Muistaakseni yritin jotain samaa vuosi sitten, eikä siitä tullut hevonpaskaa. Kokeilen samaa uudestaan, samalla tavalla. Mitä voisi mennä pieleen?
Eli naputtelen tähän hieman kommenttiraidalla höystettynä taustoja joistain vuonna 2018 otetuista futiskuvista, jotka nopealla pikakelauksella jonkun tunnereaktion tai muistijäljen ovat aiheuttaneet tahi jättäneet. Tervetuloa kyytiin, en tiedä yhtään mihin tämä johtaa.
Huhtikuussa Suomessa pelattiin muistaakseni neljän maan turnausta alle 19-vuotiaiden tyttöjen kesken. Olikohan niin, että yhtä Suomen matsia lukuun ottamatta kaikki muut pelattiin Lahen Kisapuistossa. Millään en perkeles kerennyt Suomen likkoja sohimaan, mutta päätöskierroksen Ranska-Belgia mahtui kalenteriin. Hirvittävä säätäminen, että sain yleensä luvan kuvata matsia. Yleisönä n. viiskymmentä pelaajien perheenjäsentä. Jännitys ottelussa loppui melkein heti alkuunsa, kun Belgian likka lähti kahdella keltaisella pihalle ja ranskattaret varmistelivat turnausvoittonsa suht kyynisesti.
Kuvan otin tauolla. Istuskelin perseelläni ja aloin varmaan pelaamaan jotain kännykkäpeliä toista jaksoa odotellessa, kun nämmä pari likkaa tulivat kyselemään, josko voisin ottaa heistä muistoksi pari kuvaa. Huitaisin ensin suht silmät kiinni pari ruutua ja sitten nämä tyttäret alkoivat riisua verkkareitaan pois, että nyt muuten otetaan pelikamoissa kuvat. Askartelin sitten vähän salamia samalla kiinni, ettei takana paistava aurinko haittaa niin pahasti. Mutta jäipähän muistijälki minullekin. Jos ei muuten, niin olihan hienoa kertoa kotona, että kävin kuvaamassa futismatsia ja siellä just ja just täysikäiset tytöt alkoi riisumaan kilpaa vaatteitaan, kun lupasin ottaa niistä pari kuvaa...
KuPSin liigakauden alku lähti vähäsen nihkeästi liikkeelle. Yhden sarjapisteen saaliilla vierasmatsi Hesoissa ei kuulostanut ennalta kovin varmalta pankilta, varsinkin kun muutamaa viikkoa aikaisemmin cupista tuli lähtö vastaavassa tapahtumassa suht selkeästi. Matsin alla oli viereisellä kentällä junnuturnaus, jossa kerkesin jo luulla nähneeni päivän tunteikkaimman hetken. Lupin junnut juoksevat porukalla hyssyttelemään maalin jälkeen päädyssä mylvineitä KuPSin kannattajia. Huikea tilanne.
Lopultahan matsissa kävi sitten kuten kävi. Ilmari Niskanen pamautti kauden avausmaalillaan KuPSille kotiinviemisiksi täydet kolme pistettä ja minä suoritin suht kyynisesti kuten olin pienessä päässäni edelliset puolitoista vuotta mielikuvaharjoitellut vastaavaa tilannetta varten. Matsikoosteista katsottuna jopa hämmästyttävän tyynesti vaihdoin kameraa mainosaidan päällä odottaneeseen, valmiiksi oikeisiin asetuksiin säädettyyn ja tein niin kuin omasta mielestäni kuvaajan pitääkin tuollaisessa tilanteessa tehdä, jos vain aikaa, tilaa ja paikka on. Tuon enempää iholle ei enää voi mennä ja hirveän paljoa enempää ei yhteen valokuvaan tunnetta mahdu. Ymmärrettävästi ihan kaikki eivät tuosta sekaan rynnimisestä tykänneet. Mitään en kadu, mutta ehkä samanlaista rynnäkköä ei enää tule tehtyä uudestaan.
Vapun alla KuPS ja FC Lahti pelasivat Keskarilla ns. tuplat. Junnut vetelivät omansa puoliltapäivin ja liigamatsi sitten heti perään iltapäivällä. Ajelin vierasapinoiden kanssa mestoille ja muistaakseni meillä kaikilla oli kovin mukavaa. Matseista jäi mieleen lähinnä junnuista se katsomossa kaljaa juovilta vieraskannattajilta turhaan palloa pyytänyt meiän jäbä ja liigamatsista Rexhepin tarjoama tervetuliainen liigadebyyttiään tehneelle Miika Töyräälle. Kuvahommista sitten valikoitui tämä, jossa kaksinkamppailutilanteessa naamalleen päätynyt Henri Anier kysyy hymyillen tuliko hyviä kuvia. Ylimääräistä komiikkaa tilanteeseen lisäsi se, että selän takana tilanteen kuvasi videolle äfseen mediadude - en tiedä onko tuota pätkää ikinä julkaistu missään kanavassa.
