FC Kiffen taisteli jälleen päätöskierroksella sarjapaikan itselleen ja aloittaa viidennen peräkkäisen kautensa Kakkosessa, nyt kivikovassa A-lohkossa. Haasteet kasvavat.
Perustettu: 1908
Kotikenttä: Töölön pallokenttä
Saavutukset: SM-kultaa 1913, 1915, 1916, 1955 (4)
SM-hopeaa 1961 (1)
SM-pronssia 1949, 1956, 1960 (3)
Suomen Cupin hopeaa 1958 (1)
Kotisivut: https://www.fckiffen.fi/Facebook: https://www.facebook.com/fckiffen/Twitter: https://twitter.com/fckiffen?lang=fiInstagram: https://www.instagram.com/fckiffen/YouTube: https://www.youtube.com/channel/UCGYPjUy4B-puT5SRVu1bCewWikipedia: https://fi.wikipedia.org/wiki/FC_KiffenLippujen hinnat kaudella 2019:Aikuiset: 7 €
Lapset, eläkeläiset, opiskelijat ja Kiffenin jäsenet: 4 €
Kauden 2018 katsausKakkosen kausi 2018 merkitsi Kiffenille suuria muutoksia. Merkittävin oli päävalmentajan vaihdos. Vuosia joukkuetta valmentanut Timo Salo jätti paikkansa perhekiireisiin vedoten, ja tilalle tuli viimeksi Gnistania luotsannut Tommi Lingman.
Muutoksia tapahtui kentälläkin, kun pitkään koossa ollut kokenut kaveriporukka hajosi ja joukkue meni voimakkaasti uusiksi. Siirtomarkkinoiden suurin takaisku oli maalintekijä Cheikh Touren lähtö, mutta paperilla kova oli hänen korvaajansakin. Kron Rexhepistä toivottiin "Cicon" manttelinperijää, vaikkakin hänet tiedettiin mielialapelaajaksi. Cico Toure ei kuitenkaan onnistunut vakiinnuttamaan paikkaansa muissa joukkueissa, ja kuuleman mukaan hän olisi vielä ennen kauden alkua ilmaissut halunsa sittenkin jatkaa Mustissa Hurmureissa. Hän päätyi kuitenkin lopulta Viikinkeihin.
Heti ensimmäisissä harjoituspeleissä oli nähtävillä, että uuden valmentajan myötä pelityyli oli muuttunut radikaalisti. Puolustusvoittoisaan ja fyysiseen peliin luottaneeseen Timo Saloon verrattuna Tommi Lingmanin uusi Kiffen pyrki pitämään palloa ja prässämään ahnaasti. Kiffenin harjoituspelit olivatkin seuran mittakaavassa poikkeuksellisen viihdyttävää katseltavaa. Kun vielä tuloksetkin nostattivat lupauksia, olivat tunnelmat kauteen lähdettäessä enemmän kuin kiimaiset. Omassa päässäni haaveiliin paikasta heti B-lohkon kärjen takana, mutta toki todennäköisimpänä pidin sijoitusta harmaassa keskikastissa nousu- ja putoamiskamppailujen ulkopuolella.
Sarjakausi käynnistyi tuloksellisesti mahtavasti, kun neljä ensimmäistä ottelua toivat kasaan kahdeksan pistettä, eikä loistavasti pelannut maalivahti Besart Mustafa päästänyt selkänsä taakse yhtäkään palloa. Itsekään maaleilla ei toki liiemmin mässäilty, sillä KäPa ja HJS kaatuivat 1-0, ja HIFK/2:a ja MuSaa vastaan nyhjättiin maalittomat tasapelit. Kaiken humun keskellä Kiffen-kannattajia ihmetyttikin, että mitä oli tapahtunut pre seasonilla hurmanneelle aktiiviselle, omiin aloitteisiin perustuneelle pelitavalle, joka nyt oli muuttunut passiiviseksi junnaamiseksi. Huomattavaa oli etenkin keskikentän tuen puuttuminen, eikä palloja siten saatu kunnolla hyökkääjille. Maalintekopaikoilla ei Kiffen enää herkutellut, minkä näki lopputuloksistakin.
Tuloksellinen lentokeli päättyi seuraavassa ottelussa Bolliksella, kun siihen asti koskematon oma verkko pölisi SalPan toimesta huolella. Puolustus oli alusta asti tuuliajallolla, ja salolaiset niittasivat ensimmäisen puolen tunnin aikana pallon kolmesti Kiffen-häkkiin. 1-3-kotitappion myötä Mustat Hurmurit palasivat tavallisten kuolevaisten joukkoon. Joku voisi puhua kuplan puhkeamisesta.
Sarjanousija KaaPo vei pisteet Bollikselta lukemin 0-1.Seuraavat ottelut sujuivat tehottomissa merkeissä. Ensin GrIFKiä vastaan saatiin vieraista tasapeli, mutta sitä seurasivat 0-1-tappiot ensin kotona KaaPolle ja sitten vieraissa Jazzille. Kolme ottelua eivät siis tuottaneet yhtään tehtyä maalia, ja Kiffen alkoi vajota kohti lohkon pohjasakkaa. Kiffenin edelleen passiivinen pelitapa herätti yhä kasvavaa ihmetystä, ja varsinkin forkalla alkoivat poikkipuoliset sanat päävalmentaja Tommi Lingmania kohtaan toden teolla lennellä.
Eräs kauden pohjanoteerauksista nähtiin Pallokentällä 20. kesäkuuta, kun Honka/Akatemia kairasi alusta asti ponnetonta Kiffeniä turpaan lukemin 1-5. Ottelussa esiintynyt hurmurilauma oli haluttomin, aseettomin ja asennevammaisin Kiffen, jonka olen koskaan nähnyt. Lisäksi tuon ottelun aikana korviini kantautuivat ensimmäiset päävalmentaja Lingmaniin kohdistuneet kriittiset purkaukset jo pelaajistonkin suunnalta. Aiempina kausina Kiffen oli kompensoinut materiaalisia heikkouksiaan loistavalla joukkuehengellä, mutta siitä ei ollut mitään jäljellä. Sarjataulukossa Kiffen oli vajonnut jo putoamisviivan alapuolelle, ja tilanne oli enemmän kuin huolestuttava.
Seuraava ottelu FC Espoota vastaan sujui Bolliksella tutun nihkeissä merkeissä. Pullat olivat tosin nyt jopa ihan mukavasti uunissa, kunnes Ismail Dahmani ajettiin suoralla punaisella ulos heti toisen jakson alussa. Sitä kautta pelistä yliotteen saanut FC Espoo teki lopulta miesylivoimalla 1-0-voittomaalin, ja Kiffen polski todella syvissä vesissä.
Kevätkierros paketoitiin Karjaalla samoilla sijoilla pyörineen BK-46:n vieraana. Äärimmäisen tärkeä voitto suli lisäajalla, kun kotijoukkue onnistui tasoittamaan loppulukemiksi 1-1. Katkeraa oli, mutta neljän ottelun tappioputki sentään katkesi.
Seuraavat kolme ottelua eivät nekään kasvattaneet voittosaraketta. Syyskausi alkoi 1-1-tasapelillä KäPan vieraana, jota seurasi 1-2-kotitappio sarjakärki MuSalle. Heinäkuun lopulla pelattu kotiottelu sarjajumbo HJS:aa vastaan piti ehdottomasti voittaa. Tuloksena oli kuitenkin jälleen pettymys, sillä Bolliksen hirmuhelteessä käyty lauantaiottelu päättyi Kiffenin lopun loistavista tilanteista huolimatta 0-0.
Kiffenin peräti 10 ottelua kestänyt voitoton putki katkesi lopulta silloin kun sitä vähiten odotti: lohkovoitosta taistellut SalPa kaatui vieraskentällä lainahyökkääjä Abaas Ismailin osumalla 0-1. Läsnäolijoiden mukaan Kiffenillä kävi ottelussa todellinen joulu, mutta se ei sillä hetkellä kiinnostanut. Äärimmäisen tärkeät kolme pistettä nostivat Stadin Mustat kaikesta viime aikojen sekoilusta huolimatta taas putoamisviivan yläpuolelle.
SalPa-voitto loi Hurmureihin taistelutahtoa. GrIFK voitti Kiffenin Bolliksella 1-0, mutta Kiffenin taisteleva ja yritteliäs asenne herätti kannattajissa uskoa. Se kuitenkin vedettiin vessanpöntöstä alas, kun KaaPo möyhensi Kiffenin Kaarinassa 5-0. Kun vielä valtaosan joukkueen maaleista tehnyt Kron Rexhepi lähti JäPSiin, näytti Kiffenin kohtalo sinetöidyltä. Yhä selvemmin esiin nouseva ajatus 110-vuotisjuhlien päättymisestä sarjasta putoamiseen ennakkoon helppona pidetystä B-lohkosta suorastaan hävetti.
Kiffen kuitenkin ryhdistyi viimeisellä mahdollisella hetkellä. Syysiltojen pimetessä syöksykierteeseen ajautunut FC Jazz kaatui Töölössä kovan taistelun jälkeen 1-0. Ottelun jälkeen oli jälleen nähtävissä iloisia naamoja. Perinteinen yhtenäisyyteen perustuva Kiffen-joukkuehenki teki paluutaan. Uskon parempaan tulevaisuuteen pystyi aistimaan.
Kalle Kärki 110-vuotisjuhlaottelussa HIFK/2:a vastaan. Pisteet tasattiin 200 katsojan edessä lukemin 0-0.Seuraavat kaksi ottelua eivät kuitenkaan tuoneet tuloksellisesti toivottua palkintoa. Ensin FC Honka/Akatemia voitti Espoossa kirvelevästi 2-1. Sitten olikin vuorossa kauan odotettu Kiffenin 110-vuotisjuhlaottelu HIFK/2:a vastaan. Asetelmat olivat arvolleen sopivat, sillä joukkueet sijoittuivat sajataulukossa tasapistein peräkkäin putoamisviivan molemmin puolin. Pisteet jaettiin 0-0, ja kentältä poistui kaksi pettynyttä joukkuetta, samalla kun Kiffenin kauden ennätysyleisö (200) ihmetteli jengien saamattomuutta. Kahteen viimeiseen otteluun jäi toden teolla kirittävää.
Leppävaaran stadionilla pelatussa kauden toiseksi viimeisessä kamppailuissa kaatui FC Espoo vahvan toisen puoliajan ansiosta 4-2. Se oli käsittämättömästi kauden ensimmäinen kerta, kun Kiffen teki ottelussa enemmän kuin yhden maalin. Myös Karim Zine onnistui viimein maalinteossa, kuten myös syksyllä hankittu Eero Forsen.
Päätöskierroksella Bolliksella asettui vastaan panoksensa aikoja sitten menettänyt sarjajumbo BK-46. Otteluun lähdettäessä Kiffen oli FC Espoo -pelin voitosta huolimatta viivan alapuolella, joten apuja tarvittaisiin muualtakin. Kun BK-46 vielä johti ottelua puoliajalla 0-1, oli tilanne taas kerran vaikea. Kiffen kuitenkin taisteli 3-2-voiton, ja kun HJS ja HIFK/2 hävisivät omat pelinsä, onnistui Kiffen lohkon viimeisenä joukkueena säilyttämään sarjapaikkansa. Toisen kerran peräkkäin Kiffen pelasti nahkansa päätöskierroksella tilanteessa, jossa säilyminen ei ollut omissa käsissä. Herääminen oli selvä, sillä viimeisen viiden ottelun otannalla Kiffen löytyi sarjan kuntopuntarin toiselta sijalta ja viimeisen kymmenenkin pelin osalta kuudennelta tilalta. Seuran 110-vuotisjuhlavuosi oli päättynyt valtavaan helpotukseen, ja samaniltainen juhlagaala päästiin viettämään iloisissa tunnelmissa.
Katseet kauteen 2019
FC Kiffenin puheenjohtaja Henrik Lindström.Miesten Kakkosen 2019 lohkojako:
A–lohko:
Kiffen*
PEPO
MiPK
MP
VJS
MYPA
Sudet
Reipas
JäPS
NJS
FC Viikingit*
Klubi04*
Kiffen pelaa tulevalla kaudella A-lohkossa, jolla on maine huomattavasti B-lohkoa kovempana ryhmänä. Viime kaudellakin A-lohko tunnettiin kivikovasta ja tasaisesta tasostaan, eikä Kiffenillä olisi esittämillään otteilla ollut mahdollisuuksia Kakkosessa säilymiseen. Sarjapaikan uusiminen onkin tulevalla kaudella entistä kovemman työn takana. Viime vuotiseen tuhnuiluun ei ole varaa, vaan maaleja pitää osata tehdä alusta asti. Lisäksi odotan perinteisen Kiffen-hengen näyttäytymistä kauden alusta alkaen. Uusi päävalmentaja ja joukkueen kokeneet jyrät ovat sen iskostamisessa avainasemassa.
Joukkueenjohtaja Kimmo Silventoinen totesi minulle lokakuisissa 110-vuotisjuhlissa, että ensi kauden tilanne on täysin auki niin valmennuksen kuin pelaajistonkin osalta. Sen jälkeen seura on tiedottanut, että uusi päävalmentaja on Mako Tukiainen, jolla on kokemusta muun muassa FC Konnusta sekä viimeksi Kakkosen NJS:sta, josta hän sai kesken viime kauden potkut. Edellinen valmentaja Tommi Lingman tuli muuten viime vuonna joukkueeseen hyvin samankaltaisista asetelmista – hän oli saanut kenkää Ykkösen Gnistanista. Muuten valmennusryhmä pysyy samana, ja Tukiaisen taustalla jatkavat vanhat tutut Jari "Kille" Hakala ja Markus Alopaeus.
