EM-karsinnat 2020 lohko J: Analyysissä ITA, BIH, FIN, GRE, ARM & LIE

[Salming]

Rakas jalkapallon ystävä, tervetuloa lukemaan ennakkopakettiani Suomen vastustajista EM2020-karsintojen lohkossa J. Olen joulukuun aikana arvontatuloksen selvittyä käynyt läpi jokaisen joukkueen siten, että katsoin vähintään kaksi ottelua melko tarkasti ja tein havaintoja. Jokaisesta joukkueesta esittelen ensin pelaajiston ja sitten sen jälkeen näytän kuvin esimerkkejä puolustus-, hyökkäys- ja erikoistilannepelaamisesta. Italiasta ja Bosnia-Hertsegovinasta on enemmän materiaalia kuin Liechtensteinista ja Armeniasta siksi, että innostuin niiden kohdalla tekemään vielä tarkempia havaintoja. Tarkat kuvakaappausmäärät joukkueittain ovat Liechtenstein 55, Armenia 66, Bosnia-Hertsegovina 78 ja Italia 90. Kreikan kohdalta en laskenut kuvien määrää, koska lainasin vain itseäni marraskuun ottelun analyysistä, koska silloin taltioitu materiaali pätee varmasti yhä, joten en kokenut tarpeelliseksi ottaa enää yhtään uutta kuvakaappausta Kreikasta. Käyn joukkueet läpi siten, että aloitan kuudennen arvontakorin Liechtensteinista ja päätän urakan ykköskorin Italiaan. Wordin tilastojen mukaan sivuja on 62, sanoja 23 574, merkkejä välilyönnit mukaan lukien 210 073, kappaleita 890 ja rivejä 2950. Teksti on jaettu seitsemään eri viestiin 40 000 merkin yksittäisen viestin merkkirajoituksen vuoksi.

Tämä teksti on samalla kiitos lukuisille äänestäjilleni Vuoden Foorumilainen² Gaala 2018 -kilpailussa. Otan nöyrästi ja kiitollisena vastaan valintani Vuoden Foorumistiksi vuosimallia 2018. Tittelin uusiminen ei varmastikaan tule olemaan helppoa vuoden päästä, mutta koska tämä viesti on tarkoituksella julkaistu tammikuun ensimmäinen päivä uuden jalkapallovuoden alun kunniaksi, toivon, että ensi joulukuussa ääniä antaessanne muistatte tämän viestiketjun. Annan kuitenkin nyt tekojeni puhua puolestaan, joten sen pidemmittä puheitta nautinnollista lukuelämystä arvon lukijat!

Liechtenstein

Liechtensteinin päävalmentaja oli 54-vuotias itävaltalainen Rene Pauritsch. Kuluneena vuonna 2018 joukkue pelasi hänen alaisuudessaan kahdeksan ottelua saldolla 1-1-6. Kansojen liigassa saldo oli tarkemmin eriteltynä 1-1-4, mikä tarkoitti jumbosijaa neljällä pisteellä. Ainoa voitto tuli kotona Gibraltarista maalein 2-0 ja tasapelin joukkue saavutti päätöskierroksella kotona Armeniaa vastaan maalein 2-2. Noita pelejä ennen edellinen tappioton ottelu oli vuosi sitten joulukuussa Qataria vastaan pelattu ystävyysottelu, jonka Liechtenstein voitti 1-2. Tulokset eivät ilmeisesti olleet riittäviä, sillä Kansojen liigan päätyttyä Pauritsch siirrettiin Liechtensteinin jalkapalloliiton tekniseksi johtajaksi oltuaan maajoukkueen valmentajana vuodesta 2012 asti. Hän ehti valmentaa kaikkinensa 50 ottelussa keräten keskimäärin 0,38 pistettä ottelua kohden. Sitä ennen hän valmensi puolestaan Liechtensteinin U21-maajoukkuetta neljän vuoden ajan, joten kyseessä on todellinen liiton mies Markku Kanervan tavoin. Pauritschin alaisuudessa Liechtenstein käytti paljon 4-1-4-1 muotoa paperille ryhmiteltynä. Kahdessa viimeisessä Kansojen liigan ottelussa tästä kuitenkin poikettiin, kun muotoina olivat Makedoniaa vastaan vieraissa 5-4-1 ja Armeniaa vastaan kotona 4-4-2.

Liechtensteinin uusi valmentaja on islantilainen Helgi Kolvidsson, joka aloitti tehtävässään virallisesti tänään. Hän on 47-vuotias ja Islannin entinen apuvalmentaja ajalta elokuu 2016 - kesäkuu 2018. Lisäksi Kolvidsson on valmentanut vuosia Itävallan kakkostasolla sitä ennen. Tätä ennakkoa kirjoittaessa Liechtensteinin uusi valmentaja oli minulle vielä mysteeri (huomasin nimityksen vasta tänään tehdessäni viimeisiä tarkistuksia), joten en ole perehtynyt hänen suosimiin ryhmityksiin, vaan kuvakaappaukset ovat vanhan valmentajan alaisuudesta Kansojen liigasta. Transfermarktin mukaan hän on kuitenkin käyttänyt viimeksi ollessaan päävalmentajana lähinnä 4-1-4-1 ja 4-4-2 ryhmityksiä, joita myös Liechtenstein suosi menneenä syksynä Kansojen liigassa, joten välttämättä suuria eroja ei ole luvassa viheriöllä viime syksyyn verrattuna.

Liechtenstein on Suomelle ja myös minulle tuttu vastustaja, sillä näin sen livenä Veritaksella kesäkuussa 2017. Tuolloin ottelu päättyi 1-1 lukemiin. Otteluraporttini tuosta ottelusta voi lukea tästä linkistä: http://futisforum2.org/index.php?topic=206739.msg11037553#msg11037553

Sitten pelaajistoon. Aloitetaan maalivahdeista. Kansojen liigassa kaikki kuusi ottelua maalissa pelasi Benjamin Büchel (FC Vaduz, SUI2). Hän on 29-vuotias ja omaa vain 21 maaottelun kokemuksen, vaikka debyytti tapahtui jo kymmenen vuotta sitten. Pituutta miehellä on 187 senttiä. Kuluneena syksynä hän oli ensi kerran ykkösmaalivahtina kilpailullisessa karsinnassa pelattuaan sitä ennen lähinnä ystävyysotteluissa, koska keväällä eläköitynyt 36-vuotias Peter Jehle pelasi 132 maaottelua kantaen ykkösvastuun vuodesta 1998 asti. Nimenomaan kuitenkin Büchel oli Liechtensteinin maalivahtina, kun joukkue haki Turusta 1-1 vierastasapelin ystävyysottelussa puolitoista vuotta sitten. Siinä ottelussa Jehle oli penkillä ja ainakin Transfermarketin tilastojen mukaan tuo oli uskokaa tai älkää ainoa kerta, kun Jehle istui penkillä maaottelussa eikä pelannut. Hän oli siis maajoukkueen käytettävissä 133 ottelussa ja tuo Suomi-ottelu oli ainoa, jossa Jehle penkitettiin. Varamaalivahteina edellisessä maajoukkueryhmässä olivat Sveitsin neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla palloilevat Lorenzo Lo Russo (FC Linth 04, SUI4) ja Armando Majer (Eschen-Mauren, SUI4). Kumpikaan ei ole vielä pelannut yhtään A-maaottelua, mutta he ovat pelanneet nuorisomaajoukkueissa. Büchelista vielä sen verran, että hän on olemukseltaan tasapainoinen ylävartalon ollessa roteva eikä esimerkiksi Hradeckyn kaltainen kukkakeppi, jos tällainen vertaus sallittakoon. Lisäksi hänen vahvuutenaan ovat oikea-aikaiset vastaantulot sekä refleksit lähitorjunnoissa.

Toppariosastolla Sandro Wieser (FC Vaduz, SUI2) pelasi viidessä ensimmäisessä ottelussa, mutta oli pelikiellossa viimeisessä pelissä Armeniaa vastaan. Hän on vasenjalkainen ja 25-vuotias keskuspuolustaja, joka on pelannut 185-senttisellä varrellaan jo 48 maaottelua tehden kaksi osumaa. Häntä voinee luonnehtia ykköstoppariksi, sillä ennen Vaduziin siirtymistä hän pelasi muun muassa Baselissa, Hoffenheimissa, FC Thunissa ja KSV Roeselaressa lainalla Readingista. Olemukseltaan Wieser on hieman hujoppi, mutta jalalla hän on tekninen ja taitava. Wieserin toppariparina pelasi neljässä ensimmäisessä Kansojen liigan ottelussa Daniel Kaufmann (FC Balzers, SUI5). Kaufmann on ehtinyt pelata tasan 50 maaottelua 27 ikävuoteen mennessä. Pituutta löytyy 186 senttiä ja jalkaisuus on oikea Wieserin ollessa vasuri. Kaufmann oli viidennessä ottelussa pelikiellossa ja istui merkityksettömän päätöspelin penkillä. Kaikkiaan hän on ollut avauksessa 45 kertaa ja tullut vaihdosta sisään viidesti, mikä tarkoittaa sitä, että penkillä hän on istunut vain kolmesti koko ottelun, joten kyseessä ei ole mikään rotaatiotoppari, vaan viime vuosien tärkeä puolustuksen kulmakivi Wieserin ohella. Olemukseltaan Kaufmannia voisi luonnehtia Wieserin kaltaiseksi eli pituus riittää, mutta jalalla hän ei ole aivan yhtä hyvä. Lisäksi Kaufmann on hieman enemmän rymistelijätyyppi kuin nätisti ilmaan hyppäävä Wieser. Kahdessa viimeisessä ottelussa tosiaan tämä parivaljakko hajosi pelikieltojenkin takia, joten vastuuta toppareina saivat myös Martin Rechsteiner (FC Balzers, SUI5), Ivan Quintans (Eschen-Mauren, SUI4) ja Jens Hofer (FC Münsingen, SUI3). Hoferille Armenia-ottelu oli maaotteludebyytti, mutta kaksi ensin mainittua ovat pelanneet yli 30 maaottelua kumpikin, joten he ovat ihan päteviä korvaajia, jos Wieser tai Kaufmann on poissa. Rechsteiner on vain 177 senttiä pitkä ja koulutukseltaan oikea laitapuolustaja. Olemukseltaan Rechsteiner on melko hintelä. Hänet tunnistaa lyhyyden lisäksi myös melko vitivalkoisista kasvoista, hörökorvista ja vaaleista hiuksista. Quintans on Rechsteinerin tavoin 29-vuotias ja luonnolliselta pelipaikaltaan oikea pakki, mutta kuusi senttiä pidempi. Hofer on nuori 21-vuotias hujoppi, joka on 188 senttiä pitkä ja vasenjalkainen. Hän on myös Sveitsin Young Boysin juniorijoukkueiden kasvatti.

Rechsteiner ja Quintans pelasivat tosiaan myös oikeana laitapuolustajana kumpikin Kansojen liigassa ennen stunttaamistaan toppareina. Lopulta molemmat avasivat kahdesti oikealla topparina olon lisäksi. Heidän lisäkseen oikealla nähtiin neljännessä ja viidennessä ottelussa Fabian Eberle (FC Konolfigen, SUI5) ja Daniel Brändle (SV Pullach, GER5). Kummankin varsinainen pelipaikka on oikea keskikenttä laitapuolustajan sijaan ja ikää on 26 vuotta. Brändlella on maaottelukokemusta 21 ottelua ja Eberlella seitsemän peliä. Brändlen pituus on vain 172 senttiä, mutta Eberle on sentään 184-senttinen. Eberle pyrkii pelaamaan yksinkertaisesti ja hakee sisäsyrjäsyöttöseinäkombinaatioita laidallaan pyrkien nousemaan kohti vastustajan päätyrajaa. Askellus onryhdikästä ja ennen kaikkea pitkät jalat mahdollistavat liukutaklaukset helpommin.

Vasemman laitapuolustajan tontti oli läpi Kansojen liigan Maximilian Göppelin (FC Vaduz, SUI2) hallussa. Hän on 179-senttinen vasuri ja pelasi tosiaan täydet minuutit. 21 maaottelussa on syntynyt yksi osuma. Göppel on Jere Urosen kaltainen vaalea pellavapää, mutta hieman kömpelömpi vasurillaan. Ruumiinrakenne ja liikkuminen päkiöillä muistuttaa kuitenkin paljon Urosta sekä Göppel on sitkeä juoksija. Liechtensteinin puolustuslinjalla on paljon yhteisiä kokemuksia, koska neljässä ensimmäisessä Kansojen liigan pelissä vain oikea laitapuolustaja vaihtui, kun Göppel-Wieser-Kaufmann kolmikko pysyi yhdessä ja Büchel maalissa. Göppelin varamies viimeisimmässä maajoukkueryhmässä oli 29-vuotias Marco Wolfinger (FC Balzers, SUI5), mutta tämä ei ole pelannut vielä yhtään maaottelua, vaan on istunut penkillä kaikissa kymmenessä ottelussaan maajoukkueen mukana.

Puolustajista on syytä mainita myös viime ryhmässä mukana olleet Andreas Malin (FC Dornbirn, AUT3), Mathias Sele (FC Balzers, SUI5) ja Seyhan Yildiz (FC Balzers, SUI5). Malin on 24-vuotias topparivaihtoehto 12 maaottelun kokemuksella. Kansojen liigassa hän sai puoliajan verran peliaikaa Gibraltaria vastaan. Sele ja Yildiz ovat koulutukseltaan oikeita laitapuolustajia, mutta Yildiz pelasi yhdessä pelissä jopa vasemmassa laidassa keskikentällä. Yildiz on 29-vuotias 31 maaottelun turkkilaistaustainen peluri, kun puolestaan Sele on kolme vuotta nuorempi ja pelannut seitsemän maaottelua. Molemmat ovat alle 180-senttisiä.

Seuraavaksi käsittelyyn keskikentän keskusta. Liechtenstein tosiaan pelasi 4-1-4-1 muodossa neljä ensimmäistä otteluaan ja silloin joukkueen kapteeni Michele Polverino (FC Balzers, SUI5) oli ankkurina kolmessa niistä saatuaan pelikiellon punaisen myötä heti avauspelissä. Lisäksi kahdessa viimeisessä pelissä hän oli keskikentän keskustan kaksikosta toinen, kun Liechtenstein käytti 5-4-1 ja 4-4-2 muotoja. Ikää Polverinolla on jo 34 vuotta ja pelattuja maaotteluja 71 (kuusi maalia). Hänen pelaaminen perustuu sitkeyteen, koska pituutta on vain 175 senttiä. Liike oli nähdyn perusteella yllättävän hyvä ja matala peliasento mahdollisti nopeat suunnanmuutokset. Lisäksi hän oli erikoistilannevastuussa Wieserin kanssa. Kokemusta häneltä löytyy Sveitsin ja Itävallan kakkostasolta. Keskikentän keskiakselin toinen luottohevonen on Aron Sele (FC Vaduz, SUI2), joka pelasi niin ikään viidessä ottelussa kuudesta. Hän on vasta 22-vuotias ja ehtinyt pelaamaan 12 maaottelussa, mutta on yksi tulevaisuuden avainpelaajista. Polverinon tavoin Sele on lyhyt, vain 168-senttinen ja pelipaikaltaan ensijaisesti puolustava keskikenttä, mutta oikeajalkainen, kun Polverino listataan molempijalkaiseksi lahjakkuudeksi. Sele on kääpiöyden lisäksi melko hontelo höystettynä paksuilla pohkeilla ja ei siksi ole kovin hyvä maakaksinkamppailija toisin kuin nutturalla paksuja tummia hiuksiaan pitävä Polverino.

Muista keskikenttäpelaajista on nostettava esiin Dennis Salanovic (FC Thun, SUI), Nicolas Hasler (Chicago Fire, MLS), Livio Meier (Eschen-Mauren, SUI4), Sandro Wolfinger (Eschen-Mauren, SUI4) ja Marcel Büchel (FC Empoli, ITA). Salanovic on yksi harvoista pääsarjapelaajista ja koulutukseltaan oikea laituri, mutta maajoukkueessa hän pelaa vasemmalla. Hän pelasi viidessä ottelussa kuudesta oltuaan pelikiellossa kertaalleen. Ikää on vasta 22 vuotta, mutta 31 maaottelussa oikeajalkainen ja 179-senttinen heppu on tehnyt kolme maalia ja seurastatuksensa myötä yksi tärkeimmistä pelaajista. Hän kykenee haastoihin 1v1-tilanteissa ja on Liechtensteinin oma Pyry Soiri, joskaan ei ihan yhtä räjähtävä, mutta pallokosketus on kohtalainen ja laukaus hitusen painavampi. Hänet tunnistaa myös oransseista nappulakengistä ja mustasta hiuspannasta. Hasler puolestaan on 27-vuotias ammattilainen, joka on 57 maaottelussa osunut kolmesti oikealla jalallaan. Hänen pelipaikakseen on merkitty keskikentän keskusta, mutta Kansojen liigassa hän pelasi sillä paikalla vain kaksi peliä, sillä hänet nähtiin kahdesti myös kärjessä ja oikeana laiturina eli kyseessä on hyökkäyksen monitoimimies. Hänellä on futarin olemus eli pallokosketus on pehmeä ja fysiikka loistava, joka näkyy muun muassa spurteissa. Pituutta on 181 senttiä, mutta kentällä hän näyttää pituuttaan jämerämmältä ja ohjaa käsin sekä huudoin prässipelaamista.

Meierilla on ikää vasta 20 vuotta ja pelattuja maaotteluja kuusi. Oikeajalkaisen yksilön lempipelipaikka on oikea laituri, mutta Kansojen liigassa hän pelasi kolmesti keskikentän keskellä, kerran piilokärkenä ja vain kertaalleen oikeassa laidassa omalla pelipaikallaan päätösottelussa Armeniaa vastaan. Meier on lyhyt, mutta sitäkin sähäkämpi tempokuljettaja, jolla on sirot jalat ja syötöt lähtevät siten terävästi juoksustakin. Kiihtyvyys auttaa puhkomaan linjoja kuljettamalla. Wolfinger puolestaan aloitti oikeana laiturina kolme ensimmäistä peliä ja tuli kolmessa viimeisessä ottelussa kertaalleen vaihdosta sisään hyökkääväksi keskikenttäpelaajaksi. Hänellä on ikää 27 vuotta ja maaottelutilastot ovat 26/2. Nimenomaan hyökkäävä keskikenttäpelaaja on hänen normaali pelipaikka ja laiturin rooli sitten toissijainen. Wolfinger on sähäkkä kääntyjä pallon kanssa ahtaissa tiloissa ja pystyy siten hankkimaan vapaapotkuja. Hänet on tosiaan helppo tunnistaa kääpiönä. Büchel on myös 27-vuotias tilastojen ollessa 15/1. Hän on keskikentän keskustan pelaaja, mutta 175-senttinen ananashiustyylin omaava taistelija pääsi pelaamaan viimeisessä ottelussa Armeniaa vastaan jopa piilokärkenä Haslerin lähellä. Muutoin hän pelasi kaksi peliä keskikentän keskellä 4-1-4-1 muodossa. Hän on ollut usein poissa maajoukkueen käytöstä, mutta mukana ollessaan hän on aloittanut 14 kertaa ja tullut kerran sisään vaihdosta eli saanut aina peliaikaa. Büchelilla on Haslerin tavoin futarin olemus eli rento askellus ja pallokosketus. TV-kuvassa hän näytti pituuttaan pidemmältä pelaajalta kaukaa katsottuna. Ylävartalon fysiikka oli kunnossa eli leveät hartiat auttavat suojaamaan palloa selkä maaliin päin ollessa.

Kansojen liigassa peliaikaa avauksessa saaneista pelaajista on vielä mainitsematta Philippe Erne (FC Balzers, SUI5), joka aloitti ensimmäisen pelin piikissä ja Robin Gubser (Eschen-Mauren, SUI4), joka pelasi kahdesti yksinäisenä kärkenä. Erne on 31-vuotias ja tehnyt 35 maaottelussa yhden maalin, mikä ei ole mairitteleva saldo 180-senttiselle ja oikeajalkaiselle keskushyökkääjälle. Hän pääsi myöhemmissä peleissä kolmesti vaihdosta sisään jämäminuuteille. Hän on selkeä targethyökkääjä, jolla on havaittavissa vatsan seudulla pientä epäurheilijamaisuutta eli askel ei ole se kaikkein kevein. Kapteeni Polverinon tavoin Erne pitää hiuksiaan nutturalla. Gubser on 27-vuotias ja tehnyt 30 maaottelussa yhden maalin eli hänellä on vielä viisi peliä aikaa parantaa Erneen nähden. Hänen pelipaikkansa on tosin ensijaisesti keskikentän keskusta kärkipelaajan sijaan. Viime MM-karsinnoissa ja Suomea vastaan ystävyysottelussa hän pelasi jopa topparina. Gubserin liike ei ole kaikkein terävintä, mutta hän on sisukas kaksinkamppailija ja pituus riittää myös pääpalloissa.

Viimeisenä pelaajanostona olkoon Martin Büchel (FC Zürich U21, SUI3). Maajoukkuedebyyttinsä kapteeninnauhaakin kantanut 31-vuotias Büchel teki kesäkuussa 2004. Maaottelutilastot ovat 73/2. Kansojen liigassa hän pääsi kentälle päätöspelissä Armeniaa vastaan oltuaan sitä ennen viimeksi maajoukkueen mukana joulukuussa 2017 Qataria vastaan. Büchelin tunnistaa viikinkiparrasta ja vaaleasta ihosta.

Alla kertauksena pelipaikkakohtainen ranking pelinumeroineen ja tärkeimmät yksilöt tummennettuna:

#18 Hasler (#7 Erne)
#11 Salanovic (#15 Yildiz) - #8 A. Sele - #9 Marc. Büchel (#13 Mart. Büchel) - #14 Meier (#20 Wolfinger)
#23 Polverino (#17 Gubser)
#3 Göppel (#19 Wolfinger)- #10 Wieser (#6 Malin) - #4 Kaufmann (#17 Hofer) - #22 Rechsteiner (#20 Eberle, #5 Quintans, #2 Brändle, #16 M. Sele)
#1 B. Büchel (#21 Lo Russo, #12 Majer)

Unelma-avauksestani siis neljä pelaa Sveitsin kakkostasolla Vaduzissa, kolme Sveitsin viitostasolla Balzersissa, yksi Sveitsin nelostasolla, yksi Sveitsin pääsarjassa, yksi MLS:ssä ja yksi Italian pääsarjassa.

Suomea vastaan pelatussa ystävyysottelussa Liechtensteinin avauskokoonpano puolestaan oli 4-1-4-1 muodossa Büchel; Göppel, Malin, Gubser, Rechsteiner; Polverino; Salanovic, Hasler, Mart. Büchel, Burgmeier; Frick. Tämä tarkoittaa sitä, että silloisesta avauskokoonpanosta vain Frick ja Burgmeier eivät olleet enää mukana Kansojen liigassa. Suomen avauksesta maajoukkueringiin kuuluvat yhä Pukki, Pohjanpalo, Lod, Lam, Uronen, Ojala, Raitala ja Jaakkola. Mehmet Hetemaj, Moisander ja Riski puolestaan voidaan laskea ulos ryhmästä.

Pelaajiston esittelyn jälkeen on vihdoin hyvä siirtyä kuvakaappauksiin. Liechtenstein tosiaan aloitti Kansojen liigan 4-1-4-1 muodossa, mitä Pauritsch oli suosinut vuosia, mutta kahdessa viimeisessä ottelussa Liechtenstein peluutti 5-4-1 ja 4-4-2 muodostelmia. Noista en otteluista en löytänyt kokonaisia otteluja internetistä, joten jouduin tekemään havaintoni Kansojen liigan neljän ensimmäisen ottelun perusteella. Toki tuo viimeisessä ottelussa käytetty 4-4-2 nyt ei ainakaan eroa puolustusmuodoltaan käytössä olleesta 4-1-4-1 paperiviritelmästä. Luultavasti Liechtenstein kuitenkin valitsee jonkun näistä kolmesta paperiryhmityksestä myös otteluunsa Suomea vastaan, vaikka valmentaja vaihtuukin.

Puolustus:


Silloin kun Liechtenstein pelaa 4-1-4-1:llä, sen puolustusmuoto on oikeasti käytännössä 4-4-2. Laiturit Salanovic ja Wolfinger ovat pudonneet keskikentän neljän miehen linjaan Selen ja kapteeni Polverinon rinnalle. Kärkimies Erneä tukee ylimmässä prässilinjassa keskikentän kolmikon hyökkäävin yksilö Hasler.


Tässä on vielä laajempi kuva. Kuten näkyy, Liechtenstein ei prässää turhan ylhäältä, vaan antaa vastustajan tulla puoleen kenttään ja pyrkii pitämään linjojen välit tiiviinä eli etäisyyden ylimmästä prässilinjasta puolustuslinjaan noin 15-20 metrissä, jotta vastustaja joutuisi kierrättämään palloa laidoilla muodon ulkopuolella eikä pääsisi pelaamaan väleihin.


Liechtenstein puolustaa aktiivisesti eteenpäin puolessa kentässä, jos se havaitsee, että vastustaja on mahdollista ahdistaa takaisin syvälle omalle alueelleen. Esimerkiksi tässä Haroyan syöttää vastaantulevalle Mkrtchyanille, joka ei kuitenkaan pääse kääntymään, kun Liechtensteinin vasen laituri Salanovic pakottaa hänet syöttämään maalivahdille.


Suttuinen kuva liikkuvan kameran vuoksi, mutta tämä oli seuraus edellisestä tilanteesta eli kärkimies Erne juoksi prässäämään maalivahti Hayrapetyania, joka joutui avaamaan pitkällä ja Liechtensteinin keskikenttä on samalla ottanut miesvartiointiin armenialaiset.


Liechtenstein ei anna vastustajan pelata ilmaiseksi lyhyttä maalipotkua kuten ei mikään muukaan maajoukkue oikein enää nykypäivänä. Hasler merkkaa oikean topparin ja Erne puolestaan kuvan ylälaidassa Armenian vasemman topparin. Vasen laituri Salanovic ja kapteeni Polverino ankkuriroolissa ovat nousseet tukemaan ylintä prässilinjaa tässä kohdin merkkaamalla kaksi muuta armenialaista eli oikean laitapuolustajan Hambardzumyanin ja toisen pohjapelaajan Malakyanin.


Joskus korkealta prässääminen voi kostautua. Hayrapetyanin kova avaus yli Liechtensteinin prässin tavoitti ylänelikosta vastaan tulleen kärkipelaaja Pizzellin.


Tämä jakoi laitaan Yaganille ja hetkessä Armenia pääsi hyökkäämään kolmella pelaajalla neljää vastaan ja luomaan laidalta maalipaikan boksiin Liechtensteinin oltua huonosti organisoitunut.


Seuraavaksi esimerkiksi siitä, kuinka tuo aktiivinen puolesta kentästä ylöspäin prässääminen voi olla joskus liian innokasta. Tässä tilanteessa keskikentän neljän miehen linja rakoilee pahoin, kun oikea laituri Hasler lähtee turhaan prässäämään Gibraltarin pallollista pelaajaa. Kärkimies Gubser ja hänen rinnallaan ylimmän prässilinjan muodostanut Meier ovat jo tarpeeksi lähellä ja Haslerin tulisi pysyä samassa tasossa kuin Polverino, Marc. Büchel ja Salanovic.


Gibraltar neppasi pallon laitaa pitkin ylös helposti ohi Haslerin. Se tarkoitti sitä, että nyt oikea laitapuolustaja Eberle joutuu irtautumaan puolustuslinjasta tulemaan palloa vastaan ja se avaa tilaisuuden pelata selustaan. Kuvitelkaa, että tässä kohden Soiri olisi kirmaamassa pystyyn ja pääsisi 1v1-tilanteeseen oikeaa topparia Kaufmannia vastaan, joka on joutunut liikkumaan keskeltä kohti laitaa paikkaamaan Eberlen jättämää aukkoa ja on tosiaan enemmän rymistelijätyyppiä kuin Wieser ja hieman tankkimaisesta olemuksestaan johtuen ei kovinkaan ketterä suunnanmuutoksissa.


Liechtenstein puolustaa laitoja puhtaasti mies miestä vastaan eikä yritä luoda lukumääräistä ylivoimaa. Tässäkin näkyy se, kuinka pallollisen puolen keskustan pelaaja tyytyy tarkkailemaan kauempaa, kun keskikentän linjan laitimmainen pelaaja ja laitapuolustaja muodostavat 2v2-tilanteen.


Vaikka Liechstenstein kansoittaa mieluummin keskustan kuin laidan, tässäkään tilanteessa kolme pelaajaa pallollisen ympärillä ei riitä katkomaan syöttöä laitapuolustajan ja topparin väliin. Eli kun Liechtensteinin laitapuolustaja nousee irti puolustustuslinjasta luomaan laitaan 2v2-tilanteen, pallo tulisi pelata nopeasti keskustaan ja samalla jonkun tulee leikata laitapuolustajan jättämään tilaan kuten tässä Makedonia tekee. Rechsteinerin ja Kaufmannin välissä on ammottava aukko Rechsteinerin oltua puolustamassa laidassa ja sen Makedonia hyödynsi muutamalla nopealla syötöllä.


Seuraavaksi lienee syytä käydä läpi Liechstensteinin päästämiä maaleja. Tässä Liechstentein on omassa 4-4-2 muodossaan Gibraltaria vastaan. Kahden ylimmän prässilinjan välillä on hirveä aukko, mutta Gibraltarin toppari avaa ristipallon oikeaan laitaan.


Syntyy 1v1-tilanne, jossa vasen laitapuolustaja Göppel jää statistiksi, kun Gibraltarin pelaaja ohittaa hänet yhdellä kosketuksella. Pallo kuitenkin karkasi hieman liian taakse, joten Gibraltarin yksilö ei päässyt etenemään boksiin.


Walker houkuttelee Marc. Büchelin ja myös Haslerin lähemmäs ja syöttää sitten takaisin laitaan.


Edellisestä tilanteesta viisastuneena Göppel ei ryntää nyt ohi pelaajastaan, mutta jättää tällä kertaa liikaa aikaa keskittää. Samalla maalilla Cabrera liikkuu viisaasti toppari-Kaufmannin varjosta maalille.


Täydellinen keskitys ja pusku takakulmaan. Hyvin ajoitettu juoksu Cabreralta toppareiden väliin, kun Liechtensteinin alakerran kaksikon etäisyys oli niin suuri. Alkuperäinen ristipallo laitaan pakotti Liechtensteinin muodon venymään sivuttaissuunnassa ja se kostautui eli hyvin sahattu Gibraltarilta. Göppelin etäisyys Kaufmanniin ja tämän etäisyys Wieseriin repeytyi, kun Gibraltarin laituri halasi sivurajaa.


Makedoniaa vastaan vieraissa kapteeni Polverino otti ankkuriroolinsa kirjaimellisesti ja suojasi puolustuslinjaa kuten tässä ympyröitynä näkyy. Varsinainen keskikentän linja on hetkellisesti kuitenkin niin repalainen, että sen Makedonia hyödyntää.


Yhden kosketuksen jatko eteenpäin numerolle kymmenen Pandeville. Kuten näkyy, hän on aivan vapaana puolustuslinjan etupuolella, kun Polverino valui aivan liian alas eli puolustuslinjaan asti sen sijaan, että olisi ollut sen etupuolella ja katkonut tämän syötön. Huomattavaa on myös se, että nyt toisella puolella on valtava rako laitapuolustajan ja topparin välissä, johon Trajkovski liikkuu.


Pandevilta niin ikään yhden kosketuksen syöttö ja varma viimeistely Trajkovskilta etukulmaan. Polverinon taipumus pudota liian alas kostautui.


Toisessa maalissa puhutaan samasta asiasta. Makedonia voittaa irtopallon laidassa. Liechsteinin keskikentän ja puolustuslinjan välissä on suuri aukko, kun Polverino ei ole siellä, missä ankkurin pitäisi, vaan on valunut puolustuslinjaan, kuten seuraava kuva näyttää.


Tässä näkyy, kuinka pitkälle makedonialainen pääsi tempokuljettamaan ilman estelyitä. Seuraavaksi hän syötti ympyröidylle Trajkovskille, joka niittasi pallon oikealta takakulmaan. Polverinon ollessa siis kentällä neljän linja saattaa ajoittain muuttua viiden alakerraksi eikä se ole ollenkaan hyvä asia aina kuten näistä esimerkeistä voi nähdä.

[Salming]

Hyökkäys:


Yksi Liechtensteinin pelinavausmalleista on 3-3-4. Silloin vasen laitapuolustaja Göppel nousee pohjapelaajien Polverinon ja Selen rinnalle ja toppareiden Wieserin ja Kaufmannin seuraksi jää oikea laitapuolustaja.


Büchel avaa pitkän pallon ja ylhäällä ylänelikko on hyvissä asemissa. Oikea laituri Wolfinger on pääpallokamppailussa ja keskellä linjojen välissä tilaa hakevat kärkimies Erne, keskikentän hyökkäävin pelaaja Hasler ja vasen laituri Salanovic. Liechtenstein pyrkii pelaamaan melko suoraviivaisesti ylöspäin tällaisia puolipitkiä palloja yli keskikentän.


Tässä on toinen esimerkki tuosta 3-3-4 ratkaisusta eli maalivahti Büchel avasi lyhyellä laitaan oikealle laitapuolustajalle Eberlelle, jonka kanssa samassa tasossa ovat topparit. Seuraavassa tasossa on jälleen Göppel, Polverino ja tässä kohden poikkeuksellisesti oikea laituri Hasler ja häntä ylänelikossa tuuraa keskikentän Meier. Ympyröidyt pelaajat ovat nimenomaan lähellä kameraa Meier ja sitten kauempana Marcel Büchel. Tässä tilanteessa lasken heidät ylänelikkoon, mutta he ovat vain yhtäaikaisesti tiputtaneet itsensä palloa vastaan.


Eberle avasi pitkän pallon Gibraltarin kahden prässilinjan yli kohti kärkimies Gubseria, mutta tämä hävisi pääpallon puolustuslinjasta vastaan tulleelle topparille. On hyvinkin olettavaa, että Arajuuri-Toivio topparipari joutuu Liechtensteinin avatessa peliä tulemaan monta kertaa linjasta vastaan, mutta se toimi Kansojen liigassa mainiosti heti alusta lähtien eli he kyllä jaksoivat pumpata läpi ottelun vastustajan targetin selkään ja nikata pallon kauemmas. Tässä tilanteessa Gubser jää melko yksin ja ainoa realistinen pudotus paikka on alas Meierille, kun vasemmalla laidalla Salanovic halaa sivurajaa ja ylänelikon neljäntenä oleva Marc. Büchel puolestaan on keskiympyrässä vasta juoksemassa ylöspäin kuten toki Meierkin. Liechtensteinin pelaajien tukitoimet näissä palloissa eivät siis aina ole välttämättä maailmanluokkaa ja sopii Huuhkajille. Toki tässäkin tilanteessa onnistunut pudotus olisi saattanut poikia maalipaikan, jos Meier olisi jatkanut pallon heti keskelle Büchelille ja tämä kenties laitaan Salanoville, joka olisi päässyt taas haastamaan 1v1-tilanteessa.


Toinen pelinavausmalli on tavallinen 2-4-4. Kolmesta keskustan keskikenttäpelaajasta taas Hasler häärää ylhäällä laitureiden ja kärkipelaajan seurana. Molemmat laitapuolustajat Göppel ja Rechsteiner puolestaan ovat Selen ja Polverinon tasolla keskimmäisessä linjassa toppareiden Wieserin ja Kaufmannin ollessa leveällä.


Gibraltar-pelistä vastaava esimerkki. Wieser-Kaufmann levittää ja Göppel sekä Eberle ovat nousseet Polverinon ja Marc. Büchelin rinnalle keskimmäiseen tasoon. Ylänelikosta Meier on kuvan oikeassa laidassa pudottautunut muita alemmaksi eli Gubser, Salanovic ja Hasler etsivät kuvan ulkopuolella tilaa vastustajan puolustuslinjan etupuolelta.


Tässä näkyy vielä se, kuinka Liechtenstein ei arkaile vieraissakaan nostaa ympyröityjä laitapuolustajia yhtäaikaisesti reippaasti vastustajan kenttäpuoliskolle. Varmistamassa ovat lähinnä vain topparit ja kuvan vasemmassa reunassa kapteeni Polverino, jos vastustaja saa riiston. Toki Eberlekin oikeana pakkina ehtii juoksemaan alas, mutta myös hän on hanakas hakemaan seinäsyöttökombinaatioita ja nousemaan ylös laitaansa pitkin.


Tässä esimerkissä Liechtenstein makaa puolustusmuodossaan 4-4-2, kunnes Sele ottaa riiston Haroyanin syötettyä heikon passin Mkhitaryanille.


Sele jakaa pallon laitaan ja Liechtenstein pääsee 3v3-hyökkäykseen huonosti organisoitunutta Armeniaa vastaan. Kanerva ei todellakaan halua, että Liechtensteinin taitava Thunissa pelaava Salanovic pääsee luomaan laadullista ylivoimaa 1v1-tilanteissa Raitalaa/Granlundia vastaan ensi vuonna. Tässä tilanteessa haasto johti kulmapotkuun.


Nyt MLS:ssä pelaava Hasler on laidassa yksin kahta armenialaista vastaan.


Hän painaa väkisin ohi loistavalla fysiikallaan ja syöttää takatolpalle, josta Wolfinger tasoittaa pelin. Jälleen osoitus siitä, että Suomenkin laitapuolustajat saavat olla tarkkoina liechtensteinilaisten kanssa.


Hypätään ajassa taaksepäin kesään 2017. Liechtenstein puolustaa 4-4-2:ssa ja Jensenillä on pallo kuvan alalaidassa, kun hän päättää syöttää kohti toppareita. Hasler kuitenkin aavistaa tämän.


Syntyy 2v2-tilanne, jossa Moisander peruuttaa Haslerin tempokuljettaessa.


Pallo vasemmalle jalalle ja tarkka laukaus oikeaan alakulmaan ohi Jaakkolan. Liechtensteinin vastaiskut pitää kyetä eliminoimaan alkuunsa, koska yksilöillä riittää kuitenkin jonkin verran taitotasoa haastaa kuten tässäkin nähtiin.


Takaisin Kansojen liigaan. Marcel Büchel tunnistaa keskialueella riistomahdollisuuden Gibraltarin topparin heikon syötön jälkeen.


Tempokuljetuksen myötä syntyy 4v4-tilanne huonosti organisoitunutta puolustusta vastaan. Salanovic leikkaa oikeaan aikaan linjan taakse, saa syötön Büchelilta ja harhauttaa maalivahdin viimeistellen avausmaalin. Yksikin nukahdus voi siis kostautua Huuhkajillekin Liechtensteinin päästessä iskemään vastaan puolen kentän riistoista.

Erikoistilanteet:


Erikoistilannevastuussa ovat toppari Wieser vasurillaan ja ankkuri Polverino oikealla jalallaan kapteenina. Tässä kuvassa Polverino lähettää ulospäin kiertävän pallon sivuvapaapotkusta. Kohdealueella on 5v8 alivoima kuitenkin. Boksissa ovat topparit Kaufmann ja Wieser, kärkimies Erne, keskikentän Hasler ja vasen laita Salanovic. Lisäksi Wolfinger on kohdealueen ulkopuolella paitsioasemassa, mutta boksin sisällä toki.


Tässä kuvassa Polverino ympyröitynä juoksi pallon yli ja Wieser lähettää sisäänpäin kiertävän keskityksen kohti taka-aluetta, mutta kärkipelaaja Erne ei aivan yltänyt palloon takatolpalla. Jälleen Liechtenstein on nostanut viisi miestä boksiin kohdealueelle eli Ernen, Salanovicin, Wolfingerin, Kaufmannin ja Haslerin.


Silloin kun Marcel Büchel pelaa, myös hän pystyy antamaan keskityksiä paikallaan olevista palloista taitavalla vasurillaan kuten tässä, jolloin Wieser voi nousta boksiin pääpeliuhaksi.


Tässä näkyy Liechtensteinin tapa puolustaa vastustajan sivuvapaapotkut. Kahden miehen muuri ja rangaistusalueen rajalle seitsemän miehen linja. Yksi mies on jätetty keskiympyrään vastaiskuja varten.


Suorissa vapareissa jopa kuusi pelaajaa voi olla muurissa, kaksi sivulla ja toiset kaksi vielä sivumpana. Büchel torjuu pallon eteensä.


Koomisen hidasta reagointia kymmeneltä pelaajalta, kun Pandev pääsee pamauttamaan pallon alakulmaan vapaasti.


Oman alueen kulmapotkuissa Liechtenstein käyttää aluepuolustusta miesvartioinnin sijaan. Se sopinee Suomelle, kun Sparv, Arajuuri ja Toivio pääsevät juoksemaan kovalla vauhdilla maalia kohti taustalta Liechtensteinin pelaajien miehittäessä vitosen viivan tuntumassa olevia alueita.


Tässä näkyy vielä paremmin tuo aluepuolustus. Kuusi miestä on rangaistuspisteen alapuolella, kaksi tolpilla sekä Sele etualueella. Salanovic on yksin ylhäällä kuvan ulkopuolella kyttäämässä vastaiskua eli kuten vastustajan vapaapotkuissa, Liechtenstein jättää myös kulmissa yhden miehen ylös, joten Suomenkaan tuskin tarvitsee uhrata muita kuin Urosta ja Raitalaa jäämään keskiympyrään kulmapotkuissa.


Gibraltar-pelistä vahvistus aluepuolustukselle. Kaksi tolppamiestä ja kuusi ukkoa rangaistuspisteen alapuolella. Meier hoitaa etualueen ja yksi pelaaja kärkkyy taas kuvan ulkopuolella.


Seuraavaksi esimerkki siitä, miten aluepuolustus mureni.


Toisesta kuvakulmasta katsottuna alkuasetelma on tämä. Kaksi tolppamiestä taas, mutta sitten seitsemän pelaajaa on kahdessa eri tasossa siten, että kaksi on pilkun tienoilla ja loput viisi vitosen viivalla. Gibraltar ryhmitti omat miehensä näiden tasojen väliin.


Sisäänpäin kiertävä pallo vitosen viivalle, jossa Kaufmann hävisi 1v1-tilanteen vauhdissa olleelle Chipolinalle. Büchel on voimaton puskun tullessa noin läheltä kohti maalia.


Makedoniaa vastaan niin ikään maalilla on käytössä aluepuolustus.


Hasler ja Göppel puolustivat naurettavan huonosti päästäen makedonialaisen kävelemään vetopaikkaan ja tästä hän ei erehtynyt. Voisi siis todeta, että erikoistilannepuolustaminen ei ole Liechtensteinin vahvuus, vaan Kansojen liigassakin omissa kolisi monesti.


Toppari Wieser antaa vasurillaan kulmapotkut joidenkin sivuvapaapotkujen lisäksi. Tämä on mielenkiintoinen kuvio, sillä kaikki viisi boksissa olevaa pelaajaa ovat vitosen viivan sisällä luomassa ruuhkaa Hayrapetyanin maalille. Armenia puolusti tilanteen miesvartioinnilla.


Tässä on heti perään kulmapotku toiselta puolelta. Tilanne muistuttaa muuten edellistä, mutta Wieserin sijasta pallon takana kulmalipulla on Aron Sele, pohjapelaajista se kääpiötä muistuttava yksilö.


Toki muitakin variaatioita löytyy kuin maalinedustan sumputus. Tässä on taas viisi pelaajaa boksissa ja tämän Suomi puolustaisi varmasti miesvartioinnilla, kun siihen totuttiin jo kuluvana syksynäkin esimerkiksi Kreikkaa ja Unkaria vastaan. Tällä kertaa kulmapotkun antoi muuten Salanovic eli myös hän on yksi mahdollinen erikoistilanteiden antaja Wieserin, Polverinon ja Büchelin lisäksi.


Makedoniaa vastaab Yildiz oli kulmalipulla ja Göppel tarjosi lyhyen vaihtoehdon. Boksissa ovat topparit, Hasler ja Wolfinger.


Göppelin keskitys ei kuitenkaan löytänyt omia.

Armenia

Armenian päävalmentaja on 51-vuotias Armen Gyulbudaghyants. Häntä ennen virassa oli Vardan Minasyan, joka ehti toimia tehtävässään vain huhtikuun alusta syyskuun loppuun eli sai potkut, kun Armenia oli hänen alaisuudessaan voittanut Kansojen liigassa vain Liechtensteinin maalein 2-1 ja hävinnyt Makedonialle 2-0 sekä pelannut kahdessa harjoitusottelussa tasapelit Maltaa ja Moldovaa vastaan. Minasyanin alaisuudessa Armenia aloitti Kansojen liigan paperilla 4-2-3-1 ryhmityksessä ja uusi valmentaja Gyulbudaghyants ei ole lähtenyt muuttamaan tätä, vaan Armenia pelasi kaikki kuusi Kansojen liigan peliään 4-2-3-1 ryhmityksellä. Nimihirviön alaisuudessa Armenia hävisi ensimmäisen pelin Gibraltarille shokeeraavasti kotona 0-1, mutta sen jälkeen se voitti Makedonian 4-0, Gibraltarin vieraissa 2-6 ja päätti lohkovaiheen tasapeliin Liechtensteinia vastaan maalein 2-2 vieraskentällä. Armenia ei ole siis hävinnyt kolmeen edelliseen kilpailulliseen otteluun.

Tarkastellaanpa sitten Armenian pelaajistoa eli ketkä ovat saaneet luottoa uudelta valmentajalta? Maalivahteja on ollut kaksi: Aram Hayrapetyan (FC Banants Yerevan, ARM) ja Henri Avagyan (Alashkert Yerevan, ARM). Ensin mainittu Hayrapetyan on pelasi Kansojen liigan viisi ensimmäistä ottelua ja Avagyan pääsi maalille merkityksettömässä päätöspelissä Liechtensteinia vastaan. On siis syytä olettaa, että Hayrapetyan on joukkueen ykkösmaalivahti. Hän on toki vielä suhteellisen kokematon maaotteluissa, sillä niitä on tilillä vasta kahdeksan. Häntä voisi luonnehtia pituudestaan johtuen melko ulottuvaksi maalivahdiksi, joka uskaltaa avata myös terävästi maata pitkin pitkilläkin syötöillä. Avagyanille Liechtenstein-ottelu oli maaotteludebyytti. Avagyan on kymmenen vuotta nuorempi kuin 32-vuotias Hayrapetyan, joten ehkä häntä aletaan ajaa enemmän sisään jossain vaiheessa. Kumpikin pelaa joka tapauksessa kotimaansa pääsarjassa ja he ovat yli 190-senttisiä. Kolmosmaalivahti on 14 maaottelun Arsen Beglaryan, joka on ilman sopimusta. Viime MM-karsinnoissa hän pelasi kymmenestä ottelusta seitsemässä, mutta ei ole sen jälkeen saanut enää vastuuta kuin pukukopissa. Seuratasolla hän edusti viimeksi latvialaista FK Liepajaa.

Edetään puolustuslinjaan. Joukkueen ykköstoppari on Varazdat Haroyan, joka pelasi kaikissa kuudessa Kansojen liigan ottelussa. Hän on 26-vuotias oikeajalkainen, joka pelaa Venäjän pääsarjaa Ural Yekaterinburgissa. Maaotteluja on takana jo 41 ja niissä 185-senttinen Haroyan on maalannut kahdesti. Hän ei ole mikään maailman varmin syöttäjä ahtaisiin väleihin, mutta hänet tunnistaa kentällä vaaleista hiuksistaan ja sopusuhtaisesta kehostaan. Plussana mainitsen kuitenkin sen, että Haroyan uskaltaa kuljettaa palloa kohti vastustajan prässiä ja imea itseensä pelaajia ennen syöttöä. Haroyanin rinnalla miehet ovat vaihtuneet tiheään. Kahdessa ensimmäisessä UNL-ottelussa vieressä pelasi IFK Göteborgin 28-vuotias Andre Calisir, jolla on maaottelukokemusta kolmen ottelun verran tätä kirjoitettaessa kesällä tapahtuneen debyytin jälkeen. Sittemmin hän on ollut loukkaantuneena lokakuun alusta asti ja missasi joukkueen kuusi viimeistä sarjapeliä sekä Armenian neljä viimeistä Kansojen liigan peliä. Calisir vaikutti vielä Haroyania epävarmemmalta pallollisena ja fysiikka ei vakuuttanut, sillä ylävartalon voimatasot näyttivät melko keskinkertaisilta ja prässin alla hän tyytyi laittamaan pallon vain sivurajasta yli ilman, että yritti edes pelata ylöspäin maata pitkin.

Häntä tuurasi uuden valmentajan ensimmäisessä ottelussa Gibraltaria vastaan 32-vuotias konkari Hrayr Mkoyan (Alashkert Yerevan, ARM), jolla on 45 maaottelua pelattuna. Shokkitappion jälkeen Artyom Khachaturov (FC Lori Vanadzor, ARM) pääsi kehiin kahdessa ottelussa kolmesta karsintojen lopussa. Hän on 192-senttinen ja 26-vuotias pelaaja, joka pystyy pelaamaan myös keskikentän pohjalla. Khachaturovin tunnistaa ilman muuta pituudesta. Hänen juoksutyylinsä muistuttaa taaksepäin juoksevaa erotuomaria eli kädet ovat lähellä ylävartaloa, joka on todella jykevä ja jalat puolestaan ovat sitten kapeat eli kuntosalilla on tullut jonkin verran skipattua jalkapäiviä. Vahvuudet ovat tietysti pääpalloissa ja vierellä sitten Haroyan hoitaa avauspelaamisen, koska ajoittain Khachaturovin kosketukset voivat olla pitkistä raajoista johtuen louhikkoisia. Kertaalleen Haroyanin rinnalla nähtiin 21-vuotias Artur Kartashyan (FC Pyunik Erewan, ARM), joka teki heti debyytissään Gibraltaria vastaan maalin. Hän pystyy pelaamaan myös vasempana laitapuolustajana.

Seuraavaksi käsittelyyn laitapuolustajat. Oikeana laitapuolustajana Kansojen liigassa nähtiin kaksi eri pelaajaa. Hovhannes Hambardzumyan (Enosis Neon Paralimni, CYP) on 28-vuotias molempijalkainen oikea pakki, joka on pelannut 27 maaottelua tehden kaksi osumaa ja pelaa nykyään Kyproksella. Pituutta on 181 senttiä, joten pääpalloissa hän ei ole mikään turisti, vaan olemus oli hujoppimainen ja varsinkin jalat olivat pitkät suhteessa muuhun kehoon kuten esimerkiksi Kreikan pohjapelaaja Carlos Zecalla. Hän nousi aktiivisesti ylös oikeaa laitaa ja tekniikka vaikutti kohtalaiselta. Tummat hiukset ja parta kruunaavat tunnistettavuuden vihreällä veralla. Hambardzumyan pelasi kolme ensimmäistä peliä,  mutta tippui penkille Gibraltar-tappion jälkeen kahden pelin ajaksi päästen takaisin avaukseen päätöspeliin Liechtensteinia vastaan. Siinä välissä hänet korvasi Kamo Hovhannisyan (Zhetysu Taldykorgan, KAZ). Hän on 26-vuotias ja vielä lyhyempi kuin Hambardzumyan eli 177 senttimetriä. Hänen vahvin pelipaikkansa on oikea keskikenttä, mutta maajoukkueessa häneltä luonnistuvat myös laitapuolustajan roolit, sillä Hovhannisyan pelasi myös vasemmalla yhden pelin ja silloin Gibraltar otti juuri sen 0-1 shokkivoittonsa ja sen jälkeen Hovhannisyan siirrettiin oikealle puolelle, jossa hän on omimmillaan. Maaottelukokemusta on 41 peliä. Hovhannisyanin tunnistaa lähes kaljusta hiustyylistä, joka on melko samanlainen kuin kärkipelaaja Movsisyanilla. Painopiste on melko matala, mutta silti keskivartalossa riittää massaa, jolla painia maakaksinkamppailuissa. Juoksut eteenpäin ovat teräviä. Kasvoiltaan mies ei näytä päivääkään alle 50-vuotiaalta.

Vasemmalla puolella kolmessa viimeisessä Kansojen liigan ottelussa pelasi Gagik Daghbashyan (Alashkert Yerevan, ARM). Hän on 28-vuotias, 180-senttinen ja vasenjalkainen. Maaotteluja on tilillä 13 kappaletta ja oletamme, että hän on Gyulbudaghyantsin ykkösvaihtoehto vasemmaksi laitapuolustajaksi. Olemukseltaan hän on melko tanakka ja pallokosketus on raskas. Juoksuvoimaa ja -nopeutta kuitenkin piisaa ja Daghbashyankin tukee hyökkäyksiä jonkin verran. Kuten jo todettua, Hovhannisyan pelasi yhden pelin vasemmalla ennen kuin Daghbashyan valtasi paikan. Kahdessa ensimmäisessä pelissä kuitenkin vastuuta saivat vanhan valmentajan alaisuudessa Armen Manucharyan (FC Pyunik Erewan, ARM) ja Hayk Ishkhanyan (Gandzasar Kapan, ARM). Ensin mainitulla 23-vuotiaalla Manucharyanilla on maaottelukokemusta kaksi peliä. Hän on oikeajalkainen ja luonnollisempi pelipaikka on oikea pakki vasemman sijaan. Se näkyi ottelussa Liechtensteinia vastaan, sillä hän oli melko hukassa ajoittainen sijoittumisessaan ja lähtönopeus ei hirveästi saa kehuja minulta. Osin se johtuu toki miehen pituudesta välityksien ollessa niin sanotusti isot. Ishkhanyan on 29-vuotias kuuden maaottelun konkari, jonka luonnollinen pelipaikka puolestaan on toppari. Pituutta on tosin vain 181 senttiä.

Edellä mainittujen puolustajien lisäksi on syytä mainita viimeisimmässä maajoukkueryhmässä mukana olleet Taron Voskanyan (Alashkert Yerevan, ARM), Levon Hayrapetyan (Alashkert Yerevan, ARM) ja Narek Petrosyan (FC Banants Yerevan, ARM). Voskanyan on toppari, joka on pelannut 24 maaottelussa. Ikää on 25 vuotta tällä 183-senttisellä yksilöllä. Viime MM-karsinnoissa hän sai vielä vastuuta, mutta istui Kansojen liigassa kaikki ottelut penkillä. Hayrapetyan on 29-vuotias 39 maaottelun konkari. Viime MM-karsinnoissa hän aloitti vasempana laitapuolustajana, mutta putosi penkille karsintojen edetessä. Hän oli maajoukkueesta vuoden verran poissa leikkausta vaatineen vamman vuoksi, mutta palasi maajoukkueryhmään kahteen viimeiseen Kansojen liigan otteluun, joissa ei tullut siis peliaikaa. Petroayn on niin ikään vasen laitapuolustaja. Hän 22-vuotias ja ei ole vielä päässyt kentälle maajoukkueessa eli on selkeä varavaihtoehdon varavaihtoehto.

Keskikentän pohjalla Kansojen liigan aloittivat tuplamaaotteluissa Gor Malakyan (FC Aravat-Armenia Erewan) ja Karlen Mkrtchyan (FC Pyunik Erewan). Malakyan on vain 174-senttinen oikeajalkainen keskiakselin keskikenttäpelaaja, joka on pelannut 16 maaottelussa. Hän on pirlomainen pelintekijä eli laskeutuu usein hakemaan palloa toppareiden etupuolelta. Mkrtchyan puolestaan on 30-vuotias 49 maaottelun veteraani, jonka tunnistaa helposti arvesta silmän alapuolella. Pituutta on hänelläkin vain 179 senttiä, mutta parempi jalka on vasen, vaikka hän käyttää paljon myös oikeaa tassua syöttäessään. Olemukseltaan Mkrtchyan on kuin ravihevonen eli todella puurtajamainen ja vankka kyyryselkä, joka jaksaa ravata boksista boksiin. Peliäly on hyvä ja pallokosketukset viisaita. Hänet on valittu kertaalleen maansa vuoden jalkapalloilijaksi vuonna 2010. Sen jälkeen Arsenalin Henrik Mkhitaryan on voittanut palkinnon seitsemän kertaa putkeen. Uuden valmentajan alaisuudessa vain Malakyan on saanut vastuuta tappiollisessa Gibraltar-ottelussa. Siinä pelissä hänen rinnallaan pelasi Artak Grigoryan (Alashkert Yerevan), joka pelasi myös kahdessa viimeisimmässä Kansojen liigan ottelussa. Grigoryanilla on ikää 31 vuotta, pituutta 182 senttiä ja maaotteluja 17. Grigoryanin parina kahdessa viime pelissä on nähty Rumyan Hovsepyan (FC Pyunik Erewan). Hän on 27-vuotias ja 186-senttinen yksilö, jolla on tehtynä kaksi maalia 15 maaottelussa. Kaukaa katsottuna hän muistuttaa hieman Tim Sparvia eli on klassinen pohjapelaaja, joka syöttää yksinkertaisesti ja jyrää fysiikallaan kaksinkamppailuissa. Edellä mainittujen nimien lisäksi Mkhitaryan pelasi yhden pelin keskikentän pohjalla Armenian kylvetettyä Makedoniaa 4-0.

Sitten on aika siirtyä ylänelikkoon. Aloitetaan helpoimmasta eli kymppipaikasta. Viidessä ottelusta kuudessa joukkueen kapteeni Henrikh Mkhitaryan (Arsenal, ENG) avasi hyökkäävänä keskikenttäpelaajana. Hänet jokainen tuntee, joten totean vain, että 80 maaottelussa maaleja on kasassa 26. Loistava pallokosketus ja keskikentän maestro. Siinä ottelussa, jossa Mkhitaryan pelasi keskikentän pohjalla, kymppipaikalla pelasi Marcos Pizzelli (FK Aktobe, KAZ). 34-vuotias, vasenjalkainen ja 178-senttinen Pizzelli on 67 maaottelussa paukuttanut 11 osumaa. Kansojen liigan avausottelussa Pizzelli pelasi myös kärkipelaajana, mutta ei saanut vastuuta sen enempää siinä roolissa. Pizzellin vahvuus on teknisyys ja hyvä vasen jalka, jota hän väläyttee usein rangaistusalueen rajalta hakien kierteisia palloja takakulmaan. Hänessä on myös rahtunen brasilialaista verta. Hän missasi leikkauksen takia kaksi viimeistä Kansojen liigan ottelua saatuaan sitä ennen peliaikaa joka pelissä, mutta tammikuussa hänen pitäisi olla jo pelikunnossa ja siten käytettävissä taas maaliskuussa.

Yksinäisenä kärkipelaajana uuden valmentajan Gyulbudaghyantsin alaisuudessa on avannut joka kerta Yura Movsisyan (Chicago Fire, MLS), joka on yksi harvoista ulkomailla pelaavista pelaajista. 31-vuotias, molempijalkainen ja siilihiuksinen Movsisyan on tehnyt 14 maalia 38 maaottelussa. Näistä neljä syntyi Gibraltarin vieraana marraskuussa. Lähes kaljun hiustyylin lisäksi hänet tunnistaa siitä, että jalat ovat todella pitkät ja hoikat, mutta ylävartalossa hartiat puolestaan ovat levottoman leveät, jolloin ylävartalo muistuttaa kuin neliötä tai suorakaidetta. Hän pystyy pelaamaan sekä targettina että juoksemaan linjan taakse.Kakkoskärki lienee Sargis Adamyan (Jahn Regensburg, 2. Bundesliiga). 13 maaottelussa tämä 25-vuotias oikeajalkainen kärkipelaaja on tehnyt yhden maalin, joka syntyi juuri viimeisimmässä Liechtenstein-ottelussa. Ennen Movsisyanin valtakautta nimenomaan Adamyan pelasi yhden pelin piikissä syyskuussa ja Pizzelli pelasi tosiaan sen toisen. Kuitenkin viime peleissä Adamyan on pelannut myös laidalla, mutta jos Movsisyan sattuisi loukkaantumaan, Adamyan luultavasti siirettäisiin piikkiin omimmalle pelipaikalleen. Adamyan ei ole läheskään niin fyysinen kuin Movsisyan, mutta on vikkelämpi kukkakeppi ja pystyy ohittamaan miehensä laidalla ja on siksi varmasti pelannutkin laidalla Movsisyanin vallattua kärkipelaajan tontin. Hän liikkuu kevyesti päkiöillään ja kykenee räjähtäviin ensiaskeleisiin. Plussana on myös se, että Adamyan puolustaa kurinalaisesti alaspäin ja ei epäröi liukutaklata palloa yli sivurajan.

Vasemmalla laidalla Kansojen liigassa uurastivat Ivan Yagan (KAS Eupen, BEL) ja Gevorg Ghazaryan (Chaves, POR). Ensin mainittu pelasi vain avauspelissä ja Ghazaryan pelasi loput viisi. Yaganilla on maaottelukokemusta vain kolmesta pelistä, joissa 175-senttinen ja oikeajalkainen väkkärä on tehnyt yhden osuman. Ghazaryan on kokenut maajoukkuepelaaja 66 ottelullaan ja 11 maalillaan. 30-vuotias vasuri on ilman muuta yksi avainpelaajista pelattuaan Portugalissa vuodesta 2015 asti. Hänet tunnistaa todella kapeista jaloista, tummista hiuksista ja kevyestä juoksutyylistä. Todellinen kipittäjä, joka on melko hoikka ruumiinrakenteeltaan. Pituus riittää jokseenkin ilmataisteluissa.

Oikealla laidalla kolmessa viime ottelussa on nähty tosiaan jo aiemmin mainittu kärkipelaajan koulutuksen omaava Adamyan. Häntä ennen kahdesti Kansojen liigassa oikeana laiturina pelasi Tigran Barseghyan (Vardar Skopje, FYR). 25-vuotias ja 179-senttinen vasuri on pelannut 19 maaottelua tehden kaksi maalia. Hän pystyy pelaamaan myös vasemmalla laidalla ja se onkin hänen luontainen pelipaikka. Kansojen liigan avauksessa Aras Özbiliz (Willem II, NED) sai vastuuta oikealla, mutta sittemmin 28-vuotias, 175-senttinen ja sisäänpäin leikkaava vasuri ei ole saanut peliaikaa kuin 22 minuuttia, vaikka maaottelukokemusta on 37 ottelun verran ja maaleja on syntynyt kuusi. Jalat kyllä tikkaavat, mutta se jokin puuttuu. Olemus muistuttaa paljon Xherdan Shaqiria patukkamaisuudelta.

Viime maaotteluryhmässä oli mukana kaksi pelaajaa, joita en ole vielä maininnut. Ne olivat Alik Arakelyan (FC Pyunik Erewan) ja Aleksandre Karapetian (PR Niederkorn, LUX). Jälkimmäinen on joukkueen kolmoskärki ja tehnyt neljässä maaottelussa kaksi osumaa. Ikää on 30 vuotta ja miehen tunnistaa viikinkiparrasta 184-senttisen varren lisäksi. Hänet kutsuttiin maajoukkueeseen neljän vuoden tauon jälkeen kahteen viimeiseen Kansojen liigan peliin ja molemmilla kerroilla hän onnistui maalinteossa vaihdosta tultuaan. Arakelyan puolestaan on 22-vuotias vasen keskikenttä, joka teki maaotteludebyyttinsä viimeisimmässä ottelussa Liechtensteinia vastaan tultuaan vaihdosta sisään kahdeksi minuutiksi oikeaksi laituriksi. Pituutta on vain 168 senttiä.

Pelaaja-esittelyjen loppuun kertauksena mahdollinen ideaaliavauskokoonpano höystettynä maajoukkueessa käytetyillä pelinumeroilla:

#14 Movsisyan (#11 Karapetian)
#10 Ghazaryan (#14 Yagan) - #18 Mkhitaryan (#8 Pizzelli) - #22 Adamyan (#20 Barseghyan, #23 Özbiliz, #8 Arakelyan)
#5 Grigoryan (#9 Malakyan) - #21 Hovsepyan (#6 Mkrtchyan)
#15 Daghbashyan (#6 Hayrapetyan, #17 Petrosyan) - #2 Khachaturov (#23 Kartashyan, #15 Mkoyan) - #3 Haroyan (#13 Calisir, #4 Voskanyan) - #19 Hambardzumyan (#13 Hovhannisyan)
#16 Hayrapetyan (#12 Avagyan, #1 Beglaryan)

Luultavasti siis avauskokoonpanossa pelannee noin neljä kotimaan sarjan pelaajaa ja loput tienaavat elantonsa ulkomailta (MLS, Valioliiga, Portugali, Saksa2, Venäjä, Ruotsi & Kypros/Kazakstan).

Sitten pääsemme kiinni pelitavallisiin asioihin. Armenia ryhmittyi paperilla tosiaan 4-2-3-1 muotoon jokaisessa Kansojen liigan ottelussa, mutta miltä muoto näytti puolustaessa ja hyökätessä? Paneudumme siihen seuraavaksi kuten myös muutamiin erikoistilanteisiin.

Puolustus:


Armenian puolustusklipit on hyvä aloittaa heti Kansojen liigan avauspelistä Liechtensteinia vastaan. Kuten näkyy, joukkue prässäsi ajoittain ihan ylhäältä 4-2-3-1 muodossa kuten paperilla.


Ongelma on kuitenkin se, että keskikentän pohjapelaajat ja puolustuslinja eivät seuraa prässiä, vaan jäävät liian alas. Kuten violetti viiva osoittaa, etäisyys puolustuslinjasta kymppipaikan pelaajaan ja laitureihin on liian suuri, jolloin Liechtensteinin pelaajat pääsevät hyvin hakemaan tilaa linjojen välistä. Jos Liechtensteinin oikea laituri Wolfinger olisi voittanut pääpallon keskelle, vierasjoukkue olisi päässyt tempokuljettamaan kasvot kohti maalia 3v3-tilanteessa. Suomikin pelaa juuri samoin kuin tässä kuvassa eli ylänelikko viihtyy vastustajan puolustuslinjassa pelinavaustilanteissa ja vuorollaan joku tulee palloa vastaan. Aina ei siis välttämättä tarvitse pelata maata pitkin, jos Hradecky tunnistaa ne tilanteet, jolloin Armenian prässi ei ole kompakti, vaan targetpudotuksilla päästäisiin etenemään kohti maalia puolustuslinjaa vasten.


Toinen esimerkki prässin ongelmista. Uudenkin valmentajan alaisuudessa Armenialla on ongelmia olla tiivis. Kaksi pelaajaa on rynnännyt prässäämään Makedonian palautettua pallon alas.


Maalivahti kuitenkin löytää pitkällä avauksella omat pelaajat Armenian kahden alimman linjan välistä. Kuten violetti viiva kuvan alalaidassa kertoo, etäisyys ei ole lähelläkään ideaalia max. 20 metriä, vaan puolustuslinja ja myös keskikenttä on jäänyt aivan liian alas. Hradecky pystyy yhtä lailla tämän kuvan tavoin löytämään Suomen ylänelikon Armenian puolustuslinjan etupuolelta ja silloin on aihiot hyvään maalipaikkaan.


Vielä yksi kuva Makedonia-pelistä kotona. Taas Armenia prässää melko aktiivisesti ylänelikollaan Movsisyan-Ghazaryan-Mkhitaryan-Adamyan vastustajan kenttäpuoliskolla, mutta pohjapelaajakaksikko on jäänyt taas liian alas ja ympyröity Grigoryan on liian alhaalla, vaikka toki Mkhitaryan myös lähellä Makedonian pelaajaa, jolle pallo syötetään.


Tässä kuvassa näkyy sitten Armenian varsinainen puolustusmuoto eli 4-4-2. Laiturit putoavat pohjapelaajien rinnalle keskikentän neljän linjaan ja Mkhitaryan kymppipaikan pelaajana muodostaa kärkipelaajan kanssa kahden miehen ylimmän prässilinjan.


Toinen esimerkki samasta 4-4-2 prässistä pallottomana.


Wieser kuitenkin puhkoo kaksi ylintä linjaa yhdellä syötöllä puolustuslinjan etupuolelle targetille, jonka pudotus viereen kuitenkin epäonnistui ja Armenia selvisi tilanteesta ilman, että Hasler olisi päässyt tempokuljettamaan kasvot kohti maalia. Huuhkajillekin yksi tapa murtaa Armenian prässi on siis se, että Pukki/Pohjanpalo/Tuominen voittaa pääpallon Haroyania tai toista topparia vastaan ja pudottaa viereen Soirille tai Lodille, jotka pääsevät mielipuuhaansa eli tempokuljettamaan ja haastamaan 1v1-tilanteisiin. Toivion pelinavaustaidot ainakin riittävät tuollaisiin puolipitkiin avauksiin.


Myös uuden valmentajan alaisuudessa puolustusmuoto on ollut 4-4-2 kuten tästä sivurajaheiton jälkeisestä tilanteesta näemme.


Jälleen 4-4-2 muoto, nyt Makedoniaa vastaan. Makedonian toppari puhkoo Liechtensteinin Wieserin tavoin kaksi ylintä linjaa yhdellä syötöllä ja löytää oman pelaajan Armenian puolustuslinjan etupuolelta.


Makedonialainen pääsee kääntymään ja ensin häntä vastaan rynnii toppari Khachaturov.


Seinäsyöttö viereen ja nyt Haroyan rynnii vastaan toista makedonialaista. Alun perin pallon vastaanottanut makedonialainen puolestaan hyödyntää Haroyanin jättämän tilan ja juoksee sinne. Khachaturov ei kookkaana topparina pysy tietenkään mukana.


Pohjapelaaja Hovsepyan pelastaa tilanteen liukumalla palloon upeasti.


Kansojen liigan päätöspelistä en löytänyt kuin Youtube-koosteen. Tässä Liechtenstein puhkoo taas kaksi linjaa ja pallo pelataan Armenian puolustuslinjan etupuolelle ylhäällä olleelle oikealle laitapuolustajalle Quintasille. Khachaturov rynnii vastaan taas myöhässä.


Nopea siirto viereen Marcel Büchelille, joka näytti kaukolaukausosaamistaan laukomalla pallon vasempaan yläkulmaan. Toinen toppari Haroyan on myöhässä blokkaamassa.


Liechtensteinin toinen maali samasta pelistä. Haroyan tekee moisanderit eli ykköstopparina syöttää liian hiljaa kohti toppariparia. Hasler katkoo ja viimeistelee varmasti läpiajosta.


Gyulbudaghyantsilla on tosiaan vielä tekemistä prässin organisoinnissa kuten jo ylempänä osoitin. Tässäkin keskikentän neljän linja jää liian kauaksi Movsisyanista ja Pizzellistä. Hradecky kykenee Makedonian maalivahdin tavoin avaamaan vaivatta pienen chipin laitapuolustajalle, jolla on valtavasti aikaa ottaa pallo haltuun laidalla ja sitten päättää mitä tehdä siitä eteenpäin. Huuhkajien ei pidä siis pelästyä armenialaisten ylimmän prässilinjan juoksemista heitä kohti, vaan maltillisella siirrolla pelata kaksi pelaajaa pihalle ja edetä sitten, jos armenialaisten keskikentän linja on yhtä kaukana kuin tässä tilanteessa.


Tässä sivurajaheiton jälkeisessä tilanteessa on aktiivista eteenpäin puolustamista. Puolustuslinjasta toppari Haroyan on irronnut ja tullut vastaan jopa yli puoleen kenttään estämään makedonialaisen kääntymisen. Näissä tilanteissa Huuhkajien keskikentän neljän linjan tulee tarjota tuki kärjestä vastaantulevalle Pukille tai Pohjanpalolle, joka voi tiputtaa alas Sparville tai Kamaralle tai Lodille. Sen jälkeen painottoman puolen laiturin tulee lähteä pystyjuoksuun kuten esimerkiksi Unkaria vastaan vieraissa nähtiin muutaman kerran sovittuna kuviona ja tässäkin olisi mahdollista pelata siten.


Tässä toinen esimerkki siitä, kuinka Haroyanin halua irrota linjasta vastaan voidaan hyödyntää. Armenian 4-4-2 on valunut melko alas ja Makedonia hakee seinäsyöttökombinaatiota.


Yhdellä syötöllä on avattu väylä edetä maalille. Haltuunotto oli vain huono ja syöttökin jätti toivomisen varaa, mutta ei tuossa oikea laitapakki Hovhannisyan millään ehdi kaventaa ajoissa, kun Haroyan kokeilee onneaan katkaista hyökkäys. Toisella topparilla Khachaturovilla puolestaan on oma pelaajansa vartioitavana.


Mitä tulee Armenian laitureiden puolustusmoraaliin, oikealla laidalla Adamyan kyllä hoitaa velvoitteensa, mutta vasemmalla laidalla Ghazaryan on melko rynnivä tapaus.


Yksinkertainen harhautus ja makedonialaisella on vapaa väylä edetä. Raitalankin pitää siis vain uskaltaa haastaa Ghazaryania, Lod nyt varmasti pystyy kyykyttämään häntä 1v1-tilanteissa. Kuten näkyy, Armenian 4-4-2 muodon keskimmäinen linja on melko epäsymmetrinen Ghazaryanin pelattua itsensä pihalle.


Puolustus-osion loppuun vielä esimerkki laitapuolustamisesta. Tässä kuvassa vasen laituri Ghazaryan irtoaa taas vauhdilla keskikentän linjasta vastaan pallollista pelaajaa sivurajalla. Kyseessä on taas puhdas 1v1-tilanne.


Taas hänet ohitetaan helposti, nyt yhdellä syötöllä. Pallollisen puolen laitapuolustaja puolustaa aina aktiivisesti eteenpäin eli nyt pallon ollessa tällä laidalla, vasen laitapuolustaja Daghbashyan irtoaa alimmasta linjasta tullakseen makedonialaisen iholle. Samalla toisessa ympyrässä Ghazaryan jää jälkeen miehestään ja Makedonia saa pelattua yksinkertaisen seinäkombinaation sekä edettyä kohti maalia. Pallollisen puolen keskustan pelaaja eli Grigoryan tässä tapauksessa katselee hieman taaempana kolmantena pelaajana, mutta ei mene varsinaisesti muodostamaan lukumääräistä ylivoimaa, vaan Armenia luottaa melko paljon mies miestä vastaan puolustamiseen. Samalla kun pallollisen puolen laitapuolustaja puolustaa aktiivisesti eteenpäin, sen puolen toppari kaventaa hieman kohti laitaa eli tässä tapauksessa Khachaturov, jotta selustaan ei jää tilaa sivurajalla.


Pallo pelataan kuitenkin Khachaturovin etupuolella olevalle makedonialaiselle. Tämä suojaa hyvin ja samalla alun perin Ghazaryanin puolustettavana ollut mies ohittaa myös pohjapelaaja Grigoryanin ja saa syötön suojaavalta makedonialaiselta päästen etenemään kasvot kohti maalia tempokuljettamalla. Armenia hävisi siis kolme perättäistä 1v1-puolustustilannetta ja Makedonia pääsi luomaan maalipaikan tästä, joka kuihtui huonoon viimeiseen syöttöön. Huuhkajien kannattaisi hyödyntää varsinkin Ghazaryanin heikkoutta alaspäin ja sitten kun laitapuolustaja ja toppari tulevat vastaan, ohittaa heidät samalla nopeilla kombinaatioilla.

[Salming]

Hyökkäys:


Armenian tavallisin pelinavausmalli on 2-4-4, mikä on tyypillinen joukkueille, jotka ovat paperilla 4-2-3-1 tai vaikkapa 4-4-2 muodossa kuten Suomi ja Kreikka. Topparit Calisir ja Haroyan levittävät ja laitapuolustajat Manucharyan sekä Hambardzumyan nousevat pohjapelaajien Malakyanin ja Mkrtchyanin rinnalle keskiviivalle. Vastustajan puolustuslinjan tasolla operoi puolestaan ylänelikko eli kärkipelaaja Pizzelli, kymppipaikan Mkhitaryan ja laiturit Yagan sekä Özbiliz.


Tämä kuva puolestaan on uuden valmentajan alaisuudesta. Samat metodit käytössä eli topparit Haroyan ja Khachaturov levittävät sekä laitapuolustajat Daghbashyan vasemmalla ja Hovhannisyan oikealla nousevat pohjapelaajien Hovsepyanin ja Mkhitaryanin rinnalle. Ylänelikko etsii tiloja kuvan ulkopuolella kahden alimman Makedonian linjan välistä.


Korkea avaus vastaantulevalle kymppipaikan Pizzellille, joka kuitenkin hävisi pääpallon. Aihiot maalipaikan luontiin kuitenkin olivat olemassa, kun lähellä ovat tukemassa kärkipelaaja Movsisyan sekä laiturit Ghazaryan vasemmalla ja kuvan yläreunassa oikealla Adamyan. Periaatteessa siis Armenia haluaa usein luoda vastustajan puolustuslinjaan tai sen etupuolelle 4v4-tilanteen kuten tässäkin. Makedonialla on toki sitten viides mies eli toinen pohjapelaaja lähellä auttamassa keskiympyrässä.


Maalipotkuissakin näkyy tämä sama 2-4-4 muoto. Hayrapetyanin avaus lentää kohti ylänelikosta vastaantulevaa vasenta laituria Ghazaryania ja keskikentän neljän linja tukee puolessa kentässä.


Toinen tapa avata peliä on se, että toinen pohjapelaaja putoaa toppareiden yläpuolelle hakemaan palloa, jolloin muoto muuttuu 2-1-3-4:ään. Kuten näkyy, Malakyan on tullut noutamaan pallon Haroyanilta ja Calisirilta. Laitapuolustajat ovat Mkrtchyanin rinnalla ja puolestaan ylänelikko Pizzelli-Mkhitaryan-Yagan-Özbiliz (kuvan ulkopuolella) on vastustajan puolustuslinjassa kiinni hakien tilaa sen etupuolelta kombinaatioille.


Armenia ei epäröi nostaa laitapuolustajia yhtäaikaisesti tuomaan leveyttä ja venyttämään vastustajan muotoa sivuttaisuunnassa. Tässäkin pallo on saatu tuotua puoleen kenttään ja Haroyan lähtee haastamaan kuljetuksella Liechtensteinin ylintä prässilinjaa. Samalla laitapuolustajat halaavat sivurajoja ja muotoa voisi luonnehtia 2-2-6:ksi, kun toppareiden yläpuolella keskellä ovat pohjapelaajat Malakyan ja Mkrtchyan laitapuolustajien tukiessa ylänelikkoa lähes heidän korkeudellaan. Liechtensteinin tuttu 4-4-2 muoto pyrkii pysymään tiiviinä.


Samanlainen esimerkki ottelun loppupuolelta. Armenia hakee maalia ja muoto on 2-2-6, kun laitapuolustajat nousevat yhtäaikaa tukemaan ylänelikkoa ja venyttämään Liechtensteinin muotoa. Jos Huuhkajat saisi riiston tässä kohden, toppareiden suojana olisi vain kaksi pohjapelaajaa eli todennäköisesti olisi mahdollista luoda ainakin 4v4-vastahyökkäys.


Menetystä ei kuitenkaan tapahdu, vaan Mkrtchyan löytää linjojen välistä ylänelikosta vastaan tulleen Pizzellin.


Tämä kääntyy ja jatkaa pallon viereen Özbilizille.


Halpa Xhaqiri-kopio Özbiliz veivaa ohi Wieserin ja syöttää keskelle Barseghyanille, joka viimeistelee varmasti. Läpi ottelun Armenia suosi hyökätessään enemmän oikeaa laitaa Hambardzumyanin ja Özbilin takia ja sieltä syntyi myös voittomaali.


Tässä näemme sitten sen neljännen variaation rakenteluvaiheessa eli muoto on 2-3-5. Topparit leveällä ja seuraavassa tasossa on vaihdosta sisään vasemmaksi pakiksi tullut Artak Yedigaryan, Mkrtchyan ja Malakyan. Oikea laitapuolustaja Hambardzumyan on noussut ylänelikon tueksi etsimään tiloja puolustuslinjan ja keskikentän linjan välistä kuten kuvan ylälaidassa näkyy kahtena ympyröitynä pelaajana kolmen muun ollessa kuvan ulkopuolella.


Kun tiivis 4-4-2 muoto on saatu houkuteltua toiselle puolelle, laitapuolustaja lähettää ristipallon toiselle laitapuolustajalle tyhjään tilaan ja seurauksena on vaarallinen matala keskitys boksiin. Näiden kanssa Huuhkajien tulee olla tarkkana maaliskuussa Jerevanissa, sillä armenialaisilla riittää kyllä teknisyys puolenvaihtoihin.


Armenia on myös vaarallinen vastaiskujoukkue. Tässä Mkhitaryan katkoo keskialueella heikon syötön ja saman tien viisi pelaajaa on hyökkäämässä kohti maalia eli ylänelikko höystettynä tässä pelissä pohjalla pelanneella Mkhitaryanilla.


Jälleen suositaan oikeaa laitaa. Adamyan ohittaa miehensä ja keskittää maalille, mutta ympyröity kärkipelaaja Movsisyan ohjasi pallon ohi maalin. Pizzelli ja Ghazaryan ovat myös ehtineet boksiin.


Tässä toinen esimerkki riistopelaamisesta. Makedonia noutaa pallon kulmalipulta Hovhannisyanin pitkäksi leijanneen keskityksen jälkeen. Movsisyan kuitenkin prässää sivulta ahnaasti.


Pohjapelaajista Mkhitaryan on lähellä tukemassa ja syöttää heti Pizzellille.


Tämä kääntyy ja hyödyntää taas loistavaa vasuriaan upottamalla pallon maaliin maalivahdin haroessa tyhjää kierteisen vedon edessä.


Vielä yksi esimerkki vastaiskusta. Puolustus-osiossa hieman kritisoimani Ghazaryan ottaa nyt hyvän katkon lähellä sivurajaa.


Yhdeksän sekuntia myöhemmin neljä armenialaista haastaa viisi makedonialaista ja laitaan luotu Ghazaryanin haluama laadullinen ylivoima eli hän pääsee haastamaan vastustajan laitapuolustajan 1v1-tilanteessa. Tässä toki kosketus oli kova ja pallo karkasi, mutta aihiot olivat olemassa, kun salamannopeasti Armenian ylänelikko oli mukana vastahyökkäyksessä.


Hyökkäys-osion loppuun muutama maali Kansojen liigasta vielä. Tässä on pelattu taas ristipallo ylhäällä olleelle vasemmalle laitapuolustajalle Daghbashyanille.


Nopea seinäpeli ja Daghbashyan pääsee keskittämään. Movsisyan vie yhden topparin pois tilanteesta ensimmäisessä ympyrässä. Toisessa ympyrässä taka-alueella Adamyan voittaa miehensä Göppelin ja pääsee puskemaan pallon läheltä sisään.


Tämä kuva on toiseksi viimeisestä pelistä Gibraltaria vastaan. Hidas hyökkäys menossa ja lopulta toinen toppari Kardashyan löytää syötöllään linjojen väliin liikkuneen pohjapelaajan Hovsepyanin. Toppari liikkuu vastaan pallollista ja samalla Movsisyan tekee liikkeen pystyyn. Huomioitavaa on se, että kaikki viisi hyökkäyskaistaa on täytetty eli vasen sivuraja, vasen puolitila, keskikaista, oikea puolitila ja kuvan ulkopuolella yksi mies halaa oikeaa sivurajaa.


Yhden kosketuksen jatkon ansiosta Movsisyan on nokikkain maalivahdin kanssa eikä erehdy. Huuhkajienkin tulee olla tarkkana, kun Arajuuri ja Toivio puolustavat eteenpäin, sillä Movsisyan on taitava kärki hyödyntämään juoksuillaan topparien jättämät tyhjät tilat eli ne pitää osata täyttää hyvin.


Hieman vastaava maali kuin edellinen eli taas vapaa pelaaja löytyi kahden alimman linjan välistä, mutta nyt ratkaiseva syöttö lähtee linjan taakse juoksevalle oikealle laitapuolustajalle Hovhannisyanille. Kuten ylempänä jo näytin, laitapuolustajat eivät pelkää nousta.


Hovhannisyan syöttää takaviistoon nousunsa päätteeksi.


Movsisyan on oikeassa paikassa viimeistellen hattutempun. Hän teki pelissä vielä neljännen maalin kulmapotkun jälkitilanteesta.

Erikoistilanteet:


Armenian kulmapotkuja antoi Kansojen liigan avauksessa vasuri Pizzelli. Kuten näkyy, boksissa on viisi pelaajaa eli topparit Calisir ja Haroyan, Mkhitaryan, Hambardzumyan ja Mkrtchyan. He saavat olla täysin vapaina, koska Liechtenstein puolustaa aluetta kuudella miehellä ja lisäksi kaksi pelaajaa on tolpilla.


Tässä kuvassa Pizzelli antaa kulman sisäänpäin kiertävänä. Edelleen boksissa ovat samat viisi miestä ja Liechtensteinin aluepuolustuksen vuoksi he saavat vapaasti juosta vitosen viivalle tasaisena rintamana. Tällä kertaa kohdepelaaja oli kaikkein takimmaisin eli Mkrtchyan.


Pizzelli pallon takana sivuvapaapotkussa. Liechtenstein puolustaa tutulla kaavalla eli kaksi miestä muurissa, seitsemän boksin rajalla ja yksi keskiympyrässä kärkkymässä. Armenia on nostanut tilanteessa boksiin taas viisi miestä ja lisäksi taustalta ryntää kuudes mies.


Edellisen kulmapotkun tapaan kohteena oli taas Mkrtchyan taka-alueella. Kulmapotkujen tapaan muut pelaajat boksissa ovat topparipari Haroyan-Calisir, Mkhitaryan ja Hambardzumyan. Jos Pizzelli pelaa ja antaa erikoistilanteita, Huuhkajien tulee siis kiinnittää erityistä huomiota sisäänpäin kiertäviin palloihin takatolpalle.


Makedonia-ottelussa Ghazaryankin sai erikoistilannevastuuta. Sisäänpäin kiertävä pallo ja kohdealueella on kuusi pelaajaa eli kymppipaikan Pizzelli, topparit Haroyan ja Khachaturov, Mkhitaryan, oikea laituri Adamyan sekä kärkipelaaja Movsisyan.


Tämäkin sisäänpäin kiertävä sivuvapaapotku lähti kohti taka-aluetta, mutta leijaili maalivahdille asti. Kohteena oli topparipari Haroyan-Khachaturov.


Tässä Ghazaryan laukoo suoran vapaapotkun kaukaa.


Matala, kova ja kierteinen laukaus lipsahtaa maalivahdin sormien kautta maaliin.


Lisäajalla Mkhitaryan sai myös kokeilla vapaapotkua. Muuri hyppäsi ilmaan, joten Mkhitaryan upotti pallon maata pitkin vasempaan alakulmaan viimeistellen loppuluvut 4-0.


Vielä takaisin kulmapotkuihin. Tässä Armenia on pelannut lyhyen variaation ja Pizzelli saa pallon takaisin itselleen Hambardzumyanilta.


Sisäänpäin kiertävä keskitys pysähtyy etualueelle. Mkhitaryan ja toinen armenialainen olivat etutolpalla hyvin vapaina, jos pallo olisi ollut hivenen korkeampi.


Tällä kertaa puolestaan Pizzelli yllättää pelaamalla suoraan etualueelle. Kohteena on edellisen lyhyen variaation tapaan Mkhitaryan, joka näköjään hakeutuu usein etualueelle ja Mkrtchyan sitten puolestaan taka-alueelle muiden pysytellessä heidän välissään.


Muutama kulmapotku vielä Makedonia-ottelusta. Vapaapotkujen tavoin Ghazaryan on pallon takana eikä Pizzelli. Boksissa on kuitenkin taas viisi pelaajaa, joista kolme on vitosen viivan sisällä ja kaksi kauempana tässä variaatiossa. Topparipari Haroyan-Khachaturov on kauempana ja maalilla sitten puolestaan Mkhitaryan, Movsisyan ja Adamyan. Rangaistusalueen rajalla ovat valmiina Hovsepyan ja Pizzelli. Keskitys laskeutui etualueelle Movsisyanille, joka nikkasi ohi takakulman. Makedonia puolusti tilanteen miesvartioinnilla kuten Huuhkajatkin olisi tehnyt.


Tämä on melkein identtinen variaatio edelliseen nähden. Nyt vain kolme pelaajaa on rangaistuspisteen tuntumassa ja kaksi vitosen viivan sisällä.


Jälleen kuitenkin tavoitteena oli löytää Movsisyanin pää etualueelta, jotta tämä voisi jatkaa pallon maalin eteen tai puskea itse kohti maalia.


Oman alueen kulmapotkuissa Armenia käyttää miesvartiointia. Tässäkin neljä liechtensteinilaista on merkattu ja lisäksi etutolpallakin on yksi pelaaja Mkhitaryanin hallussa. Muut miesvartioijat ovat Pizzelli, Mkrtchyan, Malakyan ja Calisir. Heidän lisäkseen Haroyan seisoo vitosen viivalla ja kaksi muutakin pelaajaa on maalivahdin lähettyvillä eli kaikkiaan kahdeksan pelaajaa on kohdealueella, yksi rangaistusalueen rajalla (Yagan) ja yksi pelaaja kärkkyy kuvan ulkopuolella.


Tässä vielä Makedonia-pelistä sama miesvartiointihavainto. Neljä taaempana ja yksi maalilla oleva vastustajan yksilö on merkattu. Suomikin on käyttänyt samanlaista variaatiota kuin Makedonia tässä. Silloinhan Tuominen on yleensä vitosen viivan sisällä Arajuuren juostessa taka-alueelle. Armenialta vartiointivastuussa ovat topparit Haroyan ja Khachaturov, vasen pakka Daghbashyan, vaihdosta sisään tullut pohjapelaaja Grigoryan ja maalin edessä laituri Ghazaryan.


Vastustajan sivuvapaapotkuissa Armenia laittaa muuriin yhden pelaajan. Lisäksi se muodostaa seitsemän miehen linjan rangaistusalueen rajalle ja yksi pelaaja on vielä alueen ulkopuolella. Se tarkoittaa sitä, että vastaiskuja kyttää kuvan ulkopuolella yksi pelaaja, joten Suomenkaan ei tarvitse uhrata kuin Uronen ja Raitala keskiympyrään Lodin antamissa sivuvapaapotkuissa.

Kreikka

En tosiaan viitsinyt ottaa uusia kuvakaappauksia Kreikasta, koska vanha materiaalikin pätee yhä edelleen. Niinpä kopioin tähän vain havaintoni Kreikka-Suomi ottelusta. Myös Suomea koskeva osio on mukana, koska kentällä on kaksi joukkuetta ja molempien ratkaisut vaikuttavat molempiin joukkueisiin. Lisäksi arvon lukijat saatte samalla palautettua kätevästi mieleen sen, että miten Suomi pelaa ja verrata sitä reaaliaikaisesti muihin lohkon joukkueisiin tätä tekstiä lukiessanne. Puolustus- ja hyökkäyshavaintojen jälkeen toisessa lainauksessa on käsitelty erikoistilanteet ja siinäkin on Suomen osio mukana, koska esimerkiksi Suomen hyökkäyspään kulmapotkukuvissa näkyy se, että millä tavalla Kreikka puolestaan puolustaa kulmapotkuissa.

PUOLUSTUS JA HYÖKKÄYS

Kreikka - Suomi 1-0

Aloitusviestissäni mainittu Kanervan ajatus siitä, että Kreikan muutokset koskisivat lähinnä pelaajia eivätkä olisi taktisia, piti kutinsa. Siitä esimerkkejä seuraavaksi runsaasti. Anastasiadis ei lopulta ollut suoraviivaistanut pelaamista saatika muuttanut puolustusmuotoa entisaikojen ryhmitykseensä. Osin tämä johtui toki siitä, että Suomi luovutti pallonhallinnan Kreikalle ja Kreikka otti sen mielellään.

1. puoliaika

Kreikka

Puolustus:


Ajassa 2:18 Kreikka puolusti 4-4-2:ssa eli Anastasiadis ei muuttanut puolustusmuotoa ennen käyttämäänsä 4-4-1-1:een. Fortounis ja Mitroglou olivat tutusti ylimmässä prässilinjassa. Mantalos oikealla ja Pelkas vasemmalla pudottivat keskikentän linjaan odotetusti. Selostaja Kuusinen toki sekoili alussa väittäen, että Kreikalla olisi kolmen linja ja Pelkas pelaisi oikealla laidalla, mutta se ei ollut totta. Kuvassa näkyy myös Suomen pelinavaamismalli 2-4-4. Toinen toppareista on kuvan ulkopuolella piilossa. Granlund ja Uronen ovat nousseet Kamaran ja Kaukon tasolle.


Ajassa 6:35 esimerkki Kreikan 4-4-1-1:sta, jolloin Suomen ylänelikko oli Kreikan puolustuslinjassa. Arajuuri antoi siis keskialueen vapaapotkun viereen Kamaralle ja Kreikka ryhmittyi muotoonsa, jota Anastasiadis käytti entisaikaan. Tässä ottelussa en havainnut tätä 4-4-1-1 puolustusmuotoa kuin tämän yhden kerran, kun Fortounis laskeutui Mitron alapuolelle keskialueen vapaapotkussa.


Kamara kuitenkin löysi tilan syöttää linjojen väliin Tuomiselle, joka pääsi kääntymään ja seurauksena neljä Suomen pelaajaa juoksee maalia kohti neljää Kreikan pelaajaa vastaan. Juuri se tilanne, mitä Kanerva haluaa eli ylänelikko Pukki, Tuominen, Soiri ja Lod aiheuttaa vaikeuksia vastustajan puolustuslinjan tasolla. Lopputuloksena kuitenkin Sokratis katkoi Tuomisen syötön keskelle.


Ajassa 29:00 esimerkki siitä, kuinka Kreikka otti ylhäältä neljällä pelaajalla miesvartioinnilla Hradeckyn ollessa pallossa, tuttu malli aiemmista peleistä tämäkin. Keskikentän pohjalta nimenomaan juoksukone Zeca gasellijalkoineen nousi tukemaan Mitroglouta, Pelkasta ja Fortounisia.

Hyökkäys:


0:41 Kreikan yksi pelinavausmalli oli jo näistä karsinnoista tuttu 2-4-4 eli laitapuolustajat Torosidis ja Koutris nousivat pohjapelaajien Kourbelisin ja Zecan tasolle. Kuvassa näkyy myös Suomen puolustusmuoto 4-4-2.


Ajassa 4:40 ensi kerran Fortounis laskeutui hakemaan palloa. Tämäkin oli tuttu pelinavausmalli aiemmista peleistä.


Ajassa 10:49 näkyy se, kuinka Fortounis ja Mitroglou ovat hakemassa tilaa linjojen välissä kuvan vasemmassa reunassa alhaalta rakennettaessa. Myös Pelkas ja Mantalos toteuttivat tätä samaa ajoittain eli etsivät tilaa kahden alimman linjan välistä, mutta melko hyvin Suomi esti näitä herroja kääntymästä kasvot kohti maalia ja tempokuljettamasta, jos pallo nyt jotenkin saatiin pelattua Suomen kahden alimman linjan. Tässäkin näkyy se, kuinka paljon pelaajia on tiellä estämässä syöttöä linjojen väliin. Sama huomio tehtiin myös Viasatin studiossa.


Ajassa 14:29 keskiympyrästä eteenpäin Kreikan muoto oli 2-3-5, tämäkään ei ollut yllätys, koska Viroa vastaan vieraissa ajoittain muoto oli jopa 2-2-6 näissä tilanteissa, kun Kreikka sai pallon yli puolen kentän. Yläviisikko liikkuu Suomen kahden linjan välissä etsien tilaa.


Sitten voidaankin läpikäydä Kreikan maali 24. minuutilla oikean laidan kautta. Tilanne lähti ylipäätään siitä, että Sokratis puski omalta alueelta pallon Mitrogloulle asti ja tämä voitti kaksinkamppailun pelaten pallon lopulta Torosidille oikeaan laitaan. Soiri liukastuu, vuotaa ja jää ratkaisevasti jälkeen. Silti tilanne on vielä hallinnassa, kun maalilla on 4v4-tilanne ja Hradecky.


Granlund hävisi kuitenkin maalilla 1v1-tilanteen etukäteen scoutatulle taisteluparilleen Pelkasille, kun samalla Toivio huolehti Mitroglousta. Uronen puolestaan epäonnistui peittämään keskityksen eli aiemmissakin peleissä ajoittain vuotanut vasen laita kostautui nyt, kun sitä ennen vielä Soiri myi itsensä täysin Torosidisin käsittelyssä.


Ajassa 42:10 kentälle vaihdettu Siovas kuljettaa palloa ja syöttää sitten pystyyn. Sen sijaan, että hän olisi syöttänyt maata pitkin linjojen väliin, valintana on roiskaisu kohti Mitroa.


Pallo karkaa Hradeckylle asti sen sijaan, että Fortounis olisi päässyt tempokuljettamaan ja vapauttamaan kenties sitten Mitron maalintekoon tai laukonut itse kuudentoista rajalta.

2. puoliaika

Hyökkäys:


Tunnin pelin jälkeen nähtiin kolmen minuutin sisään Kreikan tuskailua ja pään seinään hakkaamista, kun pelinrakentelu ei tahtonut toimia. Ensin Mantalos laskeutui ylänelikosta hakemaan palloa.


62:12 ajassa sama asia, tällä kertaa Pelkas laskeutui hakemaan palloa pohjapelaajien rinnalle. Ottelu oli siis melko hyvin Huuhkajien kontrollissa, koska Kreikka saatiin eristettyä omalle kenttäpuoliskolleen sen liikutettua palloa melko hitaasti.


63:50 nyt oli Fortounisin vuoro laskeutua. Tällä kertaa jokin konsti murtautua löytyi, kun Fortounis laittoi ristipallon Koutrisille vasempaan laitaan. Samalla kaavalla Kreikka teki maalin viimeksi kotona Unkaria vastaan, mutta Suomi puolusti nyt seuranneen keskityksen varmasti:


Ajassa 79:45 Kreikka hieman varioi pelinavaamismalliaan ja se oli nyt 2-3-5/2-4-4:n sijasta 3-1-6, kun pohjapelaajista Kourbelis laskeutui kolmanneksi toppariksi ja Zeca haki yksin tilaa kahden ylimmän linjan välistä. Se toimi, kun Sokratis sai pelattua pallon Zecalle.


Zeca jatkoi Fortounisille, joka pääsi ensimmäisiä kertoja koko pelissä tempokuljettamaan naama kohti puolustuslinjaa. Suomen keskikentän linja on toki silti lähellä prässäämässä takaa päin, mikä pakottaa Fortounisin syöttämään laitaan.


Torosidis keskittää, mutta Koulourisin pusku oli voimaton. Toivio oli hieman liian kauaksi valunut omasta miehestään. Arajuurikin jäi Fortounisista jälkeen tultuaan tätä linjasta vastaan, mutta onneksi Torosidis ei pelannut seinäsyöttöä maata pitkin Fortounisille, vaan keskitti.

Suomi

1. puoliaika

Puolustus:


Suomi puolusti tutusti 4-4-2:ssa, joten ei siitä sen enempää.



Ajassa 1:50 kahden kuvan esimerkki aktiivisesta puolustamisesta eteenpäin. Suomi menettää ylemmässä kuvassa pallon ylhäällä ja Kreikka purkaa paineen syöttämällä alhaalta maata pitkin kymppipaikan Fortounisille. Arajuuri ympyröitynä alemmassa kuvassa tulee kuitenkin loistavasti vastaan linjasta, joka oli tarpeeksi korkealla eikä valunut liian alas valmiiksi, jolloin Suomi sai arvokkaan riiston ja estettyä vastaiskun omaan päähän.


Ajassa 16:36 Vlachodimos pakotettiin avaamaan pitkällä, kun keskikentältä Kauko nousi kolmanneksi prässäämään kärkiparin tueksi, tuttua tämäkin aiemmista peleistä eli toinen pohjapelaaja nousee auttamaan hyökkääjiä miesvartioinnissa. Ratinassa jo karsintojen avauspelissä Unkaria vastaan mm. Schüller uurasti tässä roolissa kuten toki myös Kauko ja nyt Kauko oli jälleen hyvin lukemassa peliä eli kun Pukki antoi painetta, Kauko nousi merkkaamaan Zecan.


Ajassa 19:20 Kourbelis löytää tilan linjojen välistä Torosidisin haastaessa Soiria.


Mutta Suomen keskikentän linja laskeutuu nopeasti alas ja Kauko katkaisee Kourbelisin syötön kohti Mitroglouta. Eli kreikkalaisia ei päästetty tempokuljettamaan, vaikka ajoittain he saivat onnistuneita syöttöjä Suomen kahden alimman linjan väliin. Nöyrä puolustusasenne koko keskikentän linjalta, joka huipentui Kaukon katkoon.

Hyökkäys:


Kahdeksannella minuutilla Kreikka avaa jälleen peliä aluksi 2-4-4:llä.


Hetken pallottelun seurauksena Kreikka nostaa toisen laitapuolustajan Torosidisin ylös ja muoto muuttuu toiseen variaatioon eli 2-3-5:een.


Sokratis pelasi pallon maitse toiselle pohjapelaajalle Kourbelisille, joka kuljetti itsensä miinaan ja Kauko riistää pallon. Kuten näkyy kuvan alalaidassa, myös vasen laitapuolustaja Koutris on noussut ylös samalla.


Niinpä toppariparin apuna on vain Zeca, joka ei saa millään Pukkia kiinni, kun Sokratis höntyilee linjasta vastaan eikä peruuta. Kreikkalaisten onneksi Pukin toinen kosketus oli liian louhikkoinen. Lodilta oiva syöttö linjan taakse. Unkarikin hyödynsi vieraspelissään Kreikassa riistojen jälkeisiä pystypalloja linjan taakse, kuten näytin yhdessä kuvakaappausmaratonissani:


Sitten käsittelyyn Suomen toinen hyvä maalipaikka. Tilanne lähti Hradeckyn avauksesta, jonka jälkeen pallo on palautunut pääpallotaistojen jälkeen Suomen topparille Toiviolle. Kuten näkyy, Suomen hyökkäysmuoto 2-4-4 on kuosissa. Pukki on tosin tippunut hieman alemmas ylänelikosta.


Lod voittaa kaksinkamppailun ja taustalta Pukki tekee taas juoksun selustaan. Kuten näkyy, Suomella on 3v3-tilanne eli taas keskialueen nopean vastaiskun myötä syntyy maalipaikka Kreikan kenttätasapainon rakoillessa. Lisäksi Tuominen on tulossa taustalta mukaan neljäntenä miehenä painiessaan Kourbelista vastaan.


Tuominen irtautui miehestään pienen hämäysjuoksun myötä ja ainoastaan viimeistely jää uupumaan. Heikosti pelattu Kourbelisilta.


Avausjakson lopusta vielä muutama esimerkki Suomen hyökkäyspelaamisesta. Ensin Arajuuri tavoittelee syötöllään Lodia linjojen välistä. Syöttö menikin perille, mutta Lod hukkasi pallon.


Pallo palautui Toiviolle. Suomi kasasi taas muodon 2-4-4:een, kunnes Toivio avaa pitkän pallon Kreikan kahden ylimmän prässilinjan ylitse.


Jasse voitti ykköspallon kolmen kreikkalaisen keskellä ja pelasi pelivälineen laitaan Soirille. Jälleen Kreikan alakerrassa on 4v4-tilanne, mutta tällä kertaa sitä ei luotu nopeasta vastaiskusta, vaan myös hitaasta hyökkäyksestä oli mahdollista haavoittaa Kreikkaa pelaamalla pitkä pallo sen puolustuslinjan etupuolelle.


Soiri laukoi kahdesti leikattuaan laidalta sisään, mutta molemmat vedot blokattiin.

2. puoliaika

Puolustus:


Ajassa 59:40 Kreikka avasi alhaalta ja Suomi joutui puolustamaan 4-1-3-2:ssa eli Soiri oli hieman muuta keskikentän linjaa alempana merkkaamassa Torosidisia tarkemmin.


Fortounis koittaa syöttää palloa laidasta eteenpäin linjojen väliin Mantalosille.


Uronen haistaa tilanteen, puolustaa loistavasti eteenpäin ja katkoo. Soiri puolestaan lukitsi Torosidisin, joten Uronen uskalsi tulla linjasta vastaan.


65:45 aiemmin mainittu Soirin miesvartiointi Torosidisiin velvoitti suomalaista seuraamaan omaa miestä jopa kulmalipulle peittämään keskitystä, joten Torosidin oli syötettävä takaviistoon ja Zecan kautta Fortounis pyssytti ohi maalin rangaistusalueen rajalta. Kuten näkyy, Uronen puolustaa keskempänä Soirin huolehtiessa Torosidisin nousuista.


74:00 Soirin korvaaja Jensen vuoti melko pahoin heti Torosidisin kouluttaessa längeistä. Onneksi muut paikkasivat keskempänä.


Hypätään ajassa kohtaan 72:01. Suomen kaksi alinta linjaa ovat edelleen melko lähekkäin, joten Kreikalla ei ole tilaa pelata linjojen väliin ja kääntyä siellä, joten laitojen kautta eteneminen oli ainoa vaihtoehto. Etäisyys Tuomisesta puolustuslinjaan on ihanteellinen 15-20 metriä eli joukkue säilytti kompaktiuden hyvin ottelun loppuvaiheissakin, vaikka joutui puolustamaan paljon pallottomana.


Pirinen otettiin sisään vasempaan laitaan pysäyttämään vuoto kuten Ratinassa ja Jensen siirtyi piikkiin Tuomisen paikalle. Silti Torosidis pääsi jatkamaan dominointiaan keskityksillä toisin kuin Bakakis Ratinassa eli kyllä Torosidis vain oli todella merkittävä parannus Bakakisiin nähden oikealla laidalla, kun Pirinen ei tuoreenakaan saanut häntä aina kuriin.

Hyökkäys:


Toisen jakson alussa Suomi vielä malttoi yrittää purkaa prässin ajoittain maltilla. Arajuuri pelaa pallon alaspäin Lukakselle.


Toivio saa pallon Hradeckylta, mutta ainoa syöttösuunta on Granlund, kun Zeca juoksee taas keskikentältä ylös merkkaamaan tällä kertaa Kamaraa.


Granlundin avaus tavoittaa Tuomisen, joka voittaa ykköspallon ja tiputtaa sen alas.


Lod tempokuljettaa ja Zeca rikkoo häntä palatessaan ylhäältä takaisin alas. Sen sijaan, että Hradecky olisi roiskaissut pallon ylös, se pelattiin Granlundin kautta Tuomiselle, joka tiputti onnistuneesti tukitoimet hyvin tehneille Lodille ja Pukille, jonka seurauksena Suomi sai keskialueen vapaapotkun eikä joutunut luopumaan pallosta.


Paikallisen ohjaajan pyörittäessä hidastuksia Tuomisen avopaikan syntyminen jäi vähän hämärän peittoon, mutta hän ilmeisesti sai syötön alhaalta ja pääsi kääntymään pallon kanssa tempokuljetukseen. Tilanteessa Kreikalla on turvallinen 5v3 ylivoima.


Niin kokenut puolustaja kuin Sokratis päättää jostain syystä kääntää selkänsä Tuomiselle, joka kiertää Arsenal-topparin helposti, mutta viimeistely meni vasemmalta ohi maalin. Torosidisilla oli Soiri näpeissään, joten Sokratisin olisi pitänyt vain seurata Tuomista, kun vierellä oli vielä toinen pelaaja tuplaamassa.

[Salming]

ERIKOISTILANTEET

Aloitetaan eilisten erikoistilanteiden läpikäynti Kreikasta.

Kreikka

Kulmapotkut:


Ottelun ensimmäinen kulmapotku nähtiin ajassa 20:25. Yllättäen vasen laitapuolustaja Koutris oli kulmapotkuvastuussa vasemmalla puolella tähän asti kaikki erikoistilanteet antaneen Fortounisin sijaan. Anastasiadis nähtävästi halusi hyödyntää ulospäin kiertäviä kulmapotkuja. Suomi käytti Ratinassa nähtyä miesvartiointia (toiseksi alin kuva ylemmässä lainauksessa), mutta tällä kertaa puolustettavia miehiä oli kuusi viiden sijaan. Tähän asti Kansojen liigassa Kreikka oli kulmapotkuissa nostanut vastustajan rangaistusalueelle topparit Manolasin ja Sokratisin, kulloisetkin kaksi pohjapelaajaa ja Mitrogloun, mutta nyt heidän lisäkseen Anastasiadis oli käskyttänyt boksiin kuudenneksi mieheksi oikean laitapuolustajan Torosidisin. Miesvartioinnin lisäksi Suomella oli taas kaksi ylimääräistä pelaajaa Hradeckyn lähellä vitosen viivan sisällä aivan kuten Ratinassa ja lisäksi rangaistusalueen rajalla kytännyt Pelkas oli merkattuna. Ratinaan nähden erilaista oli myös se, että tällä kertaa Hradeckyn vieressä ei seisonut Mitroglou, vaan toinen partasuu Zeca.


Ajassa 39:55 Kreikan kulma oikealta puolelta. Fortounis antoi näköjään tosiaan kulmat vain oikealta puolelta ulospäin kiertävinä. Kuten ylemmässä kuvassa, Kreikalla on samat kuusi pelaajaa boksin sisällä. Edeltävään kuvaan verrattuna Suomella on nyt kolme ylimääräistä pelaajaa kahden sijaan (Uronen tolppamiehenä + Lod ja Tuominen) vitosen viivan sisällä eli koko joukkue osallistui puolustamiseen, kun Pukkikin merkkasi Pelkasin rangaistusalueen rajalla. Kamara huolehti maalin edessä Zecasta. Ratinassa samassa roolissa Hradeckya hämmentämässä oli tosiaan Mitroglou, kuten jo totesin yllä. Viiden miehen sumpussa vartijaparit olivat molemmissa kulmapotkuissa Kauko-Sokratis (pääsi silti puskemaan), Arajuuri-Mitroglou, Granlund-Torosidis, Toivio-Siovas (Manolasin korvaaja) ja Soiri-Kourbelis.

Sivuvapaapotkut:

Kreikkalaisten sivuvapaapotkuista minulla ei ollutkaan viime kerralta kuvallisia esimerkkejä, mutta käydään silti läpi muutama tilanne.


Fortounis antoi sivuvapaapotkut kuten Ratinassa. Tässä Suomi puolustaa yhdeksän miehen linjalla ja Pukki on ainoana muurissa. Kreikkalaisia boksissa on kuusi kappaletta eli tilanteessa Suomella oli Hradecky mukaan lukien 10v6 ylivoima, mutta silti Kourbelis pääsi puskemaan takatolpalta maalin yli karattuaan täysin Granlundin vartioinnista.



36:20 Toinen Fortounisin sivuvapaapotku, tällä kertaa Suomella on kahdeksan miehen linja, Pukki muurissa ja Lod pitää huolen Koutrisista laidalla.


Granlundin vaikea avausjakso jatkui eli nyt hän arvioi väärin pallon lentoradan ja Fortounisin nosto meni Granlundin yli suoraan Torosidisin päähän. Tämä puski yli, mutta oli myös niukasti paitsiossa eli maali olisi hylätty, mutta silti taas ennen tätä peliä Huuhkaja-nutussa tappiottomana pysynyt Granlund oli vähän hukassa.


Toisen jakson alusta Fortounisin sivuvapaapotku. Pukki on muurissa ja Lod lähellä. Boksin sisässä ovat loput kahdeksan suomalaista. Kreikkalaisia on viisi. Tämän miesylivoiman Suomi puolustikin hyvin...


.. kun Tuominen astui esiin etualueelle ja katkoi Fortounisin matalan pallon. Jassen rooli oli tässä kohdin nimenomaan tämä, koska Granlund oli Torosidisin iholla ja Kamara alun perin Siovasin (toki hukkasi nyt miehensä tässä), joten Tuominen loi etualueelle 3v2 ylivoiman ja se riitti nyt tilanteen selvittämiseen.


Ajassa 53:15 Koutris on tällä kertaa Fortounisin sijaan pallon takana sivuvapaapotkussa eli erikoistilannevastuu ei rajoittunut vain niihin vasemman puolen ulkoa päin kiertäviin kulmapotkuihin. Suomella on boksissa 7v5 ylivoima. Pukki on yksin muurissa ja Soiri sekä Lod ovat rangaistusalueen rajalla. Soiri seurasi tilanteessa erityisesti Fortounisia, joka oli aluksi Pukin takana, mutta käveli sitten toiselle puolelle ennen kuin vapaapotku lähetettiin matkaan. Koutrisin keskitys leijaili aina Hradeckylle asti, joka nyrkkeili pallon kauas pois.


Kreikka-osio on hyvä päättää ottelun lopun vaaralliseen sivuvapaapotkuun, joka tuli Granlundin hipaistua kädellään Koutrisin keskitystä. Kuten näkyy, Suomi puolusti tilanteen miesvartioinnilla. Etualueella Pukin pitäisi huolehtia vaihtopelaaja Bakasetasista. Kauko vartioi kauempana Sokratista ja Arajuuri Kourbelista. Kamaran vastuulla on Mitrogloun korvannut Koulouris. Granlundin mies on taas Torosidis ja Siovasin merkkaa puolestaan Toivio.


Bakasetas onnistui hiipimään Pukin taustalta täysin vapaaksi etualueelle ja samalla Toivio päästi Siovasin käsistään. Huuhkajien onneksi Fortounis ei toimittanut palloa näille herroille, vaan kokeili omaa ratkaisua, jonka Hradecky torjui varmasti kulmapotkuksi.

Suomi

Kulmapotkut:


38. minuutilla Suomi sai ensimmäisen kulmapotkun. Se koitettiin pelata ensin lyhyenä Lodilta Kamaralle, mutta tuomari ei ollut antanut lupaa, joten Lod joutui pelaamaan pallon normaalisti ilmassa boksiin. Ratinaan verrattuna Suomella oli nyt boksissa vain viisi pelaajaa kuuden sijaan. Kreikka siis oli omissa kulmapotkuissaan lisännyt yhden miehen boksiin ja Suomi puolestaan vähentänyt. Ehkä tässä on sitten kotiedun tuoma etu riskitasoissa. Ratinaan verrattuna erilaista oli myös se, että nyt Anastasiadis oli halunnut yhden pelaajan (#23 Koutris) blokkaamaan matalan pallon etualueelle. Suomelta boksissa ovat topparit, kärkipari ja Kauko. Taisteluparit ovat Arajuuri-Sokratis, Toivio-Torosidis, Kauko-Zeca, Pukki-Kourbelis ja Tuominen-Siovas.


Tuominen teki miehen työn voittaessaan pallon etualueella eli hän onnistui karistamaan Siovasin ja sitten vielä pukkasi hienosti pallon taaksepäin kohti Toiviota ennen Mitroglouta. Samalla Toivio onnistui hämäämään Torosidia juoksemalla ensin muutaman askeleen eteenpäin ja peruuttamalla sen jälkeen, jolloin Kreikan kapteeni hukkasi tylysti oman miehensä ja Toivio pääsi laukomaan vapaasti, mutta tällä kertaa tuloksetta.


Toisen puoliajan alussa nähtiin se lyhyt kulmavariaatio Kamaralle Kreikan nukkuessa ja Lodin annettua kulman nopeasti. Erona edelliseen on se, että nyt Suomella on se kuusi pelaajaa boksissa kuten Ratinassa. Ehkä Rive halusi tauolla tappioasemassa hakea kulmapotkuista maalia suuremmalla riskillä lisäämällä yhden miehen boksiin tai sitten kyseessä oli vain tämä tietty variaatio. Joka tapauksessa uusi pelaaja boksissa on Soiri. Taisteluparit ovat tällä erää maalilla Pukki-Kourbelis ja Tuominen-Mantalos (!) sekä rangaistuspisteen tuntumassa neljän miehen sumpussa Toivio-Siovas, Kauko-Sokratis, Arajuuri-Zeca ja Soiri-Torosidis. Harmillisesti tämä tilanne päättyi siihen, että Mitroglou puolusti mahtavasti tuuppaamalla rangaistusalueen rajalla askelharhauttaneen Kamaran tylysti irti pallosta puhtaasti. Laukaus olisi siis voinut lähteä aiemmin Gleniltä.


Katsokaapa vielä tätä kuvaa juuri ennen kuin Kamara saa pallon. Mitroglou ja Sokratis viittelöivät voimakkaasti sitä, että jonkun pitäisi puolustaa lyhyttä variaatiota. Ensimmäisessä Lodin antamassa kulmassa Koutris oli estämässä matalaa keskitystä, mutta nyt sama mies oli vitosen viivan sisällä ja Mitroglou joutui spurttaamaan Kamaran kimppuun.

Sivuvapaapotkut:


Sokratis rikkoi Soiria rangaistusalueen rajalla ja Suomi sai sivuvapaapotkun. Ratinan ylläolevassa lainauksessa olevaan esimerkkiin nähden tämä on paljon lähempää. Lod ja Tuominen olivat nyt pallon takana, kun Ratinassa Lodin seurana ei ollut ketään. Tuolloin Kreikka puolusti kuten Unkaria vastaan eli kahdeksan miehen linjalla, Fortounis oli muurissa ja Pelkas boksin ulkopuolella. Nyt Fortounis oli siirretty Pelkasin paikalle boksin rajalle ja muurissa olivat Pelkas, Mantalos ja Koutris. Boksin sisälle Ratinassa Suomi nosti seitsemän pelaajaa taistelemaan Kreikan kahdeksan linjaa vastaan, mutta nyt boksissa oli vain viisi pelaajaa ja heidät Kreikka puolusti miesvartioinnilla. Arajuuri onnistui karistamaan hetkeksi Sokratisin ja rynni etutolpalle, mutta Mitroglou katkoi Lodin keskityksen. Uronen oli tilanteessa Ratinan tavoin keskialueella varmistamassa toisen laitapuolustajan eli tässä tapauksessa Granlundin kanssa.


Tämä esimerkki ajassa 57:30 puolestaan vertautuu identtisesti Ratinassa nähtyyn (tekstin alussa olevan lainauksen viimeinen kuva). Sivuvapaapotku on nyt kauempaa ja Lod on pallon takana. Tuominen on kosmeettisena seurana. Kreikka puolusti tutulla kahdeksan linjalla ja Pelkas on rangaistusalueen ulkopuolella. Fortounisin sijaan muurissa oli Mantalos. Suomi ei nostanut tälläkään kertaa seitsemää pelaajaa taistelemaan kahdeksaa vastaan, vaan vain kuusi eli yhden vähemmän kuin Ratinassa, koska Tuominen oli pallon takana myös. Uronen ja Granlund olivat tutusti keskiympyrässä. Ehkä tässä tilanteessa olisi voinut Tuomisen suosiolla nostaa myös boksin sisään ja jättää Lodin yksin pallon taakse kuten Ratinassa, jotta miesalivoima ei olisi ollut 6v8 vaan 7v8. Lopputuloksena Lodin keskitys jäi etualueelle Fortounisille.

Bosnia ja Hertsegovina

Ennen kuin etenemme yhtään pidemmälle, otan vapauden lyhentää maan nimen muotoon Bosnia toisinaan. Bosnia-Hertsegovinan päävalmentaja on kroatialainen Robert Prosinecki, 49. Hänet värvättiin vuoden alussa. Aiemmin hän valmensi Azerbaijanin maajoukkuetta kolme vuotta ja on ollut myös neljä vuotta aikoinaan Kroatian maajoukkueen apuvalmentaja. Välissä hän piipahti seurajoukkuevalmentajana Belgradin Punaisessa tähdessä ja turkkilaisessa Kayserisporissa.

Prosineckin alaisuudessa Bosnia pelasi vuonna 2018 kahdeksan harjoitusottelua ja neljä Kansojen liigan ottelua. Saldona oli viisi voittoa, viisi tasapeliä ja vain kaksi tappiota. Ensimmäinen tappio oli Meksikolle maalein 1-0 ja toinen Espanjalle samoin numeroin vuoden viimeisessä ottelussa, joka sekin oli harjoituspeli. Kansojen liigassa Bosnia voitti lohkonsa nousten A-liigaan ilman tappioita. Se voitti ensin syyskuussa Pohjois-Irlannin vieraissa 1-2 ja kotona Itävallan 1-0. Lokakuussa kaatui Pohjois-Irlanti 2-0 ja marraskuussa Itävaltaa vastaan vieraissa oli tuloksena maaliton tasapeli.

Prosinecki aloitti vuoden 4-2-3-1 paperiryhmityksellä ja käytti sitä kolmesti neljässä ensimmäisessä harjoitusottelussa. Toukokuusta alkaen Bosnia-Hertsegovina on kuitenkin pelannut vain 4-3-3 muodostelmalla kahdeksan viimeistä otteluaan. Saldona on neljä voittoa, kolme tasapeliä ja tappio tosiaan Espanjalle yhdellä maalilla eli homma on toiminut mallikkaasti. Kaikki tasapelit ovat muuten olleet maalittomia Montenegroa, Turkkia ja Itävaltaa vastaan. Maaliero kahdeksassa viimeisessä pelissä on 8-4 eli keskimäärin voisi todeta Bosnian tekevän maalin per peli ja päästävän maalin kerran kahdessa ottelussa.