Juhannuksen jälkeen Lahti voitti kotonaan KuPSin. Yksi kauden katsotuimpia kuvia mun kuvaämpäreissä on tämä matsin jälkeen roiskaistu kuva. Ei kertakaikkiaan mitään maailman hajuakaan syystä. Ellei sitten rokelvis käytä tuota taustalla oleva hessun kuvaa raa'asti cropattuna keikkajulisteissaan. Vitun homo, jäit jallun peesiin kohta kymmenen vuotta sitten.
Viittä päivää myöhemmin Lahti voitti toisen kerran samalla viikolla. Santtu Hostikka tulittaa putken kautta avausmaalin. Jos en täysin väärin muista, niin oli eka kerta, kun Lahti voittaa lupin matsissa, jossa olen kentän reunalla menoa tallentamassa. Sinällään harvinainen viikko, että Lahti ei ole tuon kesäkuun lopun jälkeen voittanut yhteensä kahta matsia kotona. Teoriassahan on täysin mahdollista, että jos joku on päässyt tämän matsin jälkeen kiipeämään selkään ja onnentipoillaan saattanut vastaanottavan osapuolen siunattuun tilaan, niin raskausaikana Lahti voitti vain yhden kotimatsin Liigassa. Mutta, konteksti huomioiden kyseessä on erittäin hypoteettinen skenaario. (käytinkö just koko sivistysanastoni yhessä lauseessa!!)
Matsin jälkeen museon kulmalla läpsittiin pikkuisen muutaman perseilijän toimesta. Sillä aikaa minä napsin autuaan tietämättömänä tällaisia.
Reilua viikkoa myöhemmin Lahen loppukausi alkoi kotitappiolla Interiä vastaan. Kuvaushommista sen verran, että jos on mahollista kuvata Hassun pohkeita, niin kannattaa kuvata Hassun pohkeita.
Tai sitten Furkan silmiä...
I. Must. Break. You. Ivan Drago pelasi ekan matsinsa KuPSissa helpossa paikassa EL-karsinnassa Köpistä vastaan.
Vierasreissulta jäi sellainen mielikuva, että aika moni koki siellä elämänsä parhaan viisiminuuttisen, joka alkoi muutama sekunti ennen tämän kuvan ottamista. Kuvan, joka on päätynyt viime vuoden lopulla aika monelle seinälle, taisin parikymmentä kopiota ottaa 70x50cm julisteesta ja kaikki menivät melko nopeasti.
Niskanen&Karjalainen on tehokas pari kentällä, mutta Immi ja Rasse ovat kuin kalat vedessä myös junnujen ja junnutarten kanssa Torilla pienten höntsätouhujen ja pomputtelujen merkeissä.
Syyskuun kolmantenatoista KuPS sai kolmannen yrityksen hoitaa FC Lahdelta täydet kolme ja tämä lopulta onnistuikin. Merkittävimmän kuvan ottelutapahtumassa otin kuitenkin vasta matsin jälkeen, kun sain haalittua vieraana olleista vuoden 1958 Suomen Mestareista saman pöydän ääreen Martti Hyvärisen, Matti Hiltusen, Sakari Kukkosen ja Sulo Holopaisen. Mainioita velikultia jokainen, melkoinen etuoikeus päästä vaihtamaan muutama sana Mestareiden kanssa.
FC Espoon penkiltä lähtee suoraa palautetta Keskarin kuuluttamoon. Onnekseen espoolaiset takoivat puolenkymmentä osumaa KuPSin verkkoon, vähemmällä määrällä nimittäin olisi saattanut jäädä vierasjoukkue epäselväksi. Pari ekaa maalia meni Interin piikkiin ja kolmannen teki Honka. Siinä kohtaa napsahti lopullisesti!
Ensin kovaääniset tsemppaamiset ja sitten haalitaan joukkue ojennukseen joukkuekuvaa varten. Paitsi, että kukaan ei ollut ottamassa sitä joukkuekuvaa. Yksi pieni yksityiskohta JJK:n kaudesta 2018. Kun mikään ei onnistunut.
Aleksi Pahkasalon maalinteossa vaikuttaisi olevan pieni siivu jotain yläkerrasta tulevaa jeesiä.
Kuten naamoista, ilmeistä ja eleistä pystyy helposti päättelemään, KuPS on juuri voittanut viimeisen kotiottelunsa ja lähtee pienellä etumatkalla päätöskierrokselle mitali- ja europaikkajahtiin.
24.10. KuPS tiedottaa Pallokissojen edustusjoukkueen siirtyvän Palloseuran väreihin. Edellisenä päivänä napsittiin muutamia kuvia joukkueiden kapteenien Petteri Pennasen ja Paula Auvisen kanssa Keskarilla.
Päätöskierroksella kävi miten kävi. KuPSin piti voittaa, KuPS voitti. Alla oleva kuva todistaa suht aukottomasti sen, ettei tuota maalia olisi pitänyt hyväksyä. Olen tosin täysin varma siitä, että se voittomaali olisi tehty joka tapauksessa, vaikka tuosta olisikin jatkettu paitsion jälkeen IFK:n vaparilla. Jotkut asiat vain oli tarkoitettu tapahtuvaksi.
Se, mitä myöhemmin tapahtui on aika monella kuvalla tallennettuna. Iso osa on tuolla matsikansiossa julki, jonkun verran on ainakin toistaiseksi julkaisematta.
Tänä vuonna jatketaan tästä:
