ULTRAT - Yhteiskunnallisesti valveutuneita äänitorvia (ja osa pelkästään torvia)

[Stevie Bravo]

Ultra = (lat. tuolla puolen, äärimmäinen)

Foorumilla usein kauhistellaan ja joskus ihastellaankin näkyvimpien kannattajaryhmien tempauksia, mutta hajanaiset viestit tuppaavat hautautumaan eri alueiden ja ottelukierrosten tulvaan.

Viimeksi yli kymmenen vuotta sitten pohdittiin saman otsikon alla, että Mikä kuuluu jalkapallokatsomoihin ja mikä ei? Kotimaisena vastineena ollaan päädytty siihen, että Suomen kentillä voi saada Juoksukaljaa, huumeita ja nyrkkiä naamaan. Kahden vuoden välein arvokisojen aikana seurataan maajoukkuekannattajien toilailuja, viimeksi tänä kesänä listattiin Venäjän MM-kisojen Skandaalit kentän ulkopuolella - huliganismi, rasismi yms. Kuvapuolella on ansiokkaasti esitelty tifoja.

Kaiken kaikkiaan paino on kuitenkin ollut negatiivisissa lieveilmiöissä. Ultrakulttuuri on niputettu yhteen huliganismin kanssa. Utilitaristinen suhtautuminen ei ole antanut äärikannattajien äänelle todellista painoarvoa, mikä toki Suomessa on ihan ymmärrettävääkin. Hyvinvointivaltiossa tolkun ihmiset muodostavat konsensuksen ja "sehän on vain jalkapalloa". Muualla maailmassa asia kuitenkin nähdään usein toisin, eikä välttämättä negatiivisessa mielessä.

Tässä täytyykin tehdä kannattajien kolmijako: perusfanit, ultrat ja huligaanit. Kiinnostus itse lajin urheilullista puolta kohtaan usein vähenee mainitsemisjärjestyksessä. Perusfanit istuvat kädet puuskassa ja suhtautuvat peliin hartaudella. Ultrakulttuuriin kuuluu, että seuraa kannustetaan teatraalisesti: seisaaltaan, laulaen sekä varustautuneena banderollein, lipuin, soihduin ja savupommein. Taustalla usein vaikuttaa tietty arvopohja, jopa ideologia. Väkivaltaisia välienselvittelyjäkin ilmenee, mutta ne eivät ole toiminnan keskiössä. Huliukkojen primäärinen tavoite puolestaan on nimenomaan tappelemalla purkaa turhautumistaan, vastustaa esivaltaa ja kokea edes jotain yhteenkuuluvuutta voiman tunnossa. Heitä ei välttämättä näe lähelläkään sosiaalisen tilan keskipistettä, stadionia.

Toki kannattajatyypit myös limittyvät päällekkäin, eikä jako ole mustavalkoista. Havainnollistan kolmikantaa kuitenkin vielä lainauksin, jotka toivottavasti konkretisoivat pointin:

1. Perusfanit
käyttäjältä: Wanha futaaja (lukotettu)

Jännän äärellä ollaan tänään. Pistetilanne on kaikkien tiedossa, samoin varmaankin kaikki mahdolliset matemaattiset lopputulemat, joten ei niistä enempää. Pelaamalla sijoitukset tietysti ratkaistaan ja hyvä niin. Sen saamme mitä ansaitsemme.

2. Ultrat

.. "kun matsipäivä tulee ja jengi kokoontuu, ottavat he kiksinsä symbolisessa oman yhteisön puolustamisen ryhmäaktissa, jossa on mukana väkivaltaisia elementtejä, mutta jossa väkivalta ei ole olennaisin asia. Jalkapallolla ei viitata vain peliin, jossa 22 kenttäpelaajaa taistelee pyöreän pallon perässä 90 minuuttia. Ei, jalkapallo on instituutiona paljon paljon laajempi käsite. Se ulottaa lonkeronsa miltei jokaiseen yhteiskunnallisen elämän osa-alueeseen: syntymään, kuolemaan, rakkauteen, arkeen, talouteen, politiikkaan. Jalkapalloa ei siis voi vain sulkea sivurajojen sisään vaan se käsittää myös sivurajojen ulkopuoliset alueet. Jalkapallo on yksi suuri elämä."