Sitten mennään pelaajistoon. Ykkösmaalivahtina Kansojen liigassa oli 30-vuotias Ibrahim Sehic (BB Erzurumspor, TUR1). Hän pelasi kaikki neljä ottelua. Maaotteluja 190-senttisellä veskarilla on sitä myöten 18. Kansojen liigan lisäksi Sehic avasi kahdeksasta harjoitusottelusta kuudessa ja niissä kahdessa muussakin pelasi toisen puoliajan. Sehicin heikkous on tutkimukseni perusteella jalalla pelaaminen ja varsinkaann puolipitkät avaukset ilmassa eivät ole kovin tarkkoja vasemmalla jalalla. Ennen tätä vuotta hän oli ollut lähinnä Asmir Begovicin (Bournemouth, ENG) varamaalivahti. En tiedä taustoja, että miksi 31-vuotias Begovic ei saanut enää vuonna 2018 peliaikaa kuin yhden puoliajan verran Turkki-harjoitusottelussa lokakuussa. Ylipäätään hän on ollut kokoonpanossa vain lokakuun maaotteluikkunassa istuen penkillä Kansojen liigassa Pohjois-Irlantia vastaan. MM-karsinnoissa hän kuitenkin kellotti vielä täysiä peliminuutteja. Maaotteluja Begovicilla on 62. Hänet tunnistaa tietysti jättiläisyydestään, sillä pituutta on 198 senttiä ja käsissä riittää voimaa lingota pallo kauas. Bosnialaisten kolmosmaalivahti on joko Vedran Kjosevski (Zeljecnicar, BIH) tai Kenan Piric (NK Maribor, SLO). Piric on 192-senttinen maalivahti ja pelannut yhden maaottelun. Kjosevski on viisi senttiä lyhyempi ja hänellä maaotteludebyytti on vielä tekemättä. Viimeksi Begovicin mukana ollessa Kjosevski oli kolmosmaalivahti.

Siirrytään keskuspuolustajiin. Kansojen liigassa Bosnia käytti samaa toppariparia joka ottelussa. Vasen toppari oli Ervin Zukanovic (Genoa, ITA) ja oikea toppari Toni Sunjic (Dynamo Moskova, RUS). Kyseessä on kokenut parivaljakko, sillä Zukanovic on 31-vuotias ja Sunjic 29-vuotias. Maaotteluja Zukanovic on pelannut 32 ja Sunjic 37. Jälkimmäinen on tehnyt yhden maalin. Molemmat ovat pääpeliuhkia, sillä Sunjicin pituus on peräti 193 senttiä ja Zukanovicin 188 senttimetriä. He saivat vastuuta jo edellisissä MM-karsinnoissakin. Jalkaisuudet täydentävät myös toisiaan Zukanovicin ollessa vasuri ja Sunjicin oikeajalkainen. Zukanovic on pelannut Italiassa viimeiset kolme kautta ja Sunjic pelasi ennen uusinta Venäjän reissua Palermossa, Suttgartissa ja Kuban Krasnodarissa. Sunjicin tunnistaa siilitukasta ja kolossimaisesta olemuksestaan. Todella tornimainen toppari, joka ei huoju ja syöttää yksinkertaisia sisäsyrjäsyöttöjä. Zukanovic puolestaan on hieman liikkuvampi ja teknisempi. Hänet tunnistaa myös tummista hiuksista, jotka geelikampauksesta huolimatta heiluvat puolelta toiselle valtoimenaan. Kolmostoppari on Ermin Bicakcic (Hoffenheim, GER). 28-vuotias ja 185-senttinen keskuspuolustaja on tehnyt kolme maalia 25 maaottelussa. Seurajoukkueessaan oikeajalkainen liimaletti Bicakcic on saanut mukavasti peliaikaa tällä kaudella 860 minuuttia 11 ottelussa 1+1 tehoilla. Hän juoksee kentällä leuka pystyssä ja rintakehä on korkealla. Lisäksi pelipaidan laahus on pitkällä shortsien puolella. Jykevyydeltään ei ole Sunjicin tasoa lähelläkään.

Vasen laitapuolustaja läpi Kansojen liigan oli puolestaan Eldar Civic (Sparta Praha, CZE). 22-vuotias Civic on pelannut vasta viisi maaottelua 182-senttisellä rungollaan. Hän on luonnollisesti vasenjalkainen. Maaotteludebyytti tapahtui kesäkuun alussa Etelä-Koreaa vastaan, jossa hän syötti maalin ja se ilmeisesti vakuutti Prosineckin antamaan vastuuta myös läpi Kansojen liigan. Civicin tunnistaa siististä kampauksesta, jossa korvansivustat on ajettu lyhyeksi ja keskellä lyhyet vaaleanruskeat hiukset on nostettu hennosti pystyyn geelillä. Hän puolustaa usein aktiivisesti eteenpäin, koska tietää myöhemmin mainittavan Duljevicin paikkaavan selustaan jäävän tilan. Liikkuminen on ketterää ja askel nurmella kevyt. Civicin varamies on Bojan Nastic (KRC Genk, BEL). Nastic on pelannut täydet minuutit kahdessa edellisessä harjoituspelissä Turkkia ja Espanjaa vastaan, mutta istui penkillä Kansojen liigassa. Seurajoukkueessa 24-vuotiaan ja 182-senttisen bosnialaisen edellä on Suomen Jere Uronen, joten siksi vasenjalkainen Nastic on pelannut seitsemässä pelissä 372 minuuttia 630 mahdollisen minuutin sijaan. Hänet tunnistaa futarin olemuksesta, rennosta askelluksesta, keltavihreistä nappulakengistä ja ruskeasta tukasta. Kolmas vaihtoehto vasemmaksi laitapuolustajaksi on tietysti Sead Kolasinac (Arsenal, ENG). Hänet nähtiin maajoukkueessa viimeksi maaliskuussa. Sen jälkeen hän kärsi polvivammasta Kansojen liigan alettua eikä sitten ollut mukana enää myöhemminkään syksyllä, joten en välttämättä usko, että hän olisi automaattisesti avauksen pelaaja Prosineckin alaisuudessa yhteisten kokemusten puuttumisen vuoksi. Maaotteluja 25-vuotiaalla ja vasenjalkaisella keskittäjähirmulla on 24 ja tehtyjä maaleja nolla.

Oikean laitapuolustajan paikka oli kaikkein tuulisin Kansojen liigassa, sillä neljässä pelissä paikalla pelasi kolme eri pelaajaa. Kahdessa viimeisessä pelissä kuitenkin Ognjen Vranjes (Anderlecht, BEL) oli ykkösvaihtoehto. 183-senttinen Vranjes on koulutukseltaan keskuspuolustaja, jolla on 39 maaottelua pelattuna. Oikeajalkaisuus sentään sopii oikealle laitapuolustajalle, mutta muutoin hänet on tungettu oikealle siksi, että muitakaan vaihtoehtoja ei ole. Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään uusi pelipaikka maajoukkueessa, sillä maajoukkuedebyytti vuonna 2010 tapahtui oikeana laitapuolustajana ja siitä lähtien hän on tarvittaessa pelannut sitä pelipaikkaa useammassa kymmenessä ottelussa vuosien varrella topparin lisäksi. Seurajoukkueessaan siilitukkainen ja tuimakatseinen Vranjes pelaa topparina. Ruumiinrakenne on melko tanakka ja reidet paksut, mutta yllättävän hyvin hän liikkuu laitaa pitkin ylös-alas ja omaa myös kohtalaisen potkutekniikan. Yksi vaihtoehto oikealle on 21-vuotias ja myös siilitukkainen Darko Todorovic (Red Bull Salzburg, AUT). Vain 174-senttinen ja oikeajalkainen Todorovic avasi oikealla kotiottelussa Itävaltaa vastaan. Lisäksi hän on kuluvan vuoden aikana saanut vastuuta viidessä harjoitusottelussa, mutta ei ollut mukana viimeisimmässä marraskuun maajoukkueryhmässä. Kaikki kuusi pelattua maaottelua ovat kertyneet siis vuonna 2018. Pienikokoisuuden lisäksi hänet tunnistaa lähes kaljusta hiustyylistä ja nopeista ensimmäisistä askelista. Klassinen terrieri, joka paikkaa puutteensa pituudessa puolustamalla tiukasti iholla.

Kolmas oikeana laitapuolustajana Kansojen liigassa nähty yksilö oli Muhamed Besic (Middlesbrough, ENG2). Hän pelasi ensimmäisessä ottelussa oikeaa pakkia, mutta kolme viimeistä ottelua Besic oli omalla pelipaikallaan puolustavana keskikenttäpelaajana, mistä päästään luontevasti käsittelemään keskikenttää. Besic on tosiaan 26-vuotias ja oikeajalkainen saksalaissyntyinen peluri. Maaottelukokemusta on 36 ottelua, mutta maalitili on avaamatta. Maajoukkueessa hänen pelipaikka on aina ollut puolustava keskikenttä lukuun ottamatta tuota yhden ottelun tuurausta oikeana laitapuolustajana Todorovicin oltua pelikiellossa. 180-senttisen Besicin tunnistaa tatuoinneista käsivarsissa ja taakse kammatuista tummista hiuksista. Lisäksi hänellä on keltavihreät nappulakengät ja futarin olemus eli kehon mittasuhteet ovat hyvin tasapainossa ja ensiaskeleet melko räjähtäviä. Hän on ollut Evertonin sopimuspelaaja kesästä 2014 asti, mutta on parhaillaan lainalla Championshipissa. Ensimmäisellä kaudella pelejä Valioliigassa tuli 23, mutta sitä seuraavalla kaudella enää 12 ja kahdella viimeisellä kaudella yhteensä kaksi, joten oli luontevaa, että Besic lainattiin peliajan perässä muualle. Tällä ja viime kaudella pelejä on tullutkin Championshipissa jo 30, joten pelituntuma on jälleen kohdillaan. Besicin varamies keskikentän puolustavassa roolissa on Gojko Cimirot (Standard Liege, BEL). Hän avasi keskikentän pohjalla siinä pelissä, jossa Besic tuurasi oikeana pakkina ja kolme muuta peliä Cimirot istui penkillä yhtä lisäajan minuuttia lukuun ottamatta. Maaottelutilastot ovat 15/0, ikää 25 vuotta ja pituutta 178 senttiä. Koulutukseltaan hän on Besicin tavoin puolustava keskikenttäpelaaja. Kentällä hänet tunnistaa siitä, että hän on hivenen liikkuvampi painos Besicista ja ensiaskeleet ovat terävät. Vääntövoima on kamppailuissa kohtalaisen hyvä, mutta tilannekovuus ei siltikään ihan Besicin luokkaa. Hiukset ovat useiden muiden tapaan lyhyet, mutta eivät kuitenkaan ajettu siiliksi. Ennen Belgiaan siirtymistä Cimirot pelasi Kreikassa kolme vuotta.

Seuraavaksi päästään sitten laitimmaisiin keskikenttäpelaajiin. Kaikille tuttu Miralem Pjanic (Juventus, ITA) ja Elvis Saric (Suwon Bluewings, KOR) olivat avauskokoonpanossa kaikissa neljässä Kansojen liigan ottelussa. Saric on 28-vuotias, mutta pelannut vasta 12 maaottelua tehden yhden osuman. Hän on 180-senttinen vasuri, kasvoiltaan melko kalpea ja hiusväriltään vaalea. Jalassa ovat vasemman laiturin Duljevicin tavoin oranssit nappikset, mutta ehkä parhaiten Saricin huomaa kentällä pälvikaljusta ja harvenevista hiuksista. Hän liikkuu kepeästi ja menee tilanteisiin aggressiivisesti, koska pomppu on hyvä, vaikka muu fysiikka ei välttämättä olekaan ihan priimaa. Lisäksi hän jaksaa ravata boksista boksiin ahkerasti. Pjanic on pallollinen maestro, jota ei tarvinne esitellä sen suuremmin. Yllä on kymppipaita ja jalassa tummansiniset nappulakengät. 84 maaottelussa Pjanic on osunut 11 kertaa. Hän on pelimies parhaassa iässä eli 28-vuotias ja rikkoo tulevaisuudessa 100 maaottelun rajapyykin varmasti terveenä pysyessään.

Edellämainitulle kaksikolle varalla ovat ensijaisesti Amer Gojak (Dinamo Zabreb, CRO) ja Rade Krunic (Empoli, ITA) sekä toissijaisesti Sanjin Prcic (Levante, ESP) ja Deni Milosevic (Konyaspor, TUR). Krunic tuli Kansojen liigassa kolmesti vaihdosta sisään. Hän on 25-vuotias ja 184-senttinen keskikenttäpelaaja, jolla on takana vasta kahdeksan maaottelua. Krunic on oikeajalkainen ja pystyy tarvittaessa pelaamaan myös laiturina. Hänellä on tummat hiukset ja melko pitkät jalat ylävartaloon nähden eli pitkä ja laiha pelaaja olemukseltaan. Gojak puolestaan on myös 184-senttinen, mutta selvästi hyökkäävämpi vaihtoehto keskikentälle. Maaottelukokemusta on vasta kahdesta ottelusta 21-vuotiaalla nuorukaisella. Jälkimmäinen peli oli täysi ysikymppinen Espanjaa vastaan vieraissa vuoden päätteeksi. Gojakin tunnistaa siististä lyhyestä tukasta ja hujoppimaisesta olemuksesta. Askellus on melko harppovaa. Eurooppa-liigassa Gojak on tehnyt kaksi maalia, mutta seurajoukkueessa hän on syöttänyt vain yhden maalin kymmenessä pelissä. Prcic on 25-vuotias Espanjan pääsarjapelaaja kahdeksan maaottelun kokemuksella. Debyytti tapahtui jo neljä vuotta sitten. 182-senttinen hymypoika ruskeassa tukassaan oli mukana maajoukkueessa vain syksyllä ja istui kaikki Kansojen liigan ottelut penkillä, mutta sai peliaikaa Turkkia ja Espanjaa vastaan harjoitusotteluissa. Seurajoukkueessaan Prcic on esiintynyt yhdeksässä ottelussa eli saanut ihan mukavasti peliaikaa. Jalkaisuus on oikea. Milosevic on 23-vuotias, 183-senttinen ja Gojakin tavoin hyökkäävä keskikenttäpelaaja. Maaottelukokemusta on neljästä pelistä debyytin tapahduttua maaliskuussa. Rooli ei ole ollut kuitenkaan keskikenttäpelaaja, sillä Milosevic on nähty vasempana laiturina kahdesti yhden puoliajan verran harjoitusotteluissa. Kahdessa muussa pelissä hän sai jämäminuutteja. Myös seurajoukkueessaan Konyasporissa Milosevic on pelannut laiturina keskikenttäpelaajan lisäksi. 14 ottelussa tehot ovat 1+1. Hänet tunnistaa vaaleista hiuksista ja siitä, että pohkeet ja reidet ovat melko paksut sekä sisäsyrjäsyötöt "painavia".

On aika siirtyä yläkolmikkoon, joka säilyi samana kaikissa Kansojen liigan otteluissa. Kärjessä pelaa itseoikeutetusti Edin Dzeko (AS Roma, ITA). Fantastinen 32-vuotias targethyökkääjä on 193-senttisellä rungollaan osunut 55 kertaa 99 maaottelussa. Dzekon takana kakkoskärjeksi on tarjolla kolme eri pelaajaa eli Ermedin Demirovic (FC Sochaux, FRA2), Kenan Kodro (FC Kööpenhamina, DEN) ja Riad Bajic (Basaksehir, TUR). Demirovic on 20-vuotias juniori, joka U21-maajoukkueessa on tehnyt oikealla jalallaan kahdeksaan peliin neljä maalia, mutta A-maaotteluja ei ole vielä yhtään. Pituutta on 184-senttiä ja jalkapallo-opit hän on saanut Saksassa muun muassa RB Leipzigin ja Hamburgin junioreissa. Ranskan kakkostasolla on syntynyt 4+2 tehot 15 pelissä. Demirovicin tunnistaa vaaleasta ananasletistään ja teknisyydestä. Kodro on Jorosen seurakaveri Tanskassa. Ikää on 25 vuotta ja pituutta peräti 190 senttiä. Yhdeksässä maaottelussa Kodro on osunut kahdesti. Hän on melko tummapiirteinen ja ruskettunut kasvoiltaan sekä oikeajalkainen. Eurooppa-liigan karsinnoissa Kodro osui viidesti seitsemässä pelissä. Bajic on myös pelannut vain yhdeksän maaottelua, mutta maalitili on avaamatta. Myöskään U21-joukkueessa hän ei osunut kuudessa pelissä kertaakaan. Nykyään ikää on jo 24 vuotta ja hänet tunnistaa tummista hiuksista sekä paksusta parrasta ja kulmakarvoista eli ulkonäkö on lähellä Tim Sparvia. Hän tarjoaa kuitenkin erilaisuutta eli vasenjalkaisuuden ja seurajoukkueessa on syntynyt kuitenkin neljä osumaa 14 ottelussa. Yksi jokerikortti voisi olla vielä Smail Prevljak (RB Salzburg, AUT). Hän teki debyytin maaliskuussa, mutta ei sittemmin ole päässyt maajoukkueen mukaan. Ikää on 23 vuotta ja pituutta 187 senttiä. Seurajoukkueessaan hän on tehnyt viisi osumaa 12 ottelussa Itävallan pääsarjassa. Hänet tunnistaa tummista viiksistä ja harottavista hiuksista.

Vasemman laidan ykkösnimi on Haris Duljevic (Dynamo Dresden, GER2). Hän avasi kaikissa peleissä Kansojen liigassa. Ikää on 25 vuotta, pituutta 185 senttiä ja maaottelutilastot 17/1. Oikean jalan vuoksi hän leikkaa sisäänpäin. Hiukset ovat venäläiseen tyyliin kammattu alaspäin otsalle ja niiden pituus on lyhyt. Korvat ovat hieman myös höröllään ja kasvot vitivalkoiset. Duljevicin tunnistaa myös vankasta ruumiinrakenteesta, jonka ansiosta fysiikka riittää myös kurinalaiseen puolustamiseen eikä hän ole helisemässä maakaksinkamppailuissa, vaan päinvastoin pärjää kokonsa ja fyysisyytensä ansiosta niissä kohtalaisesti. Jalassa ovat oranssit nappikset. Täyteen juoksuvauhtiin päästyään Duljevia ei ole helppo siirtää irti pallosta, vaikka askel on hieman harppova. Hänen kakkosvaihtoehtonsa lienee jo aiemminmainittu monikäyttöinen Milosevic. Muita vaihtoehtoja ovat edellisessä kappaleessa mainittu Bajic, joka vaihdettiin kertaalleen sisään Duljevicin tilalle tai myös aiemmin mainittu Krunic, joka niin ikään vaihdettiin kertaalleen Kansojen liigassa Duljevicin tilalle. Eikä pidä unohtaa Goran Zakaricia (Partizan, SRB), joka niin ikään tuli kertaalleen Kansojen liigassa kentälle Duljevicin tilalle. Zakaric on 26-vuotias, 182-senttinen ja pelannut kymmenen maaottelua. Koulutukseltaan hän on oikea laituri, mutta myös vasen puoli luonnistuu. Zakaricin etuna on vasenjalkaisuus ja hänet tunnistaa myös lähes irokeesimaisesta kampauksestaan. Hiukset ovat mustat ja ruumiinrakenne melko hoikka eli liike on keijumaisen kevyttä ja terävää, mutta fysiikassa Zakaric häviää selvästi Duljevicille hennon ylävartalon vuoksi.

Oikean laiturin tonttia hallitsee Bosnia-Hertsegovinan maajoukkueessa Edin Visca (Basaksehir, TUR). Hän on oikeajalkainen, mutta vain 172-senttinen. Pituudesta johtuen painopiste on matala ja peli perustuu hyvään pallokontrolliin, taitoon sekä nopeuteen. Maaottelutilastot ovat kiitettävät 42/8. 28-vuotias Visca on Turkin liigan supertähti, sillä tälläkin kaudella hän on 15 pelissä kasannut tehot 5+7. Hän on pelannut vuodesta 2011 asti samassa seurassa Istanbulissa. Visca vaihdettiin Kansojen liigassa kahdesti kentältä. Korvaajat olivat jo aiemmin mainitut Zakaric ja Milosevic, mutta heistä tosiaan Zakaric on luonnollisempi oikea laituri ja Milosevic vasen.

Alla on vielä kertauksena mahdollinen avauskokoonpano vaihtomiehineen. Huomioitavaa on se, että permanentti oli Kansojen liigassa todella yhtenäinen eli kaikissa neljässä pelissä avauksessa olivat Sehic, Civic, Zukanovic, Sunjic, Pjanic, Besic, Saric, Duljevic, Dzeko ja Visca. Oikean laitapuolustajan paikka onkin se suurin kysymysmerkki, koska muut pelipaikat vaikuttavat melko lukituilta. Tärkeimmät yksilöt ovat tummennettu.

#9 Duljevic (#23 Milosevic) - #11 Dzeko (#18 Kodro, #20 Demirovic, #16 Bajic, #14 Prevljak) - #8 Visca (#20 Zakaric)
#10 Pjanic (#13 Gojak) - #7 Besic (#4 Cimirot) - #21 Saric (#19 Krunic, #14 Prcic)
#2 Civic (#5 Kolasinac, #5 Nastic) - #17 Zukanovic - #15 Sunjic (#3 Bicakcic) - #6 Vranjes (#4 Todorovic)
#12 Sehic (#1 Begovic, #22 Kjosevski, #1 Piric)

Pelaaja-esittelyistä siirrymme kuvakaappauksiin. Kuten jo totesin, Bosnia-Hertsegovina on pelannut kahdeksan viimeistä otteluaan 4-3-3 muodostelmalla. Katsotaan seuraavaksi, miltä tuo paperiryhmitys näyttää käytännössä kentällä.

[Salming]

Puolustus:


Bosnia-Hertsegovinan puolustusmuoto on 4-4-2. Keskimmäinen linja muodostuu alas tippuvista laitureista, Pjanicista ja pohjapelaaja Besicista. Dzekon rinnalla ylimmässä prässilinjassa on keskikentän kolmikosta Saric eli paperille aseteltuna pelaajat ovat seuraavasti:

Saric - Dzeko
Duljevic - Pjanic - Besic - Visca
Civic - Zukanovic - Sunjic - Todorovic


Laitoihin on tarkoitus luoda lukumääräisiä ylivoimia. Tässäkin kolmea itävaltalaista ympäröi neljä bosnialaista. Pallollisen puolen laituria Duljevia ja laitapuolustajaa Civicia tukevat myös pallollisen puolen keskustan pelaaja Pjanic ja ylimmän prässilinjan Saric. Bosnia puolustaa siis kurinalaista ja ylhäältä valutaan alas puolustamaan eikä vuodeta.


Tässä on puolestaan 3v2 ylivoima. Huomioitavaa on se, että vasen toppari Zukanovic on tullut sivurajalle asti puolustamaan ja samalla laitapuolustaja Civic liikkuu varmistamaan keskustan. Vasen laituri Duljevic on jälleen lähellä tukemassa myös. Seurauksena onkin pallonriisto, kun Itävalta on ahdistettu umpikujaan.


Ja mitä sitten tapahtuu? Dzeko tulee tietysti palloa taas vastaan ja sillä aikaa, kun hän suojaa palloa, kolme miestä on ehtinyt juosta hänen ohitseen ja on matkalla kohti vastustajan maalia.


Dzeko jakaa laitaan Duljevicille ja hänelle on tarjolla kaksi syöttövaihtoehtoa pystyyn rynnineille oikealle laidalle Viscalle tai sitten Saricille. Tällä kertaa syöttö kohti Viscaa linjan taakse epäonnistui ja Itävalta selvisi pälkähästä, mutta jos Huuhkajat menettää palloja samaan tapaan sivurajan tuntumassa, on alaspäin todella kiire, jos Arajuuri vaikkapa joutuu juoksukilpaan Viscaa vastaan. Summa summarum, tiivis 4-4-2 ryhmitys antaa mahdollisuuden riistoihin lukumääräisillä ylivoimilla ja siten tilaisuuden sähäkkiin vastaiskuihin.


Tässä on vielä yksi sivurajaheiton jälkeinen tilanne. Taas laidassa on 3v2 ylivoima, kun Duljevic on tippunut lähelle Civicia ja keskustan pelaajista Pjanic on myös lähellä tukemassa.


Kerta kiellon päälle. Jälleen Duljevic on seurannut Itävallan nousevaa laituria nöyrästi alas asti ja auttaa Civicia puolustamaan puhtaasti 2v1 ylivoiman myötä.


Oikealta laidalta myös yksi esimerkki. Besic prässää iholle, kun pallo pelattiin sivurajalle. Oikea laituri Visca, oikea pakki Todorovic ja Pjanic sitten muodostavat 3v2 ylivoiman kahta itävaltalaista vastaan eli yhteensä tilanteessa on 4v3 ylivoima taas laidassa estäen vastustajan etenemisen.


Pohjois-Irlanti ottelusta vielä vahvistus lukumääräisten ylivoimien havainnoille. Jälleen Civic vasempana puolustajana puolustaa todella aggressiivisesti eteenpäin ja jättää selustaan miehen vapaaksi, jonka sitten vasen toppari Zukanovic tarvittaessa pysäyttää. Oikea toppari Sunjic puolestaan on liikkunut niin ikään kohti pallollista laitaa, jotta hän voi vartioida Zukanovicin lähellä olevaa pelaajaa, jos toppariparin pitää irrota laitaan pysäyttämään hyökkäys. Niin ei kuitenkaan tarvinnut tehdä, koska vasen laituri Duljevic ja Pjanic sulkevat yhdessä Civicin kanssa syöttösuunnat ja ryöväävät pallon Pohjois-Irlannin pelaajalta, mutta tässä Huuhkajilla on kuitenkin yksi iskun paikka, jos pallo saadaan pelattua muutamalla kosketuksella laidasta keskustaan ja sieltä eteenpäin puolustaneiden laitapuolustajien selustaan ja jos vielä Soiri/Lod kykenisi ohittamaan 1v1-tilanteessa laitaan liikkuvan topparin, latu maalille olisi auki.


Bosnia ei epäröi siirtää pelin painopistettä nopeasti toiseen päähän eli sekin osaa hyödyntää transitiot, nuo nykyjalkapallon haavoittavimmat elementit. Dzeko ja Visca ovat juoksemassa linjan taakse ja se avaa Duljevicille väylän kuskata palloa kohti keskustaa.


Syöttö viereen nousevalle Besicille, joka voisi laukoa itse tai syöttää laitaan Viscalle. Hän kuitenkin aikailee ja pallo ryövätään takaa päin tällä kertaa puhtaasti, vaikka aihiot olivat parempaan taas Bosnian osoittaessa vaarallisuuttaan.


Bosnia puolustaa vastustajan maalipotkuissa ylhäältä miesvartioinnilla oletetusti. Yläkolmikko Duljevic-Dzeko-Visca on ylimmässä linjassa ja heitä tukevat sitten Pjanicin johdolla keskikenttäpelaajat.


Itävallan maalivahdin avaus tuli laitaan ja kuten näkyy, keskikentän kolmikolla Saric-Pjanic-Besic on merkattuna omat miehet. Lisäksi yläkolmikosta Dzeko ja Visca huolehtivat miehistään. Kuvan ulkopuolella on vasen laita Duljevic.


Edelliseen esimerkkiin vertailuksi tämä kuva, jossa Pohjois-Irlannin maalivahdilla oli pallo käsissä eikä hän antanut maalipotkua. Kun pallo on hallussa, silloin Bosnia tosiaan suosiolla vetäytyy valmiiksi alemmas kuten tässä. Dzeko merkkaa toisen topparin ja sitten Saricilla on ikään kuin kaksi pelaajaa, joiden välillä ravata. Laiturit Visca ja Duljevic ovat jo valmiiksi pudottaneet keskiviivalle, kun pitkä potku lähtee maalivahdin käsistä. He siis lukevat peliä viisaasti ja eivät turhaan jätä aukkoja keskikentälle, jos maalivahdilla on pallo käsissä, vaan tosiaan mieluummin vetäytyvät valmiiksi ja antavat sitten vaikka mahdollisuuden pelata pallon toiselle topparille ja vasta sitten Saric olisi lähtenyt prässäämään Dzekon rinnalle kunnolla.


Jos unohdetaan maalipotkut, muutoin Bosnia prässää 4-4-2 muodossa. Huomioitavaa on se, että se ei pyri riistämään palloa ylhäällä mitenkään kovin aggressiivisesti, jos vastustaja saa tilanteen rauhoittumaan toppareille (tai maalivahdille kuten ylemmässä esimerkissä), vaan vetäytyy suosiolla tällaiseen puolikorkeaan prässiin. Kuten näkyy, vasen laita Duljevic on jo hyvissä ajoin tiputtanut itsensä keskikentän linjaan ja Saric antaa kevyen prässin Dzekon rinnalla.


Sama 4-4-2 muoto topparin avattua pallon pitkänä kahden ylimmän prässilinjan yli.


Lopputulos on sitten tällainen. Huomioitavaa on se, että Bosnia ei halua antaa vastustajalle 4v4 tilannetta puolustuslinjaansa, vaan tässä asetelma on Bosnian eduksi 5v4, kun keskikentän linjan puolustava keskikenttäpelaaja Besic on pudonnut muuta linjaa aiemmin auttamaan puolustuslinjaa. Hän on selvästi alempana kuin Pjanic ja laiturit. Puolustuslinjasta puolestaan tornimainen Sunjic tulee pääpalloon ja tuossa ei ole helppo tehtävä voittaa ykköspalloa kenelläkään hyökkääjällä. Suomi pyrkinee tähän samaan eli ylänelikko Soiri-Pukki-Pohjanpalo-Lod haluaa löytää tiloja Bosnian puolustuslinjan etupuolelta, mutta nähtävästi he jäänevät 5v4 alakynteen, koska Besic putoaa yleensä ajoissa tukemaan puolustuslinjaa kuten tässä kuvassa. Toisaalta jos Pukki voittaisi tämän ykköspallon, vasemmalla laidalla Soirilla olisi tilaa haastaa, kun Bosnian linja on niin kapealla keskelle ryhmittyneenä.


Tässä on toinen esimerkki maltillisesta 4-4-2 prässistä. Itävallan kolmen linjan vasen toppari saa rauhassa kuljettaa palloa ilman, että Dzeko tai Visca ryntäisi häntä kohti. Sen sijaan Bosnian keskikentän linja pyrkii eristämään vastustajan omalle kenttäpuoliskolleen liikkumalla älykkäästi keskiviivan tuntumassa.


Tässä vielä esimerkki tuosta älykkäästä liikkumisesta yhdistettynä laitoihin luotaviin ylivoimiin. Itävalta houkuteltiin kierrättämään pallo toppareiden kautta laitaan ja kun pallo menee sinne, Dzeko antaa voimakkaan takaprässin ylhäältä ja samalta alhaalta vastaanryntäävät keskiviivalle Duljevic sekä Pjanic. Taustalla Saric on lähellä neljäntenä miehenä Dzekon rinnalla. Tästä asetelmasta on kovin vaikea pelata palloa laadukkaasti eteenpäin kohti Bosnian maalia. Bosnia antaa siis vastustajan hieroa palloa melko rauhassa alhaalla, mutta kun pallo lähestyy keskiviivaa, silloin peli pyritään ohjaamaan laitoihin ja iskemään siellä kiinni useamman miehen voimin. Selkeä sapluuna, joka toimi Kansojen liigassa.