Syksyllä ilmoitin tekeväni tulevan kauden topicin heti kun on enemmän tietoa ensi kauden kuvioista. Noh, etenkin pelaajiston osalta tietoa on aivan yhtä vähän kuin syksylläkin. Kiffenin harjoitukset käynnistyivät Talissa 7. joulukuuta, ja ainakaan tuolloin ei oltu sen viisaampia. Toivottavasti tilanne on sittemmin kehittynyt. Henkilökohtaisesti odotan koko viime kauden missanneen Jere Jääskeläisen paluuta. Viime kaudeksi Legirus Interistä tullut maalivahti Besart Mustafa oli loistava haku, ja hänen pelistä toiseen esittämänsä "game saverit" mahdollistivat lukemattomia pisteitä. Toivottavasti jatkaa. Kakkosmaalivahti Niko Tervonen oli näyttänyt kyntensä jo edelliskaudella tuuratessaan Timo Aaltosta lähes koko kauden, ja hän on erinomainen taustatuki.
Viime kaudeksi joukkue meni vahvasti uusiksi ja näyttää siltä, että niin menee nytkin. Viime kaudella se aiheutti omat ongelmansa joukkueen yhtenäisyyteen. Herrasmiehenä en ruvennut suoraan utelemaan joukkuehengestä ja sen ongelmista, mutta kyllä tietyn kitkan aisti ja joskus ihan konkreettisesti kuulikin. Joukkue kuitenkin kasvoi kauden edetessä, ja noin viimeisen viiden pelin aikana oli viimein nähtävissä perinteistä yhtenäisesti taistelevaa Kiffeniä. Se tuotti heti tulosta, kuten aiemmin mainittu kuntopuntari osoittaa.
Yhteenveto – Kiffen tänään ja tulevaisuudessa
Kiffen luetaan syystäkin Helsingin neljän suuren jalkapalloseuran joukkoon, mutta nykyisin Kiffen ei ole enää millään mittarilla jättiläinen. Junioreita ei ole, ja koko Kiffen-yhteisö on tiiviydestään ja loistavasta hengestään huolimatta alati haihtuva. Seuran entinen puheenjohtaja ja nykyinen Kiffen/2:n nokkamies, todellinen Mr. Kiffen Timo Huotinen, kutsuu allekirjoittanutta leikkisästi ”Kiffenin ainoaksi faniksi”, eikä se edes ole paljoa liioiteltu. Hieman ennen joulua koettiin jälleen menetys, kun entinen pitkäaikainen puheenjohtaja Göran Wallén menehtyi 77-vuotiaana pitkäaikaisen sairauden murtamana.
Juniorien puuttuminen ja Kiffen-perheen kaventuminen näkyy karulla tavalla myös seuran yleisömäärissä. Viime kaudella sosiaalisen median uudesta aktivoitumisesta huolimatta kotiottelujen yleisömäärät laskivat, ja forkalla tehtyjen laskelmien perusteella keskiarvo oli 90, kun vielä edelliskaudella oli ylletty lukemaan 103. Somessa raivokkaasti markkinoitu 110-vuotisjuhlapeli sentään houkutteli nättinä syyspäivänä lehtereille 200 katsojaa, mutta osa kiitoksista kuuluu vierasjoukkue HIFK/2:n kannattajille.
Nyky-Kiffeniä voisi kutsua kulttiseuraksi, jolla on oma pieni mutta sitäkin yhtenäisempi ihailijajoukkonsa. Myös seuran persoonallisesta, boheemistakin ilmapiiristä ollaan ylpeitä. Kiffen on perinteisesti ollut hyvähenkinen jätkäporukka, jossa kaveria ei jätetä sen enempää kentällä kuin sen ulkopuolellakaan. Lisäksi se on amatööriseura, joka toimii täysin talkoovoimin. Työntekijät tai pelaajat eivät ole palkoillisia, eikä pelaajia myöskään hankita rahalla. Pelkällä mustalla sydämellä ja rakkaudella Kiffen ja sen taustaryhmä on toistaiseksi onnistunut pärjäämään ihan mukiinmenevästi Suomen kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla.
– Kohti 120-vuotisjuhlia.
Joukkueenjohtaja Kimmo Silventoisen vastaus toimittajan kysymykseen "Onko Kiffen menossa mihinkään?"