3. Huligaanit

myllyy myllyy hc og ug myllyy

Summa summarum: Tälle palstalle kootaan kuvia ja tarinoita ultrakulttuurista ympäri maailman. Joskus negatiivista, joskus positiivista. Joskus mieshuoraavaa larppia, joskus kotikutoista hassuttelua.

[Stevie Bravo]

~ Ultrien 50-vuotisjuhla ~

On varmaankin mahdotonta selvittää, että missä maassa tai minkä seuran toimesta kannattajat ovat ensimmäisen kerran aloittaneet organisoitumisen ääriliikkeeksi. On kuitenkin yleisesti todettu, että nimenomaan ensimmäiset ultrat muodostuivat Italiassa 1960-luvun loppupuolella seurojen alennettua tiettyjen katsomonosien pääsylippuhintoja. Vanhin kaikista on AC Milanin kannattajien perustama Fossa dei Leoni (leijonanluola), jonka liekinkantaja Curva Sud vastikään vietti 50-vuotisjuhliaan.

1968:


2018:

Sporting Lissabon muuten ehtikin jo juhlistaa italialaisultrien myyttistä puolen vuosisadan taivalta, "ainaista inspiraation lähdettä", seuraavaan tapaan ja varsin komeasti:

Ja valitettavasti...
Kuten viime päivinä olemme kotimaisenkin uutiskynnyksen ylittävistä otsikoista saaneet/joutuneet lukea, on Milanossa ja Italiassa ylipäätään edelleen varsin sakea meno valloilla. Toki nämä otteluiden ulkopuoliset puukotukset ja kuolemaankin johtaneet nujakoinnit kallistuvat räikeän huligaaniongelman puolelle ja siksi tahraavat varsinaista ultrakulttuuria.

[Moe]

Italian menolle, Napolille ja ultrille ylipäätään

[Stevie Bravo]

...Vaan osataan sitä saapasmaan ulkopuolellakin!

Itä-Eurooppahan on ultrille hedelmällistä maaperää. Slaavit kehtaavat vetää homman kuin homman överiksi. Futiskannattamisesta voi syntyä kokonainen sisällissota, kuten Arkanin Tiikerien tarina Jugoslaviassa osoittaa:




Željko Ražnatović oli serbialainen gangsteri ja poliitikko, jolla oli kymmenittäin salanimiä. Ikonisimmaksi niistä on jäänyt Arkan, jonka myyttisyys edelleen herättää pelkoa Balkanilla. Turkkilainen pseydonyymi on sinällään ironinen, sillä sen nimissä teurastettiin tuhansia muslimeita. Joka tapauksessa Arkan oli aina intohimoinen jalkapallofani. Ennen kansainvälistä julkisuutta hän johti pahamaineisen Belgradin Punatähden ultraryhmää Delijeä (=urhot) ja toimi myös päävalmentajan henkilökohtaisena henkivartijana.

Huhtikuussa 1990 kroaatit äänestivät johtajakseen kenraali Tuđmanin, Punatähden paikallisvastustajan Partizanin entisen puheenjohtajan. Vain pari viikkoa tulenarkojen vaalien jälkeen Punatähti kohtasi toisen verivihollisensa Dinamo Zagrebin vieraissa. Jugoslavian liigassa kannattajareissut eivät vain olleetkaan mitä tahansa sunnuntaipiknikkejä... Stadion Maksimirille ahtautui lähes 5000 Arkanin johtamaa sikaniskaista ultraa, jotka ottivat nopeasti yhteen Dinamon äärikannattajien Bad Blue Boysien kanssa. Loukkaavista chanteista edettiin istuinten repimiseen ja kivien heittelyyn. Joukkueen kannattajia erottaneet aidat sulatettiin hapolla rikki ja stadionille syttyi täysivaltainen mayhem, johon myös pelaajat osallistuivat nyrkit pystyssä. Infernaaliset bakkanaalit kestivät yli tunnin, kunnes mellakkapoliisit tukahduttivat tilanteen. Satojen loukkaantuessa on suorastaan ihme, ettei kukaan kuollut. Lähtölaukaus paljon suuremmalle verenvuodatukselle oli kuitenkin kajahtanut.