Espanjaa vastaan Bosnia varioi pelaamistaan siten, että 4-4-2 prässi olikin lähempänä 4-5-1 muotoa. Dzeko oli yksin piikissä ja välillä sitten joku irtautui vuorollaan keskikentän linjasta auttamaan. Tässä kuvassa keskikentän linjasta toinen pelaaja vasemmalta eli Saric on liikkumassa kohti pallollista pelaajaa, mutta ei kuitenkaan irtoa loppujen lopuksi liian kauaksi muista neljästä pelaajasta, jotta puolustusvalmius olisi hyvä.


Kun pallo ajautuu laitaan, sitten isketään taas kiinni ja luodaan ylivoima. Vasen laituri Krunic ja Saric sulkevat etenmismahdollisuudet. Lisäksi vasen puolustaja Nastic on seurannut oman miehensä keskiviivalle asti. Vastaavanlaisella pelisuunnitelmalla Chelsea kaatoi Cityn 2-0, mutta tässä pelissä tosiaan Espanja oli vahvempi 1-0.


Koska Bosnia antaa niin paljon tilaa vastustajan puolustajille nousta pallon kanssa, yksi tapa luoda maalipaikkoja ovat pitkät syötöt. Tässäkin toppari saa kävellä melkein puoleen kenttään jalka vapaana ennen kuin Dzeko on lähellä.


Samalla Arnautovic on tehnyt oikea-aikaisen liikkeen ja pääsee puolittaiseen maalipaikkaan, mutta matala laukaus viuhui ohi takakulmasta. En näe syytä, miksei Toivio-Pukki akseli voisi kyetä samaan, jos he ovat samalla aaltopituudella tällaisessa tilanteessa, kun toppari saa nousta rauhassa.


Bosniaa ei ole helppo haavoittaa hitaissa hyökkäyksissä, joten riistojen jälkeiset sekunnit on hyödynnettävä. Tässä kuvassa on merkitty Itävalta 4-4-2 muotoon, jota Huuhkajatkin sitten käyttää. Besic menettää pallon Itävallan Tim Sparville.


Seurauksena on 4v4 tilanne tempokuljetuksen päätteeksi. Vastaavalla tavalla Huuhkajat voi pelata pallon riiston jälkeen Lodille tai Soirille, jotka lähtevät kuljettamaan ja pakottamaan Bosnian alimman linjan vetäytymään. Aikaa ei kuitenkaan ole liiaksi, sillä kuten näkyy, Pjanic ja Besic juoksevat todella nopeasti alas auttamaan ja ovat jo melkein tavoittaneet Arnautovicin.


Näissä tilanteissa voi olla hyödyllistä syöttää takaviistoon keskityksen sijaan, koska Pjanic ja Besic saattavat juosta tilanteen ohi, jolloin boksin rajalta Sparv tai Kamara pääsisi pyssyttämään melko vapaasti kuten itävaltalainen tässä.


Espanja-pelin voittomaalissa Bosnia vuoti niin ikään takaviistoon tulleessa keskityksessä. Alkuasetelma on tämä eli tässä pelissä käytössä ollut 4-5-1 muoto on hyvin kasassa. Oikea laitapuolustaja Cimirot ei kuitenkaan havainnoi vapaata miestä selustassaan, koska on luontaiselta pelipaikaltaan puolustava keskikenttä.


Gaya tavoittelee takaviistosta omaa pelaajaa, mutta pallo painuu aina ympyröidylle alueelle, joka toki sekin on takaviistoa ja jossa on tilaa.


Isco pujottelee vetopaikkaan yhdeksän bosnialaisen keskellä. Sehic sylki eteensä matalan vedon ja Mendez laittoi reboundin vasempaan alakulmaan vapaasti.


Loppuun esimerkki haavoittamisesta hitaassa hyökkäyksessä. Tällainen asetelma syntyi sivurajaheiton flipperin jälkeen eli pallo on Pohjois-Irlannin pelaajalla laidassa. Katsokaa, mikä etäisyys on kahden topparin välillä, kun Bosnia luo taas ylivoiman laidalle eli jopa 4v2-tilanteen, kun ylhäältä Saric on juossut Duljevicin alapuolelle.


Syöttö jäi hieman taakse, joten Pohjois-Irlanti joutui kierrättämään pallon alas eikä pelaaja päässyt etenemään boksiin. Samalla Bosnia ehti kasata rivinsä. Keskikentän linjassa viiva pitäisi olla Pjanicista Sariciin eikä Duljeviciin, koska Saric on hetkellisesti ottanut Duljevicin paikan keskikentän linjan vasemmasta reunasta.


Pohjois-Irlanti vaihtoi puolta ja muoto on periaatteessa tiiviinä eli linjojen välissä ei ole pahemmin tilaa. Mutta ympyröidyissä taistelupareissa piilee toivo. Ensinnäkin kankea Sunjic jää hieman jälkeen, kun Pohjois-Irlannin pelaaja peruuttaa hänestä irti. Keskimmäisessä ympyrässä Zukanovicin selän takana on vapaa mies hiipimässä maalille. Lisäksi taka-alueella Civic on yksin kahta pelaajaa vastaan. Tästä seurasi se, että keskitys tuli lähimpään ympyrään ja pelaaja laukoi oikeaan tolppaan, kun Sunjic oli jättänyt tilaa laukoa eikä ollut iholla. Pukin kannattaa siis kärjessä hyödyntää erityisesti Sunjicin kankeutta, koska tornimaisen topparin liike ei ole kaikkein terävintä verrattuna Zukanoviin ja peruuttamalla taaksepäin voi aueta paikka laukoa volley vaikkapa tolppaan kuten tässä.


Vielä toinen esimerkki edelliseen liittyen. Pallo on vasemmalla ja taas Bosnia innokkaasti sulkee etenemismahdollisuuden usealla miehellä. Visca ja Besic auttavat Vranjesia.


Ongelma on se, että kun keskikenttä laskeutuu lähes puolustuslinjaan, tila jää rangaistusalueen rajalle, kun keskikentän linjasta Visca ja Besic olivat kovin alhaalla. Näin ollen Pohjois-Irlannin yksilö saa jalan vaivatta vapaaksi ennen kuin Visca tai Besic ehtii siirtymään takaisin ylemmäs. Maalilla näyttää kuitenkin olevan 3v2 ylivoima.


Todellisuudessa Civic jää taas yksin kahta pelaajaa vastaan ja häviää pääpallon.


Zukanovicin purku on surkea, mutta P-Irlannin pelaaja onnistui laukomaan tästä tolppaan.

Hyökkäys:


Bosnian yksi pelinavausmalli on 2-3-2-3. Topparit Zukanovic ja Sunjic levittävät ja Pjanic laskeutuu hakemaan palloa heidän yläpuolelleen laitapuolustajien Civicin vasemmalla ja Todorovicin oikealla noustessa Pjanicin tasolle. Tässä kuvassa toki näkyy se, kuinka Pjanic oli merkattuna Itävallan toimesta. Kaksi muuta keskikenttäpelaajaa eli Besic ja Saric puolestaan hakevat tiloja hieman ylempää ja puolestaan yläkolmikko Duljevic-Dzeko-Visca on vastustajan puolustuslinjassa kiinni ja tulee sieltä palloa tarvittaessa vastaan puolustuslinjan etupuolelle.


Tässä näkyy hyvin tuo yläkolmikon Duljevic-Dzeko-Visca sijoittuminen. Itävalta pelasi kolmen alakerralla, joten Bosnialla oli tasavahvuinen 3v3-tilanne vastustajan puolustuslinjassa. Suomea vastaan heillä olisi tietysti 3v4 alivoima, kun vastassa olisivat Uronen, Arajuuri, Toivio ja Raitala. Kuvan oikeassa laidassa näkyvät puolestaan keskikenttäpelaajista Besic ja Saric, jotka tosiaan operoivat yläkolmikon ja Pjanicin linjan välissä rakenteluvaiheessa tässä avausmallissa.


Parhaimmillaan pallo saadaan sitten pelattua Dzekolle, joka erinomaisena targettina kykenee suojaamaan palloa ja samalla tässäkin kuvassa viivalla merkitty keskikentän kolmikko ehtii tulla tarpeeksi lähelle tukemaan. Lisäksi laitureilla voi koittaa syöttää myös, mutta helpompi lienee tiputtaa alas ja antaa keskikenttäpelaajien antaa murtava läpisyöttö laitureille.


Toinen esimerkki 2-3-2-3:sta. Oikea toppari Sunjic on ahdistettu kulmalipulle, mutta Pjanic tulee lähelle auttamaan ja täydentää syöttökolmion oikean laitapuolustajan Todorovicin kanssa. Pjanic jatkaa pallon yhdellä kosketuksella kohti keskikentän kahta muuta pelaajaa, jotka ovat taas hakemassa vapaita tiloja yläkolmikon ja Pjanicin välissä.


Besic sai pallon, mutta hukkasi sen heti käännyttyään louhikkokosketuksen vuoksi. Ympärillä olisi ollut neljä syöttövaihtoehtoa, jos Itävallan pelaaja ei olisi onnistunut tärkeässä katkossa. Hienosti murrettu Itävallan prässi ja vain heikko kosketus pilasi aihiot vaaralliseen hyökkäykseen.


Toinen pelinavaamismalli on hyvin samanlainen kuin edellinen eli 2-1-4-3. Erona on vain se, että nyt laitapuolustajat Civic ja Todorovic ovat samassa tasossa Saricin ja Besicin kanssa, kun edellisessä esimerkissä Saric ja Besic olivat hieman ylempänä kuin laitapuolustajat ja Pjanic.


Kuten näkyy, yläkolmikko on taas levittäytyneenä vastustajan puolustuslinjaan. Seuraavassa linjassa ovat laitapuolustajat, Saric ja Besic, heidän alapuolellaan Pjanic ympyröitynä ja alimpana vielä kaksi topparia Sunjic ja Zukanovic. Maalivahti Sehicin avaus lentää sivurajasta yli kuvassa eikä tavoittanut Duljevicin päätä.


Tämä kuva on Pohjois-Irlantia vastaan pelatusta ottelusta. Jälleen muoto on 2-3-2-3, kun Pjanic on toppareiden etupuolella. Vasen laitapuolustaja Vranjes on lähes Pjanicin korkeudella ja toisella puolella Civic noussut vähän ylemmäs, mutta hänet voi laskea samaan linjaan, koska...


... tässä laajemmassa kuvassa näkyy vielä paremmin 2-3-2-3 muoto. Saric ja Besic ovat kuvan vasemmassa reunassa hakemassa taas tiloja yläkolmikon ja Pjanicin välissä.


Espanja-pelin rakenteluvaihe ei eronnut Kansojen liigasta. Pjanicin poissaollessa Besic oli se, joka laskeutui hakemaan palloa. Muoto on tässä kohdin 2-1-4-3 eli laitapuolustajat ovat tällä erää lähempänä Saricia ja Gojakia kuin Besicia.


Tilanne etenee siten, että Sehic avaa pitkän pallon kohti yläkolmikkoa Krunic-Dzeko-Visca. Muoto muuttuu toiseen variaatioon 2-3-2-3:een, kun Gojak ja Saric liikkuvat lähemmäs tukemaan ja laitapuolustajat Nastic sekä Cimirot jättäytyvät Besicin tasolle.


Nyt voitaisiin käydä läpi Bosnian voittomaali Itävaltaa vastaan. Visca on tällä kertaa ylimmässä prässilinjassa Dzekon seurana.


Sunjic irtoaa puolustuslinjasta aktiivisesti eteenpäin ja riistää lopulta pallon Arnautovicilta, jolle toppari pelasi pallon ilmassa. Bosnian keskikentän neljän linja on hivenen pirstaloitunut, kun vasen laita Duljevic on pudonnut alas paikkaamaan Civicia, joka puolestaan on siirtynyt laitapuolustajan tontilta keskemmälle paikkaamaan Sunjicin jättämää aukkoa.


Sunjic pelasi pallon Saricille, joka pelasi Pjanicin kanssa seinän ja pääsi sitten tähän tilanteeseen. Dzeko liikkuu kohti laitaa ja Saric pelaa pallon hänelle päästyään kääntymään kasvot kohti maalia seinäpelin myötä.


Seurauksena 3v3-hyökkäys, jonka Dzeko päättää vasemmalla jalallaan takakulmaan kliinisesti. Topparilta siis vaikea palloa Arnautovicille, joka menetti ja alle kymmenen sekuntia riiston jälkeen pallo on maalissa.


Seuraavaksi astialle voittomaali Pohjois-Irlantia vastaan. Tuttu pelinavausmalli 2-3-2-3 Pjanicin laskeutuessa.


Peli ei auennut, vaikka myös toisinaan alas laskeutuva Saric tuli auttamaan Pjanicia. Pallo palautettiin maalivahti Sehicille, joka avaa pitkällä. Muoto on hetkellisesti 2-4-1-3, kun Saricin tultua Pjanicin rinnalle Besic on yksin yläkolmikon alapuolella.


Fyysinen laituri Duljevic voittaa pääpallon. Samalla Dzeko on juoksemassa pystyyn.


Duljevic kuitenkin puski itselleen ja vasta nyt toinen pusku menee omalle pelaajalle eli kohti Viscaa oikeassa laidassa. Bosnia on kuitenkin luonut 3v4 hyökkäyksen epäorganisoitunutta puolustusta vastaan.


Pohjois-Irlannin vasen pakki liukastuu ja Visca saa pallon ilmaiseksi itselleen, syöttää vasemmalle Dzekolle ja tämä viimeisteli alakulmaan. Sovitulla pelinavausmallilla luotu maali, joskin ei maitse, mutta kun yläkolmikossa on kaksi osaavaa pääpelaajaa, voi pallon pelata ylös myös ilmassa, mutta silloin tarvitaan hieman tuuria kuten tässä osumassa.


Sitten voisimme lopuksi paneutua Dzekon erinomaisuuteen. Tässä Civic linkoaa sivurajaheiton.


Yläkolmikosta Dzeko tulee vastaan ja pudottaa pallon rinnalla alas välittömästi oikeaan suuntaan tyhjään tilaan.


Ristipallo oikeaan laitaan Viscalle ja yhtäkkiä taustalta neljä miestä on juoksemassa boksiin keskitystä varten. Kuten näkyy, vastustajan keskikenttä on jäänyt turhan kauas puolustuslinjasta eli esimerkiksi takaviistoon tuleva keskitys voisi olla vaarallinen, kun se pelattaisiin kahden alimman linjan väliin oikea-aikaisesti. Muutamassa sekunnissa Dzekon ansiosta sivurajaheitosta luotiin hyvä hyökkäys, joten näiden kääntöjen kanssa Huuhkajien tulee olla tarkkana.


Tässä puolestaan Sehicin pitkä maalipotku päätyi vastustajan pelaajan päähän, mutta Saric tiputtaa kakkospallon ykkösellä positiivisessa peliasennossa olevalle Pjanicille.


Samalla Dzeko ja laiturit tekevät liikkeet pystyyn, joten salamannopeasti Bosnia luo 3v3-hyökkäyksen. Dzeko otti pallon haltuun ja niittasi sen eleettömästi oikeaan alakulmaan niitaten naulan Pohjois-Irlannin arkkuun. Boksin sisältä Dzekoa ei saa vain päästää laukomaan.

Erikoistilanteet:


Sitten erikoistilanteisiin. Aloitetaan käymällä läpi hyökkäyspään kulmapotkuja. Ne antaa tietysti Pjanic. Rangaistusalueelle Bosnia nostaa viisi pelaajaa ja lisäksi alueen rajalla on Saric. Duljevic on yksin vitosen viivalla ja loput neljä ovat enemmän yhdessä. Neljä muuta pelaajaa ovat topparipari Zukanovic-Sunjic sekä etualueelle rynnivät Dzeko ja puolustava keskikenttäpelaaja Besic.


Pjanicin keskitys leijaili Besicin yli Dzekolle, joka ei kuitenkaan yltänyt palloon tällä kertaa.


Tässä variaatiossa boksissa on vain neljä pelaajaa eli topparit, Dzeko ja Duljevic. Sisäänpäin kiertävä pallo meni koko pakan läpi takakulmasta ohi...


... kun Sunjic ei aivan yltänyt palloon liukumalla.


Tässä Pjanic on pelannut pallon lyhyenä alaspäin Civicille. Hänen syöttö takaisin laitaan kuitenkin epäonnistuu, joten Pjanic ei päässyt keskittämään. Boksissa oli aluksi viisi pelaajaa sekä vielä lyhyemmän vaihtoehdon tarjonnut Saric hölkkäsi maalille kuudenneksi mieheksi.


Seuraavassa variaatiossa on taas viisi pelaajaa boksissa. Keskitys leijailee pakan läpi taka-alueelle Duljevicille, jonka laukaus blokataan. Dzeko, topparit ja taas etualueelle juokseva Besic ovat muut pelaajat. Voisi siis päätellä, että Pjanicin ulkoapäin kiertävissä kulmissa tavoitteena on pelata usein etualueelle, jonne ainakin Besic juoksee järjestäen.


Pohjois-Irlanti pelin ensimmäinen kulma. Topparit, Vranjes, Dzeko ja Duljevic ovat taas kohteina. Saric tarjoaa lyhyen vaihtoehdon, mutta on pidettynä. Duljevic on taaempana ja muut neljä ryntäävät kohti maalia lähempää.


Keskitys tulee etualueelle, mutta Zukanovic on niin negatiivisessa asennossa, että jatko maalille on mahdotonta.


Toinen kulma samasta ottelusta. Pjanic keskittää tällä kertaa taka-alueelle, jonne viidestä pelaajasta Dzeko on liikkunut, mutta laukoo ohi maalin volleyn.


Heti perään kulma toiselta puolelta. Tällä kertaa suomalaisen erotuomarin Mattias Gestraniuksen valvovan silmän alla Dzeko juoksee etualueelle, mutta hävisi pääpallon.


Puolustaessaan kulmapotkuja Bosnia puolestaan käyttää aluevartiointia miesvartioinnin sijaan. Rangaistuspisteen alapuolella on kahdeksan pelaajaa, joista yksi etutolpalla. Pjanic puolestaan hoitaa etualueen ja kuvan ulkopuolella vastaiskua kärkkyy oikea laituri Visca, josta ei nyt hyötyä olekaan omassa boksissa, kun pituutta on vain 172 senttiä.


Nyt kulmapotku on toiselta puolelta, mutta edelleen kahdeksan miestä on sijoittuneena Sehicin etupuolelle. Itävalta pelaa kulman lyhyenä, joten etualuetta tällä kertaa hoitava Duljevic säntää vastaan ja riistää pallon, kun Arnautovic yrittää syöttää takaisin kulmalippua kohti kaksi sekuntia tämän pysäytyskuvan jälkeen.


Kolmas esimerkki Itävalta-ottelusta kulmien puolustamisesta. Kahdeksan miestä taas rangaistuspisteen alapuolella, Pjanic etualueella ja Visca nyt kärkkymisen sijaan rangaistusalueen rajalla. Toki osittain tässä yhdistyy myös miesvartioinnin elementtejä, mutta ihan puhdasta sellaista puolustaminen ei ole, koska Pjanicin takana yksi bosnialainen puolustaa kahta itävaltalaista ja jokaisessa kulmassa toppareista Prödl jätettiin vapaaksi ja hänen annettiin kirmata kahlitsemattomana taustalta kohti maalia kuten myös nyt.


Tässä näkyy hyvin, kuinka #15 Prödl saa juosta vapaasti kohti maalia. Muutoin asetelma on edelleen sama eli kahdeksan miestä ja Pjanic etualueella selvittävät tilanteen tiiviillä aluepuolustuksella Itävallan viittä pelaajaa vastaan. Huuhkajatkin yleensä nostaa juuri viisi pelaajaa boksiin, joten voisi olettaa, että Arajuuri ja Toiviokin saavat kenties tämän kuvan tavoin juosta vauhdilla kohti maalia ja sitten pitää vain toivoa, että Lodin pallo napsahtaa keskelle otsaa.


Vahvistus vielä Pohjois-Irlanti pelistä aluepuolustukselle. Pjanic on taas etualueella ja kahdeksan miestä rangaistuspisteen alapuolella.


Sivuvapaapotkut ovat kulmien tapaa Pjanicin valtakuntaa. Kohdealueella on kulmien tapaan viisi miestä eli Dzeko, topparit Zukanovic ja Sunjic, Duljevic sekä Saric. Tällä kertaa keskitys karkasi räikeästi yli päätyrajan.


Identtinen tilanne edelliseen nähden. Pjanic keskittää ja viisi miestä on boksissa. Ainoa ero edelliseen nähden on se, että Saricin tilalla on Visca.


Dzeko ja Sunjic ovat yllättävän vapaina keskellä. Ensin mainittu nikkaa pallon kuitenkin yli maalin.


Sivuvapaapotku Pohjois-Irlanti pelistä. Taas Pjanic pallon takana ja viisi miestä boksissa. Dzeko, topparit ja Duljevic ovat edelleen kohdealueella ja viides mies on oikea pakki Vranjes tietysti topparin koulutuksella. Keskitys karkasi taas pitkäksi kaikkien pelaajien yli. Lyhyellä otannalla voisi todeta, että melko harvoin näissä sivuvapaapotkuissa Bosnia pelaa etualueelle, vaan tavoittelee palloja joko rangaistuspisteen tienoille tai sitten takatolpalle.


Vapaapotku kuudentoista rajalta. Pjanic laukoo myös nämä, mutta nyt kuti meni niukasti yli vasemman yläkulman.


Vastustajan sivuvapaapotkuissa Bosnia muodostaa seitsemän miehen linjan, laittaa yhden pelaajan muuriin ja lisäksi kaksi pelaajaa (Besic & Saric) kyttää sitten irtopalloja rangaistusalueen rajalla.

[Salming]

Italia

Italian päävalmentaja on 54-vuotias Roberto Mancini. Hänet palkattiin toukokuun puolivälissä 2018. Ennen nykyistä pestiään hän valmensi Pietarin Zenitia vuoden verran ja sitä ennen Interiä, Galatasarayta ja Manchester Citya. Mancinin alaisuudessa Italia on pelannut yhdeksän ottelua, joista se on voittanut kolme, pelannut neljä tasan ja hävinnyt kaksi. Debyytissä kaatui Saudi-Arabia 2-1, mutta sitä seurasivat tappio Ranskalle 3-1 ja tasapeli Hollannin kanssa 1-1.

Kansojen liiga alkoi 1-1 kotitasapelillä Puolaa vastaan Jorginhon tasoitettua rangaistuspotkusta. Sen jälkeen Portugali voitti Italian 1-0, mutta toisen vieraspelinsä Italia voitti kaatamalla Puolan 0-1. Viimeisessä pelissä kotona Portugalia vastaan tuloksena oli maaliton tasapeli, joten Italia jäi lohkonsa toiseksi eli ei päässyt finaaliturnaukseen, muttei myöskään pudonnut B-liigaan, kun neljästä pelistä Mancinin Italia keräsi viisi pistettä. Syksyn harjoituspeleissä Ukrainaa vastaan Italia pelasi 1-1 tasapelin ja voitti Yhdysvallat 1-0.

Mancini on käyttänyt kahdeksassa ottelussa yhdeksästä 4-3-3 paperiryhmitystä. Yhdessä ottelussa eli Portugalia vastaan vieraissa Mancini kokeili 4-4-2 muodostelmaa, mutta palasi takaisin 4-3-3:een kahdessa viimeisessä Kansojen liigan ottelussa. Niissä kilpailullisissa kolmessa pelissä, joissa ryhmitys on ollut 4-3-3, joukkue ei ole hävinnyt, vaan nappasi Puolalta neljä pistettä ja Portugalilta yhden.

Sitten pelaajistoon. Koska Italian pelaajat ovat melko tuttuja suurelle yleisölle, en kohdista tähän osioon ihan niin suurta panosta kuin muiden joukkueiden kohdalla. Minulle tuntemattomia pelaajia on toki paljon, joten heidän kohdalla tekstiä on enemmän. Italian ykkösmaalivahti on Gianluigi Donnarumma (AC Milan, ITA). Hän pelasi Kansojen liigassa kaikki neljä ottelua päästäen taakseen kaksi maalia. 19-vuotias Donnarumma on 196-senttinen ulottuva maalivahti, joka on tosin pelannut vain kymmenen maaottelua eli matkaa Buffonin saappaisiin on vielä rutkasti. Tuleva karsintaurakka on ensimmäinen, jossa Donnarumma on ykkösmaalivahtina, joten on mielenkiintoista nähdä, miten hän pärjää suurennuslasin alla, kun panoksena on ensi kerran pääsy arvoturnaukseen. Kakkosmaalivahti on Salvatore Sirigu (Torino FC, ITA). 31-vuotias Sirigu on pelannut 19 maaottelua oltuaan vuosikausia Buffonin varamies. Kolmosmaalivahti on joko Mattia Perin (Juventus FC, ITA) tai Alessio Cragno (Cagliari, ITA). Tuuheasta hiuskuontalostaan tunnettu Perin on pelannut kaksi maaottelua, mutta Cragno ei vielä yhtään.

Jos maalivahtiosasto oli lukittu Kansojen liigan ajan, puolustuslinja vakiintui vasta kahdessa viimeisessä ottelussa. Toppariparina hääri noissa peleissä Giorgio Chiellini (Juventus FC, ITA) ja Leonardo Bonucci (Juventus FC, ITA). He pelasivat myös ensimmäisessä pelissä, mutta olivat penkillä toisessa pelissä Portugalia vastaan vieraissa eli ainoassa pelissä, jonka Italia hävisi. Tätä kaksikkoa tuskin tarvitsee sen kummemmin esitellä. Bonucci omaa loistavat pitkät syötöt ja Chiellini sitten on jykevä vuori, joka pystyy tempokuljettamaan tarvittaessa ensimmäisen prässilinjan ohi. Maaottelutilastot ovat 100/8 ja 85/6 eli Chiellini sai sata maaottelua täyteen vuoden 2018 lopussa.

Chiellinin ja Bonuccin varamiehinä syksyn aikana maajoukkueessa ovat olleet Alessio Romagnoli (AC Milan, ITA), Mattia Caldara (AC Milan, ITA), Daniele Rugani (Juventus FC, ITA), Francesco Acerbi (SS Lazio, ITA), Gianluca Mancini (Atalanta, ITA) ja Lorenzo Tonelli (Sampdoria, ITA). Milanin topparipari sai vastuuta jopa Kansojen liigassa Portugalia vastaan, kun Chiellini ja Bonucci olivat penkillä. Ensin mainittu on vasenjalkainen, 188-senttinen ja kahdeksan maaottelun kokemuksella varustettu Milanin kapteeni, jonka tunnistaa kentällä tummista hiuksista, kulmakarvoista ja viiksistä. Hänen vahvuus on ulottuvuus, sillä pitkillä raajoilla on hyvä taklata pallo pois vastustajalta. Caldara puolestaan on on vuoden vanhempi eli 24-vuotias, 187-senttinen ja oikeajalkainen. Kasvot ovat vauvamaisen sileät, mutta hiustyyli on vaaleanruskeankihartava ja nenä paksu. Maaotteluja Caldaralla on vasta kaksi. Hän ei epäröi tulla linjasta aggressiivisesti vastaan ja pystyy myös ohittamaan kuljettamalla ylimmän prässilinjan teknisyydellään. Rugani on niin ikään 24-vuotias ja pituutta on 190 senttiä. Oikeajalkaisella tulevaisuuden toivolla on maaotteluja vasta seitsemän, koska myös hän on joutunut olemaan Chiellinin ja Bonuccin varjossa. Ruganin ehkä suurin vahvuus on kyky taklata pallo pois vastustajalta melko pystyssä peliasennossa eli hän osaa lukea ne tilanteet, jolloin kannattaa mennä iholle asti. Acerbi on 30-vuotias ja pelannut vain kolme maaottelua. Pituutta on mukavat 192 senttiä ja ruskeat hiukset harottavat ylöspäin. Vasenjalkaisuus tarjoaa vaihtoehdon sijoittaa Acerbi vasemmaksi toppariksi. Tonelli on 27-vuotias ja selvästi lyhin toppareista eli 183-senttinen. Lisäksi maaotteludebyytti on edelleen tekemättä. Tavaramerkkinä on paksu musta parta ja hän pärjää kohtalaisen hyvin juoksukilpailuissa. Mancini puolestaan on 22-vuotias, 190-senttinen ja oikeajalkainen. Hänelläkin on maaottelukokemusta nolla peliä toistaiseksi. Hänet tunnistaa sileästä naamakarvoituksesta, mutta kulmakarvat ovat tummat ja hiukset laitettu geelillä pystyyn.

Vasemman puolustajan paikka oli Kansojen liigan kahdessa viimeisessä ottelussa Cristiano Biraghin (Fiorentina, ITA). Lisäksi hän pelasi myös avauspelissä, mutta huilasi Chiellinin ja Bonuccin tavoin tappiollisessa Portugali-ottelussa. Jalkaisuus on tietysti vasen ja pituutta 184 senttiä. Neljässä maaottelussa on syntynyt yksi osuma. Hän on myös pelimies parhaassa iässä eli 26-vuotias. Hänet tunnistaa eritoten tatuoinneista käsivarsissa, ruskeista nappisilmistä ja tummasta leukaparrasta. Biraghin olemus on jykevä ja atleettinen, jonka vuoksi erikoistilanteissa hän on myös pääpeliuhka. Keskitykset ovat painavia ja hän tukee hyökkäyksiä voimakkaasti sivurajalla. Siinä pelissä, jonka Biraghi lepäsi, avauksessa oli Domenico Criscito (Genoa, ITA). 31-vuotias ja 25 maaottelua pelannut vaaleatukkainen Criscito on taitava pallon kanssa, mutta ehkä sitten muut ominaisuudet ailahtelevat. Pituus on lähes sama kuin Biraghilla eli 183 senttiä. Kolmas vaihtoehto vasemmalle on Emerson (Chelsea FC, ENG). Hän on sähäkkä tempokuljettaja, joka osaa myös muiden tavoin keskittää vasurillaan. 24-vuotiaan brasilialaisjuuriakin omaavan pelaajan läpimurtoa rajoittaa 175-senttinen pituus eli ajoittainen vuotaminen puolustussuuntaan. Hänet tunnistaa liikkeen lisäksi rusketuksesta ja tummasta pystytukasta.

