateille annetaan rohkeasti isoa ruutua vaikka sieltä avauskokoonpanosta. Markus Koistinen on hyvä esimerkki siitä, että kun vastuuta annetaan niin kyllä sieltä hiljalleen kasvaa kunnon pelimies.
Marraskuussa julkaistiin muutaman lupaavan juniorin nosto edustusjoukkueen rinkiin, heistä tärkein lienee Joel Laitinen, joka tulee tulevaisuudessa pelaamaan korkeammalla tasolla jos vaan itse haluaa. Hän käynyt harjoittelemassa hollantilaisen yhteistyöseura Fortuna Sittardin riveissä. Sopimuksia ensi kaudesta on myös Alieu Ceesaylla, Jerry Särkällä, Tomi Karttusella ja Craig Hillillä. Joukkueen rakentamisessa riittää siis työtä.
Etelä-Saimaan haastattelussa on mielenkiintoinen yksityiskohta harjoittelusta, jossa otetaan oppia espanjalaisesta Smart Football -ohjelmasta. On hienoa, että haetaan oppia ulkomailta päivittäiseen tekemiseen ja se, että pelaajalla on suurempi vastuu omasta tekemisestään kasvattaa varmasti myös pelaajaa. Epäilyksen siemen kuitenkin kytee: onko ko. ohjelma soveltuva kaikille pelaajille? Mennäänkö Heinon johdolla liikaa näihin analyyseihin ja perustekeminen jää vähemmälle? Perusasiat pitäisi olla ensin kunnossa, ennen kuin lihaa voidaan lyödä päälle.
Pitkä talvi on taas edessä, mutta kyllä se kevät sieltä jossain vaiheessa tulee. Lilapaitaiset Lappeenrannan jalkapallovaltiaat ottavat taas Kimpisen haltuun ja nähdään taas hienoja pelejä. Toivottavasti yleisömäärät kasvaa ensi kaudella entisestään ja jalkapallokulttuuri vakiintuu entistä kovemmin tähän hienoon kaupunkiimme.