By the way, tässä romanttinen leffasuositus rauhaisaan koti-iltaan HH:n kanssa:




Jugoslaviassa vallineet uskonnolliset, etniset ja poliittiset jännitteet roihahtivat Punatähden ja Dinamon välisen taistelun myötä liekkeihin. Arkan haistoi muutakin kuin juuri leikatun ruohon ja alkoi opportunistina rakentaa väkivallan imperiumiaan. Punatähden kannattajat ja etenkin Delije-ultrat aseistettiin päästä hampaisiin. Jalkapallon varjolla syntyi Serbien vapaaehtoiskaarti -niminen puolisotilaallinen ryhmä, joka sai pian katunimekseen Tiikerit. Seurasi niin sanottu tukkivallankumous, joka levisi aina Kroatian sodaksi asti. Arkanin Tiikereistä tuli Jugoslavian presidentin Slobodan Miloševićin äärinationalistinen iskujoukko, jotka suorittivat "puhdistuksia" virallisen armeijan rinnalla. Sanomattakin on selvää, että poikien pihapelit ja pyssyhippaset lipsahtivat räikeiden sotarikosten puolelle.

Samaan aikaan on syytä muistaa, että 90-luvun alussa Belgradin Punatähti ei ollut ainoastaan Jugoslavian, vaan myös koko Euroopan paras joukkue. Vuoden 1991 Euro Cup -mestaruuden jälkeen mikään itäeurooppalainen seura ei ole päässyt edes finaaliin asti, saati nostelemaan isokorvaista. Entisellä merisotakoululaisella on muuten päheä ankkuripaita:




Ennen salamurhaansa (v. 2000) Arkanista tuli piskuisen FK Obilićin seurajohtaja. Hänen rahoituksella ja rautaisella otteella seura juhli sensaatiomaisesti Serbian ja Montenegron liigan mestaruutta. Kuten Punatähden, myös Obilićin otteluissa ultrien meininki oli hurjaa, sillä vastustajajoukkueen pelaajia muilutettiin ja uhkailtiin aseilla.   "Kirves kädessä / puukko hampaissa / tänään vuotaa veri / jos teet maalin / et kävele omin jaloin stadionilta"

Rakkaudesta lajiin:



TORILLE!!!!!11

[BFS]

Jugot on kyllä ultrien kermaa! ”Respect from Serbia.”

Tuosta BBB vs Delije myllystä jäänyt parhaiten mieleen Zvonimir Bobanin potku poliisiin, ”potku joka aloitti sodan”.



Arkanin ja Obilicin tarina tullut tutuksi kirjasta ”Jalkapallon maailmanselitys”. Pitääkin taas pitkästä aikaa kaivaa tuo mainio pokkari yöpöydälle.

Joku asiantuntija voisi kertoa lisää Puolan skenestä. Näitä on mielenkiintoista lueskella

[Tiksa]

Mihin tuossa kolmijaossasi sijoitat esim englantilaiset päädyt, joissa seisotaan ja lauletaan, joskus myös tapellaan, mutta halveksutaan eteläeurooppalaisten päätyjen teaterisuutta ja yritystä tehdä jalkapallokannattamisesta jotain elämää suurempaa.

[Stevie Bravo]

Mihin tuossa kolmijaossasi sijoitat esim englantilaiset päädyt, joissa seisotaan ja lauletaan, joskus myös tapellaan, mutta halveksutaan eteläeurooppalaisten päätyjen teaterisuutta ja yritystä tehdä jalkapallokannattamisesta jotain elämää suurempaa.

Jos ymmärsin oikein, niin tarkoitat teatraalisuutta. Sen saralla britit ovat kyllä aliarvostettuja, kenties stereotyyppisestä pidättyväisyydestään johtuen. Tulee mieleen eräänkin sangen kuuluisan englantilaisen näyttelijäryhmän sketsi, jossa nimenomaan pohditaan Välimeren alueen ja etenkin Italian jalkapalloa: Literay Football Discussion

Elämän ja jalkapallon suuruus, hmm, mitä se Liverpool-legenda ja kunniaritari Bill Shankly taas sanoikaan aiheesta?

[Tiksa]

Sanoiko Shanky jotain jalkapallosta vai jalkapallokannattamisesta?

Et muuten vastannut kysymykseeni kolmijaostasi ja mm briteistä.

[Kurkkusalaatti]

No Ultras Please, We're British

[Stevie Bravo]

Et muuten vastannut kysymykseeni kolmijaostasi ja mm briteistä.

Ah, se ei siis ollutkaan retorinen kysymys. No tuota, 90 minuuttia istumakatsomossa seisten, laulaen ja tapellen ei kuullosta perusfanin tekosilta, joten varmaankin mennään kohtien 2. ja 3. välimaastoon. Englantilaisten oma kielenparsi suosinee Hooligans-termiä, joten siihen kallistun minäkin. Mielelläni kuulen valistuneita kannanottoja ja yhden aiempaan, että Puolan skene kiinnostaa myös suuresti.

[Jinete]

Mihin tuossa kolmijaossasi sijoitat

Jako tuulareihin, huligaaneihin ja ultriin on kieltämättä ongelmallinen.

Espanjassa jalkapallo on perinteisesti ollut enemmän sellainen perhetapahtuma tai sinne päin, joten todellisia ultra-ryhmiä on aika vähän, ehkä valtion viimeisimmän listan mukaisesti Frente Atlético (Atlético de Madrid), Iraultza (Alavés), Biris-Biris Norte (Sevilla), Herri Norte (Athletic), Jove Elx (Elche), Avispero ja Ligallo Fondo Norte (Zaragoza), Frente Bokeron (Málaga), Riazor Blue (Deportivo), Indar Gorri (Osasuna), Ultraboys (Sporting) ja Symmachiarii (Oviedo). Vai mennäänkö huligaanien puolelle, kun listalle pääsee "väkivallan uhan aiheuttamalla"? Toisaalta Ultras Sur (Real Madrid), Boixos Nois (Barcelona) yms varmaan ultriin laskettaisiin, vaikka eivät listalla olekaan?

Entä sitten seurojen sponssaamat, välillä kovinkin teennäiset las gradas de animación? Kyseessä siis lähinnä nuorille tarkoitetut järjestäytymiset, jotka välillä toki poikivat ja yhdistyvät sitten noihin edellä mainittuihin "ultriin". Entäs sitten seurojen viralliset kannatusryhmät eli peñat? Ei nekään ihan tuulariosastoa ole, mutta harvoin mitään huligaaneja tai ultriakaan. Tai oikeastaan noi kaikki ovat ultria, jos ensimmäisen viestin lainatulla määritelmällä mennään, mutta harva niistä itse itsensä ultraksi laskisi.

[Tiksa]

Jep, eli tuo kolmijako äärimmäisen typistetty, ehkä jopa verrattain naivi, mutta ainakin vääristelty näkemys kannattajakulttuurin moninaisuudesta. "Joko istut hiljaa kädet puuskassa tai sitten olet ultra, koska eihän me nyt sentään mitään huligaaneja haluta olla".

Toki aloittajan forumhistorian tietäen se on myös tarkoituksenmukainen. Sillä saadaan Italia näyttämään sopivasti jalkapallokannattamisen kehdolta, koska Ultra-kulttuuri on sieltä lähtöisin ja muualla vain joko istuttiin kädet puuskassa tai tapeltiin.

[Stevie Bravo]

Ymmärrän pointin ja mietin itsekin tuota tuulari-termiä, mutta jätin sen pois tässä yhteydessä, koska pesäero ultriin on selvä ja en miellä tuulareita varsinaisesti kannattajiksi.

Jos siis mietitään aivan koko jalkapalloyleisöä, niin jako voisi olla 1. tuularit 2. perusfanit 3. ultrat 4. huligaanit. Kiinnostus jalkapalloa kohtaan lajina on voimakkainta keskellä. Väkivaltaa ei esiinny kahdessa ensimmäisessä.

Tuulari on satunnaisseuraaja ja hän saattaa kysyä vartin pelin jälkeen "niin kummalla joukkueella on noi siniset paidat?" Perusfaniuteen voi siis kuulua myös se, että organisoidutaan ja tunnustetaan avoimesti väriä.

Ilmiselvää on, että kaikki luokittelu on enemmän tai vähemmän keinotekoista, sillä maailmassa on fanityyppejä vähintään yhtä monta kuin mitä tahansa faneja on SJK:n ottelun aikana OmaSP:n wc-tiloissa, eli ainakin tuhansia.

No leikki leikkinä, mutta Tiksan provot jätän vastedes omaan arvoonsa.