Oikeana puolustajana kahdessa viimeisessä pelissä oli puolestaan Alessandro Florenzi (AS Roma, ITA). Pienikokoinen (173 cm), mutta juoksuvoimainen Florenzi jaksaa paahtaa laitaa ylös ja alas sekä kykenee keskittämään laadukkaita palloja tai ratkomaan itse kaukolauksilla, minkä vuoksi toissijainen pelipaikka on keskikentällä ja hän antaa myös erikoistilanteita. Rakenteluvaiheessa hän on usein toppareiden rinnalla ja antaa vasemman laitapakin nousta enemmän. 31 maaottelussa 27-vuotias Florenzi on tehnyt kaksi osumaa. Kansojen liigan ensimmäisessä ottelussa oikealla pelasi Davide Zappacosta (Chelsea FC, ENG). Chelsean penkkiveikko ja keskittäjäkone on 26 vuoden ikään mennessä pelannut 13 maaottelua maaleitta. Muissa Kansojen liigan otteluissa hän ei mahtunut edes penkille. Manuel Lazzari (SPAL, ITA) pelasi sitten sen neljännen Kansojen liigan pelin eli Portugalia vastaan vieraissa. Hänen luontainen pelipaikka on keskikentällä, mutta maaotteludebyytti tapahtui laitapakkina eikä 25-vuotias yksilö ole sen jälkeen enää päässyt edes penkille Zappacostan tavoin. Mattia De Sciglio (Juventus FC, ITA) pelasi viimeisessä harjoituspelissä Yhdysvaltoja vastaan avauksessa. 26-vuotiaalla, 183-senttisellä ja oikeajalkaisella laitapakilla on maaottelukokemusta jo 37 ottelusta eli hän lienee se kakkosvaihtoehto loppujen lopuksi Florenzin takana. Hänellä ei ole juurikaan heikkouksia, muttei myöskään erityisiä vahvuuksia. Juoksukunto on toki hyvä eli hän jaksaa ravata edestakaisin. Neljäs varavaihtoehto on Cristiano Piccini (Valencia, ESP). Hänen etunaan on 189-senttinen pituus ja ikää on 26. Oikeajalkaisella Piccinilla on maaotteluja pelattuna toistaiseksi kaksi ja hänet tunnistaa lähi-itämaisista kasvonpiirteista (paksu tumma tukka, tummat kulmakarvat ja tumma parta).

Keskikentän kolmikoksi vakiintui kahdessa viimeisessä Kansojen liigan ottelussa Marco Verratti (PSG, FRA) - Jorginho (Chelsea FC, ENG) - Nicolo Barella (Cagliari, ITA). Tästä kolmikosta Jorginho pelasi myös kahdessa ensimmäisessä ottelussa ja oli Donnarumman ohella ainoa, joka oli avauksessa jokaisessa neljässä ottelussa. 26-vuotias, 180-senttinen ja oikeajalkainen Jorginho on se pelaaja, joka hakee pallon toppareilta ja määrittää pelin temmon yhden tai kahden kosketuksen syötöillään maestrona. Maaottelutilastot ovat 12/1. Heikkoudet ovat kylki kylkeä vasten taisteltavissa palloissa ja pitkissä spurteissa. Verratti on tietysti tuttu pelaaja myös. Todella pienikokoinen, mutta osaa kääntyä pallon kanssa ahtaissa tiloissa ja syöttövalikoima on maailmanluokkaa. Maaottelutilastot ovat 29/1 vain 165-senttisellä ja 26-vuotiaalla keskikentän toisella maestrolla. Nykyinen hiustyyli on siilitukka. Jorginhon tavoin Verrattikin hakee paljon palloa toppareiden etupuolelta. Barella on se tuntemattomin nimi. Hän on 21-vuotias, 172-senttinen ja myös oikeajalkainen. Kokemusta on vasta neljästä maaottelusta. Hänen roolinaan on tukea eniten hyökkäyksiä. Kahden muun tavoin hän on hyvin tekninen ja juoksuvoimainen pelaaja, mutta kamppailupelaamisessa on vielä petrattavaa, vaikka ei hän mikään ihan turhake niissäkään ole. Hänet tunnistaa keltavihreistä nappiksista ja ruskean hulmuavasta hiustyylistä.

Edellämainitun kolmikon varamiehiksi on lukemattomia vaihtoehtoja, mutta luettelen niistä muutaman, jotka nähtiin maajoukkueessa syksyn aikana kentällä tai penkillä. Roberto Gagliardini (Inter, ITA) ja Lorenzo Pellegrini (AS Roma, ITA) pelasivat Kansojen liigan avauksessa Jorginhon yläpuolella. Gagliardini on 24-vuotias, peräti 188-senttinen ja oikeajalkainen, joka on pelannut kuusi maaottelua. Hänet tunnistaa siististä sängestä ja taakse kammatusta tummasta geeliletistä. Lisäksi jalassa on oranssimustat nappulakengät. Pallokosketus on melko hyvä ja hän pystyy antamaan pitkiä syöttöjä tarvittaessa keskikentältä linjan taakse. Yleisteknisyys italialaiseen tapaan on siis kunnossa. Pellegrini on kaksi vuotta nuorempi ja kaksi senttiä lyhyempi sekä molempijalkainen. Hän on kasvoiltaan melko kalpea ja hiustyyli on geelillä pystyyn nostettu tumma ananastukka. Hän pystyy pelaamaan keskikentällä joko puolustavassa tai hyökkäävässä roolissa. Maaotteluja on yhdeksän. Pellegrinin juokseminen on toisinaan hieman harppovaa, mutta pallo pysyy silti jalassa yllättävän hyvin kuin liimattuna.

Viimeisessä harjoitusottelussa Yhdysvaltoja vastaan Jorginhon paikalla keskikentän pohjalla pelasi Stefano Sensi (Sassuolo, ITA). Hän on 23-vuotias, vain 168-senttinen ja oikeajalkainen. Klassinen oikeajalkainen terrieri, joka näyttää ikäistään vanhemmalta, koska tumma ja lyhyt tukka harottaa hieman sekaisin sekä katse on tuima tumman viiksien yläpuolella. Bryan Cristante (AS Roma, ITA) avasi Jorginhon rinnalla tappiollisessa Portugali-ottelussa keskikentän keskustassa. Hänellä on pituutta 186 senttiä ja kanadalaiset juuret. Oikeajalkainen ja 23-vuotias Cristante on pelannut kuusi maaottelua. Hänet tunnistaa kapeasta leuasta ja vinosilmistä. Giacomo Bonaventura (AC Milan, ITA) on jo yllätyksekseni 29-vuotias, mutta pelannut vain 13 maaottelua. 180-senttinen hyökkäävä keskikenttäpelaaja on oikeajalkainen ja kiharahiuksinen vekkuli. Hän sai vastuuta myös tappiollisessa Portugali-pelissä, mutta oli silloin vasempana laiturina neljän keskikentän linjassa eikä keskustassa. Sandro Tonali (Brescia, ITA) puolestaan on vasta 18-vuotias lupaus, joka tunnetaan puolustava keskikenttänä ja pitkästä ruskeasta kiharatukastaan. Pituutta on 181 senttiä ja pallokosketus sekä osin ulkonäkö pirlomainen. Maaotteludebyytti on tekemättä, mutta hän oli penkillä Yhdysvaltoja vastaan.

Viimeisenä käsittelyyn vihdoin yläkolmikko. Se oli eri muodossa jokaisessa Kansojen liigan ottelussa, mutta eniten peliaikaa avauskokoonpanossa saivat Lorenzo Insigne (Napoli, ITA), Ciro Immobile (SS Lazio, ITA), Federico Chiesa (Fiorentina, ITA) ja Federico Bernardeschi (Juventus FC, ITA). Insigne pelasi kolmessa ottelussa vasempana laiturina ja lepäsi muiden tähtien tavoin Portugalia vastaan vieraissa. 27-vuotias, 163-senttinen ja oikeajalkainen taitava Insigne on pelannut 30 maaottelua tehden neljä osumaa. Fantastinen harhauttaja, ohittaja ja tarvittaessa myös viimeistelijä, jota ei tarvitse esitellä sen kummemmin. Hän laskeutuu usein palloa vastaan ja on erikoistilanteissa boksin ulkopuolella. Immobile pelasi kahdessa ottelussa neljästä kärjessä ja oli ainoa puhdas hyökkääjä, joka pelasi vähintään kahdesti avauksessa. Lazion tähti on osunut seitsemän kertaa 34 ottelussa Azzurrin väreissä. 185-sentin pituus riittää pääpalloissa, kun ajoitus on kunnossa. Tavaramerkit ovat tietysti 28-vuotiaalla vaaleat hiukset ja tarkka oikea jalka. Chiesa oli minulle uusi tuttavuus. Hän on oikeajalkainen, 175-senttinen ja 21-vuotias sekä pelannut 11 maaottelua. Matala painopiste mahdollistaa terävät kiihdytykset ja hyvän pallokontrollin. Hiustyyli on paksu ja tummanruskea tukka, jota ei ole kahlittu geelillä. Lisäksi Chiesan tunnistaa keltavihreistä nappulakengistä ja atleettisen leveästä ylävartalosta. Bernardeschi puolestaan on etunimikaimansa tavoin oikea laituri. Hän kuitenkin leikkaa vasurinsa turvin paljon sisäänpäin ja on selvästi pidempi eli 183-senttinen harhauttelija. 24-vuotias futari on 16 maaottelussa maalannut kahdesti.

Sitten varamiehiin, jos niin voi sanoa. Immobilen lisäksi kärkipelaajina nähtiin Kansojen liigassa Mario Balotelli (OGC Nice, FRA), Andrea Belotti (Torino, ITA), Kevin Lasagna (Udinese, ITA) ja Simone Zaza (Torino, ITA). Super-Mario palasi maajoukkueeseen neljän vuoden tauon jälkeen Mancinin kutsumana ja avasi ensimmäisessä pelissä Puolaa vastaan, mutta ei sittemmin saanut enää vastuuta. Fysiikallaan ja 189-senttisellä rungollaan pääpalloissa dominoiva Balotelli on tehnyt 36 maaottelussa 14 osumaa. Belotti on 24-vuotias, 181-senttinen ja oikeajalkainen. Maaottelutilastot ovat 20/5. Hän on hyvä all-around hyökkääjä, joka taitaa viimeistelyn, syöttämisen ja osaa myös juosta linjan taakse. 27-vuotias Zaza muistetaan sipsuttelurankkaristaan EM-kisoissa, mutta vasurillaan hän on myös tehnyt 18 maaottelussa kaksi osumaa. Hän tuo kärkeen kohtalaista targetpelaamista vahvalla keskivartalollaan ja 186-senttisellä pituudellaan. Liike ei ole aivan priimaa, mutta sekin on parantunut viime vuosina eikä hän ole enää pelkkä tankki. Hiustyyli on lähes kalju. Lasagna puolestaan on pelannut vasta kolme maaottelua, vaikka ikää on jo 26 vuotta. Pituutta on 181 senttiä ja Zazan tavoin hän tarjoaa erilaisen vaihtoehdon ollessaan vasenjalkainen. Hänet tunnistaa valkeista kasvoista ja tummansiististä lyhyestä tukasta. Ylävartalo muistuttaa hieman suorakaidetta eli fysiikkaa riittää painia jonkin verran.

Oikeaan laitaan on tarjolla Chiesan ja Bernardeschin takana Domenico Berardi (Sassuolo, ITA) tai Matteo Politano (Inter Milan, ITA). Berardi leikkaa vasurillaan sisäänpäin Bernardeschin tavoin. Ikää on 24 vuotta ja pituutta 183 senttiä. Viidessä maaottelussa hyvin tekninen ja ruskean kiharatukkainen laituri ei ole vielä maalannut. Kansojen liigassa hän tuli vaihdosta sisään ja lisäksi avasi vasempana laiturina Yhdysvaltoja vastaan harjoitusottelussa reilu kuukausi sitten. Politano on myös vasuri, mutta vain 171-senttinen ja 25-vuotias. Kahdessa maaottelussa on syntynyt yksi osuma. Debyytti tapahtui Saudi-Arabiaa vastaan ja Yhdysvaltoja vastaan hän vaihdosta sisään lopussa 86. minuutilla ja viimeisteli 1-0 voittomaalin lisäajalla. Hiukset ovat tummat ja lyhyet sekä nenä paksu.

Insignen varamiehet saattavat löytyä jo aiemmin mainituista pelaajista, jotka pystyvät pelaamaan myös vasemmalla, mutta vaihtoehtoja ovat myös Vincenzo Grifo (Hoffenheim, GER) ja Moise Kean (Juventus FC, ITA). Viimeksi mainittu teki debyyttinsä Yhdysvaltoja vastaan laiturina pelaten puoli tuntia. Hänet tunnistaa tummaihoisuudesta ja "afrikkalaisesta" hiuspehkosta. Juuret ovat Norsunluurannikolla. Pituutta 18-vuotiaalla lupauksella on 183 senttiä ja hän teki U21-joukkueessa kolmessa pelissä kaksi maalia ja kiinnitti osin siksikin varmasti Mancinin huomion. Luontainen pelipaikka on keskushyökkääjä, mutta juoksunopeus mahdollistaa pelaamisen myös laidassa. Grifo puolestaan on 25-vuotias Saksassa pelaava vasen laituri, joka leikkaa sisäänpäin oikeajalkaisena pelaajana. Hän teki debyyttinsä myös Yhdysvaltoja vastaan pelaten puoliajan verran vasemmalla. Hänet tunnistaa sivujakauksesta muutoin siistissä kampauksessa.

#10 Insigne (#23 Grifo, #17 Kean) - #17 Immobile (#9 Balotelli, #9 Belotti, #9 Lasagna, #7 Zaza) - #14 Chiesa (#20 Bernardeschi, #11 Berardi, #20 Politano)
#6 Verratti (#18 Gagliardini, #23 Cristante) - #8 Jorginho (23 Sensi, #16 Tonali) - #18 Barella (#16 Pellegrini, #5 Bonaventura)
#4 Biraghi (#4 Criscito, #21 Emerson) - #3 Chiellini (#6 Romagnoli, #15 Rugani, #13 Acerbi) - #19 Bonucci (#13 Caldara, #27 Tonelli) - #16 Florenzi (#21 Zappacosta, #2 Piccini, #2 De Sciglio, #15 Lazzari)
#22 Donnarumma (#1 Sirigu, #12 Perin, #12 Cragno)

Optimiavauksesta siis vain Verratti ja Jorginho pelaavat ulkomailla ja loput Italian pääsarjassa.

Ylläolevan kokoonpanohahmottelun myötä on aika tutkia konkreettisesti sitä, että miten Mancinin Italia pelaa vihreällä veralla. Käytössä ollut paperiryhmitys on siis ollut 4-3-3 lukuun ottamatta tappiollista ja kokeilullista Portugali-peliä vieraissa, jossa ryhmitys oli 4-4-2. Tuttuun tapaan tarkastelemani osa-alueet ovat puolustus, hyökkäys ja erikoistilanteet.

Puolustus:


Italia aloittaa puolustamaan ylhäältä asti. Se ei valu keskikentälle puolikorkeaan prässiin, vaan miesvartioi ylhäältä yläkolmikon ja keskikentän kolmikon voimin. Kuten näkyy, Insignella, Immobilella ja Chiesalla on omat miehensä merkattuna. Keskikentältä Barella tarjoaa tukea.


Tässä vielä laajempi kuva samasta asiasta. Koko yläkuusikko (keskikenttä + yläkolmikko) osallistuu miesvartiointiin ja seurauksena Portugali roiskaisee pallon yli sivurajan ja Italia pääsee taas jauhamaan syöttöralliaan. Mutta jos jollakin ilveellä tämä prässi kyettäisiin ohittamaan, silloin vastassa olisi enää vain Italian neljän pelaajan puolustuslinja. Eli Jorginhon ja Verrattin takana sekä puolustuslinjan edessä on se tila, johon Suomen pitäisi pystyä pelaamaan maita pitkin tai ilmassa, jotta Italiaa olisi sauma haavoittaa. Huuhkajillahan on tapana pitää ylänelikkoa vastustajan puolustuslinjassa eli Pukin, Pohjanpalon, Soirin ja Lodin tulee tulla vastaan palloa Jorginhon ja Verrattin selän taakse keskiviivalle ja sitten Urosen, Toivion, Sparvin ja Kamaran pitää pystyä syöttämään pallo heille joko maitse tai ilmassa. Ongelmana on toki lisäksi se, että Italian puolustuslinja ei pelkää nousta keskiviivalle tukemaan prässiä ja sulkemaan tilan sen ja keskikentän linjan välissä, jolloin todennäköisesti Suomen ylänelikon niskaan hengittää aina joku pelaaja puolustuslinjasta aktiivisesti eteenpäin puolustaen.


Puola-pelistä vastaava esimerkki. Yläkuusikolla on miehet merkattuna tarkasti. Ainoastaan sivurajoilla on kaksi vapaata pelaajaa, mutta ne ovat laitapuolustajien Biraghin ja Florenzin huolehdittavana.


Hetken päästä Szczesny avasikin laitaan, mutta kuten näkyy, Florenzi on heti hänen ihollaan. Kolme muuta ympyrää ovat keskikenttäpelaajien vartioinnista kertovia eli Jorginho seuraa oman miehensä loppuun asti, kun Bonucci on irronnut puolustuslinjasta eteenpäin toisen puolalaisen kimppuun.


Toinen esimerkki samasta asiasta Puola-pelistä. Italia prässää taas yläkuusikollaan ja vapaa mies on vain sivurajalla laitapuolustajan huolehdittavana.


Florenzi astuu esiin linjasta katkomaan.


Pallo tulee Chiesalle ja tämän keskitys löysi puolustajan varjoon hiipineen Insignen, joka ohjasi pallon ylärimaan liukuessaan matalaan keskitykseen.


Italian varsinainen puolustusmuoto on 4-4-2. Immobile on aina ylimmässä linjassa ja mies hänen rinnallaan vaihtuu sen mukaan, että kummalla puolella kenttää pallo on. Nyt se on vasemmalla, joten Insigne on noussut Immobilen rinnalle ja se tarkoittaa sitä, että Verratti on silloin laitimmainen vasemmalla neljän pelaajan linjassa eli paperilla ryhmitys näyttää tältä:

Insigne - Immobile
Verratti - Jorginho - Barella - Chiesa
Biraghi - Chiellini - Bonucci - Florenzi


Ja kun pallo vaihtaa puolta, Insigne palaa keskikentän linjaan ja silloin Chiesa nousee Immobilen rinnalle:

Immobile - Chiesa
Insigne - Verratti - Jorginho - Barella
Biraghi - Chiellini - Bonucci - Florenzi


Puolustaessaan Italia pyrkii ohjaamaan pelin tietysti laitoihin, joissa se sulkee etenemissuunnat tällä tavoin. Keskikentän linjan laitimmaisin pelaaja yhdessä ylimmän prässilinjan pelaajan kanssa muodostaa tässä 2v2-tilanteen ja heitä tukee pallollisen puolen keskustan pelaaja (Jorginho tässä tapauksessa). Italia luottaa Bosniaa hieman enemmän yksilöihin eli he eivät ihan niin aggressiivisesti pyri luomaan lukumääräistä ylivoimaa eli tässäkin kuvassa Jorginho antaa vähän siimaa eikä ole ihan kiinni sivurajalla kolmantena pelaajana. Ylimmän prässilinjan kauempana oleva yksilö eli Immobile on myös kaventanut laitaan päin ja puolestaan pallollisen puolen laitapuolustaja Biraghi puolustaa aktiivisesti eteenpäin miesvartioiden omaa pelaajaansa, jotta tämä ei pääse kääntymään pallon kanssa, jos Insigne ja Verratti eivät saa tilannetta pysähtymään laidassa.


Italia ei saanut riistoa aikaan, mutta pystyi pakottamaan Portugalin palauttamaan pallon alas. Silloin välittömästi muoto muuttuu taas 4-3-3:een eli ylimpään prässilinjaan liittyy keskikentän linjasta painottomalta puolelta Chiesa terävällä spurtilla eli kirjaimellinen muodosmuutos tapahtuu sekunneissa, kun Italia tunnistaa muuttuneen tilanteen Portugalin jouduttua palauttamaan pallon keskiviivalta omalle kenttäpuoliskolleen.


Portugali joutuu pelaamaan pallon aina Rui Patriciolle asti.


Tässä kuvassa näkyy nyt se asia, josta puhuin jo puolustus-osion alussa. Eli maalivahdin pitkä avaus tavoittaa Portugalin yläkolmikosta Bruman. Huomatkaa hänen sijoittuminen juuri siellä missä pitääkin eli Jorginhon ja Verrattin linjan takana sekä puolustuslinjan edessä. Ja kuten totesin, puolustuslinjasta silti varmasti joku hengittää niskaan (Florenzi), mutta tässä on kuitenkin se hetkellinen aika ja tila edistää hyökkäystä eli tiputtaa pallo keskelle, jossa on kaksi muuta pelaajaa vapaana niin ikään kahden alimman linjan välissä kuten pitää, jos Italiaa haluaa haavoittaa. Tällä kertaa Bruma kuitenkin aikaili ja Italia sai puolustettua tilanteen sivurajaheitoksi.


Tässä sivurajaheiton jälkeen Italia puolustaa taas laidassa eli keskikentän linjan laitimmaisin pelaaja Barella sekä ylimmän prässilinjan Chiesa yrittävät sulkea syöttösuuntia ensin kahdestaan ja pallollisen puolen keskustan pelaaja eli jälleen Jorginho sitten tulee kolmanneksi mieheksi ja on nyt lähempänä kuin muutama kuva ylempänä, koska kyseessä on tosiaan sivurajaheiton jälkitilanne. Pallollisen puolen laitapuolustaja Florenzi puolustaa eteenpäin omaa miestään ja myös Bonucci on irronnut hieman toppariparistaan ylemmäs merkkaamaan yhtä pelaajaa.


Tässä on toinen tapa toteuttaa tuo 2v2-puolustaminen eli ylimmän prässilinjan pelaaja Insigne jää tällä kertaa kauemmas ja puolestaan keskeltä Jorginho menee auttamaan Verrattia pallollisen puolen laitaan. Biraghi puolustaa eteenpäin oman miehensä niin ikään sivurajalla.


Kolmas tapa on tämä eli Biraghi ja sitten keskikentän linjan laitimmaisin yksilö Verratti ovat sivurajalla puolustamassa, kun tilanne on edennyt näin syvälle. Insigne näennäisvartioi omaa miestään ja Jorginho tarkkailee taustalla.


Koska Biraghi oli nyt valmiiksi osallisena 2v2-puolustamisessa eikä ikään kuin taustalla ollut se kolmas pelaaja, joka puolustaisi tarvittaessa eteenpäin, Italia sekoili hieman kommunikaatiossa. Kuvassa on ympyröity Insigne ja äsken hänen vieressään ollut pelaaja. Jorginho reagoi Insignen vapaaksi jättämään pelaajaan liian myöhään ja tämä pääsi vapaasti keskittämään eli kun Biraghi oli jättänyt selustaansa tilaa, Jorginho ei ollut ihan hereillä. Tämä voi avata Huuhkajillekin saumoja, kun Italian laitojen puolustaminen ei ole aina ihan niin priimaa, vaan tosiaan Bosniaan verrattuna puolustaminen on toisinaan hieman puolittain sutaistua.


Vielä yksi esimerkki korkeasta prässistä. Portugalin pelaaja on ahdistettu kulmalipulle ja kun pelaajat ympärillä ovat vartioituna, seurauksena on pitkä pallo.


Italian puolustuslinja on Florenzia lukuun ottamatta vastustajan kenttäpuoliskolla. Chiellini voittaakin pääpallon ja Italia saa pallon itselleen, kun keskikentän kolmikko on lähellä tukemassa ja tarjoaa mahdollisuuden tiputukselle. Huomatkaa, että vasen laitapuolustaja Biraghi oli noussut peräti puoleen väliin vastustajan kenttäpuoliskoa tukemaan prässiä, kun pallo oli kulmalipun tuntumassa. Mutta näin pitääkin pelata, jos pallon haluaa voittaa ylhäällä eli joukkueen tulee olla kompakti eikä tiloja saa jäädä prässilinjojen väliin. Tähän samaan mankeliin Huuhkajat joutuu varmasti maaliskuussa.


Tässä esimerkissä Italia prässää taas korkealta miesvartioinnilla, mutta Portugali purkaa sen nätisti. Tilanne alkaa siitä, kun Patricio avaa puolipitkän pallon sivurajalle.


Portugali onnistuu löytämään tilan Insignen takaa ja Biraghin edestä. Samalla yksi pelaaja yläkolmikosta on puolustuslinjan etupuolella palloa vastassa kuten pitää.


Yläkolmikon pelaaja saa pallon itselleen, liikkuu alaspäin ja samalla sivurajalle pallon saanut pelaaja on vastaavasti juoksemassa pystyyn syöttönsä jälkeen. Biraghi ja Verratti eivät saa estettyä syöttöä, joten Chiellini joutuu juoksukilpailuun takamatkalta.


Syntyy 3v3-hyökkäys, mutta Florenzi puolustaa matalan keskityksen kulmapotkuksi. Huuhkajien toteuttamana vastaava prässinpurku etenisi niin, että Hradecky olisi avannut laitaan Lodille, joka olisi jatkanut ykkösellä Pohjanpalolle puolustuslinjan etupuolelle. Tämä olisi liikkunut alaspäin ja samalla Lod olisi lähtenyt pystyyn Chiellinin selän taakse odottamaan Jollen seinäsyöttöä. Lopulta Lod olisi keskittänyt maalille, jossa Pukki ja Soiri olisivat kärkkymässä.


Seuraavaksi esimerkki siitä, kuinka Italian 4-4-2 voidaan murtaa. Pallo on vasemmalla laidalla ja Italialla on muoto kasassa. Kahden alimman linjan välissä on tilaa, mutta ei katastrofaalisen paljon.


Yhdellä nopealla puolenvaihdolla Portugali loi 1v1-tilanteen Biraghia vastaan. Vaikka kyseessä on atleettinen laitapuolustaja, tässä tilanteessa Biraghi vaikutti myös hieman kömpelöltä suunnanmuutoksissa, sillä niin helposti hänestä tultiin ohi. En keksi yhtään syytä, miksei Lod pääsisi myös Biraghin ohi.


Seurauksena on kuljetus boksiin ja syöttö edellisessä kuvassa linjojen välissä olleelle pelaajalle. Laukaus kuitenkin meni yli maalin, vaikka takakulmassa olisi ollut tilaa yhdellä kosketuksella.


Tässä nähdään se, mitä tapahtuu menetyksen jälkeen. Jorginhon syöttö on mennyt kuvan portugalilaiselle. Kuusi lähintä italialaista antaa välittömän vastaprässin yrittäen sulkea syöttösuunnat. Kukaan ei peräänny.


Seurauksena on epätoivoinen pitkä pallo ja viisi sekuntia menetyksen jälkeen Italia pääsee taas jauhamaan hidasta hyökkäystä.

[Salming]

Hyökkäys:


Italian hyökkäyspelaamisen läpikäynnin voisi aloittaa sen viimeisestä Kansojen liigan ottelusta. Tässä nähdään 3-1-3-3 rakentelumalli. Chiellini-Bonucci-Florenzi muodostaa alimman linjan eli tämä kolmen alakertahan on tuttu näky avaamisvaiheessa silloinkin, kun käytössä on paperillakin kolmen alakerta, mutta sen voi toteuttaa myös neljän alakerralla tällä tavoin, että toinen laitapuolustaja jää toppareiden seuraksi. Jorginho maestrona hakeutuu tietysti ylimmän prässilinjan taakse tarjoamaan syöttöpaikkaa. Seuraavassa linjassa ovat vasen laitapuolustaja Biraghi sivurajalla ja keskemmällä kaksi muuta keskikenttäpelaajaa eli Verratti ja Barella. Yläkolmikko Insigne-Immobile-Chiesa puolestaan liikkuu vastustajan puolustuslinjassa tai sen etupuolella.


Tässä kuvassa näkyy hieman paremmin tuo yläkolmikon sijoittuminen vastustajan puolustuslinjassa. Toki Chiesa oikealla on edelleen kuvan ulkopuolella.
 Jorginho puolestaan liikkuu pallon mukana puolelta toiselle keskellä Portugalin ylimmän prässääjän takana.



Jorginho ei ole ainoa, joka pystyy hakemaan pallon toppareilta, vaan tilanteen edetessä Verratti ja Jorginho vaihtavat paikkoja eli Verratti tippuu toppareiden eteen ja Jorginho ottaa hänen paikkansa Barellan ja Biraghin kanssa samasta linjasta. Verratti löytääkin syötöllään Jorginhon.


Jorginho jatkaa pallon eteenpäin kohti yläkolmikkoa ja pienen flipperin jälkeen päästään tähän tilanteeseen, jossa Insigne tavoittelee syötöllään Chiesaa oikeasta laidasta. Yläkolmikko pääsee juoksemaan kasvot kohti maalia neljän puolustuslinjaa vastaan ja taustalta tukevat Biraghi vasemmalla sekä Barella ja Jorginho.


Eli kun Portugalin ylin prässilinja oli ohitettu Verrattin syötöllä Jorginholle, silloin yläkolmikosta Insigne pudottautui hieman vastaan keskikentän linjan ja puolustuslinjan väliin. Jorginho sai pelattua pallon lopulta hänelle ja aukesi hyökkäysaihio, joka kuihtui Insignen heikkoon syöttöön. Tässä kuvassa näkyy nimenomaan tuo Insignen liike ja vapaan tilan löytäminen linjojen välistä. Tämän kanssa Huuhkajien tulee olla tarkkana, sillä Italialla riittää taitoa ohittaa kaksi ylintä prässilinjaa muutamalla syötöllä ja silloin omiin syntyy vähintään 3v4 hyökkäys.


Tässä on vielä Puola-pelistä esimerkki samasta 3-1-3-3 mallista, jossa Jorginho auttaa Florenzia sivurajan lähellä. Biraghi, Verratti ja Barella ovat seuraavassa tasossa ja yläkolmikko vastustajan puolustuslinjassa.


Laajempi kuva samasta rakenteluvaiheesta. Nyt yläkolmikko Insigne-Bernardeschi-Chiesa näkyy kunnolla ja heistä tosiaan yleensä Insigne on se aktiivisin yksilö hakeutumaan kunnolla linjojen väliin palloa vastaan samalla kun Chiesa ja sitten tässä pelissä Immobilen paikalla piikissä pelannut Bernardeschi hakeutuvat enemmän pystyjuoksuihin ja pysyvät linjan tasolla.