[törömömmö]

Jos nuo pyssyjenheiluttelut ja väkivaltaisuudet ovat överiksi mennyttä ultrailua, niin futiskannattaminen on kuin venttiä pelaisi. Mitä innokkaampaan meininkiin päästään, sen parempi, mutta heti kun menee överiksi niin peli on hävitty.

[Stevie Bravo]

Jos nuo pyssyjenheiluttelut ja väkivaltaisuudet ovat överiksi mennyttä ultrailua, niin futiskannattaminen on kuin venttiä pelaisi. Mitä innokkaampaan meininkiin päästään, sen parempi, mutta heti kun menee överiksi niin olisi peli on hävitty.

Eikös tuo riski päde vähän kaikkeen elämässä, kivun ja nautinnon hiuksenhieno raja. Mutta siis, tarkoitukseni ei ole julistaa, että ultrakulttuuri olisi parempaa kannatusta kuin perusfanitus. Ilmiö on vain mielenkiintoinen ja tarinat sen ympärillä kiinnostavat.

[Stevie Bravo]

Ultria käsittelevän väitöskirjan vapaamuotoisessa referoinnissa (huom. suomenkielinen) sosiologi Sèbastien Louis toteaa:

Ensiksi täytyy tehdä erottelu ultrien, fanien ja jalkapallohuligaanien välille. Huligaani on yksi jalkapallofanin alakategoria. Monet sanovat, että huligaanit eivät ole faneja. Tämä ei pidä paikkaansa. Huligaanit ovat jalkapallofaneja, mutta he suuntaavat stadionille tapellakseen. Lisäksi Italiassa on erityinen liike, ultrat. Nämä menevät stadionille tukeakseen kannattamaansa joukkuetta teatraalisella tavalla. Monesti ultrat tappelevat stadionilla keskenään, mutta tämä ei ole liikkeen ensisijainen päämäärä.

No se siitä.

Italian ja Serbian kautta Saksaan, joka ei todellisuudessa olekaan paska maa.

Kuten todettua, ultria on moneen lähtöön. Pehmeitäkin arvoja löytyy. Esimerkiksi vasemmalle kallellaan olevan kulttiseura Union Berlinin ultrafaneista löytyy toki radikaalejakin aineksia, mutta pääpiirteissään puhutaan varsin leppoisasta solidaarisuudesta ja toveruudesta.

Kun unionilaiset uhoavat aloittavansa verenvuodatuksen, ei tarvitse säikähtää. Kyse on verenluovutuksesta sairaaloille. Aktiivifanien masinoima "Bleed for Union"-kampanja keräsi varoja lisenssimaksua varten ja käytännössä pelasti seuran konkurssilta.

Ultratoimintaa ottelutapahtumissa on esimerkiksi rahalla mässäilevälle RB Leipzigille naljailu. Tölkkikonsernin pyrkyriporukan päälle on heitetty niitä kolikon näköisiä kultapaperiin käärittyjä suklaakarkkeja. Eli pelkistäen: Unionin ultrien tempaus hurjimmasta päästä on tarjota vastustajalle suklaata. Pöyristyttävää ääriliikehdintää.

Ja suvakkihengessä totta kai pakolaisille järjestetään lisämajoitusta ja vastaanottokeskuksissa pyörii vapaaehtoisavustajia. Stasin työntekijöiden peruja olevan Dynamo Berlinin fasistisiipi ei meinaa pysyä nahoissaan...

[Ringo Star]

Tänä päivänä monessa maassa ultria on hankala erottaa monista ns. peruskannattajista ainakaan pukeutumisen puolesta, kun nuo Stone Islandit jne. ovat levinneet ihan sinne (heh) tuulareidenkin keskuuteen niin vahvasti. Otetaan nyt esimerkiksi Ruotsi ja osin myös Tanska, jossa varmaan vähintään joka toisen nuoren katsojan tyyli on kasuaali-muoti. Tukholma lienee tällä hetkellä myös aika lailla Euroopan pyropääkaupunki, jos soihduttelu nyt ultratoiminnan keskeiseksi osaksi lasketaan.

[Lauantai-illan Nostalgia]

Tänä päivänä monessa maassa ultria on hankala erottaa monista ns. peruskannattajista ainakaan pukeutumisen puolesta, kun nuo Stone Islandit jne. ovat levinneet ihan sinne (heh) tuulareidenkin keskuuteen niin vahvasti. Otetaan nyt esimerkiksi Ruotsi ja osin myös Tanska, jossa varmaan vähintään joka toisen nuoren katsojan tyyli on kasuaali-muoti. Tukholma lienee tällä hetkellä myös aika lailla Euroopan pyropääkaupunki, jos soihduttelu nyt ultratoiminnan keskeiseksi osaksi lasketaan.

Tämä jalkapallokannattajien kasuaalisuushan (casuals) on lähtöisin Englannista, kun ultrien kotimaana pidetään Italiaa. Näin ainakin olen aihetta käsittelevästä kirjallisuudesta ymmärtänyt. Eittämättä näissä on myös yhdistymistä, kun Stone Islandeihin tai vastaaviin tunnettuihin merkkivaatteisiin pukeutuneet valmistavat otteluihin myös tifoja osoittaakseen tukensa kannattamalleen joukkueelle, sekä tietysti osoittaakseen muille kannatuksensa kohteen.

[Alty]

Tänä päivänä monessa maassa ultria on hankala erottaa monista ns. peruskannattajista ainakaan pukeutumisen puolesta, kun nuo Stone Islandit jne. ovat levinneet ihan sinne (heh) tuulareidenkin keskuuteen niin vahvasti. Otetaan nyt esimerkiksi Ruotsi ja osin myös Tanska, jossa varmaan vähintään joka toisen nuoren katsojan tyyli on kasuaali-muoti. Tukholma lienee tällä hetkellä myös aika lailla Euroopan pyropääkaupunki, jos soihduttelu nyt ultratoiminnan keskeiseksi osaksi lasketaan.

Aika jäätäviä määriä ilotulitteita voi kyllä Balkanillakin olla....

[Riksföreståndare]

[Valzo]

Ihan ekana, topikille.

Sitten, mihin mää sijoitun? Mun elämänohjeita on ettei väkivalta kuulu minnekkään. Ainoastaan hätävarjeluna ja silloinkin erittäin harkitusti. Mää en myöskään tykkää soihduista katsomossa (on ne kauniita, en mä sitä. Vaan paloturvallisuus). Olemmää ittekki toki kadulla soiduttanu.

Kuitenkin mulle tepsin peleissä ei tulis mielenkään vain istua hiljaa vaan laulaa, tanssia ja muutenkin osoittaa tunteeni fanikatsomossa.

ts. Annan enemmän kuin aloitusviestin "peruskannattaja", mutta musta puuttuu myös monia "ultralle" ominaisia piirteitä. En fudiksen ulkopuolellakaan ole mitenkään erityisen ääriajattelija, vaikka toki sentristiin nähden saatan ollakkin.

[Viinipullo]

Hieno topikki ja hieno avaus. Laitetaan seurantaan tämä ehdottomasti.

Pyro, seisominen, laulu ja vastustajalle huutelu

Väkivalta, pelaajien vahingoittaminen, rasistiset yms. huutelut

Lämmöllä muistan Morelosin ja Ezen turhautuneet huitomiset kohti epäonnistumisille nauravaa Klackenia. Tuntui todella hyvältä agitoida vastustajan tähtipelaajia. Homottelut ja muut taas lähinnä latistavat tunnelmaa, kun sellaiseen huuteluun ei suurin osa porukasta onneksi lähde mukaan.

[Valzo]

Homottelut ja muut taas lähinnä latistavat tunnelmaa, kun sellaiseen huuteluun ei suurin osa porukasta onneksi lähde mukaan.

Kyllä perinteinen Homohoojiikoo vetää

[Stevie Bravo]

Tukholma lienee tällä hetkellä myös aika lailla Euroopan pyropääkaupunki, jos soihduttelu nyt ultratoiminnan keskeiseksi osaksi lasketaan.

Kieltämättä etenkin AIK:lla on ollut hullu vuosi 2018.

Kiihkeät derbyt, AM 50 000, mestaruusjuhlat yhdeksän vuoden tauon jälkeen, pitch invasionit, yliote monesta vierasstadionistakin... Ja alle 400km Helsingistä.





Lennart hittade hem.

[GERP]

ei ultreja turkuun
ei ultreja minnekkään