Italia pyrkii hyödyntämään paljon kolmioita ja nopeaa lyhytsyöttöpeliä. Tässä kuvassa Verratti on taas toppareiden edessä ja toinen ympyröity pelaaja Insigne on yläkolmikosta laskeutunut alas ja pelaa pallon kohti Verrattia.


Verratti löytää taas keskeltä Jorginhon, joka jatkaa pallon ykkösellä eteenpäin kolmion täydentävällä Insignelle. Puhutaan käsitteestä kolmannen miehen juoksu ja tässä se toteutuu mitä parhaimmin, kun Insigne on oman syöttönsä jälkeen lähtenyt pystyyn ja kaksi muuta pelaajaa palauttaa pallon hänelle kombinaation päätteeksi.


Insigne pääsee tempokuljettamaan vapaasti, mutta kaukolaukaus ei uponnut tällä kertaa. Vasemmalla Biraghi tukee taas hyökkäystä korkealla, Immobile juoksee pystyyn ja keskellä Barella sekä oikealla Chiesa ovat myös pelattavissa.


Kun hyökkää viidellä miehellä neljän linjaa vastaan, voi käydä näin hyvin, että rebound pomppii suoraan hyökkääjän jalkaan. Immobile kuitenkin pyssytti ohi maalin, vaikka olisi myös voinut syöttää Chiesalle takatolpalle varman maalin.


Heti perään toinen esimerkki kolmiopelaamisesta. Rui Patricio avasi maalipotkun puoleen kenttään ja pallo ajautui kotijoukkueelle heti tähän asetelmaan. Insigne on taas muuta yläkolmikkoa alempana palloa vastassa ja keskikentän kolmikko on lähellä toisiaan luomassa kolmioita.


Insigneltä yhden kosketuksen pystysyöttö ja jälleen on vaarallinen hyökkäys luotu hetkessä.


Syöttöväylä löytyy takaviistosta, mutta Immobilen syöttö Barellalle jää liian taakse.


Portugali purkaa pallon huolimattomasti. Italian puolustuslinja ei ole jäänyt makaamaan alas, vaan on tarpeeksi ylhäällä tukemassa yläkuusikkoa menetyksen jälkeisessä vastaprässissä ja se mahdollistaa Florenzin tekemän riiston näin korkealla kenttää. Seurauksena oli kaukolaukaus ohi maalin. Tämä kuva olisi voinut mennä puolustusosioon myös, mutta olkoon nyt tässä, kun kyseessä on hyökkäyksen jatkumo.


Vielä kolmas esimerkki, jossa jälleen Insigne on merkittävässä roolissa. Ensin hän on laidalla pallon kanssa ja muodon sisässä ei ole yhtään italialaista.


Insigne syöttää alas Verrattille ja liikkuu itse sitten jälleen kerran kahden alimman linjan väliin nerokkaasti. Samalla näkyy taas Biraghin rooli eli hän on noussut tekemään taustakierron vasemmassa laidassa, mutta Verratti syöttää keskelle Insignelle.


Insignen yhden kosketuksen jatko löytää Jorginhon, jonka sisäsyrjälaukaus kolahti ylärimaan. Huuhkajien pitäisi siis kyetä pimentämään eritoten Insigne, joka on linkki keskikentän ja yläkolmikon kahden muun pelaajan välillä. Hän osaa hakeutua tehokkaasti linjojen väliin, kääntyä tai syöttää pallon nopeasti eteenpäin kuten tässä.


Tässä on toisenlainen pelinavausmalli eli 3-3-4. Myös Barella hakeutuu toisinaan hakemaan palloa toppareilta ja nyt kaikki kolme keskikenttäpelaajaa ovat lähekkäin pelattavissa. Samalla vasen laitapuolustaja Biraghi on noussut yläkolmikon rinnalle vastustajan puolustuslinjan tasolle kuvan ulkopuolella.


Toinen esimerkki tuosta 3-3-4 muodosta, jolla Italia purki näppärästi Portugalin prässin. Bonucci syöttää vastaantulevalle Barellalle.


Barella jatkoi yhdellä kosketuksella Jorginholle, joka niin ikään syötti heti viereen Verrattille. Kolmiopelaamista parhaimmillaan keskikentän kolmikolta.


Verratti syötti eteenpäin Insignille ja yhtäkkiä Italia pääsi 5v5-hyökkäykseen huonosti organisoitunutta Portugalia vastaan. Seurauksena pallo syötettiin vasempaan laitaan, josta laitapuolustaja Biraghi hankki blokatulla keskityksellään kulmapotkun.


Nyt puhutaan jo nyanssieroista, mutta tässä nyt on vielä kolmas erilainen hahmotelma eli tällä kertaa Verratti ja Jorginho ovat samaan aikaan hakemassa palloa, jolloin muoto on melkeinpä 3-2-5, kun Barella ja Biraghi ovat ylempänä lähellä yläkolmikkoa Insigne-Immobile-Chiesa.


Tässä näkyy laajemmassa kuvassa tuo 3-2-5 muoto yhtenä vaihtoehtona hitaissa hyökkäyksissä. Biraghi on vasemmalla sivurajalla, Insigne vasemmassa puolitilassa, Immobile keskellä, Barella oikeassa puolitilassa ja Chiesa oikealla sivurajalla, joten kaikki VIISI hyökkäyskaistaa on täytetty.


Muoto voi muuttua helposti 3-1-6:een, kun Jorginho liikkuu pois Verrattin rinnalta ylemmäs tai toisinpäin.


Bonuccin huono syöttö katkottiin Bruman toimesta. Transitiot ovat tapa haavoittaa Italiaa, koska se nostaa niin monta pelaajaa pallon yläpuolelle. Tässäkin neljä portugalilaista on juoksemassa heti maalia kohti, kun vastassa on epäorganisoitunut puolustus. Hyökkääjä tekee aloitteen laitaan ja vetää Chiellinin mukanaan. Bruman olisi kannattanut siksi syöttää täysin vapaana olleelle pelaajalle oikealla eikä pelata laitaa pitkin pystyyn, koska Bonucci on vasta juoksemassa tukkimaan keskustaa, mutta ei ole lähelläkään vielä omalla paikallaan. Nyt Chiellini pystyi liukumaan kokemuksella pallon yli sivurajasta ja pelastamaan kotijoukkueen.


Toinen esimerkki 3-1-6 muodosta. Nyt Jorginho on yksin toppareiden edessä ja Verratti lähempänä yläviisikkoa. Jälleen kaikki viisi hyökkäyskaistaa on täytetty, kun Chiesakin halaa sivurajaa oikealla ja Florenzi hakee hänelle tuloksetonta pystysyöttöä.


Puola-ottelusta vielä esimerkki 3-2-5:stä hitaissa hyökkäyksissä. Biraghi ja Barella tukevat taas eniten yläkolmikkoa. Insigne, Bernardeschi ja Barella hakevat keskellä tilaa linjojen välistä samalla kun Biraghi ja Chiesa venyttävät Puolan muotoa sivuttaissuunnassa ollessaan sivurajoilla. Tästä sitten lähdetään pelaamaan yhden ja kahden kosketuksen syötöillä yrittäen murtaa vastustajan puolustus.


Seuraavaksi esimerkki Italian vastaiskupelaamisesta. Portugali on ohjattu laitaan. Insigne ja Verratti ovat ensin 2v2-tilanteessa ja lopulta Biraghi puolustaessaan aktiivisesti eteenpäin kolmantena miehenä suorittaa riiston. Chiellini ja Jorginho tarkkailevat miestä, joka juoksee Biraghin selustaan.


Vastustaja on haavoittuvaisimmillaan menetyksen jälkeen ja sen Italia pyrkii hyödyntämään, kun Verratti lähtee tempokuljettamaan ja yläkolmikko Insigne-Immobile-Chiesa ryntää pystyyn.


Verratti syöttää laitaan Insignelle, joka syöttää tässä takaisin Verrattille.


Uusi syöttö laitaan Verrattilta. Tällä kertaa Insigne on ehtinyt linjan taakse, mutta haltuunotto epäonnistuu ja loistava maalipaikka kuihtuu kokoon. Montaa sekuntia ei riistosta kulunut, kun Italia oli jo maalipaikassa. Yläkolmikko rävähtää saman tien pystyyn ja keskikentällä riittää kyllä syöttötaitoa poimia heidät linjan takaa.


Viimeinen esimerkki hyökkäyspelaamisesta tulee kokeilullisesta Portugali-pelistä, jossa muoto oli tosiaan paperilla 4-4-2 ja koska Mancini ei tätä ryhmitystä käyttänyt muissa peleissä, tämä on ainoa kuvani kyseisestä ottelusta. Pelinavaustyökalupakissa on myös olemassa perinteinen 2-4-4 eli topparit Romagnoli ja Caldara olivat leveällä laitapuolustajien Crisciton ja Lazzarin noustua keskustan pelaajien Jorginhon ja Cristanten rinnalle. Ylänelikko oli vastustajan puolustuslinjassa tai sen etupuolella. Sen muodostivat laidoilla Bonaventura ja Chiesa sekä kärkiparina Immobile ja Zaza. Tuttuakin tutumpi tapa rakentaa hyökkäyksiä myös Suomelle.

Erikoistilanteet:


Italian ensimmäinen kulmapotku, jossa boksissa on vain neljä pelaajaa. Toppariparin Chiellini-Bonucci lisäksi Biraghi on pilkun tienoilla ja taka-alueella majailee Immobile. Portugali käytti miesvartiointia kuten Huuhkajat. Erikoistilanteen antajana toimii Florenzi. Rangaistusalueen rajalla odottavat laiturit Insigne ja Chiesa.


Kohteena oli Chiellini, joka ei päässyt palloon käsiksi.


Toinen variaatio. Jälleen samat neljä pelaajaa boksissa ja Chiesa sekä Verratti boksin ulkopuolella. Florenzi on pallon takana, mutta ei keskitä, vaan pelaa pallon lyhyenä Insignelle, joka haastoi, mutta ei päässyt keskittämään.


Kolmas variaatio. Verratti tarjoaa Florenzille lyhimmän vaihtoehdon ja siirtää pallon viereen Insignelle tähän asetelmaan. Boksissa on viisi kohdetta sisäänpäin kiertävälle keskitykselle. Insignen keskitys kuitenkin blokattiin, joten emme saa ikinä tietää, että mihin se olisi kiertänyt.


Neljäs variaatio lisäajalla, kun voittomaali haettiin riskillä, jolloin boksiin nostettiin kuusi pelaajaa. Biraghi on taka-alueella ja viisi muuta ovat sumpussa.


Keskitys leijailee taas keskelle, jossa Pellegrini ja Chiellini ovat vapaina. Ensin mainittu puskee päin maalivahtia.


Puolaa vastaan Verratti oli kulmalipulla ja Bernardeschi tarjosi lyhyen vaihtoehdon. Boksissa on taas tavalliset neljä pelaajaa, jotka ovat Chiellini, Bonucci, Biraghi ja tällä kertaa Immobilen poissaollessa Chiesa. Rangaistusalueen rajalla ovat Insigne, Jorginho ja Barella.


Bernardeschi jatkoi vielä Insignelle, jonka nosto lähti sitten kohti kulmalipulta boksiin juossutta Verrattia. Hivenen erikoinen yritys pelata kentän lyhimmälle pelaajalle pääpallo eikä siitä mitään järkevää syntynytkään.


Seuraava yritys. Bernardeschi lähettää ulospäin kiertävän keskityksen ja boksissa on taas vain neljä pelaajaa.


Keskitys tulee etutolpalle, mutta Chiellini ei ehdi siihen eikä Chiesakaan yltänyt palloon. Bonucci ja Biraghi olivat taaempana tässä kohdin.


Bernardeschi jälleen kulmalipulla. Verratti tarjoaa lyhyen vaihtoehdon. Chiesa on maalivahdin edessä ja puolustuslinjan jykevä kolmikko taaempana.


Bernardeschi pelasi seinän Verrattin kanssa ja keskitti sitten heikommalla oikealla jalallaan sisäänpäin kiertävän pallon, jota Chiesa ja Bonucci eivät saaneet nikattua kohti maalia. Taaempana Biraghi ja Chiellini olisivat olleet ehkä parempia kohteita tässä kohtaa. Joka tapauksessa voidaan näistä kulmaesimerkeistä päätellä se, että jos Bernardeschi on kentällä, hän saa erikoistilannevastuuta ja toinen vaihtoehto on sitten Florenzi.


Jälleen Verratti tarjoaa lyhyen vaihtoehdon Bernardeschille. Insigne juoksee viidenneksi mieheksi boksiin. Chiesa on maalilla ja topparit sekä Biraghi kauempana.


Tällä kertaa Verratti ei pelannut seinää Bernardeschin kanssa, vaan syötti Jorginholle, joka keskitti jalka vapaana taka-alueelle, jossa Bonucci ja Chiellini olivat maukkaassa 2v2-tilanteessa. Silti Puola selvitti tilanteen, kun keskitys jäi hieman liian taakse.


Vastaava esimerkki toiselta puolelta. Taas kulma pelattiin lyhyenä Jorginholle ja tämä yrittää keskittää taka-alueelle tuloksetta, kun pallo pysähtyi ympyrässä olevaan puolalaiseen. Insigne ja Bernardeschi olivat ehtineet liikkua samalla myös boksiin kulmalipulta kuten myös pallon jalkojensa välistä Jorginholle päästänyt Verratti eli boksissa oli yhtäkkiä neljän sijasta seitsemän pelaajaa.


Viimeinen variaatioesimerkki olkoot Puola-pelin voittomaali. Insigne antoi kulman etualueelle Bernardeschin oltua jo vaihdossa. Lasagna voittaa oman miehensä ja saa puskettua pallon kohti takatolppaa, jonne ympyröity Biraghi on juoksemassa. Chiesa oli myös etualueella ja kaikkiaan boksissa oli poikkeukselliset kuusi pelaajaa, koska Italia haki voittomaalia lisäajalla.


Biraghi liikkui alun alkaen puolalaisten selustassa ja kun kukaan ei merkannut häntä, oli helppo työ liukua pallo vain maaliin.


Kulmapotkujen puolustamissa Italia käyttää aluevartiointia. Seitsemän miestä on rangaistuspisteen alapuolella ja yksi etualueella. Yksi pelaaja puolestaan ottaa pois lyhyen variaation ja jäljellä jäävä yksilö kärkkyy vastaiskua rangaistusalueen rajalla. Tässä tapauksessa Insigne on kärkkyjä ja Chiesa on lähinnä kulmalippua. Barellan tehtävä on olla etualueella ja loput ovat sitten kohdealueella maalilla.


Toinen esimerkki aluepuolustamisesta. Kahdeksan miestä tällä kertaa seitsemän sijaan maalin edessä, mutta Chiesa on taas kulmalipulla ja Insigne kärkkyy vastaiskua.


Heti perään kolmas esimerkki. Barella on taas vartioimassa etualuetta ja nikkaa pallon pois.


Puolaa vastaan käytössä oli myös seitsemän pelaajan aluevartiointi. Tässä on kuitenkin huomattavaa myös se, että yksi pelaaja uhrattiin miesvartioimaan vaarallisinta pääpelaajaa Glikia eli saattaa olla, että Arajuurikin saa päällystakin maaliskuussa. Mutta jos vartitajana on Verratti kuten tässä, viikinki-Pauluksen pitäisi kyetä pääsemään silti puskupaikkaan.


Sitten sivuvapareiden pariin. Insigne on pallon takana ja kohdealueella viisi pelaajaa eli topparit, Biraghi, Immobile ja Chiesa.


Bonucci on kohteena takatolpalla, mutta tämä puskee ohi maalin.


Suora vapaapotku. Insigne ja Biraghi ovat pallon takana. Vastuun ottaa vasenjalkainen Biraghi, mutta laukoo muuriin.


Seuraavassa sivuvapaapotkussa Florenzi on keskittäjänä. Taas viisi pelaajaa on kohteena. Heistä Bonucci juoksee takatolpalle, keskellä ovat Chiellini ja Immobile ja etualueelle kirmaavat Insigne ja Biraghi, joista jälkimmäinen jättäytyi lopulta rangaistuspisteen tienoille. Tuloksena oli luokaton keskitys etualueelle, joka olisi mennyt päädystä yli ilman portugalilaisen puskua.


Tässä kuviossa Puolaa vastaan Florenzi sai syötön laitaan Verrattilta. Chiellini, Bonucci, Chiesa ja taaempana Biraghi ovat boksissa.


Chiellini tapansa mukaan pysyi keskikaistalla ja pallo tulikin hänelle. Szczesny joutui torjumaan ohjauksen kulmapotkuksi.


Sivuvapaapotkut Italia puolustaa 7-8 miehen linjalla. Insigne on muurissa yksin tai Chiesan kanssa. Tässä tilanteessa Portugali laittoi pallon niin nopeasti peliin, että Italia ei ehtinyt kunnolla ryhmittyä edes rangaistusalueen rajalle.


Toinen esimerkki toiselta jaksolta. Insigne ja Chiesa ovat muurissa ja boksin rajalla on seitsemän pelaajan linja, koska ympyröity Verratti jäi vain kyttäämään irtopalloa eikä liikkunut muiden mukana eli oikeastaan voisi puhua seitsemän pelaajan linjasta.

[cheap evening return]

Huh mikä paketti, kiitokset tästä.

[krevis]

Olipas pitkä, en jaksanut kuin vähän alusta.

[asiantuntija]

Loistava paketti

Meni kyllä Vuoden Foorumilainen -titteli aivan oikeaan osoitteeseen

[OHTO]

Olipas pitkä, en jaksanut kuin vähän alusta.

Sama. Itsehän luen vain onelinerit.

Ei mut, vaivannäölle toki (;

[Kalza]

Kiitos tästä!

[Melieber]

Italia
Immomobile

Moi Pepe! Hyvää settiä.

[The Missionary]

On kyllä nähty melkoinen vaiva, pitää tavata kunnolla läpi paremmalla ajalla. Tässä vaiheessa vaan todettava erikseen, että jonkun vitun SWEITSIN vitosdivarin jampan hörökorvien analysointi on kyllä käsittämätön lutuuriteko

[Salming]

On kyllä nähty melkoinen vaiva, pitää tavata kunnolla läpi paremmalla ajalla. Tässä vaiheessa vaan todettava erikseen, että jonkun vitun SWEITSIN vitosdivarin jampan hörökorvien analysointi on kyllä käsittämätön lutuuriteko

Ulkonäkökommentit ovat lähinnä sitä varten, että kun kertaan kirjoittamaani ennen kunkin vastustajan kohtaamista, muistan pelaajat paremmin.

Moi Pepe! Hyvää settiä.

Kiitoksia, korjattu.

[Litt45]

Topikki lukkoon ja avaajalle bänniä. Vähän yritystä näihin avauksiin.

[Jalitsumies]

Avaus vilkuiltu läpi

Pitää lukea uudestaan ennen kunkin maan kohtaamista tarkemmin aina kyseinen osio. Toivottavasti topic pysyy stickynä karsintojen ajan.

[Kukka]

Huikeet tekstit. Nyt on kyllä käytetty oikein kunnolla aikaa tähän! Loistavaa.

[Peledinho]

Tässä vaiheessa vaan todettava erikseen, että jonkun vitun SWEITSIN vitosdivarin jampan hörökorvien analysointi on kyllä käsittämätön lutuuriteko

Upeaa työtä ja omistautumista

[Valzo]

[Plusnic]

Nyt oli kaikkien avausten äiti, mummo ja muut sukulaiset Sulatellaans muutama päivä.

[maski]

Kiitos tästä! Huhhuh!

[laardi79]

Melkoinen ennakkopaketti, Forum-koutsille

[Davo]

Lukematta vuoden foorumisti

[Salming]

Armenia 4-2-3-1 vs. Bosnia-Hertsegovina

20 Karapetian
10 Ghazaryan - 18 Mkhitaryan - 22 Adamyan
6 Mkrthcyan - 5 Grigoryan
15 Dagsbashyan - 8 Calisir - 3 Haroyan - 13 Hovhannisyan
16 Hayrapetyan

Puolustus:


Puolustusmuoto ei ollut muuttunut Kansojen liigasta, vaan oli edelleen 4-4-2. Laiturit Adamyan ja Ghazaryan putosivat pohjapelaajien Grigoryanin ja Mkrtchyanin rinnalle, kun puolestaan kymppipaikan Mkhitaryan prässäsi ylimmässä linjassa Karapetianin kanssa.


Armenia antoi vastustajan tulla lähelle puolta kenttää, mutta sitten yritti pitää keskikentän linjan puolessa kentässä eristämässä bosnialaisia omalle puoliskolleen mahdollisimman paljon.


Heti alussa kuitenkin toppari Bicakcicin avaus lävistää Armenian kaksi ylintä prässilinjaa eli sama ongelma näytti vaivaavan kuin Kansojen liigassa, jolloin Liechtensteinin ja Makedoniankin toppareiden maata pitkin annetut syötöt löysivät omia pelaajia Armenian puolustuslinjan etupuolelta. Toiviolta nähdään samanlaisia syöttöjä kohti Suomen ylänelikkoa tiistain ottelussa.


Peli ajautui laitaan. Vasen laitapuolustaja Daghbashyan lähtee kohti pallollista ja samalla kumpikin pohjapelaaja kaventaa laitaan luomaan 3v2 ylivoiman. Mkrtchyan katkoo keskelle tulevan syötön seuratessaan bosnialaisen nousua samalla. Vasen toppari Calisir liikkuu myös samalla hieman kohti laitaa eli aivan kuten Kansojen liigassakin Armenian topparit tekivät laitapuolustajan liikkuessa prässäämään sivurajalle.


Heti perään toiselta laidalta vastaava esimerkki laitapuolustamisesta. Oikea laitapuolustaja Hovhannisyan ja oikea laituri Adamyan prässäävät laidassa. Silloin oikea toppari Haroyan kaventaa keskeltä kohti laitaa ja keskikentän linjassa toinen keskustan pelaajista eli nyt Grigoryan seuraa laitapuolustajan jättämään tyhjään tilaan suuntautuvan bosnialaisen juoksun.


Bosnian 2-0 maalissa sivurajaheiton jälkeen Armenian laitapuolustaminen petti 3v2 ylivoimasta huolimatta. Pääpallo ajautuu Dzekolle, joka vapauttaa Viscan pystyyn oikeaan laitaan Armenian vasemman laitapuolustajan Daghbashyanin jättämään tilaan. Toppareista Calisir ei voi irrota laitaan, koska sitten Dzeko pääsisi itse kuljettamaan. Pohjapelaaja Grigoryanin jalkanopeus ei riitä Viscan tavoittamiseksi.


Visca keskittää yhdellä kosketuksella ja maalilla oman 1v1-taistonsa Hovhannisyania vastaan voittanut Milosevic upottaa pallon maaliin varmasti matalasta keskityksestä.


Ehkä tärkein uusi anti tästä pelistä oli se, että Bosnia ja Hertsegovina pyrki melko usein pelaamaan suoraviivaisesti maata pitkin linjan taakse sen jälkeen, kun kaksi ylintä prässilinjaa oli ohitettu. Tässä jälleen Bosnian toppari lävistää syötöllään Armenian kuusi ylintä pelaajaa ja löytää Armenian puolustuslinjan etupuolelta Dzekon.


Dzeko pudotti Pjanicille. Samalla Visca lähtee pystyyn.


Visca tekee liikkeensä toppareiden välistä ja Pjanic poimii hänet.


Ajoissa vastaantuleva Hayrapetyan pelastaa armenialaiset takaiskulta avopaikassa. Pukilta nähtäneen siis tällaisia samanlaisia juoksuja pystyyn Calisirin ja Haroyanin välistä. Hämäläinen puolestaan voisi ottaa tuon Dzekon roolin ja olla se pelaaja, jota Toivio tavoittelee lävistävillä syötöillään, koska Kappe osaa pudottaa palloja viereen laitureille tai keskustan kaksikolle, jotka osaavat myös antaa läpisyöttöjä. Ehkä Schüller voisi olla siis käyttökelpoinen pelaaja avaukseen, kun muistelee Kansojen liigan ihkaensimmäistä osumaa Unkaria vastaan, jolloin Schüller vapautti Pukin maalintekoon.

Hyökkäys:


Puolustus-osiossa oli esimerkki alun laitapuolustamisesta. Hovhannisyan katkoi laidassa syötön kohti keskustaa. Hän avaa heti pystyyn Karapetianille. Kuten näkyy, ylänelikon muut jäsenet suuntaavat heti pystyyn ja lisäksi pohjapelaajista Mkrtchyan juoksee myös tukemaan vastahyökkäystä. Harmi vain, että Karapetianin kosketus oli louhikkoinen ja hän ei saanut tiputettua palloa omille pelaajille, joten vastaisku kuihtui ennen kuin ehti alkaakaan, mutta Armenia on todella vaarallinen iskemään vastaan tuosta puolen kentän 4-4-2 muodostelmastaan, jos Suomi ei saa pelattua palloa kahden ylimmän prässilinjan ohi, vaan antaa harhasyöttöjä. Huolellisuus on avainasemassa tiistain kamppailussa.


Nyt Bosnian toppareista Zukanovic antaa karmean harhasyötön omalla puoliskolla ja pallon kimpussa on heti kolme armenialaista.


Sekunteja riiston jälkeen oikea laitapuolustaja Hovhannisyan on tukemassa hyökkäystä ja keskittää boksiin, mutta puolustaja ohjaa pallon kulmapotkuksi. Kuten jo todettua ennakkopaketissakin, Kansojen liigassa Armenian laitapuolustaja nousivat välillä jopa yhtä aikaa tukemaan hyökkäyksiä eikä nytkään mennyt montaa sekuntia, kun Hovhannisyan tarjoaa leveyden ja lähettää keskityksen boksiin. Onneksi Suomella on kaksi pääpelivoimaista topparia, mutta silti keskityksiin tulee varautua ja niiden puolustamista harjoitella. Uskon myös, että niin on tehty.



Yksi Armenian pelinavaamismalleista oli edelleen hyvin tyypillinen 2-4-4, jota Suomikin on viljellyt käyttäessän 4-4-2 muodostelmaa. Topparipari Calisir-Haroyan muodostaa alimman linjan, seuraavissa ovat pohjapelaajat ja laitapuolustajat ja sitten ylimmässä linjassa....


... laiturit Adamyan ja Ghazaryan sekä Mkhitaryan ja Karapetian. Ei mitään ihmeellistä siis tässä, ylänelikosta yksi pelaaja tulee yleensä vuorotellen palloa vastaan vähän alemmas ja nyt se on Mkhitaryan. Käytännössä Suomeakin vastaan siis todennäköisesti Suomen puolustuslinjassa ja sen etupuolella tulee olemaan 4v4 asetelma, jos ja kun Kanerva palaa takaisin neljän alakertaan.


Tässä vielä varmistus 2-4-4:lle. Toppari avaa pitkän ristipallon yläpuolellaan kaksi neljän linjaa. Keskimmäisestä linjasta oikea laitapuolustaja Hovhannisyan on jo hyvän matkaa menossa tukemaan ylänelikkoa.


Armenian ainoa maali syntyi lisäajalla pilkusta. Sivurajaheiton jälkeen pakka on nostettu ylös. Calisir lähettää ristipallon kohti oikeaa laitapuolustajaa Hovhannisyania, joka yllätys yllätys on todella ylhäällä taas.


2-0 maalin tehnyt Milosevic pelaa käsipalloa ja Mkhitaryan upotti pilkun oikeaan alakulmaan.

Erikoistilanteet:


Bosniaa vastaan Armenia sai vain kaksi kulmapotkua. Ensimmäinen oli neljännellä minuutilla ja pallon takana odotetusti Ghazaryan. Boksissa on viisi kohdetta eli topparipari, Mkhitaryan, Adamyan ja Karapetian eli kumpikaan pohjapelaajista ei tässä variaatiossa noussut boksiin. Tarkoitus oli aiheuttaa hämmennystä tekemällä ruuhkaa etualueelle, mutta keskitys leijaili maalivahdille asti. Bosnia-Hertsegovina käytti Kansojen liigassa aluepuolustusta kulmapotkuissa ja niin se näytti tekevän myös nyt, vaikka ihmismerestä päätellen voisi kyseessä olla myös miesvartiointi.


Toinen kulmapotku tuli 58. minuutilla. Tämä oli erilainen variaatio, sillä kolme pelaajaa oli nyt pilkun tuntumassa ja vain kaksi etualueella. Nyt bosnialaisetkin näyttivät käyttävän miesvartiointia noihin kolmeen kauimmaisiin yksilöön, vaikka TV-kuvasta sitä oli vaikea havaita.


Keskitys leijaili taas maalivahdille asti. Tarkoitus lienee yrittää pelata kierteinen pallo vitosen viivalle ja juosta vauhdilla puskemaan se sisään, mutta Bosniaa vastaan Armenia ei siinä onnistunut. Toisaalta Kansojen liigassa Armenia yritti Ghazaryanin antamissa kulmapotkuissa pelata paljon etutolpalle, joten ehkä he yrittivät sitä myös nyt.


Oman alueen kulmapotkuissa Kansojen liigassa Armenia käytti miesvartiointia. Niin se teki myös nyt EM-karsintojen alussa bosnialaisia vastaan. Vartioinnista vastasivat Karapetian, Haroyan, Mkrtchyan, Daghbashyan ja sitten viides pelaaja, jota en saanut tunnistetuksi, mutta eipä sillä niin väliä. Oletan sen olleen toinen toppari Calisir.


Tässä 31. minuutin Bosnian variaatiossa puolestaan Karapetianin sijasta Grigoryan vartioi yhtä pelaajaa ja muut vartioijat ovat Daghbashyan etualueella, Haroyan, Calisir ja Mkrtchyan. Haroyan jäi jälkeen Dzekosta, mutta tämä puski Haroyanin kautta pallon uudeksi kulmapotkuksi.


Pjanic antaa nyt toiselta puolelta keskityksen etutolpalle. Krunic voittaa Armenian Karapetianin 1v1-tilanteessa ja nikkaa pallon takakulmaan.


Tämä käyköön esimerkkinä sivuvapaapotkusta, koska en jaksa etsiä enää muita variaatioita. Ghazaryan oli pallon takana kuten kulmapotkuissa. Boksissa on neljä kohdetta seitsemää bosnialaista vastaan. Neljä pelaajaa olivat Karapetian, Mkhitaryan, Adamyan ja Mkrtchyan. Keskitys jäi ensimmäiseen mieheen.